Labor day weekend: Lava Beds National Monument, Crater Lake (OR) & McArthur-Burney Falls

Labor day on täällä yleinen vapaapäivä syyskuun alussa (joo, vähän taas kesti näiden kuvien kanssa..). Koska mulla oli yksi ilmainen yö hotellivarauspalvelussa, kansallispuistokorttikin oli vielä voimassa ja tiedettiin, että syksystä tulee kiireinen (ei kyllä tiedetty, että kuinka kiireinen), niin päätettiin tehdä vielä pieni pitkän viikonlopun reissu. Tarkoituksena oli suunnata ensin pikaisesti McArthur-Burney Falls -putouksille Pohjois-Kaliforniassa, ja mentiinkin, mutta ei päästy itse puistoon, sillä kaikki parkkipaikat oli täynnä ja puistovahti sulki pääsyn puistoon. Eli jatkettiin sitten matkaa seuraavaan kohteeseen eli Lava Beds National Monumentille, siitä sitten yöpymään Kalamath Fallsiin Oregoniin. Seuraavana päivänä sitten suunnattiin Crater Lake -kansallispuistoon Oregonissa ja yövyttiin White Cityssä Oregonissa. Lähempää puistoakin toki normaalisti voisi majoittua, mutta varattiin reissu vähän viime tippaan, niin nyt yövyttiin näissä, vaikka ihan hyvin se näinkin meni. Paluumatkalle vähän arvottiin reittiä, mutta todettiin, että ei me tänne kuitenkaan niiden putousten takia ihan heti ajeta takaisin, niin tehdään nyt vielä ylimääräinen koukkaus ja yritetään sinne uudestaan. Sitten Lassen Volcanic Parkin kautta ajettiin takaisin kotiin (tästä paikasta olenkin joskus jo kirjoittanut aiemmin, joten nyt ei kuvia sieltä). Reissu oli tällainen pienen budjetin reissu, mutta puolisko sai ylinnopeussakot siinä Lava Beds -puistosta pois ajamisen jälkeen, niin kulut tuplaatuivat, mutta kerrankos sitä.

We did a pretty much ex tempore plan to drive North on Labor Day weeken (I know, it was 3 months ago, but I haven't had time to sort the pictures before). We had to slightly adjust the plan, since when we tried to go to the McArthur-Burney Falls on Satuday, the park was full, no parking spots and the park ranger closed it. That was a bummer, but we decided to make a detour when coming back home again and visit it then. So we did our Lava Beds NM, Crater Lake and McArthur-Burney Falls trip with driving back home via Lassen Volcanic NP (no pics here though). It was a really good trip, I wish we had had more time, but you plan it, you deal with it. I had a free night on a hotel booking service, and the stays in Klamath Falls and White City were not expensive anyway, we still had a valid National Parks pass, so it was paying one night, gas and food. A pretty low key trip. Except that hubby got a speeding ticket after the Lava Beds NM that pretty much doubled our long weekend budjet. Well, you live, you learn. Had to happen at some point.

Lava Beds National Monumentilla ensimmäisenä näkee tasaisen maaston ja laavakiveä, mutta sen alla on suoranainen rykelmä erilaisia luolia. Niitä ei kait kaikkia ole vielä edes löydetty. Koskaan oltiin täällä vain yksi iltapäivä, eikä allekirjoittanut ole mikään ahtaiden paikkojen ystävä, päätettiin käydä vain muutamassa helpompikulkuisemmassa luolassa. Luolat on luokiteltu kolmeen: least challenging (helpoin), moderately challenging (keskiverto) ja most challenging (haastava), joista ainakin jälkimmäisissä osassa joutuu ryömimään ihan pitkin pituuttaan. Eli mukaan siis polvisuojukset, kunnolliset lamput (mielellään ainakin päähän laitettava suunnistajanlamppu mikä-lie) ja kypärä, jos niihin haluaa suunnata. Info-pisteestä tosin saa lainaksi ison taskulampun, joka kannattaa käydä lainaamassa, jos aikoo mennä vain noihin helpompiin. Kypärä ja ylimääräiset lamput on kyllä ihan hyvä olla olemassa. Luolissa on lepakoita (harvemmin niitä kyllä siellä näkee) ja USA:ssa on jossain luolissa lepakoille vaarallista white-nose syndrome -tautia, joten luoliin pääsemiseen tarvii saada siitä infopisteestä ensin lupa. Ennen luvan saamista on listattava kaikki luolat, joissa on käynyt viimeisen viiden vuoden aikana ja vakuutettava, ettei nyt ole päällä samoja vaatteita ja kenkiä kuin niissä käydessä. Tauti leviää helposti esimerkiksi kenkien mukana ja on tosiaan lepakoille hengenvaarallinen. Kun luvan on saanut, niin sitten vaan matkaan.

