Töistä ja työpaikan etsimisestä

Olenkin tossa parissa aiemmassa postauksessa maininnut, että mun työt nykyisessä paikassa näyttäisi loppuvan nyt kesällä ja ennustelin, että kesä menee sitten työnhaussa. Olen myös muutamaan kertaan tainnut mainita, että melkoisen kiireistä ja härdelliä ollut tämä kulunut kevät. No, hommathan meni sitten vähän eri tavalla kuin luulin..

Täällähän on useitakin eri vaihtoehtoja työllistyä, voi tehdä itsenäisenä kontraktorina eli laskuttaa vaan asiakasta, perustaa firman ja tehdä töitä sitä kautta, työskennellä vendorina tai kontraktorina jossain firmassa tai sitten joku yritys voi palkata sut niitten työntekijäksi. Mulle ei oikeastaan ole vieläkään ihan tarkkaan selvinnyt, että mikä on se tärkein ero vendorin ja kontraktorin välillä, molemmat kun usein tekee alihankkijan omaisesti töitä jollekin toiselle firmalle. Sen verran tiedän, että kontraktoria ei voi palkata samaan duuniin kauemmaksi aikaa kuin kahdeksi vuodeksi. Yli kahden vuoden pesti katsotaan jatkuvatarpeiseksi pestiksi ja silloin siihen pitäisi ottaa vakituinen ihminen eikä kontraktoria toisen firman kautta tekemään sitä. Vendor-tittelillä sitten taas tätä rajoitusta ei ilmeisesti olekaan, eli siinä ilmeisesti ajatellaan enemmän, että sä olet otettu töihin firmaan A työntekijäksi, vaikka ne sitten lähettääkin sut töihin firmaan B, niin sä olet sen A:n työntekijä ja ne voi lähettää sut haluamakseen ajaksi firmaan B. En tiedä, enkä jaksa nyt selvittää lakeja ja muita näiden taustalla. Se, että kumpi pesti on parempi riippuu enemmänkin ehkä siitä yrityksestä kuin siitä, että mikä se työsuhteen nimitys on.

Mä olen aiemmin ollut töissä vendorina, mutta nyt tässä viimeisimmässä olen ollut kontraktorina. Eli tiesin jo etukäteen, että pesti voi olla maksimissaan sen 2 vuotta vuosi kerrallaan. Nyt kuitenkin projekti muuttui sen verran ja vaihtoivat myös palkkausmallia, joten mua varotettiin erittäin hyvissä ajoin, että kontraktorin hommat mahdollisesti loppuvat nykyisen sopparin loppuun. Mikä oli siis hieno juttu, koska siinä ehti henkisesti varautua ja tehdä jonkunlaisia suunnitelmia. Pahimmillaanhan täällä voidaan pistää pihalle saman tien. Olen kyllä tässä jo vuosien varrella ehtinyt kuulla tarinan jos toisenkin, jossa työt loppuu kuin seinään tai tullaan kesken päivän ohjaamaan pihalle ja käsketään jättää työvälineet pöydälle. Joskus siihen ei ole mitään syytä, ja jotkut firmat taas ei kattele yhtään esimerkiksi sääntöjen rikkomista. Ja ne säännöt saattaa olla erittäinkin tarkat ja yksityiskohtaiset näissä alihankkijatyyppisissä työsuhteissa oleville. Ette uskoisi puoliakaan niistä jutuista, mutta mä en voi niitä tähän julkisestikaan kirjoittaa. Mutta joo, ihan maalaisjärjellä siis pärjää, eli varastaminen ja valehtelu ja muut vastaavat eivät myöskään kanna kovin pitkälle. Työnhausta täällä nurkilla oli just yksi artikkelikin täällä.

