Ajokortin uusiminen

Kaliforniassa ajokortti on voimassa 5 vuotta, seuraavaan syntymäpäivään saakka. Eli jos ensimmäisen täkäläisen ajokortin on saanut vaikka toukokuussa ja syntymäpäivä on huhtikuussa, on kortti voimassa vain himpun yli 4 vuotta. Koska meillä tulee maaliskuussa täällä oloa täyteen 5 vuotta (!!), on tämä ajokortin uusiminenkin tullut tässä eteen. 

Normitilanteessa (kuten esimerkiksi puolison kohdalla) DMV:ltä (Department of Motor Vehicles) tulee kirje ja uusintaohjeet kotiin ja kortin voi uusia joko lähettämällä sen lapun ja shekin Kalifornian DMV:lle tai kirjautua niiden nettipalveluun ja uusia ja maksaa sen siellä. Suhteellisen kivuton ja helppo toimenpide. Uusi ajokortti tulee sitten postissa parin viikon päästä.

Ja sitten on ne säätämistapaukset, kuten allekirjoittaneella. Mun nimessäni on väliviiva, sanotaan nyt vaikka Hanna-Maija (*nimi muutettu). Kun tänne muutettiin ja hain ensimmäisen ajokorttini, niin hain sen näyttämällä suomalaista passiani ja ajokorttiani. Silloin jo ajokortin kanssa oli vähän säätöä, koska se niitten järjestelmä "ei tue väliviivoja" ja se virkailija sanoi, että hänen pitää sitten jatkossa joka uusimiskerralla lisätä se väliviiva sinne käsin. Noh, myöhemmin tuli se mun Green Card -korttini (oleskelu- ja työlupa siis) ja siinä se mun nimi olikin sitten kirjoitettu ilman väliviivaa erikseen, eli muotoon Hanna Maija. Mä olin tietty joka paperiin sitä ennen kirjoittanut nimeni väliviivalla, ja olen sitä tapaa jatkanutkin, vaikka siinä Green Cardissa on ollut se erikseen. Jossain eri virastoissa tms. ovatkin sanoneet, että "ai sun nimelläsi on tällainen eurooppalainen kirjoitusmuoto". Ja kun näitä tarkemmin katselee, niin ei näillä amerikkalaisilla näytä kyllä olevan väliviivalla kirjoitettuja kaksoisnimiä, niin etu- kuin sukunimiäkään, vaan ne on kirjoitettu aina vaan erikseen. Noh. Olen siten tyytyväisenä ollut tähän asti väliviivalla lähes kaikkialla muualla kuin siinä GC:ssä. Sitten mulle tuli sieltä DMV:ltä kirje, että mun ajokortti pitäis uusia. Noh, kirjauduin sinne nettipalveluun, mutta siellä se mun nimi olikin sitten kirjoitettuna yhteen, eli se oli muuttunut Hannamaijaksi. Eikä siellä ollut mitään paikkaa, missä sen voi muuttaa. Ja oikeasti mulla ei kyllä voi olla tietoja tän maan järjestelmissä kolmella eri nimellä, joten pakkohan se oli muuttaa. Ja DMV on ehkä kaikkein v-mäisin pulju täällä hoitaa mitään, ja aina menee säätämiseksi, joten en ollut kauhean innoissani, että tämä vaatii ekstraselvittelyä. Lähdin seuraavana päivänä töistä ajoissa (eli pidin ihan minilounastunnin), että ehdin hoitamaan asiaa heidän puhelinpalvelussa kanssa ennen klo 17. Odottelin siinä jonotusmusiikkia 45 minuuttia vain saadakseni vastauksen, että eivät enää tue väliviivaa eivätkä voi vaihtaa mun nimeä puhelimessa. Siis sitä nimeä, jonka olivat oma-aloitteisesti itse siellä vaihtaneet nyt yhdeksi nimeksi. Ainoa vaihtoehto on siis mennä itse sinne DMV:n toimistolle asiaa hoitamaan. 

