Sivut

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ei kahta ilman kolmatta – Aku Ankan tuuria

Tämä on ollut kyllä melkoinen syksy, alkaa oma henkinen energiamittari näyttää jo kohta E:tä. Kaiken teinin collegehaun, testien ja oman työpaikan vaihdon aiheuttaman stressin ja säädön lisäksi on sellaista pientä kremppaa koko ajan (en tarkota omassa kropassa, vaan noin yleisesti). Ei mitään katastrofaalista ehkä, mutta sellaisia, jotka vaan pitää hoitaa. 

Meidän auto (2 vuotta vanha) on vähän nikotellut, ja se oli jo käynyt huollossa kahteen kertaan jonkun sylinterivian takia. Oltiin parisen viikkoa sitten tapaamassa ystävääni perheineen, syötiin kakkua kahvilassa ja muuta ja rupateltiin mukavia, kunnes oli aika lähteä kotiin, kun piti viedä teini tavaroineen kaverinsa synttäreille/yökylään. No päästiinhän sitä sitten reilut 200 metriä, kun se auto alkoi taas yskiä. Siihen se sitten jäi. Onneksi meillä on AAA:n (American Automobile Association) jäsenyys, joka me on muutettu Plus-tason jäsenyydeksi. Saadaan sillä Plus-jäsenyydellä 100 mailia ilmaista hinausta tarvittaessa (vuosimaksua vastaan siis toki). Päivällä oli ollut tosi lämmin ja tapojeni vastaisesti mulla ei ollut edes takkia. Siinä illan hämärtyessä ja ilman viiletessä alkoi tulla jo vähän viileäkin, ei nämä marraskuuta kuitenkaan enää mitään kesäkuukausia ole. Onneksi meillä on autossa aina joku viltti ja vesipullo tällaisten varalta. Tunti siinä odoteltiin hinausautoa, mutta sitten se homma kyllä hoitui reippaasti. Auto hinaukseen ja huollon pihalle, siitä sitten Überillä kotiin. Ei ollut tullut sitäkään aiemmin käytettyä, joten taas oltiin monta kokemusta rikkaampia. ;)


Johan niitä muitakin kokemuksia oli jo kertynyt. Joka syksynä näyttää tulevan aina jotain säätöä, kun alkaa lämmityskausi. Ne muutama huomattavasti viileämpi päivä tuli taas vähän yllättäen, eikä meidän lämmityslaite taas suostunut menemään päälle. Vaikka meillä on kaksi siirrettävää sähköpatteria, niin ei niillä koko asuntoa lämmitetä. Jokseensakin viileähköä oli aamulla kömpiä sängystä muualle 14-asteiseen asuntoon. Vuokranantajakin siinä kävi lämmityslaitetta ihmettelemässä ja oli ottamassa yhteyttä kaupungin kaasulinjojen huoltomieheen, kun sitten yhtäkkiä se lämmitys menikin päälle. Vika kun olikin termostaatissa, jossa ainakin patterit olivat erittäin löysällä. Saatiin taas vähän lämpöä kotiin. Tai vähän enemmänkin. Seuraavat päivät olivat suhteellisen lämpimiä, ja asuntoa ei olisikaan oikeastaan tarvinnut erikseen lämmittää. Mutta se meidän termostaatti oli toista mieltä, eli sehän ei sulkenut lämmitystä pois päältä ollenkaan. Kotiintullessa odotti hyvin lämmitetty koti, jossa alakerrassa oli 30 astetta ja ylhäällä vielä vähän enemmän. Ei tarvinnut ainakaan palella. Noh, vuokranantaja vaihtoi termostaatin heti seuraavana viikonloppuna. Onneksi. Toivoa sopii, että nyt pelittää taas.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti