Vuokra-asunnon etsimisestä

Kirjoittelen erikseen sitten muutamishärdellistä, mutta ajattelin pikaisesti jokusen sanan kirjoittaa vielä asunnon etsimisestä sitä ennen.

Sinänsähän me on tehty asunnonetsintää jo kahdesti aiemminkin, tänne muuttaessa ja sitten edelliseen asuntoon muuttaessa, joten homma nyt eteni suunnilleen samalla tavalla, eikä varsinaisesti ole mitään uutta auringon alla. Tällä kertaa aikajänne oli vähän pidempi eli alottelin katselemaan tarjontaa jo vähän etukäteen sillä silmällä ja käytin useampia palveluita. Pääsääntöisesti tihrustelin noita tietoja ja kuvia kännykän parilla sovelluksella, pari niistä on pelkästään asuntojen etsintään liittyviä sovelluksia ja sitten craiglistiltä. Monesti niissä oli ne ihan samat asunnot, mutta koska niissä oli vähän eri näkymiä ja tietoja niin tuli niitä silti kateltua koko ajan useampia. Craiglist on ehkä suosituin ja siellä näytti olevan eniten tarjontaa, vaikka se sen käyttöliittymä on kyllä niin 90-lukua että. Sen ärsyttävin piirre on, että vuokranantajat postaa ne omat kämppänsä sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan, että ne nousevat siinä näkymässä sinne päällimmäiseksi. Ei siis pelkästään ota pois ja laita uudestaan, vaan sama kämppä saattaa olla siellä useampaan kertaan ja vähän erilaisella otsikolla. Oman ärsytyksensä aiheuttaa se, että esim. hakusanalla "hardwood floors" löytyy myös kämppiä joissa ei todellakaan löyty mitään parketti/laminaattilattiaa, vaan pala sellaista jossain yhden huoneen nurkassa. Mutta hei, onhan se nyt tosi hienoa mainostaa, että kämpässä on puulattiat, kun sitä on siinä eteisessä oven edessä se neliömetri. Yhdessä sovelluksessa tykkäsin siitä, että siihen pystyi piirtämään alueen minkä sisältä asuntoa etsii. Ei siis pelkästään etsiä koko South Baylta, joista osa alueista oli selkeästi meille liian kaukana. Yhdessä sovelluksessa taas pystyi samalla näkemään alueen turvallisuuden eli eri väristä keltaista, oranssia ja punaista alueen rikosmäärien perusteella. Voihan näitä tietoja tarkastella toki muuallakin, kuten esim. täällä, mutta olihan se nyt kätevää tarkistaa sen asunnon alueen tiedot siitä suoraan. Me kun oltiin asuttu koko täälläoloaika siellä hyvän koulupiirin alueella, jossa kaikki omistuskaksiotkin maksoi vähintään sen miljoona taalaa, niin tiedettiin kyllä, että sen idyllisempää, puistomaisempaa ja turvallisen oloisempaa on vaikea löytää mistään muualta, varsinkin jos etsi kämppää jostain toiselta alueelta. Että jostain vaatimuksista pitää tinkiä, jos meinaa vähän edullisemilla kuukausikuluilla päästä. Mutta kun meidän varastoihin jo kerran on sielläkin murtauduttu ja sen jälkeen itellä ainakin kesti jonkun aikaa tottua siihen ajatukseen, että meiltä tosiaan oli varastettu tavaraa, niin halusi sitä nyt varmistua sen verran sentään, ettei alue ole mikään rikosherkkäalue. Täällä kuitenkin esim. San Josessa tietyillä alueilla on viime vuosina tapettu yhteensä viitisenkymmentä ihmistä vuodessa, ja vaikka kuinka olisivat joidenkin kilpailevien piirien välienselvittelyä tai jotain parisuhderiitoja tms., niin ehkä mä en ihan naapurustosta vielä ollut valmis lukemaan moisia uutisia. Tosin eihän mitään koskaan voi etukäteen ennustaa ja tietää, että mitä tapahtuu.

Meille siis kriteereiksi lopulta muodostui:

• turvallisuus
• työmatkan pituus
• hinta
• 2 makuuhuonetta
• ei kokolattiamattoja
• kaksi kylppäriä/wc:tä olisi kiva
• autopaikka, mieluiten 2
• mielellään ei joka puolella naapureita, eli suht rauhallinen asunto
• ilmastointilaite asennettuna
• mielellään v. 85 jälkeen rakennettu asunto, jossa ei asbestia ja toivottavasti ei homettakaan

Näiden avulla sitten löydettiinkin ihan mukiinmenevä asunto, johon hakemus jätettiin ja jonka vuokraisäntä hyväksyi. Onneksi asunnonnäyttöpäiväksi osui sellainen tihkusateinen päivä, niin oli ehkä vähemmän asunnonkatselijoita liikenteessä kuin aurinkoisena päivänä olisi ollut. Jos oltaisiin etsitty omistusasuntoa tai jotain loppuelämän asuntoa olisi kriteereitä ollut reippaasti enemmän, ehkä vähän rauhaisampi ja puistomaisempi aluekin olisi ollut hakusessa, nyt lähistöllä on suht vilkkaasti liikennöityjä teitä, joiden liikenne ei kuitenkaan kuulu meille onneksi tänne sisälle. Onneksi myöskään lentomelu ei kuulu tänne, vaikka asutaan nyt selkeästi lähempänä lentokenttää kuin aiemmin. Mutta tämä taitaa paikka harvemmin osua niiden koneiden reitille niinkuin aiempi asunto välillä teki, kun muuttivat SFO:n laskeutumisreittejä kulkemaan siitä meidän nurkilta. Mutta nyt ei tosiaan etsitty omaa asuntoa vaan sellaista, jossa nyt ainakin toistaiseksi voidaan asua, joten vaatimuksetkin toki sitten olivat sen mukaiset. Ja ainakin meidän mielestä onnistuttiin täyttämään jokainen hakukriteeri, vaikka ihan vähän jouduttiin meidän hintarajaa matkan varrella tarkistamaankin.

P.S. Parisen viikkoa sitten joku nuori mies oli ammuttu 2 mailin päässä olevassa puistossa lauantaiyönä. Nextdoorin mukaan joku tyyppi varastelee paketteja ulko-ovilta, mutta näitä tällaisia nyt voi sattua missä vaan. Erittäin turvallista täällä on yleisesti ottaen, mutta järjen käyttö monessa asiassa on toki sallittu. Ja ne tietyt paikat, jotka ei ole ihannoin kivoja, kannattaa siis toki selvittää etukäteen.

Kevät, kevät, kevät

Alkuvuoden sää on ollut vähän vaihteleva. Jo maaliskuussa oli hellepäiviä ja kävimme  viettämässä Santa Cruzin rannallakin yhden sunnuntaipäivän ja sitten tulivatkin vähän myöhässä (ei edelleenkään riittävästi) sadepäivät. Muutenkin onkin viihdytty tässä kotinurkilla, kun tuo muutto ja muuttopakkauskin osuivat tuohon teinin koulun kevätloman kohdalle.

Nyt on taas ihanan keväistä ja aurinkoista, melkein kesäistä. Silti aamun ja iltapäivän lämpötilaero on melkoinen. On aina vähän haasteellista pukeutua aamuisin siten, että tarkenee aamulla töihin lähtiessä ja töissä ilmastoiduissa sisätiloissa, mutta ei läkähdy kotiin ajellessa. Tosin välillä on pakko ajella auton ikkunat auki, kun auto on seissyt auringossa koko päivän ja muistuttaa ehkä enemmän jotain saunaa tai muuta kuumakoppia kuin autoa. Nämä kuvat ovat kyllä jo n. kk takaiset, mutta havainnollistavat ehkä selvemmin päivän lämpötilavaihtelun aamulla töihin lähtiessä ja sieltä kotiin palatessa.
.

Muuttolaatikot on vihdoin kaikki purettu ja itse laatikot pääsivät toiseen suomalaiseen kotiin uuteen muuttoon. Nykyisen asuntomme keittiö on edellistä vähän pienempi kaappitilojen suhteen. Onkin pitänyt ostaa pieneen varastokaappiin hyllykkö, jotta saa sinne ns. ruokavaraston ("pantry"). Kovin harvoin käymme tuolla Costcossa, mutta kun siellä käy, pitää aina ostaa niin isoja pakkauksia, etteivät mahdu keittiön kaappiin. Tai toki mahtuvat, mutta sitten ovat täynnä tiettyä tavaraa aina kerrallaan. Eli jos ei halua sitten syödä niitä kikherneitä päivittäin ja seuraavalla viikolla sitten pastakastiketta päivittäin, on tuollainen ruokavarasto-tyyppinen ratkaisu ihan pakollinen.

Tässä muuttopäivällinen. Keittiön laatikot vielä purkamatta, joten juomalasiksi piti kelpuuttaa mittakannu

Tyhjät laatikot odottavat uutta muuttajaa

Stanfordissa järjestettiin taas noille nuorille tarkoitettu viikonlopun pituinen koulutustapahtuma, Stanford Splash. Teini halusi nyt keväälläkin mennä sinne, vaikka ei päässyt kaikille haluamilleen luennoille. Tällä kertaa otti ohjelmaan myös jotain hauskaa tekemistä ja opetteli siten lauantaina pelaamaan huispausta (quidditch) ja sunnuntaina sitten haavipalloa (lacrosse). Joka siis tarkoitti molempina päivinä 1,5 tuntia juoksemista Stanfordin edustan nurmikolla täydessä auringonpaisteessa..

Eräs entinen työkaverikin kävi työreissulla täällä meidän nurkilla viime kuussa ja toi mukanaan mieluisia tuliaisia.

Tämä onkin jo kolmas keväämme täällä ja alkaa jo olla niin tuttua, että mitä väriloistoa on milloinkin puissa ja kukissa ja milloin lenkkipolulla pitää väistellä pienenpieniä kulkijoita.

Kanadanhanhipariskunta poikasineen tänään lenkkipolullamme

Tätä kirjoittaessa on pääsiäinen. Täällä se ei näy oikein kauheasti mitenkään. Kaupat ovat auki, jotkut harvat kaupat tosin näyttävät pitävän huomenna ovensa kiinni. Pienemmille lapsille on toki erilaisia pääsiäismunajahteja (easter egg hunt) järjestetty, mutta näin teinin vanhempana ei moisiin enää oikein ole mitään asiaa. Kaupoissa kyllä myydään pääsiäiskoristeita ja isoja pusseja noita muovimunia, joissa karkkeja voi siis sinne pääsiäismunajahtiin piilotella. Ja tietty erilaisia pääsiäissuklaita on kaupat pullollaan. Ainakin joulu, Valentine´s day ja pääsiäinen ja ehkä Halloweenkin näyttävät täällä olevan ainakin suklaatehtaiden kulta-aikaa.

Muuttorumbaa

Tällä kertaa muuttorumba ei onneksi kuitenkaan tarkoittanut tavaroiden hilaamista toiselle puolelle maapalloa, vaan muutettiin ihan lähinurkilla. Itse asiassa naapuritaloyhtiöön. Ihmiset totesivat aina, että "ai, helppo muutto", kun kerroin muutosta naapuriin. No, joo ja ei. Tavarat oli silti pakattava ja siirrettävä paikasta toiseen, matkalla sinänsä ei niin kauheasti väliä.

Tykkäsimme edellisestä asunnostamme, mutta en koskaan oikein tottunut makuuhuoneen kokolattiamattoihin. Vaikka asunto oli rempattu vähän ennen sinne muuttoamme ja matot olivat uudet ja kuulemma erittäin helppohoitoiset, tuntui, ettei niitä koskaan saa riittävän puhtaaksi. Aamulla sängystä noustessa karhea matto ei tuntunut omimmalta jalan alle. Ei nyt ihan sentään kokolattiamattojen vuoksi sentään muutettu. Kahdessa eri suunnassa (ylhäällä ja vieressä) olevat naapurit olivat ulkomaalaisia opiskelijoita ja tykkäsivät kälättää puhelimessa tai skypessä tai missä lie puoli yötä. Yritä siinä sitten nukkua ja rentoutua ennen aamulla töihin lähtöä, kun kuuntelet sitä "you´re fucking kidding me" -hokemista aamukolmeen, lähes päivittäin.

Aloin jo vähän alkuvuodesta katsella tarjontaa ja hintatasoa. Hintatasohan on tietty taas noussut sen 10-15%, koska hyvin menee ja vuokra-asuntoja ei ilmeisesti ole riittävästi tarpeeseen nähden. Meidän taloyhtiön vapaiden asuntojen tietoja katsellessa tiesimme, että meidänkin vuokra tulee taas nousemaan sen 8-10%. Verrattuna muuhun tarjontaan se alkoi olla jo vähän kipurajan yläpuolella. Kun viime kesänä ei kauheasti enää tullut uima-altaallakaan aikaa vietettyä (taloyhtiöön muutti paljon lapsiperheitä ja allas oli aika varattu usein), niin prioriteeteiksi muodostui tällä kertaa lisää tilaa, parketti- tai laminaattilattiat ja alue (lähempänä koulua ja puolison työpaikkaa). No, bongattiin listan kaksi ensimmäistä kohtaa täyttävää asunto, käytiin katsomassa ja eikun sitten muuttamaan. Todellakin siis naapuritaloon, tällä kertaa asunto on vuokrassa yksityiseltä, eli tämä ei ole mikään vuokra-asuntokompleksi.

Ihan noin helpollahan tietty ei päästy. Halukkaita asuntoon oli muitakin ja hakemuksen jätettyämme tuleva vuokranantajamme tsekkasi taustat. Luottotiedot katsottiin tällä kertaa meiltä molemmilta sellaisen palvelun kautta. Ensimmäinen mutka tuli vastaan siinä. Palvelusta kun oli tullut minun osaltani vuokranantajalle tieto, että "sosiaaliturvatunnus on niin uusi, että pitää varoa ja tarkistaa tietojen oikeellisuus itse henkilöltä". Että ihan niinkuin olisin joku identiteettivaras. Parin puhelun jälkeen selvisi, että tällainen teksti tulee kaikille, joiden SSN on myönnetty heinäkuun 2011 jälkeen. Eli minun osaltani teksti poistunee vajaan vuoden päästä ja lakkaan olemasta epäilyttävä henkilö. Vuokranantaja oli sitten soittanut myös silloiselle asuntoyhtiön managerille ja suosituslistastamme ensimmäiselle suosittelijalle ennen kuin tekivät päätöksen, että vuokraavat asunnon meille. Lähemmäs teinin koulua ei nyt päästy, mutta sillä alueella vapaana nyt olleet asunnot olivat selkeästi isompia ja huomattavan kalliita, joten se idea sitten kaatui siihen.

Täällä toki saisi tilattua avaimet-käteen -muuton erittäin helposti, mutta pakkasimme muuttolaatikot pääsääntöisesti itse. Oltiin säästetty vielä ne valtameren yli tulleet muuttolaatikot (nyt tosin jo lahjoitettu pois), joten laatikoita oli riittävästi. Tilasimme sitten muuttomiehet kantamaan ja lähinnä huonekalujen takia (täällä uudessa paikassa kun on kahdet rappuset, ensin asuntoon ja sitten yläkerran huoneisiin). Ajattelin, että mitenköhän saavat edes sen minimilaskutusajan, 4 tuntia, käytettyä. No, eipä siinä paljon ollut ongelmaa. Muuttajat kun pakkasivat kaikki huonekalut ihan niinkuin ne olisi lähetetty toiselle puolelle maapalloa - tai itse asiassa paljon paremminkin kuin mitä ne todellakin toiselta puolelta palloa tulivat tänne (terveisiä vaan sinne Niemelle). Jokainen huonekalu käärittiin ensin pehmustepeittoihin ja muovitettiin. Kun yritin sanoa, että ei sen nyt niin tarkkaa ole, niin meksikolaispoijjaat sanoivat, että jos jokin kohta on suojaamatta, heidän esimiehensä tulisi puuttumaan asiaan (ja miehiltä ehkä loppuis työt). Joten olin sitten hiljaa loppuajan. Toisaalta onhan sen ihan hyvä, että patjat ym. oli suojattu, eikä sitten saaneet mitään likatahroja tuon muutaman sadan metrin ajomatkan aikana. Tavaroita purkaessa selvisi, että autossa ollut nuorimies oli pomon poika, joten taisi miehillä sittenkin olla se "supervisor" paikalla koko ajan. Näin omasta näkökulmasta turhan pakkauksen kyllä hoitivat tosi ripeästi ja kantelivat tavaraa. Jouduin juotavat tyrkyttämään suoraan käteen iskemällä, kun muuten ei olisi kelvannut. Ulkona oli kuitenkin ihan hellekelit (alkuviikosta satoi useampanakin päivänä vihdoin ihan kunnolla, joten helle oli toisaalta paljon parempi vaihtoehto kuin kaatosade). Rappusetkin tekivät oman hankaluutensa kantourakkaan. Ihan mielellään sitä maksoi muuton ja muuttomiesten tipit lopuksi.

Tässä on nyt sitten aika vauhdikkaasti tyhjennelty laatikoita ja yritetty saada paikat asumiskuntoon. Teetetty avaimet ulko-oveen ja postilaatikkoon (jostain syystä täällä näyttävät antavan aina vaan yhden avaimen asuntoon). Ja kyllä eri avain on niin ulko-oveen, postilaatikkoon, varastoon, pyörävarastoon, yläkerran hätäpoistumisoveen kuin autotalliinkin. Eivät taida olla kuulleet täällä lukkojen sarjoituksesta abloyn tyyliin. Ja sitten on vielä yritetty ilmoittaa uusi osoite moneen paikkaan. Ei-kansalaisen tulee tehdä se virallinen muuttoilmoitus tuonne yhteen virastoon. Sen lisäksi tietty postin kääntöilmoitus postille. En sitten tiedä, että milloin oikeasti kääntyvät, vielä ainakin jakavat postiamme ihan surutta tuonne vanhaan osoitteeseen. Kaikkiin muihinkin paikkoihin pitää ilmoittaa osoitteensa itse, ei mene minkään väestörekisterin tms. kautta. Koulupiiriin pitää jälleen vielä vuorasopimus ja sitten ensi kuussa joko auton rekisteritodistus tai sähkölasku meidän nimellämme, että vakuutetaan varmasti asuvamme taas tämän koulupiirin sisällä ja teinillä on oikeus käydä tätä paikallista koulua.

Eiköhän tässä kohta ole hommat hoidettu ja voi taas vaan keskittyä asumiseen ja olemiseen.

"The Back-up plan" ja pysyvä muutto

Meillä on koko ajan ollut takataskussa ns. hätävarasuunnitelma, jos asuminen ja oleminen eivät täällä sujukaan. Aloittaen nyt ihan siitä, että alkuun teimme tilapäisen osoitteenmuutoksen. Tällaisessa tapauksessa sen voi tehdä maksimissaan vuodeksi. Käytännössä se tarkoittaa ainakin sitä, että tilapäisesti ulkomailla asuessa pysyy ainakin suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Ja alkuun voi olla ja olimmekin täällä esimerkiksi suomalaisen matkavakuutuksen turvin.

Kun puolison työkuviot selkenivät ja muutenkin elo täällä tuntui edelleen sujuvan (ja tässä yhteydessä sujuminen ei tarkoita sitä, etteikö koko ajan tulisi uusia ja askarruttavia asioita vastaan), teimme alkuvuodesta pysyvän osoitteenmuutoksen. Eli ilmoitimme Suomen maistraattiin tämän osoitteen pysyväksi osoitteeksemme. Sinänsä asiat eivät kauheasti muuttuneet siltä osin, sillä meillä ei järjestelmissä ollut minkäänlaista Suomessa olevaa osoitetta ollut sitä ennenkään.

Kelaltakin tuli jokunen aika sen jälkeen minulle ja puolisolle kummallekin oma "uhkauskirje", että meidän pitää ilmoittaa, olemmeko nyt palanneet Suomeen vai poistetaanko meidän sosiaaliturvan piiristä. Niin kuin täällä aina välillä kiroaa, ettei asioiden hoitaminen mene aina niin sujuvasti kuin junan vessa, niin kyllä se suomalainen systeemikin välillä on vähän jähmeää ja byrokraattista. Voisi kuvitella, että maistraatista menisi edes tiedot suoraan Kelaan, sillä muuttajan ohjeiden mukaisesti maistraatti on se ainoa taho, johon on velvoitettu pysyvästä ulkomailla asumisesta ilmoittamaan. Kelalla sentään on sähköinen järjestelmä, tosin hyvin antiikkinen sellainen, josta oikean lomakkeen ja vaihtoehtojen löytäminen ei ole mitenkään maailman käytettävintä ja helpointa. Sieltä kuitenkin voi lähettää viestin ja kertoa saman asian kuin maistraatillekin. Jokusen viikon päästä tuosta ilmoituksesta tuli meille kaikille oma kirjeemme. Kaikki samasisältöisiä, nimi vain eri. Eli oikeutemme Suomen sosiaaliturvaan on nyt päättynyt (ja siihen oli listattu erilaisia etuuksia, kuten terveydenhuollon Kela-korvaukset, lapsilisä jne.). Kelalla lienee ylimääräistä rahaa tai jotain, kun on varaa lähetellä ulkomaille samaan perheeseen saman käsittelijän tekemänä kolme eri kirjettä. (Tähän astihan Kela on ystävällisesti myös kuukausittain lähettänyt tänne kirjeen maksetusta lapsilisästä. Kirjeessä ovat kertoneet, että seuraava kirje tulee, jos tilanne muuttuu. Eipä ollut koko sinä aikana muuttunut, mutta aina vaan kirje on  tipahtanut postilaatikkoon. Järkeistämisen paikka?) Tai kait tämän taas joku laki kieltää, ettei eri henkilöiden päätöksiä voi samaan kuoreen laittaa. Mutta oikeasti, alaikäisen lapsen kohdalla virallisten asioiden hoitaja on kuitenkin joku muu kuin se lapsi. Ja ihan niinkuin lapsi niistä päätöksistä jotain ymmärtäisi ja niistä valitusohjeista vielä vähemmän. Ja joka tapauksessa olimme olleet tietoisia, että päätös on tämä joka tapauksessa. NetPostiinkaan ei ilmeisesti Kelan päätöksiä voi tilata. No, Kelapa sitten vielä lähetti uuden päätöksen, jonka mukaan hakemukseni lapsilisästä oli hylätty ja sitä ei enää makseta. Sinänsä jännää, että en ole moista hakemusta tehnyt sitten lapsen syntymän ja edellisissä kirjeissä oli jo kerrottu, että oikeus lapsilisään on nyt sitten päättynyt. Kelallahan oli kait joku päätösten ja lomakkeiden uudistamisprosessi kesken. Toivottavasti samalla harkitsevat myös näiden päällekkäispäätösten tarvetta ja NetPostin käyttöönottoa, ettei valtion kaikki rahat kulu kirjekuoriin ja postimaksuihin..

Olemme muiden kertomuksista saaneet kuulla, että mahdollisen Suomeen paluun jälkeen pääsy takaisin Suomen sosiaaliturvaan onkin sitten pitkä prosessi. Siellä sitten on paluumuuttaja, Suomen kansalainen, samassa jonossa odottamassa muiden maahanmuuttajien kanssa. Ja yleinen kommentti Kelan virkailijoilta kuulemma on, että se "käsittelyprosessi voi sitten kestää tosi pitkään". Eli vähän niinkun "mitäs läksit" ja "mitäs sitten tulit takaisin" -mentaliteetilla. Loistavaa asiakaspalvelua! Jee.

Meidän back-up plan on edelleen hengissä ja voimissaan, eli lista asioista, mitä pitäisi mahdolliseen paluumuuton jälkeen tehdä. Mutta aktiivisesti ajatuksissa se ei tällä hetkelllä ole ollenkaan. Minulla oli pöytälaatikossa Suomen puhelimeni SIM-kortti (muut perheen Suomen kännykkäliittymät oli jo lopetettukin) huhtikuun alkuun asti, mutta liittymän kk-hinnan noustessa 250%, päätin sitten lopettaa senkin. Suomeen suuntautuville (loma)reissuille hankitaan sitten joku pre paid. Mahdollisen paluun jälkeen kännykkänron saanti lienee hoidettavista helpoimmasta päästä.

Ajatukset mahdollisesta paluusuunnitelmasta on pysyvän muuton myötä siirretty johonkin aivojen takaosaan ja mappi Ö:hön ja nyt nautitaan ja eletään tätä elämää täällä toistaiseksi. Päivästä päivään, viikosta viikkoon ja silleen.

Muuttoprosessikin valmis / Moving process finally finished

No nyt on muuttoprosessikin päättynyt. Kontti saapui kolmen muuttomiehen saattelemana maanantaina ja nopsasti miehet sen purkivat ja asettivat huonekalut paikoilleen. Olisivat toki purkaneet laatikotkin, mutta haluttiin itse purkaa ajan kanssa oikeille paikoilleen. Hiukan miettimistä siinä oli, koska säilytystilaa täällä ei ole kauheasti. No, muutama laatikko odottelee autotalliin kantamista, mutta muuten kaikki laatikot on purettu. Jokunen tavara oli kärsinyt matkalla, mutta muuttofirman kanssa ollaan päästy hyvin sopuun niiden korvauksesta vakuutuksta.

Kontin tulo kesti päivää vaille 8 viikkoa. Tai no, oli se Oaklandin satamassa jo viime viikon tiistaina, eli vajaa 7 viikkoa meni itse matkaan. Ihmeen hyvin sitä tuon 8 viikkoa pärjäsi suhteellisen minimaalisilla tavaroilla, lainapöydällä ja -tuoleilla ja vähäisillä astioilla, nukkumapaikoilla ja mitä nyt matkalaukuissa sitten sattuikin olemaan. Toisaalta on sohvan ja nojatuolien olemassaolo ihan hyvä asia, samaten omien astioiden, saksien ja tietokoneen kunnollisen näytön..

Muuttokontti sinetin purkamisen jälkeen, mutta vielä muuten avaamatta

---

Ok, so we have finally finished the moving. That means that our moving container (see photo) finally got here on Monday and we have now all our stuff here. It did not take very long for the movers to carry all the stuff in and put them into their place. They would have unpacked the boxes too, but we wanted to do that ourselves after we had decided what goes where with the limited storage space we have here.  And now we are box-free (or the rest of the stuff are in the garage and will not be unpacked for a while).

It took nearly 8 weeks (minus one day) to get the stuff here. Or actually the container was in Oakland already last Tuesday, so it was at the sea for 7 weeks. We did manage very well with a very limited stuff for 8 weeks. But oh boy, it feels good to sit in a sofa and cook with our own pots and pans again!

Asunnon metsästystä / Apartment hunting

Päätimme alkaa katsastamaan asuntoja heti, kun vain pystyimme. Olimme jo etukäteen katsoneet craigslistiltä mahdollisia vapaita vuokra-asuntoja, joista olisimme kiinnostuneita sekä selanneet erilaisia vuokra-asuntosivuja ja vuokra-asuntoyhtiöitä haluamaltamme alueelta. Kriteereitä asunnolle oli riittävästi, joten pyrimme löytämään asunnon, joka osuisi yhteen edes joidenkin tärkeimpien kriteereidemme kanssa. Kriteereitämme oli (tärkeysjärjestyksessä) sijainti, 2 makuuhuonetta (eli suomeksi 3 h+k), hinta, edes joissain huoneissa puulattia / laminaatti tai muu vastaava (allergikkoja perheessä), asunnon kunto / siisteys, uima-allas taloyhtiössä tai sen lähettyvillä, riittävästi tilaa huonekaluillemme, varastotilaa / jonkunlainen kanakoppi ja mieluusti taloyhtiön kuntosali. Erästä asunnonvälittäjää, jolla olisi ollut kaksikin asuntoa tarjolla emme koskaan saaneet kiinni, tosin kävimme katsastamassa alueen ja rakennukset ulkoa ja totesimme, etteivät ne ehkä olisi kaikkein parhaimmat vaihtoehdot, toinen niistä oli yli suunnitellun budjettimmekin. Yhtä asuntoa ei olisi päässyt edes katsomaan, ennen kuin olisi toimittanut tiedot tuloista, luottotiedoista ja ties mistä muusta. Ilmankos asunto on ollut vuokrattavana jo ikuisuuksia, eikä mekään sitä rumbaa viitsitty läpi käydä, että olisimme päässeet sitä katsomaan. Kahta asuntoa pääsimme katsomaan lähes heti saapumisemme jälkeen, eli jo viikonloppuna (saavuimme tänne torstaina). Näistä toisessa kyllä oli parkettilattiat koko asunnossa, mutta mitään muita kriteereitä asunto ei tuntunut täyttävän. Toiseen taloyhtiöön pääsimme tapaamaan paikasta vastaavaa manageria, mutta hän ei voinut esitellä meille yhtään asuntoa, sillä yksi vapautuisi vasta ensi viikolla. Hän kuitenkin esitteli ystävällisesti meille omaa, pienempää asuntoaan, johon oli vasta muuttamassa. Hän ja hänen pomonsa lupasivat alustavasti varata meille vapautuvan asunnon ja pääsisimme katsastamaan sitä maanantaina. Kävimme myös katsastamassa paria muuta, joissa toisessa oli pelkästään kokolattiamatot ja toinen ei sitten ollutkaan enää vapaa (mutta naapuriasunto olisi vapautunut 2 kk:n päästä). Jälkimmäinen olisi ollut ihana eurooppalais-tyyppinen asunto, mutta ruotsalainen (!!) vuokraisäntä sanoi suoraan, ettei suostu sitä vuokraamaan, jos ei ole vielä luottotietoja ja työpaikkaa täällä ja merkittävän isoja vuosituloja. Lisäksi olisi pitänyt vielä maksaa 3 kk:n vuokraennakko, josta 2 kk:n vuokra panttina mahdollisista korjauskuluista.

