Aloitin ennen joulua työt kontraktorina. Se on vähän niinkuin suomalaisen vuokratyöfirman kautta toisessa firmassa oloa, mutta ei ihan kuitenkaan. Sinne päin kuitenkin. Pesti firmassa on sitten sen pitunen kuin on. Joissain firmoissa pitävät alle vuoden kontraktorina, ettei tulkita työsuhteen olevan vakituinen, joissain pitävät pidempään. Voi olla lyhyempikin. Osa-aikaista viikkoa toistaiseksi, mutta muutos aiempaan on kuitenkin iso. Lohkaisee kuitenkin työmatkoineen ison osan päivästä.
Työnteko täällä tuntuu melko samalta kuin Suomessakin. Ennen töiden aloittamista on kuitenkin aina hirveä paperityö. Pitää allekirjoittaa työtarjous ja sen jälkeen erinäisiä lippuja ja lappusia, mm. The Employment Eligibility Verification Form I-9, josta pitää siis käydä ilmi, että on oikeasti lupa työskennellä tässä maassa. Siihen tarvittiin joko notaari tai työpaikan joku henkilö vahvistamaan tiedot jne. Sitten erilaisia verolappuja, tilitietoja, NDA:ta ja muuta. Kyllä siinä taas tunteja kului tietoja etsiessä ja täyttäessä.
Muuttunut työtilanne hiljentää blogikirjoitteluakin ainakin toistaiseksi. En tiedä hiipuuko kokonaan, ainakin yritän päivittää jotain aina joskus. Kovasti riippuu siitä, että monenako päivänä sitä viikottain on töitä, kun sekin tullee varmaan vaihtelemaan. Ihan innoissani olen kuitenkin töitä paiskimaan, kun niitä on tässä jokseensakin vähän tultu viime aikoina tehtyä.
Että semmoisia uuden vuoden tuulia.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Blogi. Näytä kaikki tekstit
torstai 2. tammikuuta 2014
lauantai 26. lokakuuta 2013
Elintaso- ja varallisuuseroista (100. blogikirjoitus!)
Näin sadannen blogiraapustuksen (jestas sentään!!) aiheeksi sopii enemmänkin tällainen laajempi aihe kuin pelkät omat seikkailut ja arki USA:ssa.
Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;) Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.
Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.
Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).
San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.
Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.
Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.
Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.
Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.
Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.
Kontrasti on niin valtavan suuri.
Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;) Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.
Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.
Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).
San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.
Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.
Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.
Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.
Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.
Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.
Kontrasti on niin valtavan suuri.
perjantai 25. lokakuuta 2013
Blogiin johtaneista hakusanoista
Vaikka alunperin blogin ideana on tosiaan ollut kirjoittaa Green Card -prosessista yleisesti ja sen jälkeen sitten päivittä kuulumisia kaikenlaisista asioista lähinnä tuttaville, on tilastojen mukaan muitakin lukijoita tännekin eksynyt. Tervetuloa ja toivottavasti olette löytäneet mieleistä luettavaa!
Palautetta olen saanut blogista muualta kuin suoraan blogista ja uusi seuraajakin blogilla on. Blogspotin tilastot eivät ole niin erottelevat kuin aiemman Vuodatuksen blogini, josta siis luovuin teknisten ongelmien (ja kaikkien kuvien häviämisten jälkeen) reilu vuosi sitten, joten ihan kauhean tarkkaa tietoa niistä ei saa.
Olen enemmänkin välillä mielenkiinnolla kurkkaillut, minkälaisilla hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. Keräsin tähän nyt muutaman viime ajoilta mahdollisesti lukijoidenkin iloksi.
Näistä ensimmäinen kategorian käyttäjät lienevät etsineet suoraan blogiani:
Tällä hakusanalla hakenut ei varmaan ole ollut kauhean tyytyväinen kuin oma blogini on tullut hakutuloksiin. ;) Tähän vastauksen antaminen onkin hirveän hankalaa, jos hakija on etsinyt paikkaa, mihin lähteä. Olen välillä lueskellut jotain keskustelupalstoja jne. USA:han muuttohalukkaista ja kyllä tänne pääseminen tosiaan usein vaatii erityisen työosaamisen, jota kautta tänne pääsee töihin, paljon rahaa tai järjettömän hyvän tuurin. Itse lasken meidän perheemme tähän viimeiseen kategoriaan. Maahanmuuttokriteerit ja asunnon ostaminen taitavat olla paljon helpompia suomalaiselle Euroopassa tai vaikka Thaimaassa, vaikka ei tänne pääseminenkään mitenkään mahdotonta ole. Se, että onko USA yleisesti mikään siirtolaisen unelmapaikka, kuten vielä sata vuotta sitten, on sitten jo kokonaan oma tarinansa.