At Lava Beds you first see the serene nature and lava, but there is more to this park. There are several caves (probably some still undiscovered) under the surface. And those are the ones that make this place so cool. The caves have been categorized as least challenging, moderately challenging and most challenging. As fas as I understood the most challenging are really that - challenging. You have to really crawl into those ones, so make sure you have your hard hat, good flashlights and knee pads if you plan to go to one of those. You can buy some of the stuff from the visitor center and they have big flashlights there too that you can lend. Very usable in the least challenging caves, where you do not need both hands to proceed. You also have to have a permit in order to enter the caves. You can get that from the visitor center, too. There are bats in the caves (you will probably not see them though) and there is white-nose syndrome in the US that is killing bats. So you need to list all the caves that you have visited in the past 5 years and assure that you do not have any of the same clothing or shoes on you. Please do not lie. If I understood correctly they can disinfect your shoes there, but the disease is really deadly to the bats, so you do not want to take any chances of bringing it with you to the caves. 

Mushpot Cave. 235 m pitkä luola, josta on hyvä aloittaa ja joka on hyvä vaikka lastenkin kanssa matkustaessa, sillä tänne on tehty erilaisia infopisteitä, joissa on tietoa eri kivistä ja rakenteista luolassa, tehty polku ja laitettu valot. / Mushpot Cave is a good point to start. There is a lot of information about the formations, ecology and cave climate here and info about the caves here. And a path and lights to make it an easy one with kids and elderly too.

Obsidiaania eli laavalasia, joka muodostuu, kun laava jähmettyy niin nopeasti, ettei se ehdi kiteytyä. / Obsidian is a volcanic glass that is created when the lava cools very quickly. Native Americans used to do arrow heads and spears from these.

Sentinel Cave on kilometrin pituinen luola, jossa ei valoa ole itse luolassa yhtään (eikä täällä ole enää mitään lamppuja). Luola mutkittelee ylös ja alas ja polku on tuollaista hyvin hienojakoista pöllyävää hiekkaa. Myönnän tässä vaiheessa, että itse käännyin jossain vaiheessa takaisin, mutta muu perhe kulkivat koko kilometrin. / Sentinel cave is one of the longer caves at 3,280 ft. The caves has two entrances and the dry, sandy path goes up and down. There is no light coming to the cave, so make sure your batteries are good on your flashlights. I am not a fan of thight places, so I did turned around pretty quickly, but hubby and son did walk the whole thing.

Huonolaatuinen kuva kyseisestä luolasta pilkkopimeässä. Muu perhe kohtasi loppumatkallaan ainakin muutaman lepakon ja tuon pitkän mallisen otuksen tuossa keskellä kuvaa eli boahan siellä luikerteli. / Bad quality pic from that cave in total darkness. Hubby and son saw some bats and a Rocky Mountain rubber boa (the thing in the middle) in that cave. Boy, I am glad I turned around before.

