Yhteisöllisyydestä

Asioita, joista blogata olisi vaikka kuinka, mutta aika on tuntunut olevan viime aikoina vähän kortilla bloggaamiseen.

Yksi asia, joka täällä korostuu näin suomalaisen näkökulmasta on edelleen vahva yhteisöllisyys. Aiemmin olenkin jo blogannut esimerkiksi Halloweenista ja joulukadusta, eli asukkaiden tavasta luoda yhteisöllistä juhlatunnelmaa. Myös konsulaatista saamassamme siirtolaisen oppaassa korostettiin yhteisön jäsenyyttä, aktiivisuutta koulussa, kirkossa, vapaaehtoistyössä jne.

Vaikka yhteisöllisyys ja vanhempien osallistuminen koulutyöhön onkin laajimmillaan varmaan ennen kouluikää ja alakoulussa, on niitä myös middle schoolissakin ollut. Teininkin koulussa on ollut kaikenlaista tapahtumaa vuoden mittaan koulussa ja koulutyöhön liittyen erilaisia teemaviikkoja. Mutta tapahtumia on myös ollut koko perheelle, esim. kansainvälinen nyyttäritapahtuma, ELL-oppilaiden vanhempien tapaamiset ja viimeisimpänä 8-luokan päättäjäisjuhlat, joissa vapaaehtoishommien lista oli pitkä kuin nälkävuosi. Kuvittelin lahjapussukoiden tekemisen ja siivousvuoron olevan helppoja, joten laitoin nimeni niille listoille. Karkkipussien ulkonäkö- ym. vaatimukset oli kyllä sellaiset, että meidän neljän naisen ryhmä teki niitä oikeasti tuntikausia. Mutta tuli niistä hienoja.

Kouluissa ja myös paikallisissa lehdissä korostetaan aina yhteisöä. Jokaisella koululla on maskottinsa ja koulun oppilaista puhutaan maskotin mukaan. Esimerkiksi koulun oppilaat ovat tiikereitä, jos koulun maskotti on tiikeri. Jo heti high schoolin tutustumistilaisuudessa hehkutetaan yhteisön me-henkeä, että te olette "class of 2017" ja taputusten ja vihellysten perusteella voisi luulla olevansa jossain urheilutapahtumassa aina kun luokka-aste mainitaan.Yhteisöstä ei nosteta esille aina vain parhaiten pärjääviä, vaan esimerkiksi middle schoolin kahdeksannen luokan päättäjäisissä opiskelijapuheenvuoron piti valedictorianin sekä oppilaskunnan puheenjohtajan lisäksi yksi maahanmuuttaja, yksi erityisopetuksessa ollut lukihäiriöstä kärsivä oppilas. Kaikissa puheenvuoroissa kiiteltiin yhteisöä (koulu, opettajat, vanhemmat ja muut oppilaat) ja tuotiin yhteisön tuki oppilaille.

Kouluissa ja muissakin paikoissa yksi näkyvä tapa osoittaa yhteisöön kuulumisensa on aiheeseen kuuluva t-paita. (Erilaisten t-paitojen teettäminen on täällä halpaa, nettikauppoja on vaikka kuinka paljon, siksi varmaan esim. American Idolissa kilpailijoiden sukulaisilla on yhtenäiset paidat.) Omalla teinillä on koulusta tulleena esimerkiksi kotiryhmän t-paita, "class of 2013"-paita, orkesteri t-paita, Disneyland-reissun t-paita. Lisäksi ostettuna on koulun liikka-asu ja huppari ja koulun logolla varustettu paita. Usein täällä näkyy lenkkipoluilla eri yliopistojen ja collegeiden paitoja ja esimerkiksi auton rekisterikilven ympärillä erilaisia ALUMNI-kehyksiä. Ja ihan oma asiansa tietty ovat erilaiset auton puskuritarrat, joilla voi helposti kertoa, mihin yhteisöön kuuluu, mikä on poliittinen ja ideologinen kanta ja missä koulussa lapset ovat (jotkut koulut jakavat erilaisia ikkunatarroja erityisen menestyksekkäille oppilaille). Osittain täällä toki verkostoituminenkin tapahtuu erilaisten yhteisöjen kautta. Myös paikallisten urheiluseurojen lippiksiä ja paitoja näkee ihmisten päällä todella paljon. Toisaalta t-paidat ym. ovat hyviä keskustelunavauksia small talkiin tai muutenkin. Eräässäkin ravintolassa tarjoilija bongasi lapseni päällä olleen paidan ja heti kävi ilmi, että hän oli myös opiskellut samassa koulussa ja soittanut koulun bändissä.

Aiemmin olenkin blogannut vapaaehtoistyöstä. Itse olen nyt tehnyt vapaaehtoishommia parisen kuukautta kirjastossa pari tuntia viikossa. Vapaaehtoistyö on täällä kovin suosittua, mutta myös tapa päästä yhteisön jäseneksi. Heti on naapureiden lisäksi paikallisia ihmisiä, jotka tervehtivät sinua etunimellä myös töiden ulkopuolella. Niin ko. paikassa töissä olevia, mutta myös kirjaston kävijöitä. Näiden hommien myötä on tullut huomattua, että paikalliset kysyvät, mutta myös tarjoavat helposti apuaan. Ja huomatessaan ei-niin-amerikkalaisen aksentin mielenkiinnosta kyselevät taustaasi ja kaivavat muististaan kaikki tietonsa Suomesta. Tässä muutaman viikon aikana on tullut puhuttua jo Suomen kielestä, Suomesta toisessa maailmansodassa, ilmastosta, elokuvista ja monesta muustakin asiasta.

Ei siis ole ollenkaan kummallista, että erilaiset yhteisösovellukset , kuten Facebook, ovat juuri täältä kotoisin.