Mutta takaisin siihen mun työnhakuun. Töitähän täällä toki on, sen kohtaavuus voi tietty olla ongelma, koska välttämättä juuri sitä sun osaamista/työkokemusta omaavaa ihmistä ei etsitä juuri nyt missään. Virallisesti kait USA:ssa on luokitusten mukaan täystyöllisyys, kun työttömyysprosentti on siinä 5 % luokkaa, ja hyville tyypeille löytyy aina jotain töitä. Mutta ei se silti tarkoita, että työnhaku on aina helppoa ja nopeeta. Sopivan työpaikan löytämiseen voi mennä helposti kuukausiakin. Ja se työnhaku on kyllä ihan kokopäivätyötä, kun jokaiseen paikkaan pitää räätälöidä se CV ja saatekirje omanlaisekseen ja täyttää tiedot ties kuinka moneen rekrytointijärjestelmään, että rekrytoijat varmasti löytää sut niiden käyttämästä työnhakupalvelusta. Eli verkot pitää heittää moneen paikkaan, hyödyntää verkostoja ja sitten vaan hioa niin CV:tä kuin haastattelutaitojakin huippukuntoon. Ja yksi täällä usein hoettu juttu on, että töitä löytää helpommin, jos on jo töissä. Eli sinänsä mulla oli hyvä, kun tiesin ajoissa töiden (mahdollisesta) loppumisesta (ks. myös se ylle linkattu artikkeli, jossa sanotaan mm. siitä kun olet saanut sen ekan työpaikan, niin rekrytoijatkin kiinnostuu susta eri tavalla).

Mulle oikeesti kävi sen verran hyvä tuuri, että olin joskus aikoja aikoja sitten hakenut yhtä työpaikkaa, josta sattuivat ottamaan muhun yhteyttä nyt keväällä. Kävin sitten työhaastattelussa, ja sanoivat että palkkaavat mut. Sen jälkeenkin prosessiin meni viikkoja, kun piti tehdä taustaselvitys (background check), työtarjouksen vastaanottaminen ja hyväksyminen ja muut paperihärpäkkeet, ja sitten vielä piti odotella jokunen viikko sitä sovittua aloituspäivää. Ihan niinkuin siinä kevääseen osuneessa muutto- ja teinin valmistujaishärdellissä ei olisi ollut tarpeeksi, niin mun piti reagoida niihin taustaselvitystä tekevän firman sähköposteihin niin nopeasti kuin pystyin ettei se prosessi venyisi ihan tolkuttoman pitkäksi. Jouduin siis skannailemaan niin suomalaisia tutkintotodistuksia kuin kaivamaan (muuttolaatikoista!) jotain vuosien 2013-2015 W2-lomakkeita eri työpaikoista todistaakseni olleeni niissä paikoissa töissä. W2 on siis se lomake, joka työnantajan pitää toimittaa työntekijälle aina vuoden lopun jälkeen ja josta käy ilmi kaikki sinä vuonna ko. työntekijälle maksetut palkat ja niistä maksetut verot ja muut maksut. Yhtä vuoden 2013 lomaketta metsästin sitten työpäivän jälkeen ns. kissojen ja koirien kanssa vaikka kuinka kauan, vaikka olisi ollut muutakin tekemistä. Tarina päättyi kuitenkin onnellisesti, eli taustaselvitys meni läpi ja firma tarjosi mulle töitä. Kaikenmaailman papereitahan siinä piti allekirjoitella, niistä kirjoittelinkin jo aiemmin täällä. Eli aloittelin tässä jokunen aika sitten uudessa työpaikassa, jossa olen varsinainen työntekijä enkä töissä jonkun toisen firman kautta. Sinänsähän täällä työsuhde on aina "at will", eli kumpi tahansa osapuoli voi milloin tahansa ilmoittaa mistä tahansa syystä tai ilman syytä, että tämä työsuhde päättyi nyt, mutta onhan se silti vähän eri juttu olla suoraan palkattuna kyseiseen yritykseen. Ei noissa aiemmissakaan työsopimuksissa ole varsinaisesti mitään vikaa ollut, mutta nyt saa kaikki firman työntekijän edut ja etuisuudet (palkalliset lomapäivät, sairaspäivät, terveysvakuutukset ja mitä firma nyt ikinä tarjoaakaan) ja jossain määrin ainakin enemmän sellaisen turvatumman olon. Toki vähemmän liukumavaraa ottaa mitään ylimääräisiä lomia kuin silloin kun kontraktorina kaikki lomat oli palkattomia. Mutta joo, puolensa ja puolensa. En yleensä uskalla koskaan hehkuttaa mitään positiivista julkisesti missään, mutta tiedostan nyt olevani kyllä onnekas, kun sitä työhakurumbaa ja nyt ei tullutkaan kesälle ja syksylle vaan homma hoitui näin.

