Tänne muuttaessamme perheemme on saanut sellaisen pikasukelluksen monikulttuurisuuteen, ettei parempaa upotusta olisi voinut ollakaan. USA yleisesti on melkoinen kulttuurien sulatusuuni, kun ihmisiä on kautta aikojen muuttanut maahan eri puolilta maailmaa. Tämä Piilaakso puolestaan on kulttuurisesti ihan omanlaisensa kokonaisuus ja tänne muuttaa ihmisiä koko ajan, varsinkin Aasiasta. Alueen IT-alan työpaikat vetävät väkeä, mutta myös alueen hyvät koulut. Alueella on paljon aasialaisia ja osa on muuttanut alueelle pelkästään sen takia, että vanhemmat voivat tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen ja paremmat mahdollisuudet päästä niihin Ivy League -yliopistoihin. Kuten esimerkiksi alueella olevaan Stanfordin yliopistoon. Lapsen koulukaverit ovat hänelle kertoneet, että lähes kukaan Kiinassa ei tiedä, että missä on Cupertino (jossa sijaitsee Applen pääkonttori), Mountain View (Googlen ja LinkedInin pääkonttori), Palo Alto (HP:n ja ennen myös Facebookin pääkonttori) tai vaikka Menlo Park (nykyinen Facebookin pääkonttori). Mutta kun sanoo, että lähellä Stanfordia, vastaus on kuulemma "Aah, Stanford" ja heti on selvää, mistä osasta maata puhutaan. Luin aiemmin jostain lehtijutusta, että (rikkaille) kiinalaisille myönnetään ihan omia viisumeitaan USA:han ja he tulevat tänne (tai L.A.:n alueelle) kahdesta syystä: koulujen ja synnytyksen. Ulkomailla syntyneiden lasten kun ei kuulemma lasketa rikkovan kiinalaista yhden lapsen politiikkaa. Tälle alueelle suurin osa muuttanee kuitenkin joko työpaikan tai lapsen koulun takia. Oman teininkin luokkakaverien joukossa on kiinalaisten ostoskeskusten tms. yritysten johtajien lapsia, jotka ovat tulleet asumaan tänne äitinsä kanssa, kun isä takoo yrityksellään rahaa Kiinassa.
Aasialaisten osuus joillain näistä Piilaakson paikkakunnista niin katukuvassa kuin koulujen oppilaista on kyllä huomattavan iso. Riippuen koulusta ja paikkakunnasta jopa 50-90% tietyn koulun oppilaista on aasialaistaustaisia. Kiinalaisten lisäksi täällä on paljon ihmisiä Koreasta ja Intiasta, mutta myös jonkun verran Japanista ja muista maista. Toisaalta San Franciscossa on USA:n vanhin ja yksi suurimpia (jossain vaiheessa se oli suurin Aasian ulkopuolinen) Chinatowneista eli kiinalaiskaupunginosista, joten kiinalaiset ovat kyllä asuttaneet aluetta jo paljon pidempääkin. Intialaisia tulee puolestaan paljon juurikin IT-alan työpaikkojen takia.
Kaliforniassa on myös paljon espanjankielistä väestöä, kun kerran tässä Meksikon vieressä ollaan. Sekä laillisia että laittomasti täällä asuvia on, mutta kukaan ei kait tiedä oikein jälkimmäisen kategorian ihmismääriä. Meidän taloyhtiön kaikki huoltomiehetkin on latinotaustaisia ja asuvat kuulemma tuolla lahden toisella puolen, jossa vuokrahinnat ovat kohtuullisempia.
Sen lisäksi täällä on tietenkin niitä vanhoja siirtolaisia, jonkun kokoisia juutalaisyhteisöjäkin ja sitten meidän tapaamme eurooppalaisia. Meidän taloyhtiössämme asuu tällä hetkellä amerikkalaisten ja kiinalaisten ja meidän lisäksi niin saksalaisia, ranskalaisia kuin bulgarialaisiakin. Teinin aiemman koulun ELL-ryhmissä on ollut varmaan jokaisesta eurooppalaisesta maasta joku oppilas jossain vaiheessa. Osa tosin tulee tänne vain määräajaksi, esimerkiksi tutkijaksi Stanfordiin tai expat-työntekijänä johonkin firmaan.
Kulttuurien sekasotku on siis lähes täydellinen ja englantia kuulee puhuttavan hyvin monella eri tavalla. Jopa intialaiseen aksenttiin tottuu näin ajan kuluessa, vaikka se alkuun tuntui itsestä kamalan vaikealta ymmärtää. Toisaalta maassa on niin monta erilaista tapaa puhua sitä englantia, että siinä on itsekin helpompi puhua sitä ei-niin-amerikkalaisen-aksentin englantiaan. Tosin täällä kun suomalaisia on vähän suhteessa noihin edellä mainittuihin ihmisryhmiin, eivät paikalliset ole kauheasti tottuneet kuulemaan Suomi-aksenttia. Vaikka harvemmin asiaansa joutuu toistamaan, eli ymmärretyksi kyllä tulee, kovin usein tulee kysymys, että mistä sitä ollaankaan kotoisin. Kun on niin vahva vierasperäinen aksentti. Teinin ensimmäisessä yearbookissa oli tervehdyksiä, miten kaverit tykkäävät hänen "hassusta" aksentistaan. Lehtijuttujen mukaanhan suomalaiset näyttelijätkään eivät lyö täällä läpi, kun heidän tapaansa puhua englantia ei ole täällä totuttu. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaisten. Omat kokemukset kyllä niin vahvistavat tätä näkökulmaa. En muista kovin monta keskustelua käyneeni, jossa ei olisi pitänyt selittää, että mistä tämä erikoinen aksenttini on peräisin.
Tuli sitten ilmoittauduttua amerikan-englannin aksentin -kurssille syys-lokakuulle. Saa nähdä auttaako se yhtään tämän vahvan ja hassun aksentin lieventämisessä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta katsotaan nyt ainakin, mitä kurssilla on tarjottavanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti