Suomeen paluu -suunnitelmia

Tätä varmaan nyt modernisti kutsuttais klikkiotsikoksi, mutta en oikein tiennyt, että miten muutenkaan tämän nimeäisi. Joten sanotaan nyt heti alkuun, että sellaisia suunnitelmia ei tällä hetkellä ole. Ja mitä pidempään täällä on, sitä vähemmän tällaisia suunnitelmia tulee edes mieleen. 

Asutaan ja työskennellään hirveän kansainvälisessä ympäristössä, ja tänä kysymys tulee toki edelleen esille aina silloin tällöin, kun jutellaan, että miksi kukakin on täällä ja aikooko olla kauankin. Aiempi vastaukseni "en tiedä" on vaihtunut vastaukseen "ei ole kotimaahan paluu suunnitelmissa, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu". Ollaan jo melkein siinä hilkulla, että vastaus olisi, että "tuskin". Mitä enemmän sitä kotiutuu, löytää omat kuvionsa, työn, ystävät, rutiinit, lempikampaajan, ravintolat, ja elämä ja suunnitelmat muutenkin menevät omalla painolla eteenpäin, sitä vähemmän sitä edes miettii ajatusta Suomeen palaamisesta. Toki työllisyystilanne näyttäisi olevan täällä omasta näkökulmasta nyt parempi ja sekin vaikuttaa. Toki sitä kaipaa ihmisiä Suomesta, mutta siinä se melko pitkälti tällä hetkellä onkin. Ja ehkä pitääkin olla, että kykenee elämään sitä jokapäiväistä elämää, tekemään suunnitelmia ja ottamaan kaiken irti arjesta ja juhlasta. Teini on kovin vakuuttunut, että täällä hän nyt on ja tänne hän jää. Onhan hänellä toki eri näkökulma täällä asumiseen, integroituminen lapsena on helpompaa kuin aikuisena.

Mua haastateltiin yhteen ulkosuomalaisia naisia käsittelevään tutkimukseen viime syksynä. Siinä tuli vahvasti esille myös paluusuunnitelmat, suhde Suomeen ja muut. Silloin otin esille sen – jota nyt tietty mietin, että kannattaisiko tästä nyt kirjoittaa ollenkaan – että koko ajan on vain enemmän ja enemmän sellainen olo, että se kotimaa ei ole sellainen maa, josta nelisen vuotta sitten lähdin. Toki yhtä hyvä näkökulma voi olla, että itse en ole enää se sama henkilö, joka silloin sieltä pois muutti. Tai sitten se kotimaa vaan näyttäytyy kovin erilaiselta lehtijuttujen, nettisivujen, sosiaalisen mediaan ja ajankohtaisohjelmien kautta kuin mitä se itse todellisuus on. Ja todellakin tarkoitan tässä sitä vihapuhetta, ei-suomalaisen-näköisille huutelua, ennakkoluuloja ja rasismia, millä nimellä sitä kukakin haluaa kutsua. Ihan käsittämättömältä tuntuu, että se mikä on tällä hetkellä mun arkipäivää ja rikkaus, monikulttuurisuus, on Suomessa nyt se, josta pitää päästä eroon. Ja se, että suvaitsevaista henkilöä tarkoittava termi on nykyään haukkumasana! Meidän teini ei kauheasti seuraa mitään Suomen medioita, mutta näkee joskus jotain juttuja mitä mä lueskelen tai selailen ja aina se ihmettelee, että miten ihmiset voi sanoa jotain noin rasistista. Anteeksi, siis maahanmuuttokriittistä, kuten kait nykyisin sanottaisiin. Eipä näytä kauhean houkuttelevalta paluupaikalta siitä näkökulmasta. 

Toisaalta voihan kaikki näyttää täältä käsin täysin erilaiselta kuin paikan päältä. Eihän mediaan antama kuva tästä paikallisesta liikemies-presidenttiehdokkaastakaan pidä paikkansa kaikkialla. En ole tavannut yhtään herran kannattajaa täällä, päinvastoin, eikä missään auton bumber stickerissäkään ole lukenut miehen nimeä (kuten aiemmin todettua, niin toisen puolueiden ehdokkaiden tarroja kyllä näkyy). Eikä täällä ole ollut kauheasti mitään miehen kannattajien tilaisuuksiakaan. Mutta tilanne saattaa olla ihan eri jossain toisessa osavaltiossa, josta työt ovat karanneet toisiin maihin. Asiat ei aina ole siten, miltä ne näyttää. 

Otsikkoon palatakseni, mitään sen kummempia suunnitelmia ei siis ole. Mutta never say never.

Kävelevä matkailumainos

On kyllä niin ihanaa työskennellä hyvin monikulttuurissa ympäristössä. Opin samalla lounastauoilla ym. niin paljon muiden kulttuurista, ihmisistä, heidän tavoistaan, ruuista jne. jne. Niin töissä kuin muuallakin tulee aina joskus puhuttua siitä, että mistä on kotoisin. Se aksentti kun puheessa paljastaa heti, että jostain muualta sitä on tänne tultu.

En mitenkään tyrkytä tietoa kotimaastani, sen tavoista tai kielestä. Mutta jos kysytään, niin toki vastaan. Ja koska tällä alueella asuu hyvin kansainvälistä, koulutettua ja matkustelevaa porukkaa, niin yllättävän monella on jonkun verran tietoakin Suomesta, tai ovat siellä joskus käyneetkin. Joskus sitä toki toimii eräänlaisena kävelevänä matkailumainoksena, ja ainakin pääsääntöisesti toivottavasti antaen positiivista kuvaa omasta kotimaastaan.

Tässä viime aikoina on kovasti keskusteltu omien kulttuurien ja maiden tavoista, joten nämä tiedot olen ainakin saanut viime aikoina jakaa eteenpäin.

• Kävin keskustelua päivänaikojen vaihtelusta ja yritin selittää yötöntä yötä ja talven pimeyttä. Jouduin lopulta kaivamaan netistä nopeutetun videon, jossa vierekkäin esitellään vuorokautta keskikesällä ja keskitalvella Helsingissä. Keskustelukumppanini, equadorista kotoisin oleva henkilö, huokaili ja hoki "wow" vähän väliä. Toisaalta, jos on elänyt lapsuutensa päiväntasaajan kohdalla, jossa päivä alkaa joka päivä klo 6 aamulla ja pimeä tulee kello 18 joka päivä, on suomalaisen kesän valoisuus varmasti vaikea hahmottaa. Tuloksena kommentti "mun pitää kyllä nyt oikeasti miettiä meneväni joskus Suomeen".
• Metallimusiikista. Suomesta ponnistaa uskomaton määrä kansainvälisiä metallibändejä. Edellä mainittu työkaverini on muuten Apocalyptican fani, ei vain tiennyt bändin olevan Suomesta. Lupasi tutustua nyt muihinkin suomalaisiin metallibändeihin. Suomesta tulee myös uskomaton määrä folk metallia, joka todellakin osaa vangita suomalaisuuden ytimen. Eräs työkaverini jopa tunsi Korpiklaanin musiikkia. Ja itselleni tuli yllätyksenä, että tietyissä piireissä Venäjällä suomalainen metalli on todella suosittua tavaraa. 
• Suomen kieli ei ole varsinaisesti lähellä mitään kieltä (paitsi Viro). Työkaverien mielestä onkin hauskaa, kun suomalaisilla on asioille aina niin kummallisia nimityksiä, eikä kielestä voi edes arvata, että mitä sanotaan. Osa on kuitenkin kuullut termin "kalsarikänni" (todennäköisesti minulta). Se termi sitten nousee aina keskusteluissa välillä esille. Tämän päivän saldona on työkaveri, joka suunnittelee menevänsä joku päivä Suomeen ja osaa nyt sanoa myös "Haluan vetää kalsarikännit". Jeps. Mä vaan vastaan kysymyksiin, en opeta näitä oma-aloitteisesti. :)
• Toinen joka hämmästyttää on se, että meillä ei ole sukupuolta ilmaisevaa hän-sanaa, tai että yhtä substantiivia voi periaatteessa taivuttaa noin 1300:n muotoon.
• Suomessa järjestettävät kaikenlaiset kilpailut aiheuttaa yleensä ihmetystä, muissa maissa ei kuulemma järjestetä mitään kansantapahtumia, joissa soitetaan ilmakitaraa, heitetään kännykkää tai kannetaan akkaa. "You are kidding", on aika yleinen vastaus, kun näistä kertoo. 
• Muutaman työkaverin olen tutustuttanut ja ihastuttanut Panda lakritsiin. Kerran ostin yhdelle managerille paketin, kun joutui tekemään yhden asian toiseen kertaan, koska missasin jotain ensimmäisellä kerralla. Ei mikään iso moka, vei ehkä 5 min, mutta kuitenkin ylimääräistä vaivaa. Vastaus oli tietenkin, että ei sinun olisi tarvinnut, mutta paketin aukaisemisen jälkeen tuli pyytämään, että mokaisin useamminkin, koska lakritsi oli niin hyvää. Pohjois- ja keskieurooppalaisten ihastuminen turkinpippureihin myös yllätti. Kävivät kyselemässä moneen otteeseen, että vieläkö voisi ottaa yhden.
• Ehdottomasti eniten tähän asti hauskuuttanut asia on, että suomalaisten kielenkäyttö ei ole sellaista suuria tunteita maalailevaa. Ei siis hoeta koko ajan, miten upeaa, mahtavaa ja erinomaista joku on, ja miten ei myöskään kauheasti hoeta rakastavamme kaikkea. Lähinnä pidetään kavereista, elokuvista, ruuasta ja musiikista, mutta harvemmin "I loooove this band" -tyyliin.
• Tuttavani, joka itse asiassa on musiikkialalla, hämmästyi kun puhui jotain suomalaisesta reggeasta. "Anteeksi mitä sä sanoit." Etsin sitten Jukka Pojan kappaleen ja annoin kuunneltavaksi. "Hitsi, kun ymmärtäisin, mitä tässä sanotaan, mutta kyllä tämä tosiaan on reggaeta itseään". Että Jukka Poika, jos puhelimet alkaa soida tältä puolen palloa, niin kiitokset voi lähettää tänne. ;)

Ja mikä parasta tässä on, en ole matkailumainos aivan yksin. Venäläinen kollegani on viettänyt Suomessa paljon aikaa ja kehuu aina kaikille suomalaisia järviä, musiikkia, karjalanpiirakoita ja muuta. Eikö olekin vaan niin ihanaa?

Joulu Suomessa

Johan siitä melkein kolme vuotta tänne tulosta onkin, eikä olla käyty Suomessa ollenkaan. Viime kesänä päätin, että kun näköjään kesällä on niin mahdotonta töiden, kesäkoulun ja törkeän kalliiden lentohintojen takia saada järjestettyä Suomen vierailua, niin sitten lähdetään pikavierailulle jouluna. SAS:lla oli tuolloin suht edulliset hinnat joululle ja varasin lennot aivan järjettömän aikaisin siitä syystä. Eipähän tullut sitten ainakaan mahdollisuutta vaihtaa suunnitelmaa.

Kuvat kertokoon puolestaan, mutta meidän aivan liian lyhyt (9 päivän reissu) sattui alkamaan lumisateessa ja lunta ja auringonpilkahdusta olikin sitten koko loma täynnä. Toki osa päivistä oli jokseensakin kylmiä näin plus-asteista tuleville (vaikka on täällä Kaliforniassakin nyt talvi ja yölämpötilat on ollut lähellä nollaa). Oli ihana nähdä sukulaisia ja ystäviä, vaikka osan aikaa olinkin ihan totaalisessa jetlag-sumuverhossa. Iän lisääntyminen ja Atlantin yli ja 10 aikavyöhykkeen ylittäminen ei sitten todellakaan ole enää niin helppoa kuin se oli 10 vuotta sitten. Jos googlaa jetlagin oireet, niin mulla oli kyllä ne kaikki (aamukahdelta herääminen, iltapäivällä nuijanukahtamiset, vatsavaivat, huimaus, päänsärky jne.). Onneksi loppupuolella reissua tuli vedettyä yhdet 14 tunnin iltapäivä-yöunet, niin sen jälkeen taas jaksoi. Ja onneksi olin fiksuna likkana sopinut kaikki menot pääsääntöisesti aamupäivään. Mitä aiemmin, sen parempi.

Kameraa ei ollut mukana, joten kännykkäräpsyjä, olkaa hyvä:

Ensimmäinen aamu Helsingissä

Raitiovaunua odotellaan

Oliko siis niin ihana talvinen, aurinkoinen keli, että?

Jotain Kaliforniasta, jostain Suomesta. Jos satutte näkemään Sharksien "Shark Tank"issä, niin tämä on sitten meikäläisen kuva.

Shark Tank -vierailijat, tätäkin voi yrittää bongailla

Helsingin ulkopuolellakin sateli öisin lunta

Automatkalla. (Ei ajettu itse, koska vuokra-auto viikoksi olisi ollut yli 1000 euroa - siis järjetön hinta. Onneksi julkiset kulkee ja sukulaiset ja ystävät sitten kuskasivat loput.)

"Joulukuusi"

Lisää lunta. Mun työkaverit oli ihan innoissaan näistä kuvista..

Ehkä ihan hyväkin, ettei jetlageissamme ajeltu näillä keleillä

Lunta, lunta, lunta riittää. Jee.

Enpä ole ennen tampannut sydämiä vastasataneeseen lumeen rautatieasemalla. Mutta annettakoon se näin ulkosuomalaiselle lumesta innostuneelle anteeksi, jooko.

Ja Tampereen jouluvaloja.

Puolison mielestä näitä oli reissun aikana jostain saatava.

Mun listalla oli taas nämä.

Suomalaisesta palvelukulttuurista, tai sen puutteesta, mulla olisi muutama sanakin sanottavana, mutta en halua ärsyttää ketään. Mutta oikeasti, jos huomautat hotellihuoneen sängyn alla olevista jonkun edellisen vieraan karkkipapereista ja parittomasta sukasta, niin onko ihan ookoo vastata "Ai"? Tai miksi hotelli tarjoaa ruokakupongin, mutta ravintola (niinkuin melkein kaikki muutkin ruokapaikat) on Tapaninpäivänä kiinni? Oheisen kyltin nähtyäni en enää ihmettele, miten on mahdollista, että kahvilassa on työvuorossa vain yksi henkilö..

Salmiakit ja Parikat. Siinä joululahjat itselle. Parikan liikkeessä palvelu oli kyllä enemmän kuin kohdallaan. Enkä olisi varmaan muistanut pyytää sitä tax refund -lappuakaan, jolla tällainen ulkosuomalainen sai osan veroista takaisin kentällä.

Alkoi lämpömittarin lukemat olla siinä mallissa, että oli aika lähteä kotiin.

Heippa, Suomi!

Ihan pakko sitten vielä kertoa, että pariin julkkikseen törmättiin. Kalifornia on jättänyt jälkensä meihin, sillä: Höpötin Jani Toivolan kanssa kahvilan eteisessä hetken. Ja puoliso kantoi Leif Segerstamin käsimatkatavaran Kööpenhaminassa koneesta tulon jälkeen liukkaat rappuset terminaaliin (kukaan muu ei tarjoutunut.. oikeesti ihmiset!). En ole yhtään julkkista nähnyt täällä rapakon tällä puolen, niin pitihän nää Suomen julkkibongaukset mainita..

Oli tosi ihana nähdä ystäviä ja sukulaisia. Puristi kyllä jokusen hetken rinnasta, kun piti lähteä ja tiesi, että on taas melko pitkä aika siihen, kun ihan livenä tavataan. Siskonpoikakin kun sinnikkään "painostuksen" jälkeen vihdoin ennen meidän lähtöä oppi sanomaan "täti". Awww..

No, reilu viikko on oltu kotona ja tällainen jetlag jetlagin perään ei ole ihan piece of cake, varsinkin kun saatiin mukaamme joku flunssanpoikanen. Mutta oli ihanaa. I <3 Finland. Mutta oli tänne Kalifornian kotiinkin ihana tulla taas reissun jälkeen.

Ulkosuomalaisuus ja äänestäminen

Eurovaalit oli tänään. Oli ensimmäinen kerta, kun jätin äänestämättä äänestysoikeuden saatuani. Syy siihen on, että tänä vuonna ei Piilaaksossa ollut mahdollista jättää ennakkoääntään. Olisi pitänyt lähteä lähetystöön asti L.A:hin. Käytännössä se tarkoittaa, että olisi pitänyt ottaa vapaata töistä ja ajella 6-8 tuntia suuntaansa. Ei nyt ollut sellaista aikaa / halua, että olisi sinne asti tullut lähdettyä. Jos äänestyspiste olisi ollut edes noin tunnin ajomatkan päässä tällä alueella, olisi äänestämään kyllä tullut lähdettyäkin.

Viime pressanvaaleissa on Piilaaksossakin ollut oma äänestypisteensä. Suomen ulkoministeriö (tai kuka sitten lieneekään) on suuressa viisaudessaan päättänyt jättää meidät tällä kertaa huomioimatta. Siitäkin huolimatta, että täällä Piilaakson alueella on ainakin yhtä paljon suomalaisia kuin L.A:n alueella, ellei jopa enemmänkin.

Sitten vielä ihmetellään, että miksi ulkosuomalaisten äänestysprosentti on niin matala. Hei haloo!

Passin uusinta

Kun ei olla vielä kertaakaan viimeisen hieman vajaan kahden vuoden sisällä suoriuduttu takaisin Suomen kamaralle, on tullut jokusen kerran vilkuiltua kalenteria ja noita passien voimassaolopäiviä. Nyt kun näyttää siltä, että työt ja muut täyttävät ensi kesää, eikä Suomeen olla kesälläkään menossa, on sitä passia tullut muutaman kerran ihmeteltyä. Se kun on menossa vanhaksi syksyllä, sama kohtalo on perheen teinin passilla. (Teinin passin kuvaa tänne tultaessa vähän jo naureskellen katsoivat, kun kuva on sen verran vanha. Taitaisi muutenkin sen kanssa kohta alkaa tulla ongelmia kun tuollainen teini ei oikein näytä enää samalta kuin leikki-iässä otetussa passikuvassaan.)

Tässä jo vähän haarukoitiin lähtemistä Los Angelesin konsulaattiin, mutta onneksi sitten verkostojen kautta tuli reilu kuukausi sitten viesti, että passin voi uusia täällä Piilaaksossakin. Kerran tai pari vuodessa tulevat tuolta L.A:sta tänne Piilaaksoon passin uusimisia varten. Heti viestin nähtyäni varasin ajat meille kahdelle, jotta homma saataisiin kuntoon.

Prosessi oli yllättävän helppo. Mukaan pitää varata täytetty henkilötietolomake, passi, Green Card, yksi Suomen passikuvavaatimukset täyttävä valokuva ja tasaraha passimaksuun ja FedExin toimitusmaksuun. Tänään oli passin uusinta, joten viikko sitten kävimme valokuvaamossa otattamassa passikuvat. Kuvittelin tuon vaativan enemmänkin säätöä, kun nämä paikalliset passikuvat ovat eri kokoa, mutta valokuvaamon nainen vaan totesi, että "jokseensakin vakio EU standardi", räpsi kuvat ja kertoi muuten, että poikaystävänsä äiti on suomalaistaustainen. Tunnisti paidassani olevan tekstin suomeksi ja siitä tämäkin keskustelu sitten lähti. Tänään sitten paperien, kuvien ja rahojen kanssa allekirjoittamaan paperit ja antamaan pari sormenjälkeä ja se oli siinä. Passi tulee postitse kuulemma parin viikon päästä. Kalliimpi passi toki täällä on kuin Suomessa otettuna, mutta eipä nuo lentoliputkaan pikavierailuun ihan halpoja olisi.

Siinä tuli sitten sen verran kyseltyä suurlähetystön virkailijalta, että saahan tuo teini kuitenkin 5 vuoden passin vaikka sinä aikana täyttää 17 ja tulee eteen armeijan kutsunnatkin. Tässä ei mitään ongelmaa ole. Samalla kävi ilmi, että kun asuu pysyvästi ulkomailla, niin kutsuntoihin voi sitten lähettää perustelunsa joko konsulaatin kautta tai sitten sinne esikuntaan, että nyt ei pääse kutsuntoihin saapumaan. Lisäksi selvisi, että jos olisi asunut täällä 7 vuotta ennen kutsuntoja (ei koske meidän teiniä), ei mitään kutsua ilmeisesti tulisikaan. Sekin kävi ilmi, että jos saa USA:n kansalaisuuden (jos sellaista haluaa hakea), niin kaksoiskansalaisuudesta ei tarvitse tehdä mitään ilmoitusta mihinkään enää, vaan Suomenkin kansalaisuus säilyy ihan normaalisti. Sinänsä tätä asiaa ei kauheasti ole edes tullut mietittyä, kun ei ole ajankohtainen, mutta tulipahan nyt kutsunta-asiasta rupatellessa esille. Poikkeuksena tähän on, jos sattuu saamaan kaksoiskansalaisuuden alle 22-vuotiaana, niin silloin pitää ilmoittaa Suomeen, että haluaa pitää myös sen Suomen kansalaisuutensa. Muuten sen menettää ja on vähän isompi paperisotku sitten taas hoidettavana.

Yksi paperisotku tässä on teinin Green Cardin uusimisen kanssa edessä, mutta siitä sitten enemmän joskus, kun se on hoidettu.

Suomalaisen "selviytymisvinkit" ruokakaupassa

Töihin meneminen on todellakin vähentänyt reippaasti netissä notkumista ja viikkorytmi on huomattavasti tiiviimpi. Onneksi tähän mennessä on tullut opittua jo tietynlaiset rutiinit ja toimintatavat ja mitä mistäkin löytää. Jos yllättää Suomi-kaipuu ja suomalaistyyppistä ruokaa tms. pitäisi saada tehtyä, on välillä aiemmin kyllä ollut vähän sormi suussa. Harvemmin onneksi enää. Päätin nyt listata muutamia havainto, mitä löytää ja mistä tai mistä kannattaa ainakin etsiä.

Makeannälkään:
Perheessämme vallitsee yleinen konsesus, että paikalliset karkit ei ole kauhean hyviä, joten siihen löytyy apua seuraavista paikoista yleisesti:
Pandan lakritsit: Trader Joe´s, Whole Foods, World Market, Sprouts, Walgreens
Salmiakki:World Market (löytyy mm. ihan Lakrisalia muistuttavaa Zwart Wit -nimistä salmiakkia, saksalaisia pehmeitä salmiakin"korvikkeita" myös), IKEA
Keksit: Paikalliset keksit ovat yleensä ihan hyviä, mutta ruotsalaista Ballerinaa löytyy ainakin World Marketista ja IKEA:sta sitten taas heidän omiaan, IKEA:sta löytyy myös piparkakkuja ja piparkakkutaikinaa ennen joulua
Dajm: World Market, IKEA
Xylitol-purukumi: Whole Foods

Ruokia:
Puuroriisi: Puuroriisiksi on käytetty Calrose Rise -nimellä kulkevaa riisiä, myös sushi-riisiä kuulemma voisi käyttää, mutten ole kokeillut. Calrose Rise -riisiä saa lähes joka paikasta, esim. Safeway.
Torttutaikina: Puff pastry -nimellä oleva pakastetaikina on lähinnä tätä. Tosin ei kohoa minusta riittävän korkeaksi torttuihin. Saa lähes joka paikasta, mm. Safewayt.
Hapankorput: Whole Foods, World Market, jotkut yksityiset pienet kaupat
Näkkileipä: Safeway, Whole Foods, World Market, Sprouts (merkkejä ainakin Wasa ja Ryvita)
Raesokeri: World Market, Amazon
Lakka- ja puolukkahillo: World Market, IKEA
Suolakurkut: Kosher Dill Pickels vastannee suomalaista makua, ainakin Trader Joe´s
Finlandia-juusto: Sprouts, paikalliset yksityiset pienet kaupat, Costco (kahdesta ensimmäisestä saa myös ainakin ihan Kippari-juuston makuista Dutch Mill Dance Holland Smoked Gouda -juustoa)

Ainoa, jota todella kaipaa on suomalainen leipä. Täällä leipähyllyn leipä on yleisesti sellaista paahtoleivän oloista, jolla on luonnottoman pitkä säilymisaika. Onneksi yhä useammasta paikasta löytyy myös kaupan paistopisteen tms. leipiä (yleensä merkinnällä eurooppalainen, ranskalainen tai italialainen). Niitä löytyy ainakin yksityisistä pienistä kaupoista, Sproutsista, Whole Foodsista, Trader Joe´sta, Costcosta ja isommista Safewaysta.

Muita:
Mm. pyykinpesujauhetta on tullut kokeiltua useaa lajia. Suosituin ja kallein merkki lienee Tide, mutta itse olen tykästynyt Arm&Hammerin hajusteettomaan. Suurin osa muista merkeistä onkin hajustettu todella vahvasti.
WC-papereita on kanssa tullut kokeiltua useita, useimmin tulee napattua Charmin-niminen pakkaus kaupasta. Täällä viemäriputket ei ole kanssa mitään ihan huippuleveitä halkaisijaltaan, joten tämä ei ainakaan ole tukkinut niitä. ;)
Talouspapereissa olen pitäytynyt halvimmissa, kaupan omissa merkeissä, kun niitä ei kauheasti kulu. Kerran tuli ostettua jotain muuta, oliskohan ollut Sparkle ja tuntui, että kyseisessä rullassa yksi pala oli lähes pöytäliinan kokoinen. Tai no oikeasti varmaan n. 1,5-1,75-kertainen suomalaiseen Serlaan verrattuna.
Astianpesuaineista on tullut ostettua joko Dawn- tai Palmolive-merkkistä. Nämä usein myydään huomattavasti pienemmissä purkeissa kuin Fairy Suomessa
Tiskikoneen astianpesuaineita on tullut kanssa osteltua erilaisia. Cascade on ainakin osoittautunut ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin en huomannut kauheasti eroa kaupan omien halvempien merkkienkään kanssa.

Mieliteot on siis hyvä päättää etukäteen, ettei tarvi kiertää useampaa kauppaa etsimässä eri tuotteita.

Kouluruuasta

Tapanani on ollut lukea aamuisin uutisia muutamasta suomalaisesta verkkolehdestä. Uutisointi viime vuonna siitä, miten nuoret eivät syö kouluruokaa, vaan käyvät ostamassa pikaruokaa sen sijaan ja tämän viikkoinen lääkärin kirjoitus siitä, että kouluruoka on täyttä moskaa, ovat nyt toimineet tämän blogikirjoituksen innoittajana (ärsyttäjänä?).