Rekrytoijista ja työnhausta

Mulla on (tai oikeastaan oli, koska poistin ne toistaiseksi) jo jonkun aikaa ollut mun CV parissa työpaikkaportaalissa, jos eteen tulisi jotain sopivaa työtä. Ja niitä erilaisia työpaikkaportaaleja ja työnhakusivuja ja -firmojahan täällä riittää, ja jokaiseen piti tietty ladata ja sitten korjata (kun se systeemi siirsi tiedot väärin) tai päivittää tiedot erikseen. Alkusyksystä siis alkoi näyttää siltä, että mun duuni siirtyy muualle ja piti alkaa katsella vähän enemmän noita työnhakujuttuja.

Työnhaku täällä on melkoisen kokopäivätyötä ja töiden ohella melko haasteellista tehdä. Riippuen toki paikasta ja osaamisesta, joku huippuduuni tekevä voidaan tulla suunnilleen hakemaan kotoa, mutta yleisesti pitää olla ite aktiivinen ja eri haettuun tehtävään pitää aina olla vähän erilainen CV. Yksi ystäväni haki töitä ihan kokopäiväisesti muutaman viikon ja kirjoitti varmaan toistakymmentä versiota CV:stään ennen kuin löysi unelmaduuninsa.

Toisaalta täällä on myös paljon rekrytoijia, jotka kyllä ottavat sitten yhteyttä kun löytävät sun tiedot noista työnhakuportaaleista tai LinkedInistä tai muualta. Ja jotta ne löytäisi sut paremmin, on siinä CV:ssä tietty hyvä olla tiettyjä alaan liittyviä avainsanoja, joita ne etsivät. Silti tuntuu, että välillä ne rekrytoijat lähettää vaan saman viestin kymmenille tai sadoille tyypeille, ja kontaktoi sua LinkedInissä ihan vaan huvikseen siltä varalta, jos joskus tarviivat sun kaltaista tyyppiä. Mullekin on viime kuukausien aikoina tullut kymmeniä meilejä ja soittoja paikoista, joihin mulla ei ole mitään pätevyyttä tai kokemusta tai mitä mä en missään tapauksessa pystyisi ottamaan vastaan. Mun profiileissa sanotaan ihan selvästi, että en ole halukas muuttamaan työn perässä tällä hetkellä, mutta niin on yhteyttä otettu niin Austinissa kuin New Yorkissakin olevista työtehtävistä. Yksi oli jopa Kanadassa. Ja tietty varmaan kaikkia täällä olevia suomalaisia on ilmeisesti kontaktoitu Madisonissa, Wisconsinissa olevista IT-alan ja suomen kieleen liittyvistä tehtävistä, jotka liittyvät Apotti-hankkeeseen. Ainakin puoliso on saanut sieltä pariinkin otteeseen jotain viestiä, mä kerran. Mutta samalla tavalla mulle on tullut viestejä rekrytoijilta työpaikoista, joissa ehdottomana vaatimuksena on arabian, espanjan tai japanin kielen taito. Eli ei ne taida ne rekrytoijat aina monta sekuntia sun profiiliin käyttää aikaa, kun jo päättävät kontaktoida sut. Mulla on ollut CV:ssä myös mun puhelinnumero ja siten aina välillä soi myös puhelin. Jossain vaiheessa opin jo siihen, että annan puhelun mennä suoraan vastaajaan ja palaan sitten tarvittaessa asiaan. Ja miksi näin? Siksi, että a) soittivat kesken mun työpäivän, enkä halua hoitaa näitä silloin, b) kyseltiin jälleen kiinnostusta esimerkiksi Android developerin hommiin Austiniin (ei osu mun tontille tuo osaaminen ollenkaan) tai c) rekrytoijalla oli niin vahva (intialais)aksentti, etten yksinkertaisesti saanut rätisevällä puhelinlinjalla mitään selvää, että mitä asia koski. Enpä sitten kyllä tosin aina saanut selvyyttä vastaajaan jätetystä viestistäkään, joten tiedä sitten, mitä unelmaduuneja siinä on mennyt ohi. ;)

