Utah 5: Arches National Park

Seuraavana aamuna olikin sitten aikainen herätys. Olimme päättäneet vähän myös mennä trailia pitkin kävellen, eikä huristella vain autolla. Paras aika siihen on siten mahdollisimman aikainen aamu, kun aurinko ei vielä porota täysillä ja lämpötilat on vielä siedettäviä. Arches on nimensä mukaisesti täynnä kivestä muotoutuneita kaaria. Niistä ehkä yksi kuuluisimpia on Delicate Arch, joka on joka mainoksessa alueella ja Utahin autojen rekisterikilvissä jne. Päätimme siis tarpoa sinne heti aamukahdeksalta (kesällä, kun päivä on pidempi ja ilma on parempi, kuulemma auringonnousun aika on paras aika, jos ei halua liikkua liian kuumalla). Kyseisen kaaren näkee kyllä toisellakin puolelta, jonne pääsee autolla katselupaikalle tai pitää vain kävellä yksi mäki toiselle katselupaikalle. Me haluttiin kuitenkin mennä itse kaarelle. Eikä kyllä siis tajuttu ensin, että tätä reittiä pitkin todellakin pääsee itse sinne kaarelle asti. Jotenkin sitä luulisi, että pääsyä tällaiselle eroosion kuluttamalle luonnonnähtävyydelle rahoitettaisiin jotenkin kulkua, mutta ei. Meidän onneksi siis.

Reitti kulkee ensin kalliota ylöspäin ja sitä ehtii jo jonkun verran huokailla matkalla, että vieläkö tätä kestää kauan. Sitten mennään kivikkoisempaa, tasaisempaa maastoa, kallion reunalla olevaa polkua ja päädytään lopulta perille.

The next morning we headed to Arches National Park. Everyone told us to go as early in the morning as possible before it is too hot. With limited amount of shade and because of the semi-desert climate and the elevation, the cooler the better. At least in April, the early morning was not too early, we headed to the park after 7 am and to our hike around at 8 am. But I have heard stories of people going on their hikes at 6 am in the summer. We had decided to do at least one hike on a moderately doable trail. Since you can see the picture of the Delicate Arch everywhere from ads to the Utah license plates, that was the place to go. You have two options to see the Delicate Arch, drive on the other side of the arch and make a short walk to one of the view points or you can hike to the arch from the Wolf Ranch parking lot about 1.5 to 2 miles. We decided to do the hike since we wanted to go to the arch itself. I did not actually know that you can go to the arch, I thought that there would be at least some kind of restricted area near the arch, since it is a unique piece of natural wonders. Well, there isn't, so you can go as near as you want.

The hiking route (it is really not a trail in the beginning) goes first up to the rock and then in a more balanced rocky area, then a narrow path on the edge of the rock and then after some climbing you are there.

Nämä ensimmäiset kuvat yrittävät kuvata reissun edistymistä ja yleisiä maisemia reitin varrelta. Tässä on jo kävelty jonkun verran kuvan oikealla olevalta parkkipaikalta. Seuraavissa kuvissa sitten on jo vähän jouduttu nousemaan kalliota ylöskin päin, välillä pakollisia juomataukoja ja hengähdystaukoja pitäen. / The first pictures here are from the first part of the trail. Well it is not really a trail at some points. We left the parking lot in the right and after a short trail started to climb the hill.

Tässä on päästy jo melkein kallioreitin loppuun, jonka jälkeen tulee vähän lievemmässä kulmassa kiipeävää pientä kivikkoista maastoa. / First leg almost done, after this the trail is a bit easier for a while. I probably looked really exhausted already, because some hikers coming down kept telling me that I am almost done with the hardest part already...

Kun oltiin päästy se nousuosuus loppuun, oli aikaa vähän katsella jo maisemiakin ja näitä joka paikassa näkyviä erilaisia koloja ja kaaria. / After climbing up the first hill we had some energy to look at the scenery as well. So the arches begin.

