Sivut

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Talous. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. heinäkuuta 2016

Sijoitusneuvoja, eläke- ja collegesäästäminen

Tässä nyt on pyöritelty sekä eläke- että opiskelusäästämistä jokunen aika ja lopultakin sain varattua ajan meidän pankin kautta sijoitusneuvojalle. Täällä pankkitilit on jonkunlaisen turvan ja vakuutuksen alla, mutta mitkään sijoitukset eivät ole. Näin siis meidän käyttämässä pankissa on ne pankin normitiskit erikseen ja sitten pankkiin kytköksissä olevan sijoitusyhtiön neuvojat erikseen.

Puolison tilistä menee sovittu määrä palkasta suoraan työnantajan tukemalle 401K-tilille. 401K on siis eläkesäästötili ja varsinkin näissä isommissa yhtiöissä ja IT-alan yrityksissä he tarjoavat työntekijöilleen tuon 401K:n. Tämä tarkoittaa käytännössä, että haluttu prosenttisumma otetaan palkasta työnantajan toimesta ja laitetaan työnantajan valitsemaan eläkesäästötiliin. Useat työnantajat vielä matchaavat työntekijän säästön tiettyyn prosenttiin asti. Esimerkiksi jos säästät kuukausittain itse palkastasi sinne 4 %, työnantaja siirtää eläkesäästöösi saman verran. Nämä ovat myös tässä vaiheessa verottomia, eli otetaan palkasta ennen veroja. Koska mä olen kontraktori, eikä mun työnantaja tarjoa 401K:ta, mun pitää halutessani hoitaa tämä itse. Joten tästä syystä piti sinne pankkiin suunnata. Vaihtoehdoksi esitettiin IRA-tili, joka on myös eläkesäästötili, joka perustuu osakkeiden ym. omistamiseen. Säästöt voivat siis joko kasvaa tai pienentyä, eikä nämä sijoitusvarat siis ole mitenkään valtuutettuja tai taattuja pankin puolesta (ihan normijuttu toki osakesijoituksissa ja 401K-tileissä ym. yleisestikin). IRA-tilille voi siirtää vuosittain max. 5500 $ ja ne ovat kyllä verovapaita myös, mutta takautuvasti. Eli nämä pitää nyt osata kirjata veroilmoituksen siten, että siinä palautetaan se vero-osuus. 

Tuolla sijoitusneuvojalla oli toki kaikenlaisia eri laskukaavoja, miten eläkkeeseen kannattaisi säästää. Indeksikorotuksineen ym. tässä Piilaakson hintatasolla jos aikoisi elellä eläkeläisenä n. 65-90-vuotiaana tarvittaisiin 7-numeroinen summa pankkitilillä, eikä se luku ala ykkösellä. Jos tänne niin pitkäksi aikaa jäädään, niin eläkepäivät Oregonissa, Floridassa tai jossain muussa huomattavasti halvemmalla alueella kyllä on sitten edessä. Täällähän osassa osavaltioita ei ole ollenkaan osavaltion veroja, eli veroja maksetaan vain liittovaltiolle, eikä molemmille. Osassa taas ei ole mitään sales tax -juttuja, eli alv:ia vastaavia myyntiveroja, ja Alaska puolestaan maksaa käsittääkseni viiden vuoden asumisen jälkeen asukkailleen vuosittain palautuksia osavaltion öljyvaroista. Joten on halvempaa muutenkin asua jossain muualla kuin Piilaaksossa. Silti ajatuksena Alaskan pakkaset eivät eläkepäiville kauheasti houkuttele...

Samalla sitten keskusteltiin college-säästämisestä. Täällä viimeisimmän taantuman ja asuntokupla jälkeen on korostettu sitä, että ensin on huolehdittava eläkesäästäminen kuntoon. Vasta sitten voi katsoa, onko varaa säästää jotain lasten college-opiskeluita varten. Koska me ollaan auttamattomasti vähän niinkuin myöhään liikkeellä, eli ei mikään kuukausittainen säästäminen enää tulisi kysymykseen. Mitä aiemmin aloittaa, sitä enemmän riskejä nämä college-rahasto-osuuksien hoitajat sijoituksille ottavat, sijoituskohteet muuttuvat yhä maltillisemmiksi sitten ajan myötä. Ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa olisi siirtää tietty könttäsumma college-tilille ja tähdätä siihen, että se arvo ehtisi nousta jonkun verran viimeisen kahden vuoden opintoihin. Eli rahaa ei nostettaisi ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aikana sieltä, vaan hoidettaisiin maksamalla itse/lainalla. College-säästötililtähän ei sitten rahaa saa käyttää kuin opintomenoihin, eli opintomaksuun, kirjoihin, asumiseen jne. Jos jotain jäisi vielä säästöön (niin varmaan), voisi sitä käyttää muihin opintoihin myöhemmin tai siirtää lapsille (eli meidän lapsenlapsille). Kuten sanottu, tällaista ongelmaa tuskin näillä opintomaksuilla tulee. Lainasta tämä neuvoja korosti, että se on sitten parempi lapsen ottaa itse. Meillä kun on enää parisenkymmentä vuotta aikaa maksaa se, ja se vie silloin varoja eläkkeelle säästämisestä, teinillä taas on aikaa maksella lainojaan viitisenkymmentä vuotta. 

Tiedä sitten, että aiotaanko tänne jäädä niin pitkään, että päästään eläkkeelle, mutta nämä eläkesäästöt saa kyllä sitten mukanaan. Tai ajan itsestä jättäessä menevät sitten mahdollisesti edunsaajalle, eli minun tapauksessani lapselle, että hukkaan se säästäminen ei mene. Jonkunasteinen eläkesysteemi täällä on noin liittovaltion puolestakin, mutta maksettujen eläkkeiden määrä on vuosien mittaan vain pienentynyt. Eli onko parinkymmenen vuoden päästä mitään varsinaista eläkettä täällä enää ollenkaan on sitten jo ihan oma kysymyksensä. 


sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

1 %

Paljon on ollut Suomenkin mediassa puhetta rikkaista amerikkalaisista, julkkisten miljoonatuloista ja muista ja siitä, miten USA on rikas maa. En sitten tiedä, noin niinkun tilastojen valossa, että onko amerikkalaiset kokonaisuudessaan koskaan olleet niin tolkuttoman rikkaita, niin kuin yleisesti koko maana. Mutta varallisuutta on kyllä kertynyt tietyille ihmisille. Muutama kymmenen vuotta sitten amerikkalainen saavutettavissa oleva unelma oli omakotitalo, autoja, kaksi lasta ja koira. Ja se oli saavutettavissa. Nyt kalliiden koulutusmaksujen, vaikeuden löytää koulutusta vastaavaa työtä, asuntojen kallistumisen, yksinhuoltajuuden ym. syiden vuoksi, tuo unelma ei olekaan ihan saavutettavissa kaikille (eikä se toki koskaan ole ollut kaikkien ulottuvilla), ja miten keskiluokkakin vain kurjistuu koko ajan ja tämä unelma karkaa heidänkin käsistään. Sitä aina kuulee puhuttavan ruokakupongeista ja sosiaaliturvasta (joka ei täällä kovin kummoinen ole), ja toisaalta rikkaimmasta 2 prosentista, joka nykyään on vain yksi prosentti, joka rahoittaa poliittisia kampanjoita omat persaukset turvatakseen. Puhutaan rikkaista ja köyhistä, mutta on jotenkin kamalan vaikea hahmottaa, mikä täällä on se rikas ja köyhä. Kunnes katsoin tämän videon ja kyllä suu loksahti auki. Tässä on siis selitettynä, miten tämä maa on oikeasti jakautunut:

Rahan jakautuminen USA:ssa

tiistai 17. joulukuuta 2013

Säästämistä ja tuhlailua

Tässä maassa uskotaan aika vahvasti siihen, että kuluttajien kuluttaminen nostaa maan taantumasta. Taantuman aikaan ihmiset karsivat mm. ulkonasyömisestä ja muusta ns. turhasta kuluttamisesta. Ainakin paikallisia ravintoiloita illallisaikaan katsoessa voinee olettaa, että  taantuma alkaa olla alueella ohitettu. Ravintoloihin on turha yrittää seitsemän paikkeilla syömään ilman pöytävarausta. Eri alueilla toki tilanne on erilainen. Mutta sellaista kuluttajien pelottelua, että "nyt on lama ja aina vaan pahenee, älkää vaan ostako asuntoa tai mitään kallista, kun jäätte kuitenkin kohta työttömäksi" täällä ei ole. Suomessa sitä on näyttänyt nyt olevan jo vuosia putkeen.

Sinänsä hassua, että sitä kuluttamista lisätään "säästämällä". Lähes joka kaupassa on ostoskuitin alareunassa kerrottu, kuinka paljon tällä kertaa taas säästit ostamalla tuotteita alesta tai tarjouksesta tai käyttämällä kuponkeja (myös kortille sähköisesti ladattuja). Usein vielä kassahenkilö lukee sen kuitista ja kertoo sen. Jos säästö on oikein iso, saattaa summan lisäksi tulla onnittelut, wow-toteamus tai "sun pitäisi käydä ostoksilla muillekin, kun osaat löytää tarjoukset ja kortin kupongit ja säästät näin paljon". Melko pikaisesti sen "säästämismentaliteetin" kyllä omaksuukin. Siis sen, että ei ne tuhlatut rahat, vaan ne ostamalla saadut isot säästöt. :D Osalla meidän Suomi-vieraistakin siihen on mennyt vaan pari päivää.

"Säästämisen" takia sitten helposti ostaa myös kasan tavaraa varastoon. Ihan oma lukunsa on tietty Costco, jossa kaikki on tukkupakkauksissa, joten ruokatarvikkeita on ostettava aina useamman pakkauksen tukkupaketti tai hurjan isossa yksittäispakkauksessa. Mutta onhan se muissakin kaupoissa ihan hassua ostaa vain yksi tuote, jos tuote on "osta yksi, saat toisen kaupan päälle". Ja taas säästettiin, mutta tavaraa kertyy kaappeihin. Toki jatkuvasti kuluvaa tavaraa, kuten ihovoiteita ja hammastahnaa ostaessa sellainen ei haittaa. Mutta kun tarjous onkin sellainen, että kun ostat 12 tölkin limsalaatikon, saat toisen kaupan päälle ja vielä keksipaketin lisäksi, onkin kaapissa hirveä kasa korkeafruktoosista maissisiirappia. Joskus on itseään säästääkseen vaan käveltävä liian hyvien tarjousten ohi ja olla sillä kertaa olematta Sulo Vilén "kun sai niin halvalla".

Kaikkein hassuimpia ovat pankkikortille lisättävät rahaa takaisin -diilit (cash back). Ostamalla tietystä kaupasta kyseisen diilin ollessa voimassa, voi saada jopa 5-10 % takaisin ostossummasta pankin tilille. Siihen sitten päälle vielä se muu säästäminen. Ja säästämistähän se on oikeasti vasta, kun ostaa jotain jota oikeasti tarvitsi, eikä vaan siksi, että kun oli hyvät tarjoukset. Hyvänä esimerkkinä oikeasta säästämisestä oli, kun puoliso tarvitsi uudet lenkkarit. Lenkkarien hinta oli jo valmiiksi alennettu, eli olivat jo ihan hyvän hintaiset. Jostain oli tullut kyseisen urheilukaupan kuponki, jolla tietyn summan ylittävistä ostoksista sai kassalla 10 % alennusta. Yleensä eivät koske tarjoustuotteita, mutta tällä kupongilla sai alennuksen niistäkin. Loppusummasta pankki sitten vielä aikoinaan, varmaan ensi kuussa, palauttaa 5 % kortilla maksetusta hinnasta tilille. Sen lisäksi kyseisellä urheiluliikkeellä on vielä oma kanta-asiakasohjelmansa, jossa tietyin väliajoin tulee sähköpostiin lahjakortti. Lahjakortti on tietyn ajan ostosten kokonaissummasta 5 % ja sen voi käyttää liikeessä miten haluaa. Eli jos lenkkarit olisivat maksaneet esimerkiksi normaalisti 150 taalaa, mutta olivat nyt tarjouksessa ja hinta 100 taalaa, kassalla olisi maksettu 90 taalaa sen kupogin kanssa. Sen lisäksi tilille tupsahtaa 4,50 taalaa myöhemmin ja 4,50 lahjakortti liikkeeseen myöhemmin. Eli "säästettiin" taas 69 taalaa. Toki kaupan lahjakortin hyödyntäminen tarkoittaa sitä, että kauppaan on mentävä uudestaan ja ostettava jotain muuta. Eli ei ihan niin tyhmän kuuloista markkinointia kuin alkuun luulisi. Samantyylisiä kanta-asiakassysteemejä on muuallakin.

Hassuinta on vielä, että joskus on halvempaa ostaa tuote kyseisen firman nettikaupasta kuin kävellä 500 metriä kyseiseen kauppaan ostamaan se. Sain viime keväänä eräästä apteekki-kempparista sähköpostin, että jos tilaisin heiltä jotain tietyn ajan sisällä, saisin ilmaisen kotiintoimituksen ja 10% alennuksen tilauksesta. Muutama päivä myöhemmin tuli sähköposti samaisesta kaupasta, että saisin tilauksestani 25 % lisäalennuksen, jos tilaisin saman päivän aikana. Koska tarvetta allergialääkkeille oli ja olivat vielä verkkokaupassa tarjouksessa (lähikaupassa eivät olleet), tilasin allergialääkkeet netistä. Loppujen lopuksi sain kaksi pakettia samaan hintaan kuin olisin saman liikkeen myymälästä niitä saanut yhden. Siinä sitä sitten miettii, että kumpi huijaa kumpaa, hyvä tarjous ostajaa vai ostaja liikettä, kun saa tavaran niin halvalla. Tässä tapauksessa kun kyseinen tuote oikeasti tarvittiinkin.

Sen oppimiseen, että miten näitä kaikkia etuja parhaiten pystyy käyttämään, menee jonkun aikaa. Näin kotiäitinä ollessa kun on vielä aikaa seurata sähköpostimarkkinointia ja tarjouksia ja klikkailla ruokakauppaketjun kanta-asiakaskortilleni kaupan sivuilta löytyvitä e-kuponkeja. Töissäkäyvällä ei varmaan enää niinkään aikaa moiseen seurailuun olisikaan. Mutta siihen kait tämä osin perustuukin, kaikki kun eivät kupongeista ja cash backeista tiedä tai ehdi tai viitsi ottaa selvää, niin osalle porukalle on sitten varaa kaikenlaisia tarjouksia annella. Ja tietty volyymit on niin suuret, että jos sinne mahtuu tuhansien joukkoon joku extrasuperhyvä kuponkien käyttäjä, niin ei siitä kaupalle mitään kauheata tappiotakaan tule. Näistä kuponkityypeistähän on täällä ihan tv-ohjelmakin. Jaksoja löytyy youtubesta ainakin täältä. Todellakaan ihan äärimmäisyyksiin ei kyllä meidän perheessä ole menty. Meidän kauppalaskun "säästöt" on yleensä siinä 30-50% luokkaa, ei todellakaan lähellä 90-95%.

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Pankkiasiointia: Luottopisteitä, shekkejä jne.

Tänne tultuamme hoidettiin pikapuoliin pankkiasiat siihen kuntoon, että voitiin maksaa vuokra, elää normielämää jne. Tilin avaaminen oli puolisolle suhteellisen helppoa, kun tuo marssi vaan siihen pankkiin, jossa puolisolla oli tili täällä viime kerralla asuessaan. Sieltä löytyi vielä jotain tietojakin puolisosta ja puolisolla oli onneksi tallella vanhat tiedot tileistään täällä, joten oli helppo neuvotella suunnilleen samanlainen pankkipaketti uudelleen tälläkin kertaa.

Täällä on äärimmäisen tärkeää saada itselleen positiivinen luottohistoria, eli ns. credit score. Luottopisteitä kertyy, kun on esimerkiksi luottokortti tai ostaa osamaksulla / luotolla auton tai vaikka huonekaluja (hirveän isolla korolla) ja maksaa laskunsa ajoissa. Kun luottopisteet on kunnossa, saa esimerkiksi vuokrattua asunnon tai avattua kännykkäliittymän ilman etumaksuja jne. Lisäksi asunnon tms. ostamisesta ei tule mitään, ellei luottopisteet ylitä tiettyä rajaa ja luottohistoriaa ole useammalta vuodelta. Puolisolla on edelliseltä USA:n asumiseltaan ollut vielä luottopistetaso, joka tuli meille yllätyksenä. Joidenkin tietojen perusteella historia säilyy 5 vuotta, jos ei aktiivisesti sitä kerrytä. No, hyvä tietty näin. Helpotti alkuun ihan tolkuttoman monta asiaa, että pisteet oli vielä olemassa. Heti, kun puolisolla oli täällä työpaikka, oli siis syytä myös tilata luottokortti, jotta pisteiden kertyminen jatkuisi ja olisi näyttää uuttakin luottohistoriaa. Samalla otettiin minullekin rinnakkaiskortti luottokorttiin. Tässä sitten pikkuhiljaa asiaa selvitellessä selvisi, että rinnakkaiskortin ostoksilla ei pisteet kerry rinnakkaiskortin haltijalle, vaan ainoastaan pääkortin haltijalle. Eli musta ei ole mitään tietoa tuolla luottopistejärjestelmässä vaikka hoidan pääsääntöisesti kauppaostokset ja pankkiasiat netissä.

Viime viikonloppuna saatiin vihdoin varattua aika pankista ja hoidettua pankkiasiat loppuun. Ensimmäisen luottokortin saamiseen on erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi maksamalla luottotilille etukäteen rahasumma, jota sitten voi luottokortilla maksaa. Kuulostaa joo alkuun tyhmältä, mutta sitä kautta jokaisen luottolaksun "maksamisen" jälkeen kertyy niitä luottopisteitä ja voi sitten saada sen oikean luottokortin. Yksi vaihtoehto on, että tilinhoito ja asiakkuus on jo niin vakiintunut, että ihan oikea luottokortti matalalla luottorajalla menee läpi. Täällä luottorajaa ei kysytä asiakkaalta, vaan pankki määrittelee sen. Kun on saanut yhden luottokortin ja pisteitä on kertynyt, niin voikin sitten anoa esimerkiksi erilaisten kauppaketjujen luottokortteja (useiden kauppojen kanta-asiakaskortit on itse asiassa luottokortteja). Niin kauan kuin lyhentää laskunsa ajallaan, eikä kerrytä luottovelkaa, myös pisteitä kertyy. Ja niitä kertyy aina jokaisesta kortista. Siksi onkin vähän jotenkin hassun kuuloista, että luottovelkaisille neuvotaan, että luottokortteja ei saa kokonaan lopettaa. Laskut pitää toki maksaa ja vaikka leikata kortit kahtia, mutta kortin myöntäjälle ei saa palauttaa korttia. Koska mitä enemmän ihmisellä on myönnettyä luottorajaa, sitä paremmat pisteet kertyy, jos hoitaa asiansa hyvin. Ainakin näin olen sen erilaisista ohjelmista ja pankin virkailijalta ymmärtänyt.

