Erikoislääkäreistä

Tämä teksti on mulla ollut otsikkotasolla odottelemassa jo kuukausia, mutten ole saanut aikaiseksi otsikkoa enempää. Ehkä tämä sopii nyt hyvin tuohon edellisen tekstin jatkoksi.

Kun aikoinaan piti valita eri sairausvakuutusvaihtoehdoista, niin mietittiin pitkään, että voidaanko ottaa HMO-vakuutus, jossa erikoislääkärille tarvii aina oman lääkärin lähetteen. Ihan turhaan huolehdittiin ehkä Suomen kokemusten pohjalta, koska lähetteen saaminen ainakaan meidän omalääkäreiltä ei kyllä ole kauhean vaikeaa. Päinvastoin, joskus tuntuu tulevan lähete ihan turhan pienistäkin. Kävin omalääkärilläni vuosittaisessa lääkärintarkastuksessa ja lääkäri alkoi kysellä selässäni olevista luomista ja siitä, onko niitä tarkistettu. Olin siinä jo sitten vähän huolissanikin, että apua, onko ne jotenkin epänormaaleja ja perhanan Suomen terveydenhuolto, joka ei ole koskaan sanonut, että niitä pitäisi tarkastella tai käydä näyttämässä jossain. No, turhaan huolehdin, sillä ihotautilääkäri ei nähnyt niissä mitään huolestuttavaa, ja käski tulla uudestaan 5 vuoden päästä. Tämä ei todellakaan ole ollut ensimmäinen eikä viimeinen lähete erikoislääkärille mun omalääkäriltä ja suurimmaksi osaksi lopputulos on aina ollut, ettei mitään vikaa löydy.(Pitkittyneestä yskästä tuli lähete keuhkolääkärille, epämääräisistä lihas(/nivel?)oireista reumatologile ja neurologiselle ja sitä rataa. Pahoittelen jos on "too much personal information", mutta esimerkit ehkä auttaa muodostamaan kuvaa tästä, että miten ainakin mun omalääkäri toimii. Lopputuloksena lihasoireiden tutkimuksesta oli muuten, että pitää syödä suolaisempaa ruokaa ja ottaa magnesiumia ja D-vitamiinia purkista.) Sinänsä meidän vakuutus korvaa suuren osan käynnistä ja me maksetaan erikoislääkärikäynneistä itse vaan 45 $, eli ei siitä mielenrauhan saannista konkurssiin mennä. Mutta tämä höveli erikoislääkärille määrääminen (ja erilaisten tutkimusten ja testien ottaminen varmuuden vuoksi) varmaan ainakin osittain kertoo miksi tässä maassa sairaanhoidon kustannukset kokonaisuutena on niin tähtitieteelliset.

Teinin lääkäri lähetti aiemmin teinin ihotautilääkärille. Täällähän, ainakin meidän alueella, näiden teinien ihot on usein kuin suoraan jostain Clearasil-mainoksesta, finnejä tms. et kyllä löydä suurennuslasillakaan. Iho on sileä kuin vauvan pylly, jos suonette tämän ilmaisun käyttämisen. Tosin tässä kun olen seurannut teinin koulun eri vanhempainryhmien keskusteluja ja viestejä, niin syy siihenkin on selvä. Keskusteluissa kun näytetään pyydettävän suosituksia ihotautilääkäreistä ja kerrotaan isotretinoiinia sisältävien lääkkeiden pelastavasta vaikutuksesta. (En tiedä niistä mitään sen enempää, koska meillä niitä ei ole kukaan käyttänyt.) Se teinin ihotautilääkäri varmaan ainakin ehti tienaamaan hyvät rahat ennen eläkkeelle jäämistään. Oltiin vastaanotolla lääkärin kanssa samassa huoneessa ekalla kerralla ehkä 15 min ja seurantakäynneillä 5 minuuttia, jos sitäkään. Ja vaikka me tosiaan maksettiin se 45 $/kerta, niin tarkistin joskus vakuutusyhtiön papereista, että he korvasivat joka kerrasta 640 $. 685 $/5 minuuttia on kyllä ihan kohtuullinen korvaus, vaikkei se lääkäri siitä ihan kaikkea itse saisikaan.. ;) 

Oikeasti suurin osa näistä meidänkin käynneistä olisi hoitunut ihan sillä omalääkärikäynnillä, mutta ehkä se lääkäri sitten varmistelee selustansa, ettei vaan jää jotain huomaamatta (josta voisi nostaa oikeussyytteen?), ja siirtää vastuun jollekin muulle. Toki täällä terveydenhuolto on selkeästi bisnestä, ja mitä enemmän käyntejä, sitä parempi bisnes. Yleensä se mun lääkäri kun vielä kertoo, että kenet niistä erikoislääkäreistä mun pitäis valita. Yksi erikoislääkäri kehui sen mun omalääkärin maasta taivaaseen, että miten ihana ihminen se onkaan, ja parhaillaan ansaitulla Euroopan lomallaan. Tiedä sitten, että onko jokaisesta lähetteestä luvassa bonusta vai ei, mutta mikään ei enää ihmetyttäisi tässä systeemissä.

Toki se pitää sanoa, että hoito on aina hyvää ja ystävällistä (vaikka 7-kymppisen allergialääkärin tapaa taputtaa mua aina poskelle kyllä vierastan ihan suunnattomasti) ja perusteellista. Ja kun se lähete on kerran saatu, niin voin jatkossa aina varata samalle spesialistille ajan milloin tahansa uudelleen. Ei siis tarvi maksaa enää sitä omalääkärikäyntiä (20 $) enää ollenkaan siinä välissä, kun jo on se "oma erikoislääkäri" toisella osastolla valmiina. Miten kätevää...

Sairastamisesta, lääkäristä ja lääkkeistä

En olekaan pitkään aikaan kirjoittanut sairastamisesta ja lääkäreistä, joten taitaisi taas olla aika kirjoittaa niistäkin näin flunssan jälkimainingeissa, kun kokemustakin on kertynyt tässä vuosien saatossa enemmän.

Koska terveydenhuolto on täällä isoa bisnestä, niin ainakin meidän käyttämällä lääkäriasemalla on saanut ajan omalle lääkärille tai jollekin muulle lääkärille samasta tiimistä suhteellisen pikaisesti, jos on tarvetta. Yleensä ihan samalle päivälle. Jos se taas ei ole onnistunut, niin päivystyksessä (urgent care) on yleensä päässyt tapaamaan lääkäriä 0-3 tunnin sisällä. Vastaanotolle mennessä kysyvät siinä aina ensin, että onko vakuutus ja yhteystiedot vielä samat ja haluanko maksaa sen käyntikerrat maksun siinä heti samalla. Ainakin meidän käyttämällä terveysasemalla ilmoittautumisen jälkeen jossain vaiheessa tulee hoitaja hakemaan sinne lääkärin huoneeseen. Se hoitaja ottaa aina joka kerta verenpaineen, sykkeen ja painon ensin ja kysyy, miksi olen tullut paikalle. Sitten joka kerta käydään läpi lääkkeet, mitä käytän ja mille olen allerginen. Taitaa siinä jotain muitakin vakiokysymyksiä olla. Jos valittaa esimerkiksi kovaa yskää ja flunssaa (niinkuin minä viime viikolla), niin se hoitaja antaa sen paperisen kaavun ja kertoo, että tuleeko tässä nimenomaisessa kaavussa se aukioleva osa eteen vai taakse ja mitä vaatteita pitää ottaa pois päältä enne kuin sen kaavun pukee. (Olen muuten tässä jo pitkään ihmetellyt, että miksi lääkärin vastaanotolla se kaapu on paperinen/kertakäyttöinen, mutta päivystyksessä ja ensiavussa se on kangaskaapu. En ole vielä keksinyt tähän vastausta.) Lääkäri tulee huoneeseen sitten joskus hoitajan huoneestapoistumisen jälkeen.

Kovasti riippuu vaivoista ja lääkäristä, mutta kyllä täällä tarjottavat lääkkeet on yleensä reippaasti tujumpaa tavaraa kuin Suomessa. (Poikkeuksiakin on, mun oma lääkäri on kyllä määrännyt ihan vitamiinejakin vaan.) Ensimmäiset pari vuotta sain kaikki mahdolliset pöpöt, ja on tässä kaikenlaista tullut sen jälkeenkin haalittua. Ainakin antibiootteja vaativaan vaivaan saa helposti ab-kuurin sieltä vahvimmasta päästä heti alkuun. Sitten, kun yrittää kysellä, että onko ne nyt ihan pakolliset, niin vastauksena tulee "aijaa, sä et ole syönyt kauheasti ennen antibiootteja, ehkä voidaan antaa sulle näitä lievempiä". Puolisolle oli työpaikan lääkäri määrännyt pidempään jatkuneeseen kurkkukipuun antibiootit vähän niinkun sen varalta, että kyllä se on streptokokki, vaikka sillä olikin vaan 1/3 streptokokin oireista. Se selvisi kyllä menemällä toiselle lääkärille, joka teki sen streptokokkitestin ja totesi, että negatiivista näyttää. Onhan täällä lääkäriasemien seinällä niitä listoja, että "täällä ei määrätä turhia antiobiootteja siihen ja tähän", mutta kyllä niitä täällä selkeästi enemmän tyrkytetään "varmuuden vuoksi" kuin Suomessa olen ikinä nähnyt. Vähän jotain ihottuman tapaista kun valittat, niin heti on steroidirasvaresepti määrättynä. Aivan perusterve ystäväni taas sai influenssan rokotteesta huolimatta pari vuotta sitten, ja lääkäri oli "ollut pahoillaan, ettei rokote toiminut" ja määrännyt heti Tamiflu-kuurin. Oli kuulemma tehokas kuuri. Juurikin luin jotain suomalaisia uutisia, kuinka niitä ei anneta perusterveille ihmisille Suomessa ollenkaan, eli turha mennä ruinaamassa sieltä niitä lääkäristä. Täällä se on joissain paikoissa ensimmäinen tarjottava vaihtoehto, kun flunssa on varmistunut influenssaksi. Nyt viime viikon lääkärikäynnillä se lääkäri olisi halunnut määrätä mulle kodeiinipitoista yskänlääkettä, mutta kyselin, että eikö vähän vähemmälläkin pärjäisi. Käski sitten ottaa käsikauppatavarana myytävää Robitussin DM:ää, joka on näitä dekstrometorfaania sisältäviä yskänlääkkeitä, vastaa kait suomalaista Resilaria. (Joka on siis näitä yskänlääkkeitä, joita tässäkin maassa väärinkäytetään isompina annoksina päihteenä, ja joka Suomessa kait on ainakin ollut lääkelain turvallisuusviraston tarkkailussa, että paljonko sitä myydään.) Itse kun ei ole varmaan Kvillaa vahvempaa tullut käytettyä, niin olihan se joo tehokasta, mutta ne listatut haittavaikutukset, yliaktiivisuus ja unettomuus sitten olivat myös kavereina ne yöt, kun sitä otin. On joskus työkavereiden kanssa puhuttu täällä käsikauppatavarana myytävistä lääkkeistä, joita ei omasta kotimaasta saisi, niinkuin antibioottivoiteet ja melatoniinit ym., joita täällä saa joka paikasta. Mutta ehkä osasyynä on se, että ihmisillä ei ole varaa sairastaa ja olla töistä pois (varsinkin jos työpaikalla ei ole palkallisia sairaslomapäiviä), eikä ihan joka asiasta sitten tarvi mennä lääkäriin (joka voi olla kallista riippuen vakuutuksesta, tai varsinkin jos sitä ei ole). Tai sitten vaan luotto kansalaisiin on kovempaa, että osaavat hoitaa itsensä tai itsepähän elämänsä sössivät jos sössivät, laitetaan tähän lappuun vaan tämä varoitus. Onhan toi lääketeollisuus täällä muutenkin iso bisnes ja isot rahat liikkuu siinä, lehdissä ja televisiossakin mainostetaan reseptilääkkeitä, jotta varmasti osaisit sitten kyseisen vaivan saatuasi pyytää juuri sitä tiettyä (kallista) lääkettä vaivoihisi.

Ja kyllä, täällä tablettimutoiset lääkkeet todellakin saa yleisesti apteekista oranssissa purkissa ihan niin kuin elokuvissa. (Tästä on nyt vaan poistettu nimen ja lääkkeen osoittava tarra yksityisyyden suojelemiseksi.)

Rokotuksista

Ja kuten aiemmin lupasin, niin kirjoitellaan nyt sitten rokotuksista. Tässä maassa kun tuntuvat tykkäävän rokottaa.. No, ehkä vähän liioilteltua, mutta joltain lääkäriltä kuulin, että täällä ollaan näissä rokottamisasioissa "selkeästi Eurooppaa edellä". Ilmaisu siis tarkoittaa sitä, että täällä rokotetaan useampia rokotteita osana rokotusohjelmaa. Green card -prosessin aikanahan piti huolehtia siitä, että kaikki vaadittavat rokotteet on annettu. Ne nyt pääsääntöisesti oli ihan perusrokotuksia,  joita Suomessa annetaan osana rokotusohjelmaa, kuten polio, MMR(vai MPR)-rokote, jäykkäkouristus jne. Kouluun päästäkseen täällä pitää 7-luokkalaisella tai vanhemmalla olla annettuna tehosterokote kurkkumätää, hinkuyskää ja jäykkäkouristusta vastaan. Siinähään ei silloin auttanut vastaansanominen, vaikka lapsella vaadittava määrä rokoteannoksia oli, mutta jo jokunen vuosi takaperin annettuna. Rokotteen mallihan oli myös väärä, koska täällä vaadittiin Tdap ja meillä oli DTaP, tai sitten toisinpäin. Myös vesirokkorokote tai todiste sairastetusta vesirokosta vaadittiin, siitä silloin aikoinaan kirjoittelinkin moniosaisen postauksen, joka alkaa tästä. Vielä tuolloin olisi pystynyt uskonnolliseen ja vakaumukseen vedoten lähettää lapsen kouluun myös rokottamattomana, mutta koulua ei olisi voinut käydä, jos joku muu lapsista olisi sairastunut johonkin näistä rokotettavista taudeista (tuhkarokko, kurkkumätä tms.). Pohjois-Kaliforniassa oli meidän tänne tullessa riehunut jonkun asteinen hinkuyskä-epidemia, joka oli levinnyt aika reippaasti varsinkin pienten lasten keskuudessa. Viime vuonna puolestaan Los Angelesin seudulla jylläsi jonkun asteinen tuhkarokkoepidemia, jonka tartuntapisteeksi haarukoitiin Disneyland. Vähän mutkat suoriksi laittaen: varsinkin tuolla Los Angelesin tietyillä alueilla on paljon perheitä, jotka eivät ole rokottaneet lapsia, ja se on ollut tähän asti ok. Nyt kuitenkin tänä vuonna on tulossa voimaan laki, että mitään vakaumukseen liittyvää poikkeusta ei enää tehdä. Jos koulujen vaatimia rokotuksia ei ole otettu, ei kouluunkaan ole mitään asiaa. Se on sitten kotikoulua tai mahdollisesti jotain pienempää yksityistä opinahjoa (en suoranaisesti tiedä, että onko sekään lain mukaan mahdollista).

Rokotusohjelman ulkopuolisia rokotteitahan sitten joka vuotisessa lääkärintarkastuksessa myös tyrkytetään. Teinille yritetään aina tarjota HPV-rokotetta (koska täällä se annetaan yleisesti myös pojille) ja aivokalvontulehdusta vastaan olevaa meningococcal-rokotetta (joka kuulemma nykyään on pakollinen jo Green card -prosessissa, muttei ollut vielä meidän viisumiprosessin aikana). Jälkimmäinen pitäisi ottaa ihan varmasti ja just nyt, että ehtii ottamaan ne tarvittavat rokotteet ennen collegea. Kuulemma vuosittain collegeissa on yksittäisiä sairastumistapauksia ja kuolemiakin tästä bakteerista johtuen. Me ollaan tähän asti lykätty se, kun on ollut kaikkea muutakin sähläämistä ja häsläämistä ja muita hoidettavia, mutta nyt se päätös sen suhteen pitäisi pikkuhiljaa tehdä, että rokottaako vaiko eikö. Minulle taas tyrkytetään vuosittain pneumococcal-rokotetta, joka taas on keuhkokuumetta ja aivonkalvontulehdusta aiheuttavaa bakteeria vastaan. Nyrpistävät aina vähän nenää, kun sanon, että kiitos ei. Ja kuulemma sitten ainakin vanhempana se on otettava, etten mummona kuole keuhkokuumeeseen. No, okei, ihan noin suoraan sitä ei ole ilmaistu, mutta rivien välistä kylläkin. Varsinkin, kun mulla on astmakin, niin kyllä se nyt vaan pitäisi ottaa. Mä vaan aina saan rokotteista jotain oireita, jäykkäkouristusrokote oli pakko käydä uusimassa ja oli kyllä "kaunis" ja kivulias patti kädessä jokusen päivää. Ensi kerralla pitää sitten kuulemma ottaa se pelkkä tetanus-rokote ilman niitä kurkkumätiä ym., koska se vissiin ei aiheuta niin suurta reaktiota (niin varmaan).

Flunssarokotteen olen, kuten mieskin, täällä nyt ottanut syksyisin. Siihen on sekä terveydelliset että kansantaloudelliset syyt (tai ainakin oman talouden). Täällähän flunssarokotetta markkinoidaan suhteellisen tehokkaasti, sen vois ottaa melkein kauppareissulla siinä kaupan apteekkikulmauksessakin melkein milloin tahansa. Mähän olin silloin täällä ensimmäisenä talvena rokottamattomana niin pahassa (sika?)influenssassa oikein pitkän kaavan mukaan, että jouduin kaksi kertaa menemään ensiapuunkin hengittämään vähän vahvempia mömmöjä. Oli ne sellaisia reissuja, etten ajatellut enää käydä sitä rulianssia läpi. Eikä varmaan meidän vakuutusyhtiökään, jolle siitä lähti ainakin nelinumeroinen lasku.. Toisekseen, kun täällä ei oikeastaan tunneta kauheasti työpaikoilla sairaspäiviä, tai ei ainakaan palkallisia sellaisia, niin viikon tai parin kotona sairastaminen tekee aika ison loven tilipussiinkin. Puolisolla taitaa työsopimuksessa olla ns. rajoittamattomat sairaspäivät (en tiedä, mitä ovat käytännössä) ja uuden kalifornialaisen lain mukaan kaikille työntekijöille on annettava vähintään 3 palkallista sairaspäivää vuodessa. Mulla se taitaa olla, että se minimi on myös maksimi ja kerrytän joka viikkoa kohden yhden tunnin sairaslomareserviin. Lyhyellä matikalla siitä tulee kyllä vuodessa yli kolme päivää, mutta se on vissiin sitten "voi, voi, ei voi käyttää enempää"-leikkitunteja järjestelmässä. Toki parempi tämä kuin se aiempi, ei sairaspäiviä -käytäntö. Teinille ei influenssarokotetta ole otettu, mutta eipä se ole täällä ollessa kertaakaan ollutkaan missään flunssassa tai edes kuumeessa. Välillä sitä oikein ihmettelee, että voiko se olla mahdollistakaan, sillä samalla tavalla täällä esimerkiksi influenssa pyörii talvikaudella kuin Suomessakin. Tai ehkä sitten ei ihan samassa mittakaavassa.

