Aikatauluista ja niiden pitämisestä

Kun nyt kerran lorvin tässä sohvalla, niin yritänpä saada tekstiksi näitä päässä pyörineitä kirjoitusaihioita. Monta asiaahan täällä on eritavalla kuin Suomessa ja avoimella mielellä niihin tottuu tai yrittää totutella, mutta yksi asia kyllä pistää aina aika ajoin ärsyttämään. Nimittäin amerikkalaisten aikataulut, aikatauluttaminen ja jostain sopiminen. Näin suomalaisena ei vaan pysty ymmärtämään, miten vaikeata se on. Tiedän, että olen tästä kirjoittanut aiemminkin, mutta on tämä sellainen kulttuurien yhteentörmäys, ettei tästä yhdellä napinalla selviä. :D

Tapaus 1:

Teinin soitonopettajalta tulee sähköposti, jossa on kerrottu lukukauden poikkeusajat (opettaja reissussa tms.) ja esiintymiset (workshopit, konsertit jne.). Vastaan ja kuittaan, että päivät on meille ja teinille ok ja laitoin ne kalenteriini. Reilu kuukausi ennen workshoppia tulee viesti, että tässä on workshopin päivä ja kuittaan opettajalle, että kiitos tiedosta, teini on tulossa. Kaksi viikkoa ennen workshoppia tulee taas sähköposti. En kuittaa, joten opettaja lähettää viestin uudelleen kahden päivän päästä, johon kuittaan, että kiitos tiedosta ja hyvin sopii päivämäärä. Workshop-viikolla haen teinin soittotunnilta ja opettaja muistuttaa vielä workshopista ja sanoo, että jos aika ei sovi, niin voi tulla myöhemminkin kuin kahdelta. Vakuutan jälleen, että aika sopii, eikä muita menoja ole. Mutisen tästä (saksalaiselle) ystävälleni, joka toteaa, että hei kuriin ja järjestykseen tottuneena suomalaisena olen varmaan ainoa vanhempi, joka on viesteihin vastannut ja siksi ne tulevat aina vain uudestaan ja uudestaan minullekin ne muistutukset. Ja olen ehkä myös ainoa, joka ne on kalenteriinsa lisännyt jo alkusyksystä. Selvä, ollaan siis liian järjestelmällisiä me pohjoisen Euroopan asukit ja Kaliforniassa kaikki on vähän rennompaa "laid back lifestyle", niinkun täällä sanotaan.

Tapaus 2:

Koulusta tulee viesti koulun alettua, että tänä vuonna järjestetään opiskelijoiden (ja vanhempien) tapaamiset College counselorin (jatko-opintoasioita vastaava opinto-ohjaaja) kanssa. Viestissä on kaikki ohjeet, keneen ottaa yhteyttä ja milloin ajan varaamiseksi, varaukset tekee yksi vanhempi vapaaehtoistyönä koulun jälkeen ja hoidettavana on n. 400 ajanvarausta. Soitan sovittuun kellonaikaan ko. vanhemmalle, jätän viestin vastaajaan, hän soittaa minulle seuraavana aamuna ja antaa ajan ja pyytää minua laittamaan ajan kalenteriini, mahdolliset peruutukset ilmoitetaan sitten tuolle opinto-ohjaajalle. Meidän aika tulee ja olemme ajoissa ja kaikki sujuu hyvin. Kuukautta myöhemmin menen vanhempaintilaisuuteen yhtenä pe-aamuna, jossa tämä ajanvarauksista vastaava vanhempi on tullut antamaan ohjeet ajanvarauksen tekoon (ne samat, jotka oli siinä alkuperäisessä viestissä), samalla hän myös kertoo, että jättäkää vain yksi viesti vastaajaan, ei kymmentä (!), hän palaa työpäivänsä jälkeen asiaan. Hän myös kertoo, että aika pitää laittaa kalenteriin, eikä hän lähetä yhtään sähköpostivahvistusta tai -muistutusta, sillä aikoja on reilu 400 ja hänellä on myös päivätyö, ja jos ei pääse, aika pitää peruuttaa. Ja nämä asiat hän kertoo hyvin koulutetulle porukalle aikuisia, koska suurin osa soittaneista on soittanut useita kertoja hänen työpäivänsä aikana ja lähes kaikki ovat pyytäneet muistuttamaan heitä ajasta lähempänä, että muistavat mennä sovittuun aikaan.

Tapaus 3:

Minulla on lääkärin aika varattuna tiistaille. Automaatti soittaa minulle perjantaina ja muistuttaa ajasta ja se pitää vahvistaa painamalla tiettyä numeroa. Maanantaina tulee muistutusviesti, että minulla on seuraavalle päivälle lääkäriaika ja voi katsoa nettipalvelusta tarkemman ajan. 

