Tällä kertaa muuttorumba ei onneksi kuitenkaan tarkoittanut tavaroiden hilaamista toiselle puolelle maapalloa, vaan muutettiin ihan lähinurkilla. Itse asiassa naapuritaloyhtiöön. Ihmiset totesivat aina, että "ai, helppo muutto", kun kerroin muutosta naapuriin. No, joo ja ei. Tavarat oli silti pakattava ja siirrettävä paikasta toiseen, matkalla sinänsä ei niin kauheasti väliä.
Tykkäsimme edellisestä asunnostamme, mutta en koskaan oikein tottunut makuuhuoneen kokolattiamattoihin. Vaikka asunto oli rempattu vähän ennen sinne muuttoamme ja matot olivat uudet ja kuulemma erittäin helppohoitoiset, tuntui, ettei niitä koskaan saa riittävän puhtaaksi. Aamulla sängystä noustessa karhea matto ei tuntunut omimmalta jalan alle. Ei nyt ihan sentään kokolattiamattojen vuoksi sentään muutettu. Kahdessa eri suunnassa (ylhäällä ja vieressä) olevat naapurit olivat ulkomaalaisia opiskelijoita ja tykkäsivät kälättää puhelimessa tai skypessä tai missä lie puoli yötä. Yritä siinä sitten nukkua ja rentoutua ennen aamulla töihin lähtöä, kun kuuntelet sitä "you´re fucking kidding me" -hokemista aamukolmeen, lähes päivittäin.
Aloin jo vähän alkuvuodesta katsella tarjontaa ja hintatasoa. Hintatasohan on tietty taas noussut sen 10-15%, koska hyvin menee ja vuokra-asuntoja ei ilmeisesti ole riittävästi tarpeeseen nähden. Meidän taloyhtiön vapaiden asuntojen tietoja katsellessa tiesimme, että meidänkin vuokra tulee taas nousemaan sen 8-10%. Verrattuna muuhun tarjontaan se alkoi olla jo vähän kipurajan yläpuolella. Kun viime kesänä ei kauheasti enää tullut uima-altaallakaan aikaa vietettyä (taloyhtiöön muutti paljon lapsiperheitä ja allas oli aika varattu usein), niin prioriteeteiksi muodostui tällä kertaa lisää tilaa, parketti- tai laminaattilattiat ja alue (lähempänä koulua ja puolison työpaikkaa). No, bongattiin listan kaksi ensimmäistä kohtaa täyttävää asunto, käytiin katsomassa ja eikun sitten muuttamaan. Todellakin siis naapuritaloon, tällä kertaa asunto on vuokrassa yksityiseltä, eli tämä ei ole mikään vuokra-asuntokompleksi.
Ihan noin helpollahan tietty ei päästy. Halukkaita asuntoon oli muitakin ja hakemuksen jätettyämme tuleva vuokranantajamme tsekkasi taustat. Luottotiedot katsottiin tällä kertaa meiltä molemmilta sellaisen palvelun kautta. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siinä. Palvelusta kun oli tullut minun osaltani vuokranantajalle tieto, että "sosiaaliturvatunnus on niin uusi, että pitää varoa ja tarkistaa tietojen oikeellisuus itse henkilöltä". Että ihan niinkuin olisin joku identiteettivaras. Parin puhelun jälkeen selvisi, että tällainen teksti tulee kaikille, joiden SSN on myönnetty heinäkuun 2011 jälkeen. Eli minun osaltani teksti poistunee vajaan vuoden päästä ja lakkaan olemasta epäilyttävä henkilö. Vuokranantaja oli sitten soittanut myös silloiselle asuntoyhtiön managerille ja suosituslistastamme ensimmäiselle suosittelijalle ennen kuin tekivät päätöksen, että vuokraavat asunnon meille. Lähemmäs teinin koulua ei nyt päästy, mutta sillä alueella vapaana nyt olleet asunnot olivat selkeästi isompia ja huomattavan kalliita, joten se idea sitten kaatui siihen.