Noihin työnhakusivustoihin voi laittaa päälle kaikenmaailman vahteja ja tilata päivittäisen sähköpostin omaan hakuun liittyvistä työpaikoista. Aina ne ei mene ihan kohdalleen, ja samalla hakusanalla voi tulla sitten niin sairaalan projektikoordinaattorin kuin ravintolatyöntekijän kuin Über-kuskinkin työpaikkoja samassa listauksessa.

Tää työnhaku on täällä vähän tällaista hektistä, tai sitten ei. Joskus joku rekrytoija soittaa, että tarvitsevat tyypin ihan heti ja tässä on vaatimukset, mitä etsitään, vastaa ASAP jos kiinnostaa. No, aikaa kuluu ja kyselet perään ja saat vastauksen, että käyvät edelleen läpi kandidaatteja. Lopulta tulee viesti, että tämä työpaikka sijoitetaankin johonkin ihan muualle, eli ei homma tästä nyt etenekään. Muutenkin täällä välillä tuntuu, että pitää täyttää 100 % vaatimuksista, sitten toisiin on laitettu niin älyttömät vaatimukset, että hyvä jos 20 % niistä ominaisuuksista pitää olla, että saa sen työpaikan. Aika paljon niitä rekrytoijan kontaktointeja tulee, mutta hyvin harva niistä oikeasti sitten etenee oikeasti mihinkään. Varsinkin, kun yhden rekrytoijan mukaan, mun CV on vähän niinkuin "all over the place" tarkoittaen, että olen Suomessa tehnyt töitä sekä kunnallisella/valtion puolella että yrityksissä ja täällä olen tehnyt melkoisen erilaista työtä kuin Suomessa, kun mun työtä vastaavaa työtä ei täällä ihan suoranaisesti ole.

Noh, joskus homma kuitenkin etenee pidemmälle ja homma on hoidettu joko hyvin tai huonosti. Mä olen pääsääntöisesti saanut yhteydenottoja kontraktori-tyyppisistä hommista, joissa siis tehdään työ jonkun toisen firman nimissä, mutta työ tehdään jossain toisessa firmassa. Ja mulle tollainen työ on ihan ok, koska mun työhistoria nyt on mitä on. Periaatteessa näissä kontraktorihommissa ei saa pitää työhaastattelua, mutta se voidaan kiertää esimerkiksi try out -päivällä tai meet and greet -tapaamisella, joka on kuin työhaastattelu, mutta eri nimellä. :D Tässä nyt kaksi hyvin erilaista esimerkkiä, miten rekrytoijat hoitivat hommansa.

