Jaahans. Ei taida olla kuukautta, ettei olisi jotain säätämistä. Meidän hammaslääkärimme sanoi, että teinin hampaat olisi syytä oikoa. Varsinkin, jos aikoo tässä maassa asua pitempäänkin. Ja mitenkäköhän nämä kaksi asiaa littyvät toisiinsa? No, vaikka ei täällä meidän nurkilla niin ulkonäkökeskeisiä ollakaan (ei näy silikonia ja muita lisäkkeitä kauheasti ihmisillä), niin hampaat näillä amerikkalaisilla on suorat rivistöt. Työkaverini kerran totesi, että maahanmuuttajan tunnistaa täällä aina hampaista. Ja nyt kun olen niitä tässä tarpeeksi tuijotellut, niin näin se näyttää olevan. Amerikkalaisilla on pääsääntöisesti kauniin suora hammasrivi. Ja hammasrautoja näkyy olevan aika reippaasti sellaisilla pari-kolmekymppisillä lähiaikoina Itä-Euroopasta muuttaneilla. Eli ensimmäisenä vissiin hoidetaan hampaat amerikkalaisen suoraksi. Tai ainakin se on siellä listan yläpäässä. Suoran rivin lisäksi, ne hampaat on yleensä valkoiset. Joka on siis tällaiselle vihlovat hampaat omistavalle ihan no no -juttu. Eli erotun sitten joukosta tällaisella suomalaisella hammasluullani.
Noh. Teinin hampaiden purentaa on Suomessa aikoinaan jokunen vuosi sitten hoidettu sellaisella silikonisella purennanohjaimella niin, että on edes vähän saatu alahampaat näkyviin ylähampaiden takaa. Hammaslääkäri oli tulokseen suht tyytyväinen. Varmaan totesi mielessään, että huh, ei tarvi laittaa kalliita hammasrautoja. Suomessa kun ei täkäläisen hammaslääkärimme mukaan hoideta kuin pakolliset ja esteettistä korjaushoitoa ei tehdä. No, täkäläisen hammaslääkärimme suosituksesta, suoriuduimme vihdoin oikojakonsultaatioon. Tai itse asiassa kahteen sellaiseen. Paikallisten oikojien tuomio on, että teinillä on jonkunasteinen purentavika. Ei siis ihan katastrofaalinen, mutta paha sellainen kuitenkin. Eli alaleukaa pitää yrittää saada suuremmaksi, että saadaan purentavika korjattua ja hampaat mahtumaan suoraan sinne alariviinkin. Menevät siis nyt jonkun verran päällekkäin. Ja lääkärien mielestä ollaan kovasti, kovasti nyt myöhässä tämän asian kanssa. Olisi pitänyt hoitaa siinä parhaimmassa kasvuiässä, eli muutama vuosi sitten. Kiitos Suomen hammashoidon, joka ei tee "kosmeettista" korjausta ja jonka mielestä "on sitä pahempaakin nähty", tätä ei siis ole tehty. Olisin jopa aikoinani voinut kuvitella hoidattavani tämän yksityiselläkin, jos joku olisi kertonut, että kyllä tästä hammaskalustosta paremmankin saisi, mutta kun ei meillä hoideta kuin välttämättömät, kun on köyhä kunta ja rahaa tarvii säästää. Ja älkää ymmärtäkö väärin, olen suomalaisen julkisen terveydenhuollon fani ja uskon systeemiin vahvasti. Mutta olisivat voineet kertoa kuitenkin, että rahalla voisi jatkaa hoitoa vielä hitusen paremmaksi. Jos siis jotain yksityistä oikomishoitoa nyt ylipäätään saa.
