Muuttorumba on siis onnellisesti takana ja on ehditty tässä uudessa vuokra-asunnossa asustellakin jo reilu kuukauden päivät. Olihan taas sellainen rutistus, että toivottavasti ei ihan heti uudelleen. Toki ihan omaa syytähän se oli, että siihen kaiken muun härdellin ja stressin keskelle vielä päätettiin muuttaa, mutta tällä kertaa nyt näin.
Meillä tosiaan oli jo aikoja sitten selvää, että teinin koulun loppuessa (kun ei tarvi asua enää tietyn koulupiirin alueella) yritetään löytää asunto jostain vähän halvemmasta paikasta täällä lahtialueella. Olin siis jo katellut ja haarukoinut hintatasoa muutamalla alueella, jotka oli lähellä puolison työpaikkaa, mutta myös järkevien matkojen päässä muualta. Kun vielä huhtikuussa kävi ilmi, että mun työpaikan projekti muuttuu ja mun kontraktorisopimusta ei ainakaan siihen projektiin ehkä uusita, niin se puolison työpaikan sijainti oli se isoin kiintopiste mistä lähteä haarukoimaan. Täällä kun työmatkaan voi saada kulumaan ihan järjettömän ajan matkaan nähden ruuhkien takia, niin pitää ainakin katsoa se, että jos sitä työmatkaa on reippaasti niin ainakin se on sitten ruuhkan vastaisesti. Muuten saattaa muutaman kilometrin pätkään mennä helposti puoli tuntia tai tuntikin, varsinkin jos on samaan aikaan liikenteessä kuin kaikki muutkin. Vähän tätä pohdintaa helpotti se, että mun työpaikalla (sekä silloinen että mahdollinen toinen, tuleva projekti) on firman bussit, joita myös firman kontraktorit voit käyttää päivittäin työmatkoihin, eli ei tarvitsisi ainakaan itse jumittaa ruuhkassa joka aamu ja iltapäivä.
Meidän vuokra on tosiaan näiden kuluneen viiden vuoden aikana noussut 30 %. Kyllä, 30 %. Ja se on näillä hinnoilla aika helvatun paljon. Ja vain noin 5 % tuosta 30 % oli siitä syystä, että muutettiin kolme vuotta sitten isompaan asuntoon. Nyt kun oli siis edessä tuota rahanmenoa vähän enemmänkin teinin college-kustannusten vuoksi, mun työtilanne oli kesän jälkeen vähän epäselvä, vuokra-asuntojenkin hintapyynnöt näyttivät taas nousevan, ja vielä silmiin osui pari suhteellisen hyvää vaihtoehtoa, niin oli aika laittaa rattaat pyörimään.
Olihan siinä tosiaan rutkasti muutakin hoidettavaa asiaa, puolison työkiireet ja teinin AP-testit vielä ennen muuttoa. Jotenkin onnistuttiin hoitamaan asiat niin, että saatiin teinin tavaroita lukuunottamatta pakattua hissukseen ja teinin huone sitten noitten testien jälkeen päivässä. Näin jälkikäteen sanottuna ehkä olisin tehnyt toisin, mutta toisaalta ei se skenario houkutellut, että mä olisin hakenut täyspäiväisesti töitä ja samalla olisi etsitty asuntoa kaikkien muiden asunnonvaihtajien ja harjoittelijoiden kanssa samaan aikaan (pyyntihinnat nousee ja asunnonhakijoita enemmän). Täällä tosiaan IT-firmojen ja muidenkin harjoittelijat tulee yliopistojen kesätauon alettua tänne laaksoon tuossa kesäkuun alussa, ja heti ryöpsähtää siis myös kasa uusia asunnonetsijöitä siihen soppaan. Kesä ja alkusyksy on muutenkin suosittua aikaa, ja oikeasti halvempia vuokrahintoja näkee hiljaisempina talvikuukausina. Yksi kaveri oli saanut joulukuussa muuttaessa yhden kuukauden muuttobonuksenkin, eli ensimmäisen kuukauden vuokraa ei tarvinnut maksaa, jos teki 12 kk vuokrasopimuksen. Me ei kuitenkaan haluttu odotella talveen näillä hinnoilla, ja tämän muuton seurauksena meidän kuukausittaiset asumiskulut laski 25 %, joten enemmän sääästöä tästä tulee kuin niiden vähän halvempien hintojen odottelulla. Eli aiemmin kolmosella alkanut kk-vuokra alkaa nyt kakkosella. Ja vaikka entiset vuokranantajat meistä kovasti pitivätkin, eivätkä varmaan olisi korottaneet sitä vuokraa maksimimäärää, niin pienikin korotus olisi tehnyt edellisen asunnon vuokrasumman ensimmäisestä merkistä nelosen... Itse asiassa puolisko katsoi craiglististä tuon meidän aiemman asunnon ilmoituksen, ja uusi vuokrahinta oli 12 % korkeampi kuin se, mitä me maksettiin. Että silleen.
Muuttofirma hoiti hommansa oikein mallikkaasti, tulivat etuajassa ja rehkivät kyllä koko rahan edestä, vaikka muutettiinkin äitienpäivänä.. Tajusin tuon äitienpäivän vasta päivämäärän sovittuamme, mutta se oli ainoa jotenkin kalenteriin sopiva päivä. Ei kyllä käynyt kavereita ollenkaan kateeksi, koska vanhassa asunnossa oli jokseensakin haasteellisia rappusia niin sisällä kuin ulkonakin. Tilattiin vaan muuttoauto ja miehet muuttamaan, itse hoidettiin niin pakkaus kuin purkaminenkin täällä päässä.
Muita juoksevia asioita tietty on, kun pitää hoitaa sähkösopimusten katkaisu ja uuden avaus ja nettiliittymien siirto ja mitä näitä nyt normaalisti joka maassa on. Sitten piti vielä muuton jälkeen sopia edellisen vuokraisännän kanssa asunnon tarkastus, jossa käydään asunto yhdessä läpi, että onko jotain korjattavaa tai sellaista, että ei saataisi koko vuokratakuuta takaisin. Kuulemma monellakin on ollut näitten vuokratakuiden kanssa ongelmia. Meillä ekan asunnon manageri ilmoitti jo ennen kämpän katsastamista, että pidättävät osan takuuvuokrasta siivouskuluihin. Ei suostuttu, sillä sanottiin siivoavamme itse ja Kalifornian lain mukaan jos on asunut 2 vuotta, niin esimerkiksi seinien maalausta ja kokolattiamattojen pesua ei saa laskuttaa vuokralaiselta. Silloinen manageri sitten kierroksella ihasteli miten siistiksi oli siivottu, ja saatiin koko vuokratakuu takaisin. Tällä kertaa ei edes ehditty jääkaappeja ym. pestä, mutta vuokranantaja kiitteli ja ihasteli jälleen miten hyvänä on asuntoa pidetty ja palautti koko vuokratakuun. En todellakaan tiedä, että miten täällä ihmiset vuokra-asuntojaan kohtelevat noin niinkuin yleisesti, sillä olen kuullut useammankin suomalaisen jossain mainitsevan miten heidän vuokranantajansa haluaisivat jatkossakin suomalaiset vuokralaiset. Että täällä kulkaa pidetään Suomen lippua ja (siistiä ja pedanttista) mainetta korkealla ainakin vuokramarkkinoilla. :)
Muuttoon liittyvin ehkä ärsyttävin asia on, ettei täällä ole mitään Suomen kaltaista väestörekisteriä johon ilmoittaa, että nyt muutettiin ja sitten sitä kautta kaikki muut paikat saisi ajantasaisen tiedon. Täällä siis osoitteenmuutos tehdään postinkäännön osalta postiin kuten Suomessakin, mutta muuten joka paikkaan pitää ilmoittaa uusi osoitteensa ihan itse. Eli kaikille paikoille USCIS:stä (US Citizenship and Immigration Services) pankkiin, työpaikalle, lääkäriin ja vakuutusyhtiöihin, ja sitten erikseen kaikkiin paikkoihin, joissa olet kanta-asiakas, joista tilaat lehtiä ym. Eihän noihin kaikkiin toki mikään kiire ole ilmoitusta tehdä, mutta ne menevät sitten hamaan loppuun asti sinne vanhaan osoitteeseen osoitelapulla "N.N. or current resident". Meillekin tuli edellisessä paikassa sitä postia ainakin viiden edellisen asukkaan nimissä, joten helpompi se on vain vaihtaa se osoite joka paikkaan. Meillä oli edellisen muuton jäljiltä jo jonkunlainen lista paikoista, ja nyt siinä dokumentissa on 74 riviä paikkoja, joihin osoitteenmuutos pitäisi ilmoittaa. Joista siis ainoastaan yksi Suomeen, eli väestörekisterikeskukseen. Silti jotain postia on kuulemma edelleen mennyt vanhaankin osoitteeseen. Täällä toi postikaan ei oikeasti ilmeisesti käännä kuin erittäin tärkeän näköisen postin eteenpäin, joten pari pankin kirjettä on sentään löytänyt tiensä tänne uuteenkin asuntoon.
