Utah 5: Capitol Reef National Park

Capitol Reef on näistä Utah:n puistoista se pienin ja ehkä vähän turhaankin aliarvostetuin. Joissain reittisuosituksissa sanottiin, että puistoon riittää puoli päivää hyvin, joissain kehotettiin lähinnä ajamaan vain puiston läpi. Capitol Reefhän ei itse asiassa ole ihan pieni sekään, mutta puiston läpi menee valtatie ja siitä erkanee yksi maisematie. Nämä kuitenkin kattavat vain pienen osan puistosta ja muuten siellä kyllä on päällystämätöntä tietä ja telttailuvaihtoehtoja kauempanakin. Meidän reissu kun oli tällainen puisto/päivä, niin ei lähdetty mihinkään takamettiin, vaan pitäydyttiin pääsääntöisesti näillä päällystetyillä teillä.

Me siis tosiaan siirryttiin edellisestä puistosta toisen lähelle aina iltaisin, jotta aamulla pääsee aikaisin suunnistamaan uuteen puistoon ja iltapäivällä, kun on mahdollisesti kuuma, voi istua ilmastoidussa autossa kohti seuraavaa paikkaa. Archesista hotelliin matkatessa ajelimme tosiaan tuon puiston läpi kulkevan tien ja jossain vähän pysähtelimme katsomassa nähtävyyksiäkin. Koska Torrey tosiaan on noin 200 asukkaan kylä ja noin 15 km:n päästä puistosta, päätimme sitten vielä pimeän tultua ajaa puistoon ihastelemaan tähtitaivasta. Paikalla oli pari muutakin perhettä, osa varustautunut vähän ammattimaisemmilla välineillä. Meidän kameralla kuvien ottamisesta ei tullut mitään, mutta tuolla keskellä ei mitään, kun ei kauheasti ole mitään keinovalosaastetta ja ollaan noin 2 kilometrin korkeudessa, niin hienosti näkyy, kunhan silmät tottuu. En ole tainnut nähdä linnunrataa koskaan omilla silmin sellaisena kauniina tähtirykelmäviivana. Mitään en tähdistä ymmärrä, mutta sen kyllä ymmärsin, että tämä on kyllä tällainen kerran elämässä -kokemus. Tuota puistoa muuten pidetään yhtenä maan parhaana kansallispuistona juuri tähtitaivaan katseluun, eikä kyllä ihme.

So we continued our travels towards Capitol Reef National Park. I guess it is the smallest of the Utah National Parks and probably the most underrated. I saw some travel tip pages saying that half a day is totally enough or just to drive through is ok, too. I do not think so. Even the highway goes through the park, so you can actually just drive through, I think that you should spend a little more time than that. The paved roads actually cover a very small part of the park. We did not go to the unpaved roads or back country hiking, but I bet they would be just awesome. Since we had a one day per park this time, we stayed on the road. 

We drove from park to the hotel next to the park always in the afternoon/evening, so that we could start exploring a new park right after we woke up the next morning. This way we could still hike in the cooler mornings and stay in the car with the AC in the afternoon/evenings. Since Torrey (where we stayed) has appr. a population of 200 people, just a couple of lodges/hotels and restaurants/sandwich places and because of its proximity to the park (appr. 11 miles), we decided to drive from Torrey back to the park after dark. I read somewhere that from all the national parks in the country, this is probably the best for night sky viewing. I do not know anything about astronomy or stars, but since the air is very clean at appr. 7000 feet, since it is in middle of nowhere and the sky was clear, it was really a once in a lifetime (unless you come back again) experience. I have never seen the Milky Way that clearly really making a line line bunch of stars formation. Our camera could not capture it, but I am sure there are great pictures online. There were only 2 other families doing the same, one with very professional looking gear with them. I highly recommend doing this, if you are ever in the area.

