Punapuita, Redwoods National Park

Parisen viikkoa sitten lähdimme tuttaviemme kutsuille tuonne pohjoisempaan Kaliforniaan. Otimme samaan rysäykseen maanantain töistä vapaaksi ja päätimme suunnata vielä hieman pohjoisempaan. Puoliso suunnitteli reissun, enkä tarkistanut reittejä (tuonne rannikolle kun ei meidän kohteestamme pääsekään ihan kauhean suoraa reittiä), joten takapuoli kulutti penkkiä melko reippaasti. Toisaalta käväisimme lounaalla toisessa osavaltiossa, eli Oregonissa asti, joten tuli taas yksi osavaltio lisää käytyjen joukkoon. Tällä reissulla opimme mm. sen, että Oregonissa autoa ei saa tankata itse. Se on itse asiassa laitonta. Oregonin lisäksi tällainen laki on vain New Jerseyssä tässä maassa. Osittain kait taustalla on ikivanhat palomääräykset, osittain taas pelko työpaikkojen menetyksestä. Toisaalta onhan se aika palvelua istua vaan autossa, ojentaa luottokortti työntekijälle ja odottaa, että auto on tankattu ja saada kortti ja kuitti käteensä.

Palattuamme Kaliforniaan kävimme sitten niissä kohteissa, joiden takia tämä takamusta kuluttava reissu itse asiassa tehtiin. Eli suuntasimme ensin Jedediah Smith Redwood State Park puistoon katselemaan punapuita ja liottelemaan jalkojamme joessa. Yöpyminen tapahtui Klamath nimisessä pikkukylässä rannikolla. Kyseinen paikka on ilmeisesti intiaanireservaatin alueella, ainakin siellä oli iso Yurok heimon yhteisökeskus ja paikallisella huoltoasemalla oli kolikkoautomaattialue ja viereen rakenteilla kasino. Seuraavana päivänä jatkoimme sitten matkaa etelään ja kävimme Redwood kansallispuistossa, jossa siis on näitä punapuita. Osuimme kansallispuistoon juuri metsänvartijan opaskierroksen aikaan, joten onnistuimme rauhoittavan punapuumetsän lisäksi oppimaan myös uutta tietoakin. Punapuut ovat maailman korkeimmaksi kasvava puu ja ikää voi olla tuollaiset 1000-2000 vuotta. Tosin tämä ei ole koko totuus. Puut eivät helposti kasva siemenestä (aluskasvillisuus tekee siementen kasvusta vaikean, joten puu kloonaa itsensä eli "äiti"puu alkaa kasvattaa juuresta uusia runkoja. Tästä syystä jossain kohdin puut ovat lähes täydellisessä ympyrässä, jos se emäpuu on kuollut, mutta on sitä ennen onnistunut kloonaamaan useita uusia puita ympärilleen. Jossain kohdit puut ovat myös aivan suorassa rivissä. Tälle selityksenä taas on se, että kun puu on kaatunut vanhuuttaan, se on alkanut toimia kasvualustana ja uudet puut ovat kasvattaneet juurensa kaatuneen puun ympärille. Punapuiden lisäksi metsässä on myös douglaskuusia, jotka nekään eivät ihan pieniä ole, mutta koossaan häviävät kuitenkin punapuille.

Poisajellessa törmäsimme, emme onneksi aivan kirjaimellisesti, kanadanhirviin (ainakin wikipedian mukaan tämä on suomennos lajille Roosevelt elk). Olivat rauhallisesti ruokailemassa siinä valtatien vieressä ja useampikin auto meidän lisäksi pysähtyi näitä ihastelemaan ja kuvailemaan. Joka oli ehkä ihan hyväkin, sillä osa näistä eläimistä päätti alkaa ylittää tietä ja jos liikenne ei olisi ollut jo muutenkin hiljaisempi, olisi saattanut tulla vähän epämiellyttävää jälkeä.

Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Ihanaa oli hengittää puhdasta metsän ilmaan ja olla kuin lilliputtimaassa näiden jättiläisten rinnalla.

Pohjois-Kalifornian kahta isoa maastopaloa on tullut sammuttamaan palomiehiä ympäri Kaliforniaa. Nämä eivät taida tietää, kuinka erikoiselta nimi suomalaisen korvaan kuulostaa.

Automatkalla

Automatkalla

Nämä taas taitavat tietää, että kuinka hauskalta paikkakunnan nimi englanniksi kuulostaa..

Kuivuus iskee koko Kaliforniaan, monessa paikkaa joet on melkein kuivia uomia, tässä rantaa on reippaasti normaalia enemmän, mutta vettäkin vielä oli

Tervetuloa Oregoniin!