Tämä sairaslomien olemattomuus saattanee siis osaltaa selittää myös tämän bakteerikammon, josta viime postaukseen kirjoittelin, ja saa senkin kammon näkymään vähän eri valossa.

Bakteerikammoiset hygieniahirmut

(Varoituksen sanana, että tämä postaus pitää sisällään "vessapuhetta".)

Katsoin joskus aikoinaan Suomessa jonkun jaksot sitä Lääkärit-sarjaa (no joo, oikeesti, en kyllä ymmärrä, että miksi näin tein!!), jossa ne amerikkalaiset lääkärit antaa kaikenlaisia neuvoja kansalle. Siinä gynegologi kertoi vuoraavansa yleisen asiakas-WC:n vessanpytyn aina ympäriinsä vessapaperilla ennen kuin istuu siihen, koska siitä voi tarttua kaikkia bakteereita. No, justiinsa joo. No, täällä on kuitenkin tottunut siihen, että lähes jokaisessa asiakasvessassa on niitä ohuita paperisia vessanistuimen suojuksia jossain telineessä. Itse asiassa viime vuonna kun käytiin Suomessa joulunaikaan, totesin siskolleni, ettei yhden kahvilan WC:ssä (siis Helsingissä) ollut niitä suojapapereita. Sisko katseli mua hetken silmät ymmyrkäisinä ja sanoi, ettei täällä niitä ole missään. Niin sitä vaan tottuu tällaisiinkin. Kerran oltiin jossain rannalla, jossa oli vaan sellainen väliaikainen bajamaja-mikä-lie-wc. No sellaisissa nyt ei tietenkään mitään ylimääräistä ole, mutta jonossa ollut nainen kaivoi laukustaan sellaisen pienen paketin niitä suojapapereita ja kertoi ystävälleen ostaneensa niitä pakettikaupalla Dollar Storesta juuri tällaisia paikkoja varten. Että silleen. Hygienia ennen kaikkea, vaikka sitten ylimitoitettukin.

Kaupoissa saippuaa ostaessa saa kyllä tutkia tarkkaan, ettei osta aina jotain antibakteerista pesuainetta, sillä ainakin suomalaisen käsityksen mukaan tuollainen jatkuva antibakteeristen kanssa lutraaminen ei ehkä ole ihmiselle ihan hyvästä. No, meillä onkin osteltu viime aikoina pääsääntöisesti ihan perus palasaippuaa, niin ei tarvitse lukea purkkeja. Pesuaineet on yleisesti suht myrkkyä ja useassa pesuaineessa on klooria. Sellaisia kertakäyttöisiä klooripyyhkeitäkin myydään isommissa ja vieläkin isommissa pakkauksissa. Tosin myönnän niitä itsekin ostaneeni, sillä varsinkin kesäisin tuntuu, että kylppäri on jatkuvasti likainen ja todella nopeasti sellainen öklölikainen. Tiedä häntä.

Käsidesi meillä kyllä kulkee autossa mukana ja se on ihan hyvä, jossain biitsireissulla, kun niissä ei aina pysty pesemään käsiään kunnolla. Varsinkin lapsiperheillä näkyy kasseissa roikkuvan joka paikassa sellaisia pieniä klipsullisia käsidesipulloja, joita tunnutaan läträävän koko ajan. Töissäkin työkaverit puhdistaa usein pöytää ja työvälineitään (kloori)puhdistusliinoilla ja sen jälkeen vetelee käsidesiä käsiinsä. Tunnustan tekeväni sitä oikeastaan vaan, jos joku työkaveri sattuu kröhimään ja niiskuttelemaan siinä vieressä. Tosin yhden tavan olen töissä itsekin omaksunut. Naistenhuonessa (täällähän kukaan ei kutsu vessaa vessaksi, vaan se on joko "restroom", "bathroom" tai "ladies/mens room") kädet pestyäni ja pyyhkiessäni kädet paperilla, käytän sen paperin vielä suojana käden ja kahvan välissä avatessani oven (eli avaav oven sen paperin kanssa) ja heitän vasta sen jälkeen sen roskikseen. Ihan vaan siitä syystä, että kaikki ei näytä pesevän käsiään. Yyök.

Joskus vuosia ja vuosia sitten kuulin, että joku Suomeen tullut amerikkalainen vaihto-oppilas pesi esimerkiksi farkkunsa joka päivä. En sitten tiedä, mikä nykyään on tapana täällä, mutta en usko, että se johtui bakteerikammosta, vaan tolkuttoman huonoista pesukoneista. Eräs ystäväni tosin kertoi pesevänsä pesukoneensa ajoittain kloorilla hankkiutuakseen eroon bakteereista ja pesuainejämistä. Meillä on yritetty edelleen pärjätä viinietikka+kloori-yhdistelmällä. Ja jos nyt olen rehellinen, niin kerran olen senkin vaan tehnyt, kun nenä alkoi kertoa, että jotain tarttis pesukoneelle tehdä.

Toki täällä jotkut lääkäritkin tiedostavat, että antibioottien määräminen, antibakteeriset aineet ja ylenpalttinen hygienia ei ehkä ole ihan ihmisten parhaaksi. Silti aika rivakasti niitä antibioottejakin tunnutaan määräävän, ja vahvoja sellaisia. Toki, kun terveysbisnes on mitä on ja kun sairaspäiviä ei ehkä voi töistä kauheasti ottaa, niin mikä tahansa tauteja ehkäisevä ja lyhentävä keino on käyttökelpoinen, on se sitten käsidesi tai antibiootit tai jotain siltä väliltä. Ja tietty rokottaminen. Mutta siitä aiheesta sitten ensi kerralla (tai joskus myöhemmin kuitenkin).

Vielä hampaista ja terveydenhuollosta

Päivät menee hurjaa vauhtia ja sitä ei oikein ehdi saada mitään ylimääräistä aikaiseksi. Elokuun lomakuvatkin on vielä käymättä läpi ja blogitekstiä niitä kirjoittamatta. Viimeiset viikot on taas ollut kaikkea syksyn juttuja, koulun alkua, vanhempainiltoja, opinto-ohjaajalla käyntiä jne. Ja teinin hammasleikkaus.

Hammasten oikomishoidon alkuun kuuluu pakollinen röntgenkuvan otto, jotta tiedetään, että mikä hampaiden tilanne on. No, yllätys yllätys, siellähän oli sitten jumissa melkein kokonaan kehittyneet viisaudenhampaat, jotka a) kasvavat vinoon ja b) eivät mahtuisi leukaan tällä hetkellä. Teinillä on siis teinin leukaluusto, mutta aikuisen hampaat. Ja sehän tietty tarkoittaa sitä, että ne pitää poistaa mahdollisimman alkuvaiheessa oikomishoitoa, ettei niiden kasvaminen runttaa hampaita vielä enemmän.

Täällä siis nuo hammaslääkärit tuppaavat näköjään olevan melko pienillä praktiikoilla (toki tällaisia vastaavia perhelääkäreiden klinikoitakin löytyy, jotka hoitavat aivan pienellä vastaanotolla, eli koske pelkästään hammaslääkäreitä). Se siis tarkoitti, että sen lisäksi, että käymme tietyllä hammaslääkärillä, ja tietyssä toisessa paikassa oikomishoidossa, niin piti sitten vielä löytää se suukirurgi tätä operaatiota varten. Oikojahammaslääkäri suositteli tiettyä kirurgia tältä alueelta ja nyt täytyy sanoa, että käväisin vilkaisemassa vain hänen tietonsa Yelpissä ja käytiin hänen luonaan konsultaatiossa ja valittiin hänet. En siis jaksanut alkaa googlailemaan ja selvittelemään, että kuka olisi paras tähän hommaan jne. Meidän hammashoitovakuutus korvaisi kuitenkin ihan saman summan oli se leikkaava lääkäri kuka tahansa.

Konsultaatiossa kävi sitten ilmi, että lääkärin suositus ja "maan tapa" on leikata kaikki neljä hammasta kerralla kevyessä anestesiassa. Yritin siinä hetken ehdotella, että eikö ne nyt voisi ottaa yhden kerrallaan, tai paikallispuudutuksessa, mutta lääkärin mielestä sellaista kidutusta ei haluaisi kenellekään. Se yksi kerrallaan ja paikallispuudutus on se eurooppalainen tapa, täällä Amerikassa pyritään huolehtimaan, ettei jää mitään psykologisia ongelmia (juu..) siitä kivusta ja muusta, siksi humautetaan ne kevytanestesiaan ja otetaan kaikki kerralla, ettei jatkuvasti tarvi kärsiä. Kevytanestesiassa on kuulemma ikäänkuin kyllä hereillä, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain muualla, semisti taju kankaalla, ettei kauheasti jaksa välittää mitä ympärillä tapahtuu. Yritin sitten selvitellä näitä kokemuksia muualta, että kuinka järjevää ja kivuliasta tällainen on, mutta mies ja teini oli sitä mieltä, että kaikki kerralla pois vaan.

