Año Nuevo State Parkin visiitti

Kun ei meillä oikein vieläkään ole käsitystä siitä, että kauanko täällä aiomme olla, niin olemme yrittäneet reissata näitä lähinurkkia aktiivisesti (tai mikä täällä nyt sitten on "lähellä").

Viime viikonloppuna suunnistimme vihdoin Año Nuevo State Park:iin. Olin bongannut paikan California-oppaasta (jonka ostimme sieltä kirjaston myyjäisistä vissiin 50 centillä, kun on niin "vanha" painos eli ainakin 5 vuotta vanha..). Oppaassa oli paikasta noin 4 rivin pieni teksti, mutta aloin selvitellä netistä paikkaa lisää. Kävi ilmi, että talvella kyseinen paikka on merinorsujen asuinpaikka. Paikkaan piti varata oppaan opastama kävelykierros etukäteen (ilman varausta ja opasta ei pääse sinne asti, missä eläimet ovat). Itse asiassa varasimme omamme jo joulukuussa ja saimme meille sopivan viikonloppuajan vasta helmikuun puolivälille. Viikolle aikoja olisi ollutkin ihan hyvin tarjolla. Onneksi jouduimme odottamaan, sillä tammi-helmikuu on ehkä parasta aikaa tuolla. Merinorsut ovat saaneet jo poikasia, mutta eivät ole laumana lähteneet vielä muualle saalistamaan. 

Emme taas oikein osanneet kuvitella, että millainen paikka tuo on. Meille olikin suuri yllätys, että eri kokoisia merinorsuja (niin uroksia, naaraita, pieniä alle 28 vuorokauden ikäisiä poikasia ja sitä vanhempia emon vieroittamia poikasia) oli yhteensä yli 1500 eläintä!! Paikka oli kyllä ihan uskomattoman näköinen. Kävelykierroksen aikana opimme, että merinorsutkin on aikoinaan metsästetty lähes sukupuuttoon, nyt niitä arvoidaan olevan yli 200 000 yksilöä suojelun ansiosta. Merinorsut tulevat tuonne synnyttämään ja parittelemaan ja koko Año Nuevossa oloaikanaan (joulukuu-maaliskuu) ne eivät syö mitään!! Urokset menettävät n. 3000 kg:n alkupainostaan jopa kolmanneksen täällä ollessaan ja osa olikin aika laihassa kunnossa. Tästä syystä merinorsut pääsääntöisesti vain makoilevat rannalla (vaikka näimme kyllä kahden uroon lyhyen taistelunkin, ei tosin tallentunut kameralle). Naaraat menettävät painostaan suhteellisesti vieläkin enemmän, koska he imettävät poikasiaan sen 28 päivää ja sinä aikana poikasten painon pitäisi nousta 250-350 paunaan (eli n. 115-160 kg). Emon maito onkin kuulemma n. 55% rasvaa. Naaraat lähtevät täältä viimeistään kuukauden kuluttua merelle länteen päin ja urokset pohjoiseen saalistamaan ja poikastenkin pitää sitten tulla toimeen omillaan, kun paikan jättävät. Osa heistä joutuu matkallaan valkohain tai tappajavalaan saaliksi (valkohait kuulemma tulevat alueelle juurikin joulu-maaliskuuksi), mutta riittävän moni palaa myös takaisin tänne taas ensi vuonna.

Ano Nuevo ja makaavat merileijonat (elephant seal)

Merileijonia, näiden ääni on kyllä sanoinkuvaamattoman kummallinen (kannattaa googlata netistä)

Pienet poikaset omaavat mustan karvapeitteen

Merinorsu-uros. Kovasti näyttivät hiekkaa päälleen heittelevän, ilmeisesti viilentääkseen oloaan.

Merinorsu-uros. Vain uroille kasvaa tuo kummallinen nenä.

Ja vielä lisää merinorsuja

Huom! Kuvat on otettu järjestelmäkameralla. Näin lähelle ei eläimiä sentään siis pääse. Välillä näitä eläimiä saattoi olla ihan poluillakin, joten siksi on aina kuljettava oppaan takana ja matkaa merinorsuun on oltava vähintään 10 metriä. Kuvia ottaessa on välimatkaa toki ollut enemmänkin. Paitsi ehkä tuon kuvan, jossa on tuo poikanen, se makasi aivan polun vieressä.