Vähän alkoi jo tuon jälkeen tutisuttaa, että mahtaako meille löytyä asuntoa ollenkaan, eli läpäisemmekö minkään vuokranantajan kriteereitä. Soitimme jo puolison vanhankin asuntokompleksin vuokraustoimistoon, että pääsisikö sinne katsomaan asuntoa (siellä kun oli yksi vapaa kahden makuuhuoneen asunto). Olisi päässytkin, mutta saimme sitä ennen soiton managerilta, joka oli alustavasti varannut meille asunnon, että asunto on nyt tyhjä ja sitä pääsee katsomaan (tämä oli myös asunto, jota olimme jo Suomessa katselleet netistä, että voisi olla meille sopiva kämppä). Ei kun ottamaan sitten ensimmäinen vapaa aika, milloin asuntoa pääsi katsomaan. Asunto on 2 makuuhuoneen asunto, jossa olohuone/keittiön lattia laminaattia tms., makuuhuoneissa karkea, helpostipestävä kokolattiamatto, keittiön liesikin on eurooppalaistyyppinen, asunnossa on pesukone-kuivuri-torni ja mahdollisuus vuokrata autotalli, jota saa käyttää varastona. Lisäksi taloyhtiössä on pieni uima-allas ja se on haluamamme koulupiirin alueella. Kylpyhuoneita/wc:tä on tosin vain yksi yhdistetty. Kuntosaliakaan ei taloyhtiöstä löydy, koska on suht pieni yhtiö, mutta lenkkeilemään ja pyöräilemään pääsee heti tuosta taloyhtiön ulkopuolelta. Asia oli sillä selvä. Ilmoitimme, että haluaisimme edetä asunnon vuokrauksessa.

Meille oli annettu jo edellisellä käynnillä parisivuinen lomake, joka meidän aikuisten piti täyttää. Lomakkeessa kysyttiin yhteystietoja ja ties mitä muita. Lomakkeen täyttämisellä etukäteen saimme kuitenkin jotain alennusta ensimmäisen kuukauden vuokrasta. Nämä lomakkeet tuli antaa managerille sekä selvitys tuloista ja maksaa 800 $ panttimaksu (jonka saa takaisin, jos asuntoon ei tarvitse tehdä korjauksia sen luovuttaessamme). Asia ei kuitenkaan ollut ihan sillä selvä, sillä managerin piti vielä tarkistaa taustamme, eli lähinnä luottotaustamme sekä esim. mahdolliset häätötuomiot. Kovasti kyllä hänelle yritimme selittää, että olemme vasta muuttaneet, joten mitään tietoja ei välttämättä löytyisi. Puolisko kyllä on asunut täällä aiemmin, mutta siitä on yli 5 vuotta, joten luottotiedot lienevät vanhenneet (ainakin netin mukaan näin olisi). Jos kaikki olisi ok, saisimme avaimet asuntoon viimeistään perjantai-iltana, kunhan seinät olisi ensin maalattu ja kokolattiamatot pesty ja kaikki kuivuneet.

Ensimmäinen soitto managerilta tuli seuraavana päivänä. Olisi tarvinnut minun sosiaaliturvatunnukseni taustaselvitystä varten, mutta en ole saanut sitä vielä. Ei kuulemma ongelma. Toisena päivänä tuli soitto, että vuokratakuuta / panttimaksua ei oltu voitu veloittaa visaltani, koska järjestelmä ei hyväksy ulkomaista luottokorttia. Ei kuulemma taaskaan mitään ongelmaa, mutta sekä 1. kk vuokra että panttimaksu pitäisi maksaa rahamääräyksellä (money order) tai shekillä (cashier's check, henkilökohtainen shekki ei käy). Siinä oli omat kommervenkkinsä saada rahaa tilille nopeammin, sillä vaikka puolison pankkitili oli saatu jo avattua, siirto Suomesta kestää 3-6 päivää. Loppujen lopuksi eräs puoliskon entinen suomalainen työkaveri lainasi meille tarvittavat rahat pariksi päiväksi. Olivat keskustelleet kahvitunnilla ja tuo entinen työkaveri oli ihan itse ehdottanut tätä järjestelyä, eikä ollut huolinut kieltävää vastausta. Täällä kuulemma on tapana auttaa muita suomalaisia, jos vaan toinen tarvitsee apua ja sitä pystyy antamaan ja piste. Seuraavan päivän soitto vuokrayhtiön managerilta oli onneksi jo vähän positiivisemman sisältöinen. Taustatsekkaus on mennyt läpi ja saisimme avaimet asuntoon pe-aamuna, jolloin myös itse vuokrasopimus allekirjoitettaisiin ja sen jälkeen voisimme muuttaa samantien. Ja taas tuli opetus, että älä luota internetiin. Eli puolison vanhat luottotiedot ovat ilmeisesti edelleen voimassa, sillä täällä luottoyhtiö ei saa antaa tarkkoja luottotietoja tietenkään niitä kyseleville, vaan antavat luokituksen 1-10. Puoliskon luokitus oli siellä suht yläpäässä, joten mitään estettä asunnon vuokraamiselle meille ei ollut. En uskalla edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos puolisko ei täällä joskus olisi ollut aiemmin, varsinkin kun ei ole vielä paikallista työpaikkaakaan. Ilmeisesti olisi pitänyt saada joku luottotiedot omaava allekirjoittamaan myös sopimus. Nytkin vuokrasopimus voitiin tehdä vain puoliskon nimellä, koska minun taustojani ei paikallisen sosiaaliturvatunnuksen puuttuessa pystytty tarkistamaan.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tätä kirjoittaessa on tässä asunnossa asuttu 4 päivää ja vaikka kalusteita ei sänkyä ja patjaa ja suomalaisilta tutuilta lainattua keittiön pöytää ja tuolia sekä muutamaa valaisinta enempää olekaan, niin alkaa tämä jo pikkuhiljaa kodilta vaikuttaa.

---

We started apartment hunting as soon as we possibly could. We had already searched Craigslist and some rental apartment web-sites for possibilities back in Finland. We had listed a looong list of requirements for the apartment and were looking a place that should have most of the requirements. But we knew we would not get them all in a same place. We had listed location, 2 bedrooms, price, hardwood floors, good condition, swimming pool, enough place for our furniture, storage and an on-site gym in our list of requirements. We tried to contact one rental agency, but never could do that. So we did not see the two aparments that they had in their list. We did go see them from outside and thought that they would probably not be what we had been looking for anyway. We went to see two apartments already on the first weekend (we arrived here on Thursday). The other had hardwood floor in the whole apartment, but otherwise it was not exactly what we were looking for. Then we went to see the manager of the other apartment complex. The 2 bedroom apartment was not yet vacant, but she was kind enough to show us her own 1 bedroom place where she was currently moving in. Her boss was already there and they promised to reserve the 2 bedroom place for us and we could see it on Monday. We went to see two other places too, just to see what was out there. The other one had only floor-to-floor carpeting and no hardwood (for allergy reasons we were rather considering something else). The another was a nice little European-style house, but it was not available anymore and the house next to that would be available only after 60 days. The (Swedish) landlord was quite direct and said that he would not probably rent that for us, since we had just arrived and did not have a credit record, job here and we were not getting an executive / director level salary. He was also asking for 1 month rent and deposit of the amount of 2 months rent.