Jos DMV:lle menee ilman ajanvarausta, niin siellä saattaa joutua olemaan jonossa jopa tunteja, joten yritin katsella, että onko meidän lähimmälle DMV:lle varattavissa jotain aamu- tai iltapäiväaikoja, ettei tarvitse lähteä kesken työpäivän hoitamaan tätä asiaa. Se niitten varaussysteemi ei kyllä ole mikään käytettävyyden riemuvoitto. Siitä ei mitenkään näe, että mitä aikoja siellä on vapaana. Siihen vaan valitaan joku päivä ja haluttu aika ja sitten se kertoo, ettei se ole vapaana, mutta joku klo 12.30 aika kaksi viikkoa myöhemmin on ensimmäinen vapaa aika. Sitten kun yrität katsoa sille päivälle, jolloin oli joku vapaa aika tai sen jälkeen, niin se antaa taas jonkun ihan muun ajan. Löysin jo jonkun yhden ajan, joka olisi ollut joskus klo 15 paikkeilla ja yritin varata sitä, mutta mun tunnus oli jotenkin jumiutunut ja jouduin tekemään uuden tunnuksen. Eikä sitä vapaata aikaa tietty enää sen jälkeen ollut saatavilla. Lopulta onnistuin saamaan jouluaatonaatolle ajan kello yhdeksäksi. Ko. päivä kun sattui vielä olemaan töistä vapaa, niin eikun siihen sitten. Kun päivä koitti ja saavuin sitten paikalle vähän ennen yhdeksää, niin siellä oli ainakin 50 ihmistä jonossa siihen ei-ajanvarausta jonoon. Muutama muukin oli vissiin päättänyt käyttää vapaapäivänsä asioiden hoitoon. Mä en kyllä tajua, että miksi sinne puljuun on niin vaikea saada niitä aikoja ajanvarauksella, luulisi niittenkin työn olevan helpompaa siten. No, ensimmäisen tiskin elämäänsä kyllästyneen rouvan tiskiltä päästyäni sinne itse asian käsittelijänä tiskille se itse asian hoitaminen ei kauaa vienyt, uusi kuva piti kyllä kanssa ajokorttiin kyllä sitten eri tiskillä otattaa, kun kerran tehtiin muutoksia tietoihin, mutta muuten se sujui ihan joustavasti. Pääsin itse asiassa siihen tiskille jo vähän ennen sitä varattua aikaani ja olin ulkona sieltä toimistolta jo ennen kello yhdeksää, jolloin mun ajan piti olla. Ens kerralla sitten toivottavasti tuo uusinta sujuu sitten jo vähän jouhevammin, koska oikeasti tuon puljun toimintatavat ja asiakaspalvelu ei ole siitä sujuvimmasta päästä.

Ylinopeussakko

Kuten on tullutkin aiemmin mainittua, niin Pohjois-Kalifornian/Oregonin reissullamme tuli vähän ylimääräisiä kustannuksia..

Ajelimme sieltä Lava Beds National Monumentilta pois, kun takana tuli puistonvahti/poliisi valot välkkyen. Ensin puolisko (joka ajoi autoa) ajatteli, että se on hälytysajossa ja menossa kovaa vauhtia johkin muualle. Liikennesääntöjen mukaan hälytysajoneuvoa kuuluu väistää tien laitaan ja pysähtyä auton kanssa siihen. No se poliisihan sitten pysähtyi meidän taakse, jolloin kävi selväksi, että se vilkutti niitä valojaan meille, eikä ollut muuten hälytysajossa. Nostin päätäni ja siinähän se 15 metriä meidän autosta oli nopeusrajoitusmerkki 55 mailia/tunnissa alueelle, joten tajusin heti, että se pätkä missä ollaan, oli todennäköisesti ollut vähemmän.. Ja olikin, siinä oli sellainen lyhyt 35m/h pätkä tietä, kun siinä sen poliisimiehet mukaan "oli tämä taajama, lapsia ja noita peurojakin". Peuroja sattuikin näkymään kauempana ylittämään sitä tietä, mutta se "taajama" oli oikeasti ehkä neljä taloa tien vieressä ja muutama siellä jossain keskellä peltoa. Noh, ei siinä mitään, rajoitukset mitkä rajoitukset. 

On joskus luettu jostain ohjeita johonkin toiseen osavaltioon, että kun poliisi pysäyttää ja kysyy sitä sun ajokorttia ja rekisteriotetta, niin on hyvä ensin kertoa sille poliisille, että se rekisteriote on tuolla hanskalokerossa ja odottaa poliisin vahvistusta, että otat se sieltä. Samaten lompakon osalta sanoa, että se on taskussa tms. ja taas odottaa, että se poliisi käskee ottamaan sen sieltä. Tämä siis siksi, ettei se poliisi kuvittele, että kiskaset aseen sieltä hanskalokerosta tai takataskustasi, jos teet äkkinäisiä liikkeitä. Ehkä täällä Kalifornian maaseudulla ei niin toimita, mutta ainakin se poliisi sanoi näihin tietoihin vaan, että ok. 

Poliisihan voisi antaa ihan vaan huomautuksenkin, mutta tässä tapauksessa ylinopeutta oli sen 20m/h, niin kyllä se alkoi kirjoittamaan sitä sakkoa heti, vaikka puolisko myönsi mokanneensa. (Ehkä tämä on joku yleinen sakkorysä, jossa rahastetaan turisteja.. Joskushan hyvällä selityksellä poliisi heltyy antamaan van sen varoituksen. Kerran jollain reissullamme satuttiin hotellin porealtaaseen samaan aikaan kuin joku entinen poliisi, joka sanoi, että polisii voi soveltaa jonkun verrankin oman harkintansa mukaan, paitsi jos yksikään asianomainen on lapsi, jolloin on lasta suojellakseen on pakko noudattaa täysin kaikkia määräyksiä. Tiedä sitten, että pitääkö paikkansa.) Sakkolappuun kirjattiin itse sakko ja sitten joku käsittely/palvelumaksu ja sen voi maksaa lähettämällä sen lapun ja shekin siinä kuoressa postitse tai nykyään onneksi sen voi maksaa myös suoraan netissä. Sakon voisi myös kiistää, jolloin pitää mennä oikeuteen. Jotkut kuulemma kiistävät näitä maksuja, koska poliisin pitää olla myös oikeusistunnossa käsittelyssä paikalla, eivätkä he yleensä ehdi paikalle, jollloin sakko automaattisesti mitätöidään. Tuntui kuitenkin ihan hullulta lähteä joskus takaisin noille kulmille oikeuteen ja ottaa töistä vapaata ja mahdollisesti palkata vielä joku lakimieskin sitä varten. Tuskin se ainakaan kauhean paljon halvemmaksi olisi tullut. Ja tuo paikkakunta ei näyttänyt olevan se maailman kiireisin, joten kait se poliisikin olisi sinne paikan päälle tullut ja sitten olisi maksettu se sakko ja ne oikeudenkäynnin kulut siihen päälle.

