Point Lobos - jälleen

Ei vuotta ilman Point Lobos postausta.. ;) Olen aiemmin blogannut tästä paikasta jo kahdesti (täällä ja täällä), mutta kun tämä nyt vaan on niin uskomaton paikka, niin menköön vielä yksi kerta tällekin vuodelle. Vaikka ei nämä kuvat taida pahemmin aiemmista poiketa. Olen taas tekemässä valokuvakirjaa ja valitsin nämä kuvat sinne, joten laitan ne nyt tännekin, vaikkei nämä kaikki ole edes riittävän tarkkoja ja onnistuneita kuvia. Tämä on ehdoton suosikkini tässä lähialueilla. Suosittelin töissä tätä parille kollegallenikin. Olivat ensin vähän skeptisiä, koska paikkaan on kuitenkin parin tunnin ajomatka ja lähempänäkin on niin hienoja paikkoja. Olivat kummatkin ihan haltioissaan. Toinen oli vienyt juuri Euroopasta vierailleen äitinsäkin paikalle ja toisen puoliso oli ihmetellyt, että miksi eivät ole aiemmin täällä käyneet. Jos siis ikinä liikut näillä nurkilla, niin suosittelen. Ehdottomasti.

- -
I have blogged about this place for twice already, but since this place is just absolutely amazing, I will post these pictures from our visit to the Point Lobos state park from this March. I was - finally - going through the photos while making a photo book and these little cuties are just too awesome to be added just to our personal photo book. I am soooo rooting for this place. If you are ever in the area, please consider going there. (Not all the pics are good quality, but well.. amateur photographer and wild life - not always an easy task.)

Ja sitten vähän kurjemmat kuvat saman reissun pysähdykseltä Santa Cruzin laiturilta. Sama ilmiö toki näkyy jo noissa aiemmissa kuvissa. Paikkallisten merileijonien tilanne alkaa olla aika katastrofaalinen. Ilmeisesti merien lämpeneminen vie kalat kauemmas rannasta, samalla toki ylikalastuskin on ongelma. Merileijonaemot joutuvat hakemaan ruokansa aina vaan kauempaa ja kauempaa ja tuloksena on nälkiintyneitä ja nälkään kuolevia poikasia, sadoittain. Ja kamalinta tässä on, että mitään ei näille oikeastaan voi tehdä. Osa viedään toki hoitoon, mutta kaikkia ei voi siirtää ruokittavaksi eläinsairaaloihinkaan.

- -
And some not so great news for the sea lion population. Because the oceans are warming the sea lion mothers have to go further and further away to find food. Resulting in dying and starving pups. You can read more here and here. Every dollar helps.

Point Lobos äitienpäivänä

Työn teko haittaa pahasti harrastuksia... ;) Töissä on nyt sen verran kiirettä, että olen jonkun aikaa ihan täyspäiväisesti töissä 5 päivää viikossa ja joskus vähän pidempää päivääkin. Nyt elämä on keskittynyt enemmän viikonloppuihin. Jos aikoo tehdä jotain reissuja tai kivoja juttuja, nähdä ystäviä ja tuttavia, niin viikonloput on enemmän tai vähemmän ainoat vaihtoehdot. Koska luppoaikaa on reippaasti vähemmän kuin ennen on bloggaaminen ja varsinkin kuvia vaativat blogitekstit jääneet vähän niinkuin vaan suunnittelun asteelle.

Noin kuukausi sitten, äitienpäiväviikonlopun lauantaina käytiin paikallisten tuttujen kanssa viettämässä aikaa Santa Cruzin rannalla ja grillailemassa. Siellä kun tietyillä ranta-alueilla on sellaisia metallitynnyreitä, joihin saa sytyttää tulen ja olla ikään kuin nuotiolla. Äitienpäivänä ajettiin taas kerran Point Lobosiin osavaltion suojeltuun puistoon. Olen blogannut paikasta joskus aiemminkin ja olemme jo kahdet Suomi-vieraammekin sinne vieneet, mutta tämä oli ensimmäinen tällainen loppukevään reissu sinne. Ilma oli tosi hyvä ja maisemat kauniita. Lisäksi paikalla oli melkoinen määrä hyljeperheitä ja merisaukkoja poikasineen (ovat sen verran kaukana, että meidän järkkärin tarkennus ei riitä selkeän kuvan ottamiseen). Lisäksi vuorovesialtaissa hiipi todella paljon jotain rapuja tms. kallionkoloihin piiloon.

Tässä muutama kuva ja videonpätkä. En jaksanut käsitellä kuvia, eikä kaikki ole ihan tarkkoja, mutta ehkä näistä saa jonkun kuvan siitä, miksi tämä on ehdottomasti yksi lempipaikkojani täällä. :)




Tässä vielä muutama sekalainen kuva tältä reissulta. Ensimmäistä kertaa jaksettiin mennä tuolle pienelle hiekkarannallekin, josta nuo pienet portaat. Tuonne hylkeiden asuttamalla rantaosuudellehan ei siis edes pääse, mutta polun toisessa päässä on tuo toinen pieni ranta, johon voisi mennä ihan ottamaan aurinkoakin.

Point Lobos luonnonpuisto

Uudenvuodenaatto kului vähän aiemmista aatoista poiketen Carmel-nimisen kaupungin alapuolella olevassa Point Lobos luonnonpuistossa. Tällä kertaa olimme sentään varustautuneet kiikareilla, mutta eväitä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Paikka näyttää kartalla sellaiselta hyttysen jätöksen kokoiselta, mutta oikeasti meillä meni siellä aikaa lähes koko päivä, n. 6 tuntia ja kävelyreittejä tuli tallattua ainakin 10 km:n edestä. Ajattelimme ensin vain ajavamme paikalle ja katselevamme taas "kasaa kiviä". Koska paikka kuitenkin on myös luonnonvaraisten, "villien", eläinten bongauspaikka olimme toiveikkaita, että jotain niitäkin siellä näkyisi. Olimme uskomattoman onnekkaita ja kiikarit tulivatkin tarpeen. Paikka oli käsittämättömän kaunis ja useampi merieläinlaji asuttaa niemen eri kohteita. Kaiken kruunasi se, että harmaavalaiden muuttoaika on juuri nyt. Harmaavalaat ohittavat paikan keskimäärin 15.1. paikkeilla tai pari viikkoa ennen tai jälkeen muuttomatkallaan kohti Meksikoa. Paikan ohitti kymmenittäin valaita. Kuviin niistä ei paljon jää, mutta kiikarilla onnistui välillä näkemään niin selkää kuin pyrstöäkin. Koska aurinkokin laskee vielä toistaiseksi melko aikaisin, jäimme paikkaan vielä katsomaan uudenvuodenaaton auringonlaskua.

Kuvat kertokoon loput. Klikkaamalla kuvaa ne näkee isompana.

Ei tullut valkoista joulua, mutta näin valkoinen oli uudenvuodenaatto.

Meidän tietojemme mukaan alueella on kaksi luonnonvaraista sypressimetsää, tämä on niistä toinen

Sypressi

Alueella on myös pieni vuorovesiallasalue. Tämä on siis ajoittain merenpohjaa.

Merivuokkoja

Länsirannikolla usein näkee meressä levää ja samaa pallomaista levää (Nereocysti) sitten rantaan ajautuneena.
Tämä laji voi kasvaa kymmeniä metrejä korkeaksi.

Merenpohjaa

Rannasta vähän sisämaahan on ihanan satumaista metsää. Puut ovat täynnä naavaa.

Muutama kalliosaari oli täynnä merileijonia.

Kiikarit käyttöön! Näistä vesisuihkuista tunnistaa, että veden alla / juuri pinnan alla ui valaita. Tällä kertaa harmaavalaita.

Merisaukoista ei ilman kunnon järkkärikameraa saa kunnollista kuvaa, mutta näitä söpöläisiäkin täältä löytyy useita.

Tämä mustahäntäpeura tarkkaili meitä aivan polun vieressä.

Jalohaikara? (Great Egret, Ardea alba)

Amerikanharmaahaikara (Great Blue Hero, Ardea herodia)

Pensasnärhi (Scrub Jay, Aphelocoma coerulescens)

Tämä kirjohylje? (Harbor Seal - Phoca vitulina) vietti lepotaukoa hiekkarannalla.

Söpö pieni pensaskaniini oli reissun toiseksi viimeinen eläinbongaus. (Puna-mustaraitainen lisko oli kameraa nopeampi.)

Ja vielä se auringonlasku.

Lajitunnistuksissa käytetty apuna Point Lobos Foundationin sivuja.