Tapaus 4:

Tämä nyt ei varsinaisesti ole mikään tapaus, mutta tästä on ollut niin paljon juttua eri paikoissa, blogeissa ja FB-ryhmissä, että laitetaan nyt tämäkin. Amerikkalaisilla on tapana sanoa ihan puolitutuillekin tai suoraan sanottuna ihan vieraillekin, että "let's meet sometime", "see you soon" tai kuten eräs mies kävelyreittimme varrella joskus miehelle sanoi, että "we should go sailing together sometime". Ja ne tyypit ei siis oikeasti tarkoita sitä, se on vaan sellainen amerikkalainen kohtelias (!!) tapa sanoa jotain lämpimikseen. Sitten tällaiset suomalaiset ym. ottaa se helposti tosissaan. Jos on tottunut siihen, että kun Suomessa sanotaan, että mennään kahville ens maanantaina, niin sitten kanssa mennään kahville sillon maanantaina, niin onhan se toki vähän outoa, että täällä se sama lause tarkoittaa, että "mennään kahville ens maanantaina", tai "mennään kahville ens maanantaina, jos ei mulle tule mitään tärkeempää/parempaa ohjelmaa" tai "ei mulla ole aikomustakaan mennä kahville maanantaina". Mun tuttavat on suureksi osaksi muualta tänne tulleita, niin harvoin näitä tulee vastaan, tai ne ovat oppineet, että jos mulle sanoo klo 17 maanantaina, niin se on maanantaina klo 17.. ;) Onhan näitä tarinoita kuultu, miten joku amerikkalainen on sanonut suomalaiselle, että jos satut tulemaan joskus tännepäin, niin tule meille ja sitten suomalainen on oikeasti tullut matkalaukkuineen paikalle ja isäntäväki on vähän ihmeissään.

Tapaus 5:

Vaikka kuinka tietäisit nämä edelliset, niin silti nämä paikalliset onnistuu yllättämään sillä, että kuinka vaikeeta yksinkertaisten asioiden sopiminen näitten kanssa voi olla. Teini pyydettiin jousikvartettiin, jossa ideana oli treenata ohjelmisto ja käydä sitä ainakin joulun aikaan soittamassa vanhusten palvelutaloissa. Jo harjoitusaikojen sopiminen on ihan yhtä tuskaa. Nää muut teinit kun omaa ne seitsemän muutakin harrastusta, niin mikään ei koskaan käy kaikille. (Oiskohan sitä kannattanut miettiä, kun lupautui siihen kvartettiin?) Lopulta kvartetin vetäjä (joka tekee tän tietenkin saadakseen "johtajuus"kokemusta CV:hensä collegea varten), teki tiedoston, johon kaikki voi kirjata sopivat päivät. Kahden aikataulut siellä on, kaksi ei ole vielä "ehtinyt" (odoteltu nyt 4 kk). Eli järjetön sähköpostivahvistusviestittely joka toinen viikko. Ja jos en ole lukenut ko. päivänä pariin tuntiin meilejäni, niin yllätyksenä saattaa tulla, että eivät harjoittelekaan paikassa A aikaan Y, vaan paikassa B aikaan X sinä samana päivänä, koska B-lapsi on allerginen A-lapsen koiralle (jonka on tiennyt koko sen 2 viikkoa, kun aika ja paikka on lyöty lukkoon, mutta tuli mieleen vasta alkaa säätämään tunti ennen sovittua aikaa). Tää mun napina kuulostaa varmaan idioottimaiselta nillitykseltä, mutta kun tätä kattelee viikosta toiseen, niin ei vaan voi käsittää, että miten vaikea on a) sopia asioista ja b) pysyä niissä. Jossain vaiheessa kun yritin selvitellä, että millonkas nää palvelutalokeikat nyt olis, niin yks ilmottaa, että hänen lapselleen käy vaan kaksi päivää joulun aikaan (aha, kiva tietää), yks kertoo, että kahteen paikkaan vois mennä mikä tahansa päivä klo 11-12 ja hänellä olis tulostettuina joululaulunuotteja (mitä kävi niille kvartettobiiseille, joita on nyt 4 kk treenattu?), ja yksi ei vastaa mitään. Lopputulos: ei keikan keikkaa joulun ja uuden vuoden välissä. Pikkasen v-tutti, että jätettiin joululomareissukin varaamatta, kun teinin piti ilahduttaa vanhuksia. (Toki oikeasti on hyvä, että on nyt vaan saanut kaikki oikeasti levättyäkin, ja joulun ajan reissut olis ollut törkeän hintasiakin, että ei tämä mikään maailmanloppu ole.)

(Edit Tänä aamuna, 30.12., tuli soitto ja yksi keikka on tänään. Yksi soittajista on lopettanut, mutta kolmen soittajan ryhmä lähtee kohta esiintymään.)

Joskus mä hitto vieköön ihmettelen, että miten nää ihmiset ehtii lennoille ym. ajoissa ja miten näitten töissä saadaan mitään koskaan tehty ennen deadlinea. No, mutta mähän onkin tällainen suomalainen tiukkis, jonka mielestä asia on niin kuin se sovitaan ja aikataulut on, mitä sovitaan. Että vaikka sitä huomaa jossain aiheissa amerikkalaistuneensa, tai kalifornialaistuneensa, niin tässä on kyllä itsellä vielä jokseensakin totuttelemista joksikin aikaa. :D