Valentine cave on 498 metriä pitkä, mutta umpinainen, eli sama matka on käveltävä siis myös takaisin. Luolassa on alkuun ihan leveä suuaukko ja mahtuu hyvin kävelemään, luonnonvalo tosin loppuu melko pian. Loppupäässä luolaa joutuu jo vähän kyyristymään ja ryömimäänkin, jos sinne asti haluaa mennä. Mutta luolan pohja on melko tasainen ja helppokulkuinen. / Valentine cave is 1,635 ft long and it has pretty smooth floor, so easy to walk even though it is rock, and does not have a sandy path. The opening is pretty big, but it gets a bit tighter as you go along, and you might need to get on all fours at the end. There is no natural light in here, so flashlight is indeed needed.

Skull Cave. Täällä on valtavan iso luolan suuaukko ja itse luola on vain 177 m pitkä. Luolassa on selkeä polku ja rappuset, joita pitkin voi mennä alas koskettamaan ikijäätä. Luolan katossa olevat bakteerit ja mineraalit heijastelevat kuin olisivat kultaa, mutta eivät siis ole. / Skull cave is a 580 ft cave with a wide opening and good path. There are actually man made stairs that you can go down to touch the year-round ice floor if you want to. The minerals and bacteria make it look like the ceiling would be full of gold, but it isn't. 

Ja tältä paikka näyttää maan päältä. / And this is how the place looks otherwise.

Seuraavana päivänä oli sitten edessä päivä Crater Laken kansallispuistossa. Tätä oli muutama henkilö mulle ehtinyt kehua. Koska Labor Day -viikonloppu on suosittu reissausviikonloppu, kun melkein kaikilla on kolme päivää vapaata putkeen, niin oli hyvä, että lähdettiin tänne aamulla aikaisin ja päästiin näkemään suuri osa puistosta ennen isoa ruuhkaa. Loppuiltapäivästä olikin jo vähän haasteellisempaa löytää parkkipaikkaa tai jonottaa ravintolaan (luovutettiin ja suunnattiin muualle).

I had already heard from a couple of people that Crater Lake is a must place to visit in Oregon. And they were not wrong. Since it was Labor Day weekend, we knew it would be crowded and went there early in the morning. It was a bit chilly, but so serene and beautiful. And we were right, later in the afternoon it was hard to find parking spots and get into the restaurant (we went somewhere else, because the line was insane).

Ja kyllä, järvi todellakin on uskomattoman sininen. Kuvia ole käsitelty ollenkaan ja luonnossa ehkä näyttää vieläkin sinisemmältä. Järven ympäri menee tie, joten järven voi kiertää kokonaan ja katsella järveä vähän eri kulmista ja eri korkeuksilta. En oikein osannut valita kuvista, joten tässä nyt vähän sinistä järveä. (Kuvat eivät oikeasti tee oikeutta paikalle.) / Yes, the Crater Lake really is amazingly blue. I have not edited these pics at all, and I actully think that it is bluer in real life. You can drive around the lake and spot to look at the lake on different spots, heights and angles. And hike a little if you want to.

Kivuttiin yhtä hiekkarinnettä ylös, että pääsimme nauttimaan näistä näkymistä ihan itseksemme. / We climbed a hill, so that we could enjoy this all by ourselves.

Tuo edessä näkyvä kivirykelmä on nimeltään Phantom Ship eli aavelaiva, koska kuulemma näyttää sellaiselta varsinkin iltahämärässä ja oikeasssa valossa. / This rock formation is called Phantom ship. Well, because it looks like it.

Lopuksi kiivettiin vielä The Watchman -huipun näköalapaikalle. Tämä on näkymä toiseen suuntaan, eli parkkipaikalle... / We decided to climb to the Watchman Overlook before leaving the park. This is what it looks like from there to the parking lot...

... ja järvelle (korkeus tällä paikalla 2,4 km). / ... and to the other direction from 8000 ft.

Maanantaina siis suunnattiin kotiin McArthur-Burney Falls -putouksille, jossa on tietty ne putoukset ja ihan kiva reilun kilometrin kävelyreitti putousten ympäri. 

The next day it was McArthur-Burney Falls and then heading home. There is the falls, of course, and a nice Falls Loop Trail that is about a mile long. Totally worth doing that if you are in the area.