Leikkaus sinänsä oli suhteellisen nopea, 40 minuuttia leikkauksen alusta siihen, että pääsin katsomaan teiniä heräämöön. Jossa se oli ihan sekaisin vielä siitä anestesiasta. Kuulemma teinillä on sen verran vauhdikas aineenvaihdunta, että anestesia-ainetta oli pitänyt lisäillä vähän reippaammalla kädellä. Olin varmaan itse siinä heräämössä jossain määrin shokissa, kun teini nuokkui siinä, silmät pyöri päässä ja sammalsi, jääkääreet pään ympärillä. Ja sellaisessa kunnossa se lähetettiin kotiinkin. Onneksi runsas nesteen juonti alkoi pikkuhiljaa selvittää teinin päätä, mutta kyllä mä muutaman kerran kirosin, että missä kunnossa täällä oikein lapset lähetetään kotiin toipumaan. Vastuu toki siirtyy tällöin vanhemmalle, eikä se ole sillä lääkärillä ja muulla henkilökunnalla... Ettei vaan siis haasteta oikeuteen tai jotain. Hohhoijaa. Teini ei muista leikkauksesta ja kotiin tulosta yhtään mitään, lääkärin ja hoitajan äänet oli kuulemma kuitenkin leikkauksen aikana kuullut. Puudutusainettakin olivat antaneet sen verran, että vielä 8 tuntia leikkauksen jälkeen oli kuulemma huulet tunnottomat. Ettei vaan tuntisi niin kipuja ja tulisi niitä psykologisia traumoja.. Hohhoijaa edelleen. Reseptit tuli penisilliiniin ja panacodia vastaavaan aineeseen, sekä ohje antaa 6 tunnin välein kolme Buranaa vastaavaa tablettia. Sitä kodeiinipitoista lääkettä ei edes haettu, eikä teini tarvinnut särkylääkettä leikkauspäivän jälkeen (ehkä ei olisi tarvinnut edes silloin, mutta annettiin, kun käskettiin). Mutta lääkkeiden annostusohjehan oli taas ehkäistä niitä mahdollisia kipuja ja traumoja kivusta. Paraneminen on ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Nyt pitää enää kerran päivässä sellaisella ruiskulla huuhtoa alaleuan kuoppia, kunnes menevät umpeen. Jos jotain kipua tai turvotusta vielä tulee, niin sitten vaan takaisin vastaanotolle. Se kun kuulemma kuuluu hintaan. Jaa se hinta, 500 dollaria / hammas ja vielä 500 $ samanmoinen siitä anestesiasta. Meillä on puolison firman tarjoamista hammasvakuutuksista se kattavin, mutta ei sekään mikään kovin kattava ole, omasta pussista jäi maksettavaksi n. 40 % kuluista. Tuli vähän vanhoja aikoja ja YTHS:n hampaanpoistoa ikävä, siellä kun yhden hampaan poisto taisi maksaa aikoinaan 10 markkaa. Kyllä näillä kustannuksilla pitäisi olla nyt hammaskalusto kohta enemmän kuin tiptop.

Oikojahoito

Jaahans. Ei taida olla kuukautta, ettei olisi jotain säätämistä. Meidän hammaslääkärimme sanoi, että teinin hampaat olisi syytä oikoa. Varsinkin, jos aikoo tässä maassa asua pitempäänkin. Ja mitenkäköhän nämä kaksi asiaa littyvät toisiinsa? No, vaikka ei täällä meidän nurkilla niin ulkonäkökeskeisiä ollakaan (ei näy silikonia ja muita lisäkkeitä kauheasti ihmisillä), niin hampaat näillä amerikkalaisilla on suorat rivistöt. Työkaverini kerran totesi, että maahanmuuttajan tunnistaa täällä aina hampaista. Ja nyt kun olen niitä tässä tarpeeksi tuijotellut, niin näin se näyttää olevan. Amerikkalaisilla on pääsääntöisesti kauniin suora hammasrivi. Ja hammasrautoja näkyy olevan aika reippaasti sellaisilla pari-kolmekymppisillä lähiaikoina Itä-Euroopasta muuttaneilla. Eli ensimmäisenä vissiin hoidetaan hampaat amerikkalaisen suoraksi. Tai ainakin se on siellä listan yläpäässä. Suoran rivin lisäksi, ne hampaat on yleensä valkoiset. Joka on siis tällaiselle vihlovat hampaat omistavalle ihan no no -juttu. Eli erotun sitten joukosta tällaisella suomalaisella hammasluullani.

Noh. Teinin hampaiden purentaa on Suomessa aikoinaan jokunen vuosi sitten hoidettu sellaisella silikonisella purennanohjaimella niin, että on edes vähän saatu alahampaat näkyviin ylähampaiden takaa. Hammaslääkäri oli tulokseen suht tyytyväinen. Varmaan totesi mielessään, että huh, ei tarvi laittaa kalliita hammasrautoja. Suomessa kun ei täkäläisen hammaslääkärimme mukaan hoideta kuin pakolliset ja esteettistä korjaushoitoa ei tehdä. No, täkäläisen hammaslääkärimme suosituksesta, suoriuduimme vihdoin oikojakonsultaatioon. Tai itse asiassa kahteen sellaiseen. Paikallisten oikojien tuomio on, että teinillä on jonkunasteinen purentavika. Ei siis ihan katastrofaalinen, mutta paha sellainen kuitenkin. Eli alaleukaa pitää yrittää saada suuremmaksi, että saadaan purentavika korjattua ja hampaat mahtumaan suoraan sinne alariviinkin. Menevät siis nyt jonkun verran päällekkäin. Ja lääkärien mielestä ollaan kovasti, kovasti nyt myöhässä tämän asian kanssa. Olisi pitänyt hoitaa siinä parhaimmassa kasvuiässä, eli muutama vuosi sitten. Kiitos Suomen hammashoidon, joka ei tee "kosmeettista" korjausta ja jonka mielestä "on sitä pahempaakin nähty", tätä ei siis ole tehty. Olisin jopa aikoinani voinut kuvitella hoidattavani tämän yksityiselläkin, jos joku olisi kertonut, että kyllä tästä hammaskalustosta paremmankin saisi, mutta kun ei meillä hoideta kuin välttämättömät, kun on köyhä kunta ja rahaa tarvii säästää. Ja älkää ymmärtäkö väärin, olen suomalaisen julkisen terveydenhuollon fani ja uskon systeemiin vahvasti. Mutta olisivat voineet kertoa kuitenkin, että rahalla voisi jatkaa hoitoa vielä hitusen paremmaksi. Jos siis jotain yksityistä oikomishoitoa nyt ylipäätään saa.

No, kaksi konsultaatiota, kaksi eri arviota. Toinen lääkäri on erikoistunut ilmeisesti viime vuosina yhä enemmän ja enemmän Invisalign-hammashoitoon. Toinen puolestaan liputti täysin perinteisten metallirautojen ja jonkun hillittömän metallisen jousi-palkki-systeemin puolesta. Ei kun taas ilta menee googlailun parissa, että kumpi sitten on parempi ja mitä. Selväähän on, että teini itse haluaisi ne lähes näkymättömät Invisalignit, koska muiden hampaat on jo oiottu ja harvalla kaverilla enää on rautoja. Ne vaatii sitten enemmän toki myös oma-aloitteisuutta, koska ne on oltava suussa 22 tuntia päivässä ja kuminauha on itse viriteltävä vetämään alaleukaa. 3D-printtaavat aina pari kolme uutta settiä mukaan, mitä pidetään se tietty aika. Niitä metallisia värkkejä kun ei saa pois suusta, niin ne toki ovat aina siellä, mutta kuulemma poskiin ja suun sisäpintaan "saattaa" sitten tulla haavoja ja ärtymiä. Ja kipeäkin se sitten saattaa olla melko pitkään. Toki niin ovat varmaan ne Invisalignitkin. Niistä tosin lääkäri sanoi, että jos pitää huolen, että ne on suussa lähes koko ajan (paitsi syödessä ja hampaita harjatessa), niin aina seuraavaan versioon voitaisiin vaihtaa 2 viikon välein ja homma olisi valmis 18-24 kuukaudessa. Eli high schoolin valmistujaiset voitaisiin todennäköisesti viettää ilman oikomiskojeita. Toinen lääkäri taas antaa arviokseen 24 kk, jonka jälkeen pitää vielä pitää jotain yö-oikomishoitokojetta ehkä 6-12 kk. Päättäjäisjuhlassa olisi siten edelleen metallia suussa kuin monella räppärillä. Ja Invisalignilla ei tämän mukaan tulisi riittävän hyvää tulosta. (Ei täydellinen tulos on kuulemma teinille yllättäen ok..) Tämä oikomishoitokin toki on täällä bisnestä, joten siksi arviot heittävät niinkin paljon. Lypsävää lehmää pitää lypsää niin pitkään kuin se onnistuu. Että olisi toki paljon helpompaa, jos voisi olla varma, että se lääkärin suositus ei perustu omaan lompakkoon ja sen lihavoittamiseen..