Joskus liikennerikkomuksen tai sakon jälkeen tulee myös pakollinen autokoulukurssin suorittaminen. Osan niistä ainakin voi suorittaa netissä (eräs ystäväni oli saanut kerran tällaisen) tietyn ajan sisällä. Ihan hillittömiä summia ne kurssit ei maksa, mutta ne vaan pitää muistaa suorittaa, jos sellainen tulee. Sinänsä siis puoliso pääsi helpolla ja onhan se tässä ehtinyt viime vuosikymmenet ajelemaan niin täällä kuin Suomessakin ilman mitään sakkoja, joten kerta se on ensimmäinen tätäkin laatua. Maksoi siis sakon pois kotiin palattuamme ja on vähän tarkemmin katsellut rajoituksia sen jälkeen.

Ajokortti plakkarissa

Teinillä on nyt ollut vihdoin parisen viikkoa ajokortti. Jee! Prosessi kesti kaikkinensa vähän kauemmin kuin olisi kuvitellut, mutta nyt se on suoritettu. 

Tuon 50 tunnin ajeluttaminen ei sinänsä ole ihan pikkunakki, varsinkin kun päivät ja illat on usein tosi täysiä töistä, koulusta ja teinin kotiläksyistä ja kaikesta muusta. Ajoharjoittelua tuli tehtyä sitten lähinnä viikonloppuisin, ja jos oltiin reissussa tai oli muuta menoa, niin jäi sitten aina harjoittelut siltä viikolta väliin. Tuossa toukokuussa alkoi tuntimäärät vihdoin näyttää siltä, että voisi varata sen kolmannen ja viimeisen ajokerran ja tutkintoajon. Sepä oli helpommin sanottu kuin tehty. Autokoulun toimipiste kun oli ihan tyhjä huoneisto ja kyseisen firman puhelinvastaajakin oli niin täysi, ettei sinne voinut jättää mitään viestiä. Yelpistä "onneksi" löytyi kasa huonoja arvosteluja ja tieto, että kyseinen firma oli suljettu viikko sitten. Siis miten niin paskaa tuuria?! No sitä kautta löytyi sitten toinen firma, jossa tuon ajokerran voi suorittaa, mutta se tunti piti tietenkin maksaa uudestaan. Mehän oltiin toki sinne vanhaan firmaan maksettu koko 3*2 ajotunnin setti jo silloin alkuun. No vähän vajaalla parillasadalla se uusi ajotunti kuitenkin saatiin varattua. Ärsytys, mutta ei mikään katastrofaalinen summa kuitenkaan. Paitsi, että ajokokeeseen ei ole siis mitään asiaa, ellei ole autokoulusta sellaista lappua, että se 6 h on suoritettuna. No eihän siitä neljästä tunnista sellaista ollut. Ja kun siihen firman puhelimeenkaan ei kukaan vastannut, alkoi ärsytyskynnys nousta jo vähän punaisen puolelle. Ajateltiin odottaa siihen ajotuntiin asti ja yrittää kysellä sitten tarkemmin, että mitä tehdään. No onneksi viikon päästä sieltä ekasta firmasta tuli kirje, jossa kerrottiin, että ovat tehneet konkurssin ja sulkeneet ovensa (duh!!) ja mukana oli myös todistus niistä suoritetuista neljästä tunnista. Mitään puhelinnumeroa tai kunnon osoitetta tai mainintaa siitä, että mistä rahojaan voi periä pois, ei tietenkään ollut. Mutta onneksi sentään tuo oleellisen tärkeä todistus saatiin. 