Jedediah Smith Redwood SP

Jedediah Smith Redwood SP

Jedediah Smith Redwood SP

Klamath

Autolla puun läpi

Ja olihan se mentävä uudestaankin

Kanadanhirviä tien reunassa

... ja tiellä

Auringonvalolla on pitkä ja hankala matka punapuiden välistä

Luonnonmaja punapuun sisällä. Tuli vahingoittanut puuta sisältä, mutta niin se vaan jatkaa kasvamistaan

Avenue of the Giants. Tämä tie kulkee punapuiden välissä.

Se toinen maastopalo

Pikavisiitti Francis Ford Coppola vineryyn, tässä Coppolan palkintoja

Aito ja alkuperäinen Kummisedän pöytä

Maanjäristys

Viikko sitten lauantaina tuli ylimääräinen herätys n. klo 3.20, kun alkoi sänky alla täristä ja liikkua edestakaisin. Siinä ei montaa sekuntia tullut mietittyä, kun hyppäsi ylös, totesi, että "maanjäristys" ja etsin vaatteeni tuolilta. Kun ehdittiin olohuoneeseen asti, niin tärinä oli lakannut, eli kesto oli vain sellaiset vajaat 20 sekuntia. Mitään tavaroita ei pudonnut mistään, eikä mitään muutakaan vahinkoa sattunut. Kiitos nykyisen teknologian, kännykän ohjelma kertoi, että kyseessä oli 6 richterin järistys n. 100 km meiltä pohjoiseen Napa Valleyn alueella.

Hetken aikaa odoteltiin, että vieläkö järisee ja suuntasimme takaisin nukkumaan. Kuka sitten nukkui ja kuka ei. Aika koiranunta ainakin henkilökohtaisesti tuli loppuyö nukuttua jälkijäristystä odotellessa. Onneksi ei tullut kuin sellaisia juuri ja juuri havaittavia, alle 3 richterin asteikolla suunnilleen samalla alueella kuin tuo isompi. Tuntuvat lähinnä siltä kuin iso rekka ajaisi talon vierestä ja niitähän täällä siis tulee ihan älyttömän usein.

Lehdet tietenkin kirjoittelivat aiheesta, tuhoista jne., sillä täällä Pohjois-Kaliforniassa ei vastaavaa isompaa järistystä ole ollut sitten vuoden 1989 Loma Prietan järistyksen. Eräs tuttavani asuu Napa Valleyssa, hän tosin oli juuri sen viikonlopun reissussa, mutta kotiin palattuaan postaili facebookkiin kuvia ja aika lohduttoman näköistähän se oli, vaikka vahingot olivatkin vain aineellisia. Niinkin lyhytkestoinen järistys onnistuu kaatamaan isoja kodinkoneita ja pudottamaan kaikki tavarat keittiön kaapeista lattialle, puhumattakaan siis mistään hyllyistä tai muista tai olohuoneen rikkinäisestä ikkunasta. Kurjaa katseltavaa.

Yhtä suurta tai isompaa järistystä ennustettiin viikon sisällä tapahtuvaksi 54 % todennäköisyydellä. Toivottavasti jää tulematta.

Vaikka ei tänne meille tämä järistys osunutkaan, niin silti tietty konkretisoituu ihan eri tavalla, että ei tässä ihan vakaalla maalla täällä olla. On tässä vuoden sisällä tullut käytyä California Academy of Sciencen ja San Josen Tech museon maanjäristyssimulaattoreissa ja aika pitkälti samankaltaista vatkausta oli tämä lauantainenkin ainakin täällä meillä. Nyt sitä sitten katselee niitä sieltä nappaamiaan maanjäristyspaketin kokoamisohjeitakin vähän eri silmin. Vettä tai muuta juotavaa meillä onkin aina ruokakomerossa, samaten jotain ruoka-aineita (ne isot kauppojen pakkaukset!!), mutta pitäisi käydä tarkemmin tavarat ja ruuat läpi listan kanssa. Ohje on kuitenkin varatautua 7 päivään. Järistystuhojen lisäksi kun ainakin Napassa oli sähköt poikki ja kaasu- ja vesiputkia katkennut, joten ihan normaaliin ei heti pääse pahemman järistyksen jälkeen.


Järistysvakuutushan me otettiin kotivakuutuksen lisäksi jo heti alkuun. Hämmästykseksemme tämä ei ole kovin yleinen käytäntö vuokralaisissa. Mutta ei senkään turvin vettä tai ruokaa yhtään nopeammin saa, jos kaupat ovat kiinni, kun kaikki myytävät ovat rikkoutuneena kaupan lattialla.