No, mitä tällainen lysti sitten maksaa. Meille annettiin hinta-arvioksi (jossa varmaan on Piilaakson lisää niin maan helvatusti) ensimmäiselle vaihtoehdolle n. 6500 $ ja sille perinteiselle n. 7000 $, plus sitten 700 $ lisää, jos haluaa niitten hampaaseen kiinnitettävien osien olevan posliinia, eikä metallia. Eikä tässä kauheasti pysty edes lähtemään etsimään halvempia vaihtoehtoja, sillä oikojalla on käytävä 6-8-viikon välein, joten oikojan on oltava suhteellisen lähellä, että teini pääsee sinne koulusta tai ennen koulua sitten kulkemaan nopsasti itsekseen. No, vakuutus korvaa sentään kertakorvauksena ja kerran elämässä 1500 $, mutta kyllä sitä itselle maksettavaa jää näistä ihan reippaasti silti.

Että päätös pitäis tehdä, sillä hoito pitäisi aloittaa heti, mieluiten eilen.

Hammaslääkärissä

Piti tässä noin kuukausi sitten ottaa itseä niskasta kiinni ja varata aika hammaslääkärin tarkastuskäynnille. Kävimme koko perhe hammaslääkärissä juuri ennen tänne lähtöä 2,5 vuotta sitten ja ajattelin, että nyt olisi vihdoin aika sille Suomessa annetulle suositukselle, eli joka toinen vuosi tehtävälle hammastarkastukselle. Viime syksynä puolison vaihdettua työpaikkaa piti valita myös vakuutukset ja olimme valinneet hammaslääkärivakuutuksista vain jonkun, jossa saa valita itse hammaslääkärinsä. Eipä niitä vaihtoehtojakaan tainnut olla kuin kolme yhteensä, mistä valita, joten oli vähän niinkun arvalla heitetty niistä kahdesta, joissa on vapaammat kädet valita itse hammaslääkärinsä.

Olimme saaneet tiedon, että tällä alueella on itse asiassa yksi suomalainen hammaslääkäri ja päätimme varata ajan hänelle. Onhan se nyt helpompi antaa jonkun sorkkia hampaita, kun tulet varmasti ymmärretyksi ja saat varmasti sen haluamasi puudutuspiikin, jos jotain pitää tehdä. (Tosin hammaslääkäri kertoi, että täällä aina porattaessa jne. annetaan se puudutuspiikki, oli sitten hammaslääkäri kuka tahansa.) Ja mikä parasta ajan sai myös lauantaille, niin ei tarvinnut säätää koulu- ja työaikataulujen takia yhtään.

Puolisolla kuulemma oli jotain reiän alkuja, jotka täällä kyllä paikallinen lääkäri paikkaisi heti, Suomessa tällaisia voidaan aikuisilla seurailla vuosiakin. Ei siis nyt paikattu. Joku paikallinen lääkäri kuulemma haluaisi varmaan yhteen minun hampaaseeni laittaa hammaskruunun, jotta se mikrohalkeama peittyisi. Ei kuulemma välttämättä tarvetta tällaiseen ole. Teinin hampaat nyt kuitenkin pitäisi oikoa. Ei ne mitenkään sikin sokin suussa ole, mutta ehkä joku niistä hieman enemmän limittäin kuin joku toinen. Täällä on totuttu suoraan hammasriviin ja valkoisiin hampaisiin, joten oikojahammaslääkärille meno on tässä lähiaikoina sitten ilmeisesti edessä. Suomessa kun tällaisiin esteettisiin seikkoihin ei kiinnitetä niin paljon huomioita. Onhan se toki ihan selvääkin, että julkisen hammashoidon tehtävä ei ole tuottaa täysin suoria hammasrivejä. Ennemminkin sellaisia, että purukalusto ajaa asiansa, eikä ole purentavirheitä. Ensi vuoden vakuutukseksi valitsimme sellaisen, joka korvaa hoitoa enemmän ilman omavastuuta, joten taidamme etsiä sen oikojan sitten ensi vuoden puolella.

Sen verran hammaslääkärin kanssa juttelin, että hammaslääkärin koulutus on suunnilleen samantyylistä täällä kuin Suomessakin. Eroavaisuuden kuitenkin hoitokäytännöille tekee raha. Täällä kun pääsääntöisesti kaikki hammashuolto on yksityistä ja kuulemma asiakkaiden vaihtuvuus on suurta, niin on taottava silloin kun rauta on kuuma. Eli siis ehdotettava ja teetettävä potilaalle kaikki mahdolliset hoidot, joista voi rahastaa, kun potilas on istunut tuoliin ja hampaat on tarkistettu. Me nyt kuitenkin päätimme toistaiseksi käyttää tätä suomalaista hammaslääkäriä ja seuraava hammastarkastus pitäisi sitten varata ensi keväälle. Hammastarkastus ja pienet toimenpiteet, kun hammaskivenpoisto kun täällä tulisi tehdä 6 kk välein. Jos kävisin tarkastuksessa kahden vuoden välein, niinkuin suomalainen hammaslääkärini Suomessa suositteli, niin täällä minun katsottaisiin silloin jo olevan kyseisen hammaslääkärin vastaanotolla jo kokonaan uusi potilas. Vakuutuskin yleisesti kattaa ainakin sen kaksi hammaslääkärivierailua vuodessa. Kyllä nyt varmaan hampaat kiittää näin tiheää hoitotahtia.

Säätöä sairausvakuutuksen kanssa

Alkusyksystä meidän sairausvakuutusyhtiö lähetti meille kirjeet, joissa kertoivat lopettavansa sairausvakuutusten tarjoamisen Kaliforniassa. Eli siis firma lopettaa kaikki tarjoamansa yksityiset sairausvakuutukset, myös olemassaolevat vakuutukset, vuoden loppuun mennessä Kaliforniassa. Jossain muissa osavaltioissa toiminta jatkuu siis ihan normaalisti. Pahoittelivat kovasti ja "tälläinen päätös on aina vaikea" ja blaablaa. Suoraan eivät siis sanoneet, mutta syy on ilmiselvästi vuoden alusta voimaan tuleva sairaushoitouudistus (Affordable Care Act tai lempinimeltään Obamacare). Kyseinen uudistus kun veloittaa kaikilta vakuutuksilta tietyn minimitason ja keneltäkään ei siis saa hylätä vakuutuksen saamista olemassaolevien sairauksien takia. Ja näin ollen vakuutusyhtiöt, joiden vakuutukset eivät ole kattaneet minimitasoa, ovat ilmeisesti päättäneet lopettaa vakuutukset osittain kokonaan, koska hintaa pitäisi nostaa niin paljon. Presidenttihän on luvannut, että kaikki voivat jatkaa nykyisillä vakuutuksillaan, jos tykkäävät vakuutuksesta. Tästä onkin kiivasti keskusteltu niin liittovaltion sulun aikaan julkisesti ja muutenkin lehtien palstoilla, koska mitenkäs pidät aiemman vakuutuksesi, jos koko yhtiö lopettaa toiminnan osavaltiossasi? Niin no, et mitenkään. (Aiheeseen liityviä sarjakuvia mm. täällä)

Meidän vakuutuksen ilmoitettiin siis olevan voimassa vuoden loppuun asti. Aloimme syys-lokakuussa selvitellä uutta vakuutusta. Osavaltion terveysuudistuksen webbisivu julkaistiin lokakuussa ja silloin pääsi tarkastelemaan tilannetta sitäkin kautta. Eräs kauppakeskus oli myös lähestynyt meitä kirjeellä, että voisimme saada vakuutuksen heidän kauttaan. Ja kyseisen vakuutuksen taustatarjoajana on se samainen vakuutusyhtiö, jolla vakuutuksemme on tällä hetkellä. Siis juurikin se, joka lopettaa toimintansa Kaliforniassa. Jossain vaiheessa tuli tästä informaatiokaaoksesta otettua pari viikkoa aikalisääkin ja päätettiin palata asiaan lokakuun puolivälissä.

Täällähän työnantajat voivat tarjota myös työntekijöilleen työsuhde-etuna sairausvakuutuksen ja maksaa siitä joko osan, tiettyyn rahasummaan asti tai sälyttää kaikki kulut työnantajalle. Tai tällä hetkellä voivat vielä olla tarjoamatta ko. etua työntekijöilleen ollenkaan. Puoliso on tehnyt töitä kontratorina ja siten toinen firma maksaa hänelle palkan ja fyysisesti on töissä toisessa firmassa. Palkanmaksava firma on siis aina se, joka työedut tarjoaa. Sitä kautta olisi voinut kyllä ottaa työantajan neuvotteleman ryhmäterveysvakuutuksen, mutta koska työnantaja ei olisi vastannut mistään kustannuksista, olisi se tullut kalliimmaksi kuin yksityishenkilönä otettu terveysvakuutus. Kärryillä vielä? No, itsekin olin välillä perillä näistä ihan vaan juuri ja juuri ja olen käyttänyt asiaan perehtymiseen siis tuntikausia.