No, kaksi konsultaatiota, kaksi eri arviota. Toinen lääkäri on erikoistunut ilmeisesti viime vuosina yhä enemmän ja enemmän Invisalign-hammashoitoon. Toinen puolestaan liputti täysin perinteisten metallirautojen ja jonkun hillittömän metallisen jousi-palkki-systeemin puolesta. Ei kun taas ilta menee googlailun parissa, että kumpi sitten on parempi ja mitä. Selväähän on, että teini itse haluaisi ne lähes näkymättömät Invisalignit, koska muiden hampaat on jo oiottu ja harvalla kaverilla enää on rautoja. Ne vaatii sitten enemmän toki myös oma-aloitteisuutta, koska ne on oltava suussa 22 tuntia päivässä ja kuminauha on itse viriteltävä vetämään alaleukaa. 3D-printtaavat aina pari kolme uutta settiä mukaan, mitä pidetään se tietty aika. Niitä metallisia värkkejä kun ei saa pois suusta, niin ne toki ovat aina siellä, mutta kuulemma poskiin ja suun sisäpintaan "saattaa" sitten tulla haavoja ja ärtymiä. Ja kipeäkin se sitten saattaa olla melko pitkään. Toki niin ovat varmaan ne Invisalignitkin. Niistä tosin lääkäri sanoi, että jos pitää huolen, että ne on suussa lähes koko ajan (paitsi syödessä ja hampaita harjatessa), niin aina seuraavaan versioon voitaisiin vaihtaa 2 viikon välein ja homma olisi valmis 18-24 kuukaudessa. Eli high schoolin valmistujaiset voitaisiin todennäköisesti viettää ilman oikomiskojeita. Toinen lääkäri taas antaa arviokseen 24 kk, jonka jälkeen pitää vielä pitää jotain yö-oikomishoitokojetta ehkä 6-12 kk. Päättäjäisjuhlassa olisi siten edelleen metallia suussa kuin monella räppärillä. Ja Invisalignilla ei tämän mukaan tulisi riittävän hyvää tulosta. (Ei täydellinen tulos on kuulemma teinille yllättäen ok..) Tämä oikomishoitokin toki on täällä bisnestä, joten siksi arviot heittävät niinkin paljon. Lypsävää lehmää pitää lypsää niin pitkään kuin se onnistuu. Että olisi toki paljon helpompaa, jos voisi olla varma, että se lääkärin suositus ei perustu omaan lompakkoon ja sen lihavoittamiseen..
No, mitä tällainen lysti sitten maksaa. Meille annettiin hinta-arvioksi (jossa varmaan on Piilaakson lisää niin maan helvatusti) ensimmäiselle vaihtoehdolle n. 6500 $ ja sille perinteiselle n. 7000 $, plus sitten 700 $ lisää, jos haluaa niitten hampaaseen kiinnitettävien osien olevan posliinia, eikä metallia. Eikä tässä kauheasti pysty edes lähtemään etsimään halvempia vaihtoehtoja, sillä oikojalla on käytävä 6-8-viikon välein, joten oikojan on oltava suhteellisen lähellä, että teini pääsee sinne koulusta tai ennen koulua sitten kulkemaan nopsasti itsekseen. No, vakuutus korvaa sentään kertakorvauksena ja kerran elämässä 1500 $, mutta kyllä sitä itselle maksettavaa jää näistä ihan reippaasti silti.
Että päätös pitäis tehdä, sillä hoito pitäisi aloittaa heti, mieluiten eilen.
Heissan Siirtolaisäiti! Löysin blogisi tässä jokin aika sitten ja olen lueskellut myös aikaisempia postauksiasi. Vähän harmittaa, etten jostain syystä ole aiemmin eksynyt tänne. Olen itse perheineni muuttanut pari vuotta sitten Yhdysvaltoihin samanlaisen prosessin kautta kuin teidän perheenne. Meillä arvontatuloksesta siihen, että viisumi oli passissa kesti vuoden verran, joten epätietoisuuden aikaa oli paljon ja asiaa ehdittiin soutaa ja huovata moneen kertaan. Täällä sitä nyt kuitenkin ollaan ja matkan varrelle mahtuu myös muutto osavaltiosta toiseen. Nykyisin asumme Etelä-Kaliforniassa.
VastaaPoistaOn ollut tosi kiva lukea hyvin samankaltaisista kokemuksista ja tunteista siirtolaisena. Pidän teksteistäsi ja aseenteestasi tosi paljon. On mukavaa lukea positiivista tekstiä, vaikka elämä välillä haastaavaa uudessa maassa ja uusissa kuvioissa onkin.
Meidän perheessäkin on selvitelty niin kouluasioita kuin terveydenhoitoakin ja myös oikomishoitoja. Perheen teinin oikomishoito saadaan kohta päätökseen, vaikka se onkin pitkistynyt ja mutkistunut mm. osavaltion vaihdon myötä. Nuoremman lapsen kanssa juuri käytiin oikomiskonsultaatiossa ja hänen projektinsa alkaa syksymmällä, kunhan viimeiset maitohampaat irtoavat. Monenmoista on matkan varrella tullut vastaan ja joissakin asioissa on meidänkin perheessä oltu myöhässä, mutta kaikki on järjestynyt ihan mukavasti lopulta.
