Labor day weekend: Lava Beds National Monument, Crater Lake (OR) & McArthur-Burney Falls

Labor day on täällä yleinen vapaapäivä syyskuun alussa (joo, vähän taas kesti näiden kuvien kanssa..). Koska mulla oli yksi ilmainen yö hotellivarauspalvelussa, kansallispuistokorttikin oli vielä voimassa ja tiedettiin, että syksystä tulee kiireinen (ei kyllä tiedetty, että kuinka kiireinen), niin päätettiin tehdä vielä pieni pitkän viikonlopun reissu. Tarkoituksena oli suunnata ensin pikaisesti McArthur-Burney Falls -putouksille Pohjois-Kaliforniassa, ja mentiinkin, mutta ei päästy itse puistoon, sillä kaikki parkkipaikat oli täynnä ja puistovahti sulki pääsyn puistoon. Eli jatkettiin sitten matkaa seuraavaan kohteeseen eli Lava Beds National Monumentille, siitä sitten yöpymään Kalamath Fallsiin Oregoniin. Seuraavana päivänä sitten suunnattiin Crater Lake -kansallispuistoon Oregonissa ja yövyttiin White Cityssä Oregonissa. Lähempää puistoakin toki normaalisti voisi majoittua, mutta varattiin reissu vähän viime tippaan, niin nyt yövyttiin näissä, vaikka ihan hyvin se näinkin meni. Paluumatkalle vähän arvottiin reittiä, mutta todettiin, että ei me tänne kuitenkaan niiden putousten takia ihan heti ajeta takaisin, niin tehdään nyt vielä ylimääräinen koukkaus ja yritetään sinne uudestaan. Sitten Lassen Volcanic Parkin kautta ajettiin takaisin kotiin (tästä paikasta olenkin joskus jo kirjoittanut aiemmin, joten nyt ei kuvia sieltä). Reissu oli tällainen pienen budjetin reissu, mutta puolisko sai ylinnopeussakot siinä Lava Beds -puistosta pois ajamisen jälkeen, niin kulut tuplaatuivat, mutta kerrankos sitä.

We did a pretty much ex tempore plan to drive North on Labor Day weeken (I know, it was 3 months ago, but I haven't had time to sort the pictures before). We had to slightly adjust the plan, since when we tried to go to the McArthur-Burney Falls on Satuday, the park was full, no parking spots and the park ranger closed it. That was a bummer, but we decided to make a detour when coming back home again and visit it then. So we did our Lava Beds NM, Crater Lake and McArthur-Burney Falls trip with driving back home via Lassen Volcanic NP (no pics here though). It was a really good trip, I wish we had had more time, but you plan it, you deal with it. I had a free night on a hotel booking service, and the stays in Klamath Falls and White City were not expensive anyway, we still had a valid National Parks pass, so it was paying one night, gas and food. A pretty low key trip. Except that hubby got a speeding ticket after the Lava Beds NM that pretty much doubled our long weekend budjet. Well, you live, you learn. Had to happen at some point.

Lava Beds National Monumentilla ensimmäisenä näkee tasaisen maaston ja laavakiveä, mutta sen alla on suoranainen rykelmä erilaisia luolia. Niitä ei kait kaikkia ole vielä edes löydetty. Koskaan oltiin täällä vain yksi iltapäivä, eikä allekirjoittanut ole mikään ahtaiden paikkojen ystävä, päätettiin käydä vain muutamassa helpompikulkuisemmassa luolassa. Luolat on luokiteltu kolmeen: least challenging (helpoin), moderately challenging (keskiverto) ja most challenging (haastava), joista ainakin jälkimmäisissä osassa joutuu ryömimään ihan pitkin pituuttaan. Eli mukaan siis polvisuojukset, kunnolliset lamput (mielellään ainakin päähän laitettava suunnistajanlamppu mikä-lie) ja kypärä, jos niihin haluaa suunnata. Info-pisteestä tosin saa lainaksi ison taskulampun, joka kannattaa käydä lainaamassa, jos aikoo mennä vain noihin helpompiin. Kypärä ja ylimääräiset lamput on kyllä ihan hyvä olla olemassa. Luolissa on lepakoita (harvemmin niitä kyllä siellä näkee) ja USA:ssa on jossain luolissa lepakoille vaarallista white-nose syndrome -tautia, joten luoliin pääsemiseen tarvii saada siitä infopisteestä ensin lupa. Ennen luvan saamista on listattava kaikki luolat, joissa on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana ja vakuutettava, ettei nyt ole päällä samoja vaatteita ja kenkiä kuin niissä käydessä. Tauti leviää helposti esimerkiksi kenkien mukana ja on tosiaan lepakoille hengenvaarallinen. Kun luvan on saanut, niin sitten vaan matkaan.

