Koulunkäynnin läpinäkyvyydestä

Lupaan, että tämä on tämän lukuvuoden viimeinen kouluun liittyvä postaus (kesälomakin kun kohta jo kolkuttaa ovella). Koulujutuista on kuitenkin suhteellisen helppo kirjoittaa, koska niistä on aina kaikilla omakohtaista kokemusta ja tietoja on helppo verrata omiin kokemuksiin.

Yhteiskuntaan sopeutumisessa ja integroitumisessa on tärkeää tietää, miten yhteiskunta, uusi kotimaa toimii. Täällä käytössä olevat koulun sähköiset järjestelmät ja tavat ovat olleet yksi erittäin tärkeä syy siihen, että lapsi on integroitunut paikalliseen koulusysteemiin ja perheen aikuiset ovat melko hyvin kartalla, että mitä siellä koulussa tapahtuu ja kuinka koulunkäynti sujuu.

Koulussa on käytössä kaksi sähköistä järjestelmää. Toisesta löytyvät sekä oppiaineiden arvostelut, kalenteri, poissaolotiedot kuin yhteystiedot ja mahdollisuus lähettää opettajalla sähköpostia (eräänlainen sähköinen reissuvihko siis). Toisesta löytyvät opettajien tehtävien ohjeistukset, aikataulut tehtäville ja mahdollinen lisäinformaatio (eräänlainen verkko-oppimisympäristö siis).

Tuo reissuvihon tapainen poikkeaa ainakin omista Suomen kokemuksista siinä, että oppilaan arvosanaa pystyy niin oppilas itse kuin huoltaja omilla tunnuksillaan seuraamaan koko vuoden. Lukukauden alkaessa opettajat ovat jakaneet oppiaineen tehtäväalueet haluamiinsa kokonaisuuksiin ja niistä on nähtävissä näiden tehtävien vaikutus arvosanaan. Esimerkiksi matematiikassa voi olla jako pienempiin testeihin (quiz, jokaisen asiakokonaisuuden jälkeen pidettävä testi), isoihin kokeisiin (final exam) ja kotitehtäviin sekä tunneilla osallistumiseen. Opettaja on merkinnyt prosenttiosuuksilla näiden merkityksen arvosanasta. Esimerkiksi testit voisivat merkitä 50% arvosanasta, isommat kokeet 25% jne. (Esimerkki ei tässä tapauksessa ihan todellisuutta vastaava.) Arvostelut tulevat järjestelmään opettajien arvosteltua tehtävät ja järjestelmästä on siis koko ajan seurattavissa oppilaan arvosanan kehittyminen. High schoolin apulaisrehtori kutsui järjestelmää vähän niinkuin osakekurssien seuraamiseksi. Kaikki osapuolet, oppilas, opettaja ja huoltaja ovat koko ajan perillä kuinka koulussa menee ja jos selkeästi aiemmista arvioinneista huonompaan suuntaan poikkeavia arviointeja tulee, voidaan nopeasti selvittää yhteisesti, missä mennään. Esimerkiksi onko ongelmia tietyn matematiikan osion oppimisessa, onko ohjeistukset olleet epäselvät, onko aikaa tehtäviin vain yksinkertaisesti ollut liian vähän vai onko oppilas vaan "nukkunut" tunneilla (ihan oikeaan nukkumiseen ja pulpeteilla makaamiseen kun tunneilla ei ole mahdollisuutta). Pieleen menneen kokeen voi joissain tapauksessa jopa uusia ja jopa tehdä vastaavan kokeen kotona. Päämäärä kun ei ole se arvosana sinällään, vaan se, että oppilas oppii opetettavan asian. Tässä "osakekurssi-seuraamisessa" on tietenkin hyvät ja huonot puolensa. Osan oppilaiden vanhemmista ovat varmaan melkoisia tiikeriäitejä ja kotona on kova keskustelu, jos yksikin koe menee huonosti. Ja tämä lisää suorituspaineita. Toisaalta taas on koko vuoden käsitys oppilaan pärjäämisestä, eikä arvosanat tule ihan puskista kahdesti vuodessa. Täällä itse asiassa edistymisraportteja tulee neljä kertaa lukukaudessa ja koko lukuvuoden raportit tulevat postitse pari viikkoa lukukauden loppumisen jälkeen. Näin koulun toiminta ja eteneminen ovat kotona olevalle huoltajalle hyvin läpinäkyviä, eikä isoja yllätyksiä tule arvosanojen suhteen, jos järjestelmässä käy aina välillä katsomassa lapsen etenemistä. Kokeet kyllä saadaan kotiin, mutta täällä ei ole kokeisiin mitään vanhemman "nähnyt" allekirjoituskäytäntöä, vaan arvosanat voi käydä katsomassa itse siis netistä.