Palautetta olen saanut blogista muualta kuin suoraan blogista ja uusi seuraajakin blogilla on. Blogspotin tilastot eivät ole niin erottelevat kuin aiemman Vuodatuksen blogini, josta siis luovuin teknisten ongelmien (ja kaikkien kuvien häviämisten jälkeen) reilu vuosi sitten, joten ihan kauhean tarkkaa tietoa niistä ei saa.
Olen enemmänkin välillä mielenkiinnolla kurkkaillut, minkälaisilla hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. Keräsin tähän nyt muutaman viime ajoilta mahdollisesti lukijoidenkin iloksi.
Näistä ensimmäinen kategorian käyttäjät lienevät etsineet suoraan blogiani:
- siirtolaiseksi blogi
siirtolaiseksi.blogspot.com
siirtolaiseksi
- viisumi postissa
- muuttokontti usa
- puoliso green card
- merinorsu
- costco järjettömät pakkaukset
Tällä hakusanalla hakenut ei varmaan ole ollut kauhean tyytyväinen kuin oma blogini on tullut hakutuloksiin. ;) Tähän vastauksen antaminen onkin hirveän hankalaa, jos hakija on etsinyt paikkaa, mihin lähteä. Olen välillä lueskellut jotain keskustelupalstoja jne. USA:han muuttohalukkaista ja kyllä tänne pääseminen tosiaan usein vaatii erityisen työosaamisen, jota kautta tänne pääsee töihin, paljon rahaa tai järjettömän hyvän tuurin. Itse lasken meidän perheemme tähän viimeiseen kategoriaan. Maahanmuuttokriteerit ja asunnon ostaminen taitavat olla paljon helpompia suomalaiselle Euroopassa tai vaikka Thaimaassa, vaikka ei tänne pääseminenkään mitenkään mahdotonta ole. Se, että onko USA yleisesti mikään siirtolaisen unelmapaikka, kuten vielä sata vuotta sitten, on sitten jo kokonaan oma tarinansa.
- minne siirtolaiseksi
- vaihtoblogi+yosemite
- disneyland veroilmoitus
- kauanko kestää saada ruotsalainen sosiaaliturvatunnus
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.
Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).
Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.
Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.
Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/
Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.
Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.
Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.
Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.
Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.
Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/
Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.
Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.
Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.
tiistai 10. heinäkuuta 2012
Blogi muuttanut / My blog has moved
Jos olette eksyneet tänne, niin huomannette, että blogini on muuttanut tänne vuodatuksesta. Bloggaamiseni oli jo muutenkin viivästynyt ja sitä viivästyttäisi vielä useamman viikon vuodatuksen serverin korjaus (= ei voi tehdä päivityksiä blogiin ollenkaan), joten päätin rysäyttää koko blogin tänne toivottavasti toimivampaan paikkaan, joka on minulle kuitenkin jo aiemmin tuttu.
Kopioin nyt vanhat tekstitkin tänne, ettei nämä ole kahdessa eri paikassa (tervetuloa mahdolliset uudet lukijat!). Kommentit ja tykkäykset ovat nyt sitten siellä vanhassa, niitä ei saanut siirrettyä, mutta elämä on..
So my blog has moved to blogger. My blogging was a lot behind anyway and would have been several weeks still due to the server error in the older service. I hope this one will work when I need it.
I transfered all the old blog texts here, so they are not in two different places (in case you just found this blog and do want to know the history). The comments could not be moved, but I have to deal with it.
I sure hope, I will catch my blogging now, when this system is up and running.
Kopioin nyt vanhat tekstitkin tänne, ettei nämä ole kahdessa eri paikassa (tervetuloa mahdolliset uudet lukijat!). Kommentit ja tykkäykset ovat nyt sitten siellä vanhassa, niitä ei saanut siirrettyä, mutta elämä on..
So my blog has moved to blogger. My blogging was a lot behind anyway and would have been several weeks still due to the server error in the older service. I hope this one will work when I need it.
I transfered all the old blog texts here, so they are not in two different places (in case you just found this blog and do want to know the history). The comments could not be moved, but I have to deal with it.
I sure hope, I will catch my blogging now, when this system is up and running.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)