Nämä ensimmäiset kuvat ovat puiston läpiajomatkaltamme. Jännä miten täällä näyttää kasaantuvan hyvin erilaisia kivimuodostelmia ja eri värisiä kerroksia. Koko ajan pitäisi olla räiskimässä kameran kanssa, mutta ei vaan ehdi. / The first pictures are taken from the car when we drove through it in the evening. It is really a very interesting place, every couple of minutes the scenery looks a bit different.

Ja kun nyt on kerran petroglyfejä kuvattu muuallakin, niin olihan täälläkin sitten omansa. Ihan lähelle en päässyt, sillä alakuvaa katsoessa näkee, että mistä kuvat voi ottaa ja missä kohtaa on tuo sileän kallioseinän alku, jossa nuo ihmishahmot alareunassa ovat. Kukakohan sinne on aikoinaan keksinyt kiivetä välittämään viestin satojen vuosien päähän? / Since I have pictures of petroglyphs from the other places too, here are the ones from this park. If you look at the picture below you can see the whole rock, the picture above is taken with a zoom from the bottom of the huge rock, where you are not allowed to climb.

Tämän kivimuodostelman nimi on The Castle, eli linna. Melko vähäistä mielikuvitusta tosiaan vaatii ymmärtää, että mistä nimi on tullut. / This rock is called The Caste, because it just looks like a castle. What else could I say about this really.

Kuten sanottu, päätä kun vähän kääntää, niin aina on erilaista luonnonkivimuodostelmaa nenän edessä. Näillä kaikilla on toki omat nimityksensäkin, yhdeltä sivulta löysin erilaisten muodostelmien selitykset englanniksi. / Everywhere you turn your head there is a different formation. I wonder how these have survided during the times. You can find names to different rock formations from this www site that I found.

Nämä kuvat on otettu paikasta nimeltä Panorama point, panoraamapaikka. Eipä jälleen tarvi nimi sen kummempia selityksiä. / These are from the Panorama point, that is really very panoramic.

Siinä ihan edellisen paikan vieressä on Goosenecks Overlook, josta näkee tämän kanjonin ja sen mutkia. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta paikalle. / Next to the Panorama Point is Goosenecks Overlook, where you can see the canyon. The picture really can't show all the depth and beauty in it.

Näistä kuvista oikeastaan vasta alkaa meidän päivämme puistossa eli torstaiaamun patikkaretki kulki täällä kallioiden välissä Capitol Gorge Trail -polkua pitkin. Gorgehan siis tarkoittaa laajaa kanjonia tai solaa ja jos tuota yhtä kuvaa katsoo, jossa näkyy meidän selät, niin saa ehkä vähän käsitystä siitä minkäkoisten rinteiden vieressä välillä suhteellisen kapeaakin polkua käveltiin. / This is actually where the pictures from our day at the park begin. The previous ones were from the previous evening. So on Thurday morning we headed to Capitol Gorge Trail. It really is a great trail between those massive rocks. You can just walk along the trail (and then come back) and there is practically no elevation difference. Nice to go just regular walking for a chance. One of pictures show our backs just so you could imagine the size of these rocks. They are huge.

Tältä reitiltä voi lähteä kiipeämään näitä kallioita ja kiviä ylös, jos haluaa käydä katsomassa luonnon muovaamia vesialtaita. Ainoa ongelma on, että missään ei ole järkevää kuvaa tai karttaa, miten sinne päästään ja reittiä merkkaavat vain tällaiset kiviröykkiöt. Aikamme toisten jalanjälkiä seurattuamme ja niiden perässä harhaan mentyämme päätimme luovuttaa, emmekä siis koskaan löytäneet niitä vesialtaita. Parempaa onnea muille retkeilijöille. Ainoa reiät kalliossa, joita nähtiin oli vain vaakasuorassa seinässä, eikä siinä maassa. / You can go and climb up the rocks to The Tanks (water holes). The only problem is that there is no good map there and not a real trail either. These rock piles mark the route and then you can alwasy follow the footprint of others. Apparently some of the foot prints very leading to a wrong direction, and I guess some of the rock piles too. That resulted that we did not find the water tanks and since it was starting to be really hot and we did not fancy getting lost we quit searching. So we only saw the wholes on the walls. No water. Better luck next time.

