Sivut

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Autoilusta

Reilu vuosi sitten tänne tullessa en suostunut edes hyppäämään vuokra-auton rattiin. Vieras auto, aivan karmea jetlag ja 5 moottoritiekaistaa eivät tuntuneet siinä tilanteessa ideaalitilanteelta hypätä auton rattiin. Parin viikon jälkeen hankimme oman, käytetyn, auton, joka muistutti niin paljon autojamme Suomessa, että rattiinkin tuli hypättyä. Ja se ajokorttikin täällä hankittua (kirjallinen koe ja ajokoe siihen siis vaadittiin). Sen jälkeen täällä ajaminen ei olekaan enää tuntunut hankalalta. Päinvastoin. Vaikka puoliso meillä täkäläiseen liikenteeseen paremmin tottuneena yleensä ajaa nuo pidemmät matkat (ne pitkät matkat ja suorat moottoritiet nyt vaan on niiin tylsiä!!), ei sitä itsekään kammoksu auton rattiin hyppäämistä. Vaikka omat ajelut onkin yleisesti tässä "meidän nurkilla" kauppareissua, lenkkireissua jne., en enää vierasta tuota moottoritiellä ajoakaan. Yksi moottoritien liittymiskohta tässä meidän lähellä oli pitkään tietyön keskellä ja siinä oli ehkä maailman lyhyin kiihdytyskaista, mutta sekin on jo korjattu. Joten eikun hanaa vaan ja baanalle. San Franciscoonkin on tullut jokusen kerran ajettua ja vaikka siinä alkuu joutuikin kaistoja arpomaan, niin perille on joka kerran päästy.

Täällä ajaminen, kunhan ensin tottuu useisiin kaistoihin ja siihen, että ohittaa voi myös oikealta puolelta, on itse asiassa helpompaakin kuin Suomessa. Muut tienkäyttäjät ovat kohteliaita, antavat tilaa, eivätkä yleensä hermostu pienistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että olet aivan väärällä kaistalla ja pitäisi pikaisesti päästä aivan toiseen reunaan.. Vetoketjuperiaate toimii hyvin, kun kaistojen määrä vähenee ja nelisuuntainen STOP on ehkä maailman yksi parhaimpia keksintöjä. Risteyksessä, jossa on jokaiseen suuntaan STOP-merkki, kunkin jonon ensimmäinen pääsee risteysalueelle siinä järjestyksessä kuin jono on muodostunut. Eli jokaisesta jonosta lähtee yksi vuorollaan eteenpäin ja se homma oikeasti toimii. STOP-merkillisiä risteyksiä täällä lähiöissä on vaikka kuinka ja automaattivaihteet ovat kyllä ihan must näillä liikkumisessa.

Meillä on pitkään ollut vanha GPS autossa ja siinä ikuisuuden vanhat kartat. Pääsääntöisesti sillä on pärjännyt ihan hyvin, mutta jotain uusia liikennejärjestelyitä on sentään tullut viimeisen 10 vuoden aikana ja sitten aina vähän ihmetellään, että mistä ajaisi. Alkuvuodesta ostimme toisen auton ja uudemman navigaattorin täältä poislähteviltä suomalaisilta, kun puolison työmatkat uhkasi aina julkisilla venyä turhan pitkiksi. Yritimme siis alkuun sinnitellä yhdellä autolla, kun julkisiakin oli. Tai julkisia ja julkisia. Puolison työpaikalle menee muutaman kerran päivässä bussi, joka on itseasiassa työpaikan oma bussi työntekijöiden kuskaamiseksi tarkoitettu. Kun se bussi nyt ei kuitenkaan ihan kotiportilla pysähdy, niin bussi+pyöräily veivät välillä tolkuttoman ajan, jos bussi sattui osumaan juuri pahimpaan ruuhkaan. Nyt omalla autolla pystyy ennakoimaan työmatkaa ja ruuhkia ja sen takia puolison työmatka on välillä jopa alle puolet siitä ajasta, mitä se sillä bussilla olisi. Ja hybridiautolla tuollaista suoraa tietää, samaa reittiä päivittäin on vielä ihan kustannustehokasta ajellakin. Parhaimmillaan auton mittari näyttää kulutukseksi 50 mailia gallonalla ja se on oikeasti jo tosi hyvin. Bensan hinta kun on täälläkin päin noussut rutkasti viimeisen 10 vuoden aikana ja vaikka se Suomen hintoihin on vielä edullista (n. $4 gallonalta, eli vähän yli taalan litra), on bensa ilmeisesti kaikkein kalleinta verojen ja (ympäristö)määräysten vuoksi juuri Kaliforniassa.

Jännä juttu täällä autojen luvatussa maassa, jossa matka on pitkä aina joka paikkaan on, että kahden auton käyttäminen ei esimerkiksi vakuutusten suhteen ole kaksinverroin kalliimpaa. Itse asiassa vakuutusmaksu ei noussut juuri ollenkaan, kun siihen lisättiin myös toisen auton vakuutus!! Tämä on taas sarjassamme näitä markkinavoimien lakeja, joiden logiikkaa on joskus vähän vaikea ymmärtää. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti