Ruuasta

Ruuasta. 

No siitäpä olisi tietty paljonkin sanottavaa. Yleinen stereotypia lienee halpoja pikaruokaloiden hampurilaisia popsivasta amerikkalaisesta, jolla on litran limsamuki kourassaan. Täällä Kaliforniassa, ja Piilaaksossa varsinkin, todellisuus on usein melkoisen kaukana tuosta. Täällä tunnutaan olevan jatkuvasti uusien trendien lumoissa, ennen ne oli lehtikaalishipsit, sitten chia-siemenet ja gluteiiniton ruoka ja nyt varmaan jo monta muuta sen jälkeen. Smoothiet ja erilaiset vihannesmehut näyttävät tosin pitävän pintansa vuodesta toiseen. 

Meillä syödään suht tavallisesti, ja näiden trendien välimaastosta. Ehkä vihanneksia, hedelmiä ja marjoja kuitenkin laajemmin ja enemmän kuin Suomessa, koska täällä tarjontaa on melko hyvin ja vaihtelevasti ympäri vuoden. Olin jo aiemmin katsellut muun muassa erilaisia tiloilta suoraan toimitettavia vihanneslaatikoita, mutta en saanut aikaiseksi tilata. Sitten meidän käyttämän kaupan tarjonta huononi, ja kun näin yhden "epätäydellisiä vihanneksia" toimittavan firman toimittavan vihdoin meidänkin alueelle, niin päätin kokeilla heitä. Näissä siis ei muuta vikaa kuin, että ulkomuoto tai koko saattaa poiketa kauppojen haluamasta, tai sitten jostain vaan on tilapäisesti ylitarjontaa. Olen yrittänyt nyt joka pakettiin saada myös jonkun uuden tuttavuuden maisteltavaksi. Niinpä myskikurpitsan, joka on nykyään ihan mun herkkuani, lisäksi pöytään on näin talvella päätynyt muitakin erilaisia pieniä kurpitsalajikkeita kokeiluun. Perunoitakin on maisteltu nyt useampaa lajiketta. Olen siis ottanut käyttöön saman periaatteen kuin tänne alunperin tullessa, jolloin valitsin kaupasta aina ainakin yhden uuden jutun kokeiluun. Silloin tykästyin kovasti aprikoosien ja luumun yhdistelmään, täkäläiseltä nimeltään pluot, sekä ufo-persikoihin. Pitänee nyt taas keväällä pitää kaupoissakin enemmän silmiä auki uusille tuttavuuksille.

Ruuan terveellisyyteen tulee myös kiinnitettyä enemmän ja enemmän huomiota. Prosessoitua ruokaa ja puolivalmistahan täällä toki on kaupat pullollaan, samaten ei-ehkä-niin-eettisesti tuotettua ruokaa kyllä löytyy. Yritän ostaa luomua ("organic", vaikka joidenkin lähteiden mukaan ei vastaa ihan Suomen luomua) kun mahdollista. Tietyt tuotteet, kuten mansikat, ostan aina luomuna, koska niissä homemyrkyt ym. jää niin helposti siihen mansikkaan, ja ne luomumansikat oikeasti maistuu paremmilta. Kuorittavien hedelmien ja vihannesten kanssa en ole ihan niin tarkka, vaikka tuo meidän tilaama vihannes-/hedelmälaatikko onkin tilattu nyt kokonaan luomuna. Elintarvikeväreinä täällä käytetään pitkälti atsovärejä, mutta koska en ole koskaan tottunut ostamaan mitään sinisiä jäätelöitä, niin ei niitä tule täälläkään käytettyä. Karkit täällä ei muutenkaan ole kovin kummoisia, joten ei tule ostettua sitäkään määrää kuin Suomessa ostaisi, koska ne atsovärikarkit ei edes näytä kauhean houkuttelevilta. Niitä värejä tosin käytetään moneen muuhunkin kuin karkkeihin ja leivonnaisiin, esimerkiksi joihinkin suolakurkkuihin. Tässä on toki jo vuosien aikana oppinut, että missä niitä ei ole, ja mitkä näin suomalaiseen suuhun muutenkin maistuu paremmin. Näistäkin on löytynyt yksi suosikki ylitse muiden, Sproutsin venekurkut, jotka sattuvat olevan myös luomua, mutteivät muita kauheasti kalliimpia. Joitain tomaattisäilykkeitä tehdessä kuulemma käytetään lipeää niiden kuorimisen, kuinka vaarallista se sitten on, sitä en tiedä. (En tunnustaudu lipeäkalan suureksi ystäväksi, joten en ole perehtynyt lipeä-asiaan koskaan.) Normijauhot taas kuulemma ensin valkaistaan (klooria?) ja sitten niihin lisätään vitamiinit. Tosin leivon niin kovin harvoin, enkä ihan hirveästi kaupassa katso tuotesisältöjä. Tosin ei meille oikeastaan koskaan niitä siivutettuja paahtoleivän näköisiä leipiä osteta ihan jo maunkaan vuoksi, mutta niissä on todellakin pitkä lista kaikenlaisia lisättyjä vitamiineja ym. Lohta täällä saa kaupassa usein varustettuna merkillä "väriä lisätty", mutta jossain vaiheessa kun sitä selvittelin, niin jossain sanottiin, että sitä väriä lisätään niille annettavaan ruokaan. Normaalisti kun väri tulee lohen syömästä krillistä (saa korjata, jos tiedot olivat väärät). Joskus meille sitäkin on ostettu, mutta enemmän ehkä on syöty muuta kalaa tai Alaskasta pyydettyä luonnonkalaa. Kalaa tulee syötyä vähemmän kuin Suomessa, koska nämä valtameret on melko ylikalastettuja, joten hinnatkin on suht korkeita. Netistä onneksi löytyy joka kaudelle listat niistä kaloista, joita voi hyvällä omallatunnolla ostaa, ja jotka eivät ole niin ylikalastettuja/vähissä. Lihaa meidän talouteen ei oikein osteta, kanaa ja kalkkunaa kyllä. Kanankasvattamisessa ei täällä saa käyttää hormoneja ja antibiootteja kuten esimerkiksi naudan. Eli nautaa ostaessa kannattanee harkita "grass fed beef", eli tuolla vuoren rinteillä laiduntaneen lehmän lihaa, jos haluaa välttää ylimääräisiä antibiootteja ja hormoneita. Kanan rintafileet täällä on sellaisia hervottomia, joten jos haluaa ostaa eettisempää, niin luomukanaa on melkoisen hyvin tarjolla. Hinta tosin on usein kolminkertainen tehotuotettuun nähden, mutta makukin on parempi. Meillä ei kauheasti kuuluta maidonjuojiin, mutta kaupassa on joskus tullut katseltua niitä gallonan maitopäniköitä, näyttävät sekoittavan siihen myös maitojauhoa ja vettä..

Mutta nämä on se yksi puoli. Kuten tuli todettuakin jo, niin tuoretta, luomua ja lähiruokaakin saa täällä meidän kulmilla vaikka kuinka. Ja koska täällä asuu myös tuota varakasta IT-alan väkeä, on kaupoissa tarjolla kaikenlaisia "artisan"-tuotteita. En osaa tätä nyt kauheasti kääntää, alunperinhän artisan tarkoittaa käsityöläistä ja osa tuollaisista suklaista, hilloista ja jäätelöistä varmaan siihen käsintehdyt-kategoriaan meneekin. Meidän lähikaupassa artisan-nimitys on myös eurooppalaisilla leivillä, jotka taitaa olla ihan perus paistopistekamaa. Joka tapauksessa maku ja hinta on parempi kuin niillä viikkoja säilyvillä normileipähyllyn leivillä.

Ei me silti joka asiassa nipoteta ja valita terveellisintä, vaikka ei meillä noita tolkuttoman halpoja limsoja tai väriainekakkuja kyllä koskaan osteta. Kotona ollessa käydään suht harvoin ulkona syömässä, vaikka kyllä me joka tai joka toinen perjantai syödään take outtia. Reissuissa sitten tulee syötyä pikaruokaa tai ihan oikeaa ravintoruokaakin. Kahviloissa tulee itsellä käytyä jonkun verran treffaamassa ystäviä, joskus toki ihan oikeassa ravintolassakin. Joita tällä alueella kyllä on reippaasti. Voi valita lähes mitä tahansa etnistä ruokaa tai sitten amerikkalaista. Tosin meidän alueella illalliselle mennessä on hyvä muistaa tehdä pöytävaraus, ettei mene ilta pilalle, sillä suhteellisen täyttä niissä on, kun vielä IT-firmoilla, startupeilla ja taloudella on mennyt hyvin.

Ihan varmasti jokaiselle täältä löytyy jotain, ja millään limu+ranskalaiset-linjalla ei tarvi elää. Vaikka pääsääntöisesti tulee ehkä suht terveellisesti syötyäkin, niin ainakin reissussa tulee syötyä Taco Bellin papuburritto, joka on mun pikaruuan guilty pleasure, varmaan ihan täynnä rasvaa ja muita ei-niin-terveellisiä aineita. Mutta kerrankos sitä.

Amerikkalainen ruokailuetiketti

Aiemmin onkin tullut kirjoiteltua, miten täällä tulee syötyä enemmän ns. sormiruokaa, hampurilaisia, sandwichejä, subeja, pizzaa, fish and chipsejä ja hodareita kuin Suomessa. Niiden vastineeksi oikeasti enemmän tulee syötyä salaatteja ja snacksejä ja hedelmiä. Opin jo aikoinaan italialaiselta ystävältäni, että pizza syödään siivuina käsin ja samaa toitotteli suurlähettiläs Oreck joskus viime vuonna Hesarin tai Nytin artikkelissa.

Käsin syömisen lisäksi täällä on kaksi ruokailuetikettiä. Toinen on se hieno tapakulttuuri, jota opetettaneen jossain tyylikouluissa ja jota täällä kutsutaan eurooppalaiseksi etiketiksi. Siis se Suomessakin opetettu, jossa syödään haarukalla ja veitsellä. Toinen on amerikkalainen etiketti, jossa syödessä käytetään vain haarukkaa. Veistä käytetään vain ruokaa paloitellessa ja sen jälkeen veitsi lasketaan lautasen reunalle ja vaihdetaan haarukka kirjoituskäteen ja syödään sillä. Toinen käsi on yleensä sylissä pöydän alla. Ei ainakaan kyynerpäät pöydällä. Tässä siis haarukkaa vaihdetaan kädestä toiseen sen mukaan tarvitaanko veistä vai ei. Todellisuudessa aika usein näkee, että pihvi tai kanafile paloitellaan kerralla ja sen jälkeen veistä ei käytetä. Tämä on etiketin mukaan sallittua vain alle kouluikäisille, mutta mitäs pienistä. Keskieurooppalaiset ystäväni, joiden lapset ovat kasvaneet täällä, kertovat, että Euroopassa sukulaisten luona vieraillessa tulee sukulaisilta vähän hammastenkiristystä ja huomautusta huonoista ruokatavoista, jos siellä syö amerikkalaiseen tyyliin vain haarukalla... Mutta kyllä täälläkin katsottaisiin pitkään, jos hampurilaista söisi haarukalla ja veitsellä.

Tässä vielä artikkeli paikallisesta etiketistä:
http://www.etiquettescholar.com/dining_etiquette/table-etiquette/na_table_manners/american.html

Suomalaisen "selviytymisvinkit" ruokakaupassa

Töihin meneminen on todellakin vähentänyt reippaasti netissä notkumista ja viikkorytmi on huomattavasti tiiviimpi. Onneksi tähän mennessä on tullut opittua jo tietynlaiset rutiinit ja toimintatavat ja mitä mistäkin löytää. Jos yllättää Suomi-kaipuu ja suomalaistyyppistä ruokaa tms. pitäisi saada tehtyä, on välillä aiemmin kyllä ollut vähän sormi suussa. Harvemmin onneksi enää. Päätin nyt listata muutamia havainto, mitä löytää ja mistä tai mistä kannattaa ainakin etsiä.

Makeannälkään:
Perheessämme vallitsee yleinen konsesus, että paikalliset karkit ei ole kauhean hyviä, joten siihen löytyy apua seuraavista paikoista yleisesti:
Pandan lakritsit: Trader Joe´s, Whole Foods, World Market, Sprouts, Walgreens
Salmiakki:World Market (löytyy mm. ihan Lakrisalia muistuttavaa Zwart Wit -nimistä salmiakkia, saksalaisia pehmeitä salmiakin"korvikkeita" myös), IKEA
Keksit: Paikalliset keksit ovat yleensä ihan hyviä, mutta ruotsalaista Ballerinaa löytyy ainakin World Marketista ja IKEA:sta sitten taas heidän omiaan, IKEA:sta löytyy myös piparkakkuja ja piparkakkutaikinaa ennen joulua
Dajm: World Market, IKEA
Xylitol-purukumi: Whole Foods

Ruokia:
Puuroriisi: Puuroriisiksi on käytetty Calrose Rise -nimellä kulkevaa riisiä, myös sushi-riisiä kuulemma voisi käyttää, mutten ole kokeillut. Calrose Rise -riisiä saa lähes joka paikasta, esim. Safeway.
Torttutaikina: Puff pastry -nimellä oleva pakastetaikina on lähinnä tätä. Tosin ei kohoa minusta riittävän korkeaksi torttuihin. Saa lähes joka paikasta, mm. Safewayt.
Hapankorput: Whole Foods, World Market, jotkut yksityiset pienet kaupat
Näkkileipä: Safeway, Whole Foods, World Market, Sprouts (merkkejä ainakin Wasa ja Ryvita)
Raesokeri: World Market, Amazon
Lakka- ja puolukkahillo: World Market, IKEA
Suolakurkut: Kosher Dill Pickels vastannee suomalaista makua, ainakin Trader Joe´s
Finlandia-juusto: Sprouts, paikalliset yksityiset pienet kaupat, Costco (kahdesta ensimmäisestä saa myös ainakin ihan Kippari-juuston makuista Dutch Mill Dance Holland Smoked Gouda -juustoa)

Ainoa, jota todella kaipaa on suomalainen leipä. Täällä leipähyllyn leipä on yleisesti sellaista paahtoleivän oloista, jolla on luonnottoman pitkä säilymisaika. Onneksi yhä useammasta paikasta löytyy myös kaupan paistopisteen tms. leipiä (yleensä merkinnällä eurooppalainen, ranskalainen tai italialainen). Niitä löytyy ainakin yksityisistä pienistä kaupoista, Sproutsista, Whole Foodsista, Trader Joe´sta, Costcosta ja isommista Safewaysta.

Muita:
Mm. pyykinpesujauhetta on tullut kokeiltua useaa lajia. Suosituin ja kallein merkki lienee Tide, mutta itse olen tykästynyt Arm&Hammerin hajusteettomaan. Suurin osa muista merkeistä onkin hajustettu todella vahvasti.
WC-papereita on kanssa tullut kokeiltua useita, useimmin tulee napattua Charmin-niminen pakkaus kaupasta. Täällä viemäriputket ei ole kanssa mitään ihan huippuleveitä halkaisijaltaan, joten tämä ei ainakaan ole tukkinut niitä. ;)
Talouspapereissa olen pitäytynyt halvimmissa, kaupan omissa merkeissä, kun niitä ei kauheasti kulu. Kerran tuli ostettua jotain muuta, oliskohan ollut Sparkle ja tuntui, että kyseisessä rullassa yksi pala oli lähes pöytäliinan kokoinen. Tai no oikeasti varmaan n. 1,5-1,75-kertainen suomalaiseen Serlaan verrattuna.
Astianpesuaineista on tullut ostettua joko Dawn- tai Palmolive-merkkistä. Nämä usein myydään huomattavasti pienemmissä purkeissa kuin Fairy Suomessa
Tiskikoneen astianpesuaineita on tullut kanssa osteltua erilaisia. Cascade on ainakin osoittautunut ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin en huomannut kauheasti eroa kaupan omien halvempien merkkienkään kanssa.