Joka tapauksessa se viimeinen ajotunti tuli suoritettua ja ajokokeeseen sai siis mennä. Ajokokeen teini myös läpäisi ja sai sen väliaikaisen paperisen ajokortin. Parin viikon päästä tuli se oikeakin postitse. Meidän kortista teinin kortti poikkeaa siten, että kortti itse on pystysuorassa, eikä vaakasuunnassa kuten meidän, ja siinä on punaisella merkitty vuosi 2020, jolloin teini täyttää 21.  Kyseisellä kortilla ei siis mitenkään voi huijata ja ostaa alkoholia, kun se kortti on siis erimallinenkin kuin toi täällä täysi-ikäisen kortti. Enpä ollut tätäkään ennen tiennyt. Kortissa on myös teksti "Provisional until age 18 in 2017" eli kortti on väliaikainen siihen asti. Näiden lisäksi siihen on vielä merkitty kortin päättymisaika. Normaalistihan kortti on täällä voimassa 5 vuotta ja menee vanhaksi käsittääkseni syntymäpäivänä (näin meillä ainakin kaikilla on), mutta teinin kortti vanheneekin jo neljän vuoden päästä, eli 2019. Eli on siihen ainakin vuosilukuja lätkäisty. Kortin takapuolella on vielä nämä alle 18-vuotiaan rajoitukset, eli alle 20-vuotiaita ei saa olla auton kyydissä ja ajaa ei saa klo 23-5 välillä yöllä. Mutta muuten ihan oikea ajokortti se on ja nyt pitäisi vaan ajella. Varsinkin kun tämän kortin saaminen suunnilleen tuplasi meidän autovakuutuksen. Tuosta lisämaksusta kyllä sai 20 % alennusta, kun teinillä on yli B:n keskiarvo ja suorittamalla Teen smart -verkkokurssin sai vielä 10 % alennusta siihen päälle. Maksettavaa toki jäi vielä enemmän kuin reippaasti toki. Meidän vakuutusyhtiö ei anna rajoittaa ajo-oikeutta vaan yhteen autoon, joka muissa yhtiöissä voi alentaa jonkun verrankin maksuja. Meillä tosin taitaa muuten tuo hinta olla ihan kilpailukykyinen, joten ei tässä nyt vaihtamaan just aleta. Maksetaan nyt hetki hampaat irvessä. 

Niin ja sieltä vanhasta autokoulusta voisi yrittää saada rahojaan pois nostamalla kanteen Small claims court -oikeudessa, mutta taitaisi maksaa kanne jo enemmän kuin mahdollinen korvaus. Eli näillä mennään. Case closed.

Ajokorttia hankkimassa

Meidän perheen teini on jo jokunen aika sitten ylittänyt maagisen 15,5 vuoden rajan. Täällä ajokortin siis voi saada 16-vuotiaana, mutta harjoittelun korttia varten voi aloittaa 6 kk aiemmin. Alle 18-vuotiaan ajokortin hankintaprosessi on vähän eri kuin 18 vuotta jo täyttäneen, mutta Suomeen verrattuna jokseensakin erilainen, ja halvempi, prosessi.

Ensimmäiseksi on läpäistävä DMV:n järjestämä kirjallinen testi. Alle 18-vuotiaan on ennen sitä suoritettava teoriakurssi, joka täällä yleisesti on nettikurssi. En jaksanut sen kummemmin selvitellä, joten kun näin Grouponissa jonkun firman tarjoavan kurssin 15 dollarilla tuossa jo vähän aiemmin, niin ostin sen pois. Teini kävi kurssin ja sen harjoituskokeen ja sai postitse todistuksen suorituksesta. Kyseinen paperi pitää olla, että pääsee sinne oikeaan kirjalliseen kokeeseen.

DMV on ehkä byrokraattisimpia paikkoja täällä, ja siellä jonot on yleensä pitkiä. Yritettiin varata DMV:lle aikaa teinin kirjalliseen kokeeseen, mutta seuraava vapaa aika olisi n. kuukauden päästä. Eli päätettiin mennä jonottamaan. Tuntihan siinä aina ihan kevyesti menee.. Sen jälkeen kun ite kokeessa n. 2,5 vuotta sitten kävin, koe on muuttunut tietokoneella tehtäväksi. Monivalintatesti se on edelleen. Mulla oli muistaakseni silloin 36 kysymystä, mutta teinillä oli joku teinin kysymyspatteristo eli 46 kysymystä. Valokuvauksen ja hyväksytysti läpimenneen testin jälkeen käteen tuli kasa paperia, eli harjoitteluajokortti.

Ennen kuin alle 18-vuotias rattiin oikeasti pääsee, pitää käydä autokoulussa 2 tunnin ajotunnilla. Sen jälkeen saa ajaa vanhemman (tai kenen tahansa yli 25-vuotiaan kanssa). Kortin saadakseen harjoitteluluvalla pitää olla ajanut 6 kk, 50 tuntia, joista 10 tuntia pimeällä, ja lisäksi 6 tuntia autokoulussa. Autokoulun tunnit on 2 h kerrallaan, n. 2 kk välein ja suosituksena, että omaa ajoharjoittelua välillä n. 15 tuntia. Autokoulun autossa opettajalla on oma jarrupolkimensa, mutta omaan autoon sellaista ei kuulu tai saakaan asentaa. Teini on ekan 2 tuntiaan ajanut ja saa nyt ajaa meidän valvonnassa.

Kustannuksia kortille tulee siis minimissään n. 400 taalaa. Autokoulujen hinnoissa voi olla hintaeroja, mutta otettiin toi teinin koulua lähin, joten perustan hinnan nyt siihen. Verkkokurssi siis maksoi 15$, DMV:n maksu 33$ (sis. kirjalliset ja ajokokeen/t) ja autokoulun peruspaketti 355 $. Auton vakuutusten hinta nousee tietty ihan pilviin, kun sen oikean kortin saa, mutta nyt harjoitteluluvalla vakuutusmaksu pysyy ihan normaalina. Jotain alennuksia myöhemmin vakuutusmaksusta saa, jos teinin kouluaineiden keskiarvo on 3 tai yli ja myös jos suorittaa teinin turvallisen ajon nettikurssin.