Luottopisteiden lisäksi luottokorttia pidetään täällä myös luotettavampana maksuvälineenä kuin debit-korttia. Täällä isossa maailmassa on ihan eri tavalla ongelmana maksukorttien kopiointi ja identiteettivarkaudet ja luottokortin maksut voi aina kiistää, toisin kuin pankkikorttien. Ja olen itsekin kuullut muutamasta kopiointitapauksesta ihmisiltä tässä reilun vuoden sisällä.

Tokihan sitä voisi käteiselläkin maksaa ja joillakin, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, näyttää taskuissaan olevan sellainen elokuvista tuttu setelirulla, josta he sitten kaivavat ostoksiin vaadittavan käteisen. Ei vaan itsestä tunnu oikein kauhean hyvältä vaihtoehdolta moinenkaan. Käteistä tulee itse käytettyä varsin vähän, vaikka sitä saa lähes mistä tahansa kaupasta nostettua samalla kun maksaa kortilla. Maksupäätteeseen vaan valitaan "cash back" summa ja se lisätään korttilaskuun ja saa käteisen käteen. Hirveän kätevä systeemi, enkä ole kertaakaan nostanut rahaa automaatilta täälläoloaikana.

Ja sitten ne shekit. Kaikki tuttavat ja kaverit muualla, joiden kanssa näistä on tullut puhe, ovat todenneet heti, että "miten vanhanaikaista". No, itse asiassa musta ne on hirveän käteviä. Eihän niillä missään kaupassa tule maksettua, mutta täällä ei oikein ole mitään verkkomaksusysteemiä verkkopankista (ihmiset karsastaa sitä turvallisuussyistä), eikä siten kehitelty mitään vaihtuvia verkkopankkitunnuslukuja. Toistuvat maksut voi maksaa esimerkiksi palvelun tarjoajan nettisivun kautta luottokortilla tai antamalla luottokorttinumeronsa laskuttajalle - tai sitten sillä shekillä. Toistuvilla maksuilla on vaan aina se ongelma, että aina niiden katkaiseminen ei olekaan sitten mitään helppoa. Viime kerralla puolison sähkön laskutusta ei meinattu katkaista sitten millään. Onneksi silloinkin maksu oli tapahtunut shekeillä ja laskuja vaan tuli luukusta vielä Suomeen asti, eli tililtä eivät päässeet veloittamaan. Shekin lähettäminen postissa tai antaminen vastapäätä maksavalle vuokranantajan edustajalle on suht helppoa. Ja esimerkiksi lapsen koulun maksuihin (lounas, koulureissut, lahjoitukset, konserttivideot jne.) on niin helppo maksaa antamalla shekki lapsen mukana. On se ainakin paljon helpompi ja turvallisempi kuin antaa kasa käteistä lapsen mukaan, kun shekkiä ei voi lunastaa kuin siihen merkitty vastaanottaja. Täällä koulun alkaessa on vain laatikko, johon oppilaslomake ja siihen nidottu shekki laitetaan. Ei siis olisi oikein hyvä idea iskeä lomakkeeseen 300 taalaa käteistä.. Ja näin itsenäisenä konsulttina, joka tekee lähinnä yksittäisiä freelance töitä, palkkiot tulevat shekkinä. Sen voi sitten tallentaa tililleen vaan nappaamalla siitä kännykän pankkisoftalla kuvan ja tallentaa sen siitä suoraan pankkiin. Suht kätevää niin vanhanaikaisella välineellä.