After this information we were already a bit worried could we actually get a rental apartment at all or should we have to stay in a hotel for a long time. We also called to a rental complex where my husband lived while he was here last time. We thought that there were at least a change that they had some info about my husband there even though it was a in another area. We never went there since the manager of the place we had been before called us and said that we could come to see the place they had reserved for us. The apartment is a 2 bedroom apartment, with laminate / vinyl in the living room and kitchen area and a recycled easy-to-clean carpet in the bedrooms, with steel appliances in the kitchen and an European style stove and a washer/dryer in the apartment. There is also a carage that you can use as a storage too. And there is a small swimming pool in the common area. And it is near the schools. No on-site gym though, since this is quite small complex. But you can start running or biking just outside the apartment building. So we were sold and informed the manager that we would like to proceed in the renting process.

We had already filled the two page information sheets and were asked about our income. The manager said that we should pay the deposit and then they would check our background information (the credit history and whether there has been some problems with us before like getting evicted or something). We told her that they would probably find nothing since we had just arrived and my husband's credit history was probably expired (they say in the Internet that it expires in 5 years.). If everything would be okay, we would get the apartment on Friday, when it was painted and professionally cleaned and the carpet would be steam-cleaned.

The first call from the manager came the next day. She wanted to know my social security number, that I did not yet have. It is coming in a couple of weeks. That would not be a problem. The next day she called again. Their system did not get the deposit from my visa account since I did not have an US Visa. That would not be a problem, but we shoul pay the deposit and the first month's rent with either a cashier's check or money order. My husband already had a bank account, but the money transfer from Finland would take 3-6 days and there would be no chance to get it by Friday. Luckily a ex-coworker of him offered to lend him the money. He was not asked about to do that, just asking him about advice. He told my husband that we Finns stick together here and help when help is needed. The next day we got a call from the apartment manager - again - this time with good news. The background check was okay and we could get the keys to the aparment and sign the lease on Friday morning. So again, do not trust the Internet. My husband's credit history is not expired and he had gotten a good grading in the 1-10 scale and could be taken as a tenant here. Since they could not check me, the lease is only in my husband's name, but that is not a problem.

All's well that ends well. Now writing this we have lived here for 4 days. Even though we do not have our stuff here yet we do have a place to sleep and our Finnish friends here loaned us their extra kitchen table and chairs. We also bought some floor lambs so we have almost everything that one would need at the moment. I am already starting to call this place a home.

Maahan saapuminen / Arrival

Tavarat muuttokuormassa lähteneenä ja laukut pakattuina lähdimme matkaan eilen aamulla Lontoon kautta. Yleensä olemme pyrkineet pakkaamaan suhteellisen kevyesti, vain pakolliset tavarat mukaan. Ongelma pakkauksessa olikin, että mitä tulisi pakata mukaan heti ja mitkä voivat mennä muuttokuormaan, joka saapuu n. 6-8 viikkoa meidän jälkeemme. Lopputulos oli, että kolmihenkinen perheemme lähti reissuun mukanaan 3 kpl matkalaukkuja á 19-21 kg, kolme käsimatkatavaraa, 1 läppärilaukku, 1 käsilaukkku ja 1 viulu koteloineen. Etukäteen olin yrittänyt selvittää, että voiko viulun tosiaan ottaa mukaan käsimatkatavarana, sillä kotelo ei todellakaan täytä käsimatkatavaralle asetettuja kokorajoituksia, vaan on huomattavasti pidempi. Lentoyhtiöiden sivuilla kun joissain kerrotaan, että pienen soittimen voi ottaa mukaan matkustamoon, mutta viulu ei yksinkertaisesti kestä matkatavararuuman lämpötilavaihteluita, joten se on pakko ottaa matkustamoon. Olin löytänyt tiedon, että soittimen joutuu todennäköisesti aina ottamaan pois turvatarkastuksissa, jotta voidaan tarkistaa laukun ja viulun sisältö. Yllätykseksemme ei viulun kanssa tullut mitään säätöä, kukaan ei missään vaiheessa valittanut kotelon kokoa, eikä koteloa tarvinnut edes avata missään vaiheessa. Vaikka yli 80 kg matkatavaroiden raahaaminen ei ihan kevyttä olekaan, meni matka ongelmitta ja laukutkin olivat Lontoossa ehtineet jatkolennolle.

Olimme saaneet vinkin, että konsulaatista tulleet keltaiset kirjekuoret (jotka siis pitivät olla avaamattomat) on syytä ottaa laukusta esille mahdollisimman pian koneesta ulostulon jälkeen. Tullessamme maahantulojonoon ystävällinen virkailija bongasikin kuoremme heti ja ohjasi meidän "New Immigrants" eli uusien maahanmuuttajien jonoon. Jono oli huomattavasti lyhyempi kuin normaalit vierailijoiden jonot, mutta käsittely kesti vähän kauemmin. Taas internetin tietojen mukaan käsittely rajalla voi kestää n. tunnin sisältäen haastattelun, mutta tiedot eivät ainakaan meidän kohdallamme pitäneet paikkansa. Käsittelyssä kesti jonkun verran kauemmin, sillä perusmaahantulomuodollisuuksien eli sormenjälkien ja valokuvanoton (meiltä aikuisilta) lisäksi piti vielä allekirjoitella paperi ja maahantulovirkailija aukoi keltaiset kuoremme, käsitteli kunkin henkilön kerrallaan ja leimasi passiimme leiman. Leima + viisumi toimivat oleskelulupanamme kunnes ne viralliset kortit, ns. green cardit tulevat postitse. Tuolla väliaikaisella leimalla ja viisumilla voimme sitten anoa sosiaaliturvatunnusta ja mennä suorittamaan kalifornialaista ajokorttia. Maahantulohaastattelua ei ollut. Virkailija totesi kysyvästi, että voitimme siis lotossa ja huomautti, että olemme onnekkaita (niin ollaankin!). Lopuksi tuli vain onnentoivotukset, että olemme nyt siis pysyvän oleskeluluvan omaavia ja hyvää jatkoa USA:ssa.

P.S. Hotelliin saavuttuamme puoliso haki take-out päivällisen läheisestä kiinalaisesta. Onnenkeksin ennustus tuli toivottavasti vain vähän myöhässä: "An airplane ride is soon in your future sending you to fun!"

---

Our stuff was packed in Tuesday and we took off Thursday morning. During the last week we had packed our luggage and wondering what to pack with us and what should go to the moving container. The moving container is going to arrive in 6-8 weeks, so everything important should go to the luggage. We usually pack quite lightly, but this time it could not be the case. We ended up with 3 luggages (19 to 21 kg a piece = 42 to 46 pounds), 3 hand luggages, one laptop bag, one hadbag and one violin in it's case. I had tried to find out how you should take a violin to the aircraft. Some companies does say that you can take a small instrument with you. The problem was the violin case is not so small and it is bigger than the allowed handluggage size. But you have to take the violin to the cabin, since it does not stand the drastic change of temperature that is in the luggage compartment in the plane. Luckily no one commented about the size and we did not even have to open the case in the security chekcs and show that there weren't anything extra in it.  So, in total we had appr. 80 kg (176 lbs) with us and everything went suprisingly well. The luggages did make it to the flight from London even though there was not a lot of time changing planes. So we arrived with everything.