Eikun autolla ajelemaan nyt sitten vaan.

American Classic - auto vaihtoon

En ole ikinä aiemmin omistanut amerikkalaista autoa. No nyt omistan. Autokuume on kumuloitunut pikkuhiljaa ja kun tarjolle tuli aika pitkälti sellainen auto, jota olin katellut, niin piti käydä se sitten koeajamassa. Ja suhteellisen pikaisen harkintatuokion jälkeen myös ostamassa. En edes ollut tiennyt haluavani tällaista autoa ennen tänne muuttoa. Toisaalta täällä autojen hinnat, varsinkin amerikkalaisten autojen on niin eri luokkaa välillä kuin Euroopassa, että se sallii vähän tällaisten mielitekojenkin toteuttamisen..

Ekologisempi, tylsempi ja ajettavuudeltaan paljon huonompi kakkosautomme lähti sitten pari päivää uuden (käytetyn) auton oston jälkeen uudelle omistajalle. Puoliso kun ei enää tarvinnut sitä työajoon ja itse en tykännyt sen ajettavuudesta, edessä olisi ollut renkaiden vaihtoa ym ym. Lisäksi syksyllä mahdollisesti ajokorttia varten harjoittelevalle teinillekään se ei olisi ollut paras mahdollinen ajoharjoitteluun. Seliseli. Tätä autoahan teinin käsiin ei anneta vähään aikaankaan, kiitos V6-moottorin. Siitä huolimatta bensankulutus ei ole mikään ihan tolkuttoman paha ja on se vaan niin hyvä ajettava.

Big Surin reissu itse asiassa tehtiin tällä autolla hiukset hulmuten, kun se vähän niinkuin kuuluu asiaan hurautella tuota rantavaltatie 1:stä tälläisella.

Tuttavamiehet ovat kilvan kehuneet autoa ja sitä, miten upeaa on, että tällainen hento naisihminen ajaa näin maskuliinisella autolla ja samalla todenneet tämän yhdeksi sellaiseksi amerikkalaiseksi klassikoksi, joka on pakko saada.

Tässä kuvat vielä tästä beibistä. On se vaan niin ihana.

Akkujen latailua

En sitten tiedä, että onko tällainen lämmin ilmasto noiden autojen akkujen nopeampi surma, vaiko mitä. Toisesta autosta loppui akku edelliskesänä kaupan pihalle. Oltiin käyty nopeasti kaupassa ja kun tultiin takaisin parkkikselle, niin auto ei pihahtanutkaan. Onneksi olemme AAA:n jäseniä ja sinne soittamalla tuli sitten kaverit paikalle. Olisivat joko käynnistäneet kaapeleilla, että olisimme voineet ajaa korjaamolle tai vaihtaa akun siinä saman tien. Päädyimme silloin jälkimmäiseen, koska meillä ei ollut aikaa odotella uudestaan huollossa ja olimme viikonloppuna lähdössä ajelemaan vuorille. Onneksi siis akku petti siinä kaupan pihassa, eikä keskellä ei mitään. 50 min soitosta AAA:lle lähdimme ajamaan kaupan pihasta uuden akun kanssa. Akku piti maksaa, työt ja paikallesaapuminen eivät maksaneet mitään. Nopsasti sujui. Onneksi autossa ei ollut mitään nopeastipilaantuvaa. Odotellessa piti kuitenkin käydä ostamassa lisää juotavaa ja jäätelöä, sillä lämpötila oli kuitenkin +30C:n paikkeilla.

Toinen automme on hybridi ja se sitten teki saman tempun nyt marraskuussa puolison työpaikan pihalle. AAA:n kaveri kävi tällä kertaa käynnistämässä auton. Sanoivat, että akun pitäisi latautua sitten uudestaan. Jos näin ei kävisi, saattaisi olla, että ongelma onkin siinä hybridiakussa. Ja sen vaihtaminen onkin sitten vähän kalliimpi lysti. Auto toimi moitteetta parisen viikkoa, kunnes olimme lähdössä sillä asioille. Se ei inahtanutkaan autotallissa. Nyt kun on jo melkoisen pimeää ja autotallissa ei ole valoa, olikin vähän isompi projekti saada auto ensin pois tallista ja sitten käynnistettyä. Puoliso käynnisti itse kaapeleilla. Nekin näytti olevan jotkut kertakäyttökaapelit, kahva katkesi heti kättelyssä. Ja ennen kuin toteatte, että sellaista roinaa ne siellä USA:ssa myy, niin nämä kaapelit oli ostettu Suomesta. Niitä ei vaan ei oltu koskaan ennen tarvittu. Auto saatiin kuin saatiinkin huoltoon ja akun vaihtaminen ei olisi ollut iso homma. Kävi kuitenkin ilmi, että autoon piti tehdä pari recall-korjausta ja auto jäi sitten huoltoon päiväksi. Seuraavana päivänä sitten oli uusi akku ja muutkin korjaukset tehty. Ja taas voi ajella toistaiseksi.