Mieliteot on siis hyvä päättää etukäteen, ettei tarvi kiertää useampaa kauppaa etsimässä eri tuotteita.

San Franciscon Chinatown

En tiedä, montako kertaa olen tähän blogiini jo todennut, että San Francisco eri korttelit ovat niin erilaisia keskenään ja se tekee kaupungista niin ihanan. Aina löytyy jotain uutta. Nämä kuvat eivät tosin ole mitään uusia. Löysin nämä valokuvia koneelle järjestellessäni ja huomasin, että Chinatown on jäänyt bloggaamatta. Osa kuvista on jo viime syksyltä, jolloin osuimme sattumalta sinne vuosittaisen Moon Festivalin (kuun juhla noin äkkiseltään käännettynä) aikaan. Paikka oli täysi, siis tupaten Täysi ihmisiä, ohjelmaa, kojuja jne. San Franciscon Chinatown on tämän mantereen vanhin kiinalaiskortteli ja varsinkin ruokakaupat näyttävät olevan kuin toisesta maailmasta. Itselle tuntemattomia mausteita ja sieniä löytyi monesta kaupasta. Porsaankorvia ja ankkoja ym. taas oli näyteikkunassa.

Osa kuvista on tältä kesältä ja kadutkin näyttävät huomattavasti tyhjemmiltä.

Ankkaa tai jotain muuta siipikarjaa olis täällä ollut tarjolla

Chinatownin läpi kulkeva katu Autumn Moon Festivalin aikaan

Talojen väliset koristeet samasta juhlasta

Ulkokojussa myynnissä olleita ilmapallotaiteiluja

Lohikäärmekulkue

Chinatownin pääportti

Graffittia Chinatownin sivukujalta

Chinatownin katulamppu

Chinatownissa betonikerrostalojen välistä voi löytyä tällaisia perinteisemmän kiinalaisiakin rakennuksia

Kouluruuasta

Tapanani on ollut lukea aamuisin uutisia muutamasta suomalaisesta verkkolehdestä. Uutisointi viime vuonna siitä, miten nuoret eivät syö kouluruokaa, vaan käyvät ostamassa pikaruokaa sen sijaan ja tämän viikkoinen lääkärin kirjoitus siitä, että kouluruoka on täyttä moskaa, ovat nyt toimineet tämän blogikirjoituksen innoittajana (ärsyttäjänä?).

Voi, mitä sitä maksaisikaan, että lapsi saisi 6-viikon rotaatiolla kulkevan ruokalistan mukaisesti koulussa ilmaista / edullista ruokaa päivittäin koulussa. Tämä jokapäiväinen eväiden tekeminen on jokseensakin ärsyttävää. Eikä vaan eväiden tekijän puolesta, vaan varmasti myös lapsen, joka nyt syö lähes samaa ruokaa lounaaksi päivittäin. Pääsääntöisesti teinin lounas koostuu salaatista, sandwichistä (tai suomeksi leivistä, joiden välissä on yleensä kalkkunaleike ja jotain muuta) tai wrapista, hedelmäsoseesta tai hedelmäsalaatista ja vedestä tai mehusta. Aamupäivällä olevalla brunssitauolla teinin välipala koostuu pääsääntöisesti yhdestä myslipatukasta tai vastaavasta ja vedestä (ja tämä on yleisesti se terveellisin vaihtoehto brunssiksi!!). Varmasti sitä olisi muitakin vaihtoehtoja kun oikein tarkastelisi, mutta koska teini tekee eväänsä osittain itse, niin hänen on helpointa tehdä aamupalan yhteydessä myös oma lounaseväsleipänsä. Kun kerroin parille paikalliselle äidille, että teini tekee leipänsä itse, he kovasti ihmettelivät asiaa. Epäselväksi jäi, oliko ihmetyksen aihe se, etten tee lapseni eväitä vai se, että teini suostuu itse tekemään eväitä. Ainakin minulle kertoivat ihmettelevänsä jälkimmäistä, heidän lapsensa ovat tottuneet täyteen palveluun. Noh, heidän lapsensa ovat toki vieneet eväitä kouluun aina 5- tai 6-vuotiaasta lähtien, joten perinnettä on helppo jatkaa. Kun taas meillä tämä eväskäytäntö on aloitettu vasta tänne tulomme jälkeen, kun lapsi on ollut jo aivan kykenevä tekemään eväitään itse.