Hätäisesti suunnitelluksi halpisreissuksi oli kyllä tosi jees. Suosittelen.

This was probably the best cheap ex tempore trip in a while. Totally recommended.

Road trip: Devils Tower, Mount Rushmore & Fort Hays

Seuraavana aamuna oli edessä vielä ajomatkaa Wyomingin rajan tuntumaan. Kuultiin sivukorvalla Yellowstonessa muutaman henkilön keskustelu, pariskunta oli ajamassa Yellowstonesta Mount Rushmorelle ja keskusteluun osallistunut mieshenkilö puolestaan oli tullut Mount Rushmorelta Yellowstoneen. Vaihtelivat siinä vinkkejä, Pohjois-Dakotassa eivät keksineet mitään syytä käydä, mutta se mies kertoi pariskunnalle, että Devils Towerissa kannattaa käydä. Googlasimme siis paikan, ja olimme vähän kahden vaiheilla, että kannattaako paikan takia tehdä ylimääräistä 1,5 tunnin lenkkiä. Paikka on kuitenkin tämän maan ensimmäinen National Monument -kohde, ja lisäksi se löytyy aika monelta "paikkoja, jotka pitää nähdä" -listalta. Todettiin, että jos ei nyt mennä, niin ei sinne sitten taas ikinä asiakseen lähdetä, joten GPS siis ohjaamaan sinne. Ja oli kyllä ihan hauska lisäys reittiin.

We had still some driving to do for the morning to get to the border of Wyoming, so we left early. We heard a conversation in Yellowstone where this couple was talking to a man (that they did not know). The couple was heading to Mount Rushmore from Yellowstone and the guy had pretty much done the trip other way around. According to the guy, you should not skip Devils Tower, if you are in the area. So we did some googling. We were hesitant at first to make an extra 1.5 hour drive because of this, but since it is the first National Monument in this country, and it is listed in many "places to visit" lists, we decided to make the detour. We figured that we would probably not come back here in the near future, or ever, so it was now or never. And it was worth it.

Ajomatkan maisema Wyomingissa koostui pääsääntöisesti pelloista. Pelloilla näytti olevan melko vuorotellen joko hevosia tai lehmiä, ja ajoittaisia vanhanmallisia tuulimyllyjä ja öljypumppuja. / The scenery in Wyoming was pretty much fields and field, with some windmills (the good old road trip movie style ones) and pumpjacks. And cows and horses at the side of the road.

Jaloittelutauko. Vetaraaneille osoitettuja kiitoskylttejähän täällä on siellä täällä. / Pit stop. Just took a picture too.

Siellä se Devils Tower häämöttää. / Approaching the Devils Tower.

Ja tämä kivi on siis se tuliperäisestä kivestä muodostunut yksittäinen isompi kohouma, eli Devils Tower. Kiven ympäri menee sellainen 2 kilometrin reitti, joka me käveltiin. On hieman eri näköinen eri puolilta. / This is the laccholitic butte, the only one in the area, called Devils Tower. There is a 1.3 mile trail around it and we walked that. It has slightly different views on different sides.

Alue on muun muassa lakota-, cheyenne- ja kiowa-heimojen pyhää aluetta ja kesäkuussa (jolloin olimme siellä) monet alkuperäisheimot järjestävät täällä vuosittaisia seremonioitaan. Kivi on myös suosittu kiipeilykohde, mutta kesäkuussa on vapaaehtoinen kiipeilyrajoitus. Käytännössä kivelle saa kiivetä (ja mekin nähtiin muutama kiipeilijä siellä), mutta periaatteessa on sovittu, ettei näin kesäkuussa pahemmin tehdä. / The area is a sacred place to the native americans in this area. In June (when we there) the native american hold their ceremonies here. The butte is also very popular among climbers, but in June there is a voluntary climbing ban to the butte. Most of the climbers do respect that, even though it is not mandatory. We only saw a couple of climber while we were there.