Kiitos vielä kivasta ja hyvin kirjoitetusta blogista ja tsemppiä oikomishoitoon!
Terkuin eräs siirtolaismamma
Hei ja kiitos ihanasta palautteestasi! Tervetuloa seuraamaan meidän elämää tänne blogiin. Edelleen jotenkin aina kuvittelen rupattelevani vain tutuille ja sukulaisille, vaikka toki tilastojen perusteella tiedän, että täällä vierailee muitakin.
VastaaPoistaTotta on, että kyllä tässä näitä kommervenkkejä ja haasteita matkan varrelle piisaa. On tämä ulkomaille muutto kuitenkin todellakin tällaista "ei muutosvastarintaiselle" -tarkoitettua hommaa... Aina jotain yllättävää ja hommat vaan toimii eri lailla. Voin vaan kuvitella, miten osavaltiosta toiseen siirtyminenkin on ihan oma prosenssinsa ajokorttien hankkimisesta lähtien.
Tsemppiä teidän oikomishoitoihin! Meillä mennään nyt Invisalignilla. Huomenna on röntgen ja ensi viikolla joku skannaus ja sitten toivottavasti kohta päästää tositoimiin.
Ai että, ihan kutkuttavan jännittävää jotenkin, että olette niin "lähellä" ja samanlaisia kokemuksia omaavia. Toivottavasti polkumme jossain jotenkin muutenkin kohtaavat. :)
Kiitos, on ollut tosi kiva lukea kokemuksistasi. Joidenkin tekstien kohdalla on ollut ihan tippa linssissä, kun on tuntunut, että täähän on ihan kuin meidän elämästä. On aika kivaa, kun huomaa, että joku muukin on käynyt ja käy läpi samanlaisia asioita. Olisihan se mielenkiintoista, jos joskus jossain törmättäisiin.
VastaaPoistaOlen tykännyt kovasti lukea myös reissuistanne, ja kun etenkin Pohjois-Kalifornia on meille vielä tutkimatonta seutua, olen monta hyvää vinkkiä täältä poiminut talteen.
Kiva, että saitte oikomishoidon alkuun. Invisalign on varmasti hyvä valinta tässä vaiheessa. Meillä on menty ihan perinteisillä oikomiskojeilla, mutta niissäkin on ollut erilaisia vaihtoehtoja valittavana ja vähän vaikeahan niistä on osata sitä parasta löytää. Loppusuoralla nyt oleva hoito on kyllä ollut tehokasta ja alunperin kovin sikin sokin ollut purukalusto on kuin onkin kaunis suora rivistö nykyään. Täällä Kalifoniassa on muuten suoria ja valkoisia hammasrivistöjä paljon enemmän kuin muualla olen nähnyt.
Moni asia on täällä tosiaan toisin kuin Suomessa, mutta jännittävää löytöretkeilyähän täällä asuminen on ollut. Onneksi kaikkea ei edes tiennyt silloin kun päätös muuttamisesta tehtiin...
~ Marru
Heh. Voin niin kuvitella. Nämä samat hammastenkiristystä aiheuttavat jututhan aina tänne muutavilla on (enkä nyt viittaa tällä siihen oikomishoitoon, vaan kaikkeen muuhun säätämiseen).
VastaaPoistaKiva kuulla, että olette löytäneet jotain matkavinkkejä. Täällä on kyllä niin upea luonto ja upeita paikkoja. Tosin alkaa nämä lähipaikat olla koluttu, joten meillä tuo reissaaminen viikonloppuisinkin on vähentynyt reippaasti. Alkuun kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä, piti nähdä kaikkea mahdollista lähimaastoista.
Hienoa, että teillä on hammasrivi suoristunut. Se olisi nyt täälläkin tavoitteena. Tuo hammalääkäri kertoi aloittaneensa jo reilut tuhat Invisalign-oikomishoitoa, joten toiveet on korkealla, että tulos on hyvä. Ja hoito on kuulemma kehittynyt ja halventunut tosi paljon nyt, kun voivat 3D-printata aina ne uudet mallit. Eli jotain hyötyä siitäkin tekniikasta.
Meillä toki tätä tänne asettumisprosessia on helpottanut, että puoliso on jo aiemmin ollut täällä töissä ja asunut täällä jonkun aikaa. Mutta on se näin perheenä ja koululaisen kanssa ihan eri juttu kuitenkin...