Jännintä tässä alueessa on, että aikoinaan mormoniuudisasukkaita päätti muuttaa tänne keskelle kivikkoa joskus 1800-luvun lopulla. Sen seurauksena täällä on vielä joitain pieniä taloja (joista yhdessä on pieni museohuone) ja työkaluja ja upeat hedelmätarhat. Huhtikuussa kun täällä oltiin, alkoivat puut vasta vihertää ja joissain oli jo kukkiakin, mutta kesällä ja syksyllä tämä on kuulemma tosi upea paikka. Ja silloin hedelmiä saa poimia niin paljon kuin haluaa sellaiseen normi suomalaiseen mansikkamaa tyyliin, eli suoraan puusta ilmaiseksi ja pussiin tai muualle jos keräät, niin sitten otetaan pieni maksu. Täältä löytyy siis ainakin kirsikka-, persikka-, omena-, päärynä- ja aprikoosipuita, ehkä jotain muitakin. / One interesting thing about this part is the Fruita area where mormon settles settled in the late 1900th century. I wonder how they ended up here in the middle of large rocks, but since they came here back then, you can still find some houses, one has a tiny museum room in it, the fruit gardens and some machinery here. We were here in April, when it was just mildly green and blooming, but in the summer and fall you can actually pick the apples, apricots, cherries, peaches and pears and eat them. Or pay some to take with you. I hear that they taste really good.

Päätettiin sitten käydä tarpomassa vielä vähän yhtä polkua ylöspäin. Mitäs muutakaan sitä tekisi lämpimänä aurinkoisena päivänä noin kahden kilometrin korkeudessa kuin kiipeäisi vuorenrinnettä ylöspäin menevää polkua? Suunnilleen siitä niiden petrogryfien paikkeilta lähtee toiselle puolelle tietä Cohab Canyon Trail. Toi reitti on sinänsä vähän hassu, että se menee siitä tieltä sinne Fruitaan ja takaisin pitää tulla joko samaa reittiä tai kiertää ajotietä vähän pidempikin lenkki. Ei viitsitty kokeilla ja arvuutella, että kuinka paljon kokonaisuudessaan pitäisi kävellä, joten kävelimme suunnilleen puoleen väliin, josta näkee sen kanjonin. / So what is a park visit without one hiking up the trail at 6000 feet hike? We decided to go to the Cohab Canyon Trail that starts right next to the road and ends to Fruita. Since you have to either come back the same route or as I understood along the road a bigger loop we hiked until probably the mid of the trail where you can see the canyon and then came back.

Siinä matkan varrella oli tällainen kivi, jossa värit aaltoili pitkin kiveä. Koska mun mielestä tämä oli niin upea, niin napsin kuvia sitten vähän useammankin. Niinkun näkyy. / The rock colors and formations are just great here. I really liked this one and took a lot of pics. As you can see..

Ja sitten vielä yksi kuva tästä linnamaisesta kivestä ja matka jatkuu. / And one more pic from The Castle and it was time to go to the next park.

Eli seuraavaksi matka kohti ruokaa, auton tankkausta ja kohti Zionia. Bryce Canyon olisi noin niinkun reitillisesti lähempänä tätä puistoa, mutta koska Zion on näistä puistoista kaikkein isoin ja melko lähellä Bryceä ja Brycestä taas on lyhyempi matka jatkaa kohti Salt Lake Cityä, olimme tehneet päätöksen yöpyä seuraavaksi Zionin viereisessä Springdalessa. Mutta siitä ja Zionista sitten seuraavassa postauksessa.

Next it was time for some food, gas for the car and drive to Zion. If you look at the map Bryce Canyon is closer to Capitol Reef and would be the natural next stop. But since Zion is the biggest park and needed more time and Bryce was actually closer on the way back to Salt Lake City, we had decided to go to Springdale next and be prepared for Zion. And I will write about them more in the next posting.