Itse kiven synnystä on useita erilaisia tarinoita ja legendoja. Kiveä ympäröivillä alueilla on punaista hiekkakiveä. Tarina kertoo, että buffalot, ihmiset ja eläimet järjestivät kilpajuoksun osoittaakseen, kenellä on eniten valtaa. Matka oli pitkä ja tuskainen ja buffalot ja eläimet juoksivat veripäissään, veren valuessa nenästä. Tämä värjäsi maan punaiseksi, ja vajotti maan. Keskellä oleva maa kohosi muodostaen Devils Tower -kiven. / There is a lot of stories and native american legends about this place. One of the story is about the great race. Buffaloes believed once that they are the most powerful creatures. Human did not agree. So they held a race between buffaloes, humans and other animals. It was a long and hard race, and the animals were bleeding from their nose. That is why the land turned red (red sandstone), and sank. At the same time the middle of the land rose up and is now the butte.

Tämä pikkuinen jyrsijä juoksenteli siinä polun vieressä ja useampikin ihminen yritti saada siitä kuvan. Lopultahan tämä pikkuhiiri meni teini jalkojen väliin pakoon ja piiloon kuvaajia ja haisteli siinä sitten aikansa teinin lenkkareita. / This little fellow was running along the trail. Some people tried to take a picture of it. Finally it ran to safety. The safe haven was found between my son´s sneakers. There it was probably trying to figure out what kind of tree that was.

Siinä Devils Towerin parkkipaikalta alas ajellessa on sellainen niitty, jossa sanottiin olevan preeriakoiria. Ja niitä todellakin oli ja vilisteli siinä kymmenittäin häviten välillä koloihinsa. / When driving away from the butte, but still in the area, there is a field that has a sign saying that this is the home of the prairie dogs. And it really is, there was dozens of these eating and then hiding underground.

Seuraava kohde olikin sitten Etelä-Dakotan puolella oleva Mount Rushmore. Mikä kummallinen idea onkaan ollut keksiä räjäyttää ja louhia kallioiden huippuihin muutaman presidentin kuva. Tämä oli jotenkin pienemmän oloinen alue kuin elokuvista voisi päätellä. Edustalla on kaikkien osavaltioiden liput ja taustalla sitten nämä neljä presidenttiä kalliossa. / The next stop was Mount Rushmore in South Dakota. It was a bit smaller than we had thought, but it is still probably massive from up close (where you cannot go). In the front you have the flags from every state and then you have your four presidents.

Gutzon Borglund on kuvanveistäjä, joka suunnitteli tämän teoksen. Nämä neljä presidenttiä valikoituivat tähän tietyistä syistä, yksi heistä on maan perustajia, yksi USA:n kasvun ajalta, yksi maan säilyttämisen ja yksi tärkeä mies maan kehityksen ajalta. Eli Washington, Jefferson, Lincoln ja Roosevelt. / Here is the story of why these four men were chosen to be the ones carved (and blasted) to the mountain.

Alueella kulkee suhteellisen lyhyt Presidential Trail -reitti, josta pääsee näkemään monumenttia eri suunnista ja kivenkoloista. / There is a Presidential Trail in the area. It is not very long, but you can see the monument from different angles and peak behind some rocks etc.

Kuvanveistäjän studiossa on tämä teoksen pienoismalli (vartaloitahan tosin ei itse kallioon sitten tehty). Tämä on mittasuhteiltaan 1:12. Kuvanveistäjän apulaiset mittasivat tästä etäisyydet langalla ja kertoivat sen 12:lla, jotta he tiesivät, että mistä kohdasta kalliota piti räjäyttää kiveä ja kuinka paljon. Muistaakseni yli 90 % kallion louhintatöistä tehtiin räjäyttämällä ja vasta loput taltoilla ym. käsin. Ja täällä oli myös pienoismalli kiven taakse suunnitellusta luolastosta. Teoksen takana todellakin on jonkunlainen pieni luola (isompi jäi tekemättä), ja siellä on pääsääntöisesti tähän projektiin liittyneitä papereita. Ei siis kuulemma kaikenlaisia liittovaltion salaisia papereita niin kuin elokuvat ja salaliittoteoriat antavat ymmärtää. / This is this minuature of the sculpture in the Sculptor Studio. This is the model in 1:12 inch scale. The workers were measuring this and then multiplied the length by 12 in order to know, where to use dynamite and how much in the mountain. Most of the work was done by blasting the rock away and only about 10% was actually carved by hand. In this room there is also a model of the secret room behind the sculpture. They were planning to do a bigger room, but there is only a smaller space with project relevant info. So all the movies and conspiracy theories that say that all the most important document of this country / a mass of gold are there, are false infomation. Or are they?