Osittain toki tämä köyhä eväsvalikoima on oman mielikuvituksen puutetta. Voisihan sitä tehdä kaikenlaisia suolaisia piirakoita, joita teini sitten kylmänä söisi koulussa. Myös ruokatermoksia olemme kokeilleet. Meidän silmiimme kaupassa osuneet ruokatermokset vaan ovat hurjan pieniä. Ja kokeilumme nesteelle tarkoitettuun, mutta sellaiseen tynnyrimäiseen termokseen päätyi taskulämpimän minestronekeiton nauttimiseen. Koulumatkat huomioiden kun eväiden pitää siellä termoksessaan olla n. 5,5 tuntia. Viime vuonna lounastauko oli noin tuntia aiemmin ja silloin siis oli tuo taskulämmin keitto -kokeilumme. Huomattavasti helpompaa on siinä pienessä kylmälaukku-eväslaukku -systeemissä pitää ruokia kylmäkallejen kanssa kylminä tai viileinä. Olen kyllä jotain ilmaista eväskirjaa lueskellut Kindlellä, mutta ohjeet ovat suolaisia piirakoita, erilaisia eväsleipiä ja leivonnaisia, kuten banaanileipää. Banaanileipää on tullut pari kertaa tullut täällä leivottua, mutta minusta se vastaa ihan kuivakakkua. En kyllä sille perustaisi päivän eväitä. Muutamalla kaverilla on kuulemma eväänään sushia. Sitä päivää lienee turha odotella, että minä värkkäisin aamulla lapselle evääksi sushirullia. :D

Ja kyllä, kouluissa on ruokalat ja niistä voi ostaa ruokaa. Luovutimme kuitenkin pääasiallisesti sen suhteen jo viime vuoden keväällä, viikon kouluruokakokemuksen jälkeen. Kun lapsi söi joka päivä niitä perunapalleroita tomaattikastikkeella, hän jo itsekin pyysi mukaansa eväitä. Vaihtoehtoja middle schoolin ruokailussa taisi olla 4-5 erilaista, joista kuulemma se salaattilounas loppui yleensä aina kesken, eikä se pelkästään olisi riittänytkään lounaaksi. Jos et ollut ensimmäisten joukossa ruokalassa, niin sitten oli syötävä sitä, mitä oli jäljellä. Syksyn alussa tuli viestejä kotiin, miten kouluruokailua on nyt parannettu terveellisemmäksi ja yritetty käyttää luomu- ja lähiruoka-aineksia. Silti kotiinkin tulleessa alkusyksyn ruokalistassa rotaatio on viikko, eli joka maanantai on samat vaihtoehdot, samaten tiistaisin jne. Ja vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti samat kuin ennenkin (tosin high schoolissa hieman laajempi tarjonta kuin middleschoolissa). Eli tarjolla on pizzaa, päivittäin (vaihtoehtoina yleensä juusto-, pepperoni- tai vegepizza), grillistä hampurilainen tai kanasandwich (joka on käytännössä kanahampurilainen), tacoja, wrappeja, erilaisia sandwicheja ja päivän erikoinen, joka on yleisesti joko pastaa, nachoja ja tacoja tai nuudeleita. Vain pizzan kanssa listassa näyttää olevan pieni salaatti, muita syödään joko tavallisten tai kiemuraranskalaisten kanssa (curly fries). Syksyn alussa, kun en ollut vielä listaa nähnyt, lähetin lapsen eväsrahan kanssa kouluun. Ensimmäisinä kahtena päivänä kun lounas oli koostunut kanahampurilaisesta ja ranskalaisista, päätimme jatkaa jälleen koulueväiden tekemistä. Koulun tarjontaan turvaudumme nyt vain poikkeustilanteissa.

Suomen kouluruokaan, jota juuri on näytetty lehdistössä väitettävän "moskaksi" ja "hiilihydraattipommiksi", tämä paikallinen lounas ei ainakaan - näin parannettunakaan - ole mitään terveyslehden terveyspalkinnon arvoista. Eikä minun mielestäni vedä vertoja suomalaiselle kouluruualle millään mittapuulla. Vaihtoehtoja kyllä on ja jokainen varmasti löytää sieltä omansa (myös ruoka-aineallergiset), mutta ravitsemuksellisesti ei kyllä hurraa-huutoja voi huudella. Ja täällä meillä siis tilanne on vielä hyvä ja parantunut tämän "terveellisen otteen" myötä. Joissain paikoissa tässä maassa vaihtoehdot ovat vähäisemmät ja ruoka on enemmän tai vähemmän uppopaistettua päivästä päivään. Joten siinä mielessä ei auta valittaa. Suomen ilmaisen koululounaan jälkeen kyllä kirpaisee myös hinta, $4,50 lounaasta ja $2,50 brunssista (jonka menua en edes tiedä, mutta jotain shipsejä ja juoman se ainakin voi sisältää) tuntuu melkoisen arvokkaalta. Suomessa kun oppilaitosten opiskelijahintakaan ei ole niin paljon ja niillä sen linjasto"mössöruuan" lisäksi saa sentään aina ottaa salaattia. Mitä siis saa sen "mössöruuan" lisäksi myös siellä kouluruokailussa. Ja ilman sinistä jugurttia atsoväreineen ja limppareineen. Vähävaraiset toki voivat anoa alennetun hintaista tai ilmaista kouluruokailua. Mistään en ole löytänyt tuota tulorajaa. Jostain kuitenkin kuulin, että tässä rajana on n. $1000 taalan kuukausitulot perheellä. Eli käytännössä tuon edun saa vain, jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä (= tulottomia).