Tapaus 1. Rekrytoija otti yhteyttä sähköpostilla yhdestä työpaikasta ja vastasin, että mua kiinnostaa kuulla siitä lisää. Hän sitten lupasi soittaa mulle klo 17. Klo 18.30 soi puhelin ja puhun hänen kanssaan hetken, ja hän on sitä mieltä, että mä olen liian kokenut siihen hommaan, mutta hänellä on toinen duuni tarjolla, johon voisin sopia ja jossa palkka on parempi. Vastaan, että kuulostaa hyvältä, mutta olen kyllä kiinnostunut myös tästä alkuperäisestä hommasta. Kuuluu viikko ja rekrytoija vastaa mulle, että tämän paikan manageri haluaa tavata mut ja järjestää haastattelun, ja lupaa lähettää mulle lisätietoja sähköpostilla. Sovitaan haastatteluaika (mitä sanaa eivät saisi käyttää) ja odotan niitä lisäohjeita, joiden avulla valmistautua haastatteluun. Niitä ei tule, mutta rekrytoija vahvistaa ajan ja paikan haastattelulle. Menen paikalle ja tajuan ensimmäisen minuutin jälkeen, että tämä ei ole se työpaikka, johon kuvittelin meneväni haastatteluun (rektytoija oli siis vastannut sähköpostiketjuun, jossa oli se alkuperäinen työpaikan titteli ja kuvaus ja laittanut siihen, että "tämän paikan manageri" haluaisi haastatella mua). Eipä se sitten ihan putkeen mene, koska en ole ollenkaan osannut valmistautua niihin toisiin, enemmän teknisiin, kysymyksiin etukäteen. Sinänsä outoa toimintaa rekrytoijalta, että he saavat myös aika reippaasti rahaa näistä työpaikkaan sijoitetuista kontraktoreista, että voivatkin lähettää haastatteluun näin puuttelisella informaatiolla.

Tapaus 2. Rekrytoija on ottanut muhun yhteyttä aiemmin tiettyyn paikkaan liittyen, mutta paikka ei ollut mulle sopiva, joten sanoin "ei kiitos", mutta sanoin kyllä etsiväni töitä, että voi palata jatkossa asiaan. Hän kyselikin tarkemmin, että mistä ja minkälaisia töitä etsin. Myöhemmin näin hänen etsivän ihmistä työhön, johon voisin sopia ja otin häneen itse yhteyttä. Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Lähetin hänelle viestin tiistaina, hän pyysi heti lähettämään päivitetyn CV:ni ja jo keskiviikkona minulle soitti toinen firman työntekijä, joka sijoittaa ihmisiä kyseisen työnantajan tehtäviin. Sovittiin puhelinhaastattelu (meet and greet) rekrytoivan managerin kanssa seuraavalle viikolle ja tämä rekrytoija preppasi mua, että minkälaisia kysymyksiä tulee ja lupasi lähettää minulle listan preppausta varten pikaisesti. Sainkin viestin noin 10 minuutin päästä. Rekrytoija soitti minulle uudelleen perjantaina, että olenko ehtinyt lukea listan ja onko minulla jotain kysyttävää. Kerroin vilkaisseeni, mutta perehtyväni paremmin viikonlopun aikana, mutta pari pientä kysymystä minulla jo oli. Hän vastasi parhaansa mukaan ja lupasi palata asiaan seuraavalla viikolla. Hän soittikin tiistaina ennen haastattelua, vastasi erittäin perusteellisesti kysymyksiini, ja varmisti vielä, että minulle sen päivän haastatteluaika on ok. Lupasin soittaa hänelle heti haastattelun jälkeen ja näin teinkin. Hän kyseli, että oliko haastattelussa tullut yllätyksiä, eli kysymyksiä, joista ei heille oltu kerrottu ja miten oli mennyt. En itse ollut kovin luottavainen, koska puhelinlinja oli ollut vähän rätisevä ja olin joutunut pyytämään haastattelijaa toistamaan kysymyksensä jokusen kerran sen 30 minuutin aikana. Rekrytoijasta sai sellaisen kuvan, että hän oli todella kiinnostunut haastattelukokemuksestani ja minusta. Puolen tunnin päästä hän soitti minulle takaisin ja kertoi, että oli juuri saanut puhelun rekrytoivalta managerilta ja paikka on minun, jos vaan olen sen edelleen valmis ottamaan. Täällä kun monesti ihmiset peruvat tarjouksen saatuaan, kun saavat jotain paremman tarjouksen, niin vielä varmisti, että jos paperitöitä lähdetään nyt tekemään, niin otan paikan vastaan. Niitä papereitahan saa täyttää ihan työkseen ennen kuin kaikki on tehty, eli hirveä homma sekä rekrytoijan että työntekijän näkökulmasta, varsinkin jos se menee ihan hukkaan.

