Sopeutumisesta uuteen maahan

Tässä vaiheessa prosessia voi ehkä puhua jo jonkunasteisesta sopeutumisesta tai ainakin tottumisesta uuteen maahan. Pääsääntöisesti on nyt hallussa, että miten toimitaan missäkin tilanteessa, mitä eri tapahtumia, juhlia ja pyhäpäiviä vietetään milloinkin ja minkälaiset perinteet niissä on. Eri kauppaketjut erottaa ainakin tällä alueella toisistaan ja tietää, että mihin kauppaan kannattaa suunnata minkäkin ostostarpeen kanssa. Ja löytää ruokakaupasta yleensä tarvittavat ruoka-aineet. Itse olemme sopeutuneet kaupan valikoimaan siten, että syömme pääsääntöisesti jonkunasteista USA-Suomi-Italia-Kiina -fuusiokeittiötä ihan omalla painotuksellamme. Ruokavalio on jonkun verran muuttunut ja mitään varsinaisen perinteisiä suomalaisia ruokalajeja ei makaronilaatikon lisäksi tehdä ja syödä, mutta ei taidettu kauheasti niin tehdä ennenkään.

Aamuisin herätessä on samat tutut nurkat ja huoneet ja television avatessa muistaa, että sieltä tulee vain englannin (tai espanjan ja kiinan) kielistä ohjelmaa. (Paitsi MHz Wordlview:ltä, joka näyttää ohjelmia ympäri maailmaa, mm. Vares-elokuvasarja on nyt tullut kahteen kertaan muutaman kuukauden sisällä!)

Eräänlaista sopeutumista on myös se, että on tottunut oman kodin ulkopuolella puhumaan lähes aina englantia. Puhumista helpottaa usein se, että varsinkin täällä alueella on paljon muualta maailmasta muuttaneita ja se oma vahva suomalainen aksentti ei ehkä olekaan se kaikkein huonostiymmärrettävin. Sopeutumista on ymmärtää myös intialaista ja kiinalaista englannin aksenttia ja huomata, että kaksi puolikielistäkin saa asiat hoidettua ja ymmärrettyä (ainakin yleensä). Sopeutumista on tottuminen rutiineihin, koulupäivään ja työpäivään. 

Yksi keskeinen osa omaa sopeutumistamme on ollut positiivisen ja uteliaan asenteen ylläpitäminen (tai ainakin yrittäminen, joka päivä ei aina jaksa innostua asioiden kanssa säätämisestä). Emme ole olettaneetkaan (ja jonkun verran on jo vanhasta kokemuksesta ollut tiedossakin), että täällä hommat toimisi kuin Suomessa. Tai että elämä täällä olisivat samanlaista kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Asiat toimivat ehkä eri tavalla ja tahdilla, mutta niihinkin tottuu. Ja mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa, tai ainakin niin vanhemmat sukulaiseni tuppasivat aina sanomaan. Omaa mieltään voi olla erilaisista käytännöistä täällä esimerkiksi sairaanhoidosta, shekkien käytöstä ja aselaeista, mutta miksi vaahdota asioista, jotka ovat toisen kulttuurin ja vuosikymmenten lopputulos? Yhteiskunta täällä toimii ja on rakentunut niin erilaiselle taustalle kuin se tuttu suomalainen. Toisaalta olemalla asenteella "maassa maan tavalla", jota Suomessakin niin kovasti maahanmuuttajien kotoutumisessa hoetaan, ottaa irti maasta sen uuden ja ihanan aspektin ja ihmettelee niitä muita asioita sitten kotonaan. Sillä on tähän asti pärjätty.

Toisaalta "maassa maan tavalla" ei minusta tarkoita omista tavoistaan ja kulttuuriperimästään luopumista. Suomalaisesta jouluruokaperinteestä kiinnipitäminen tai kotona suomen puhuminen menevät siihen "maan tapaan". Varsinkin kun maa ja varsinkin tämä alue on todellinen kulttuurien sulatusuuni, on niitä maan tapoja niin paljon ja niin erilaisia. Toisaalta maan tapa näyttää olevan aina myös kertoa, että mikä on se oma kulttuurinen tausta ja ihmiset ovat kovin kiinnostuneita kyselemään ja kertomaan taustasta. Vaikka itse olisi jo x:n sukupolven yhdysvaltalainen, useat määrittelevät itsensä keskustelussa esimerkiksi irlantilais-puolalais-meksikolais-ruotsalaiseksi.

Sopeutuminen yhteiskuntaan on minusta eri kuin integroituminen yhteiskuntaan. Sopeutuneita ja kotoutuneitakin tänne olemme, mutta oikeasti yhteiskuntaan, sen rakenteisiin, ajatustapoihin ja muihin integroituminen vie hurjan kauan aikaa. Toisaalta koko ajan imee uusia tapoja, kulttuureita ja vaikutteita, toisaalta pitää joistain omista kulttuurisista tavoistaan ja juuristaan kovasti kiinni ja pyrkii yhdistämään ne osaksi omaa tämänhetkistä toimintaa. Tavat varmasti muuttuvat vielä ajan myötä. Tällä hetkellä porkkanalaatikko joulupäivällisellä on ihan ehdoton, mutta vappupallot jäi puhaltamatta täällä kun oli ihan normaalit koulu- ja työpäivät. Toisaalta taas erilaisten vuosittaisten paraatien seuraaminen täällä on jo jonkunasteinen (vuoden mittainen) traditio ja uusien juhlapyhien integrointi (kuten Halloween) omaan vuodenkulkuun tulevat lähes automaattisesti. Kuuluminen osana tiettyihin ryhmiin, porukoihin ja muihin on vasta hyvin aluillaan ja integroituminen yhteiskuntaan samaten. Sopeutunut amerikkalaiseen elämäntapaan ja ympäristöön voi kuitenkin olla ja nauttia siitä, miten samat naamat tulevat vastaan samoissa konteksteissa ja elämä tuntuu pääsääntöisesti rutinoituvan uusien raamien sisälle.