Vaikka kaikki tapahtuikin vähän pikaisilla päätöksillä ja liikkeillä, niin ollaan oltu oikein tyytyväisiä. Vuokranantaja ja uudet naapurit vaikuttavat mukavilta, löydettiin asunto jossa ei ole kokolattiamattoja ja taloyhtiön uima-allas on niin tervetullut bonus tähän, että sen takia kannatti alkuperäistä budjettia ihan pikkiriikkisen hilata ylöspäin. Kuten jo aiemmin totesin, oli tämä kuitenkin taas sellainen rumba, että josko nyt ei tarvitsisi hetkeen muuttaa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Asuminen. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
tiistai 4. heinäkuuta 2017
Vuokra-asunnon etsimisestä
Kirjoittelen erikseen sitten muutamishärdellistä, mutta ajattelin pikaisesti jokusen sanan kirjoittaa vielä asunnon etsimisestä sitä ennen.
Sinänsähän me on tehty asunnonetsintää jo kahdesti aiemminkin, tänne muuttaessa ja sitten edelliseen asuntoon muuttaessa, joten homma nyt eteni suunnilleen samalla tavalla, eikä varsinaisesti ole mitään uutta auringon alla. Tällä kertaa aikajänne oli vähän pidempi eli alottelin katselemaan tarjontaa jo vähän etukäteen sillä silmällä ja käytin useampia palveluita. Pääsääntöisesti tihrustelin noita tietoja ja kuvia kännykän parilla sovelluksella, pari niistä on pelkästään asuntojen etsintään liittyviä sovelluksia ja sitten craiglistiltä. Monesti niissä oli ne ihan samat asunnot, mutta koska niissä oli vähän eri näkymiä ja tietoja niin tuli niitä silti kateltua koko ajan useampia. Craiglist on ehkä suosituin ja siellä näytti olevan eniten tarjontaa, vaikka se sen käyttöliittymä on kyllä niin 90-lukua että. Sen ärsyttävin piirre on, että vuokranantajat postaa ne omat kämppänsä sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan, että ne nousevat siinä näkymässä sinne päällimmäiseksi. Ei siis pelkästään ota pois ja laita uudestaan, vaan sama kämppä saattaa olla siellä useampaan kertaan ja vähän erilaisella otsikolla. Oman ärsytyksensä aiheuttaa se, että esim. hakusanalla "hardwood floors" löytyy myös kämppiä joissa ei todellakaan löyty mitään parketti/laminaattilattiaa, vaan pala sellaista jossain yhden huoneen nurkassa. Mutta hei, onhan se nyt tosi hienoa mainostaa, että kämpässä on puulattiat, kun sitä on siinä eteisessä oven edessä se neliömetri. Yhdessä sovelluksessa tykkäsin siitä, että siihen pystyi piirtämään alueen minkä sisältä asuntoa etsii. Ei siis pelkästään etsiä koko South Baylta, joista osa alueista oli selkeästi meille liian kaukana. Yhdessä sovelluksessa taas pystyi samalla näkemään alueen turvallisuuden eli eri väristä keltaista, oranssia ja punaista alueen rikosmäärien perusteella. Voihan näitä tietoja tarkastella toki muuallakin, kuten esim. täällä, mutta olihan se nyt kätevää tarkistaa sen asunnon alueen tiedot siitä suoraan. Me kun oltiin asuttu koko täälläoloaika siellä hyvän koulupiirin alueella, jossa kaikki omistuskaksiotkin maksoi vähintään sen miljoona taalaa, niin tiedettiin kyllä, että sen idyllisempää, puistomaisempaa ja turvallisen oloisempaa on vaikea löytää mistään muualta, varsinkin jos etsi kämppää jostain toiselta alueelta. Että jostain vaatimuksista pitää tinkiä, jos meinaa vähän edullisemilla kuukausikuluilla päästä. Mutta kun meidän varastoihin jo kerran on sielläkin murtauduttu ja sen jälkeen itellä ainakin kesti jonkun aikaa tottua siihen ajatukseen, että meiltä tosiaan oli varastettu tavaraa, niin halusi sitä nyt varmistua sen verran sentään, ettei alue ole mikään rikosherkkäalue. Täällä kuitenkin esim. San Josessa tietyillä alueilla on viime vuosina tapettu yhteensä viitisenkymmentä ihmistä vuodessa, ja vaikka kuinka olisivat joidenkin kilpailevien piirien välienselvittelyä tai jotain parisuhderiitoja tms., niin ehkä mä en ihan naapurustosta vielä ollut valmis lukemaan moisia uutisia. Tosin eihän mitään koskaan voi etukäteen ennustaa ja tietää, että mitä tapahtuu.
Meille siis kriteereiksi lopulta muodostui:
Sinänsähän me on tehty asunnonetsintää jo kahdesti aiemminkin, tänne muuttaessa ja sitten edelliseen asuntoon muuttaessa, joten homma nyt eteni suunnilleen samalla tavalla, eikä varsinaisesti ole mitään uutta auringon alla. Tällä kertaa aikajänne oli vähän pidempi eli alottelin katselemaan tarjontaa jo vähän etukäteen sillä silmällä ja käytin useampia palveluita. Pääsääntöisesti tihrustelin noita tietoja ja kuvia kännykän parilla sovelluksella, pari niistä on pelkästään asuntojen etsintään liittyviä sovelluksia ja sitten craiglistiltä. Monesti niissä oli ne ihan samat asunnot, mutta koska niissä oli vähän eri näkymiä ja tietoja niin tuli niitä silti kateltua koko ajan useampia. Craiglist on ehkä suosituin ja siellä näytti olevan eniten tarjontaa, vaikka se sen käyttöliittymä on kyllä niin 90-lukua että. Sen ärsyttävin piirre on, että vuokranantajat postaa ne omat kämppänsä sinne aina vaan uudestaan ja uudestaan, että ne nousevat siinä näkymässä sinne päällimmäiseksi. Ei siis pelkästään ota pois ja laita uudestaan, vaan sama kämppä saattaa olla siellä useampaan kertaan ja vähän erilaisella otsikolla. Oman ärsytyksensä aiheuttaa se, että esim. hakusanalla "hardwood floors" löytyy myös kämppiä joissa ei todellakaan löyty mitään parketti/laminaattilattiaa, vaan pala sellaista jossain yhden huoneen nurkassa. Mutta hei, onhan se nyt tosi hienoa mainostaa, että kämpässä on puulattiat, kun sitä on siinä eteisessä oven edessä se neliömetri. Yhdessä sovelluksessa tykkäsin siitä, että siihen pystyi piirtämään alueen minkä sisältä asuntoa etsii. Ei siis pelkästään etsiä koko South Baylta, joista osa alueista oli selkeästi meille liian kaukana. Yhdessä sovelluksessa taas pystyi samalla näkemään alueen turvallisuuden eli eri väristä keltaista, oranssia ja punaista alueen rikosmäärien perusteella. Voihan näitä tietoja tarkastella toki muuallakin, kuten esim. täällä, mutta olihan se nyt kätevää tarkistaa sen asunnon alueen tiedot siitä suoraan. Me kun oltiin asuttu koko täälläoloaika siellä hyvän koulupiirin alueella, jossa kaikki omistuskaksiotkin maksoi vähintään sen miljoona taalaa, niin tiedettiin kyllä, että sen idyllisempää, puistomaisempaa ja turvallisen oloisempaa on vaikea löytää mistään muualta, varsinkin jos etsi kämppää jostain toiselta alueelta. Että jostain vaatimuksista pitää tinkiä, jos meinaa vähän edullisemilla kuukausikuluilla päästä. Mutta kun meidän varastoihin jo kerran on sielläkin murtauduttu ja sen jälkeen itellä ainakin kesti jonkun aikaa tottua siihen ajatukseen, että meiltä tosiaan oli varastettu tavaraa, niin halusi sitä nyt varmistua sen verran sentään, ettei alue ole mikään rikosherkkäalue. Täällä kuitenkin esim. San Josessa tietyillä alueilla on viime vuosina tapettu yhteensä viitisenkymmentä ihmistä vuodessa, ja vaikka kuinka olisivat joidenkin kilpailevien piirien välienselvittelyä tai jotain parisuhderiitoja tms., niin ehkä mä en ihan naapurustosta vielä ollut valmis lukemaan moisia uutisia. Tosin eihän mitään koskaan voi etukäteen ennustaa ja tietää, että mitä tapahtuu.
