Lehtitilauksista

Asuminen vieraassa maassa toki on helpompaa, kun yrittää vähän pysytellä kärryillä siitä, että mitä maassa tapahtuu. Päivittäisiä uutisia seuraan pitkälti paikallislehtien ja esim. New York Timesin nettisivujen kautta tai Facebookin kautta. Ainakin New York Times ja paikallinen San Jose Mercury News julkaisee suhteellisen paljon uutisiaan linkkaamalla niitä Facebook-sivulleen. Joskus melkein tuntuu, ettei omassa feedissä näykään muuta kuin ensin mainitun lehden uutisia. Vielä paikallisempia uutisia saa todellisen paikallislehden päivittäisestä sähköpostikoosteesta, joka on tullut tilattua omaan meiliin. Aiemmin tuli napattua lehden paperiversio lehtiboksesista. Siis niistä sellaisista laatikoista, mitä leffoissakin näkee, joihin voi laittaa kolikon tai ilmaislehden voi vaan napata, mutta harvemmin sitä ehti illalla lukea, eikä kyseisestä lehdestä taida enää paperiversiota ollakaan.

Teini tarvitsi joskus reilut kolmisen vuotta sitten johonkin kouluprojektiinsa jonkun aikakauslehden ja sellainen piti käydä ostamassa. Yritä sitä sitten kaupasta valita joku, kun ei tiedä niistä mitään. Toki parin lehden kannen perusteella jo voi sanoa, että niiden juttujen totuusarvo lienee lähempänä nollaa. Jos näiden lehtien kansien perusteella pitäisi sanoa, että montako kertaa vaikka Englannin prinssi puolisoineen on ollut raskaana ja odottanut kaksosia, niin ei varmaan molemman käden sormet riittäisi laskemiseen. Erityisen suosittua näyttää olevan myös politiikkojen ja näyttelijöiden mustamaalaaminen, eräskin naispuolinen presidenttiehdokas on tainnut syyllistyä kaikkiin mahdollisiin rikoksiin ja on vielä vakavasti sairaskin, joka kuukausi vissiin eri sairaus vaan. 

Siinä siis lehtihyllyjä katsellessa totesin, että yhden lehden irtomyyntihinta näyttää olevan melkein sama kuin joskus esim. Grouponin kautta tulleiden lehtitilaustarjousten. Joten jossain välissä päätin sitten napata tarjouksen, jolla sai tilattua kahden lehden vuosikerrat yhteensä kympillä vuosi. Eikä se tainnut mikään erityisen loistava tarjous olla, koska tilauksen loputtua tulee jatkuvasti mainoksia, kuinka juuri mä voisin nyt tilata kyseisen 80 dollarin vuosikerran vaan 7-8 dollarilla, vähän kirjeestä riippuen. Mutta on sitten tullut kokeiltua jotain muuta lehteä vuorostaan, kun ainakin nämä muotiin ym. hömppään perustuvat lehdet näyttää olevan enemmänkin mainoksia kuin luettavia juttuja – joka tietty selittää halvan tilaushinnan. 

Joskus on tullut täyteltyä jotain kyselyjä (vähän niinkuin Suomen gallupin tyyppisiä verkkokyselyitä) yhdessä palvelussa. Niistä saa sinne kyselytilille kerrytettyä saldoa, jota sitten voi käyttää esim. lehtitilauksiin. Eli ainakin noi meidän vähemmän hömppätilaukset on otettu sitä kautta ns. ilmaiseksi. Teininkin pitäisi välillä lukea vähän asiapitoisempia artikkeleita enkun hiomiseen, joten on tykännyt lukea jotain juttuja esim. Popular Mechanics -lehdestä (se ei ehkä justiinsa siitä syystä sattunut olemaan lehtipinossa, kun kuvaa räpsäisin). Mitään suosikkilehteä en hömppälehdistä ole itse vielä löytänyt, mutta kyllähän näitä tietty on kiva työpäivän päätteeksi vähän sohvalla selailla ja ihmetellä.