Toisesta järjestelmästä huoltaja pystyy katsomaan niiden kurssien kalenteria, joilla oma lapsi (lapset) on ja pystyy näin hahmottamaan esimerkiksi suurten projektien tai kokeiden ajoittumisen kalenteriin (jos se oma lapsi ei ole kuitenkaan muistanut niistä kotona kertoa). Opettajat myös jakavat materiaalia kursseilleen ja nämä näkyvät myös huoltajan tunnuksella. Esimerkiksi jos lapsi on ollut sairaana, voi tehtävämonisteen tulostaa järjestelmästä tai katsella opettajan sinne laittamia powerpointteja tai lisämateriaalia. Jotkut opettajat käyttävät järjestelmää myös pienimuotoisiin verkkokeskustelutehtäviin. Näihin tosin huoltajalla ei ole pääsyä. Tieto tehtävistä ja niiden aikatauluista kuitenkin näkyvät myös huoltajille.

Näiden lisäksi itse oppiaineissa on tietyt rutiininsa ja isompiin töihin saa erittäin hyvät ohjeistukset. Esimerkiksi science-oppiaineessa oman lapseni opettajalla on vakiomuotoinen viikottainen ohjeistus, joka jaetaan maanantaina. Paperi tai lomake sisältää sen viikon tehtävät, aikataulun tehtäville ja joskus erillisen tehtävälomakkeen. Siihen on listattu myös keskeiset opittavat teemat ja usein myös viesti vanhemmille. Tämä tehtäväpaperi palautetaan aina oppiaineen viikon viimeiselle tunnille ja siihen otetaan myös vanhemman allekirjoitus. Liikunnassa puolestaan vuosi on aikataulutettu tiettyihin jaksoihin (jaksot vanhempi pääsee tarkistamaan sieltä verkko-oppimisympäristöstä). Liikuntaa omalla lapsellani on neljänä päivänä viikossa yksi oppitunti (55-60 min). Yksi teemajakso kestää aina 3-4 viikkoa ja tänä vuonna tällaisia ovat olleet mm. tennis, golf, sulkapallo, vesipallo (water polo), haavipallo (lacrosse), yleisurheilu, tanssi ja kuntotestit ja joitain muitakin. Eli määrätyn ajan joka liikuntatunnilla harjoitellaan samaa lajia, ensin perusteita ja sitten loppuvaiheessa jo vähän enemmänkin. Esimerkiksi vesipallossa ensin oli uimatestejä, uintia, veden polkemista jne., sen jälkeen pallon heittotekniikoita ja lopuksi sitten ihan sitä vesipalloa. Lajeista saa tällä aikataululla oikein hyvän käsityksen, varsinkin kun eri luokka-asteilla kokeillaan usein ainakin jonkun verran eri lajeja.