Meille siis kriteereiksi lopulta muodostui:
- turvallisuus
- työmatkan pituus
- hinta
- 2 makuuhuonetta
- ei kokolattiamattoja
- kaksi kylppäriä/wc:tä olisi kiva
- autopaikka, mieluiten 2
- mielellään ei joka puolella naapureita, eli suht rauhallinen asunto
- ilmastointilaite asennettuna
- mielellään v. 85 jälkeen rakennettu asunto, jossa ei asbestia ja toivottavasti ei homettakaan
Näiden avulla sitten löydettiinkin ihan mukiinmenevä asunto, johon hakemus jätettiin ja jonka vuokraisäntä hyväksyi. Onneksi asunnonnäyttöpäiväksi osui sellainen tihkusateinen päivä, niin oli ehkä vähemmän asunnonkatselijoita liikenteessä kuin aurinkoisena päivänä olisi ollut. Jos oltaisiin etsitty omistusasuntoa tai jotain loppuelämän asuntoa olisi kriteereitä ollut reippaasti enemmän, ehkä vähän rauhaisampi ja puistomaisempi aluekin olisi ollut hakusessa, nyt lähistöllä on suht vilkkaasti liikennöityjä teitä, joiden liikenne ei kuitenkaan kuulu meille onneksi tänne sisälle. Onneksi myöskään lentomelu ei kuulu tänne, vaikka asutaan nyt selkeästi lähempänä lentokenttää kuin aiemmin. Mutta tämä taitaa paikka harvemmin osua niiden koneiden reitille niinkuin aiempi asunto välillä teki, kun muuttivat SFO:n laskeutumisreittejä kulkemaan siitä meidän nurkilta. Mutta nyt ei tosiaan etsitty omaa asuntoa vaan sellaista, jossa nyt ainakin toistaiseksi voidaan asua, joten vaatimuksetkin toki sitten olivat sen mukaiset. Ja ainakin meidän mielestä onnistuttiin täyttämään jokainen hakukriteeri, vaikka ihan vähän jouduttiin meidän hintarajaa matkan varrella tarkistamaankin.
P.S. Parisen viikkoa sitten joku nuori mies oli ammuttu 2 mailin päässä olevassa puistossa lauantaiyönä. Nextdoorin mukaan joku tyyppi varastelee paketteja ulko-ovilta, mutta näitä tällaisia nyt voi sattua missä vaan. Erittäin turvallista täällä on yleisesti ottaen, mutta järjen käyttö monessa asiassa on toki sallittu. Ja ne tietyt paikat, jotka ei ole ihannoin kivoja, kannattaa siis toki selvittää etukäteen.
lauantai 1. heinäkuuta 2017
80-luvun elokuvista tuttua sisustusta
Tässä nyt ihan todistusaineistona aiemmasta kodistamme, että kyllä ne sarjoissa ja TV-ohjelmistatutut elementit tosiaan usein löytyy myös ihan oikeista asunnoista. Jos olisi ollut oma asunto, niin keittiön olisin remontoinut heti alkuun, mutta kun ei ollut, niin en rempannut.
Keittiöstä löytyi siis hella, jossa noi levyjen vastukset näkyvissä. Tämä siis ihan sähköhella, ei kaasu. Noi vastusten alla olevat "kulhot" on ehkä ihan mahdottomimpia putsata. Onneksi nykyisessä asunnossa on taas keraaminen liesi. Pöytätasot ihanat ja alkuperäiset 80-luvulta, joita on myös ihana tuolta laattojen välistä putsata.
Meidän makuuhuoneen kylppäri näytti tältä. Meillä on muuten kaikissa asunnoissa kylppäreissä ollut nuo "leffatähden pukeutumishuone" -lamppurivistöt, niistä ei näköjään pääse missään eroon. Kuuma- ja kylmähanat tietty erikseen ja suihkussa vaan tuo yksi suihkupää, joka me vaihdettiin asumisemme ajaksi heti sellaiseksi suihkuksi, jossa on suihkuletku ja jonka saa napattua käteensä. Mä en tajua, miten nää saa kylpyammeen ja itsensä pestyä tollasella seinässä vaan töröttävällä suihkupäällä. Kylpyammehan täällä on (ainakin meillä aina ollut ja hotelleissakin) tollanen suhteellisen matala, jossa ei kauheasti kyllä tule sellaista luksuskylpyfiilistä, eikä siten kauheasti tule sitä käytettyäkään. Eräs amerikkalainen tuttavani muuten Euroopan reissullaan kauhisteli niitä korkeita eurooppalaisia kylpyammeita, kun siihen reunaanhan voi kompastua tai ei saa jalkaansa siis sen reunan yli ja voi lentää siis naamalleen lattialla. Justiinsa niin. Ja jos nyt vielä jotain haluaa kuvasta bongata, niin pyöreät ovennupit, jotka täällä löytyy ovista niitä suomalaistyyppisiä kahvoja rutkasti yleisemmin.
Haha, tässä näyttää nyt olevan pölyäkin, mutta ei nää valokatkaisimet ynnä muut kytkimet yleisestikään anna mitään "hei olen kaikkein modernein ja turvallisin kytkin" -fiilistä ainakaan mulle. Eikä se nyt niin tarkkaa, jos maali ei peitä pohjaväriä kokonaan.
Keittiöstä löytyi tietty lamppu-tuuletin-yhdistelmä ja lähes kaikista ikkunoista noi muoviset pystykaihtimet.
Kuka nyt mitään hyllyjä vaatekaappinsa kaipailee. (Ja on tuossa siis kaksi liukuovea, kuva vähän hassusti otettu.)
Mutta toisaalta jos tämä on näkymä työhuoneen ikkunasta, niin ketä kauheasti kiinnostaa, että kuinka kasari keittiön tyyli on ja löytyykö vaatekaapista hyllyjä. Niitä hyllykköjä saa aina Ikeasta, ikkunan ulkopuolista näkymää ei.
tiistai 6. joulukuuta 2016
Ostaa vai vuokrata?
Aiemmin tänä vuonna kun käytiin pankissa ihmettelemässä eläke- ja collegesäästämistä, se sijoitusneuvoja kehotti meitä käymään keskustelemassa myös asuntolainoista ihan lämpimiksemme, kun kuuli, että ollaan harkitsemassa muuttoa ensi keväänä.
Kelataan vähän takaisin. Aina kun sanon, että olemme muuttamassa, tulee kysymys, että "pois tältä alueeltako?". No, näin ei ole suunnitelmissa. Mutta teinin high school loppuu keväällä ja sen jälkeen ei olla sidottuja asumaan tietyn koulupiirin alueella. Ja tällä alueella asumiskustannukset näyttävät vain nousevan ja nousevan, joten ensi kesällä olemme vapaita katselemaan, että mitä tarjontaa täällä lähialueilla noilla aavistuksen alemman hintatason omaavilla alueilla olisi. Täällä kun toki hintataso on ihan törkeän kallis maan keskiarvoihin verrattuna, mutta hajontaa on jonkun verran täällä laakson sisälläkin. Kalleimpia ovat yleisesti houkuttelevat alueet, kuten lähinnä koko San Franciscon alue, mutta sitten täällä laaksossa tiettyjen koulupiirien alueet (ne joiden koulut on rankattu korkeammalle ja ovat siksi haluttuja) ovat myös kalliimpia kuin jotkut toiset alueet. Toisaalta ihan kauhean kauas työpaikoista (tai alueista, joissa kuvittelisi tekevänsä töitä tulevaisuudessa) ei viitsisi muuttaa, koska työmatkaliikennettä on täällä tietyillä alueilla ja tiettyihin suuntiin tiettyinä kellonaikoina ihan tuskaa. Aluetta ei vaan ole oikeasti suunniteltu näin isolle ihmismäärälle. Teinin mennessä opiskelemaan kulut kuitenkin kasvavat, koska opiskelu ei todellakaan ole täällä mitään ilmaista lystiä, niin ainoa, mistä sitä oikeasti voi säästää on asuminen. Toisaalta taas jonkunlainen viihtyisä asunto olisi hyvä olla olemassa, ja vielä mieluusti ilman kokolattiamattoja.