Voi, mitä sitä maksaisikaan, että lapsi saisi 6-viikon rotaatiolla kulkevan ruokalistan mukaisesti koulussa ilmaista / edullista ruokaa päivittäin koulussa. Tämä jokapäiväinen eväiden tekeminen on jokseensakin ärsyttävää. Eikä vaan eväiden tekijän puolesta, vaan varmasti myös lapsen, joka nyt syö lähes samaa ruokaa lounaaksi päivittäin. Pääsääntöisesti teinin lounas koostuu salaatista, sandwichistä (tai suomeksi leivistä, joiden välissä on yleensä kalkkunaleike ja jotain muuta) tai wrapista, hedelmäsoseesta tai hedelmäsalaatista ja vedestä tai mehusta. Aamupäivällä olevalla brunssitauolla teinin välipala koostuu pääsääntöisesti yhdestä myslipatukasta tai vastaavasta ja vedestä (ja tämä on yleisesti se terveellisin vaihtoehto brunssiksi!!). Varmasti sitä olisi muitakin vaihtoehtoja kun oikein tarkastelisi, mutta koska teini tekee eväänsä osittain itse, niin hänen on helpointa tehdä aamupalan yhteydessä myös oma lounaseväsleipänsä. Kun kerroin parille paikalliselle äidille, että teini tekee leipänsä itse, he kovasti ihmettelivät asiaa. Epäselväksi jäi, oliko ihmetyksen aihe se, etten tee lapseni eväitä vai se, että teini suostuu itse tekemään eväitä. Ainakin minulle kertoivat ihmettelevänsä jälkimmäistä, heidän lapsensa ovat tottuneet täyteen palveluun. Noh, heidän lapsensa ovat toki vieneet eväitä kouluun aina 5- tai 6-vuotiaasta lähtien, joten perinnettä on helppo jatkaa. Kun taas meillä tämä eväskäytäntö on aloitettu vasta tänne tulomme jälkeen, kun lapsi on ollut jo aivan kykenevä tekemään eväitään itse.

Osittain toki tämä köyhä eväsvalikoima on oman mielikuvituksen puutetta. Voisihan sitä tehdä kaikenlaisia suolaisia piirakoita, joita teini sitten kylmänä söisi koulussa. Myös ruokatermoksia olemme kokeilleet. Meidän silmiimme kaupassa osuneet ruokatermokset vaan ovat hurjan pieniä. Ja kokeilumme nesteelle tarkoitettuun, mutta sellaiseen tynnyrimäiseen termokseen päätyi taskulämpimän minestronekeiton nauttimiseen. Koulumatkat huomioiden kun eväiden pitää siellä termoksessaan olla n. 5,5 tuntia. Viime vuonna lounastauko oli noin tuntia aiemmin ja silloin siis oli tuo taskulämmin keitto -kokeilumme. Huomattavasti helpompaa on siinä pienessä kylmälaukku-eväslaukku -systeemissä pitää ruokia kylmäkallejen kanssa kylminä tai viileinä. Olen kyllä jotain ilmaista eväskirjaa lueskellut Kindlellä, mutta ohjeet ovat suolaisia piirakoita, erilaisia eväsleipiä ja leivonnaisia, kuten banaanileipää. Banaanileipää on tullut pari kertaa tullut täällä leivottua, mutta minusta se vastaa ihan kuivakakkua. En kyllä sille perustaisi päivän eväitä. Muutamalla kaverilla on kuulemma eväänään sushia. Sitä päivää lienee turha odotella, että minä värkkäisin aamulla lapselle evääksi sushirullia. :D

Ja kyllä, kouluissa on ruokalat ja niistä voi ostaa ruokaa. Luovutimme kuitenkin pääasiallisesti sen suhteen jo viime vuoden keväällä, viikon kouluruokakokemuksen jälkeen. Kun lapsi söi joka päivä niitä perunapalleroita tomaattikastikkeella, hän jo itsekin pyysi mukaansa eväitä. Vaihtoehtoja middle schoolin ruokailussa taisi olla 4-5 erilaista, joista kuulemma se salaattilounas loppui yleensä aina kesken, eikä se pelkästään olisi riittänytkään lounaaksi. Jos et ollut ensimmäisten joukossa ruokalassa, niin sitten oli syötävä sitä, mitä oli jäljellä. Syksyn alussa tuli viestejä kotiin, miten kouluruokailua on nyt parannettu terveellisemmäksi ja yritetty käyttää luomu- ja lähiruoka-aineksia. Silti kotiinkin tulleessa alkusyksyn ruokalistassa rotaatio on viikko, eli joka maanantai on samat vaihtoehdot, samaten tiistaisin jne. Ja vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti samat kuin ennenkin (tosin high schoolissa hieman laajempi tarjonta kuin middleschoolissa). Eli tarjolla on pizzaa, päivittäin (vaihtoehtoina yleensä juusto-, pepperoni- tai vegepizza), grillistä hampurilainen tai kanasandwich (joka on käytännössä kanahampurilainen), tacoja, wrappeja, erilaisia sandwicheja ja päivän erikoinen, joka on yleisesti joko pastaa, nachoja ja tacoja tai nuudeleita. Vain pizzan kanssa listassa näyttää olevan pieni salaatti, muita syödään joko tavallisten tai kiemuraranskalaisten kanssa (curly fries). Syksyn alussa, kun en ollut vielä listaa nähnyt, lähetin lapsen eväsrahan kanssa kouluun. Ensimmäisinä kahtena päivänä kun lounas oli koostunut kanahampurilaisesta ja ranskalaisista, päätimme jatkaa jälleen koulueväiden tekemistä. Koulun tarjontaan turvaudumme nyt vain poikkeustilanteissa.

Suomen kouluruokaan, jota juuri on näytetty lehdistössä väitettävän "moskaksi" ja "hiilihydraattipommiksi", tämä paikallinen lounas ei ainakaan - näin parannettunakaan - ole mitään terveyslehden terveyspalkinnon arvoista. Eikä minun mielestäni vedä vertoja suomalaiselle kouluruualle millään mittapuulla. Vaihtoehtoja kyllä on ja jokainen varmasti löytää sieltä omansa (myös ruoka-aineallergiset), mutta ravitsemuksellisesti ei kyllä hurraa-huutoja voi huudella. Ja täällä meillä siis tilanne on vielä hyvä ja parantunut tämän "terveellisen otteen" myötä. Joissain paikoissa tässä maassa vaihtoehdot ovat vähäisemmät ja ruoka on enemmän tai vähemmän uppopaistettua päivästä päivään. Joten siinä mielessä ei auta valittaa. Suomen ilmaisen koululounaan jälkeen kyllä kirpaisee myös hinta, $4,50 lounaasta ja $2,50 brunssista (jonka menua en edes tiedä, mutta jotain shipsejä ja juoman se ainakin voi sisältää) tuntuu melkoisen arvokkaalta. Suomessa kun oppilaitosten opiskelijahintakaan ei ole niin paljon ja niillä sen linjasto"mössöruuan" lisäksi saa sentään aina ottaa salaattia. Mitä siis saa sen "mössöruuan" lisäksi myös siellä kouluruokailussa. Ja ilman sinistä jugurttia atsoväreineen ja limppareineen. Vähävaraiset toki voivat anoa alennetun hintaista tai ilmaista kouluruokailua. Mistään en ole löytänyt tuota tulorajaa. Jostain kuitenkin kuulin, että tässä rajana on n. $1000 taalan kuukausitulot perheellä. Eli käytännössä tuon edun saa vain, jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä (= tulottomia).