At Lava Beds you first see the serene nature and lava, but there is more to this park. There are several caves (probably some still undiscovered) under the surface. And those are the ones that make this place so cool. The caves have been categorized as least challenging, moderately challenging and most challenging. As fas as I understood the most challenging are really that - challenging. You have to really crawl into those ones, so make sure you have your hard hat, good flashlights and knee pads if you plan to go to one of those. You can buy some of the stuff from the visitor center and they have big flashlights there too that you can lend. Very usable in the least challenging caves, where you do not need both hands to proceed. You also have to have a permit in order to enter the caves. You can get that from the visitor center, too. There are bats in the caves (you will probably not see them though) and there is white-nose syndrome in the US that is killing bats. So you need to list all the caves that you have visited in the past 5 years and assure that you do not have any of the same clothing or shoes on you. Please do not lie. If I understood correctly they can disinfect your shoes there, but the disease is really deadly to the bats, so you do not want to take any chances of bringing it with you to the caves. 

Mushpot Cave. 235 m pitkä luola, josta on hyvä aloittaa ja joka on hyvä vaikka lastenkin kanssa matkustaessa, sillä tänne on tehty erilaisia infopisteitä, joissa on tietoa eri kivistä ja rakenteista luolassa, tehty polku ja laitettu valot. / Mushpot Cave is a good point to start. There is a lot of information about the formations, ecology and cave climate here and info about the caves here. And a path and lights to make it an easy one with kids and elderly too.

Obsidiaania eli laavalasia, joka muodostuu, kun laava jähmettyy niin nopeasti, ettei se ehdi kiteytyä. / Obsidian is a volcanic glass that is created when the lava cools very quickly. Native Americans used to do arrow heads and spears from these.

Sentinel Cave on kilometrin pituinen luola, jossa ei valoa ole itse luolassa yhtään (eikä täällä ole enää mitään lamppuja). Luola mutkittelee ylös ja alas ja polku on tuollaista hyvin hienojakoista pöllyävää hiekkaa. Myönnän tässä vaiheessa, että itse käännyin jossain vaiheessa takaisin, mutta muu perhe kulkivat koko kilometrin. / Sentinel cave is one of the longer caves at 3,280 ft. The caves has two entrances and the dry, sandy path goes up and down. There is no light coming to the cave, so make sure your batteries are good on your flashlights. I am not a fan of thight places, so I did turned around pretty quickly, but hubby and son did walk the whole thing.

Huonolaatuinen kuva kyseisestä luolasta pilkkopimeässä. Muu perhe kohtasi loppumatkallaan ainakin muutaman lepakon ja tuon pitkän mallisen otuksen tuossa keskellä kuvaa eli boahan siellä luikerteli. / Bad quality pic from that cave in total darkness. Hubby and son saw some bats and a Rocky Mountain rubber boa (the thing in the middle) in that cave. Boy, I am glad I turned around before.

Valentine cave on 498 metriä pitkä, mutta umpinainen, eli sama matka on käveltävä siis myös takaisin. Luolassa on alkuun ihan leveä suuaukko ja mahtuu hyvin kävelemään, luonnonvalo tosin loppuu melko pian. Loppupäässä luolaa joutuu jo vähän kyyristymään ja ryömimäänkin, jos sinne asti haluaa mennä. Mutta luolan pohja on melko tasainen ja helppokulkuinen. / Valentine cave is 1,635 ft long and it has pretty smooth floor, so easy to walk even though it is rock, and does not have a sandy path. The opening is pretty big, but it gets a bit tighter as you go along, and you might need to get on all fours at the end. There is no natural light in here, so flashlight is indeed needed.

Skull Cave. Täällä on valtavan iso luolan suuaukko ja itse luola on vain 177 m pitkä. Luolassa on selkeä polku ja rappuset, joita pitkin voi mennä alas koskettamaan ikijäätä. Luolan katossa olevat bakteerit ja mineraalit heijastelevat kuin olisivat kultaa, mutta eivät siis ole. / Skull cave is a 580 ft cave with a wide opening and good path. There are actually man made stairs that you can go down to touch the year-round ice floor if you want to. The minerals and bacteria make it look like the ceiling would be full of gold, but it isn't. 