Josta päästäänkin sitten siihen, että eniten voisi vaikuttaa asumisviihtyvyyteen, jos omistaisi asunnon ja voisi tehdä pientä remppaa saadakseen sen mieleisekseen. Mitään hillitöntä lukaalia näillä hinnoilla ei kyllä pysty ostamaan, täällä kun pienemmässäkin talossa on helposti miljoonan tai puolentoista hintalappu. Eli järkevän kokoisia kahden makuuhuoneen asuntoja on vähän yritetty katsoa, että mikä niiden hintataso on.
Palataan nyt siihen pankkikäyntiin. Laina sieltä kyllä saataisiin suht järkevään budjettiin, mutta onn e summat ja yhtälöt kyllä sellaisia, että taidetaan jättää nyt toistaiseksi ajatus hautumaan (mahdollisesti ikiajoiksi). Mutta kirjoitanpa nyt pikaisesti täkäläisestä asunnonostoprosessista. (Joku vaihe saattaa olla unohtunut ja joku väärässä järjestyksessä.)
1. Aloita suunnittelu ajoissa. Ota toinen tai kolmas luottokortti, jotta voit nostaa luottopisteitäsi (FICO score). Pankit tykkää, mitä isompi numero se on, tietyn rajan alla olevalla pistemäärältään ei lainaa tipu (skaala on 300–850). Ja miksi näin? Pankit tykkäävät nähdä, että olet hoitanut asiasi niin hyvin, että sulle on myönnetty suht korkea luottoraja (eri korttien yhteenlaskettu summa), mutta jota osaat käyttää vastuullisesti. Ohjenuorana kait on, että olisi hyvä pitää se käyttöaste maksimissaan 30 %:ssa. Eli jos luottoraja on 3000 $, niin laskun summa olisi hyvä pitää alle 1000 $:ssa tai jos tiedä, että edessä on iso ostos, maksaa sieltä jo ennen eräpäivää muut maksut pois.
2. Hanki alustava lainapäätös pankista, että paljonko saat lainaa. Yleisesti käsirahan suuruus on 20 %. Jos on omistanut asunnon aiemmin, voi pankki laskea tämän 15 %:n asti (riippuu toki pankista ja asiakkaasta, joku pankki voi ehkä jossain vaatia vähemmänkin). Tämä paperi tarvii näyttää jossain välissä kiinteistönvälittäjälle.
3. Hanki hyvä kiinteistönvälittäjä, joka toimii sillä alueella, josta aiot asunnon ostaa (heidän ns. oma toiminta-alue ei välttämättä ole kauhean laaja). Todellakin sekä ostajalla että myyjällä on oma välittäjänsä, joten etsi sellainen, joka pitää sinun puoliasi.
4. Kerro välittäjälle niin tarkkaan kuin mahdollista mitä, mistä ja mihin hintaan etsit. Seuraa myös asuntolistaussivuja itse.
5. Käy ainakin muutamassa asuntonäytössä, että hahmotat asuntojen kunnon, varustelun ja hintatason alueella. Esimerkiksi Kaliforniassa asbestin kieltävä laki tuli voimaan 1980-luvun lopulla, vaikka käytännössä kuulemma se oli kielletty jo 1970–80-luvuilla, eli voit haluta rajata asunnot olevan tuota uudempia. Ym. Ym.
6. Löydä se unelmiesi, öh, rahatilanteeseesi sopiva, asunto.
(Seuraavat vaiheet ovat mahdollisesti väärässä järjestyksessä, en tehnyt pankissa niin tarkkoja muistiinpanoja.)
7. Tee tarjous. Jos oikeasti haluat asunnon, valmistaudu maksamaan (reippaastikin) yli pyyntihinnan. Neuvottele, vastatarjous-tarjous-härdelli, jossa tarvitset sen hyvän välittäjän.
8. Pyydä kuntokartoitusta. Paitsi, että tällä alueella markkinat ovat olleet niin hurjat, että myyjät eivät välttämättä halua käydä läpi sitä prosessia, jos muitakin ostajia on. Eli päätä, että vaaditko kuntokartoitusta/missaatko asunnon vai ostatko asunnon silläkin riskillä, että edessä on tuhansien tai kymmenentuhansien korjaukset.
9. Käy sopimassa pankissa lopullisesti laina-asiat. Pankki kuulemma tutkii paperit vielä tarkkaan ennen kuin antavat suostumuksensa lainaan juuri kyseiseen asuntoon. Välittäjältä saa taloyhtiöiden tiedot, joissa mm. näkyy kuinka suuri osa asuntokompleksin asunnoista on vuokralla, kuinka moni omistaa asunnon jne. Nämä ovat kuulemma pankille tärkeitä tietoja asunnon arvon määrittelemiseen kannalta. Joskus kuulemma pankki päätyy kehottamaan katsomaan asuntoa muualta.
10. Teetä asunnon arvon arviointi. Kyllä erillinen, ulkopuolinen henkilö tulee vielä tekemään asunnon arvioinnin. Jos esimerkiksi sovittu myyntihinta on X dollaria, mutta arvio on X -5%, voi pankki sanoa, että se erotus on maksettava itse, pankki ei siihen anna lainaa.
11. Sitten alkaa hirveä paperirumba ja kaikenlaiset maksut, ja erilaiset toimijat alkavat häärätä. Niistä olennaisimpana hoidetaan escrow. En löytänyt tälle järkevää suomennosta, sanakirja antaa termin "kolmannen osapuolen haltuun uskottu asiakirja". Käytännössä tälle ulkopuoliselle firmalle maksetaan toista tonnia, että he tarkistavat, että kaikki on niin kuin on sanottu. Eli, että myyjä oikeasti omistaa asunnon ja voi sen myydä, siitä ei ole jo toista myyntiprosessia käynnissä jne. Sitten joko sama firma tai joku muu tekee "title search", jossa tarkistetaan asunnon papereista tarvittavat historiat, omistajuuden jne. Escrow-vaihe kestää yleensä kuulemma noin 30 päivää, eli sen verran aikaa menee todennäköisesti vähintään, että tarvittavat tarkistukset on tehty ja paperit allekirjoitettu. Jos nyt muistan oikein, niin tässä vaiheessa ei sitten enää voi perua, että "ups, en ostakaan".
12. Kun paperit on allekirjoitettu, omistajuus ja rahat siirretty, pitää vielä maksaa "closing costs", eli kunnasta ja piirikunnasta riippuen siinä on erilaisia veroluontoisia maksuja. Jotkut niistä maksaa myyjä, jotkut ostaja ja jotkut laitetaan puoliksi, mutta jokunen tonni kuluja siitä tulee.
13. Seuraavaksi voikin sitten jo ottaa vakuutukset ja alkaa lyhennellä lainaansa ja toki sitten maksaa kiinteistöveroja, joka on noin 1–2 % ostohinnasta, jotka lankeavat maksettavaksi siis vuosittain.
Näiden tietojen jälkeen ja sen tiedon, että meille laskettava laina-aika olisi 30 vuotta ja korko kiinteä (ei kertonut tätä suoraan tässä vaiheessa, mutta jokunen prosentti), päästiin siihen lopputulokseen, että maksettaisiin vuodessa melkein saman verran kuin nyt maksetaan vuokraa, ehkä jopa hieman enemmän. Pelkkä laina ehkä ei sinällään ylitä nykyisiä kustannuksia, mutta kun siihen lasketaan se kiinteistövero, vakuutukset ja asuntokomplekseissa kuukausittain maksettava yhtiövastikkeentyyppinen HOA (home owner's assosiation) maksu, niin pikkuhiljaa siitä kertyy sitä maksettavaa. Meillä kun oli tavoitteena yrittää saada kuukausittaisia kuluja pienemmiksi, niin ostamalla asunnon niin ei kyllä käy.