Joitain asioita täältä kaukaa katsottuna alkaa arvostaa ja joitain ihmetellä. Suomalaisen kouluruuan arvostus on itsellä kyllä noussut arvoon arvaamattomaan. Jatkuva valitus ja kaikkien yhteiskunnan verorahoilla tarjottujen palvelun jatkuva arvostelu enemmänkin ärsyttää. Ja varmasti suomalaisessa kouluruuassa on parannettavaa (haloo kumiperunat!!), mutta että se kaikille ilmaiseksi tarjottava kustannuksiin nähden monipuolisesti toteutettu ruoka olisi "mössöä" ja lähes ihmisruuaksi kelpaamatonta. Oikeesti? Jo täälläkin olisi muutama miljoona ihmistä, jotka toivottaisivat tuollaisen ylellisyyden varmasti miellään kouluihin.

Ja allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan vinkkejä paremmista ja helppovalmisteisista eväsruuista.

Suomen kielestä, suomalaisuudesta ja muusta

Täällä Piilaaksossakin on melkoisen iso suomalaisyhteisö, tai no iso ja iso, mihin sitten vertaakaan (kiinalaisyhteisöön verrattuna siis erittäinkin pieni). Mutta kuulemma Suomi-kouluista (ulkosuomalaisten kouluja / kerhoja, joissa lapsille opetetaan Suomea n. pari kertaa kk muutaman tunnin) Piilaakson Suomi-koulu on toiseksi suurin. Oma teini on käynyt täällä juurikin Suomi-koulua, muuten on itseltä ehkä toistaiseksi jäänyt laajempi suomalaisverkostoituminen toistaiseksi aika vähälle, kun on yrittänyt sopeutua tähän yhteisöön ja yhteiskuntaan kauhealla kiireellä. (Pitäisi varmaan skarpata, nyt kun eräskin tuttavaperhe palaa Suomeen.)

Nyt näyttää siltä, että teini alkaa olla liian vanha Suomi-kouluun ja syksyn high schoolin ohjelma sen verran vaativa, että kaikenlaisen opiskelun ulkopuolista vapaa-aikaa täytyisi myös jäädä, eikä täyttää sitä toisella opiskelulla. Kotonahan me kuitenkin puhumme suomea. Tai siis arkipuhe on suomeksi. Jos teiniltä kysellään läksyjä tai autetaan muissa koulutehtävissä, silloin kieli on englanti. Siis koska ne asiat pitää hallita siinä kokeessa englanniksi. Teinillä onkin jonkun verran asioita, joita ymmärtää ja osaa, mutta osaa selittää ne vain englanniksi. Tämä on toistaiseksi tehty ihan tarkoituksella, sillä kaikkia kemian alkuaineita, matematiikan termejä, muita termejä tms. ei ole ollut meidän mielestä mitenkään järkeä opettaa uudestaan toisella kielellä. Varsinkin kun kouluvuosi on muutenkin ollut aika rankka ja hektinen.

Arkipuheessa sitten olen järjestelmällisesti korjannut teinin puhetta, jos suomenkieliset sanat ovat olleet hukassa. Ja varsinkin koulupäivästään kertoessa ne saattaa usein olla hukassa, esimerkiksi sellaisten sanojen kanssa, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä. Hämmästyttävän nopeasti se oman kielen taitokin näyttää vielä tuon ikäisellä häviävän. Meillä siis saattaa kuulla usein finglishiä tyyliin "uutisissa sanottiin, että se vankilassa 20 vuotta ollut tyyppi oli innocent" tai puolikkaita lauseita "se juttu on nyt mun repussa" (se juttu viittaa tässä sanaan, joka ei ole tullut mieleen suomeksi). Sanasta sanaan vääriä käännöksiä on teinillä ollut oikeastaan heti alusta lähtien. Sukunimi on "viimeinen nimi" (last name), bensa-asema on "kaasuasema" jne. Toki täytyy myöntää, että finglishiä tai englanninkielisiä sanoja tulee itsekin arkena heitettyä välillä lauseen sekaan. Jotkut sanat vaan eivät käänny selkeäksi suomenkieliseksi sanaksi tai ne eivät kuulosta luonnollisilta tai jostain sanasta vaan muuntuu muka suomenkielinen väännös. Edelleen musta tuntuisi hölmöltä puhua luonnontieteistä, kun tarkoitan science-oppiainetta. Kotona puhutaan myös high schoolista, eikä lukiosta, koska sanat eivät ihan vastaa toisiaan. Mutta samantyylisesti näyttää nämä muutkin maahanmuuttajan puhuvan. Hauska joskus jossain kauppajonossa kuunnella vaikka kiinalaisia, jotka puhuu "blaablaablaakiinaa, apples and oranges, blaablaablaakiinaa". Ja itelläkin joskus väsyneenä tuntuu, että on helpompi sanoa joku asia englanniksi. Esimerkiksi jos yrittää selittää jotain käymäänsä keskustelua, niin on helpompi toistaa se kuin hakea suomenkielisiä sanoja. Silti varsinkin teinin kohdalla olen yrittänyt aina pyrkiä suomenkielen käyttöön ja kertomaan sen suomenkielisen vastineen sille hukassa olevalle sanalle.

Kirjoitetussa kielessä tuo unohtaminen näyttää tapahtuvan vielä selvemmin. Ensimmäisenä teiniltä on selkeästi hävinneet yhdyssanat. Kun harvoin kirjoittaa suomea, niin sanojen kirjoitusasu muuttuu helposti englanninkieliseen muotoon, jossa yhdyssanoja ei oikeastaan ole ollenkaan. On siis bussi pysäkkiä ja lauantai iltaa jne. Itselläkin tuntuu joskus tätä blogia kirjoittaessa, että lausejärjestys on ihan takapuolellaan, kun lauseen ajattelee jotenkin käännettynä englannista (vaikka itse taidan meidän perheestä olla ainoa, joka puhuu päivän aikana enemmän suomea kuin englantia). Tätä kirjoittamista pitäisi teinin kanssa varmaan oikein jotenkin harjoitella, että ne oikeat muodot löytyisivät uudestaan. Toinen itseä mietityttävä asia on Suomen historian opiskelu. Teinillä on nyt jossain määrin hallussa tämä paikallinen yhteiskuntajärjestelmä ja itsenäistymishistoria, kiitos 8.luokan historian ja yhteiskuntaopin. Suomen historia ei sitten olekaan oikein mitenkään hallussa. Pitäisi varmaan yrittää netistä etsiä tiivistettyjä oppimateriaaleja Suomen historian ja kielen harjoitteluun, jotta tulisi tätäkin kulttuuriperimää pidettyä yllä kunniallisesti. Kunhan vaan sillekin opettelulle löytäisi jostain aikaa.

