Maahan saapuminen / Arrival

Tavarat muuttokuormassa lähteneenä ja laukut pakattuina lähdimme matkaan eilen aamulla Lontoon kautta. Yleensä olemme pyrkineet pakkaamaan suhteellisen kevyesti, vain pakolliset tavarat mukaan. Ongelma pakkauksessa olikin, että mitä tulisi pakata mukaan heti ja mitkä voivat mennä muuttokuormaan, joka saapuu n. 6-8 viikkoa meidän jälkeemme. Lopputulos oli, että kolmihenkinen perheemme lähti reissuun mukanaan 3 kpl matkalaukkuja á 19-21 kg, kolme käsimatkatavaraa, 1 läppärilaukku, 1 käsilaukkku ja 1 viulu koteloineen. Etukäteen olin yrittänyt selvittää, että voiko viulun tosiaan ottaa mukaan käsimatkatavarana, sillä kotelo ei todellakaan täytä käsimatkatavaralle asetettuja kokorajoituksia, vaan on huomattavasti pidempi. Lentoyhtiöiden sivuilla kun joissain kerrotaan, että pienen soittimen voi ottaa mukaan matkustamoon, mutta viulu ei yksinkertaisesti kestä matkatavararuuman lämpötilavaihteluita, joten se on pakko ottaa matkustamoon. Olin löytänyt tiedon, että soittimen joutuu todennäköisesti aina ottamaan pois turvatarkastuksissa, jotta voidaan tarkistaa laukun ja viulun sisältö. Yllätykseksemme ei viulun kanssa tullut mitään säätöä, kukaan ei missään vaiheessa valittanut kotelon kokoa, eikä koteloa tarvinnut edes avata missään vaiheessa. Vaikka yli 80 kg matkatavaroiden raahaaminen ei ihan kevyttä olekaan, meni matka ongelmitta ja laukutkin olivat Lontoossa ehtineet jatkolennolle.

Olimme saaneet vinkin, että konsulaatista tulleet keltaiset kirjekuoret (jotka siis pitivät olla avaamattomat) on syytä ottaa laukusta esille mahdollisimman pian koneesta ulostulon jälkeen. Tullessamme maahantulojonoon ystävällinen virkailija bongasikin kuoremme heti ja ohjasi meidän "New Immigrants" eli uusien maahanmuuttajien jonoon. Jono oli huomattavasti lyhyempi kuin normaalit vierailijoiden jonot, mutta käsittely kesti vähän kauemmin. Taas internetin tietojen mukaan käsittely rajalla voi kestää n. tunnin sisältäen haastattelun, mutta tiedot eivät ainakaan meidän kohdallamme pitäneet paikkansa. Käsittelyssä kesti jonkun verran kauemmin, sillä perusmaahantulomuodollisuuksien eli sormenjälkien ja valokuvanoton (meiltä aikuisilta) lisäksi piti vielä allekirjoitella paperi ja maahantulovirkailija aukoi keltaiset kuoremme, käsitteli kunkin henkilön kerrallaan ja leimasi passiimme leiman. Leima + viisumi toimivat oleskelulupanamme kunnes ne viralliset kortit, ns. green cardit tulevat postitse. Tuolla väliaikaisella leimalla ja viisumilla voimme sitten anoa sosiaaliturvatunnusta ja mennä suorittamaan kalifornialaista ajokorttia. Maahantulohaastattelua ei ollut. Virkailija totesi kysyvästi, että voitimme siis lotossa ja huomautti, että olemme onnekkaita (niin ollaankin!). Lopuksi tuli vain onnentoivotukset, että olemme nyt siis pysyvän oleskeluluvan omaavia ja hyvää jatkoa USA:ssa.

P.S. Hotelliin saavuttuamme puoliso haki take-out päivällisen läheisestä kiinalaisesta. Onnenkeksin ennustus tuli toivottavasti vain vähän myöhässä: "An airplane ride is soon in your future sending you to fun!"

---

Our stuff was packed in Tuesday and we took off Thursday morning. During the last week we had packed our luggage and wondering what to pack with us and what should go to the moving container. The moving container is going to arrive in 6-8 weeks, so everything important should go to the luggage. We usually pack quite lightly, but this time it could not be the case. We ended up with 3 luggages (19 to 21 kg a piece = 42 to 46 pounds), 3 hand luggages, one laptop bag, one hadbag and one violin in it's case. I had tried to find out how you should take a violin to the aircraft. Some companies does say that you can take a small instrument with you. The problem was the violin case is not so small and it is bigger than the allowed handluggage size. But you have to take the violin to the cabin, since it does not stand the drastic change of temperature that is in the luggage compartment in the plane. Luckily no one commented about the size and we did not even have to open the case in the security chekcs and show that there weren't anything extra in it.  So, in total we had appr. 80 kg (176 lbs) with us and everything went suprisingly well. The luggages did make it to the flight from London even though there was not a lot of time changing planes. So we arrived with everything.

We had gotten a tip that the yellow envelopes that we had gotten from the consulate should be taken out of the bags as soon as possible when you step out of the plane. That was a good advice since a nice airport officer spotted us the minute we arrived to the hall where they have the entry inspection (or whatever it is called) and guided us to the "New immigrants" line. The line was way shorter than the Visitor lines, but it took a little longer to wait for your turn. We had found some info (again from the Internet) that it would take appr. an hour to process the papers and that there would be an entry interview. Well, there weren't. The fingerprints and picture was taken from the adults as from any visitor arriving to USA. Then we had to sign a paper and the officer took one person's papers from the yellow envelopes at a time and processed those. Finally he stamped our passports. The stamp and the visa are the temporary residence permit. The actual Green Card should be mailed to us in 1-6 months. With the stam and visa we can apply for the social security number and get a driving license after completing the tests at the California Department of Motor Vehicles. The officer did not interview us. The only thing he asked was "You guys won the lottery then?" We answered yes and he told us that "You guys were really lucky." (Yes, we know.) When everything was okay he told us that we were now permanent residents, congratulated us and wished us welcomed to US.

P.S. When we arrived to the hotel, hubby went to pick up some take-out chinese. The fortune cookie was hopefully just a bit late, since it said: "An airplane ride is soon in your future sending you to fun!"