Toki aina voi sanoa, että oma on oma, mutta jos jäädään työttömäksi tai sattuisi jotain muutakin ikävää, eikä pystytä maksamaan, niin mitäs sitten? Ensin toki yritetään pankinkin toimesta järjestellä laina uusiksi tai myydä asunto, mutta pahimmassa tapauksessa pitää vaan pakata tavaransa ja jättää se asunto pankille (näin siis voisi tapahtua, jos asuntomarkkinat taas romahtaisivat ja arvot laskisivat). Siihen mennessä maksetut käsirahan ja lyhennykset siis jäisivät pankille. Velkaa ei kuulemma omaan niskaan voisi jäädä, mutta eipä olisi omaa kattoa pään päällä kuitenkaan enää. Kaverin kaveri on kiinteistönvälittäjä ja oli vähän sitä mieltä, ettei nyt ole paras aika ostaa, hinnat ovat korkealla, ja aina toki on mahdollisuus, että työllisyysaste laskee. Lisäksi kukaan ei oikein tiedä tulevan presidentin talouspolitiikkaa ja sen vaikutusta talouteen ja työllisyyteen. Kyse on kuitenkin sen verran isoista hankinnoista, että ehkä me jatketaan vuokralaisen elämää vielä toistaiseksi ihan suosiolla ja katsellaan niiden hintatasoja sitten keväämmällä. On ehkä mieltä rauhoittavampikin vaihtoehto tässä vaiheessa, eikä ainakaan yhtä stressinaihetta lisää.
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
Vuokrasopimuksen uusimista
Taas on vuosi kulunut ja on aika uusia vuokrasopimusta. Täällähän vuokrasopimukset tehdään määräaikaisiksi (tai toistaiseksi jatkuvissa month-to-month -sopimuksissa on yleensä niin kova kk-vuokra, ettei sellaisen tekemisessä ole pidemmän päälle mitään järkeä). Ja meidän sopimus kestää siis tämän kuun loppuun. Ei haluttu puolison kanssa kiirehtiä vuokranantajan hätyyttelyä, ettei tarvi heti huhtikuun alusta maksaa korotettua vuokraa. No näillä vuokrilla sitä yrittää ketkutella, kun vaan pystyy... Viime vuonna vuokrankorotus oli n. 8 % ja sellaista pelättiin taaskin. On tässä kuultu kaikenlaisia tarinoita, ettei sopimusta edes ole uusittu, että voivat sitten pyytää seuraavalta 25 % suurempaa vuokraa. Toinen suosittu vaihtoehto on, että vuokranantaja laittaa asunnon myytiin, joten tervemenoa vuokralaiset. No pakko oli kuitenkin meili vuokraisännälle lähettää ja sanoa, että vielä haluttaisiin jatkaa tässä asumista. Ja niin toki halutaankin, koska teinin koulun takia pitää vielä vuosi asua tämän koulupiirin alueella.
Miten onnellinen sitä voikaan olla, kun vuokranantaja ehdottaa, että nostetaan vuokraa vain (jeps, vain) 100 $/kk, koska ollaan niin hyviä vuokralaisia. Ihan pimeetä. Kerroin lounastunnilla työkavereillekin, että vuokra nousee satasen kuussa ja sieltä tuli spontaanit kommentit, että sehän on tosi upeeta, että vaan niin vähän. Täällä oikeasti asumisen hinta alkaa mennä jo ihan överiksi, San Franciscossa ehkä vieläkin enemmän. Aiheesta on jatkuvasti lehdissäkin juttua, tässä muutama linkki ihmeteltäväksi (lue: kauhisteltavaksi):
lauantai 13. syyskuuta 2014
Asumisesta
Eilen aamulla herätessä ei vesihanasta tullut lämmintä vettä. Eikun kurkkaamaan asunnon takaa hätäpoistumisrappusia ja vettähän siellä lorotteli kuumavesivaraajasta. Puoliso laittoi tekstarin vuokraisännälle ja homma lähti pyörimään. Täytyy kyllä sanoa, että meillä on harvinaisen ihana ja tehokas vuokranantaja. Juttua on kuullut ihan toisenlaisistakin tapauksista. Puolen päivän jälkeen oli jo soittanut puolisolle, että uusi varaaja on ostettu ja asennettu ja polttimon lämpösäädöt tehty, eli kotiin tullessa pitäisi jälleen olla lämmintä vettä tarjolla hanasta. Ja näinhän se olikin. Ai miten ihanan tehokasta.
Tänä aamulla lueskelin viikolla kotiin tullutta asunnonvälittäjän mainosta. On se kyllä hauska lueskella, miten juuri nyt kannattaa ostaa asunto, koska 5 vuoden päästä hinnat saattaa olla lähes tuplat. Haha. Tarjolla oli sitten asuntoja, joiden hintataso liikkui siinä 2-7 miljoonan välillä. En jaksanut lukea koko tekstiä, mutta kaaviot katselin. Kaavioissa nyt oli lähinnä kuvattu Piilaakson eri kaupunkien keskihintoja ja neliöhintoja. Kalliimpina keskihintoina yllättäen Atherton, jossa siis aina välillä myynnissä niitä 16-24 miljoonan asuntoja helikopterikenttineen. Athertonista Cupertinoon keskihinnat neliöjalalle oli siinä 890 ja 1400 dollarin välillä. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen neliömetrille tulee siis hintaa sellainen 9000-15000 dollaria. Kaikkein hauskin yksityiskohta oli, miten hintoja oli verrattu ja saatu nämä paikalliset hinnat näyttämään halvoilta. Erilliseen taulukkoon oli koottu mm. Lontoon, New Yorkin, Pariisin, Shanghain, Hong Kongin ja muiden suurien pääkaupunkien tai businesskeskittymien tai miljoonakaupunkien hintoja. Lontoon keskihinnaksi per neliöjalka oli listattu n. 4000 dollaria, muutamassa paikassa jopa 6000 dollaria. Pikainen googlaus tämän jälkeen johdatti Guardianin nettisivulle vuoden 2014 tietoihin Lontoon hinnoista. Kummasti kyseisen tilaston mukaan kalleimmat keskihinnat on Lontoon ydinkeskustassa, n. 1600 puntaa per neliöjalka (muissa kaupunginosissa halvempaa). Tämän päivän kurssilla en mitenkään saa yhtälöstä enempää kuin 2600 taalaa neliöjalka. Valhe, emävalhe, tilasto taas kerran. Tai sitten kyseisellä välittäjällä on paremmat tietolähteet kuin mulla. Mutta näin sitä luodaan illuusiota, että nämä törkeän kalliit hinnat ovat itse asiassa oikeinkin edullisia. Haha. Vuokraa siis maksellaan edelleen tyytyväisenä toistaiseksi.
Tänä aamulla lueskelin viikolla kotiin tullutta asunnonvälittäjän mainosta. On se kyllä hauska lueskella, miten juuri nyt kannattaa ostaa asunto, koska 5 vuoden päästä hinnat saattaa olla lähes tuplat. Haha. Tarjolla oli sitten asuntoja, joiden hintataso liikkui siinä 2-7 miljoonan välillä. En jaksanut lukea koko tekstiä, mutta kaaviot katselin. Kaavioissa nyt oli lähinnä kuvattu Piilaakson eri kaupunkien keskihintoja ja neliöhintoja. Kalliimpina keskihintoina yllättäen Atherton, jossa siis aina välillä myynnissä niitä 16-24 miljoonan asuntoja helikopterikenttineen. Athertonista Cupertinoon keskihinnat neliöjalalle oli siinä 890 ja 1400 dollarin välillä. Pikaisen laskutoimituksen jälkeen neliömetrille tulee siis hintaa sellainen 9000-15000 dollaria. Kaikkein hauskin yksityiskohta oli, miten hintoja oli verrattu ja saatu nämä paikalliset hinnat näyttämään halvoilta. Erilliseen taulukkoon oli koottu mm. Lontoon, New Yorkin, Pariisin, Shanghain, Hong Kongin ja muiden suurien pääkaupunkien tai businesskeskittymien tai miljoonakaupunkien hintoja. Lontoon keskihinnaksi per neliöjalka oli listattu n. 4000 dollaria, muutamassa paikassa jopa 6000 dollaria. Pikainen googlaus tämän jälkeen johdatti Guardianin nettisivulle vuoden 2014 tietoihin Lontoon hinnoista. Kummasti kyseisen tilaston mukaan kalleimmat keskihinnat on Lontoon ydinkeskustassa, n. 1600 puntaa per neliöjalka (muissa kaupunginosissa halvempaa). Tämän päivän kurssilla en mitenkään saa yhtälöstä enempää kuin 2600 taalaa neliöjalka. Valhe, emävalhe, tilasto taas kerran. Tai sitten kyseisellä välittäjällä on paremmat tietolähteet kuin mulla. Mutta näin sitä luodaan illuusiota, että nämä törkeän kalliit hinnat ovat itse asiassa oikeinkin edullisia. Haha. Vuokraa siis maksellaan edelleen tyytyväisenä toistaiseksi.
torstai 19. joulukuuta 2013
Vuokrata vai omistaa?