"The Back-up plan" ja pysyvä muutto

Meillä on koko ajan ollut takataskussa ns. hätävarasuunnitelma, jos asuminen ja oleminen eivät täällä sujukaan. Aloittaen nyt ihan siitä, että alkuun teimme tilapäisen osoitteenmuutoksen. Tällaisessa tapauksessa sen voi tehdä maksimissaan vuodeksi. Käytännössä se tarkoittaa ainakin sitä, että tilapäisesti ulkomailla asuessa pysyy ainakin suomalaisen sosiaaliturvan piirissä. Ja alkuun voi olla ja olimmekin täällä esimerkiksi suomalaisen matkavakuutuksen turvin.

Kun puolison työkuviot selkenivät ja muutenkin elo täällä tuntui edelleen sujuvan (ja tässä yhteydessä sujuminen ei tarkoita sitä, etteikö koko ajan tulisi uusia ja askarruttavia asioita vastaan), teimme alkuvuodesta pysyvän osoitteenmuutoksen. Eli ilmoitimme Suomen maistraattiin tämän osoitteen pysyväksi osoitteeksemme. Sinänsä asiat eivät kauheasti muuttuneet siltä osin, sillä meillä ei järjestelmissä ollut minkäänlaista Suomessa olevaa osoitetta ollut sitä ennenkään.

Kelaltakin tuli jokunen aika sen jälkeen minulle ja puolisolle kummallekin oma "uhkauskirje", että meidän pitää ilmoittaa, olemmeko nyt palanneet Suomeen vai poistetaanko meidän sosiaaliturvan piiristä. Niin kuin täällä aina välillä kiroaa, ettei asioiden hoitaminen mene aina niin sujuvasti kuin junan vessa, niin kyllä se suomalainen systeemikin välillä on vähän jähmeää ja byrokraattista. Voisi kuvitella, että maistraatista menisi edes tiedot suoraan Kelaan, sillä muuttajan ohjeiden mukaisesti maistraatti on se ainoa taho, johon on velvoitettu pysyvästä ulkomailla asumisesta ilmoittamaan. Kelalla sentään on sähköinen järjestelmä, tosin hyvin antiikkinen sellainen, josta oikean lomakkeen ja vaihtoehtojen löytäminen ei ole mitenkään maailman käytettävintä ja helpointa. Sieltä kuitenkin voi lähettää viestin ja kertoa saman asian kuin maistraatillekin. Jokusen viikon päästä tuosta ilmoituksesta tuli meille kaikille oma kirjeemme. Kaikki samasisältöisiä, nimi vain eri. Eli oikeutemme Suomen sosiaaliturvaan on nyt päättynyt (ja siihen oli listattu erilaisia etuuksia, kuten terveydenhuollon Kela-korvaukset, lapsilisä jne.). Kelalla lienee ylimääräistä rahaa tai jotain, kun on varaa lähetellä ulkomaille samaan perheeseen saman käsittelijän tekemänä kolme eri kirjettä. (Tähän astihan Kela on ystävällisesti myös kuukausittain lähettänyt tänne kirjeen maksetusta lapsilisästä. Kirjeessä ovat kertoneet, että seuraava kirje tulee, jos tilanne muuttuu. Eipä ollut koko sinä aikana muuttunut, mutta aina vaan kirje on  tipahtanut postilaatikkoon. Järkeistämisen paikka?) Tai kait tämän taas joku laki kieltää, ettei eri henkilöiden päätöksiä voi samaan kuoreen laittaa. Mutta oikeasti, alaikäisen lapsen kohdalla virallisten asioiden hoitaja on kuitenkin joku muu kuin se lapsi. Ja ihan niinkuin lapsi niistä päätöksistä jotain ymmärtäisi ja niistä valitusohjeista vielä vähemmän. Ja joka tapauksessa olimme olleet tietoisia, että päätös on tämä joka tapauksessa. NetPostiinkaan ei ilmeisesti Kelan päätöksiä voi tilata. No, Kelapa sitten vielä lähetti uuden päätöksen, jonka mukaan hakemukseni lapsilisästä oli hylätty ja sitä ei enää makseta. Sinänsä jännää, että en ole moista hakemusta tehnyt sitten lapsen syntymän ja edellisissä kirjeissä oli jo kerrottu, että oikeus lapsilisään on nyt sitten päättynyt. Kelallahan oli kait joku päätösten ja lomakkeiden uudistamisprosessi kesken. Toivottavasti samalla harkitsevat myös näiden päällekkäispäätösten tarvetta ja NetPostin käyttöönottoa, ettei valtion kaikki rahat kulu kirjekuoriin ja postimaksuihin..

Olemme muiden kertomuksista saaneet kuulla, että mahdollisen Suomeen paluun jälkeen pääsy takaisin Suomen sosiaaliturvaan onkin sitten pitkä prosessi. Siellä sitten on paluumuuttaja, Suomen kansalainen, samassa jonossa odottamassa muiden maahanmuuttajien kanssa. Ja yleinen kommentti Kelan virkailijoilta kuulemma on, että se "käsittelyprosessi voi sitten kestää tosi pitkään". Eli vähän niinkun "mitäs läksit" ja "mitäs sitten tulit takaisin" -mentaliteetilla. Loistavaa asiakaspalvelua! Jee.

Meidän back-up plan on edelleen hengissä ja voimissaan, eli lista asioista, mitä pitäisi mahdolliseen paluumuuton jälkeen tehdä. Mutta aktiivisesti ajatuksissa se ei tällä hetkelllä ole ollenkaan. Minulla oli pöytälaatikossa Suomen puhelimeni SIM-kortti (muut perheen Suomen kännykkäliittymät oli jo lopetettukin) huhtikuun alkuun asti, mutta liittymän kk-hinnan noustessa 250%, päätin sitten lopettaa senkin. Suomeen suuntautuville (loma)reissuille hankitaan sitten joku pre paid. Mahdollisen paluun jälkeen kännykkänron saanti lienee hoidettavista helpoimmasta päästä.