Utah 5: Arches National Park

Seuraavana aamuna olikin sitten aikainen herätys. Olimme päättäneet vähän myös mennä trailia pitkin kävellen, eikä huristella vain autolla. Paras aika siihen on siten mahdollisimman aikainen aamu, kun aurinko ei vielä porota täysillä ja lämpötilat on vielä siedettäviä. Arches on nimensä mukaisesti täynnä kivestä muotoutuneita kaaria. Niistä ehkä yksi kuuluisimpia on Delicate Arch, joka on joka mainoksessa alueella ja Utahin autojen rekisterikilvissä jne. Päätimme siis tarpoa sinne heti aamukahdeksalta (kesällä, kun päivä on pidempi ja ilma on parempi, kuulemma auringonnousun aika on paras aika, jos ei halua liikkua liian kuumalla). Kyseisen kaaren näkee kyllä toisellakin puolelta, jonne pääsee autolla katselupaikalle tai pitää vain kävellä yksi mäki toiselle katselupaikalle. Me haluttiin kuitenkin mennä itse kaarelle. Eikä kyllä siis tajuttu ensin, että tätä reittiä pitkin todellakin pääsee itse sinne kaarelle asti. Jotenkin sitä luulisi, että pääsyä tällaiselle eroosion kuluttamalle luonnonnähtävyydelle rahoitettaisiin jotenkin kulkua, mutta ei. Meidän onneksi siis.

Reitti kulkee ensin kalliota ylöspäin ja sitä ehtii jo jonkun verran huokailla matkalla, että vieläkö tätä kestää kauan. Sitten mennään kivikkoisempaa, tasaisempaa maastoa, kallion reunalla olevaa polkua ja päädytään lopulta perille.

The next morning we headed to Arches National Park. Everyone told us to go as early in the morning as possible before it is too hot. With limited amount of shade and because of the semi-desert climate and the elevation, the cooler the better. At least in April, the early morning was not too early, we headed to the park after 7 am and to our hike around at 8 am. But I have heard stories of people going on their hikes at 6 am in the summer. We had decided to do at least one hike on a moderately doable trail. Since you can see the picture of the Delicate Arch everywhere from ads to the Utah license plates, that was the place to go. You have two options to see the Delicate Arch, drive on the other side of the arch and make a short walk to one of the view points or you can hike to the arch from the Wolf Ranch parking lot about 1.5 to 2 miles. We decided to do the hike since we wanted to go to the arch itself. I did not actually know that you can go to the arch, I thought that there would be at least some kind of restricted area near the arch, since it is a unique piece of natural wonders. Well, there isn't, so you can go as near as you want.

The hiking route (it is really not a trail in the beginning) goes first up to the rock and then in a more balanced rocky area, then a narrow path on the edge of the rock and then after some climbing you are there.

Nämä ensimmäiset kuvat yrittävät kuvata reissun edistymistä ja yleisiä maisemia reitin varrelta. Tässä on jo kävelty jonkun verran kuvan oikealla olevalta parkkipaikalta. Seuraavissa kuvissa sitten on jo vähän jouduttu nousemaan kalliota ylöskin päin, välillä pakollisia juomataukoja ja hengähdystaukoja pitäen. / The first pictures here are from the first part of the trail. Well it is not really a trail at some points. We left the parking lot in the right and after a short trail started to climb the hill.

Tässä on päästy jo melkein kallioreitin loppuun, jonka jälkeen tulee vähän lievemmässä kulmassa kiipeävää pientä kivikkoista maastoa. / First leg almost done, after this the trail is a bit easier for a while. I probably looked really exhausted already, because some hikers coming down kept telling me that I am almost done with the hardest part already...