Ainakin joku puolison sukulaisista ihmetteli jossain välissä, että asumme täällä vuokralla. Siihen on kaksi erittäin loogista syytä eli hinnat ja luottohistoria. Pankit ovat tiukentaneet asuntoluottojen antamisen kriteereitä surullisen kuuluisan asuntohintaskandaalin jäljiltä. Ja asuntolainaan tarvittavan luottohistorian kerryttämiseenkin menee enemmän aikaa kuin jokunen kuukausi. Ihan loogistahan se on, että ihan ventovieraalle maahan juuri muuttaneelle ei pankista anneta satojatuhansia dollareita luottoa. Tosin asuntohan kattaa toki vastaavasti arvollaan osan. Tällä alueella tosin asuntojen hinnat nousevat jatkuvasti lähes raketin nopeudella ja ollaan pian taas jo asuntojenhintojen romahdusta edeltävällä tasolla (siis se surullisen kuuluisa, jossa asunnoista oleva laina lopulta ylitti asuntojen silloisen arvon ja ihmiset joutuivat kodittomiksi). Taloudelle asuntojen hintojen nousu tosin tekee hyvää. Se kertoo myös siitä, että alueen IT-firmoilla menee hyvin ja rahaa on osalla väellä taskuissa riittävästi. Onhan tässä reilun vuoden aikana sekä Facebook että Twitter listautuneet pörssiin ja osakkeista on saanut hyvät rahat. Näiden firman ja muidenkin miljonäärejä tai melkein sellaisia sitten etsii nyt asuntoa ja hinnat saattavat sitä kautta olla mitä tahansa.
Todellakin siis mitä tahansa. Täällä melko usein myyntihinta on enemmän kuin pyyntihinta. Hurjimmissa tarinoissa pyyntihinta on ollut miljoonan-luokkaa, myyntihinta sitten kyseisellä asunnolla 1,8 miljoonaa. Asunnot myydään tällä hetkellä "as is" -kunnossa, joka tarkoittaa sitä, että jos pyydät kuntotarkastuksen tekoa ennen kauppojen vahvistamista, on ihan turha odotella kauppojen syntyvän. Jonossa on niitä, jotka ovat riskin valmiit ottamaan ja valmiita ostamaan asunnon sellaisenaan. Täällähän toki tontin arvo myyntihinnasta on iso ja monessa kadun kulmassa näkee, että vanhan talon tilalle on rakennettu kokonaan uusi talo tai vanhasta talosta on käytetty vain kantavat seinät ja muuten on suhteellisen totaalinen remonttityömaa käynnissä.
Hintataso tietenkin vaihtelee kovasti täällä Piilaaksossakin ja toisella puolella lahtea hinnat ovat selkeästi alemmat. Jos olette sattuneet katsomaan LA:n kiinteistömarkkinoista kertovaa Million Dollar Listing -sarjaa (tuli ainakin aiemmin Suomessakin), niin ne hinnat on yleisesti jopa halpoja tämän meidän nurkkien asuntojen hintoihin. 5-10 miljoonan asunnot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus näkyy jopa 30 miljoonan asuntoja mynnissä. Tässä koulupiirissä (kyllä hyvät koulut nostavat asuntojen ja vuokrien hintoja ja kunnan raja saattaa merkitä myös hyvin eritasoisia hintoja) uusi kahden makuuhuoneen (eli Suomen mittapuulla yleisesti siis 3 h+k+ kylppärit ja WC:t ym.) town housen eli rivi-/kerrostalon pyyntihinta liikkuu siinä miljoonan taalan paikkeilla. Ja vaikka taalan kurssi nyt on mitä on, niin on se euroinakin siinä 730 tuhannen luokkaa. Ei siis ihan mitään pikkurahoja. Eikä siinä kauheasti Suomen pääkaupunkiseudun ulkopuolella myydystä asunnosta saadut rahat auta kuin vasta käsirahaan. Käytännössä tuollaisen asunnon lainanlyhennyskustannukset ovatkin sitten vähän vanhemman vastaavan kokoisen vuokra-asunnon kuluja vastaavat. Plus siihen sitten vuosittainen kiinteistövero, joka on reilun prosentin asunnon ostohinnasta. Miljoonan asunnosta siis menee vuosittain reilun 10 000:n verot. Plus sitten tuollaisissa ei-omakotitaloissa menee kuukausittainen vastike, joka saattaa olla 300-1000 taalaa kuukaudessa.
Vaikka vuokratkin ovat alueella korkeat (taas riippuu vähän alueesta ja kunnasta), niin kuukausittaiset peruskustannukset vuokrasta tai omasta asunnosta eivät ole kauhean erilaiset. Vuokralla saattaa olla jopa halvempaa, varsinkin jos asunto on vanhempi (kiinteistöverot ovat pienemmät) ja mitään yllättäviä, ylimääräisiä kuluja ei pääse tulemaan. Eikä tarvitse alkaa kilpailuttaa erilaisia remonttimiehiä vesivahingoissa tai muissa vastaavissa. Toki omalla asunnolla kerryttää sitä omaa omaisuuttaan, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin on. Täällä kun sosiaaliturva on jokseensakin olematon ja työttömyyskorvausta saa vain hyvin vähän aikaa, eikä se missään nimessä tällä alueella kata edes asumiskustannuksia, oletkin ihan nesteessä, jos kaikki rahasi on kiinni asunnossa. Toki tällä hetkellä asunnot viedään käsistä ja niistä on helppo päästä eroon. Muutama vuosi sitten asia ei kuitenkaan ollut näin. Silloin asunnoista saattoi olla enemmän velkaa kuin myyntihinta oli. Toki täällä on laki, että kun ilmoitat pankille, ettet pysty maksuja maksamaan, pankki ottaa huoneiston omistukseensa. Sen kun jätät vaan avaimet pankille ja lähdet. Sinä et jää pankille mitään velkaa, mutta etpä saa senttiäkään mukaasikaan. Mitä tahansa oletkin asuntoon omia rahojasi laittanut, niin sinne menivät. Mutta toisaalta etpä maksa enää lainanlyhennyksiä olemattomasta asunnosta, kuten Suomessa 90-luvun laman jälkeen jotkut valitettavasti joutuivat tekemään.
Asumme siis toistaiseksikin vuokralla. Ainakin siihen asti kun teini on päättänyt high schoolinsa. Sen jälkeen olemme vapaampia liikkumaan, kun koulupiiri ei vaikuta asumispäätöksen tekemiseen. Mikä sen jälkeen on sitten asumismuoto ja suunnitelmat ovat sitten sen ajan murheita.
Todellakin siis mitä tahansa. Täällä melko usein myyntihinta on enemmän kuin pyyntihinta. Hurjimmissa tarinoissa pyyntihinta on ollut miljoonan-luokkaa, myyntihinta sitten kyseisellä asunnolla 1,8 miljoonaa. Asunnot myydään tällä hetkellä "as is" -kunnossa, joka tarkoittaa sitä, että jos pyydät kuntotarkastuksen tekoa ennen kauppojen vahvistamista, on ihan turha odotella kauppojen syntyvän. Jonossa on niitä, jotka ovat riskin valmiit ottamaan ja valmiita ostamaan asunnon sellaisenaan. Täällähän toki tontin arvo myyntihinnasta on iso ja monessa kadun kulmassa näkee, että vanhan talon tilalle on rakennettu kokonaan uusi talo tai vanhasta talosta on käytetty vain kantavat seinät ja muuten on suhteellisen totaalinen remonttityömaa käynnissä.