Näiden jälkeen ollaan mietitty, josko pitäisi ottaa siitä AAA:n jäsenyydestä se parempi ja vähän kalliimpi versio. Tolla perusjäsenyydellä esimerkiksi ilmaista hinausta saa 5 mailia, joka ei tuolla keskellä ei-mitään riitä mihinkään. Paremmalla jäsenyydellä matka taitaa 100 mailia. Tämä nyt tietty taas unohtuu johonkin takaraivoon, kun akut on nyt vaihdettu ja niillä voi taas sen kolmisen vuotta körötellä.

Jälkimmäisen auton akkuongelmien aikaan on tullut vähän latailtua omiakin akkuja. Puolisolla ja itsellä on ollut pitkäkestoinen flunssa (influenssa?), joka on jatkuvan yskimisen ja räkimisen lisäksi sisältänyt vatsataudin. Flunssa alkaa helpottaa, mutta kyllä muutama päivä on mennyt omia akkuja lataillessa sohvalla maatessa, että saa levättyä ja päästyä taas normirutiiniin.

Kierrätyksestä ja ekologisuudesta

USA on yleisesti kait esimerkkimaa ylikuluttamisesta, roskiin hukkumisesta ja epäekologisuudesta. Kaliforniassa yleisesti ihmiset ovat enemmän tietoisia kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Täällä on aiemmin saanut mm. erilaisia tukia aurinkopaneelien asentamiseen yksityisasuntoon, taitaa osittain saada vieläkin. Hybridiautot yleistyivät aikoinaan verohelpotusten ansiosta. Nykyisin ei helpotuksia enää saa, mutta ihmiset haluavat jo ihan oma-alotteisesti ostaa ekologisemman ja vähäkulutuksisen hybridi- tai sähköauton. Ja bensan hinnan noustessa ne ovat monelle yhä houkuttelevampi vaihtoehto. (Paikallisten mielestä tämä n. $4 gallonalta, eli noin taalan litra, on aivan järjettömän korkea hinta. Näkisittepä niitten ilmeen, kun niille kertoo suomalaisen bensan hintatason..) Toyota Prius on itse asiassa Kalifornian myydyin automalli. Ei siis myydyin hybridiauto, vaan yleisesti myydyin auto. Ja kyllä niitä tuolla kaduilla melkoisen paljon näkeekin. Joskus tuntuu, että joka viides vastaantuleva auto on Prius, vaikka ei ne ihan niin yleisiä olekaan. Tosin, onhan meidänkin autotallissa yksi tällainen ja puoliso sillä arkisin huristelee töihin. Tuollaista suoraa moottoritietä onkin helppo sillä huristella, koska siinä ajossa se on kaikkein paras ja ekologisin. Hybridiautoja on alkanut tulla täällä markkinoille yhä useammalta automerkiltä ja noita kokonaan sähköautojakin markkinoidaan kovasti ja niitäkin alkaa liikenteessä näkyä. Meidän nurkilla näkyy lähes päivittäin myös joku Teslan ajaja. Kuten aiemmin tuli todettua, täältä löytyy kuitenkin jonkun verran niitä, jolla moiseen on varaa. Niitä enemmän tietty näkee noita Chevy Volteja ja Fordin vastaavia malleja.

Kesällä ihmisillä oli viikonloppuisin tosi paljon noita piha-/autotallimyyjäisiä, jossa omalla pihallaan myivät itselleen tarpeettomia tavaroita. Toki sitten on ihan noita kirppiksiäkin, mutta ovat yleensä sellaisia isompia tapahtumia esim. kerran kuukaudessa. San Josessa tosin sellainen hirveän isolla alueella oleva kirppis on viikottain useampana päivänä, kesällä muistaakseni jopa päivittäin. Kirppis-nimikkeen alla olevissa tapahtumissa tosin myydään vanhan tavaran ja antiikin / melkein antiikin lisäksi myös ihan uutta tavaraa ja esimerkiksi San Josessa on samalla sellainen suomalaistyylisempi hedelmä-/vihannestori. Kaikenlaisia antiikkimarkkinoita ja muita myös alueella on useita eri puolilla. Näihin kirppiksiin ym. yleensä on pääsymaksu / pakollinen pysäköintimaksu alueelle, eli sinänsä poikkeavat suomalaisista vastaavista. Mutta erilaisia vanhojen tavaroiden myyntitapahtumia ja muita on San Franciscon alueella järjestetty jo hippien kultakaudelta alkaen.