Joku sanoi, että tämä polun lähellä juoksellut otus on metsämurmeli, joten uskotaan nyt sitä tyyppiä. / This, probably a groundhog, was running there next to the trail.

Olimme varanneet majoituksen Rapid Citystä ja ajelimme sinnepäin Mount Rushmorelta lähtiessä, kun bongasin tämän ilmoituksen. Tanssii susien kanssa -elokuvaa on pääsääntöisesti kuvattu parilla farmilla South Dakotassa ja Badlands-kansallispuistossa. Nämä lavasteet on siirretty sieltä farmin kuvauspaikalta myöhemmin tänne Fort Haysiin ihmisten ihasteltavaksi. Ja pakkohan tähän oli pysähtyä. / On our way to Rapid City, SD, where we were staying the next night, I saw a sign saying "Dances of Wolves film set". Of course we had to stop for this. I love that movie. The movie was mostly filmed in South Dakota in some very large private farms and in Badlands National Park. These have been brought from the filming location to Fort Hays so that everyone visiting here can see them.

Kotiinpäästyämme lainasin kirjastosta tuon elokuvan ja tarkistin, että kyllä se siinä näkyvä rakennus erehdyttävästi tätä muistuttaa. Ihan siinä elokuvan alkupuolella, kun Kevin Costnerin roolihahmo käy hakemassa ohjeet siitä palveluspaikastaan, niin hän vierailee tämän näköisessä kylälssä (oheisrekvisiitta ei taida tosin kaikki olla elokuvassa). / After the trip I actually went to the library and checked the movie out. My son had never seen the movie and so we watched it together. And indeed the buildings in the earlier part from the small town look like this (the pics above and below).

Oli siellä jotain muutakin rekvisiitta, joka ei liittynyt elokuviin. / There were also some non-movie related cool stuff.

Ja taas oli päivä kulunut ja oli aika suunnata hotellille. / And it was late again and time to go to the hotel and get some rest.

Seuraavalle päivälle oli sitten luvassa vähän lisää Tanssii susien kanssa -maisemia, sillä ensimmäisenä listalla oli vierailu Badlands National Park -kansallispuistossa, jossa tosiaan on osa kyseisestä elokuvasta kuvattu. Valitsemamme hotelli oli ihan ok, mutta ihme ylimääräistä säätämistä (mm. huone ei ollut valmis ajoissa, laskuttivat ylimääräistä), joten jätetään hotelli mainostamatta. Mount Rushmoren lähellä näytti myös olevan jotain kivannäköisiä (ja varmaan kalliita) majoituksia, jos joku joskus sinne päin suuntaa. Alueella oleva Black Hills National Forest on kuulemma myös käymisen arvoinen, mutta meillä ei ollut aikaa ihan kaikelle.

The plan for the next day was Badlands National Park first and then driving further. So more Dances with Wolves scenery. Yay! (I did tell you that I lovelovelove that movie and the scenery in that film, right?) We stayed in Rapid City in a decent motel, nothing fancy, but there was so much extra hassle (the room was not ready when it was supposed, extra charges etc.), so I have no reason to tell you the name of that. All I am saying is, please read the hotel reviews before booking in this city. But yeah, there was a bed and a shower and some breakfast, so we were good. I hear the Black Hills National Forest is worth a visit too, but we did not have time for that.