Joitain asioita täältä kaukaa katsottuna alkaa arvostaa ja joitain ihmetellä. Suomalaisen kouluruuan arvostus on itsellä kyllä noussut arvoon arvaamattomaan. Jatkuva valitus ja kaikkien yhteiskunnan verorahoilla tarjottujen palvelun jatkuva arvostelu enemmänkin ärsyttää. Ja varmasti suomalaisessa kouluruuassa on parannettavaa (haloo kumiperunat!!), mutta että se kaikille ilmaiseksi tarjottava kustannuksiin nähden monipuolisesti toteutettu ruoka olisi "mössöä" ja lähes ihmisruuaksi kelpaamatonta. Oikeesti? Jo täälläkin olisi muutama miljoona ihmistä, jotka toivottaisivat tuollaisen ylellisyyden varmasti miellään kouluihin.

Ja allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan vinkkejä paremmista ja helppovalmisteisista eväsruuista.

Sopeutumisesta uuteen maahan

Tässä vaiheessa prosessia voi ehkä puhua jo jonkunasteisesta sopeutumisesta tai ainakin tottumisesta uuteen maahan. Pääsääntöisesti on nyt hallussa, että miten toimitaan missäkin tilanteessa, mitä eri tapahtumia, juhlia ja pyhäpäiviä vietetään milloinkin ja minkälaiset perinteet niissä on. Eri kauppaketjut erottaa ainakin tällä alueella toisistaan ja tietää, että mihin kauppaan kannattaa suunnata minkäkin ostostarpeen kanssa. Ja löytää ruokakaupasta yleensä tarvittavat ruoka-aineet. Itse olemme sopeutuneet kaupan valikoimaan siten, että syömme pääsääntöisesti jonkunasteista USA-Suomi-Italia-Kiina -fuusiokeittiötä ihan omalla painotuksellamme. Ruokavalio on jonkun verran muuttunut ja mitään varsinaisen perinteisiä suomalaisia ruokalajeja ei makaronilaatikon lisäksi tehdä ja syödä, mutta ei taidettu kauheasti niin tehdä ennenkään.

Aamuisin herätessä on samat tutut nurkat ja huoneet ja television avatessa muistaa, että sieltä tulee vain englannin (tai espanjan ja kiinan) kielistä ohjelmaa. (Paitsi MHz Wordlview:ltä, joka näyttää ohjelmia ympäri maailmaa, mm. Vares-elokuvasarja on nyt tullut kahteen kertaan muutaman kuukauden sisällä!)

Eräänlaista sopeutumista on myös se, että on tottunut oman kodin ulkopuolella puhumaan lähes aina englantia. Puhumista helpottaa usein se, että varsinkin täällä alueella on paljon muualta maailmasta muuttaneita ja se oma vahva suomalainen aksentti ei ehkä olekaan se kaikkein huonostiymmärrettävin. Sopeutumista on ymmärtää myös intialaista ja kiinalaista englannin aksenttia ja huomata, että kaksi puolikielistäkin saa asiat hoidettua ja ymmärrettyä (ainakin yleensä). Sopeutumista on tottuminen rutiineihin, koulupäivään ja työpäivään. 

Yksi keskeinen osa omaa sopeutumistamme on ollut positiivisen ja uteliaan asenteen ylläpitäminen (tai ainakin yrittäminen, joka päivä ei aina jaksa innostua asioiden kanssa säätämisestä). Emme ole olettaneetkaan (ja jonkun verran on jo vanhasta kokemuksesta ollut tiedossakin), että täällä hommat toimisi kuin Suomessa. Tai että elämä täällä olisivat samanlaista kuin amerikkalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Asiat toimivat ehkä eri tavalla ja tahdilla, mutta niihinkin tottuu. Ja mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa, tai ainakin niin vanhemmat sukulaiseni tuppasivat aina sanomaan. Omaa mieltään voi olla erilaisista käytännöistä täällä esimerkiksi sairaanhoidosta, shekkien käytöstä ja aselaeista, mutta miksi vaahdota asioista, jotka ovat toisen kulttuurin ja vuosikymmenten lopputulos? Yhteiskunta täällä toimii ja on rakentunut niin erilaiselle taustalle kuin se tuttu suomalainen. Toisaalta olemalla asenteella "maassa maan tavalla", jota Suomessakin niin kovasti maahanmuuttajien kotoutumisessa hoetaan, ottaa irti maasta sen uuden ja ihanan aspektin ja ihmettelee niitä muita asioita sitten kotonaan. Sillä on tähän asti pärjätty.

Toisaalta "maassa maan tavalla" ei minusta tarkoita omista tavoistaan ja kulttuuriperimästään luopumista. Suomalaisesta jouluruokaperinteestä kiinnipitäminen tai kotona suomen puhuminen menevät siihen "maan tapaan". Varsinkin kun maa ja varsinkin tämä alue on todellinen kulttuurien sulatusuuni, on niitä maan tapoja niin paljon ja niin erilaisia. Toisaalta maan tapa näyttää olevan aina myös kertoa, että mikä on se oma kulttuurinen tausta ja ihmiset ovat kovin kiinnostuneita kyselemään ja kertomaan taustasta. Vaikka itse olisi jo x:n sukupolven yhdysvaltalainen, useat määrittelevät itsensä keskustelussa esimerkiksi irlantilais-puolalais-meksikolais-ruotsalaiseksi.