Ei näitä silti auta miettiä sen ihmeemmin tai alkaa pelätä. Silloin ei elosta tulisi yhtään mitään. Vähän mittasuhteita sai kun menimme järistyksen jälkeisenä sunnutaina teinin koulukaverin vanhempien tupaantuliaisiin. Perheen isä kertoi olleensa Chilessä 8,8 richterin järistyksessä, joka oli kestänyt reilusi toista minuuttia ja vatkannu edes takaisin. Työkaveri puolestaan kertoi Japanin 9 richterin järistyksestä, joka kesti reilut 2,5 minuuttia ja jona aikana kuulemma tuntui, että koko Japani vajoaa pois olemasta. Kyseiset tuttavuudet eivät edes kuulemma heränneet tähän lauantain järistykseen, koska se oli "vain sellaista lempeää keinutusta". Toivottavasti jatkossa kuitenkin saa nukkua ilman vastaavia herätyksiä.

Rantareissu - valaita, valaita, valaita - Humpbacks in Moss Landing and Aptos

Viime aikoina on viikonloppuina ainakin yhtenä päivänä suunnattu rannalle. Viime viikolla satuin lukemaan lehdestä, että alueella on bongattu reippaasti valaita, kiitos isojen anjovisparvien, joten päätimme lähteä Moss Landingiin katsomaan näkyisikö siellä mitään. Muutama muukin oli löytänyt paikalle, samaten myös ryhävalaat.

Kun olimme kuluttaneet siellä aikaa reilun tunnin päätimme lähteä Aptosin rannalle lojumaan rannalla ja vähän kastautumaan vedessäkin. Yksi ryhävalas oli päättänyt lähteä samaan paikkaan ruuanhakureissulle ja saimmekin ihastella valaan nousua vedestä ruokaa kahmaistakseen. Parhaimmat tilanteet eivät tietenkään tallentuneet kameralla, mutta josko näistä kuvista saisi jonkunlaisen käsityksen tästä uskomattomasta kokemuksesta kuitenkin.

Nämä alla olevat kuvat siis kaikki otettu rannalta käsin, osa toki zoomia käyttäen.

4th of July - Itsenäisyyspäiväviikonloppu

Tänä vuonna USA:n itsenäisyyspäivä osui perjantaille, joten saimme nauttia siten oikein pitkästä viikonlopusta ja kolmen päivän vapaista.

Suunnistimme perinteisesti perjantaiaamuna katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia. Kuvat jäi ottamatta, kun edellisenä kahtena vuotena niitä on räpsitty oikein riittävästi. Sitten kotiin ja perinteinen itsenäisyyspäivän ruokailu, eli grillattiin kanahampurilaiset grilissä. Illalla suuntasimme jälleen katsomaan ilotulituksia. Tosin tänä vuonna oli ostanut erittäin edulliset liput tuonne itsenäisyyspäivän ilotulituskonserttiin Mountain View:n Shoreline-amphiteatteriin. Saman paikan ilotulitukset siis katselimme viime vuonna sieltä vähän matkan päästä. Tällä kertaa siis menimme itse konserttiin, jossa esiintyjänä San Franciscon sinfoniaorkesteri, konsertin päätteeksi siis tuo ilotulitus (tai orkesteri soitti ilotulitusten ajankin, mutta näitä biisejä ei löytynyt enää itse ohjelmasta). Oli kyllä upea konsertti ja ilotulitteet olivat kuin planetaariossa olisi niitä katsellut, kun tulivat ihan siihen viereen kuin teatterin kankaalle, kun taivas oli jo ihan musta.

Kuvat eivät tee ollenkaan oikeutta tapahtumalle, mutta mukana viikonlopun vietossa oli vain kännykkäkamerat. 

San Franciscon sinforniaorkesteri Shorelinella

Konsertin ilotulitukset piirtyivät mustalle taivaalle

Konsertin päätteeksi lavaa koristi USA:n lippu

Lauantaina suuntasimme rannalle. Aptosin Seacliff State Beach:lla emme olekaan ennen käyneet. Rannalla on laituri, jonka päässä on upotettu betonilaiva. Puoliso oli jostain lukenut, että toisen maailman sodan loppupuolella oli teräksestä pulaa ja joku oli keksinyt rakentaa kolme betonilaivaa. Sota kuitenkin loppui ennen kuin nämä pääsivät liikenteeseen. Näistä yksi, SS Palo Alto, sitten upotettiin laiturin päähän eräänlaiseksi viihdekeskukseksi (tanssia, uima-altaita jne.), kunnes parin vuoden päästä meni konkurssiin. Siitä lähtien se on sitten pikku hiljaa hajonnut paikoilleen. Ranta oli oikein ideaalinen, ihmisiä oli paljon, silti tuntui hiljaiselta ja rauhalliselta. Parkkipaikalta on suht pitkät portaat alas rannalle ja portaiden yläpäästä ihastelimme rannan ohi kulkevia delfiineitä (niin kaukaa ei kuvaa saanut). Myöhemmin rannalla ollessamme hieman meistä kauemmas kasaantui järjettömän iso pelikaaniparvi. Myöhemmin laiturilla kävellessämme kuulimme kalamiehiltä ja -naisilta, että merestä nousee nyt anjovista oikein urakalla. Eli niiden perässä nuo pelikaanit ja delfiinitkin varmaan sitten olivat. 