Kierrättäminen, ainakin näin taloyhtiössä, on helppoa. Taloyhtiössä on kaksi roskista, toiseen laitetaan kierrätettävät eli paperi, pahvit, muovit, alumiini ja lasi ja toiseen muut roskat. Jossain käsittelykeskuksessa sitten erittelevät kierrätettävät toisistaan. Kompostia ei ainakaan meidän taloyhtiössä ole, enkä tiedä kuinka paljon niitä yleensä on. Huhua olen kuullut, että paikalliset vetäisivät tiskialtaan jätemyllystä kaiken orgaanisen jätteen banaaninkuorista lähtien. En sitten tiedä, että pitääkö se paikkansa. Mutta ainakin tärkkelyksellä, kuten perunoilla sen myllyn saa erittäin helposti jumiin. Ei ole onneksi kokemusta, mutta huhupuheet kertoo tämänkin. Toisaalta, jos viemäriin tungetaan tätä ruokamössöä, niin en yhtään ihmettele, että jossain alueilla on rottaongelmaa. Ei tästäkään omaa kokemusta. Toisaalta jos laittaa ne ruuanjätteet tavalliseen roskikseen, joka on helppo avata, niin sopivalla alueella saattaa saada vierakseen mm. pesukarhut, jotka levittävät nopeasti roskiksen sisällön. Suo siellä, vetelä täällä.

Pullonpalautus on kyllä suomalaiseen systeemiin verrattuna verrattain hankalaa. Suuressa osassa pulloja ja tölkkejä on kyllä pantti suuruudeltaan 5 tai 10 senttiä. Mutta näin ei ole kaikissa. Useissa osavaltioissa käytetään pulloja palauttaessa tuota tietynsuuruista panttia, joka palautetaan. Täällä noissa pulloissa ja tölkeissä kuitenkin lukee CA CRV. Kirjainyhdistelmä tarkoittaa California Redemption Value:ta, eli pantin lunastushintaa. Se ilmeisesti on tällä hetkellä joko 5 tai 10 senttiä, riippuen koosta. Mutta kun viet pullot kierrätyskeskukseen, niitä ei lasketa yksittäin vaan ne punnitaan. Eli muovi- ja lasipullot ja tölkit pitää ensin lajitella eri kasoihin ja sitten ne punnitaan. Toki, jos asiakas niin vaatii, niin laskevat eri tyyliset ja kokoiset pullot ja antavat pantit takaisin, mutta näin ei kait kukaan isoja määriä palauttava koskaan tee. Käytännössä siis mekin kerätään pullot isoihin IKEA-kasseihin autotalliin ja kun ne ei enää hyvin mahdu sinne, lastataan autoon ja palautetaan. Ja kun täällä lämmössä kuluu enemmän mehua ja kivennäisvettä kuin Suomessa, niin niitä pullojakin kertyy aika reippaasti. Pantti on sen verran pieni ja kierrätyskeskuksia vähän siellä täällä, että moni heittää pullot suoraan roskikseen, eikä näe vaivaa palauttaa niitä. Kun itse on tottunut ne aina palauttamaan ja muovia tuntuu muutenkin kertyvän niin paljon, niin on itse yritetty aina pullot viedä kiertoon, eikä ympäristöä kuormittamaan. Mutta oli tämänkin systeemin selvitteleminen silloin aluksi vähän työn ja tuskan takana. Sitten kun opittiin se systeemi ja vietiin niitä pulloja sinne uudelleen, olivatkin säännöt muuttuneet, etteivät ottaneet enää pulloja korkkeineen, ainoastaan pulloja. Siinä sitten on pientä puhdetta muutaman kymmenen tai sadan korkin poistamisessa pihalla muiden jonotellessa palauttamaan omiaan.

Ainakin nämä Piilaakson kaupungit yksi kerrallaan kieltävät myös muovipussit. Täällähän ne kaupan muovikassit on sellaista ohutta muovia, niinkuin esimerkiksi Etelä-Euroopassakin. Niihin ei kovin monta tavaraa mahdu pakkaamaan, eivätkä kauhean painavia tavaroitakaan kestä. Mutta nyt ainakin meidän ostosalueilla ruokatavaroita ei saa enää pakata muovipusseihin. Vaihtoehtona on ostaa paperikassi tai tuoda omat kangas- tms. kestokassit mukanaan tai ostaa uusi kestokassi. Vaatekaupat jne. saavat edelleen pakata ostokset muovikassiin, mutta yhä harvemmin niitäkään enää näkee. Hedelmät ja vastaavat toki saa edelleen pikkumuovipusseihin pakata, mutta esimerkiksi toreilla (Farmer´s Market) näkee ihmisten tuovan omat pikkupussitkin mukaansa. Itselle tämä muovipussittomuus ei ole ollut mikään ongelma, kun on jo vuodet Suomessa tottunut menemään ostoksille omien kangaskassien kanssa. Suomesta toin myös mukanani Reisenthelin ostoskorini. Ja ei ole kerran eikä kaksi, kun joku on pysäyttänyt kaupassa ja ihaillut kassia ja kysynyt, mistä se on ostettu. Siinä aina vähän harmittaa, ettei tuote ole Suomesta (vaikka sieltä onkin ostettu), joten vastaan aina vaan, että Euroopasta. Siihen vastaus on yleensä aina, että "no niinpä tietty" ja ovat pettyneitä, kun ei niitä ei saa täältä joka paikasta.