Kun oltiin päästy se nousuosuus loppuun, oli aikaa vähän katsella jo maisemiakin ja näitä joka paikassa näkyviä erilaisia koloja ja kaaria. / After climbing up the first hill we had some energy to look at the scenery as well. So the arches begin.

Tässä on sitten tämä melkein viimeinen osuus reitistä, suhteellisen kapea polkua ja jokunen kymmentä metriä pudotusta toisella puolella. Oli ihan fiksua lähteä aamulla, jolloin kulkijoita oli oikeastaan vain yhteen suuntaan, eikä tarvinnut yrittää väistellä vastaantulijoita. Tämä kuva on muuten siis otettu tulosuuntaan päin, koska aurinko heijasti toiseen suuntaan kuvan ihan söhryksi. / So then it was time to take the trail along the rock. There is tens of yards of a drop here, if you slip. It was actually a really good idea to go here early, when there are not yet so much people there and you do not need to let them pass so much and try to find a safe looking spot to stand while letting them pass. I am still not very good with the hights.

Ja sitten vielä pieni kallionnotkareen yli kiipeäminen ja siellä se oli. Tässä zoomin kanssa lähikuvattuna, jälkimmäisessä sitten ilman zoomia otettuna siitä kalliolta, mihin istahdettiin. Puoliso itse asiassa käveli tuonne kaaren keskelle, mutta sitä kuvaa mulla ei ole nyt tähän laitettuna. Me muut jätettiin väliin, koska näytti vähän siltä, että jos jalka alkumatkan rinteessä lipsahtaisi, voisi olla vähän kohtalokkaampi pudotus tuohon onkaloon. / And then we were there - finally. The first picture is taken with a zoom, the other gives a better idea of the area and where we decided to stay, sit and admire the scenery. We meaning my son an me. Hubby actually went there in the middle of the arch. I do have a photo of that, but not here to share with you. For me the unbalanced rocks and the possible fall to the middle was too much, so I stayed safely on my spot and just enjoyed the scenery.

Matkalla alaspäin oli jo aikaa katsella matkaseuraakin. Edelleen pitää sanoa, että oli kyllä fiksua mennä tänne heti aamulla. Kun tultiin parkkipaikalle siinä kymmenen maissa, tuli muuta porukkaa vastaan jo melkoisen reippaanlaisesti. Ainakin itsellä osan matkaa oli oikein hyvä, että oli kunnolliset kävelyyn/haikkaamiseen sopivat kengät jalassa. Siinä sitten ihmettelin näitä perheitä, joiden lapsilla oli sandaalit tai uggit, ei päähinettä, eikä mitään juotavaakaan mukana, että niinköhän mahtoivat päästä reitin perille asti.. / When coming down from the arch we had time to look closer to the company that we had there. Here is one. And I am repeating again: good choice to do this early. When we came back to the parking lot around 10 a.m., there was already a lot of people going up. I have to wonder though, there were kids and families wearing flip flops or uggs, no caps or hats and practically nothing to drink, if they ever made it to the end. I was really glad that I had some sturdy walking/hiking shoes so that I did not slip at all on the rocks. Well, maybe they were more experienced hikers.

Siinä parkkipaikan lähellä Wolfe Ranchilla on jälleen osoitus siitä, miten näitä maisemia on tallattu jo satoja satoja vuosia sitten. / Near the Wolfe Ranch and the parking lot there is a piece of centuries old history.

Ja tässä siis John Lesley Wolfen koti 1800-luvun lopulta. Täällä sitä on kasvateltu karjaa ja elelty. / And here is the home ranch of John Lesley Wolfe.

Tämän jälkeen päätettiin ajaa Fiery Furnace -alueen läpi ja tien loppuun Devils Gardeniin. / Then we drove the road from Fiery Furnace to the Devils Garden, where the road ends.