Hintataso tietenkin vaihtelee kovasti täällä Piilaaksossakin ja toisella puolella lahtea hinnat ovat selkeästi alemmat. Jos olette sattuneet katsomaan LA:n kiinteistömarkkinoista kertovaa Million Dollar Listing -sarjaa (tuli ainakin aiemmin Suomessakin), niin ne hinnat on yleisesti jopa halpoja tämän meidän nurkkien asuntojen hintoihin. 5-10 miljoonan asunnot ovat pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Joskus näkyy jopa 30 miljoonan asuntoja mynnissä. Tässä koulupiirissä (kyllä hyvät koulut nostavat asuntojen ja vuokrien hintoja ja kunnan raja saattaa merkitä myös hyvin eritasoisia hintoja) uusi kahden makuuhuoneen (eli Suomen mittapuulla yleisesti siis 3 h+k+ kylppärit ja WC:t ym.) town housen eli rivi-/kerrostalon pyyntihinta liikkuu siinä miljoonan taalan paikkeilla. Ja vaikka taalan kurssi nyt on mitä on, niin on se euroinakin siinä 730 tuhannen luokkaa. Ei siis ihan mitään pikkurahoja. Eikä siinä kauheasti Suomen pääkaupunkiseudun ulkopuolella myydystä asunnosta saadut rahat auta kuin vasta käsirahaan. Käytännössä tuollaisen asunnon lainanlyhennyskustannukset ovatkin sitten vähän vanhemman vastaavan kokoisen vuokra-asunnon kuluja vastaavat. Plus siihen sitten vuosittainen kiinteistövero, joka on reilun prosentin asunnon ostohinnasta. Miljoonan asunnosta siis menee vuosittain reilun 10 000:n verot. Plus sitten tuollaisissa ei-omakotitaloissa menee kuukausittainen vastike, joka saattaa olla 300-1000 taalaa kuukaudessa.
Vaikka vuokratkin ovat alueella korkeat (taas riippuu vähän alueesta ja kunnasta), niin kuukausittaiset peruskustannukset vuokrasta tai omasta asunnosta eivät ole kauhean erilaiset. Vuokralla saattaa olla jopa halvempaa, varsinkin jos asunto on vanhempi (kiinteistöverot ovat pienemmät) ja mitään yllättäviä, ylimääräisiä kuluja ei pääse tulemaan. Eikä tarvitse alkaa kilpailuttaa erilaisia remonttimiehiä vesivahingoissa tai muissa vastaavissa. Toki omalla asunnolla kerryttää sitä omaa omaisuuttaan, mutta omat kommervenkkinsa siinäkin on. Täällä kun sosiaaliturva on jokseensakin olematon ja työttömyyskorvausta saa vain hyvin vähän aikaa, eikä se missään nimessä tällä alueella kata edes asumiskustannuksia, oletkin ihan nesteessä, jos kaikki rahasi on kiinni asunnossa. Toki tällä hetkellä asunnot viedään käsistä ja niistä on helppo päästä eroon. Muutama vuosi sitten asia ei kuitenkaan ollut näin. Silloin asunnoista saattoi olla enemmän velkaa kuin myyntihinta oli. Toki täällä on laki, että kun ilmoitat pankille, ettet pysty maksuja maksamaan, pankki ottaa huoneiston omistukseensa. Sen kun jätät vaan avaimet pankille ja lähdet. Sinä et jää pankille mitään velkaa, mutta etpä saa senttiäkään mukaasikaan. Mitä tahansa oletkin asuntoon omia rahojasi laittanut, niin sinne menivät. Mutta toisaalta etpä maksa enää lainanlyhennyksiä olemattomasta asunnosta, kuten Suomessa 90-luvun laman jälkeen jotkut valitettavasti joutuivat tekemään.
Asumme siis toistaiseksikin vuokralla. Ainakin siihen asti kun teini on päättänyt high schoolinsa. Sen jälkeen olemme vapaampia liikkumaan, kun koulupiiri ei vaikuta asumispäätöksen tekemiseen. Mikä sen jälkeen on sitten asumismuoto ja suunnitelmat ovat sitten sen ajan murheita.
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Sopimusten tekoa, uusimista ja palvelujen tilaamista
Tässä pitkin kevättä ja kesää on tullut eteen kaikenlaisia määräaikoja, joten vanhoja sopimuksia on pitänyt uusia tai solmia parempia.
Keväällä ensimmäisenä eteen tuli vuokrasopimuksen uusiminen. Täällä vuokrasopimukset on yleensä määräaikaisia (yleensä 6 kk tai 12 kk), jolloin sopimuksessa sovitaan vuokrahinta sopimuksen ajaksi. Hintaa ei siis voi sopimuksen voimassaoloaikana korottaa. Hinta- ja vuokratasohan täällä on noussut, kun talous tällä alueella on noussut keskivertoa enemmän. Vuokranantajan edustajalta tuli sitten uusi vuokratarjous korotettuine hintoineen keväällä. Katselimme siinä pikaisesti vähän muuta tarjontaa lähempää lapsen koulua, mutta emme varsinaisesti käyneet yhtään asuntoa sisältä katsomassa. Tarjolla olevat meille mahdolliset kun eivät hintatasoltaan tai varustetasoltaan olleet yhtään sen parempia kuin tämä nykyinenkään. Toisaalta taas muuttaminen ja kaikki organisointi ei kiinnostanut muutenkaan. Joten päätimme uusia sopimuksen tänne taas 12 kuukaudeksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut tehdä 6 kk:n sopimus (kuukausivuokra hieman korkeampi) tai jatkaa sopimusta toistaiseksi kuukausittain. Näitäkin siis täällä on mahdollista tehdä, mutta tällaisen sopimuksen hinta ainakin meille annetussa tarjouksessa oli yli 10 % kuukausittain kalliimpi kuin 12 kk:n sopimus. Määräaikaista vuokrasopimusta on täällä melko mahdotonta sitten myöskään keskeyttää ennen määräajan loppua. Tai siis ainakaan ilman sopimussakkoa tai sitä, että joutuu sen vuokran joka tapauksessa maksamaan. Jos vuokralainen lähtee kesken sopimuskauden, joutuu hän yleensä maksamaan asunnon vuokran siihen asti, kunnes uudet asukkaat on löytyneet (tai sopimuskausi loppuu).
Aiemmin on tullut kirjoiteltua sekä puhelinliittymistä että ongelmistamme tv-tarjoajan On-Demand -palvelun toimimisessa. Me otettiin alkuun pre paid -liittymät ja koska en halunnut sitoa puhelinliittymiämme tiettyyn operaattoriin ja hankkia kytkypuhelimia kahdeksi vuodeksi, jätettiin liittymien tarkastelu toistaiseksi ja pitäydyttiin pre paideissa. Viime keväänä kuitenkin operaattori, jolta meidän liittymät oli toi markkinoille "eurooppalaisen liittymämallin", eli toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, jota ei ole kytketty puhelimeen, eikä määräaikaan. Vaihdettiin omat liittymämme sitten perheliittymäksi. Käytännössä hinta on edelleen hurjasti Suomen hintoja kalliimpi, mutta mitä useampi liittymä perheliittymään kytketään, sitä halvempi se uusin kytkettävä liittymä on (tai muistaakseni vakiomaksu kaikista lopuista, kun vähintään 3. liittymä). Meidän käytöllä järkevin sopimus on olla sellainen, jossa on rajaton data, tekstarit ja puhe. Tai nuo kaksi jälkimmäistä tulee yleensä sen jälkeen, kun on ottanut sen rajattoman datan. Täällä ei muutenkaan kannata ehkä ottaa noita rajoitettuja puheluita. Tai esimerkiksi tuo perheen teini ei kauheasti vielä soittele, mutta myös vastaanotetut puhelut (ja tekstarit joskus) kuluttavat sitä kiintiötä. Joten jos pitää saada myös kyseisestä numerosta kiinni, on hyvä muistaa se minuuttirajoja asettaessa. Ja tästä aiheesta olenkin saanut Suomessa asuvilta kavereilta jonkun verran kyselyitä, että "vieläkö täällä on se idioottimainen systeemi, että vastaanotetuista puheluista pitää maksaa". Ja vastaus on siis, että pääsääntöisesti kyllä, jos on minuutteihin perustuva hinnoittelu. Toisaalta, onko systeemi ihan niin idioottimainen, on jokaisen itse pääteltävissä. Täällä kännykkänumeron saa samalla suuntanumerolla kuin lankaliittymätkin, eli on liittymän omistajan asuinpaikan mukainen. Näin soittaja tietää edes vähän, mihin päin on soittamassa. Jos koko maassa olisi vain muutama kännykkänumeron suuntanumero, numerot todennäköisesti loppuisivat pian kesken ja toisaalta soittaja ei voisi yhtään haarukoida, että onko numeron omistaja New Yorkissa vai Havaijilta. Näissä paikoissa aikaero on kuitenkin 6 tuntia, joten saattaisi tulla ikäviä yöherätyksiä puolin ja toisin. Systeemiä rakennettaessa ei myöskään varmaan ole osattu varautua siihen, että joskus tulee ylipäätään kännyköitä, joten vapaita numeroita olisi vähän huono jostain tyhjästä nyhjäistä. Joten tähän on tottuminen. Lankapuhelimiahan täällä on edelleen paljon, sillä kännyköiden kuuluvuus ei ole aina mikään kaikkein paras. Ja mitä kauemmas mennään kaupungeista, sitä heikommaksi kentät yleensä menevät. Meiltäkin on tukiasemaan ilmeisesti sen verran matkaa, että meillä kännykät saattavat olla verkossa vaan lähellä ikkunoita ja paremman kuuluvuuden saa, kun menee pihalle puhumaan. Toistaiseksi emme itse ole kuitenkaan hankkineet mitään lankapuhelinta tai vastaavaa (sellaisen saisi kyllä esimerkiksi osaksi tv- ja kaapeliliittymää).
