Bakteerikammoiset hygieniahirmut

(Varoituksen sanana, että tämä postaus pitää sisällään "vessapuhetta".)

Katsoin joskus aikoinaan Suomessa jonkun jaksot sitä Lääkärit-sarjaa (no joo, oikeesti, en kyllä ymmärrä, että miksi näin tein!!), jossa ne amerikkalaiset lääkärit antaa kaikenlaisia neuvoja kansalle. Siinä gynegologi kertoi vuoraavansa yleisen asiakas-WC:n vessanpytyn aina ympäriinsä vessapaperilla ennen kuin istuu siihen, koska siitä voi tarttua kaikkia bakteereita. No, justiinsa joo. No, täällä on kuitenkin tottunut siihen, että lähes jokaisessa asiakasvessassa on niitä ohuita paperisia vessanistuimen suojuksia jossain telineessä. Itse asiassa viime vuonna kun käytiin Suomessa joulunaikaan, totesin siskolleni, ettei yhden kahvilan WC:ssä (siis Helsingissä) ollut niitä suojapapereita. Sisko katseli mua hetken silmät ymmyrkäisinä ja sanoi, ettei täällä niitä ole missään. Niin sitä vaan tottuu tällaisiinkin. Kerran oltiin jossain rannalla, jossa oli vaan sellainen väliaikainen bajamaja-mikä-lie-wc. No sellaisissa nyt ei tietenkään mitään ylimääräistä ole, mutta jonossa ollut nainen kaivoi laukustaan sellaisen pienen paketin niitä suojapapereita ja kertoi ystävälleen ostaneensa niitä pakettikaupalla Dollar Storesta juuri tällaisia paikkoja varten. Että silleen. Hygienia ennen kaikkea, vaikka sitten ylimitoitettukin.

Kaupoissa saippuaa ostaessa saa kyllä tutkia tarkkaan, ettei osta aina jotain antibakteerista pesuainetta, sillä ainakin suomalaisen käsityksen mukaan tuollainen jatkuva antibakteeristen kanssa lutraaminen ei ehkä ole ihmiselle ihan hyvästä. No, meillä onkin osteltu viime aikoina pääsääntöisesti ihan perus palasaippuaa, niin ei tarvitse lukea purkkeja. Pesuaineet on yleisesti suht myrkkyä ja useassa pesuaineessa on klooria. Sellaisia kertakäyttöisiä klooripyyhkeitäkin myydään isommissa ja vieläkin isommissa pakkauksissa. Tosin myönnän niitä itsekin ostaneeni, sillä varsinkin kesäisin tuntuu, että kylppäri on jatkuvasti likainen ja todella nopeasti sellainen öklölikainen. Tiedä häntä.

Käsidesi meillä kyllä kulkee autossa mukana ja se on ihan hyvä, jossain biitsireissulla, kun niissä ei aina pysty pesemään käsiään kunnolla. Varsinkin lapsiperheillä näkyy kasseissa roikkuvan joka paikassa sellaisia pieniä klipsullisia käsidesipulloja, joita tunnutaan läträävän koko ajan. Töissäkin työkaverit puhdistaa usein pöytää ja työvälineitään (kloori)puhdistusliinoilla ja sen jälkeen vetelee käsidesiä käsiinsä. Tunnustan tekeväni sitä oikeastaan vaan, jos joku työkaveri sattuu kröhimään ja niiskuttelemaan siinä vieressä. Tosin yhden tavan olen töissä itsekin omaksunut. Naistenhuonessa (täällähän kukaan ei kutsu vessaa vessaksi, vaan se on joko "restroom", "bathroom" tai "ladies/mens room") kädet pestyäni ja pyyhkiessäni kädet paperilla, käytän sen paperin vielä suojana käden ja kahvan välissä avatessani oven (eli avaav oven sen paperin kanssa) ja heitän vasta sen jälkeen sen roskikseen. Ihan vaan siitä syystä, että kaikki ei näytä pesevän käsiään. Yyök.

Joskus vuosia ja vuosia sitten kuulin, että joku Suomeen tullut amerikkalainen vaihto-oppilas pesi esimerkiksi farkkunsa joka päivä. En sitten tiedä, mikä nykyään on tapana täällä, mutta en usko, että se johtui bakteerikammosta, vaan tolkuttoman huonoista pesukoneista. Eräs ystäväni tosin kertoi pesevänsä pesukoneensa ajoittain kloorilla hankkiutuakseen eroon bakteereista ja pesuainejämistä. Meillä on yritetty edelleen pärjätä viinietikka+kloori-yhdistelmällä. Ja jos nyt olen rehellinen, niin kerran olen senkin vaan tehnyt, kun nenä alkoi kertoa, että jotain tarttis pesukoneelle tehdä.

Toki täällä jotkut lääkäritkin tiedostavat, että antibioottien määräminen, antibakteeriset aineet ja ylenpalttinen hygienia ei ehkä ole ihan ihmisten parhaaksi. Silti aika rivakasti niitä antibioottejakin tunnutaan määräävän, ja vahvoja sellaisia. Toki, kun terveysbisnes on mitä on ja kun sairaspäiviä ei ehkä voi töistä kauheasti ottaa, niin mikä tahansa tauteja ehkäisevä ja lyhentävä keino on käyttökelpoinen, on se sitten käsidesi tai antibiootit tai jotain siltä väliltä. Ja tietty rokottaminen. Mutta siitä aiheesta sitten ensi kerralla (tai joskus myöhemmin kuitenkin).