Tässä on sitten tämä melkein viimeinen osuus reitistä, suhteellisen kapea polkua ja jokunen kymmentä metriä pudotusta toisella puolella. Oli ihan fiksua lähteä aamulla, jolloin kulkijoita oli oikeastaan vain yhteen suuntaan, eikä tarvinnut yrittää väistellä vastaantulijoita. Tämä kuva on muuten siis otettu tulosuuntaan päin, koska aurinko heijasti toiseen suuntaan kuvan ihan söhryksi. / So then it was time to take the trail along the rock. There is tens of yards of a drop here, if you slip. It was actually a really good idea to go here early, when there are not yet so much people there and you do not need to let them pass so much and try to find a safe looking spot to stand while letting them pass. I am still not very good with the hights.

Ja sitten vielä pieni kallionnotkareen yli kiipeäminen ja siellä se oli. Tässä zoomin kanssa lähikuvattuna, jälkimmäisessä sitten ilman zoomia otettuna siitä kalliolta, mihin istahdettiin. Puoliso itse asiassa käveli tuonne kaaren keskelle, mutta sitä kuvaa mulla ei ole nyt tähän laitettuna. Me muut jätettiin väliin, koska näytti vähän siltä, että jos jalka alkumatkan rinteessä lipsahtaisi, voisi olla vähän kohtalokkaampi pudotus tuohon onkaloon. / And then we were there - finally. The first picture is taken with a zoom, the other gives a better idea of the area and where we decided to stay, sit and admire the scenery. We meaning my son an me. Hubby actually went there in the middle of the arch. I do have a photo of that, but not here to share with you. For me the unbalanced rocks and the possible fall to the middle was too much, so I stayed safely on my spot and just enjoyed the scenery.

Matkalla alaspäin oli jo aikaa katsella matkaseuraakin. Edelleen pitää sanoa, että oli kyllä fiksua mennä tänne heti aamulla. Kun tultiin parkkipaikalle siinä kymmenen maissa, tuli muuta porukkaa vastaan jo melkoisen reippaanlaisesti. Ainakin itsellä osan matkaa oli oikein hyvä, että oli kunnolliset kävelyyn/haikkaamiseen sopivat kengät jalassa. Siinä sitten ihmettelin näitä perheitä, joiden lapsilla oli sandaalit tai uggit, ei päähinettä, eikä mitään juotavaakaan mukana, että niinköhän mahtoivat päästä reitin perille asti.. / When coming down from the arch we had time to look closer to the company that we had there. Here is one. And I am repeating again: good choice to do this early. When we came back to the parking lot around 10 a.m., there was already a lot of people going up. I have to wonder though, there were kids and families wearing flip flops or uggs, no caps or hats and practically nothing to drink, if they ever made it to the end. I was really glad that I had some sturdy walking/hiking shoes so that I did not slip at all on the rocks. Well, maybe they were more experienced hikers.

Siinä parkkipaikan lähellä Wolfe Ranchilla on jälleen osoitus siitä, miten näitä maisemia on tallattu jo satoja satoja vuosia sitten. / Near the Wolfe Ranch and the parking lot there is a piece of centuries old history.

Ja tässä siis John Lesley Wolfen koti 1800-luvun lopulta. Täällä sitä on kasvateltu karjaa ja elelty. / And here is the home ranch of John Lesley Wolfe.

Tämän jälkeen päätettiin ajaa Fiery Furnace -alueen läpi ja tien loppuun Devils Gardeniin. / Then we drove the road from Fiery Furnace to the Devils Garden, where the road ends.

Devils Gardenista lähtee vähän pidempi, mutta tasainen traili. Reitti on sellainen ympyränmuotoinen ja on muistaakseni reilut 7 mailia (n. 11 km) pitkä, joten se jäi nyt tekemättä, kun aurinko porotti ihan täydeltä terältään taivaalta. Vähän alkua käveltiin ja päädyttiin sitten vain menemään hieman toiseen suuntaan Skyline Archille, jonne oli lyhyt matka. / There is a loop trail in Devils Garden, but it is appr. 7 miles long. It was too hot to do that around noon, so we skipped it, only checked a couple of arches in the beginning and walked to the Skyline Arch instead. This would be another good option to do early in the morning. I hear that it is relatively easy or moderate and not a lot of elevation. So, good to do with kids for example.