Noista paperien täyttämisistä voisinkin joskus kirjoittaa ihan oman postauksensa. Ja ai niin, vanhasta työpaikastani kertoivat pari päivää tuon haastattelun jälkeen, että huhuista poiketen työt eivät siirry mihinkään ja mulle on edelleen töitä tarjolla. Että sellainen ajoitus. Asioita punnittuani päätin kuitenkin vaihtaa työpaikkaa ja saada uusia kokemuksia.

Työnhausta

Sain vihdoin blogiin vieraskynän (puoliso) kirjoittamaan työnhakuprosessista. Kirjoitus siis puolison kokemuksiin perustuva IT-alan asiantuntijatehtävien hausta Piilaaksossa. Prosessi ei välttämättä ole sama muilla aloilla. Erilaisia myyjän ja tarjoilijoiden paikkojahan on auki koko ajan firmojen ikkunassa olevilla lapuilla ja niihin prosessi on varmasti aivan erilainen. Mutta mitä vaativampi homma, sitä vähemmän paikkoja ja sitä vaativampi prosessi. Mutta nyt vuoro vieraskynälle:

Jos joku, niin työnhakuprosessi poikkeaa täällä merkittävästi suomalaisesta, mutta lyhyesti voisi sanoa että se ottaa aikansa. Poikkeuksia toki on ja joku saattaa löytää uuden duunin nopeastikin, jos kaikki osuu kohdalleen, mutta tässä prosessia kuvataan hieman yleisemmällä tasolla.

Työpaikkoja on reilusti auki, siltä asia ainakin netin työpaikkailmoitussivuja yms. seuraamalla näyttää. Paljon täällä haetaan jonkun tietyn teknologian, ohjelmointikielen tms. erityisosaajia. Työpaikan kuvaus pitää toki sisällään loputtoman listan kaikenlaista vaadittavaa ja toivottavaa kokemusta ja osaamista, mutta useinmiten vain osa näistä vaatimuksista on homman hoitamisen kannalta todella vaadittavia tietoja ja taitoja, ja osassa on sitten vähän pelivaraa. Eipä siinä sinänsä mitään, mutta täällä saattaa vähänkään mielenkiintoiseen paikkaan tulla yli tuhat hakemusta, joten rima voidaan työnantajan puolelta asettaa aika korkealle. Eli käytännössä hommaan kuin hommaan löytyy se ns. 100 prosentin match, joten vaikka avoinna olevan homman pystyisikin hoitamaan, niin jos nyt listatuista asioista omaat vain tuollaiset 70-80%, niin hakeminen on käytännössä turhaa, koska parempi löytyy aina jonosta.

Työnhakijan ensimmäinen iso haaste on saada se oma resume rekrytoivan esimiehen pöydälle ja silmien eteen. Tämä on itse asiassa huomattavasti hankalampaa, kuin miltä se äkkiseltään kuulostaa. Jos johonkin paikkaan on vaikka 500 tai tuhat hakijaa, niin on aivan selvää, että kaikkia papereita ei ainakaan se lopullinen päättäjä lue. Eli on opittava läpäisemään sitä edeltävät portinvartijat. Moneen paikkaan ensimmäisen karsinnan suorittaa tietokoneet. Vaikka se oma CV/Resume olisi miten hyvä tahansa, niin jos oikeita avainsanoja siitä ei löydy, niin tästä tietokonekarsinnasta on täysin mahdotonta päästä läpi. Eli resumen virittäminen jokaista paikkaa kohden on tärkeää.

