SAT, ACT, Junior-vuosi... - opiskelupanikkia (äidillä, ei lapsella)

Teinillä alkaa pikkuhiljaa olla high school puolivälissä. Enää muutama viikko ennen loppukokeita ja kesälomaa. Tässä pitäisi siis pikkuhiljaa äidinkin taas olla kärryillä siitä, että mitä sen high schoolin parina viimeisenä vuotena tapahtuu ja mitä sitten sen jälkeen.

Alkaa pikkuhiljaa iskeä paniikki. Ja siksi blogikin on ollut viime ajat hiljaa. Jotenkin ei saa itseään niskasta kiinni työpäivien jälkeen ja kun teinin arvosanat ovat olleet erinomaisia ja opettajakin on kuulemma kertonut, että enkku sujuu, niin on ollut helppo tuudittautua siihen, että kaikki rullaa eteenpäin. Bongasin koulun viikottaisesta sähköpostitiedotteesta tuossa pari kuukautta sitten ilmoituksen, että kirjastoon on mahdollista mennä tekemään SAT:n harjoituskoe. SAT on siis toinen niistä testeistä, jotka voi ottaa ja jotka yleisesti tarvitaan täällä collegeen hakua varten. Pääsääntöisesti hakuperusteina collegeihin on siis joko SAT:n tai ACT-testin tulos, keskiarvo ja sitten kaikki esseet ja muut aktiviteetit (collegesta riippuen). Kysyin sitten teiniltä, että haluaako mennä tekemään kokeen ja katsomaan, että minkä tyylinen se on, kun kellään meillä ei tietty ole mitään kokemusta testin teosta, eikä voida siitä kertoa mitään. Teini kävi tekemässä testin ja tuloksetkin haettiin. Siitähän sitten alkoi rumba. Testin järjestäjä oli yksi näistä tutorointi-/koulutusfirmoista, joita täällä tietty on kuin sieniä sateella. Pyysivät meidät konsultaatioon kuulemaan tarkemmin testituloksista. No, ennaltakin oli tietty selvää, että enkun pisteet eivät ole ihan natiivin tasolla. Tuossa SAT-tekstissä kun kieliopin lisäksi testataan aika paljon näitä sivistyssanoja ja sellaisia sanoja, joita ei normikielessä juurikaan käytetä, mutta joita opettelevat koulussa viikottain. Ja varsinkin esseessä tietenkin näkyy, että meidän teini on opiskellut täällä vasta 3 vuotta, eikä 16 vuotta niinkuin koulukaverinsa.

Tuo SAT-testi on kuitenkin muuttumassa ja ehdottivat, että teini tekee vielä harjoituskokeen siitä uudesta testistä. Teini tykkäsikin tuosta testistä enemmän, koska niitä sivistyssana-juttuja on vähemmän ja se kirjoittamisosuus on vapaaehtoinen. Enkun lisäksihän testissä on matikka-osio, joka uudessa testissä sitten on vaikeampi. Tottakai tiesin, että näiden testien jälkeen haluavat myydä meille jonkun tutorointikurssin ja olin oikeastaan jo halukas teinin jollekin enkun kielioppikurssille laittamaankin. Ongelmanahan on, että teini ei ole kauheasti ehtinyt kielioppia Suomessa lukemaan ja tänne tullessa perusasiat on opeteltu jo koulukavereilla aiemmin alemmilla luokilla. Nyt enkun tunneilla ei näytetä kauheasti kielioppia opiskeltavan ja kuulemma yleisestikin kokonaisuudessaan melko vähän, eli itse se on opiskeltava. Kun sitten saatiin tulokset tuosta jälkimmäisestäkin, jonka enkun pisteet eivät vieläkään maailman parhaat, tuli eteen se ehdotus kursseista. Suositus enkkuun ja matikkaan oli 300-400 tuntia tutorointia. Tuntia!! Ja nämä olisivat köyhdyttäneet kukkaroa reippaasti yli kymppitonnin. Tosin samalla olisi sitten saanut apua läksyihin jne. Mutta siis oikeasti. Haloo! Tutorointiryhmissä on kuulemma max. 3 oppilasta kerralla, joten ei tietty ole halpaa lystiä. Yritin kysyä, että minkälaista kurssikokonaisuutta siis ehdottavat, mutta eivät voineet suoraan vielä kertoa, sillä tutorointikerroista pitäisi koota yksilöllinen paketti. Toki olisimme voineet aloittaa myös vain 100:n kerran tutorointisessiolla, mutta siinä yksittäisen tunnin hinta on korkeampi ja tuo pakettikin olisi maksanut 6500 $. Saisin kyllä itse aika reippaasti työskennellä kaikki tarjolla olevat ylitunnit ja enemmäkin, että tulisi kurssit maksettua...