Ajatukset mahdollisesta paluusuunnitelmasta on pysyvän muuton myötä siirretty johonkin aivojen takaosaan ja mappi Ö:hön ja nyt nautitaan ja eletään tätä elämää täällä toistaiseksi. Päivästä päivään, viikosta viikkoon ja silleen.

Päivällisellä

Olinpahan tuossa yhden porukan kanssa päivälliselllä yksi päivä. Kävi ilmi, että pari porukasta oli käynyt Suomessa ja parilla muulla oli muuten vaan kokemusta suomalaisista. Se taitaa olla ihan sama, mitä joku Suomen maabrändi-ryhmä työkseen tekee, suurin osa käsityksistä tulee kuitenkin kohtaamalla suomalaisia. Eikä ne kokemukset aina ole ihan kauhean positiivisia.

Positiivisia asioita, joita tuli päivällisellä esille olivat:

• Kaunis maa. 
• Sauna on kunnollinen sauna, eikä mikään amerikkalainen kuiva sauna.

Sitten niitä muita esille tulleita asioita olivat:

• Suomalaiset ovat sitten kovia vetämään viinaa. Eikä mitään seurusteluviinaa, vaan rähinäviinaa. Eräs kertoi lähteneensä eräässä Euroopan kaupungissa opiskelijoidensa kanssa pubiin. Noh, jossain vaiheessa iltaa kuulemma aina porukan suomalaiset olivat juoneet tarpeeksi ja alkaneet kovaäänisesti tapella keskenään. Siinä vaiheessa kuulemma muu porukka oli aina vähin äänin vaihtanut paikkaa.
• Kuulin myös sen iänikuisen vitsin suomalaisesta, joka baarissa sanoi kaverille "kippis". Kaveri vastasi, että "tultiinko tänne juomaan vai puhumaan?".
• Kummalliselta heistä tuntui myös se, että sitä viinaa pitää lähteä hakemaan oikein laatikoittain toisista maista.
• Suomalaiset tykkäävät opettaa suomenkielisiä sanoja. Jostain kumman syystä kuitenkin ensimmäiset opetettavat sanat ovat kirosanoja. Täkäläiset kun eivät kauheasti tunnu kiroilevan (TV:stä usein piipataan kirosanat, eikä täällä kiroilla yleisestikään niinkuin jossain jengien elämää kuvaavissa elokuvissa) ja tämä oli kovasti heitä hämmentänyt. Onkohan se oikeasti niin hauskaa, kun turisti menee ostamaan "vitun hyvää jäätelöä"? Oikeasti?
• Naureskellen suhtauduttiin myös suomalaisten sääntöjen noudattamiseen. Eräässä aivan tyhjässä pohjoismaisessa kaupungissa iltayhdeltätoista jalankulkijan valo oli selkeästi rikki (kuulemma 15 sekuntia vihreällä, 5 min punaisella). Arvatkaapas ketkä seurueesta oli jääneet odottamaan sitä vihreää valoa, vaikka auton autoa ei ollut näkyvissäkään?
• Nokia oli ennen hyvä firma ja täälläkin sillä oli paljon työntekijöitä. Eräs seurueen jäsen kysyikin, että "mitäköhän sille firmalle tapahtui, kun eivät nykyään tiedä ollenkaan, että mitä niiden pitäisi tehdä?". Myös Suomen putoamista IT-alan edelläkävijöinä ihmeteltiin ja kehuivat kovasti Viron infrastruktuuria kansalaisten sähköisissä palveluissa. 

Mitäs siihen sitten voi sanoa. Sellaistahan se on, vaikka on toki paljon muutakin, mutta ne eivät ehkä turistille näy. Mutta näiden kaikkien Suomi-kuva oli samanlainen: suomalaiset ovat tuppisuita, rähinäviinaa juovia, kiroilevia saunojia, jotka noudattavat älyttömiäkin sääntöjä pedanttisen pilkuntarkasti. Että siinä on maabrändityöryhmälle vissiin vähän hommia.

Suomi 95 v.

Myöhästyneet onnittelut 95-vuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Suomi ja suomalaiset tuotteet eivät näy täällä ehkä niin selkeästi kuin vaikka rakkaan naapurimaan Ruotsin, mutta jotain kuitenkin aina välillä pistää silmään. (Ruotsalaisilla tuotteilla on muuten usein selkeä sini-keltainen teema tai mainokseen on palkattu ruotsalaisella aksentilla puhuva "Johan". Ikea, jossa toivotukset ja tuotenimet aina myös ruotsiksi, on tietenkin ihan oma lukunsa.) Angry Birds -tuotteita täällä on vähän joka lähtöön, mutta niistä harvempi paikallinen tietää, että itse peli ja firma ovat Suomesta. Tässä kuitenkin muutama pominta alueen kaupoista (kuvien ottoon en ole kysynyt mitään lupaa..)

Lumenea löytyy lähimmästä apteekista / kempparista

Pandan lakritsia löytyy muutamastakin kaupasta, jotka ovat pääsääntöisesti erikoistuneet terveelliseen ruokaan tai luomuruokaan

Lumioita joutuu välillä oikein kaupasta kysymään, että onko valikoimissa, joskus sentään on ihan näkyvilläkin

Vain yhdessä alkoholia myyvässä kaupassa on tullut vastaan Finlandia. Palm Springsissä eräässä ravintolassa näytti baarimikko tekevän vodkaa sisältävät cocktailit samaisesta merkistä

Marimekko avasi vähän aikaa sitten oman myymälänsä Palo Alton ostoskeskukseen

Näiden lisäksi urheilukaupassa näkyi kerran Rapalan uistimia. Muutamassakin kaupassa on näkynyt Fiskarsin saksia - tosin made in USA -merkinnällä varustettuna, liekö sitten suomalaista alkuperää ollenkaan vaiko eikö.

Kaikki täällä eivät tietenkään tiedä Suomesta juurikaan mitään. Yllättävän paljon kuitenkin löytyy niitä, joiden collegen huonekaveri oli suomalainen / huonekaverin poikaystävä oli suomalainen, vanhemmat / isovanhemmat ovat alunperin Suomesta tai niitä, joiden kaveri meni naimisiin suomalaisen kanssa ja muutti Suomeen. Ihmiset usein kysyvät puheemme aksentin kuullessaan, että mistä olemme. Jotkut ovat kertoneet käyneensäkin Suomessa, suunnittelevansa sinne menoa tai tietävänsä, että Suomessa on eniten college-tasoisen koulutuksen suorittaneita koko maailmassa (eli AMK- tai yliopistotason koulutuksen suorittaneita). Lähimmän Macy´s tavaratalon lastenosastolla saa välillä palvelun suomeksi, koska eräs myyjä on kotoisin Virosta ja hanskaa suomen kielen edelleen oikein mainiosti.

Ja meidän auton tunnistaa parkkipaikalla takapuskurin Suomi-tarrasta..