Skyline Arch, ihminen (minä) havainnoimaan kaaren kokoa. / Skyline Arch and me, so that you can see the size of this thing.

Tämä on Sand Dune Arch ja ehkä yksi mun lemppareista täällä. Valitettavasti varjojen ja valojen takia kuvassa ei näy nuo vaihtelevat punaiset ja oranssit värit niin hienosti. / The Sand Dune Arch was probably my favorite, the red and orange colors were so much better in person than in the photo.

Kummallisia kivimuodostelmia oli siellä täällä. Miten tuokin pallukka on pysynyt tuolla vuosisatoja? / There were wonderful, great and weird rocks everywhere. You kind of wait all the time that that ball shaped rock must fall soon. It didn't.

Eniten ja helpoiten näkee ehkä nämä kaaret The Windows Section -alueella, jossa on niin tuplakaaria kuin North ja South Windows -nimillä olevat kaaret (tämä ja kuvat alla). / If you just want to see some arches and do not want to hike you should drive to The Windows Section of the park. There you can see arches from the Double Arch to the North and South Windows (pictured here and below).

Poisajaessa pysähdyttiin vielä Tower of Babel eli Baabelin torni -nimisen kallion vieressä. Järjettömän iso kalliomöykky ihan keskellä tasaista maata. Alemmasta kuvasta ehkä vähän pystyy ihmisten takia hahmottamaan kokoa. Jännä miten näitä on tuonne syntynyt jotenkin ihan ei mistään. / On the way out of the park we still stopped at the Tower of Babel, that is a huge rock formation in a middle of nothing really. Below you can kind of get the idea of the greatness of this when you compare the size of the people to this.

Tämä kuva nyt periaatteessa pitäisi olla tämän setin ensimmäinen kuva, mutta on otettu kuitenkin viimeiseksi. Eli tältä näyttää alkumatka Arches-puistoon. Tie menee tosiaan mutkitellen tuossa vaalean kiven ja tumman kiven välissä. Ei mitään aitoja tai mitään. Ei kannata ehkä ajaessa kauheasti katsella alas. / This should really be the first picture, since this is the route to the park. We did it take it after successfully driving out of the park. The road goes somewhere between the lighter and darker color rock, and there are no railings on the road. So keep the eyes on the road.

Loppuiltapäivästä oli sitten aika lähteä varjoon, Moabiin syömään ja lähteä ajamaan kohti seuraavaa majoituspaikkaa, joka oli seuraavan kohteemme vieressä. Olimme varanneet majoituksen Torreysta Red Sands Hotel -nimisestä hotellista, joka oli kyllä ihan keskellä peltoa. Torrey on noin 18 kilometriä Capitol Reef -kansallispuiston länsipuolella, eli tuli matkalla siis ajettua jo kyseisen puiston läpi ja käytyä siellä illalla katseltua tähtitaivasta, mutta niistä enemmän seuraavassa postauksessa.

Then it was time for shade, food at Moab and traveling to the next destination. The destination was Capitol Reef that was on our to do list for the next day. We did actually drive through the park and had time to stop there at some places and get the park map already since we had booked a motel at Torrey on the other side of the park. We stayed at the Red Sands Hotel that was practically in the middle of nowhere, really quiet and about 12 miles from Capitol Reef National Park. So we had time to go to the park in the evening and see the beautiful night sky and the Milky Way. But more about that in the next post. This was Arches and we really really loved it.