Autoilusta

Reilu vuosi sitten tänne tullessa en suostunut edes hyppäämään vuokra-auton rattiin. Vieras auto, aivan karmea jetlag ja 5 moottoritiekaistaa eivät tuntuneet siinä tilanteessa ideaalitilanteelta hypätä auton rattiin. Parin viikon jälkeen hankimme oman, käytetyn, auton, joka muistutti niin paljon autojamme Suomessa, että rattiinkin tuli hypättyä. Ja se ajokorttikin täällä hankittua (kirjallinen koe ja ajokoe siihen siis vaadittiin). Sen jälkeen täällä ajaminen ei olekaan enää tuntunut hankalalta. Päinvastoin. Vaikka puoliso meillä täkäläiseen liikenteeseen paremmin tottuneena yleensä ajaa nuo pidemmät matkat (ne pitkät matkat ja suorat moottoritiet nyt vaan on niiin tylsiä!!), ei sitä itsekään kammoksu auton rattiin hyppäämistä. Vaikka omat ajelut onkin yleisesti tässä "meidän nurkilla" kauppareissua, lenkkireissua jne., en enää vierasta tuota moottoritiellä ajoakaan. Yksi moottoritien liittymiskohta tässä meidän lähellä oli pitkään tietyön keskellä ja siinä oli ehkä maailman lyhyin kiihdytyskaista, mutta sekin on jo korjattu. Joten eikun hanaa vaan ja baanalle. San Franciscoonkin on tullut jokusen kerran ajettua ja vaikka siinä alkuu joutuikin kaistoja arpomaan, niin perille on joka kerran päästy.

Täällä ajaminen, kunhan ensin tottuu useisiin kaistoihin ja siihen, että ohittaa voi myös oikealta puolelta, on itse asiassa helpompaakin kuin Suomessa. Muut tienkäyttäjät ovat kohteliaita, antavat tilaa, eivätkä yleensä hermostu pienistä virheistä. Niinkuin esimerkiksi siitä, että olet aivan väärällä kaistalla ja pitäisi pikaisesti päästä aivan toiseen reunaan.. Vetoketjuperiaate toimii hyvin, kun kaistojen määrä vähenee ja nelisuuntainen STOP on ehkä maailman yksi parhaimpia keksintöjä. Risteyksessä, jossa on jokaiseen suuntaan STOP-merkki, kunkin jonon ensimmäinen pääsee risteysalueelle siinä järjestyksessä kuin jono on muodostunut. Eli jokaisesta jonosta lähtee yksi vuorollaan eteenpäin ja se homma oikeasti toimii. STOP-merkillisiä risteyksiä täällä lähiöissä on vaikka kuinka ja automaattivaihteet ovat kyllä ihan must näillä liikkumisessa.

Meillä on pitkään ollut vanha GPS autossa ja siinä ikuisuuden vanhat kartat. Pääsääntöisesti sillä on pärjännyt ihan hyvin, mutta jotain uusia liikennejärjestelyitä on sentään tullut viimeisen 10 vuoden aikana ja sitten aina vähän ihmetellään, että mistä ajaisi. Alkuvuodesta ostimme toisen auton ja uudemman navigaattorin täältä poislähteviltä suomalaisilta, kun puolison työmatkat uhkasi aina julkisilla venyä turhan pitkiksi. Yritimme siis alkuun sinnitellä yhdellä autolla, kun julkisiakin oli. Tai julkisia ja julkisia. Puolison työpaikalle menee muutaman kerran päivässä bussi, joka on itseasiassa työpaikan oma bussi työntekijöiden kuskaamiseksi tarkoitettu. Kun se bussi nyt ei kuitenkaan ihan kotiportilla pysähdy, niin bussi+pyöräily veivät välillä tolkuttoman ajan, jos bussi sattui osumaan juuri pahimpaan ruuhkaan. Nyt omalla autolla pystyy ennakoimaan työmatkaa ja ruuhkia ja sen takia puolison työmatka on välillä jopa alle puolet siitä ajasta, mitä se sillä bussilla olisi. Ja hybridiautolla tuollaista suoraa tietää, samaa reittiä päivittäin on vielä ihan kustannustehokasta ajellakin. Parhaimmillaan auton mittari näyttää kulutukseksi 50 mailia gallonalla ja se on oikeasti jo tosi hyvin. Bensan hinta kun on täälläkin päin noussut rutkasti viimeisen 10 vuoden aikana ja vaikka se Suomen hintoihin on vielä edullista (n. $4 gallonalta, eli vähän yli taalan litra), on bensa ilmeisesti kaikkein kalleinta verojen ja (ympäristö)määräysten vuoksi juuri Kaliforniassa.

Jännä juttu täällä autojen luvatussa maassa, jossa matka on pitkä aina joka paikkaan on, että kahden auton käyttäminen ei esimerkiksi vakuutusten suhteen ole kaksinverroin kalliimpaa. Itse asiassa vakuutusmaksu ei noussut juuri ollenkaan, kun siihen lisättiin myös toisen auton vakuutus!! Tämä on taas sarjassamme näitä markkinavoimien lakeja, joiden logiikkaa on joskus vähän vaikea ymmärtää. :)