We had gotten a tip that the yellow envelopes that we had gotten from the consulate should be taken out of the bags as soon as possible when you step out of the plane. That was a good advice since a nice airport officer spotted us the minute we arrived to the hall where they have the entry inspection (or whatever it is called) and guided us to the "New immigrants" line. The line was way shorter than the Visitor lines, but it took a little longer to wait for your turn. We had found some info (again from the Internet) that it would take appr. an hour to process the papers and that there would be an entry interview. Well, there weren't. The fingerprints and picture was taken from the adults as from any visitor arriving to USA. Then we had to sign a paper and the officer took one person's papers from the yellow envelopes at a time and processed those. Finally he stamped our passports. The stamp and the visa are the temporary residence permit. The actual Green Card should be mailed to us in 1-6 months. With the stam and visa we can apply for the social security number and get a driving license after completing the tests at the California Department of Motor Vehicles. The officer did not interview us. The only thing he asked was "You guys won the lottery then?" We answered yes and he told us that "You guys were really lucky." (Yes, we know.) When everything was okay he told us that we were now permanent residents, congratulated us and wished us welcomed to US.

P.S. When we arrived to the hotel, hubby went to pick up some take-out chinese. The fortune cookie was hopefully just a bit late, since it said: "An airplane ride is soon in your future sending you to fun!"

Viimeistelyä / Final stuff before moving

Kaapit tyhjenee pikkuhiljaa ylimääräisestä roinasta ja byrokratian kiemuroita hoidellaan myös. Muuttoilmoituksia, kännykkäliittymän sulkemista jne. on ollut ohjelmassa, vaikka suurin osa ajasta onkin mennyt ystävien tapaamiseen ja tavarasta eroon hankkiutumiseen. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka sosiaalinen verkostomme ei ehkä olekaan kaikkein laajin, on ystävä- ja tuttavapiirimme kyllä ihan huipputyyppejä. Ikävä toki tulee, mutta onhan kaikkia eri välineitä, joiden avulla voi pitää yhteyttä.

Ystävät ovat sekä itse ostaneet meidän tavaroitamme (mm. elektroniikkaa, joka ei toimi USA:n jännitteellä), myös löytäneet tuttavapiiristään ostajia esim. huonekaluille, joita emme ota mukaan. Ihanat ystävämme ovat myös mm. auttaneet työnhaussa, antaneet tietoja kohteesta, lupautuneet lainaamaan pesukonettaan (omamme jo myytiin), luvanneet lainata pakettiautoa, peräkärryä ja aikaansa asunnon siistimiseen ja tyhjentämiseen ja tarjonneet jopa kyytiä lentokentälle. Ihan kaikkia palveluksia emme tarvitse ja tule lunastamaan, mutta ihan huippua, että ovat olleet mukana tukemassa meitä tällä matkalla. Nimiä en julkisesti luettele, itse tiedätte, keitä te olette, mutta iso Kiitos teille kaikille!

---

The date of the move is approaching and we are busy getting rid of extra stuff and electrical devices that cannot be used in US. We have also filled forms, informed about the move and closed one mobile phone etc. We have also tried to meet our friends and family. We do not  have the largest social network, but our friends are top A class. I will miss them a lot.

Our friends have helped us in selling our stuff. If they have not bought stuff themselves they have found someone they know instead. They have helped us enormously. Our cool friends have helped us in job hunting, getting information about the Silicon Valley area, they have promised to loan their vans and time in order to help us clean and empty our house. I could also go wash our laundry (since we already sold our washing machine) to a friend's house and could get a transportation to the airport. Is this cool or what? (Yes, it is!)

Varasuunnitelma / Back-up plan

Kun tämä asia nyt näyttää joidenkin tahoilta tulevan esille ja joitain huolestuttavan, niin raapustanpahan tämän nyt tähän vielä julkisesti. Kun meillä kerran ei ole sitä asuntoa ja työpaikkaa ja maakin outo jaa-jaa-jaa-jaa jne. Olemme kyllä tämän muuttoprosessin kanssa jalat maassa (ja pää pilvissä) ja kaikki päätökset on tehty pitkän harkinnan ja selvittelyn jälkeen. Ja kun puoliso on tämän prosessin hieman eri mallisena kerran aiemmin käynyt läpi ja olen jo yhteyksissä FB:n kautta alueen suomalaisiin, niin kyllä tässä aika hyvin tiedetään, mitä edessä on. Ja ollaan myös varauduttu siihen, ettei kaikki mene ihan niinkuin elokuvissa (enkä tarkoita nyt sitä Green Card elokuvaa, koska siinähän ei kaikki sen oleskelun kanssa mennyt putkeen..).

Asuntoasia tulikin jo aiemmin täällä blogissa käsiteltyä, mutta joku asunto aina löytyy. Jos ei näistä haluamistamme, niin sitten selvittelemme muiden koulujen alueilta. Ei siinä sen kummempaa ole. Puoliskon työnhaku on sujunut täältä käsin muuten ihan positiivisesti, mutta prosessin jossain vaiheessa ongelmaksi tulee se, että emme ole jo paikan päällä. IT-alalla kuitenkin vaikuttaa alueella töitä olevan, vaikka toki hakijoitakin riittää, mutta myös jonkunasteista työvoimapulaakin alueella on jo ajoittain lehtikirjoitteluissa väläytelty. Joten melkoisen suuri luottamus on siihen, että niitä töitä löytyy tietyn aikarajan sisällä. Ja jos ei löydy, niin meillä on varattuna myös paluuliput Suomeen. Tämä on tehty oikeastaan ihan taloudellisistakin syistä, sillä meno-paluu lipun hinta on jostain kumman syystä 1/4 pelkän menolipun hinnasta. Jos homma tökkii, kaikki menee pieleen, eikä töitäkään löydy, niin sitten käytämme paluuliput tai ostamme uudet jollekin toiselle ajalle. Vaikka tämä ei nyt tässä tapauksessa todellakaan ole meidän toiveissamme, niin eipä siinä sen kummempaa. Tarkoitus on jättää suomen tileille hätävara, jolla tällaiset asiat saa sitten hoidettua. Homma on siis oikeasti hyvissä käsissä.
Tästä tulee joko pitkä loma aurinkoisessa Kaliforniassa tai sitten alku uusille mahdollisuuksille ja siirtolaiselämälle. Aika näyttää, että kumpi tästä tulee. Kokemuksia tulee elämän reppuun kummassakin tapauksessa toivottavasti paljon.

---

Some people are still worried that have we really figured everything out and are we really going to move without an apartment and a job to a foreign country. Yes we are, but we are not doing this with our eyes closed and we consider ourselves very informed about a lot of things. By far, we have not made any decisions lightly, even though it may seem like that when reading my posts. My husband has already done this kind of move once before and we are already in contact with other Finnish people in the area via Facebook. So we have figured quite well out the important stuff that we have to think about. And we do not look this moving process throug pink glasses and think that everything is going 100% as planned. It never does.
I already wrote about our aparment plans yesterday. If those aparments do not suit us, then we'll figure out something else and consider anothen school district area too. My husband has been looking for a job and it has been well until they have to make a decision and then the problem is that he does not already live in the area. It seems that there are a lot of vacansies in the IT industry (unlike Finland's situation at the moment). Of course there are also a lot of applicant, but we are fully confident that a good person will get a job over there. And by reading the news you get the impression that there are actually more open positions than applicants. If he does not find a job we have our return tickets that we can use. The return tickets were actually a 1/4 of the price of a oneway ticket, so it was economically sensible to buy these, even if we do not actually intend to use them. If we have to use them, then we will.
We are heading either for a long vacation in California (not bad) or starting a new, exciting life as legal aliens (not bad either). Only time will tell. We would not be sorry, if this would return to just a long vacation. But we would definitely be sorry later, if we did not seize this opportunity that we have in our hands now.