Sopeutuminen yhteiskuntaan on minusta eri kuin integroituminen yhteiskuntaan. Sopeutuneita ja kotoutuneitakin tänne olemme, mutta oikeasti yhteiskuntaan, sen rakenteisiin, ajatustapoihin ja muihin integroituminen vie hurjan kauan aikaa. Toisaalta koko ajan imee uusia tapoja, kulttuureita ja vaikutteita, toisaalta pitää joistain omista kulttuurisista tavoistaan ja juuristaan kovasti kiinni ja pyrkii yhdistämään ne osaksi omaa tämänhetkistä toimintaa. Tavat varmasti muuttuvat vielä ajan myötä. Tällä hetkellä porkkanalaatikko joulupäivällisellä on ihan ehdoton, mutta vappupallot jäi puhaltamatta täällä kun oli ihan normaalit koulu- ja työpäivät. Toisaalta taas erilaisten vuosittaisten paraatien seuraaminen täällä on jo jonkunasteinen (vuoden mittainen) traditio ja uusien juhlapyhien integrointi (kuten Halloween) omaan vuodenkulkuun tulevat lähes automaattisesti. Kuuluminen osana tiettyihin ryhmiin, porukoihin ja muihin on vasta hyvin aluillaan ja integroituminen yhteiskuntaan samaten. Sopeutunut amerikkalaiseen elämäntapaan ja ympäristöön voi kuitenkin olla ja nauttia siitä, miten samat naamat tulevat vastaan samoissa konteksteissa ja elämä tuntuu pääsääntöisesti rutinoituvan uusien raamien sisälle.

Joulunodotusta

On jotenkin kamalan vaikea asennoitua siihen, että jouluun on enää viikko aikaa. Ulkolämpötilat ovat päivällä siinä +10-16C asteen välillä, joten se nyt on aivan selvää, että valkoista joulua täällä ei tule. Muutenkin on kovin syksyistä, kun osassa puissa on ruska ja varsinkin vaahterat tiputtelevat kävelytiet aivan täyteen lehtiä. Ihan joka päivä ei sada sentään, mutta välillä sitä tulee sitten oikein reippaasti kerralla. Siis niin paljon, että autokatos ja tiet lainehtivat vedestä.

Melko lähellä meitä on perinteinen "joulukuusikuja" (Christmas Tree Lane), jossa yhden kadun varrella olevat asukkaat ovat jo 1940-luvulta lähtien koristelleet talon ympäristönsä sekä jouluisin koristein että valoin. Osa koristeista kuulemma siirtyy aina omistajalta seuraavalle. Kadun reunoille on asetettu pieniä joulukuusia, joissa on värivalot ja katulamput on päällystetty punaisella paperilla tai vastaavalla. Kadulla kulki ainakin viikonloppuna paljon lapsiperheitä ja osa lapsista ryntäsi ihan pihoille asti ihastelemaan koristeita. Koska mitään lupaa kuvaamiseen en ole kysynyt, niin jaan tässä vain pari kuvaa, joista ei pysty tunnistamaan taloa / osoitetta. Jokseensakin hassulta nämä lumiukot ja valot näyttävät vihreässä maassa. Jouluvaloja täällä on siis myös joka paikassa muualla, mutta ei ihan niin isossa mittakaavassa kuin tuolla tietyllä kadulla. Toisaalta iltaisin on aivan pilkkopimeää, ja kun sitä lunta ei kerran ole, ulkovalot tuovat kaivattua valoisuutta.

Täällä näyttää olevan tapana laittaa joulukoristeet ja tuoda joulukuusikin jo sisälle heti kiitospäivän jälkeen. Koristeet sitten kerätään melko hätäiseen pois heti joulun jälkeen. Joten mekin sitten laitoimme oman kuusen ja koristeet jo tuossa parisen viikkoa sitten. Jouluruokapöytämme taitaa olla tänä vuonna enemmänkin fuusio-tyyppistä, sisältäen vaikutteita vähän sieltä, täältä ja Suomesta. Vaikka täältä lantut, porkkanat ja kalkkunat löytyvätkin, niin ihan joka laatikkoa ei kyllä jaksa alusta asti värkkäillä. Veikkaan, että joulupöytään päätyvät rosolli, porkkanalaatikko ja joku pala kalkkunaa. Ja jälkiruuaksi piparkakkuja. Ja Suomi-myyjäisistä ostetut karjalanpiirakat, vaikkeivat jouluruokaa olekaan.

Kaipauksia Suomesta

Aiemminkin on tullut kirjoitettua, että noin puolen vuoden asumisen jälkeen sitä alkaa olla pääsääntöisesti jonkunlainen rutiini erilaisiin hommiin. Eli eläminen sujuu ja menee omalla painollaan. Ei tarvitse jatkuvasti täytellä lappuja, etsiä tietoa tms., vaan voi keskittyä ihan vaan olemiseen ja elämiseen.

