Hyde Street Pier, San Francisco

Vaihteeksi tällainen kuvapostaus muutaman viikon takaa, kun päätettiin käydä vihdoin Cityssä ollessamme katsastamassa noita isoja laivoja tuolla Hyde Street Pierillä. Aluehan on osa tuota merenkulkumuseota ja siten siis osa kansallispuistojen alaista National history parkia. Osuttiin sinne vielä sellaisena tapahtumapäivänä, että oli kaikenlaista ekstraohjelmaa, eikä pääsymaksuakaan tarvinnut maksaa. Kuvien otto jäi vähemmälle, koska vaan puoliso räpsi jotain kuvia ja näköjään pääsääntöisesti tuosta autolautasta, ei niinkään niistä purjeveneistä ja vanhoista rahtialuksista, mutta oltiin vissiin niin keskittyneitä koluamaan niitä laivoja, ettei muistettu kauheasti kuvailla. Tässä taas todiste, että kyllä täällä näitä paikkoja riittää kouluttavaksi vaikka kuinka paljon.

Some pictures from our visit to Hyde Street Pier, the National history park earlier this summer.

Point Reyes National Seashore

Meillä on edelleen montakin paikkaa listalla, missä pitäisi joskus mennä käymään. Osa niistä on ihan tässä lähelläkin, mutta ei ole vaan muulta elämältä tullut käytyä. Törmään jatkuvasti jossain nettiartikkeleissa ja niiden kommentissa väitteeseen, kuin USA:ssa pitää aina mennä joka paikkaan autolla, lenkillekin. No täällä meidän nurkilla se ei todellakaan pidä paikkansa. Enemmän ehkä ihmettelyä saa aikaiseksi se, että miten mä kuljen töihin autolla enkä pyörällä, kun mun työmatka on vaan jotain 6 km (se on toki hyvä kysymys, ja jos ei olis kaikenmaailman kissanristiäisiä, ja jos roudaisin suihkuromppeet töihin mukaan, varmaan sen näin talvellakin helposti pyöräilisi). Toki me lähdetään joskus kävelylenkille autolla ihan vaan sen takia, että kotikulmien maisemat nyt ei ole kovin kummoiset, ihan normi lähiötä vaan.

Syksyllä saatiin aikaiseksi vihdoin mennä Point Reyes National Seashoreen, joka on nimensä mukaisesti kansallispuistosysteemin alainen suojeltu rannikkokohde tuossa noin 100 kilometriä San Franciscosta pohjoiseen. Meille osui lenkkikeleiksi vähän pilvisempi ja tuulisempi päivä, joten valokuvat eivät ehkä ole kaikkein houkuttelevimmat. Siinä on sitä polkua mitä kulkea, mutta myös reilut 300 askelta olevat rappuset vanhalle majakalle, joka on kyllä parhaat päivänsä nähnyt. Sieltä majakalta on ihan hienot näkymät ja voisi tyynemmällä kelillä varmaan bongailla valaita ja muitakin, mutta noilla keleillä olisi pipo kyllä ollut tarpeen.

There is so many great places to visit and so little time. I still have several places, beaches, hiking trails etc. that I would want to visit, but.. well, life happens, and you do not have time for everything. It actually took us a long time until we decided to go visit the Point Reyes National Seashore sometime last fall. The day was a bit cloudy and windy, so the pictures do not tell you the whole truth about how beautiful this place is. There is also the 300+ steps that you can do and check, if you are in good enough shape to run them down and up. I should definitely practice more, it is pretty easy to go down, but what goes down must also go up. And it took me a while...

Puiden kasvusta päätellen tuulista keliä riittää täällä useamminkin. / Based on this it has been windy before too.

Tämä lienee jotain punaista jäkälää tai jotain muuta, joita kallioilla näkyy. / Red lichen (?) on the rocks.

Löydä peurat kuva-arvoitus. / Find the deer.