Utah 5: Canyonlands National Park

Seuraavissa postauksissa on sitten luvassa "kivikasoja" sitä mukaa, kun saan näitä kuvia käytyä läpi koneella ja valittua. Suunnistettiin siis huhtikuun alkupuolella Salt Lake Cityyn, vuokrattiin sieltä auto ja lähdettiin ajamaan Utahin eteläosaan, jossa on viisi eri kansallispuistoa. Tämä reissu on ollut meidän bucket listillä jo pitkään, mutta aina on tullut jotain muuta. Yhteen alkukesään tätä kerran suunnittelin, mutta kun kuulin kaikilta, että kesäisin täällä on päivällä aivan järkyttävän kuuma, niin piti jättää reissu parempaan aikaan. Monissa oppaissa on tämä reitti ohjeistettu toiseen suuntaan Zionista Canyonlandsiin, mutta mitään väliä sille, että miten päin tämän menee, ei ole. Meille tämä valikoitui reittisuunnaksi siksi, että Moab-nimiseen kaupunkiin, joka on aivan kahden puiston vieressä on lyhyempi ajomatka Salt Lake Citystä kuin Zioniin ja haluttiin olla perillä valoisan aikaan. Ja siksi juuri ja juuri ehdittiinkin. Valitsimme muuten yöpymispaikaksi jokseensakin normaalin, tosin normihintatasoa kalliimpi Motel 6:n, mutta kyseinen paikka oli suht uusi ja huoneissa oli laminaattilattiat, joten aavistuksen ehkä pölyallergiselle hyvä vaihtoehto. Paikka oli ihan ok, mutta Motel 6 nyt ei tietty ole mikään luksushotelli, eli siellä on vaan kaikki perusjutut. Eli omat shampoot ym. pitää olla mukana ja aamupalaa ei ole tarjolla. Kylässä on kuitenkin erittäin hyvin varusteltu supermarket, josta sai niin aamupalaa kuin eväät päivän reissuun.

Moab, joka on siis vähän kalliimpi paikka yöpyä kuin osa muista matkan varrella olevista paikoista, on siis aivan kahden kansallispuiston, Canyonlandsin ja Archesin, vieressä. Koska Canyonlands on iso puisto, päätimme mennä sinne ensin tiistaina, jolloin meillä oli koko päivä aikaa käyttää kyseiseen puistoon. Canyonlands jakautuu kolmeen osaan, Island of the Skyhin, The Needlesiin ja the Mazeen. Näistä jälkimmäisin on vaikepääsyisin ja -kulkuisin, off road -reittejä ym., eikä mitään info-rakennuksia tms., joten jätimme sen suosiolla väliin. Aloitimme puistoon tutustumisen Island of the Skysta, josta löytyvät ne varsinaiset kanjonit. Ja ne onkin aivan valtavia. Harmittavaa, miten koko ja syvyys ei tule näistä kuvista kunnolla esille.

So the next posts are full of piles of rocks, so to say. This is our trip to the Utah Mighty 5 national parks this past April. I had planned on this trip already earlier, but there was always something. And according to the people that had been here, summer might be very hot, so we decided that spring would be a better time for us to visit the park. There a several web sites giving good advice of the parks and usually there is a route from Zion to Canyonlands. It does not really matter what way you do this, clockwise or counter clockwise. Since we arrived to Salt Lake City in the afternoon, we figured that Canyonlands is closer than Zion and we could still make it before the dark. I mean there is nothing wrong about driving in the evening, but since we had never been here, we did not know, how scenic the roads are and whether there are a lot of cliffs etc. in the road etc. (there are not actually). So we headed to Moab. It seems to be a bit more expensive than some other places near the other parks. We decided to stay at Motel 6, that was pretty new and had laminate floor (i am not a huge fan of the dusty carpets). It was ok, nothing extra, very basic and clean. We liked it. 

Canyonlands is a large park and consists of 3 parts, Island of the Sky, The Needles and the Maze. Maze is harder to get to, and on the other side of the park. It also has some off road trails etc., so we skipped that. If we would have had days for this trip and would have prepared for really going in to the wilderness, that would have been an exellent place I hear. But we decided to go to the Island of the Sky part for the canyons. It is really a shame that the wastness and the depthness of the canyons can not really be seen from the pics.

Ajeltiin ensin ihan tien päähän, jossa on Grand View Point Overlook, josta avautuu valtava kanjonialue. Tietä takaisin ajellessa on useita kohtia, joista näitä kanjoneita voi ihalla. / We rode first to the end of the road to Grand View Point Overlook. There are several overlooks along the road and we stopped at quite a few (read: all) to just breath in the scenery.