Pelikaanilauma aterialla

Aivan ykköshankinta tältä keväältä, rantateltta, jossa pääsee välillä varjoon ja tavarat pysyvät suojassa

S. S. Palo Alto

Pelikaanit S. S. Palo Altolla

Erään kalastajan koukkuunsa saama kala, ilmeisesti keihäsrausku (stingray). Ainakin jalalla siirsivät sen pois laiturilta, eivätkä suostuneet koskemaan, koska selässä olevat piikit ilmeisesti myrkyllisiä

Parkkipaikalta näkymä rannalle

4. heinäkuuta on näköjään normaalia tarkemmat säännöt ja rangaistukset. Juuri luin jostain, että 4.7. liikenneonnettomuuksista yli puolet johtuu rattijuopumuksista, joten siinä lienee osa syytä. Toisaalta näin kuivuuden aikaan ilotulitteitakaan ei parane ihan joka paikassa poksautella. 

Tänään (suuntasimme) aamupäivällä San Josen Tech Museum:iin. Sinne kun pääsee Bank of American pankki- tai luottokortin omistajat joka kuun ensimmäisenä viikonloppuna ilmaiseksi sisään, eikä olla aiemmin sinne suoriuduttu. Vähän samantyylisissä paikoissa on käyty aiemminkin, eikä tämä ehkä ollut käymistämme paikoista paras, mutta pääsi täälläkin mm. sellaisen avaruujetti-simulaattorin puikkoihin, tarkastelemaan itseään lämpökamerakuvasta (nyt on tieteellinen todistus, että meikäläisen kädet on hurjan paljon kylmemmät kuin perheen miesväen), musisoimaan laser-soittimella ja monenlaista muuta. Huomenna selviää, ja sen voi siis netistä tarkistaa, että onnistuimmeko siirtämään bakteeria meduusan soluun ja onko siitä kehittynyt pimeässä hohtava bakteerijaloste. Samanlaisen tehtävän teini teki muuten myös biologian kurssilla koulussa, mutta opettajat olivat mokanneet ainesten valmistelussa jotenkin, sillä bakteeri ei koskaan alkanut hohtamaan.

Aika tiivis viikonloppu, mutta silti oikein rentouttava. Huomenna taas takaisin arkeen.

American Classic - auto vaihtoon

En ole ikinä aiemmin omistanut amerikkalaista autoa. No nyt omistan. Autokuume on kumuloitunut pikkuhiljaa ja kun tarjolle tuli aika pitkälti sellainen auto, jota olin katellut, niin piti käydä se sitten koeajamassa. Ja suhteellisen pikaisen harkintatuokion jälkeen myös ostamassa. En edes ollut tiennyt haluavani tällaista autoa ennen tänne muuttoa. Toisaalta täällä autojen hinnat, varsinkin amerikkalaisten autojen on niin eri luokkaa välillä kuin Euroopassa, että se sallii vähän tällaisten mielitekojenkin toteuttamisen..

Ekologisempi, tylsempi ja ajettavuudeltaan paljon huonompi kakkosautomme lähti sitten pari päivää uuden (käytetyn) auton oston jälkeen uudelle omistajalle. Puoliso kun ei enää tarvinnut sitä työajoon ja itse en tykännyt sen ajettavuudesta, edessä olisi ollut renkaiden vaihtoa ym ym. Lisäksi syksyllä mahdollisesti ajokorttia varten harjoittelevalle teinillekään se ei olisi ollut paras mahdollinen ajoharjoitteluun. Seliseli. Tätä autoahan teinin käsiin ei anneta vähään aikaankaan, kiitos V6-moottorin. Siitä huolimatta bensankulutus ei ole mikään ihan tolkuttoman paha ja on se vaan niin hyvä ajettava.

Big Surin reissu itse asiassa tehtiin tällä autolla hiukset hulmuten, kun se vähän niinkuin kuuluu asiaan hurautella tuota rantavaltatie 1:stä tälläisella.

Tuttavamiehet ovat kilvan kehuneet autoa ja sitä, miten upeaa on, että tällainen hento naisihminen ajaa näin maskuliinisella autolla ja samalla todenneet tämän yhdeksi sellaiseksi amerikkalaiseksi klassikoksi, joka on pakko saada.

Tässä kuvat vielä tästä beibistä. On se vaan niin ihana.