Devils Gardenista lähtee vähän pidempi, mutta tasainen traili. Reitti on sellainen ympyränmuotoinen ja on muistaakseni reilut 7 mailia (n. 11 km) pitkä, joten se jäi nyt tekemättä, kun aurinko porotti ihan täydeltä terältään taivaalta. Vähän alkua käveltiin ja päädyttiin sitten vain menemään hieman toiseen suuntaan Skyline Archille, jonne oli lyhyt matka. / There is a loop trail in Devils Garden, but it is appr. 7 miles long. It was too hot to do that around noon, so we skipped it, only checked a couple of arches in the beginning and walked to the Skyline Arch instead. This would be another good option to do early in the morning. I hear that it is relatively easy or moderate and not a lot of elevation. So, good to do with kids for example.

Skyline Arch, ihminen (minä) havainnoimaan kaaren kokoa. / Skyline Arch and me, so that you can see the size of this thing.

Tämä on Sand Dune Arch ja ehkä yksi mun lemppareista täällä. Valitettavasti varjojen ja valojen takia kuvassa ei näy nuo vaihtelevat punaiset ja oranssit värit niin hienosti. / The Sand Dune Arch was probably my favorite, the red and orange colors were so much better in person than in the photo.

Kummallisia kivimuodostelmia oli siellä täällä. Miten tuokin pallukka on pysynyt tuolla vuosisatoja? / There were wonderful, great and weird rocks everywhere. You kind of wait all the time that that ball shaped rock must fall soon. It didn't.

Eniten ja helpoiten näkee ehkä nämä kaaret The Windows Section -alueella, jossa on niin tuplakaaria kuin North ja South Windows -nimillä olevat kaaret (tämä ja kuvat alla). / If you just want to see some arches and do not want to hike you should drive to The Windows Section of the park. There you can see arches from the Double Arch to the North and South Windows (pictured here and below).

Poisajaessa pysähdyttiin vielä Tower of Babel eli Baabelin torni -nimisen kallion vieressä. Järjettömän iso kalliomöykky ihan keskellä tasaista maata. Alemmasta kuvasta ehkä vähän pystyy ihmisten takia hahmottamaan kokoa. Jännä miten näitä on tuonne syntynyt jotenkin ihan ei mistään. / On the way out of the park we still stopped at the Tower of Babel, that is a huge rock formation in a middle of nothing really. Below you can kind of get the idea of the greatness of this when you compare the size of the people to this.

Tämä kuva nyt periaatteessa pitäisi olla tämän setin ensimmäinen kuva, mutta on otettu kuitenkin viimeiseksi. Eli tältä näyttää alkumatka Arches-puistoon. Tie menee tosiaan mutkitellen tuossa vaalean kiven ja tumman kiven välissä. Ei mitään aitoja tai mitään. Ei kannata ehkä ajaessa kauheasti katsella alas. / This should really be the first picture, since this is the route to the park. We did it take it after successfully driving out of the park. The road goes somewhere between the lighter and darker color rock, and there are no railings on the road. So keep the eyes on the road.

Loppuiltapäivästä oli sitten aika lähteä varjoon, Moabiin syömään ja lähteä ajamaan kohti seuraavaa majoituspaikkaa, joka oli seuraavan kohteemme vieressä. Olimme varanneet majoituksen Torreysta Red Sands Hotel -nimisestä hotellista, joka oli kyllä ihan keskellä peltoa. Torrey on noin 18 kilometriä Capitol Reef -kansallispuiston länsipuolella, eli tuli matkalla siis ajettua jo kyseisen puiston läpi ja käytyä siellä illalla katseltua tähtitaivasta, mutta niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Then it was time for shade, food at Moab and traveling to the next destination. The destination was Capitol Reef that was on our to do list for the next day. We did actually drive through the park and had time to stop there at some places and get the park map already since we had booked a motel at Torrey on the other side of the park. We stayed at the Red Sands Hotel that was practically in the middle of nowhere, really quiet and about 12 miles from Capitol Reef National Park. So we had time to go to the park in the evening and see the beautiful night sky and the Milky Way. But more about that in the next post. This was Arches and we really really loved it.