Eikun sitten härkää sarvista ja selvittelemään uutta sairausvakuutusta. Sairausvakuutusuudistuksen sivujen kautta löytyi tieto, että puolison palkka on liian suuri, että uusi laki auttaisi meitä ollenkaan. Ei siis mitään alennusta tulossa vakuutukseen sitä kautta. Päädyimme lopulta selvittämään sitä kauppakeskuksen tarjousta ensin. Se kun tuntui edullisimmalta ja tutuimmalta vaihtoehdoilta, vaikka hinta tietenkin oli nousemassa jopa 20% edelliseen hintaan verrattuna (ja se vanhakin vakuutus oli siis kyllä tolkuttoman kallis). Vaikka siis pohjimmiltaan vakuutuksentarjoaja on sama kuin nykyinen vakuutusyhtiömme, ei tietenkään hakemusta voinut tehdä vanhoilla tiedoilla. Koska tarjoaja nimellisesti on se kauppakeskus, pitää sitä kautta tehdä sinne vakuutusyhtiöön ihan oma tunnus. Jep, sinne meidän nykyisen vakuutusyhtiön webbijärjestelmään oma erillinen tunnus, eli ei sillä meidän nykyisellä, jossa ne kaikki tiedot on. Tätä ihmettä selviteltiin sitten parista puhelinpalvelusta, sähköpostipalvelusta ja netinkin kautta. Lopulta sitten luotiin se uusi tunnus ja täytettiin taas sivukaupalla lomakkeita, joissa kyseltiin niitä meidän taustatietoja ja mahdollisia sairauksia viimeisen 5:n vuoden ajalta. Kiva sellaisiakin sitten muistella kuukauden tarkkuudella. Parin illan täyttelyllä ja tietojen etsimisellä homma oli valmis ja lomake lähetetty. No, sittenhän alkaa se puhelinrumba. Eli seuraavaksi sen vakuutusyhtiön lääkäri soittaa ja käy läpi ne kaikki mahdolliset sairaudet, jotka on siihen listattu ja kyselee puhelimessa lisätietoja. Lääkärit eivät kuulemma pääse käsiksi meidän tietoihin, jotka siis ovat siellä vakuutusyhtiöllä, kun kerran ollaan jo oltu niiden asiakas.. Joitain papereita minulla ei ollut edessäni, joten minulle annettiin 14 päivää aikaa soittaa sinne tarjotakseni lisätietoja. Jos en tietoja toimita, niin vakuutusyhtiö voi hylätä hakemuksen.

Tässä välissä oli kuitenkin alkanut puolison työhaastatteluprosessi uuteen työpaikkaan ja päätimme yrittää katsoa lopputuloksen ensin. Prosessi venyi ja vanui, mutta päivä ennen tuota määräaikaani puoliso sai työtarjouksen ja tämä työpaikka tarjoaa työsuhde-etuna myös sairausvakuutuksen. Sieltä nykyisestä vakuutusyhtiöstämme oli kuitenkin jo kolme kertaa soitettu ja muistuteltu, että sieltä puuttuu tietoja. Tarkoituksella olimme vitkuttaneet sitä sinne soittamista, koska kun vakuutus on hyväksytty, ensimmäinen kuukausimaksu napsahtaa tililtä heti sen jälkeen ja sitä ei sitten takaisin saada. Olikin melkoisen hankalaa saada heidän lopulta uskomaan, että haluamme lopettaa vakuutuksenanomisprosessin tähän. Varmaan kolmannessa puhelussa tämä viimein kävi selväksi ja joku lupasi poistaa hakemuksemme. Sinänsä prosessi on kyllä kummallinen, että et saa tietää vakuutusmaksuasi (aiemmat sairaudet voivat nostaa kk-maksuasi) ennen kuin he ovat käyneet läpi hakemuksesi ja toisaalta vakuutusmaksun saatuasi, vakuutusyhtiö on jo aloittanut sopimuksen kanssasi ja ottanut rahat tililtä. Käytännössä on siis vaikea kilpailuttaa lopullista hintaa, vain se ns. normihinta (ennen niitä sairausten vaikutusta) eri vakuutusyhtiöiden kanssa.

No, joka tapauksessa asia oli ratkaistu. Sillä työnantajan tarjoamissa terveysvakuutuksissa, jos työnantaja yhtään sponssaa sitä työntekijää, hinta ja kattavuus ovat yleisesti aina paremmat. Käytännössä jopa itse työntekijä voi saada omansa lähes ilmaiseksi, jos haluaa vakuutuksen kattavan muun perheen, se sitten maksaa tietty jotain, mutta on silti usein edullisempaa. Varsinkin kuin näissä ei tehdä mitään terveysselvitystä ja siten vakuutusmaksu ei riipu sairaushistoriastasi, kyseessä kun on ryhmävakuutus, eikä henkilökohtainen vakuutus. Oikeastaan työtekijän päätettäväksi tulee sitten vain valita tarjolla olevista itselle sopiva vaihtoehto. Vaihtoehtoja voi olla muutamia, mutta käytännössä ne ovat kahdenlaisia HMO (health maintenance organizations) ja PPO (preferred provider organizations). Niiden keskeinen ero on siinä, että ensimmäisessä (HMO) sitoudut tiettyyn lääkäriin ja tiettyyn palveluntarjoajaan ja erikoislääkäriin päästäksesi tarvitset aina lähetteen omalta lääkäriltäsi. Kuukausimaksu saattaa olla hieman halvempi, mutta itse lääkärikäynneistä ym. maksut ovat halvemmat. Yleensähän siis jokaisesta lääkärikäynnistä maksetaan kuitenkin joku tietty omavastuuosuus. PPO:ssa vapautesi on suurempi, hinta saattaa olla vähän halvempi, mutta omavastuuosuudet sitten isompia. Tätä sitten punnittiin puolin ja toisin, mutta lopulta päätimme kokeilla HMO-tyyppistä vakuutusta. Mulla kun kuitenkin todettiin kesällä syövän esiaste ja se vaatii säännöllisiä tarkastuksia ja mahdollista hoitoa tiiviisti seuraavat vuodet, niin oletettavasti se tulee omalta kohdalta halvemmaksi. Ja vakuutuksen voi kuitenkin vaihtaa vuosittain, jos se ei tunnukaan hyvältä. Normivakuutuksen lisäksi päätettiin ottaa sitten vielä meillä nytkin ollut hammaslääkäriosuus ja niiden lisäksi silmä-osuus. Silmälääkäriinhän pääsee ihan normivakuutuksella, mutta tolla erillisellä silmiin liittyvällä osuudella saa huomattavat edut silmälaseista ja jopa piilolinsseistä ja tulee tuota kautta siten huomattavasti halvemmaksi, kun itse vakuutus ei ollut koko perheen osalta kuin muutaman taalan kuukaudessa.

Kaikkinensa prosessiin meni aivan tolkuttomasti aikaa ja lopulta se päättyi ainakin tällä hetkellä onnellisesti, sillä nykyinen vakuutus on halvempi ja kattavampi kuin edelliset, eikä tarvitse miettiä, että mitä se kattaa ja mitä ei. Monessa paikassa on annettu neuvo, ettei kannata hyväksyä työpaikkaa, ellei tarjota kunnollisia työsuhde-etuja. No, itse olen vähän eri mieltä. Ainakin meidän tapauksessa. Jos ei ole mikään lähtetetty työntekijä tai jollain erityisemmällä viisumilla täällä hommissa, eli jos siis on green card, niin alkuun työmarkkinoilla on helpompi ulkomaalaisen saada näitä kontraktori-hommia. Silloin on vaan hoidettava itse myös ne pakolliset vakuutusten setvimiset. Ideaalitilannehan on saada työ, jossa kaikki edut on kohdillaan. Mutta ei täällä kaikilla paikallisilakaan niin ole. Itse asiassa maanlaajuisesti täällä on todella paljon sellaisia, joilla ei sairausvakuutusta ole ollenkaan. Tällä hetkellä tätä pakkaa siis sekoittaa tuo uudistus ja sen takia tämä meidänkin prosessi meni tällaiseksi säätämiseksi. Ekan vakuutuksen hankkiminen kun ei ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin tämä syksyinen prosessi. Mutta onpahan sekin nyt käyty läpi ja jotain opittu tästäkin.

Elintaso- ja varallisuuseroista (100. blogikirjoitus!)

Näin sadannen blogiraapustuksen (jestas sentään!!) aiheeksi sopii enemmänkin tällainen laajempi aihe kuin pelkät omat seikkailut ja arki USA:ssa.

Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;)  Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.

Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.

Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).

San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.

Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.

Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.

Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.

Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.

Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.

            Kontrasti on niin valtavan suuri.

Terveydenhuollosta ja sairausvakuutuksesta

Nyt en aio kirjoittaa ja ruotia amerikkalaista terveysjärjestelmää mitenkään kattavasti. Aiheesta on puolin ja toisin kirjoitettu ympäri nettiä ihan riittävästi. Suomenkin lehdistössä asiaa on ruodittu melkoisesti ja täällä asia oli tapetilla varsinkin viime vuonna vaalien aikaan. Kehuja ja haukkuja ja historiallista taustaa, vakuutuksettomien ongelmat ja muita keskusteluja ja mielipiteitä löytää niin paljon muualta, enkä edes itse ole jaksanut perehtyä niihin yhtään. Itselle on vaan ollut selvää, että joku sairausvakuutus täällä hintojen takia tarvitaan ja jos tarvetta lääkärin tapaamiseen on, niin sinne sitten on mentävä.

Ja jonkun kerran täällä on lääkärissäkin tänä aikana pitänyt käydä, eli ihan sitä normielämää suruineen ja murheineen ja sairastumisineen tämä täälläkin on. Omat vivahteensa tietty täällä lääkärissäkäyntiin tuo se, että jotkut hommat toimii täällä eri tavalla, systeemi ja tavat ovat itselle uusia ja kipeänä asioita ei pysty hoitamaan sillä omalla kielellään. Tai onhan täällä tulkkipalveluita ja puhelintulkkipalveluita lääkärikeskuksissa ja apteekeissa, mutta kielivalikoima näyttää olevan enemmän espanja, kiina, muut aasialaiset ja itä-eurooppalaiset kielet tasolla.