Noin 300 askelmaa alaspäin. / Appr. 300 steps down.

Majakka. / The lighthouse. Needs some new paint maybe.

Ja sama maisema kuin tuossa ylempänä toisesta suunnasta. / And the same scenery as there above from the other direction.

Kotimatka ajettiin tuota rannikon vieressä menevää tietä ja pitihän sitä pysähtyä katsomaan, kun tämä sankari ylitti tietä useampaankin otteeseen. Ei ilmeisesti oikein osannut päättää, että mihin oli menossa. Muut autonsa pysäyttäneet olivat sitä mieltä, että kojoottihan se siinä. Vähän googlailtuani olen samaa mieltä. Myöhemmin rinteessä taisi näkyä vielä tämän loppuperhe, joten ei se mikään karannut koiralauma ainakaan ollut. / We were driving along the coast back home, when we saw this fellow. He/she was crossing the road several time, probably trying to figure ow to get past the fence or is it better to go back and up the hills. The other people stopping here were sure that this is a coyote. I googled a bit, and I would agree on that. Never seen on before. The rest of the family seemed to be waiting on the other side of the hill, so this was not the only on there.

"Ensin katson vasempaan, sitten oikeaan..." / "Let´s check the cars before passing."

Ihan vaan siitä syystä, että kotiinajaminen tätä siltaa pitkin on vaan ihan yhtä hienoa joka kerta (niin harvoin sitä tulee tehtyä). / And this pic is here just because we headed home along the bridge and it still is a pretty bridge.

San Franciscossa kahdestaan

Mulla on jäänyt puhelimeen näköjään vaan lojumaan viime syksyltä San Francisco -viikonlopun kuvia. Teini meni hackatoniin tai vastaavaan koodauspäivään SF:ään vuorokaudeksi ja päätettiin sitten mennä viikonlopuksi itsekin kaupunkiin viettämään aikaa kahdestaan. Valittiin määränpäiksi kohteita, joissa ei oltu vielä käyty. 

Ensimmäisenä listalla oli Coit tower. Tänne on aiemmin meinattu joskus mennä, mutta oli suljettu remontin takia. Paikan näköalat ja tornin sisällä olevat seinämaalaukset on kyllä vertaansa vailla. 

Luin joskus jotain San Fransiscon portaat tms. kirjaa ja siitä lähtien Sunset districtin 16th Ave Tiled Steps eli mosaiikeilla koristellut portaat on ollut listalla. Tämä alueen asukasprojektina lähtenyt kokonaisuus on kyllä upea. Erilaisia teemoja ja upeasti tehty kokonaisuus. Ja ylhäältä on vielä kivat näkymät lahdelle. 

Ei oltu koskaan myöskään käyty Fort Point -linnoituksella, josta on hyvällä säällä aivan uskomattomat näkymät Golden Gate -sillalle. Siitä lähdettiin myös sitten kävellen itse siltaa pitkin. Eipä ole sitäkään tullut aiemmin tehtyä. Melko tuulistahan tuo lysti on, mutta on se silta vaan uskomattoman hieno. 

Käytiin syömässä italialaisessa ja pubissakin hetken istumassa ja yövyttiin aivan ihastuttavasssa viktoriaanisessa Queen Anne -hotellissa. Talo oli aivan ihana sisältä ja ulkoa, sisustus todella mätsää ulkoasuun, ja kaikki huoneet on erilaisia. Talo on aikoinaan toiminut tyttöjen sisäoppilaitoksena, mutta ei kovin pitkään. Sen jälkeen talo on toiminut monessa eri roolissa päätyen lopulta B&B:ksi. Koulun entinen johtaja kuulemma kummittelee edelleen talossa, mutta ei pelotellen, vaan asiakkaista huolehtien, esimerkiksi nostaen tavaroita lattialta. Uskoo ken uskoo, mutta onneksi luin talon historiasta vasta yöpymisen jälkeen. 