Ja tältä paikka näyttää maan päältä. / And this is how the place looks otherwise.

Seuraavana päivänä oli sitten edessä päivä Crater Laken kansallispuistossa. Tätä oli muutama henkilö mulle ehtinyt kehua. Koska Labor Day -viikonloppu on suosittu reissausviikonloppu, kun melkein kaikilla on kolme päivää vapaata putkeen, niin oli hyvä, että lähdettiin tänne aamulla aikaisin ja päästiin näkemään suuri osa puistosta ennen isoa ruuhkaa. Loppuiltapäivästä olikin jo vähän haasteellisempaa löytää parkkipaikkaa tai jonottaa ravintolaan (luovutettiin ja suunnattiin muualle).

I had already heard from a couple of people that Crater Lake is a must place to visit in Oregon. And they were not wrong. Since it was Labor Day weekend, we knew it would be crowded and went there early in the morning. It was a bit chilly, but so serene and beautiful. And we were right, later in the afternoon it was hard to find parking spots and get into the restaurant (we went somewhere else, because the line was insane).

Ja kyllä, järvi todellakin on uskomattoman sininen. Kuvia ole käsitelty ollenkaan ja luonnossa ehkä näyttää vieläkin sinisemmältä. Järven ympäri menee tie, joten järven voi kiertää kokonaan ja katsella järveä vähän eri kulmista ja eri korkeuksilta. En oikein osannut valita kuvista, joten tässä nyt vähän sinistä järveä. (Kuvat eivät oikeasti tee oikeutta paikalle.) / Yes, the Crater Lake really is amazingly blue. I have not edited these pics at all, and I actully think that it is bluer in real life. You can drive around the lake and spot to look at the lake on different spots, heights and angles. And hike a little if you want to.

Kivuttiin yhtä hiekkarinnettä ylös, että pääsimme nauttimaan näistä näkymistä ihan itseksemme. / We climbed a hill, so that we could enjoy this all by ourselves.

Tuo edessä näkyvä kivirykelmä on nimeltään Phantom Ship eli aavelaiva, koska kuulemma näyttää sellaiselta varsinkin iltahämärässä ja oikeasssa valossa. / This rock formation is called Phantom ship. Well, because it looks like it.

Lopuksi kiivettiin vielä The Watchman -huipun näköalapaikalle. Tämä on näkymä toiseen suuntaan, eli parkkipaikalle... / We decided to climb to the Watchman Overlook before leaving the park. This is what it looks like from there to the parking lot...

... ja järvelle (korkeus tällä paikalla 2,4 km). / ... and to the other direction from 8000 ft.

Maanantaina siis suunnattiin kotiin McArthur-Burney Falls -putouksille, jossa on tietty ne putoukset ja ihan kiva reilun kilometrin kävelyreitti putousten ympäri. 

The next day it was McArthur-Burney Falls and then heading home. There is the falls, of course, and a nice Falls Loop Trail that is about a mile long. Totally worth doing that if you are in the area.

Hätäisesti suunnitelluksi halpisreissuksi oli kyllä tosi jees. Suosittelen.

This was probably the best cheap ex tempore trip in a while. Totally recommended.

Portland, Mt Hood & Columbia River Gorge

Tämä näyttää nyt olevan pisin matkakertomus koskaan, tai ainakin hitaimmin julkaistut osat. Tuntuu vaan, että päivät on niin täynnä, ettei jaksa kotona enää avata tietokonetta ollenkaan. Varsinkin kun tällä läppärillä päivityksestä huolimatta osa kirjaimista vaan häviää edelleen. Mutta asiaan. Portlandissa suuntasimme The Grottoon (National Sanctuary of Our Sorrowful Mother), eli katoliseen pyhättöön, jossa on pieneen luolaan tehty alttari ja kaunis, rauhallinen puutarha kirkon ja patsaiden ympärille. Erittäin rauhallinen paikka, jossa lähes ensimmäisinä päivän vierailijoina kävelimme keskellä metsää hämähäkinverkot kasvoillamme..

This travel journal seems to take forever to complete, since I have not had time to blog or time to open the computer to do anything extra lately. Anyways here are the travels in and from Portland. As soon as I saw pictures of the Grotto (National Sanctuary of Our Sorrowful Mother), I wanted to visit there. This was a really serene, peaceful and beaufitul sanctuary. We were there right when it opened and we almost the only ones there. So it was really quiet and we walked around the garden with spider webs in the paths (and soon in our faces too). The next steps from our day we owe a big thank you to Andres that listed his favorite spots in the area for us. Thank you so much! We followed your travel plan almost to the finest details. :)

Porlandista lähdettiin ajelemaan kohti Mt. Hoodia, jonka näkymät olivat huikeat. Mikäs tämän parempi paikka syödä brunchiaan vuorenrinteellä?