Tuntuu, että täällä otetaan monta kertaa helpommin kaikenlaisia testejä pienestäkin vaivasta. Sellaisiakin testejä, joita itseltä ei ole ikinä Suomessa otettu ja joista en ehkä ole kuullutkaan. Toisaalta tuntuu, että se on varmaan se syy, miksi terveydenhuolto ja vakuutusmaksut ovat niin kalliita. Toisaalta näin saadaan ratkottua ehkä helpommin pois ne helpoiten hoidettavat vaivat. Itsellä oli viime kesänä kummia lihasoireita. Parin verikoepullon ottamisen jälkeen selvisi, että D-vitamiinitasot on alhaiset paikallisella mittarilla ja suolaakin voisi ruokaansa lisätä enemmän. Alhaiset D-vitamiinitasot on kuulemma meillä Pohjois-Euroopasta tulevilla täällä usein liian alhaiset. (En nyt ota tässä sen kummemmin kantaa Suomessa aiemmin velloneeseen D-vitamiinikeskusteluun, mutta...) Asiaa ei tietty ole auttanut se, että näin kalkkilaivan kapteenina, jonka iho kärähtää suhteellisen nopeasti, joutuu aurinkorasvaa käyttämään aina vähänkin pidempään ulkona ollessa. Aurinkorasvat kun yleisesti kuulemma estävät taas D-vitamiinin imeytymistä. Lääkkeiden sijaan, ohjeeksi tuli ottaa D-vitamiinitabletteja ja istua 15 min auringossa klo 12-14 välillä, kun aurinko on kuumimmillaan. Siis juurikin se aika, joka yleensä käsketään välttää auringossa oloa. Lisäksi käskettiin syödä suolaisia snackseja ja sen verran roskaruokaa, että elimistössä on riittävästi natriumia, eli siis suolaa. Se siitä terveellisestä, vähäsuolaisesta ruokavaliosta sitten. Vähän erilaiset suositukset kuin Suomessa (tosin onhan se ilmastokin tosiaan täällä vähän erilainen).

Täällä kun itse sairauksien hoito on kallista, usein erilaiset ennaltaehkäisevät hoidot on vakuutuksessa määritelty kokonaan korvattaviksi. Muuten kun lääkärikäynnistä joutuu yleensä maksamaan pienen, vakuutuksessa määritellyn summan itse (co-payment). Meidän vakuutukseen kuuluu vuosittain ilmainen lääkärintarkastus + tarvittavat verikokeet, mammografia ja papa-koe. Itse kuulun ikäluokkaan, joka ei Suomessa kuulu vielä mammografiaseulontojen piiriin. Täällä seulonnat taas aloitetaan selvästi aiemmin kuin Suomessa. Vakuutus kattaa sen vuosittain ehkä juurikin siitä syystä, että 550 taalan tutkimus on huomattavasti halvempi katettava kuin mahdolliset kymmenien- tai satojentuhansien syöpähoidot. Toisaalta kun lähete tutkimukseen annetaan, niin uskaltaako siitä kauheasti sitten kieltäytyäkään. Kaiken varalta.

Ensi viikolla pitäisi viedä teini vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa. Toisaalta samalla voi pyytää lääkärin taas allekirjoittamaan koulun yön yli kestävän reissun vaadittavat lääkärinpaperit, joten pitäisi sinne mennä muutenkin. Tuntuuhan se silti vähän hassulta viedä lapsi vuoden välein sinne lääkäriin ilman syytä, mutta toisaalta täällä ei ole mitään kouluterveydenhuollon vuosittaisia tarkastuksia, joten ehkä se voi katsoa sitten sen suomalaisen kouluterveystarkastuksen korvikkeeksi. Enkä ole jaksanut selvitellä vakuutusehdoista, että mitäs sitten, jos ei kävisikään vuosittaisissa tarkastuksissa ja jotain myöhemmin tulisiki esille, että vieläkö vakuutus kattaisi hoidon kokonaan. Siitäkin syystä mukisematta nyt varailen kaikki tarkastusajat, mitä vakuutus kattaa. Aivot narikkaan ja ohjeiden mukaan vaan.

Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.

Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).

Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.

Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.

Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/

Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.

Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.

Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.

Allergiaa, perhana

Jaahans. Olikohan se pari vuotta sitten, kun Suomessa oli joku tolkuton määrä koivun siitepölyä ilmassa ja tenavan nenä ja silmät vuosi koko ajan allergialääkkeistä huolimatta. Taisi olla joku ennätyksellisen paha siitepölyaika tai jotain. Joka tapauksessa, silloin taisin uhata muuttaa Suomesta ainakin allergiakausiksi. No, pehvalleen meni näköjään sekin suunnitelma.

Viime keväänä tänne tullessa oli jonkun verran siitepölyä ja eri kasveista ja eri aikojen oireista kukin pärjäsi suhteellisen minimaalisella antihistamiiniannoksella. Nyt sitten on ollut huippukuiva talvi (sademäärät huomattavan alhaiset) ja keskiarvoon verrattuna suhteellisen lämmintäkin (viime viikolla mittari kipusi kertaalleen jo 87 F:ään, eli ehkä n. 28 C:hen) ja koko tänkin viikon on lämpötila ollut 20-25 C:n välillä. Pari päivää sitten iski myös ihan tolkuton tuuli, joka varmasti levitti kaikki loputkin siitepölyt. Se tietty tarkoittaa, että vaikka täällä ei koivuja olekaan (paitsi joittenkin skandinaavien pihassa istutettuina), täällä on kaikenlaista ruohoa, heinää ja puuta, jotka pukkaa siitepölyä ilmaan ihan kohtuullisesti. Auton kun ajaa katoksesta, niin aina on jonkunasteinen kerros keltaista siitepölyä pellin pinta täysi. Ja meidän koivuallergikko tietenkin reagoi jollekin / joillekin näistä paikallisista kasveista. Eikä pelkästään niiskuta, vaan sitä siitepölyä on sen verran, että myös yskii. Itse asiassa pari viikkoa sitten tosi pahastikin, jolloin antihistamiinien lisäksi pakotin ottamaan kortisonia ja astmalääkkeitä (joita ei ole kohta 3 kk käyttänyt täällä muuten ollenkaan!!). Ja yskä vaan jatkuu, vaikkei niin pahana. Kohta jo oikeasti taidan raahata sen lääkärin tarkasteltavaksi.

Eilen aamulla mulla meni niin hermo, että teinin kovaäänisistä vastusteluista huolimatta (!!) vein sen pitkästä aikaa autolla kouluun. En tiedä, että auttaako tuo mitään, mutta pyöräily noilla oireilla noiden siitepölypilvien alla ei tuntunut musta hyvältä idealta.

Nooh, saa nähdä kauanko tätä kestää. Ennusteiden mukaan ainakin vielä siitepölytilanne on jatkossakin:
Weed: Very high
Grass: Very high
Tree: High
*Huoh*

Elämää, lääkärikäyntejä, veroja, vieraita ja Disney:ä

Onpas viime bloggaamisesta kulunutkin hurjasti aikaa. Bloggaamista sinänsä varmaan olisi ollutkin, mutta aikaa on ollut vähän rajallisesti muiden puuhien vuoksi. Sitä kait kutsutaan elämäksi.

Meillä oli vieraita Suomesta parin viikon ajan helmi-maaliskuussa. Pientä kremppaakin iski ja tarvittiin muutama lääkärikäyntikin tässä välissä. Yksi ihan vaan teinin koulun vuoksi, että sai luvan lähteä koulun retkelle. Täällä siis ennen kouluvuotta tarvittiin lääkärin allekirjoittama todistus, että lapsi osaa itse huolehtia astmastaan ja lääkityksestään koulupäivän aikana. Nyt kuitenkin oli kyse öitä sisältäneestä reissusta, piti saada lääkärin listaama ja allekirjoittama uusi lappu, jossa oli listattuna kaikki mahdolliset lääkkeet allergialääkkeistä lähtien sekä lääkärin vahvistus, että lapsi saa ja osaa itse annostella lääkkeensä. Mitään lääkkeitä ei mukaan reissuun saa ottaa ilman lääkärin vahvistusta. Ei edes normaalia särkylääkettä varan vuoksi. No, piti siis etsiä lapselle oma lääkäri. Osa tuon ikäisistä käynee vielä lastenlääkärillä, osa taas perhelääkärillä. No, meillä ei varsinaisesti ole sitä perhelääkäriäkään, joten piti selata taas nettiä aika reilusti. Piti siis etsiä perhelääkäri, joka ottaa vastaan uusia potilaita, varmistaa, että meidän vakuutus kattaa kyseisen lääkärin palvelut ja sitten vielä etsiä netistä arvioita ko. lääkäreistä. Joku tuli sitten lopulta valittua ja hän hetken ihmetteli teinin suomalaisia lääkkeitä, yritti keksiä niille täällä korvaavat tuotteet ja lopulta kirjoitti ja vahvisti koulun tarvitseman lapun, jotta lapsi oli reissukelpoinen.