Hommaa riittää / Moving preparations

Jos ajattelette, että mitään ei tapahdu, kun kerran blogikaan ei päivity, niin luulette väärin. Blogi ei päivity, koska päivittämiseen ei vaan ole kaiken keskellä ollut aikaa. Tässä on viime päivät tehty tiukasti hommia muuttojärjestelyiden kanssa. Lähtöönhän on tällä hetkellä noin kuukausi. Kirppis- ja myyntirumba on onneksi jo vähän helpottamassa. Pientä tavaraa, lapsen vanhoja leluja ja pieniä sähkölaitteita saatiin 12 päivän kirppispöydässä halvoilla hinnoilla häviämään kaapista suhteellisen hyvin. Osa tavaroista, joita emme ole aikoneet ottaa mukaan / joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan (kuten sähkölaitteet erilaisen jännitteen vuoksi), on onneksemme jo myyty. Varsinkin ne isoimmat ja suurimmat murheenkryynit, kuten pesukone ja skootteri, kesäkalusteet, olohuoneen vitriinikaapit ja tv-taso ja televisiot. Osa näistä vielä nököttää paikoillaan ja odottaa hakijaa, mutta uudet omistajat ovat jo niille löytyneet. Ainoastaan isosta kulmasohvasta pitää vielä päästä eroon, sillä se ei todennäköisemmin kuitenkaan tulevaan asuntoon tule mahtumaan.
Paperihommia ja byrokratiaakin on jo hoideltu, lentoliput on varattu, asunnon kaupat on tehty ja muuttofirmakin on varattu. Muuttofirma tulee pakkaamaan tavaramme kaksi päivää ennen lähtöämme ja sitä ennen olisi hyvä vielä saada ylimääräiset tavarat kaapeista hävitettyä, ettei konttiin mukaan lähde mitään ylimääräistä. Kaikkea sitä kaappeihin kertyykin, kun ei pitkään aikaa muuta. Ulkovaraston siivoushomma on vielä edessä, sillä ensin kova pakkanen ja sitten runsas lumentulo ovat hidastaneet homman aloittamista. Kelaan on tehty ulkomaille muuttoilmoitus, vakuutusyhtiöstä on selvitetty matkavakuutuksemme kesto ja pankin kanssa on yritetty selvitellä, miten rahaa tililtä käytetään / siirretään, kun meillä ei vielä ole amerikkalaista pankkitiliä (eikä sitä ilmeisesti saa auki ennen kuin on sosiaaliturvatunnus ja osoite). Olemme myös yrittäneet selvitellä vuokra-asuntoa kohteesta. Vuokrasopimus pitää näköjään yleensä tehdä 6:ksi tai 12:ksi kuukaudeksi, joten näkemättä ei tuollaista sitoumusta viitsi tehdä. "Mihin te sitten menette, jos teillä ei ole siellä osoitetta" näyttää huolestuttavan ainakin joitain puolison puoleisia sukulaisia. On erittäinerittäin epätodennäköistä, että joutuisimme taivasalle kuitenkaan.  Ensimmäiset yöt yövymme huoneistohotellissa, joka on jo varattu. Autokin on jo vuokrattu ensimmäisille viikoille ja sillä sitten voimme huristella katsomaan asuntoja heti saapumisemme jälkeen. Pariin asuntokompleksiin olemmekin jo ottaneet yhteyttä ja peukut on pystyssä, että jompi kumpi vaikuttaisi myös livenä hyvältä ja siellä olisi edelleen vapaana se nyt vapaana oleva huoneisto. Craigslistissä näyttää myös olevan jotain asuntoja vuokrattavana meidän toivekohdealueelta. Ensisijainen suunnitelma on löytää heti se lopullinen vuokra-asunto, vaikka aiemmin mietimme myös kalustetun asunnon vuokraamista ensimmäiselle kuukaudelle. Pienen surffailun perusteella olisi kuitenkin halvempaa vuokrata asunto ja kalusteet erikseen kuin yhdessä.
Jääkaapin oveen liimaamamme tehtävä-lista näyttää koko ajan vain kasvavan, vaikka sieltä jo monta asiaa on hoidettukin. Eli ei tässä ihan toimettomana tarvitse tätä loppuaikaakaan olla. Eikä muuton jälkeenkään, siihenkin on oma tehtävä-listansa, mutta se onkin sitten jo toinen juttu..

---

If you thought that nothing is happening, because nothing happens in this blog, you thought wrong. There has been no posts, because I have not had any time for it lately. The last weeks have been really busy with the moving preparations. Everything has to be done in a month. We have been quite lucky in selling our extra stuff, old toys and stuff at the local flea market. And we have managed to sell bigger stuff too, like our washing machine, tv:s and some furniture that we are not going to take with us. Some, because they are probably not going to fit our apartment in US anyway and some because the electrical stuff is not going to work in US. Our sofa still waits for a new owner.
There has also been a lot of paperwork lately. We have bought the flight tickets, sold our apartment and booked a moving company. The moving company will pack our stuff two days before our takeoff. It would be great if we could have time to clean the closets and get rid of some unnecessary stuff before that. I hope that there is not going to be any useless stuff in the moving container. There is still a lot of organising to do. We have also informed the Social Insurance Institution of Finland about our move, checked the validity of our travel insurance and tried to figure out, how to use the money abroad. We have gotten the information that we cannot open an US bank account before we have a social security number and an address in US, so we have to use our Finnish bank accounts until then. We have also been looking for an apartment from US. It seems that you have to sign a 6 or 12 month lease, and because of that we do not want to lease anything without seeing the apartment first. So we cannot tell our address yet, but it is highly unlikely that we would not get a place where to sleep.  We have actually booked a hotel room for the first nights and we are trying to find a rental apartment soon. We have also rented a car for the first couple of weeks so that we can concentrate looking for a suitable apartment. We have actually found two interesting places and we are hoping that one of these would still be available when we arrive and would be as good as they tell that it is. There seems to be some vacant apartments in Craigslist too.
We have a huge To-Do list in the door of our fridge. The list seems to be larger and larger every day. So we will be busy the last month too. And we already have a To-Do list to US too, and it is not a short one either. But that is a whole another story to tell.

Lähtölaskenta / "It's the final countdown"

Kävimme allekirjoittamassa ja hyväksymässä saamamme tarjouksen asunnostamme eilen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kaupat tehdään lähiaikoina ja asuntomme on oltava tyhjänä 31.3. Siinä maalis-huhtikuun nurkilla tämä perhe pakkautuu lentokoneeseen, muuttofirma pakkaa tavaramme ja suuntaamme kohti uusia haasteita.

---

We accepted an offer from our apartment. The closing is soon and we will have to move out on March, 31. A moving company will pack our belongings and we are going to book tickets to SFO and move in end of March - beginning of April.
Home is where your heart is and we are heading towards new adventures.