Melko lähellä hotellia on myös Japantown, jossa piipahdimme, mutta vesisateen yllättäessä kuvat taisivat jäädä ottamatta.

Angel Island, Lands´ End San Francisco

Näin syysflunssassa kotona lorviessa on näköjään vihdoin aikaa käydä läpi kesällä otettuja valokuvia. Mulla on ollut puhelimessa lista erilaisista lähellä olevista paikoista, joissa haluaisin käydä. Suuren osan ajasta se lista on ihan unohtunut, mutta kaivan sen välillä esille. Yksi sellaisista on ollut Angel Island, saari tuossa San Franciscon lahdella. Keväällä bongasin Grouponista liput Angel Islandin kiertoajelulle, joten päätin ostaa ne pois, jotta tulisi vihdoin siellä käytyä. Kesäkuun loppupuolella sitten päätettiin lähteä käymään siellä. Angel Islandiin pääsee kahta kautta lautalla, joko San Franciscosta tai lahden toiselta puolelta Tiburonista. Koska Tiburonista näytti olevan useampi vuoroja, päätettiin lähteä sieltä. Toisaalta ei oltu käyty Tiburonissa ennen, joten tuli sitten sielläkin käytyä. Tiburonhan on kaupunki, jossa Robin Williams asui. Tosin tämän tiedon itse sain vasta näyttelijän kuoltua, mutta joka tapauksessa.

Angel Island on lahden suurin saari ja se on toiminut aikoinaan maahanmuuttoasemana, lähinnä Kiinasta tulleiden maahanmuuttajien vastaanottopaikkana 1900-luvun alkupuolella. Koska kiinalaisten papereita ja sukulaisuussuhteita on ollut vaikea selvittää, on osa heistä joutunut viettämään aikaansa saarella pitkiäkin aikoja. Lisäksi osittain pitkää oleskeluaikaa ovat selittäneet tartuntataudit ja karanteenissa olo saarella.

Saari on ollut myös armeijan tukikohta, mutta on nykyisin osavaltion puisto. Itse siis käytiin sellaisella "junabussilla" kiertoajelulla, mutta joskus olisi ihan hauska mennä saarelle patikoimaan ja pyöräilemään, jotta ehtisi tutustua paikkoihin paremmin. Tällä kertaa ei auringon porottaessa enää lähetty kiipeämään saarta ylös ja toiselle puolelle, jotta olisimme ehtineet nähdä paikkoja paremmalla aikaa.

Tiburon

Gold Gate lautalta kuvattuna

Bay Bridge lautalta kuvattuna

Welcome Station, nykyinen museo

Saaren aikajana

Ei nähty pesukarhuja, vain varoituskyltti

Vartijoiden asumukset ja muut rakennukset eivät olleet enää ihan siinä kunnossa, että niihin saisi mennä edes sisälle

Sinänsä harvinainen kesäpäivä, että lahdella ei ollut sumua ja San Franciscoon näki melkoisen kirkkaasti

Immigration Station, portaiden tekstit kuvaavat maahanmuuttajien todellisuutta

Tiburon

Angel Island

Tiburon

 Kotiinpäin ajaessamme päätimme käydä sitten vielä San Franciscossa paikassa, jossa ei ole tullut ennen käytyä, eli Lands´ End. Joka nimensä mukaisesti on tuo viimeinen osa tuota lahden vieressä olevaan maakaistaa, jonka jälkeen aukeaa sitten valtameri. Jonkun verran tuli sielläkin käveltyä mäkeä ylös ja sitten kiivettyä takaisin ylös, mutta todella kaunis paikka tuokin oli.

Lands´ End

Tuonne tasaiselle kalliolle tuli käveltyä. Ja sitten kiivettyä mäki hikoillen takaisin ylös

Ylös päin käveltäessä oli onneksi varjoakin välillä

Golden Gate Lands´ Endistä katsottuna