Muutamia asioita kuitenkin edelleen on, joissa tulee "ikävä" Suomeen tai siihen, miten hommat siellä hoidettaisiin. Välillä tulee tietty myös fiilis, että "mitä hittoa mä täällä teen", jos joku asia ei sujukaan tai tuntuu, että joku homma hoituu niin huonosti täällä. Nämä on kuitenkin sellaisia lyhyitä väläyksiä, eivätkä loppujen lopuksi edes kovin kummallisista asioista. Ne asiat, joissa kaipaus Suomeen tulee, ovat lähinnä asumiseen ja esimerkiksi siivoamiseen liittyviä asioita. ;)

Täällä ei toki ole mitään syytäkään rakentaa kuten Suomessa ja varautua 30 asteen pakkasiin, mutta välillä tuntuu, että talot ovat ihan korttitaloja. Eli kun ulkona on kuuma, on sisälläkin pian kuuma ja päinvastoin, kun tulee kylmä. Toisaalta tuo on hyväkin, sillä iltaisin auringon laskun jälkeen ulkolämpötila laskee nopeasti päivälämpötiloista, varsinkin kesällä reippaastikin, joten sisällekin saadaan viilennystä. Todellisena haittapuolena on sitten se, että naapurista ja ulkoa äänet kuuluvat helposti asuntoon sisälle, varsinkin iltaisin, kun muuten on hiljaista. Onneksi naapurusto on suhteellisen hiljaista, mutta yläkerran kanta-astuja näyttää norsukävelevän pitkälle yöhön ja aamulla taas aikaisin melko usein. Ilmeisesti ei ole kovin uneliasta sakkia. ;)

Pyykinpesu on ihan oma lukunsa. Meidän pesukoneemme on sellaista perinteistä USA:laista "pyykin möyhentäjä" -mallia, jossa pyykit ilmeisesti vaan vähän pyörivät siellä 9-15 minuutin ajan ennen huuhtelukierrosta. Kunnon tahrat eivät siis puhdistu ilman erillistä tahrojen esikäsittelyainetta. Möyhennyskäsittely tekee vaatteista myös jotenkin fletkumpia. Ei siis ihme, että vaatekauppa käy ja vaatteiden hinnat ovat halvempia täällä. Vaatteet näyttävät kuluvan suht nopeasti, varsinkin jos ne laittaa kuivuriin pesun jälkeen. Pitäisi varmaan etsiä joku kolikkopesula, jossa olisi sellaiset eurooppalaiset pesukoneet, joissa oikeasti se rumpu pyörisi myös pesun aikana. Niitä siis täällä kyllä on ja niitä myydään koteihinkin (mutta ovat ilmeisesti paljonkin kalliimpia),  niitä kutsutaan täällä  "high effective" -pesukoneiksi (eli "erittäin tehokkaiksi"). Tämä kertoneekin jotain näistä paikallisista perusmalleista..

Meidän pesukoneen sisäosa, tuo keskellä oleva osa pyörii pesun aikana "vatkaten" niitä vaatteita

Toinen, mitä epätoivoisesti kaipaa on käsisuihku. Enkä nyt tarkoita mitään bidet-suihkua (ei täällä kyllä sellaisiakaan ole), vaan suikussa olevaa käsisuihkua. Kyllä niitäkin täällä jossain on, mutta meillä on tietty se perusmalli, jota ei pysty edes itse vaihtamaan tilapäisesti. Yritä siinä sitten saada esimerkiksi kylpyammetta puhtaaksi, kun yrität vaan suunnata sitä seinäsuihkua sinne kylpyammeen reunaan, että pääset hankaamaan tahroja pois ja huuhtelemaan pesuaineet pois. Olenkin päätynyt käyttämään sellaista "scrubbing bubbles" -pesuainetta, joka suihkutetaan vaahtona ammeeseen ja seinille ja aine alkaa pitää sellaista kummallista suhinaa, kun se käy lian kimppuun. Sitten tarvitaan vain kevyt pyyhkäys ja hankaus ja aineen poissuihkuttelu. Näistä jälkimmäisen kanssa onkin tekemistä edelleen tuon meidän seinäsuihkun kanssa. Mitä lie myrkkyä sitten on, mutta amme ainakin puhdistuu. Mutta se aineen haju ottaa keuhkoihin aika reippaasti.. Mutta pienellä kasvojen suojauksella, saa ammeen kuitenkin sellaiseen kuntoon, että sitä voi käyttää.

Kylppärin suihkuseinä. Meillä onneksi säätimessä on sekä veden lämpötilan että veden paineen säätö. Usein hotelleissa tällaisessa on vain lämpötilan säätö, eli hirveällä kiirellä pitää saada säädin oikeaan kohtaan, ettei niskaan tule pitkään sitä jääkylmää tai toisaalta superkuumaa vettä.

Ne, perinteisemmät kaipaukset, eli hernekeitto, ruisleipä, salmiakki ja xylitol ei meillä ole iskeneet oikeastaan päälle. Pakottavaan tarpeeseen täältä kyllä saa IKEA:sta salmiakkikaloja (vaikka ne ei kyllä maistukaan niin hyvältä kuin vaikka Pantterit), jonkunasteista rukiiseen tehtyä leipää (vaikka ei siis mitään reissumiestä tai reikäleipää) ja hernekeittoa nyt ei ole aiemminkaan meillä syöty kuin "pakko-tehdä-ruokaa-kiireellä"-päivinä. Xylitol-purkkaa meillä vielä on jäljellä jonkun verran, kun osattiin tullessa varautua, mutta sitä täytyy jossain vaiheessa tilata Suomesta lisää.

P.S. Meinasin melkein unohtaa, että täällä tekniikan ihmelaaksossa Suomen kännykän kuuluvuutta on kyllä ikävöity ihan päivästä 1 asti. Sisällä ei ole välttämättä verkkoa ollenkaan ja puhelut pätkii muutenkin. Mitä kauemmas tuonne vuorille tms. menee, niin verkko häviää pitkäksi aikaa kokonaan.