The first stop after Portland was Mt Hood. Beautiful scenery and a wonderful place to enjoy your brunch.

Mt Hoodilta lähettiin lähdettiin ajelemaa alas ja ajeltiin Columbia-joen vartta. Columbia-joki on Tyyneenmereen laskeva, luoteisen Yhdysvallan suurin joki, joka vaihtelee leveydeltään jonkun verran. Maisemat joen varrella ovat kyllä upeita.

From Mt Hood down to the Columbia river. Columbia is the largest river in Pacific Northwest region and the scenery is really beautiful. This is just not some water, there is a lot of water in here. And some nice artwork on the bridges that cross the river.

Columbia-joki on Yhdysvaltain suurin vesivoimaan valjastettu joki. Ja Bonneville pato on erittäin merkittävä sähköntuottaja. Padon läpi virtaa vettä yli 5000 m³/sekunnissa. Täältä löytyy myös lohiportaat ja vieressä on kalankasvattamo.

Since Columbia river is one of the most important rivers to provide electric power, of course there is a damn. And not just any damn, but a huge Bonneville Damn, which provides about 5 billion kWh of electricity each year. Impressive. There is also a fishery next to it and fish ladders. And a tiny hint to travelers: this is the last place to use a restroom if you are heading to the River Gorge. Just saying..

Ja sitten päästiin sinne parhaimpaan paikkaan, eli Columbia River Gorge. Eräänlaiseen kuiluun tai kanjoniin, jossa tuntuu olevan toinen toistaan kauniimpia vesiputouksia. Tässä ensimmäisenä Horsetail falls niin alhaalta kuin mäen yläosassa myös pienemmältä putoukselta ja lähteeltä. Pitihän siellä käydä itseään kastelemassa vähän vesisuihkun alla, lämmin päivä ja kaikkea.

And the the beautiful Columbia River Gorge, a canyon with several beautiful water falls. First we headed to the Horsetail Falls. We even climbed up the hill to see the pond and got our (or mine at least) head cooled in the refreshing water. It was a warm day after all.

Sitten yritettiin päästä katsomaan Oneonta Gorgen vesiputousta. Matka kuitenkin tyssäsi tähän. Meille olisi ollut ihan ok jopa kastella kengät (ota mukaan vesitossut, jos olet matkalla tänne), mutta matka tyssäsi suureen ihmisjoukkoon, eikä tästä kohdasta yksinkertaisesti olisi päässyt eteenpäin pitkään aikaan.

We were trying to go and visit the Oneonta Gorge as well, but it seemed that dozens of people had the same idea. So we got this far. To pass from here it would have taken a long time to wait all the other people to pass. But hey there is something to see next time, too. Wear your water shoes and swimming suits for this one and you can pass the crowd more easily.

Mutta onneksi jäljellä oli vielä Multnomah Falls -vesiputoukset, joka on se suurin ja näyttävin vesiputous tällä alueella. Oltiin täällä siis lauantaina päivällä elokuussa ja tuntui, että koko Portland oli täällä samaan aikaan. Ei siis saatu autoa parkkiin, jonoa toisesta suunnasta oli noin 200 metriä parkkipaikalle, joten sillä aikaa kun puoliso kierteli parkkipaikan ympäri, kävin nappaamassa kuvat putouksesta. Olisi ollut kiva kiivetä tuonne sillallekin, mutta minkäs teet.

And then there was still the Multnomah Falls. This is the biggest and most impressive waterfalls in the area. We were here on Saturday afternoon in August. And so was half of Portland. Finding a parking spot was impossible, so we just had to quickly run to take the pics while someone was waiting in the car driving around the parking lot. Well, I can totally understand why people want to visit this place.

Sitten oli aika taas ajella lähemmäksi Seattlea, vielä viimeiset pysähdykset Crown Point -nimisessä paikassa, jossa voi vielä ihastella kaunista Columbia-jokea.

And one last stop before heading back to Washington state. This is Crown Point and the beautiful views to the Columbia river. If you ever have time to visit this area, you should. It is just absolutely beautiful. And thank you again Andres for the inside info and tips for this area! Highly appreciated.