Olo oli kuin olisi isketty päin naamaa. Toisaalta sitä niin haluaisi saada lapselleen mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja toisaalta potkii itseään perseelle, että miksen ole aiemmin tajunnut, ettei siellä koulussa opetella tietty enää mitään peruskielioppia. Ja vaikka teini osan oppii toki ihan siinä kielen oppimisen myötä, on paljon asioita, joita niin ei opi. Kuten nyt vaikka tuplanegaatio, jota jatkuvasti kuulee vaikka tv-sarjoista ja siten ei totu siihen, että se on väärin.

Sitten iski suomalainen maalaisjärki, että ei hitto, vaikka täällä jotkut aasialaiset käy SAT-kokeissa niin kauan, että saa niistä täydet pisteet ja käy noissa tutoroinneissa lähes päivittäin koulun jälkeen, niin tällaiseen rahalla ja stressaamisella saa kaiken systeemiin en kyllä lähde. Jos johonkin collegeen tarvitaan täydet pisteet kaikesta, niin sitten etsitään muita vaihtoehtoja. Viestittelin koulun ohjauksesta vastaavalle, että olisko teini voinut mennä kesäkoulun kurssille, vaikka ei ole vielä sitä kurssia käynytkään. Ei käy. Ne kurssit on vain kurssin reputtaneille. Teini kysyi enkun opeiltaan ja ehdottivat SAT-kirjoja. Kiva, haettiin kirjastosta sellainen ja tilattiin omakin kappale. Niissä sitten ei kuitenkaan kauheasti sitä kielioppia ole, vaan niitä harjoitustehtäviä. Kesäkoulun rehtori kuitenkin lähetti meilin ja ehdotti paikallisen community collegen kesäkurssia, jossa käsitellään juurikin kirjoittamista, esseen kirjoittamista jne. Hienoa, loistava kesäsuunnitelma. No, ei kun sitä selvittelemään. Kurssille menemiseen tarvitaan koulun lupa. Hankittiin sellainen. Sitten kun kurssikalenteri avautui, niin yllätys yllätys, kurssille päästäkseen pitääkin olla suorittanut toinen kurssi ensin. Ja sitähän toki ei ole tarjonnassa. Sähköposti sinne collegeen ja vahvistus. Juu, ei voi tulla tälle kurssille.

Siinä vaiheessa kaivettiin sitten minun vanha kielioppikirjani esille. Käydään sitä sitten teinin kanssa läpi. Ongelma tietenkin on, että osa kieliopista on erilaista brittienglannissa, jota Suomessa opetellaan. Eikun sitten tilaamaan teinille täkäläinen kielioppikirja, jota nyt odotellaan.

Mulla ei vieläkään ole hajua eikä hattua, että milloin nämä testit pitää sitten ottaa. Ja milloin pitää ottaa ne SAT:n ainetestit. Tai AP-kurssien testit. Ja milloin pitäisi alkaa olla oikeasti suunnitelma, mihin yliopistoihin / collegeihin sitä teini sitten hakee. Ja ensi vuosi on teinillä muutenkin kiireinen, kun otti ne vaikeimmat fysiikan ja matikan kurssit. Muistan, että Suomessa lukiossa sekä oppilaille että vanhemmille selitettiin ne yo-kokeet ja kaikki niin tsiljoona kertaa, että vaikka et itse olisi yo-kokeissa ollutkaan, niin kyllä asia tulisi selväksi. Täällä tuntuu, että oletetaan, että kaikki tietää kaiken ja käy jo vaikka missä preppauskursseilla. Oikeasti joskus tekisi vaan niin mieli nostaa kädet ylös ja sanoa, että mä luovutan. Perhana pitäkää tunkkinne. Mutta ei vaan voi. Teinin kesäsuunnitelmat on ihan auki (ei ole töitäkään nyt sitten, kun kuviteltiin, että menee tuonne kurssille). Mulla on tiedossa kiireinen alkukesä töissä, mutta pakko se kait on sitten tankata teinin kanssa kielioppia, yrittää löytää kielioppiharjoituksia ja alkaa lukemaan jotain college-kirjoja ja yrittää päästä kärryille tästä koko sopasta. Ja sitten ehkä etsiä joku halvempi preppausfirma tai yksityinen tutor hoitamaan se viimeistely.