Seuraava vaihe on sitten se, että joku oikea ihminen saa tietosi eteensä. Täällä yleisesti sanotaan, että ammattirekrytoija (firman oma tai erillisen rekryfirman edustaja) käyttää aikaansa tässä vaiheessa resumen tsekkaamiseen 15-20 sekuntia. Eli paperin pitää olla todella hyvässä kunnossa, että se pääsee tästä seulasta läpi ns. ehkä pinoon. Tässä vaiheessa siitä tuhannesta hakemuksesta on karsittu ehkä 90-95% jo pois. Rekrytoija ottaa tämän jälkeen tuon ehkä pinon uudelleen tarkasteluun ja käyttää jo hieman enemmän aikaansa per paperi ja tekee listan kandidaateista, joihin otetaan yhteyttä.

Näin pitkälle jos on päässyt, niin siitä alkaa varsinaiset haastattelut. Käytännössä koskaan hakijaa ei kutsuta suoraan paikan päälle, vaan ensimmäiset haastattelut ovat puhelinhaastatteluja. Niissä käydään läpi itse hommaa tarkemmin, selvitetään hakijan kiinnostusta ja osaamista. Onnistumisen avain tässä vaiheessa on yrittää saada itsensä jotenkin erottumaan niistä muutamasta kymmenestä muusta, jotka ovat tähän asti päässeet. Tähän ei voi tietenkään mitään yleisohjetta antaa, koska joka homma on niin erilainen. Joka tapauksessa täällä haetaan osaajaa juuri siihen tiettyyn hommaan ja jos sitä ei ole, niin se on sitten siinä. Samoin tässä vaiheessa pienimmästäkään asiasta ei saa tehdä ongelmaa tai antaa edes sitä vaikutelmaa, että jossakin asiassa saattaisi olla joku ongelma (esim. työn vaatiman matkustamisen määrä, aloituspäivä tms.). Jos rekrytoija näin tulkitsee, niin käytännössä se on sitten moro tälle hommalle. Otetaan jonosta seuraava, joka on sopeutuvampi. Jos tämä puhelu rekrytoijan kanssa menee hyvin, niin ensimmäinen tavoite on useinmiten saavutettu. Paperisi päätyvät sen rekrytoivan esimiehen silmien eteen.

Tästä alkaakin sitten homma tavallaan alusta. Onko se rekrytoiva esimies enää kiinnostunut sinusta vaiko ei. Joskus tuon aiemman vaiheen rekrytoijat on briiffattu aika hyvin sen suhteen mitä haetaan, mutta aina näin ei ole. On siis täysin mahdollista, että paperisi lentävät suoraan roskikseen, kun mahdollinen tuleva pomosi saa ne eteensä. Mutta jos käy hieman onnellisemmin, niin sitten vuorossa on seuraava puhelinhaastattelu ja useinmiten juuri tämän rekrytoivan esimiehen kanssa. Tässä onkin sitten jo siinä mielessä tosi kyseessä, että hyvällä suorituksella on mahdollista päästä sitten ensimmäisiin kasvokkain tapahtuviin haastatteluihin.

Näitä paikan päällä tapahtuvia haastatteluja on useinmiten useampi. Yleensä vähintään kaksi, mutta voi niitä olla enemmänkin. Täällähän ei saa käyttää mitään psykologisia soveltumistestejä, joten kokonaiskuva hakijasta pitää tehdä haastatteluprosessin aikana. Mahdollisen tulevan pomosi lisäksi käytännössä kaikki tulevan teamin jäsenet haastattelevat ainakin. Lisäksi henkilöitä saattaa olla naapuri-teameistä, HR:stä tai ihan mistä vaan. Yksi haastattelukerta saattaa kestää useita tunteja, tuollainen 5-6 tuntia ei ole lainkaan tavatonta. Ja koko ajan pitää jaksaa tsempata aivan täysillä ja muistaa, että jonossa on kymmenen muutakin. Ja kun tuota valinnanvaraa on, niin työnantajat hakevat mahdollisimman hyvää sopivuutta myös teamin muiden jäsenten joukkoon. Se ei siis vielä riitä, että osaamisesi on viimeisen päälle, jos et sovi porukkaan muuten.