Puoliskon illat ovat puolestaan kuluneet veroilmoituksen täyttämiseen. Suomen esitäytettyyn versioon verrattuna paikallinen verotus ei ole ihan hutaisemalla tehty. Itse sitä ei ensikertalaisena pysty täyttämään, varsinkaan kun on tullut tänne kesken vuoden ja tuloja on myös toisesta maasta. Osa käyttääkin verokonsulttia tai kirjanpitäjää tuohon hommaan. Yhdeltä kirjanpitäjältä pyydettiin tarjouskin, mutta hän ei kuulemma ikinä ole tehnyt vastaavaa ilmoitusta (eli että tuloja on myös muualta), eikä suostunut hommaa tekemään. Täällä on myös useita erilaisia kaupallisia verosovelluksia, joihin voi tiedot täyttää ja joka näyttää suoraan veronpalautukset tai lisämaksutarpeen. Puolisko päätyi sitten yhteen näistä ja taisteli järjestelmän kanssa useana iltana. Kaikenmaailman tietoja Suomen veroista ja tilien saldoista piti täyttää, vaikka lopputulos onkin, että USA:lla ja Suomella on verotussopimus, eikä samoja tuloja veroteta kahdesti. Kaiken häsläyksen jälkeen veroilmoitus on nyt kuitenkin tehty. Ja siis meidän kaikkien osalta, sillä täällä voi valita halutessaan perheverotuksen eli kaikki perheen tiedot on samalla lomakkeella ja perhettä verotetaan yhtenä pakettina. Varsin kätevää varsinkin, kun vain toinen puolisoista on kokopäivätöissä.

Teinikin pääsi viime viikolla koulun reissuunsa eli koulun musiikkiohjelman neljän päivän reissuun Disneylandiin. Mukana orkesterin lisäksi oli koulun bändi (puhallinsoittimet) ja kuorot. Pari päivää meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, mutta Disneylandissä pääsivät 1,5 tunniksi studioon nauhoittamaan taustamusiikkia muutamaan piirretyn pätkään. Mihinkään oikeaan tuotantoon nauhoitukset eivät mene, mutta olivat päässeet tekemään töitä kuten ammattilaiset. Nuotit eteen, pari harjoituskertaa ja sitten vaan luurit korviin ja nauhoittamaan piirretyn kohtauksen pyöriessä taustalla. Ja sitten seuraavan biisinpätkän kimppuun. Session lopputulokset ovat nauhalla, mutta niiden käyttö on erittäin rajoitettua. Koulussa ovat pätkät katsoneet ja meillä vanhemmilla lienee jossain välissä myös mahdollista pätkä katsoa. Seuraavana päivänä olivat esiintyneet California Adventure puistossa. Opettajan mukaan keikka oli orkesterin tämän vuoden paras, harmi vaan, ettei me tätä keikkaa nyt nähty. Loppuaika oli mennyt tenavien juostessa ympäri Disneylandia ja California Adventure puistoa ja erilaisissa laitteissa. Päiväohjelmat olivat erittäin tiiviitä ja varsinkin joidenkin myöhästelyt olivat pidentäneet päivän pituutta vielä jonkun verran. Kotiin palasikin melkoisen väsynyt, mutta innostunut tenava. Kotona pikkuisen huolestuneena pohdimme alkuun, että miten tuo teini pärjää ilman suomenkielistä valvojaa 150 lapsen, 5 opettajan ja 15 valvojan joukossa, mutta hyvin oli reissu mennyt. Mitään haavereita ei sattunut, mitään ei edes matkalle hukkunut, vaan sekä lapsi että tavarat palasivat ehjinä kotiin.

Sairausvakuutuksesta ja terveydenhuollosta

USA:laisesta terveydenhuollosta nyt on kirjoitettu Suomessakin monessa paikassa. Täällä siis terveydenhuolto on pääsääntöisesti yksityistä ja sen myötä myös melko arvokasta. (Joitain ilmaisklinikoita ja halvempia klinikoita on, mutta niissä on asiakkaiden tulorajat ja lääkärien palveluvalikoima on suppeampi. Itsekin kävimme tuollaisella silloin alkuun, kun lapsi tarvitsi rokotukset ym. kouluun päästäkseen.) Katselee mitä tahansa aihetta sivuavia kirjoituksia, niin terveydenhuollon kustannukset ovat viime vuosina vain kasvaneet ja Obaman terveysuudistus aiheuttaa niin närää kuin kiitostakin.

Meille oli siis itsestään selvää, että yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on huolehtia, että sairastaminen täällä ei johda henkilökohtaiseen konkurssiin. Ensimmäiset kuukaudet olimme suomalaisen matkavakuutuksen turvin, jotta voimme järjestellä asioita täällä. Täällähän useat yritykset, varsinkin IT-alalla ja ei-matalapalkka-aloilla, tarjoavat palkan ohella muita etuja. Näistä eduista tärkein on sairausvakuutus joko palkan lisänä tai siten, että työntekijä maksaa siitä jonkun osan itsensä ja perheensä osalta tai maksaa sen kokonaan. Kaikki työpaikat eivät sitä tarjoa ja jos ei töitä ole, on se hankittava itse. Vakuutusten vertailuun on erilaisia nettisivuja, mutta on se homma silti ihan tolkuttoman vaikeaa, kun sisällöt ja maksut on ihan erilaiset eri yhtiöillä. (Jos netti+tv-liittymää -tilatessa ei löydy mistään sitä tietoa, että mitä liittymä maksaa ensimmäisen 6 tai 12 kk jälkeen, niin sairausvakuutuksissa hintahaarukka kyllä selviää, mutta muut asiat on alkuun kyllä ihan hämärän peitossa.)

Kun kyllästyimme viime syksynä tuohon selvittelyyn, puolisko suuntasi vakuutusvälittäjän toimistoon. Hän suositteli meille ensimmäisiksi kuukausiksi erityistä siirtolaisen vakuutusta, joka on vähän niinkuin paikallinen matkavakuutus eli kattaa äkilliset kulut, mutta ei sairauksia, jotka jo ovat olemassa. Koska osa vakuutusyhtiöistä ei suostu antamaan vakuutusta ennen kuin maassa on ollut 6 kk, niin päädyimme ottamaan pariksi kuukaudeksi tuollaisen vakuutuksen.

Samalla tietty saimme ostettua aikaa eri vakuutussysteemeihin tutustuaksemme. Siinä ei sitten lopulta yhteenlaskettuna riitä yksi tai kaksi vuorokautta, mitä tuohon tiedonhakuun ja vertailuun on mennyt aikaa. (Jos siis joku vielä ihmettelee, että miten saan aikani kulumaan, niin vastaus on, että tiedon hakemiseen se kuluu helposti.) On siis vaihtoehtoja, joissa maksetaan itse alkuun kaikki kulut ja kk-maksu on pienempi tai korvausta saa kaikista sairauskuluista ja kk-maksu on suurempi tai voi säästää jonkunlaiseen vakuutukseen samalla tai lisätä perusvakuutukseen sekä hammas- että silmälääkäripaketin.

Neuvoja sairausvakuutuksen ottamiseen on vaikka minkälaisia. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää valita vakuutus sen mukaan, mitä lääkäriasemaa on tottunut käyttämään. Jotkut taas kehottavat ottamaan kalleimman mahdollisen. Joidenkin mielestä ei taas kannata ottaa vastaan työtä, jossa ei ole sairausvakuutusetua jne. jne. Loppujen lopuksi saimme valittua jonkun asteisesti tyydyttävän ratkaisun. Hurjan suuren summan saa kyllä sen kanssa maksettua kuukausittain ja toivoa kuitenkin samalla, että sitä maksaa turhaan. Meille tärkeintä kuitenkin oli, että isoimmat kulut on varmasti korvattu, mahdollisista pienistä voidaan itsekin jotain maksaa, kun on Suomessakin maksettu. Joissain kaikkein kattavimmissa vakuutuksissa kun saa piilolinssitkin lähes ilmaiseksi ja minkä tahansa lääkkeen muutaman taalan - kympin omavastuuosuudella. Ne vakuutukset kuitenkin maksaa paljon itsenäisesti otettuna. Työnantajat saattavat tarjota työetuna ryhmäsairausvakuutusta, joka sisältää nuokin edut ihan kohtuuhintaan. Sairaalavuorokausien hinta täällä kuitenkin lasketaan tuhansissa, samaten ambulanssikyyti. Kuulemma hätäsektion hinta on $50 000 (vaikka meillä ei moiselle tarvetta olekaan ;), niin siitä voi kuitenkin vähän verrata hintaa Suomen vastaavaan). Joten parempi maksaa kuin katua.

Vakuutuksen saamiseksi piti täyttää n. 20 sivuinen terveysselvitys netissä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Tämän lisäksi vielä soittivat perään ja pyysivät jotain tarkennuksia. Hintaan kun vaikuttaa olemassaolevat sairaudet, siis kk-maksua nostavasti tietenkin.

Kun koko rumba oli käyty läpi, puolisko saikin töitä. Ajattelimme jo hetken, että koko rumba pitää aloittaa alusta. Noh, päädyimme pitämään sitten tuon vakuutuksen toistaiseksi, sillä työetuna tarjottu vakuutus olisi ehkä ollut kattavampi, mutta hinnaltaan kaksinkertainen, joten valitsemamme vaihtoehto vaikutti paremmalta. Mahdollisten seuraavien työpaikkojen etu on toivottavasti vähän parempi, jotta kulut jossain välissä laskisivat - tai sitten ei, mutta vakuutuksen kattavuus voi olla parempi - tai sitten ei.

Osa pienemmän veroprosentin säästöistä menee siis sairausvakuutuksen kustannuksiin. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, on myös mahdollista siirtää etukäteen palkasta syrjään tietty summa erilliselle tilille. Ko. tililtä saa käyttää rahaa vain sairauskuluihin, lääkäreihin, lääkkeisiin, silmälaseihin ym. Summasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta senttiäkään et saa takaisin, mitä et ole loppuvuoteen mennessä käyttänyt. Eli optimoi siinä sitten kuluja ja verosuunnittelua samalla..