Toisen tien päässä on Upheaval Dome, joka ei valitettavasti tästä kuvasta täydellisesti erotu, kuva jostain helikopterista käsin olisi kuulemma tosi hieno, mutta sellaista ei ole nyt tarjota. Tämä on joko meteoriitin aikaan saama tai "suolakuplan" aikaan saama kraateri. Tänne on jonkunasteinen kävely ylämäkeen, mutta aamupäivällä ei vielä tuntunut mitenkään pahalta. / At the end of the other road is the Upheaval Dome crater. This is either formed by a meteor or a salt dome "bubble" and is an interesting looking hole with different types of rocks. There is a small uphill hike to this place, but pretty easily manageable route.

Tässä puolestaan Mesa Arch -kaari kuvattuna näihin kuviin, niin kaukaa kuin lähetäkin. / Then there is the Mesa Arch, pictured here several times, because it just looks so cool.

Ja sitten ajeltiin sinne The Needles osioon, ei voi valittaa maisemista. / And then a drive to The Needles part of the park. The scenery is not bad. Well, you just can´t stop at every cool place that you see during the drive.

Tässä osassa puistoa on sekä sellaisia terävämpiä ohuita kivimuodostelmia, että sitten näitä vähän sienimäisempiä kiviä, joita olen teidän kyllästymiseen asti kuvannut ja tähän valinnut. / This part of the park has the needle type rocks and a lot of these rock that I called mushrooms. I picked way too many pics to showcase here trying to show the size and awesomeness.

Tässä ollaan Elephant hillseillä, jonne joutuu ajamaan sellaista puolison mukaan perusmökkitietä, eli mutkittelevaan yhden auton mentävää hiekkatietä. Täältä olisi lähtenyt niin jeepille tarkoitettu maisemareitti kuin vaellusreittejäkin. Oltiin kuitenkin täällä keskipäivän jälkeen ja aurinko porotti, niin käveltiin vain vähän rinnettä ylöpäin. Eikä sitä maasturiakaan siis ollut. / To the Elephant hills you have to drive along a fits one car dirt road. There is also even harder jeep road, but we did not have a car for that. There is a nice hiking trail here, but a bit long, so we did only a tiny part of it, before returning to a cooler place in the shade.

Tämä paikka on Cave Spring, vanha cowboyn majapaikka ja sitä ennen alkuperäisasukkaiden asuinpaikka. Ihan jännä nähdä, miten täällä on joskus asuttu. Tästä lähtee myös kiva pieni vaellusreitti, jossa pitää kiivetä parit tikkaat, jotta pääsee ihailemaan maisemia. / This is Cave Spring, a small climpse to the history of how the cowboys slept here. And before that the native Americans. There is a nice, relatively short trail here with two ladders that we took.

Tässä seinällä todiste ajalta ennen cowboyn asutuksia. / Here is some wall art from the previous tenants from years and years ago.

Matkan varrella puistoon (tai meidän tapauksessa sieltä pois) tien vieressä on tällainen Newspaper Rock State Historic Monument, josta siis löytyy yli 2000 vuoden takaiset uutistarinat. / Near the entrance to the park there is a Newspaper Rock State Historic Monument, where you can see the stories from over 2000 years ago.

Moabin lähellä tien vieressä on jälleen yksi näitä kaaria, tälle me kiivettiin ja otettiin kuvia laaksoon tuota kaaren sisältä. Alla myös tarina itse kaaresta. / This is Wilson Arch near Moab next to the road. Of course we had to climb there and look what the scenery looks like. Below is also the story of the arch.

Eipä sitä näiden jälkeen sitten oikein muuta ollut mielessä kuin ruokaa napaan, suihkuun ja nukkumaan. Moabin korkeus merenpinnasta on noin 1200 metriä ja itsellä kestää aina hetki tottua ilmastoon, vaikka tämä ei vielä kovin korkealla todellakaan ollutkaan. Pitää vaan huolehtia hyvin juomisesta ennen nukkumaanmenoa, mutta heräilen silti välillä kummalliseen oloon, kun kroppa yrittää tottua siihen, ettei nyt olla missään merenpinnan korkeudella. Seuraavana päivänä oli kuitenkin aikainen herätys, jotta ehdittäisiin viettää mahdollisimman paljon aikaa seuraavassa puistossa ennen kuin tulisi iltapäivällä liian kuuma vaelteluun ja muuhun rymyämiseen.