Niin, se tv-sopimus. Aikamme palvelun tarjoajan kanssa asiaa vääntäessämme puhelimitse tai chat-palvelun kautta meille kerrottiin, ettei meidän sopimukseemme edes kuulunut (enää?) On-Demand -palvelu, johon olimme tottuneet. No, tietty meille tarjottiin sitten liittymän muuttamista - kalliimmaksi tietty. Ja kun ei jaksettu säätää, niin otettiin se. Tosin se riivatun On-Demand ei sitten toiminut vieläkään. Aikamme väännettyämme joku huoltomies tuli vaihtamaan kaapeliboksimme ja johan alkoi pelittää. Nyt meillä on sitten määräajan taas HBO:n kanavatkin ja jotain urheilukanavia, joten meillä on vihdoin ns. maksutv-kanavia. Niiden tarpeellisuudesta ei sitten tiedä, mutta kait sieltä taas jossain vaiheessa tulee uudet tarjoukset, joihin voi päivittää. Ehkä jopa palvelutasossa alaspäin.
Keväällä ensimmäisenä eteen tuli vuokrasopimuksen uusiminen. Täällä vuokrasopimukset on yleensä määräaikaisia (yleensä 6 kk tai 12 kk), jolloin sopimuksessa sovitaan vuokrahinta sopimuksen ajaksi. Hintaa ei siis voi sopimuksen voimassaoloaikana korottaa. Hinta- ja vuokratasohan täällä on noussut, kun talous tällä alueella on noussut keskivertoa enemmän. Vuokranantajan edustajalta tuli sitten uusi vuokratarjous korotettuine hintoineen keväällä. Katselimme siinä pikaisesti vähän muuta tarjontaa lähempää lapsen koulua, mutta emme varsinaisesti käyneet yhtään asuntoa sisältä katsomassa. Tarjolla olevat meille mahdolliset kun eivät hintatasoltaan tai varustetasoltaan olleet yhtään sen parempia kuin tämä nykyinenkään. Toisaalta taas muuttaminen ja kaikki organisointi ei kiinnostanut muutenkaan. Joten päätimme uusia sopimuksen tänne taas 12 kuukaudeksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut tehdä 6 kk:n sopimus (kuukausivuokra hieman korkeampi) tai jatkaa sopimusta toistaiseksi kuukausittain. Näitäkin siis täällä on mahdollista tehdä, mutta tällaisen sopimuksen hinta ainakin meille annetussa tarjouksessa oli yli 10 % kuukausittain kalliimpi kuin 12 kk:n sopimus. Määräaikaista vuokrasopimusta on täällä melko mahdotonta sitten myöskään keskeyttää ennen määräajan loppua. Tai siis ainakaan ilman sopimussakkoa tai sitä, että joutuu sen vuokran joka tapauksessa maksamaan. Jos vuokralainen lähtee kesken sopimuskauden, joutuu hän yleensä maksamaan asunnon vuokran siihen asti, kunnes uudet asukkaat on löytyneet (tai sopimuskausi loppuu).
Aiemmin on tullut kirjoiteltua sekä puhelinliittymistä että ongelmistamme tv-tarjoajan On-Demand -palvelun toimimisessa. Me otettiin alkuun pre paid -liittymät ja koska en halunnut sitoa puhelinliittymiämme tiettyyn operaattoriin ja hankkia kytkypuhelimia kahdeksi vuodeksi, jätettiin liittymien tarkastelu toistaiseksi ja pitäydyttiin pre paideissa. Viime keväänä kuitenkin operaattori, jolta meidän liittymät oli toi markkinoille "eurooppalaisen liittymämallin", eli toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, jota ei ole kytketty puhelimeen, eikä määräaikaan. Vaihdettiin omat liittymämme sitten perheliittymäksi. Käytännössä hinta on edelleen hurjasti Suomen hintoja kalliimpi, mutta mitä useampi liittymä perheliittymään kytketään, sitä halvempi se uusin kytkettävä liittymä on (tai muistaakseni vakiomaksu kaikista lopuista, kun vähintään 3. liittymä). Meidän käytöllä järkevin sopimus on olla sellainen, jossa on rajaton data, tekstarit ja puhe. Tai nuo kaksi jälkimmäistä tulee yleensä sen jälkeen, kun on ottanut sen rajattoman datan. Täällä ei muutenkaan kannata ehkä ottaa noita rajoitettuja puheluita. Tai esimerkiksi tuo perheen teini ei kauheasti vielä soittele, mutta myös vastaanotetut puhelut (ja tekstarit joskus) kuluttavat sitä kiintiötä. Joten jos pitää saada myös kyseisestä numerosta kiinni, on hyvä muistaa se minuuttirajoja asettaessa. Ja tästä aiheesta olenkin saanut Suomessa asuvilta kavereilta jonkun verran kyselyitä, että "vieläkö täällä on se idioottimainen systeemi, että vastaanotetuista puheluista pitää maksaa". Ja vastaus on siis, että pääsääntöisesti kyllä, jos on minuutteihin perustuva hinnoittelu. Toisaalta, onko systeemi ihan niin idioottimainen, on jokaisen itse pääteltävissä. Täällä kännykkänumeron saa samalla suuntanumerolla kuin lankaliittymätkin, eli on liittymän omistajan asuinpaikan mukainen. Näin soittaja tietää edes vähän, mihin päin on soittamassa. Jos koko maassa olisi vain muutama kännykkänumeron suuntanumero, numerot todennäköisesti loppuisivat pian kesken ja toisaalta soittaja ei voisi yhtään haarukoida, että onko numeron omistaja New Yorkissa vai Havaijilta. Näissä paikoissa aikaero on kuitenkin 6 tuntia, joten saattaisi tulla ikäviä yöherätyksiä puolin ja toisin. Systeemiä rakennettaessa ei myöskään varmaan ole osattu varautua siihen, että joskus tulee ylipäätään kännyköitä, joten vapaita numeroita olisi vähän huono jostain tyhjästä nyhjäistä. Joten tähän on tottuminen. Lankapuhelimiahan täällä on edelleen paljon, sillä kännyköiden kuuluvuus ei ole aina mikään kaikkein paras. Ja mitä kauemmas mennään kaupungeista, sitä heikommaksi kentät yleensä menevät. Meiltäkin on tukiasemaan ilmeisesti sen verran matkaa, että meillä kännykät saattavat olla verkossa vaan lähellä ikkunoita ja paremman kuuluvuuden saa, kun menee pihalle puhumaan. Toistaiseksi emme itse ole kuitenkaan hankkineet mitään lankapuhelinta tai vastaavaa (sellaisen saisi kyllä esimerkiksi osaksi tv- ja kaapeliliittymää).
Niin, se tv-sopimus. Aikamme palvelun tarjoajan kanssa asiaa vääntäessämme puhelimitse tai chat-palvelun kautta meille kerrottiin, ettei meidän sopimukseemme edes kuulunut (enää?) On-Demand -palvelu, johon olimme tottuneet. No, tietty meille tarjottiin sitten liittymän muuttamista - kalliimmaksi tietty. Ja kun ei jaksettu säätää, niin otettiin se. Tosin se riivatun On-Demand ei sitten toiminut vieläkään. Aikamme väännettyämme joku huoltomies tuli vaihtamaan kaapeliboksimme ja johan alkoi pelittää. Nyt meillä on sitten määräajan taas HBO:n kanavatkin ja jotain urheilukanavia, joten meillä on vihdoin ns. maksutv-kanavia. Niiden tarpeellisuudesta ei sitten tiedä, mutta kait sieltä taas jossain vaiheessa tulee uudet tarjoukset, joihin voi päivittää. Ehkä jopa palvelutasossa alaspäin.
keskiviikko 14. elokuuta 2013
Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.
Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).
Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.
Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.
Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/
Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.
Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.
Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.
Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.
Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.
Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.
Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/
Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.
Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.
Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)