Olettaen että tästä rumbasta on selvinnyt voittajana (ja hyvä kakkonen tai kolmonenhan ei näissä hommissa riitä mihinkään), edessä on tarjous firman puolelta, jonka sitten voit hyväksyä tai olla hyväksymättä. Usein palkka ym. kuviot on keskusteltu jo tuon haastatteluprosessin aikana ja hakijalle on tehty selväksi, että jos tarjous tehdään, niin se on sitten "ota tai jätä" -tyyppinen. Tämän jälkeen on sitten vielä ns. doping-testit, eli taustasi selvitetään ja käytännössä annat luvan penkoa itsestäsi kaiken mahdollisen. Se mitä tietoja sinusta oikeasti kaivetaan, on epäselvää ja riippunee hommasta, mutta ainakin rikosrekisterit tarkistetaan, mutta myös luottotietoja yms. voidaan tutkia.

Käytännössä aina tarvitaan myös suosittelijoita, joiden merkitystä ei todellakaan voi aliarvioida. Joihinkin firmoihin ei ole mahdollisista päästä töihin, jos joku jo yrityksessä oleva ei ole sinua suosittelemassa. Tämä on yksi syy siihen, miksi täällä painotetaan verkottumista ja verkottumaan nimenomaan silloin, kun sitä verkkoa ei varsinaisesti tarvitse. Verkostojen ja erilasten netin verkottumistyökalujen kautta myös rekryfirmat alkavat soittelemaan sinulle tarjolla olevista paikoista. Puhelin saattaa piristä ja sähköposti kolista päivittäinkin, mutta rekrytoijilla haussa olevat paikat eivät todellakaan välttämättä vastaa sitä omaa osaamistasi. Tai tarjolla oleva paikka voi olla jossain toisella puolella maata.

Poikkeuksia toki löytyy, mutta yleisesti voisi sanoa että aivan minimiaika rekrytointiprosessin läpivientiin on kuukausi. Mutta kyllä siinä saattaa puolikin vuotta helposti palaa. Moni paikka on tosiaan netissä auki, mutta niihin ei välttämättä oikeasti haeta ketään kauhean aktiivisesti. Jostain paikoista saatetaan ottaa ensimmäisen kerran yhteyttäkin vasta 6 kk hakemuksesi lähettämisen jälkeen. Lähinnä odotellaan että jos joku täydellinen heppu löytyy, niin sitten voidaan sitä vähän jututtaa ja katsoa olisiko syytä kayttää aikaansa hänen kanssaan enemmänkin.

 

Onnellisimmillaan prosessi päättyy uuden työpaikan löytymiseen. Se voi johtaa myös siihen kakkospaikkaan. Se saattaa myös johtaa päätökseen rekrytoida, mutta rekryprosessi pysähtyykin sitten firmassa annettuun yleiseen rekrytointikieltoon ihan viime hetkellä ennen työtarjouksen saamista (sitä se 3-6 kk prosessi tässä kvartaalitaloudessa teettää). Joku prosessi päättyy rekryn lopettamiseen projektin päättämisen vuoksi, vielä ihan loppumetreillä. Nämä kaikki vaihtoehdot on tässä tullut kyllä tänä aikana tullut koettua. Kaksi rekryprosessia on kuitenkin päättynyt omalta osalta jo onnellisesti. Sen ensimmäisen duunipaikan löytäminen on aina vaikeinta. Sitten kun sinulla on tuoretta paikallista työhistoriaa ja olet hoitanut hommat kunnolla ja saanut sitä kautta uutta verkostoa ja suosittelijoita, homma saattaa olla jo huomattavasti helpompaa.