Ekologisempi, tylsempi ja ajettavuudeltaan paljon huonompi kakkosautomme lähti sitten pari päivää uuden (käytetyn) auton oston jälkeen uudelle omistajalle. Puoliso kun ei enää tarvinnut sitä työajoon ja itse en tykännyt sen ajettavuudesta, edessä olisi ollut renkaiden vaihtoa ym ym. Lisäksi syksyllä mahdollisesti ajokorttia varten harjoittelevalle teinillekään se ei olisi ollut paras mahdollinen ajoharjoitteluun. Seliseli. Tätä autoahan teinin käsiin ei anneta vähään aikaankaan, kiitos V6-moottorin. Siitä huolimatta bensankulutus ei ole mikään ihan tolkuttoman paha ja on se vaan niin hyvä ajettava.
Big Surin reissu itse asiassa tehtiin tällä autolla hiukset hulmuten, kun se vähän niinkuin kuuluu asiaan hurautella tuota rantavaltatie 1:stä tälläisella.
Tuttavamiehet ovat kilvan kehuneet autoa ja sitä, miten upeaa on, että tällainen hento naisihminen ajaa näin maskuliinisella autolla ja samalla todenneet tämän yhdeksi sellaiseksi amerikkalaiseksi klassikoksi, joka on pakko saada.
Tässä kuvat vielä tästä beibistä. On se vaan niin ihana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti