Paperittomista ja vakuutuksettomista

Teen nyt poikkeuksen normaaliteksteistä ja kirjoitan jostain, joka ei suoraan liity meidän perheen elämään, mutta joka on ehkä osittain jotenkin jatkoa eiliselle luvattoman huonosti argumentoidulle epävarmuus-postaukselle.

Seuraan jonkunkin verran sekä amerikkalaista että suomalaista mediaa ja niiden kirjoittelua. Vaalien aikaan oli puhetta muun muassa maassa ilman oleskelulupaa tai viisumia olevien ihmisten karkottamisesta. Suomessakin näytti juttujen kommenttiosuuksissa olevan vahvoja kannanottoja idean puolesta. Tämäkään asia ei ole ihan niin mustavalkoinen. Tämä maa on vahvasti siirtolaisuuden pohjalta rakentunut, ja täällä tosiaan asuu miljoonia ihmisiä, joilla ei periaattessa ole lupaa oleskella tässä maassa. Silti he ovat tehneet niin jo vuosia. Minulla on itse asiassa ystäviäkin, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa asuneet täällä ilman oleskelulupaa. Toki silloin olet jumissa tässä maassa, eli maasta et voi välillä poistua, koska viimeistään takaisin tullessa kyllä käy ilmi, että sinulla ei ole ollut oikeutta maassa olla ja se on automaattisesti 10 vuoden maahantulokielto.

Miten se sitten on mahdollista? Jotkut tulevat tänne turistina tai viisumilla, eivätkä poistu sen viisumin umpeenmennessä maasta. Osahan tulee toki maahan jo ilman minkäänlaista oleskelulupaa/viisumia alunperinkin, mutta näitäkin tässä maassa on miljoonia. Maan järjestelmät eivät todellakaan keskustele keskenään, eli on mahdollista vaikka perustaa yritys ja maksaa normaalisti tuloistaan veroja. Kukaan ei siinä vaiheessa kysele, että millä luvalla täällä olet, kun täyttelet veropapereita. Lain mukaan työlupa pitää kysyä työntekijältä viimeistään kolmantena työpäivänä. Tämä jättää selvän porsaanreiän, jonka avulla voidaan palkata ihminen päivätyöläiseksi kahtena päivänä. Esimerkiksi Kalifornia on melko riippuvainen näistä ilman oleskelu- ja työlupaa olevista, usein etelänaapurista tulevista, henkilöistä, jotka voidaan ottaa pelloille töihin pariksi päiväksi ja sitten taas kiertävät seuraavalle pellolle. Suurella todennäköisyydellä, jos syömäsi mantelit ovat kalifornialaisia, on ne kerätty ilman työlupaa olevien henkilöiden toimesta. Toisaalta maassa olevien pitäisi olla täällä laillisesti, mutta toisaalta näin saadaan fyysisesti rankkoihin, alhaisesta palkattuihin töihin kiitollisia ja ahkeria työntekijöitä, jotka eivät pienestä valita. Joidenkin arvioiden mukaan Kalifornia olisi pulassa, jos kaikki ilman työ- ja oleskelulupaa olevat karkotettaisiin. Maatalouden lisäksi se tarkoittaisi myös tuhansien puutarhurien, siivoojien, rakennusmiesten jne. kartoittamista. Nämä henkilöt ovat voineet asua täällä vuosikausia, heidän lapsensa käyvät täällä koulua ja heidän koko elämänsä on täällä. Varsinkin näiden toisen polven paperittomien tilanteestahan täällä on ajoittain käyty kiihkeääkin poliittista keskustelua. Nämä lapset ja nuoret ovat käyneet koulunsa (1982 vahvistetun lain mukaan kaikki lapset ovat oikeutettuja käymään koulua riippumatta heidän oleskelulupansa statuksesta tai sen puuttumisesta) ja jopa yliopistonsa täällä, mutta he eivät paperien mukaan ole olemassa. Näiden unelmoijiksi, "dreamers", kutsuttujen nuorten tilannetta on yritetty ratkoa, mutta samalla kuitenkin yritetään välttää antamasta viestiä, että kun tulet tänne luvatta ja saat lapsia, niin joku päivä he saavat automaattisesti kansalaisuuden, että tervetuloa vaan. Tosiasiahan on, että nämä lapset ovat asuneet maassa koko ikänsä, eivätkä edes tiedä muusta, ja USA hyötyy kovasti siitä, että he saavat nämä ihmiset tekemään ahkerasti töitä. On siis ikäänkuin kahdenlaiset käytännöt. Voit käydä koulua, voit maksaa verosi normaalisti ja 12:sta osavaltiossa voit jopa saada paikallisen ajokortin, vaikka sinulla ei ole oleskelulupaa oleskella maassa. Toisaalta et ole käytännössä oikeutettu mihinkään, ja elät elämäsi jonkunlaisessa välitilassa ja epävarmuudessa esimerkiksi siitä syystä, että vanhempasi vain päättivät muuttaa tänne ilman vaadittavia lupia. Tästä syystä harvemmin täällä oikeasti on mitään massiivisia yrityksiä karkottaa näitä kaikkia ihmisiä, siihen ei vaan ole riittävästi poliittista tahtoa. Käytännössä näin tehdään pääsääntöisesti, kun henkilö sattuu muuten joutumaan jonkunlaisen tarkastukseen tai syyllistyy rikokseen ja käy ilmi, että luvat eivät ole kunnossa. Eli sellaisen käsityksen saa, että kenenkään intressin mukaista ei ole edes ratkaista tätä asiaa. (Missään nimessä tätä ei pidä tulkita niin, että Suomesta tai muualta kannattaa tänne nyt tulla ja jäädä ilman oleskelulupaa. Ei se ole sen arvoista. Nämä paperittomien työt ja elinolot eivät ole sellaisia, joihin esimerkiksi suomalaisen kannattaa elämänsä Suomessa vaihtaa. Tilastot toki kertovat, että esimerkiksi etelänaapuriin muuttaa nykyään enemmän väkeä takaisin kuin sieltä tulee väkeä tänne, että ei se elämä ihan niin houkuttelevaa täällä ole enää monelle muullekaan.)

Toinen asia on sitten sairausvakuutukset. Meillä prioriteettijärjestyksessä aivan ensimmäisinä oli sairausvakuutuksen hankkiminen. Täällä yksityisen terveydenhuollon mekassa kun sairastaminen ilman vakuutusta voi tulla todella kalliiksi. Ja kuten aiempaan postaukseen totesin, kaikki varmasti ovat kuulleet näistä sairaalamaksujen takia konkurssin tehneistä. Itsestä se vaan tuntui liian isolta riskiltä olla ilman vakuutusta maassa, jossa terveydenhuollossa kaikesta laskutetaan, ja sairaalapäivän lähtöhinta taitaa olla siinä reilun tuhannen dollarin kieppeillä. ACA eli Obamacareksikin kutsuttu laki toi sairausvakuutuksen periaatteessa pakolliseksi kaikille, mutta myös saataville ihmisille, jotka eivät aiemmin voineet saada vakuutusta esimerkiksi jo todettujen sairauksien perusteella. Jos et verotuksessa listaa ja kerro sairausvakuutuksesi tietoja joudut nyt ACA:n takia maksamaan 5 %:n sakon verotuksessasi. Nimestään huolimatta ACA eli Affordable Care Act ei kuitenkaan ole kovin edullinen. Kyllä siinä helposti saa maksella jonkun satasen tai pari tai ylikin kuukausittain per henkilö. Sama on myös työnantajien tarjoamissa vakuutuksissa, jos työnantaja ei maksa osaa vakuutuksen hinnasta työsuhde-etuna. Varmasti siis on myös henkilöitä, joilla ei oikeasti ole vakuutusta varaa maksaa. Mutta on myös ihmisiä, joiden mielestä se vaan on liian kallis ja haluavat käyttää rahansa johonkin muuhun. Korkeista kustannuksista huolimatta olen ollut ihan järkyttynyt kuinka moni esimerkiksi mun (tänne muualta muuttaneista) työkavereista ei omaa mitään sairausvakuutusta. Toki kyse on yleensä nuoremmista, lapsettomilta ihmisistä, mutta silti (näin pohjoismaisena stressajaluonteena) se vaan tuntuu kovin suurelta riskiltä. Eikä se ole yksi tai kaksi tutuistani, jotka sitten ovat makselleet tonnin tai kymppitonnien lääkärilaskua vaikka pyörällä kaatumisen jälkeen. Ja toki sen jälkeen päätyneet ottamaan sen aiemmin kalliina pitämänsä vakuutuksen. Juurikin eilen kuulin jonkun kyselevän edullisista vakuutuksista, jolloin hänelle vaan sanottiin, että maksa vaan se sakko, pääset halvemmalla. Mutta toki, onhan se ymmärrettävää, kun palkasta täällä Piilaaksosssa ja SF:ssä menee 30–50 % asumiskustannuksiin, että jostain haluaa säästää. Mutta onko se sairausvakuutus se oikea kohde, onkin sitten ihan eri asia.

Mutta ehkä se epävarmuus ja jatkuva huoli eivät olekaan todellakaan mikään kaiken kattava, yleinen amerikkalainen ongelma. Muutenhan olisi ihan mahdotonta, että maassa on noin 11 miljoonaa paperitonta ja edelleen noin 29 miljoonaa ihmistä ilman sairausvakuutusta.

No, seuraavaksi varmaan jotain kevyempää aihetta. Koneella on kasa käsittelemättömiä ja järjestelemättömiä kuvia, joista ammentaa..

Vielä hampaista ja terveydenhuollosta

Päivät menee hurjaa vauhtia ja sitä ei oikein ehdi saada mitään ylimääräistä aikaiseksi. Elokuun lomakuvatkin on vielä käymättä läpi ja blogitekstiä niitä kirjoittamatta. Viimeiset viikot on taas ollut kaikkea syksyn juttuja, koulun alkua, vanhempainiltoja, opinto-ohjaajalla käyntiä jne. Ja teinin hammasleikkaus.

Hammasten oikomishoidon alkuun kuuluu pakollinen röntgenkuvan otto, jotta tiedetään, että mikä hampaiden tilanne on. No, yllätys yllätys, siellähän oli sitten jumissa melkein kokonaan kehittyneet viisaudenhampaat, jotka a) kasvavat vinoon ja b) eivät mahtuisi leukaan tällä hetkellä. Teinillä on siis teinin leukaluusto, mutta aikuisen hampaat. Ja sehän tietty tarkoittaa sitä, että ne pitää poistaa mahdollisimman alkuvaiheessa oikomishoitoa, ettei niiden kasvaminen runttaa hampaita vielä enemmän.

Täällä siis nuo hammaslääkärit tuppaavat näköjään olevan melko pienillä praktiikoilla (toki tällaisia vastaavia perhelääkäreiden klinikoitakin löytyy, jotka hoitavat aivan pienellä vastaanotolla, eli koske pelkästään hammaslääkäreitä). Se siis tarkoitti, että sen lisäksi, että käymme tietyllä hammaslääkärillä, ja tietyssä toisessa paikassa oikomishoidossa, niin piti sitten vielä löytää se suukirurgi tätä operaatiota varten. Oikojahammaslääkäri suositteli tiettyä kirurgia tältä alueelta ja nyt täytyy sanoa, että käväisin vilkaisemassa vain hänen tietonsa Yelpissä ja käytiin hänen luonaan konsultaatiossa ja valittiin hänet. En siis jaksanut alkaa googlailemaan ja selvittelemään, että kuka olisi paras tähän hommaan jne. Meidän hammashoitovakuutus korvaisi kuitenkin ihan saman summan oli se leikkaava lääkäri kuka tahansa.

Konsultaatiossa kävi sitten ilmi, että lääkärin suositus ja "maan tapa" on leikata kaikki neljä hammasta kerralla kevyessä anestesiassa. Yritin siinä hetken ehdotella, että eikö ne nyt voisi ottaa yhden kerrallaan, tai paikallispuudutuksessa, mutta lääkärin mielestä sellaista kidutusta ei haluaisi kenellekään. Se yksi kerrallaan ja paikallispuudutus on se eurooppalainen tapa, täällä Amerikassa pyritään huolehtimaan, ettei jää mitään psykologisia ongelmia (juu..) siitä kivusta ja muusta, siksi humautetaan ne kevytanestesiaan ja otetaan kaikki kerralla, ettei jatkuvasti tarvi kärsiä. Kevytanestesiassa on kuulemma ikäänkuin kyllä hereillä, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain muualla, semisti taju kankaalla, ettei kauheasti jaksa välittää mitä ympärillä tapahtuu. Yritin sitten selvitellä näitä kokemuksia muualta, että kuinka järjevää ja kivuliasta tällainen on, mutta mies ja teini oli sitä mieltä, että kaikki kerralla pois vaan.

Leikkaus sinänsä oli suhteellisen nopea, 40 minuuttia leikkauksen alusta siihen, että pääsin katsomaan teiniä heräämöön. Jossa se oli ihan sekaisin vielä siitä anestesiasta. Kuulemma teinillä on sen verran vauhdikas aineenvaihdunta, että anestesia-ainetta oli pitänyt lisäillä vähän reippaammalla kädellä. Olin varmaan itse siinä heräämössä jossain määrin shokissa, kun teini nuokkui siinä, silmät pyöri päässä ja sammalsi, jääkääreet pään ympärillä. Ja sellaisessa kunnossa se lähetettiin kotiinkin. Onneksi runsas nesteen juonti alkoi pikkuhiljaa selvittää teinin päätä, mutta kyllä mä muutaman kerran kirosin, että missä kunnossa täällä oikein lapset lähetetään kotiin toipumaan. Vastuu toki siirtyy tällöin vanhemmalle, eikä se ole sillä lääkärillä ja muulla henkilökunnalla... Ettei vaan siis haasteta oikeuteen tai jotain. Hohhoijaa. Teini ei muista leikkauksesta ja kotiin tulosta yhtään mitään, lääkärin ja hoitajan äänet oli kuulemma kuitenkin leikkauksen aikana kuullut. Puudutusainettakin olivat antaneet sen verran, että vielä 8 tuntia leikkauksen jälkeen oli kuulemma huulet tunnottomat. Ettei vaan tuntisi niin kipuja ja tulisi niitä psykologisia traumoja.. Hohhoijaa edelleen. Reseptit tuli penisilliiniin ja panacodia vastaavaan aineeseen, sekä ohje antaa 6 tunnin välein kolme Buranaa vastaavaa tablettia. Sitä kodeiinipitoista lääkettä ei edes haettu, eikä teini tarvinnut särkylääkettä leikkauspäivän jälkeen (ehkä ei olisi tarvinnut edes silloin, mutta annettiin, kun käskettiin). Mutta lääkkeiden annostusohjehan oli taas ehkäistä niitä mahdollisia kipuja ja traumoja kivusta. Paraneminen on ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Nyt pitää enää kerran päivässä sellaisella ruiskulla huuhtoa alaleuan kuoppia, kunnes menevät umpeen. Jos jotain kipua tai turvotusta vielä tulee, niin sitten vaan takaisin vastaanotolle. Se kun kuulemma kuuluu hintaan. Jaa se hinta, 500 dollaria / hammas ja vielä 500 $ samanmoinen siitä anestesiasta. Meillä on puolison firman tarjoamista hammasvakuutuksista se kattavin, mutta ei sekään mikään kovin kattava ole, omasta pussista jäi maksettavaksi n. 40 % kuluista. Tuli vähän vanhoja aikoja ja YTHS:n hampaanpoistoa ikävä, siellä kun yhden hampaan poisto taisi maksaa aikoinaan 10 markkaa. Kyllä näillä kustannuksilla pitäisi olla nyt hammaskalusto kohta enemmän kuin tiptop.

Hammaslääkärissä

Piti tässä noin kuukausi sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja varata aika hammaslääkärin tarkastuskäynnille. Kävimme koko perhe hammaslääkärissä juuri ennen tänne lähtöä 2,5 vuotta sitten ja ajattelin, että nyt olisi vihdoin aika sille Suomessa annetulle suositukselle, eli joka toinen vuosi tehtävälle hammastarkastukselle. Viime syksynä puolison vaihdettua työpaikkaa piti valita myös vakuutukset ja olimme valinneet hammaslääkärivakuutuksista vain jonkun, jossa saa valita itse hammaslääkärinsä. Eipä niitä vaihtoehtojakaan tainnut olla kuin kolme yhteensä, mistä valita, joten oli vähän niinkun arvalla heitetty niistä kahdesta, joissa on vapaammat kädet valita itse hammaslääkärinsä.

Olimme saaneet tiedon, että tällä alueella on itse asiassa yksi suomalainen hammaslääkäri ja päätimme varata ajan hänelle. Onhan se nyt helpompi antaa jonkun sorkkia hampaita, kun tulet varmasti ymmärretyksi ja saat varmasti sen haluamasi puudutuspiikin, jos jotain pitää tehdä. (Tosin hammaslääkäri kertoi, että täällä aina porattaessa jne. annetaan se puudutuspiikki, oli sitten hammaslääkäri kuka tahansa.) Ja mikä parasta ajan sai myös lauantaille, niin ei tarvinnut säätää koulu- ja työaikataulujen takia yhtään.

Puolisolla kuulemma oli jotain reiän alkuja, jotka täällä kyllä paikallinen lääkäri paikkaisi heti, Suomessa tällaisia voidaan aikuisilla seurailla vuosiakin. Ei siis nyt paikattu. Joku paikallinen lääkäri kuulemma haluaisi varmaan yhteen minun hampaaseeni laittaa hammaskruunun, jotta se mikrohalkeama peittyisi. Ei kuulemma välttämättä tarvetta tällaiseen ole. Teinin hampaat nyt kuitenkin pitäisi oikoa. Ei ne mitenkään sikin sokin suussa ole, mutta ehkä joku niistä hieman enemmän limittäin kuin joku toinen. Täällä on totuttu suoraan hammasriviin ja valkoisiin hampaisiin, joten oikojahammaslääkärille meno on tässä lähiaikoina sitten ilmeisesti edessä. Suomessa kun tällaisiin esteettisiin seikkoihin ei kiinnitetä niin paljon huomioita. Onhan se toki ihan selvääkin, että julkisen hammashoidon tehtävä ei ole tuottaa täysin suoria hammasrivejä. Ennemminkin sellaisia, että purukalusto ajaa asiansa, eikä ole purentavirheitä. Ensi vuoden vakuutukseksi valitsimme sellaisen, joka korvaa hoitoa enemmän ilman omavastuuta, joten taidamme etsiä sen oikojan sitten ensi vuoden puolella.

Sen verran hammaslääkärin kanssa juttelin, että hammaslääkärin koulutus on suunnilleen samantyylistä täällä kuin Suomessakin. Eroavaisuuden kuitenkin hoitokäytännöille tekee raha. Täällä kun pääsääntöisesti kaikki hammashuolto on yksityistä ja kuulemma asiakkaiden vaihtuvuus on suurta, niin on taottava silloin kun rauta on kuuma. Eli siis ehdotettava ja teetettävä potilaalle kaikki mahdolliset hoidot, joista voi rahastaa, kun potilas on istunut tuoliin ja hampaat on tarkistettu. Me nyt kuitenkin päätimme toistaiseksi käyttää tätä suomalaista hammaslääkäriä ja seuraava hammastarkastus pitäisi sitten varata ensi keväälle. Hammastarkastus ja pienet toimenpiteet, kun hammaskivenpoisto kun täällä tulisi tehdä 6 kk välein. Jos kävisin tarkastuksessa kahden vuoden välein, niinkuin suomalainen hammaslääkärini Suomessa suositteli, niin täällä minun katsottaisiin silloin jo olevan kyseisen hammaslääkärin vastaanotolla jo kokonaan uusi potilas. Vakuutuskin yleisesti kattaa ainakin sen kaksi hammaslääkärivierailua vuodessa. Kyllä nyt varmaan hampaat kiittää näin tiheää hoitotahtia.

Säätöä sairausvakuutuksen kanssa

Alkusyksystä meidän sairausvakuutusyhtiö lähetti meille kirjeet, joissa kertoivat lopettavansa sairausvakuutusten tarjoamisen Kaliforniassa. Eli siis firma lopettaa kaikki tarjoamansa yksityiset sairausvakuutukset, myös olemassaolevat vakuutukset, vuoden loppuun mennessä Kaliforniassa. Jossain muissa osavaltioissa toiminta jatkuu siis ihan normaalisti. Pahoittelivat kovasti ja "tälläinen päätös on aina vaikea" ja blaablaa. Suoraan eivät siis sanoneet, mutta syy on ilmiselvästi vuoden alusta voimaan tuleva sairaushoitouudistus (Affordable Care Act tai lempinimeltään Obamacare). Kyseinen uudistus kun veloittaa kaikilta vakuutuksilta tietyn minimitason ja keneltäkään ei siis saa hylätä vakuutuksen saamista olemassaolevien sairauksien takia. Ja näin ollen vakuutusyhtiöt, joiden vakuutukset eivät ole kattaneet minimitasoa, ovat ilmeisesti päättäneet lopettaa vakuutukset osittain kokonaan, koska hintaa pitäisi nostaa niin paljon. Presidenttihän on luvannut, että kaikki voivat jatkaa nykyisillä vakuutuksillaan, jos tykkäävät vakuutuksesta. Tästä onkin kiivasti keskusteltu niin liittovaltion sulun aikaan julkisesti ja muutenkin lehtien palstoilla, koska mitenkäs pidät aiemman vakuutuksesi, jos koko yhtiö lopettaa toiminnan osavaltiossasi? Niin no, et mitenkään. (Aiheeseen liityviä sarjakuvia mm. täällä)

Meidän vakuutuksen ilmoitettiin siis olevan voimassa vuoden loppuun asti. Aloimme syys-lokakuussa selvitellä uutta vakuutusta. Osavaltion terveysuudistuksen webbisivu julkaistiin lokakuussa ja silloin pääsi tarkastelemaan tilannetta sitäkin kautta. Eräs kauppakeskus oli myös lähestynyt meitä kirjeellä, että voisimme saada vakuutuksen heidän kauttaan. Ja kyseisen vakuutuksen taustatarjoajana on se samainen vakuutusyhtiö, jolla vakuutuksemme on tällä hetkellä. Siis juurikin se, joka lopettaa toimintansa Kaliforniassa. Jossain vaiheessa tuli tästä informaatiokaaoksesta otettua pari viikkoa aikalisääkin ja päätettiin palata asiaan lokakuun puolivälissä.

Täällähän työnantajat voivat tarjota myös työntekijöilleen työsuhde-etuna sairausvakuutuksen ja maksaa siitä joko osan, tiettyyn rahasummaan asti tai sälyttää kaikki kulut työnantajalle. Tai tällä hetkellä voivat vielä olla tarjoamatta ko. etua työntekijöilleen ollenkaan. Puoliso on tehnyt töitä kontratorina ja siten toinen firma maksaa hänelle palkan ja fyysisesti on töissä toisessa firmassa. Palkanmaksava firma on siis aina se, joka työedut tarjoaa. Sitä kautta olisi voinut kyllä ottaa työantajan neuvotteleman ryhmäterveysvakuutuksen, mutta koska työnantaja ei olisi vastannut mistään kustannuksista, olisi se tullut kalliimmaksi kuin yksityishenkilönä otettu terveysvakuutus. Kärryillä vielä? No, itsekin olin välillä perillä näistä ihan vaan juuri ja juuri ja olen käyttänyt asiaan perehtymiseen siis tuntikausia.

Eikun sitten härkää sarvista ja selvittelemään uutta sairausvakuutusta. Sairausvakuutusuudistuksen sivujen kautta löytyi tieto, että puolison palkka on liian suuri, että uusi laki auttaisi meitä ollenkaan. Ei siis mitään alennusta tulossa vakuutukseen sitä kautta. Päädyimme lopulta selvittämään sitä kauppakeskuksen tarjousta ensin. Se kun tuntui edullisimmalta ja tutuimmalta vaihtoehdoilta, vaikka hinta tietenkin oli nousemassa jopa 20% edelliseen hintaan verrattuna (ja se vanhakin vakuutus oli siis kyllä tolkuttoman kallis). Vaikka siis pohjimmiltaan vakuutuksentarjoaja on sama kuin nykyinen vakuutusyhtiömme, ei tietenkään hakemusta voinut tehdä vanhoilla tiedoilla. Koska tarjoaja nimellisesti on se kauppakeskus, pitää sitä kautta tehdä sinne vakuutusyhtiöön ihan oma tunnus. Jep, sinne meidän nykyisen vakuutusyhtiön webbijärjestelmään oma erillinen tunnus, eli ei sillä meidän nykyisellä, jossa ne kaikki tiedot on. Tätä ihmettä selviteltiin sitten parista puhelinpalvelusta, sähköpostipalvelusta ja netinkin kautta. Lopulta sitten luotiin se uusi tunnus ja täytettiin taas sivukaupalla lomakkeita, joissa kyseltiin niitä meidän taustatietoja ja mahdollisia sairauksia viimeisen 5:n vuoden ajalta. Kiva sellaisiakin sitten muistella kuukauden tarkkuudella. Parin illan täyttelyllä ja tietojen etsimisellä homma oli valmis ja lomake lähetetty. No, sittenhän alkaa se puhelinrumba. Eli seuraavaksi sen vakuutusyhtiön lääkäri soittaa ja käy läpi ne kaikki mahdolliset sairaudet, jotka on siihen listattu ja kyselee puhelimessa lisätietoja. Lääkärit eivät kuulemma pääse käsiksi meidän tietoihin, jotka siis ovat siellä vakuutusyhtiöllä, kun kerran ollaan jo oltu niiden asiakas.. Joitain papereita minulla ei ollut edessäni, joten minulle annettiin 14 päivää aikaa soittaa sinne tarjotakseni lisätietoja. Jos en tietoja toimita, niin vakuutusyhtiö voi hylätä hakemuksen.

Tässä välissä oli kuitenkin alkanut puolison työhaastatteluprosessi uuteen työpaikkaan ja päätimme yrittää katsoa lopputuloksen ensin. Prosessi venyi ja vanui, mutta päivä ennen tuota määräaikaani puoliso sai työtarjouksen ja tämä työpaikka tarjoaa työsuhde-etuna myös sairausvakuutuksen. Sieltä nykyisestä vakuutusyhtiöstämme oli kuitenkin jo kolme kertaa soitettu ja muistuteltu, että sieltä puuttuu tietoja. Tarkoituksella olimme vitkuttaneet sitä sinne soittamista, koska kun vakuutus on hyväksytty, ensimmäinen kuukausimaksu napsahtaa tililtä heti sen jälkeen ja sitä ei sitten takaisin saada. Olikin melkoisen hankalaa saada heidän lopulta uskomaan, että haluamme lopettaa vakuutuksenanomisprosessin tähän. Varmaan kolmannessa puhelussa tämä viimein kävi selväksi ja joku lupasi poistaa hakemuksemme. Sinänsä prosessi on kyllä kummallinen, että et saa tietää vakuutusmaksuasi (aiemmat sairaudet voivat nostaa kk-maksuasi) ennen kuin he ovat käyneet läpi hakemuksesi ja toisaalta vakuutusmaksun saatuasi, vakuutusyhtiö on jo aloittanut sopimuksen kanssasi ja ottanut rahat tililtä. Käytännössä on siis vaikea kilpailuttaa lopullista hintaa, vain se ns. normihinta (ennen niitä sairausten vaikutusta) eri vakuutusyhtiöiden kanssa.

No, joka tapauksessa asia oli ratkaistu. Sillä työnantajan tarjoamissa terveysvakuutuksissa, jos työnantaja yhtään sponssaa sitä työntekijää, hinta ja kattavuus ovat yleisesti aina paremmat. Käytännössä jopa itse työntekijä voi saada omansa lähes ilmaiseksi, jos haluaa vakuutuksen kattavan muun perheen, se sitten maksaa tietty jotain, mutta on silti usein edullisempaa. Varsinkin kuin näissä ei tehdä mitään terveysselvitystä ja siten vakuutusmaksu ei riipu sairaushistoriastasi, kyseessä kun on ryhmävakuutus, eikä henkilökohtainen vakuutus. Oikeastaan työtekijän päätettäväksi tulee sitten vain valita tarjolla olevista itselle sopiva vaihtoehto. Vaihtoehtoja voi olla muutamia, mutta käytännössä ne ovat kahdenlaisia HMO (health maintenance organizations) ja PPO (preferred provider organizations). Niiden keskeinen ero on siinä, että ensimmäisessä (HMO) sitoudut tiettyyn lääkäriin ja tiettyyn palveluntarjoajaan ja erikoislääkäriin päästäksesi tarvitset aina lähetteen omalta lääkäriltäsi. Kuukausimaksu saattaa olla hieman halvempi, mutta itse lääkärikäynneistä ym. maksut ovat halvemmat. Yleensähän siis jokaisesta lääkärikäynnistä maksetaan kuitenkin joku tietty omavastuuosuus. PPO:ssa vapautesi on suurempi, hinta saattaa olla vähän halvempi, mutta omavastuuosuudet sitten isompia. Tätä sitten punnittiin puolin ja toisin, mutta lopulta päätimme kokeilla HMO-tyyppistä vakuutusta. Mulla kun kuitenkin todettiin kesällä syövän esiaste ja se vaatii säännöllisiä tarkastuksia ja mahdollista hoitoa tiiviisti seuraavat vuodet, niin oletettavasti se tulee omalta kohdalta halvemmaksi. Ja vakuutuksen voi kuitenkin vaihtaa vuosittain, jos se ei tunnukaan hyvältä. Normivakuutuksen lisäksi päätettiin ottaa sitten vielä meillä nytkin ollut hammaslääkäriosuus ja niiden lisäksi silmä-osuus. Silmälääkäriinhän pääsee ihan normivakuutuksella, mutta tolla erillisellä silmiin liittyvällä osuudella saa huomattavat edut silmälaseista ja jopa piilolinsseistä ja tulee tuota kautta siten huomattavasti halvemmaksi, kun itse vakuutus ei ollut koko perheen osalta kuin muutaman taalan kuukaudessa.

Kaikkinensa prosessiin meni aivan tolkuttomasti aikaa ja lopulta se päättyi ainakin tällä hetkellä onnellisesti, sillä nykyinen vakuutus on halvempi ja kattavampi kuin edelliset, eikä tarvitse miettiä, että mitä se kattaa ja mitä ei. Monessa paikassa on annettu neuvo, ettei kannata hyväksyä työpaikkaa, ellei tarjota kunnollisia työsuhde-etuja. No, itse olen vähän eri mieltä. Ainakin meidän tapauksessa. Jos ei ole mikään lähtetetty työntekijä tai jollain erityisemmällä viisumilla täällä hommissa, eli jos siis on green card, niin alkuun työmarkkinoilla on helpompi ulkomaalaisen saada näitä kontraktori-hommia. Silloin on vaan hoidettava itse myös ne pakolliset vakuutusten setvimiset. Ideaalitilannehan on saada työ, jossa kaikki edut on kohdillaan. Mutta ei täällä kaikilla paikallisilakaan niin ole. Itse asiassa maanlaajuisesti täällä on todella paljon sellaisia, joilla ei sairausvakuutusta ole ollenkaan. Tällä hetkellä tätä pakkaa siis sekoittaa tuo uudistus ja sen takia tämä meidänkin prosessi meni tällaiseksi säätämiseksi. Ekan vakuutuksen hankkiminen kun ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin tämä syksyinen prosessi. Mutta onpahan sekin nyt käyty läpi ja jotain opittu tästäkin.

Terveydenhuollosta ja sairausvakuutuksesta

Nyt en aio kirjoittaa ja ruotia amerikkalaista terveysjärjestelmää mitenkään kattavasti. Aiheesta on puolin ja toisin kirjoitettu ympäri nettiä ihan riittävästi. Suomenkin lehdistössä asiaa on ruodittu melkoisesti ja täällä asia oli tapetilla varsinkin viime vuonna vaalien aikaan. Kehuja ja haukkuja ja historiallista taustaa, vakuutuksettomien ongelmat ja muita keskusteluja ja mielipiteitä löytää niin paljon muualta, enkä edes itse ole jaksanut perehtyä niihin yhtään. Itselle on vaan ollut selvää, että joku sairausvakuutus täällä hintojen takia tarvitaan ja jos tarvetta lääkärin tapaamiseen on, niin sinne sitten on mentävä.

Ja jonkun kerran täällä on lääkärissäkin tänä aikana pitänyt käydä, eli ihan sitä normielämää suruineen ja murheineen ja sairastumisineen tämä täälläkin on. Omat vivahteensa tietty täällä lääkärissäkäyntiin tuo se, että jotkut hommat toimii täällä eri tavalla, systeemi ja tavat ovat itselle uusia ja kipeänä asioita ei pysty hoitamaan sillä omalla kielellään. Tai onhan täällä tulkkipalveluita ja puhelintulkkipalveluita lääkärikeskuksissa ja apteekeissa, mutta kielivalikoima näyttää olevan enemmän espanja, kiina, muut aasialaiset ja itä-eurooppalaiset kielet tasolla.

Tuntuu, että täällä otetaan monta kertaa helpommin kaikenlaisia testejä pienestäkin vaivasta. Sellaisiakin testejä, joita itseltä ei ole ikinä Suomessa otettu ja joista en ehkä ole kuullutkaan. Toisaalta tuntuu, että se on varmaan se syy, miksi terveydenhuolto ja vakuutusmaksut ovat niin kalliita. Toisaalta näin saadaan ratkottua ehkä helpommin pois ne helpoiten hoidettavat vaivat. Itsellä oli viime kesänä kummia lihasoireita. Parin verikoepullon ottamisen jälkeen selvisi, että D-vitamiinitasot on alhaiset paikallisella mittarilla ja suolaakin voisi ruokaansa lisätä enemmän. Alhaiset D-vitamiinitasot on kuulemma meillä Pohjois-Euroopasta tulevilla täällä usein liian alhaiset. (En nyt ota tässä sen kummemmin kantaa Suomessa aiemmin velloneeseen D-vitamiinikeskusteluun, mutta...) Asiaa ei tietty ole auttanut se, että näin kalkkilaivan kapteenina, jonka iho kärähtää suhteellisen nopeasti, joutuu aurinkorasvaa käyttämään aina vähänkin pidempään ulkona ollessa. Aurinkorasvat kun yleisesti kuulemma estävät taas D-vitamiinin imeytymistä. Lääkkeiden sijaan, ohjeeksi tuli ottaa D-vitamiinitabletteja ja istua 15 min auringossa klo 12-14 välillä, kun aurinko on kuumimmillaan. Siis juurikin se aika, joka yleensä käsketään välttää auringossa oloa. Lisäksi käskettiin syödä suolaisia snackseja ja sen verran roskaruokaa, että elimistössä on riittävästi natriumia, eli siis suolaa. Se siitä terveellisestä, vähäsuolaisesta ruokavaliosta sitten. Vähän erilaiset suositukset kuin Suomessa (tosin onhan se ilmastokin tosiaan täällä vähän erilainen).

Täällä kun itse sairauksien hoito on kallista, usein erilaiset ennaltaehkäisevät hoidot on vakuutuksessa määritelty kokonaan korvattaviksi. Muuten kun lääkärikäynnistä joutuu yleensä maksamaan pienen, vakuutuksessa määritellyn summan itse (co-payment). Meidän vakuutukseen kuuluu vuosittain ilmainen lääkärintarkastus + tarvittavat verikokeet, mammografia ja papa-koe. Itse kuulun ikäluokkaan, joka ei Suomessa kuulu vielä mammografiaseulontojen piiriin. Täällä seulonnat taas aloitetaan selvästi aiemmin kuin Suomessa. Vakuutus kattaa sen vuosittain ehkä juurikin siitä syystä, että 550 taalan tutkimus on huomattavasti halvempi katettava kuin mahdolliset kymmenien- tai satojentuhansien syöpähoidot. Toisaalta kun lähete tutkimukseen annetaan, niin uskaltaako siitä kauheasti sitten kieltäytyäkään. Kaiken varalta.

Ensi viikolla pitäisi viedä teini vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa. Toisaalta samalla voi pyytää lääkärin taas allekirjoittamaan koulun yön yli kestävän reissun vaadittavat lääkärinpaperit, joten pitäisi sinne mennä muutenkin. Tuntuuhan se silti vähän hassulta viedä lapsi vuoden välein sinne lääkäriin ilman syytä, mutta toisaalta täällä ei ole mitään kouluterveydenhuollon vuosittaisia tarkastuksia, joten ehkä se voi katsoa sitten sen suomalaisen kouluterveystarkastuksen korvikkeeksi. Enkä ole jaksanut selvitellä vakuutusehdoista, että mitäs sitten, jos ei kävisikään vuosittaisissa tarkastuksissa ja jotain myöhemmin tulisiki esille, että vieläkö vakuutus kattaisi hoidon kokonaan. Siitäkin syystä mukisematta nyt varailen kaikki tarkastusajat, mitä vakuutus kattaa. Aivot narikkaan ja ohjeiden mukaan vaan.

Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.

Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).

Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.

Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.

Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/

Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.

Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.

Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.

Autoilusta

Reilu vuosi sitten tänne tullessa en suostunut edes hyppäämään vuokra-auton rattiin. Vieras auto, aivan karmea jetlag ja 5 moottoritiekaistaa eivät tuntuneet siinä tilanteessa ideaalitilanteelta hypätä auton rattiin. Parin viikon jälkeen hankimme oman, käytetyn, auton, joka muistutti niin paljon autojamme Suomessa, että rattiinkin tuli hypättyä. Ja se ajokorttikin täällä hankittua (kirjallinen koe ja ajokoe siihen siis vaadittiin). Sen jälkeen täällä ajaminen ei olekaan enää tuntunut hankalalta. Päinvastoin. Vaikka puoliso meillä täkäläiseen liikenteeseen paremmin tottuneena yleensä ajaa nuo pidemmät matkat (ne pitkät matkat ja suorat moottoritiet nyt vaan on niiin tylsiä!!), ei sitä itsekään kammoksu auton rattiin hyppäämistä. Vaikka omat ajelut onkin yleisesti tässä "meidän nurkilla" kauppareissua, lenkkireissua jne., en enää vierasta tuota moottoritiellä ajoakaan. Yksi moottoritien liittymiskohta tässä meidän lähellä oli pitkään tietyön keskellä ja siinä oli ehkä maailman lyhyin kiihdytyskaista, mutta sekin on jo korjattu. Joten eikun hanaa vaan ja baanalle. San Franciscoonkin on tullut jokusen kerran ajettua ja vaikka siinä alkuu joutuikin kaistoja arpomaan, niin perille on joka kerran päästy.

Täällä ajaminen, kunhan ensin tottuu useisiin kaistoihin ja siihen, että ohittaa voi myös oikealta puolelta, on itse asiassa helpompaakin kuin Suomessa. Muut tienkäyttäjät ovat kohteliaita, antavat tilaa, eivätkä yleensä hermostu pienistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että olet aivan väärällä kaistalla ja pitäisi pikaisesti päästä aivan toiseen reunaan.. Vetoketjuperiaate toimii hyvin, kun kaistojen määrä vähenee ja nelisuuntainen STOP on ehkä maailman yksi parhaimpia keksintöjä. Risteyksessä, jossa on jokaiseen suuntaan STOP-merkki, kunkin jonon ensimmäinen pääsee risteysalueelle siinä järjestyksessä kuin jono on muodostunut. Eli jokaisesta jonosta lähtee yksi vuorollaan eteenpäin ja se homma oikeasti toimii. STOP-merkillisiä risteyksiä täällä lähiöissä on vaikka kuinka ja automaattivaihteet ovat kyllä ihan must näillä liikkumisessa.

Meillä on pitkään ollut vanha GPS autossa ja siinä ikuisuuden vanhat kartat. Pääsääntöisesti sillä on pärjännyt ihan hyvin, mutta jotain uusia liikennejärjestelyitä on sentään tullut viimeisen 10 vuoden aikana ja sitten aina vähän ihmetellään, että mistä ajaisi. Alkuvuodesta ostimme toisen auton ja uudemman navigaattorin täältä poislähteviltä suomalaisilta, kun puolison työmatkat uhkasi aina julkisilla venyä turhan pitkiksi. Yritimme siis alkuun sinnitellä yhdellä autolla, kun julkisiakin oli. Tai julkisia ja julkisia. Puolison työpaikalle menee muutaman kerran päivässä bussi, joka on itseasiassa työpaikan oma bussi työntekijöiden kuskaamiseksi tarkoitettu. Kun se bussi nyt ei kuitenkaan ihan kotiportilla pysähdy, niin bussi+pyöräily veivät välillä tolkuttoman ajan, jos bussi sattui osumaan juuri pahimpaan ruuhkaan. Nyt omalla autolla pystyy ennakoimaan työmatkaa ja ruuhkia ja sen takia puolison työmatka on välillä jopa alle puolet siitä ajasta, mitä se sillä bussilla olisi. Ja hybridiautolla tuollaista suoraa tietää, samaa reittiä päivittäin on vielä ihan kustannustehokasta ajellakin. Parhaimmillaan auton mittari näyttää kulutukseksi 50 mailia gallonalla ja se on oikeasti jo tosi hyvin. Bensan hinta kun on täälläkin päin noussut rutkasti viimeisen 10 vuoden aikana ja vaikka se Suomen hintoihin on vielä edullista (n. $4 gallonalta, eli vähän yli taalan litra), on bensa ilmeisesti kaikkein kalleinta verojen ja (ympäristö)määräysten vuoksi juuri Kaliforniassa.

Jännä juttu täällä autojen luvatussa maassa, jossa matka on pitkä aina joka paikkaan on, että kahden auton käyttäminen ei esimerkiksi vakuutusten suhteen ole kaksinverroin kalliimpaa. Itse asiassa vakuutusmaksu ei noussut juuri ollenkaan, kun siihen lisättiin myös toisen auton vakuutus!! Tämä on taas sarjassamme näitä markkinavoimien lakeja, joiden logiikkaa on joskus vähän vaikea ymmärtää. :)

Sairausvakuutuksesta ja terveydenhuollosta

USA:laisesta terveydenhuollosta nyt on kirjoitettu Suomessakin monessa paikassa. Täällä siis terveydenhuolto on pääsääntöisesti yksityistä ja sen myötä myös melko arvokasta. (Joitain ilmaisklinikoita ja halvempia klinikoita on, mutta niissä on asiakkaiden tulorajat ja lääkärien palveluvalikoima on suppeampi. Itsekin kävimme tuollaisella silloin alkuun, kun lapsi tarvitsi rokotukset ym. kouluun päästäkseen.) Katselee mitä tahansa aihetta sivuavia kirjoituksia, niin terveydenhuollon kustannukset ovat viime vuosina vain kasvaneet ja Obaman terveysuudistus aiheuttaa niin närää kuin kiitostakin.

Meille oli siis itsestään selvää, että yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on huolehtia, että sairastaminen täällä ei johda henkilökohtaiseen konkurssiin. Ensimmäiset kuukaudet olimme suomalaisen matkavakuutuksen turvin, jotta voimme järjestellä asioita täällä. Täällähän useat yritykset, varsinkin IT-alalla ja ei-matalapalkka-aloilla, tarjoavat palkan ohella muita etuja. Näistä eduista tärkein on sairausvakuutus joko palkan lisänä tai siten, että työntekijä maksaa siitä jonkun osan itsensä ja perheensä osalta tai maksaa sen kokonaan. Kaikki työpaikat eivät sitä tarjoa ja jos ei töitä ole, on se hankittava itse. Vakuutusten vertailuun on erilaisia nettisivuja, mutta on se homma silti ihan tolkuttoman vaikeaa, kun sisällöt ja maksut on ihan erilaiset eri yhtiöillä. (Jos netti+tv-liittymää -tilatessa ei löydy mistään sitä tietoa, että mitä liittymä maksaa ensimmäisen 6 tai 12 kk jälkeen, niin sairausvakuutuksissa hintahaarukka kyllä selviää, mutta muut asiat on alkuun kyllä ihan hämärän peitossa.)

Kun kyllästyimme viime syksynä tuohon selvittelyyn, puolisko suuntasi vakuutusvälittäjän toimistoon. Hän suositteli meille ensimmäisiksi kuukausiksi erityistä siirtolaisen vakuutusta, joka on vähän niinkuin paikallinen matkavakuutus eli kattaa äkilliset kulut, mutta ei sairauksia, jotka jo ovat olemassa. Koska osa vakuutusyhtiöistä ei suostu antamaan vakuutusta ennen kuin maassa on ollut 6 kk, niin päädyimme ottamaan pariksi kuukaudeksi tuollaisen vakuutuksen.

Samalla tietty saimme ostettua aikaa eri vakuutussysteemeihin tutustuaksemme. Siinä ei sitten lopulta yhteenlaskettuna riitä yksi tai kaksi vuorokautta, mitä tuohon tiedonhakuun ja vertailuun on mennyt aikaa. (Jos siis joku vielä ihmettelee, että miten saan aikani kulumaan, niin vastaus on, että tiedon hakemiseen se kuluu helposti.) On siis vaihtoehtoja, joissa maksetaan itse alkuun kaikki kulut ja kk-maksu on pienempi tai korvausta saa kaikista sairauskuluista ja kk-maksu on suurempi tai voi säästää jonkunlaiseen vakuutukseen samalla tai lisätä perusvakuutukseen sekä hammas- että silmälääkäripaketin.

Neuvoja sairausvakuutuksen ottamiseen on vaikka minkälaisia. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää valita vakuutus sen mukaan, mitä lääkäriasemaa on tottunut käyttämään. Jotkut taas kehottavat ottamaan kalleimman mahdollisen. Joidenkin mielestä ei taas kannata ottaa vastaan työtä, jossa ei ole sairausvakuutusetua jne. jne. Loppujen lopuksi saimme valittua jonkun asteisesti tyydyttävän ratkaisun. Hurjan suuren summan saa kyllä sen kanssa maksettua kuukausittain ja toivoa kuitenkin samalla, että sitä maksaa turhaan. Meille tärkeintä kuitenkin oli, että isoimmat kulut on varmasti korvattu, mahdollisista pienistä voidaan itsekin jotain maksaa, kun on Suomessakin maksettu. Joissain kaikkein kattavimmissa vakuutuksissa kun saa piilolinssitkin lähes ilmaiseksi ja minkä tahansa lääkkeen muutaman taalan - kympin omavastuuosuudella. Ne vakuutukset kuitenkin maksaa paljon itsenäisesti otettuna. Työnantajat saattavat tarjota työetuna ryhmäsairausvakuutusta, joka sisältää nuokin edut ihan kohtuuhintaan. Sairaalavuorokausien hinta täällä kuitenkin lasketaan tuhansissa, samaten ambulanssikyyti. Kuulemma hätäsektion hinta on $50 000 (vaikka meillä ei moiselle tarvetta olekaan ;), niin siitä voi kuitenkin vähän verrata hintaa Suomen vastaavaan). Joten parempi maksaa kuin katua.

Vakuutuksen saamiseksi piti täyttää n. 20 sivuinen terveysselvitys netissä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Tämän lisäksi vielä soittivat perään ja pyysivät jotain tarkennuksia. Hintaan kun vaikuttaa olemassaolevat sairaudet, siis kk-maksua nostavasti tietenkin.

Kun koko rumba oli käyty läpi, puolisko saikin töitä. Ajattelimme jo hetken, että koko rumba pitää aloittaa alusta. Noh, päädyimme pitämään sitten tuon vakuutuksen toistaiseksi, sillä työetuna tarjottu vakuutus olisi ehkä ollut kattavampi, mutta hinnaltaan kaksinkertainen, joten valitsemamme vaihtoehto vaikutti paremmalta. Mahdollisten seuraavien työpaikkojen etu on toivottavasti vähän parempi, jotta kulut jossain välissä laskisivat - tai sitten ei, mutta vakuutuksen kattavuus voi olla parempi - tai sitten ei.

Osa pienemmän veroprosentin säästöistä menee siis sairausvakuutuksen kustannuksiin. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, on myös mahdollista siirtää etukäteen palkasta syrjään tietty summa erilliselle tilille. Ko. tililtä saa käyttää rahaa vain sairauskuluihin, lääkäreihin, lääkkeisiin, silmälaseihin ym. Summasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta senttiäkään et saa takaisin, mitä et ole loppuvuoteen mennessä käyttänyt. Eli optimoi siinä sitten kuluja ja verosuunnittelua samalla..