Täällä toki saisi tilattua avaimet-käteen -muuton erittäin helposti, mutta pakkasimme muuttolaatikot pääsääntöisesti itse. Oltiin säästetty vielä ne valtameren yli tulleet muuttolaatikot (nyt tosin jo lahjoitettu pois), joten laatikoita oli riittävästi. Tilasimme sitten muuttomiehet kantamaan ja lähinnä huonekalujen takia (täällä uudessa paikassa kun on kahdet rappuset, ensin asuntoon ja sitten yläkerran huoneisiin). Ajattelin, että mitenköhän saavat edes sen minimilaskutusajan, 4 tuntia, käytettyä. No, eipä siinä paljon ollut ongelmaa. Muuttajat kun pakkasivat kaikki huonekalut ihan niinkuin ne olisi lähetetty toiselle puolelle maapalloa - tai itse asiassa paljon paremminkin kuin mitä ne todellakin toiselta puolelta palloa tulivat tänne (terveisiä vaan sinne Niemelle). Jokainen huonekalu käärittiin ensin pehmustepeittoihin ja muovitettiin. Kun yritin sanoa, että ei sen nyt niin tarkkaa ole, niin meksikolaispoijjaat sanoivat, että jos jokin kohta on suojaamatta, heidän esimiehensä tulisi puuttumaan asiaan (ja miehiltä ehkä loppuis työt). Joten olin sitten hiljaa loppuajan. Toisaalta onhan sen ihan hyvä, että patjat ym. oli suojattu, eikä sitten saaneet mitään likatahroja tuon muutaman sadan metrin ajomatkan aikana. Tavaroita purkaessa selvisi, että autossa ollut nuorimies oli pomon poika, joten taisi miehillä sittenkin olla se "supervisor" paikalla koko ajan. Näin omasta näkökulmasta turhan pakkauksen kyllä hoitivat tosi ripeästi ja kantelivat tavaraa. Jouduin juotavat tyrkyttämään suoraan käteen iskemällä, kun muuten ei olisi kelvannut. Ulkona oli kuitenkin ihan hellekelit (alkuviikosta satoi useampanakin päivänä vihdoin ihan kunnolla, joten helle oli toisaalta paljon parempi vaihtoehto kuin kaatosade). Rappusetkin tekivät oman hankaluutensa kantourakkaan. Ihan mielellään sitä maksoi muuton ja muuttomiesten tipit lopuksi.
Tässä on nyt sitten aika vauhdikkaasti tyhjennelty laatikoita ja yritetty saada paikat asumiskuntoon. Teetetty avaimet ulko-oveen ja postilaatikkoon (jostain syystä täällä näyttävät antavan aina vaan yhden avaimen asuntoon). Ja kyllä eri avain on niin ulko-oveen, postilaatikkoon, varastoon, pyörävarastoon, yläkerran hätäpoistumisoveen kuin autotalliinkin. Eivät taida olla kuulleet täällä lukkojen sarjoituksesta abloyn tyyliin. Ja sitten on vielä yritetty ilmoittaa uusi osoite moneen paikkaan. Ei-kansalaisen tulee tehdä se virallinen muuttoilmoitus tuonne yhteen virastoon. Sen lisäksi tietty postin kääntöilmoitus postille. En sitten tiedä, että milloin oikeasti kääntyvät, vielä ainakin jakavat postiamme ihan surutta tuonne vanhaan osoitteeseen. Kaikkiin muihinkin paikkoihin pitää ilmoittaa osoitteensa itse, ei mene minkään väestörekisterin tms. kautta. Koulupiiriin pitää jälleen vielä vuorasopimus ja sitten ensi kuussa joko auton rekisteritodistus tai sähkölasku meidän nimellämme, että vakuutetaan varmasti asuvamme taas tämän koulupiirin sisällä ja teinillä on oikeus käydä tätä paikallista koulua.
Eiköhän tässä kohta ole hommat hoidettu ja voi taas vaan keskittyä asumiseen ja olemiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti