Suomen kielestä, suomalaisuudesta ja muusta

Täällä Piilaaksossakin on melkoisen iso suomalaisyhteisö, tai no iso ja iso, mihin sitten vertaakaan (kiinalaisyhteisöön verrattuna siis erittäinkin pieni). Mutta kuulemma Suomi-kouluista (ulkosuomalaisten kouluja / kerhoja, joissa lapsille opetetaan Suomea n. pari kertaa kk muutaman tunnin) Piilaakson Suomi-koulu on toiseksi suurin. Oma teini on käynyt täällä juurikin Suomi-koulua, muuten on itseltä ehkä toistaiseksi jäänyt laajempi suomalaisverkostoituminen toistaiseksi aika vähälle, kun on yrittänyt sopeutua tähän yhteisöön ja yhteiskuntaan kauhealla kiireellä. (Pitäisi varmaan skarpata, nyt kun eräskin tuttavaperhe palaa Suomeen.)

Nyt näyttää siltä, että teini alkaa olla liian vanha Suomi-kouluun ja syksyn high schoolin ohjelma sen verran vaativa, että kaikenlaisen opiskelun ulkopuolista vapaa-aikaa täytyisi myös jäädä, eikä täyttää sitä toisella opiskelulla. Kotonahan me kuitenkin puhumme suomea. Tai siis arkipuhe on suomeksi. Jos teiniltä kysellään läksyjä tai autetaan muissa koulutehtävissä, silloin kieli on englanti. Siis koska ne asiat pitää hallita siinä kokeessa englanniksi. Teinillä onkin jonkun verran asioita, joita ymmärtää ja osaa, mutta osaa selittää ne vain englanniksi. Tämä on toistaiseksi tehty ihan tarkoituksella, sillä kaikkia kemian alkuaineita, matematiikan termejä, muita termejä tms. ei ole ollut meidän mielestä mitenkään järkeä opettaa uudestaan toisella kielellä. Varsinkin kun kouluvuosi on muutenkin ollut aika rankka ja hektinen.

Arkipuheessa sitten olen järjestelmällisesti korjannut teinin puhetta, jos suomenkieliset sanat ovat olleet hukassa. Ja varsinkin koulupäivästään kertoessa ne saattaa usein olla hukassa, esimerkiksi sellaisten sanojen kanssa, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä. Hämmästyttävän nopeasti se oman kielen taitokin näyttää vielä tuon ikäisellä häviävän. Meillä siis saattaa kuulla usein finglishiä tyyliin "uutisissa sanottiin, että se vankilassa 20 vuotta ollut tyyppi oli innocent" tai puolikkaita lauseita "se juttu on nyt mun repussa" (se juttu viittaa tässä sanaan, joka ei ole tullut mieleen suomeksi). Sanasta sanaan vääriä käännöksiä on teinillä ollut oikeastaan heti alusta lähtien. Sukunimi on "viimeinen nimi" (last name), bensa-asema on "kaasuasema" jne. Toki täytyy myöntää, että finglishiä tai englanninkielisiä sanoja tulee itsekin arkena heitettyä välillä lauseen sekaan. Jotkut sanat vaan eivät käänny selkeäksi suomenkieliseksi sanaksi tai ne eivät kuulosta luonnollisilta tai jostain sanasta vaan muuntuu muka suomenkielinen väännös. Edelleen musta tuntuisi hölmöltä puhua luonnontieteistä, kun tarkoitan science-oppiainetta. Kotona puhutaan myös high schoolista, eikä lukiosta, koska sanat eivät ihan vastaa toisiaan. Mutta samantyylisesti näyttää nämä muutkin maahanmuuttajan puhuvan. Hauska joskus jossain kauppajonossa kuunnella vaikka kiinalaisia, jotka puhuu "blaablaablaakiinaa, apples and oranges, blaablaablaakiinaa". Ja itelläkin joskus väsyneenä tuntuu, että on helpompi sanoa joku asia englanniksi. Esimerkiksi jos yrittää selittää jotain käymäänsä keskustelua, niin on helpompi toistaa se kuin hakea suomenkielisiä sanoja. Silti varsinkin teinin kohdalla olen yrittänyt aina pyrkiä suomenkielen käyttöön ja kertomaan sen suomenkielisen vastineen sille hukassa olevalle sanalle.

Kirjoitetussa kielessä tuo unohtaminen näyttää tapahtuvan vielä selvemmin. Ensimmäisenä teiniltä on selkeästi hävinneet yhdyssanat. Kun harvoin kirjoittaa suomea, niin sanojen kirjoitusasu muuttuu helposti englanninkieliseen muotoon, jossa yhdyssanoja ei oikeastaan ole ollenkaan. On siis bussi pysäkkiä ja lauantai iltaa jne. Itselläkin tuntuu joskus tätä blogia kirjoittaessa, että lausejärjestys on ihan takapuolellaan, kun lauseen ajattelee jotenkin käännettynä englannista (vaikka itse taidan meidän perheestä olla ainoa, joka puhuu päivän aikana enemmän suomea kuin englantia). Tätä kirjoittamista pitäisi teinin kanssa varmaan oikein jotenkin harjoitella, että ne oikeat muodot löytyisivät uudestaan. Toinen itseä mietityttävä asia on Suomen historian opiskelu. Teinillä on nyt jossain määrin hallussa tämä paikallinen yhteiskuntajärjestelmä ja itsenäistymishistoria, kiitos 8.luokan historian ja yhteiskuntaopin. Suomen historia ei sitten olekaan oikein mitenkään hallussa. Pitäisi varmaan yrittää netistä etsiä tiivistettyjä oppimateriaaleja Suomen historian ja kielen harjoitteluun, jotta tulisi tätäkin kulttuuriperimää pidettyä yllä kunniallisesti. Kunhan vaan sillekin opettelulle löytäisi jostain aikaa.