Muissa oppiaineissa isommissa projekteissa tehtävänannon mukana tulee aina lista asioista, joita pitää käsitellä, mitä asioita pitää ainakin listata, kuinka pitkä työn pitää olla ja missä formaatissa työn tulee olla. Opettajat jakavat usein myös ruudukon, jossa on kerrottu selkeästi eri arvosteluperusteet. Esimerkiksi oma teini palautti juuri scienceen "Alien project" -työnsä, jossa jokaisella oppilaalla oli oma käsiteltävä planeettansa. Planeetasta ei kuitenkaan tehty perinteistä esitelmää, vaan tehtävä oli soveltava, jossa jokainen oppilas kehitti oman planeettansa avaruusolennon eli planeetan asukin. Tässä kehittelytyössä piti huomioida planeetan olosuhteet, kuten lämpötila, valoisuus, ravinto, ympäristö jne. Arvosteluruudukossa kerrottiin kunkin vaatimuksen mukaan, minkälaisella suorituksella pääsee mihinkin pistemäärään. Esimerkiksi jos on listannut vain 2 ominaisuutta vaaditun 6 sijaan, saan yhden pisteen, kun kattavalla, vaatimuksen mukaisella 6 ominaisuuden kehittelyllä osiosta saa 5 pistettä. Toisaalta 5 pistettä on tehtäväosioista maksimi. Keksit sitten vaikka 12 ominaisuutta, ei siitä tulee osiosta lisäpisteitä. Oppilaan ja huoltajan näkökulmasta tehtävät ja niiden arvosteluperusteet ovat siis erittäin läpinäkyviä ja tiedossa jo projektin alussa, jolloin oppilas voi itse arvioida kauanko vaatimusten täyttämiseen menee ja minkälaista pistemäärää voi minkäkinlaisella panostuksella saada. Nämä projektimaiset tehtävät, selkeät rautalankaohjeistukset ja arvostelun läpinäkyvyys ovat olleet ainakin huippuhyvät omalle teinille, jolla ei ole kauhean hyviä kokemuksia suomalaisen ala-asteen "Tehkää esitelmä jostain Euroopan maasta" -tyyppisistä tehtävistä, joita sitten mitattiin viivottimella (mitä pidempi, sen parempi) arvostelun antamiseksi.

Näiden lisäksi koululla on kattavat verkkosivut, joista löytyy tietoa niin oppiaineista, erilaisista ryhmistä, vanhempainyhdistyksestä jne. Sieltä löytyy myös koko koulun Google-kalenteri, jonka voi lisätä omaan kalenteriinsa ja näin olla helposti perillä lomista, vapaapäivistä, erilaisista teemapäivistä, esityksistä ja vanhempien vierailupäivistä. Ja ylipäätään kaikista erityisjutuista, kuten esimerkiksi 8-luokkalaisten lähtöhaastatteluista, joissa kutakin 8-luokkalaista oppilasta haastatteli n. 4:n hengen paneeli kunnassa asuvista vapaaehtoisista (mukana oli kuulemma niin entistä NFL-tähteä, palomiehiä, entisiä opettajia, sijaisia ym.). Oppilaat saivat esitellä koko middle schoolin ajalta portfolioonsa kerätyistä tehtävistä niitä, joista oli eniten ylpeä ja vastata ennalta-annettuihin kysymyksiin. Ilman näitä tiedotteita ja oppimisympäristön ohjeita olisi voitu kotona oltu taas ihan ihmeissään tästäkin tapahtumast. Nyt teini kasasi portfolion koulussa, harjoitteli kysymyksiin vastaamista kotona ja koulussa ja tiesi pukeutua siististi (suorat housut ja kauluspaita) ja sai siis kokonaisuutena erittäin hyvän haastattelukokemuksen esimerkiksi työhaastattelua tai mahdollista college-haastattelua varten.

Näiden kaikkien järjestelmien lisäksi koulu julkaisee omaa lehteä, josta löytyy kertomuksia koulun tapahtumista, koulun säännöistä sekä esimerkiksi vanhempainyhdistyksen ja oppilaanohjaajien esittelyjä. Tiiviimpään ja ajankohtaisempaan tiedottamiseen käytetään niin koulun sähköpostiuutiskirjettä kuin sen reissuvihon tapaisen järjestelmän kautta tulevia tärkeitä tai vain osaa oppilaita koskevia tiedotteita. Näin maahanmuuttajalle nämä kaikki palvelut ovat olleet kyllä ensiarvoisen tärkeä apu koulujärjestelmään tutustumisessa ja oman oppilaan tukemisessa koulunkäynnissä vieraalla kielellä ja vieraassa koulujärjestelmässä.