After this it was pretty much just food, shower and sleep. For me elevations like this (this was only about 4000 feet though) take a little time to adjust, so I tried to hydrate and sleep as well as I could. The alarm clock was going off early next morning, so that we could hike in the next park before it would be too hot.

Sijoitusneuvoja, eläke- ja collegesäästäminen

Tässä nyt on pyöritelty sekä eläke- että opiskelusäästämistä jokunen aika ja lopultakin sain varattua ajan meidän pankin kautta sijoitusneuvojalle. Täällä pankkitilit on jonkunlaisen turvan ja vakuutuksen alla, mutta mitkään sijoitukset eivät ole. Näin siis meidän käyttämässä pankissa on ne pankin normitiskit erikseen ja sitten pankkiin kytköksissä olevan sijoitusyhtiön neuvojat erikseen.

Puolison tilistä menee sovittu määrä palkasta suoraan työnantajan tukemalle 401K-tilille. 401K on siis eläkesäästötili ja varsinkin näissä isommissa yhtiöissä ja IT-alan yrityksissä he tarjoavat työntekijöilleen tuon 401K:n. Tämä tarkoittaa käytännössä, että haluttu prosenttisumma otetaan palkasta työnantajan toimesta ja laitetaan työnantajan valitsemaan eläkesäästötiliin. Useat työnantajat vielä matchaavat työntekijän säästön tiettyyn prosenttiin asti. Esimerkiksi jos säästät kuukausittain itse palkastasi sinne 4 %, työnantaja siirtää eläkesäästöösi saman verran. Nämä ovat myös tässä vaiheessa verottomia, eli otetaan palkasta ennen veroja. Koska mä olen kontraktori, eikä mun työnantaja tarjoa 401K:ta, mun pitää halutessani hoitaa tämä itse. Joten tästä syystä piti sinne pankkiin suunnata. Vaihtoehdoksi esitettiin IRA-tili, joka on myös eläkesäästötili, joka perustuu osakkeiden ym. omistamiseen. Säästöt voivat siis joko kasvaa tai pienentyä, eikä nämä sijoitusvarat siis ole mitenkään valtuutettuja tai taattuja pankin puolesta (ihan normijuttu toki osakesijoituksissa ja 401K-tileissä ym. yleisestikin). IRA-tilille voi siirtää vuosittain max. 5500 $ ja ne ovat kyllä verovapaita myös, mutta takautuvasti. Eli nämä pitää nyt osata kirjata veroilmoituksen siten, että siinä palautetaan se vero-osuus. 

Tuolla sijoitusneuvojalla oli toki kaikenlaisia eri laskukaavoja, miten eläkkeeseen kannattaisi säästää. Indeksikorotuksineen ym. tässä Piilaakson hintatasolla jos aikoisi elellä eläkeläisenä n. 65-90-vuotiaana tarvittaisiin 7-numeroinen summa pankkitilillä, eikä se luku ala ykkösellä. Jos tänne niin pitkäksi aikaa jäädään, niin eläkepäivät Oregonissa, Floridassa tai jossain muussa huomattavasti halvemmalla alueella kyllä on sitten edessä. Täällähän osassa osavaltioita ei ole ollenkaan osavaltion veroja, eli veroja maksetaan vain liittovaltiolle, eikä molemmille. Osassa taas ei ole mitään sales tax -juttuja, eli alv:ia vastaavia myyntiveroja, ja Alaska puolestaan maksaa käsittääkseni viiden vuoden asumisen jälkeen asukkailleen vuosittain palautuksia osavaltion öljyvaroista. Joten on halvempaa muutenkin asua jossain muualla kuin Piilaaksossa. Silti ajatuksena Alaskan pakkaset eivät eläkepäiville kauheasti houkuttele...

Samalla sitten keskusteltiin college-säästämisestä. Täällä viimeisimmän taantuman ja asuntokupla jälkeen on korostettu sitä, että ensin on huolehdittava eläkesäästäminen kuntoon. Vasta sitten voi katsoa, onko varaa säästää jotain lasten college-opiskeluita varten. Koska me ollaan auttamattomasti vähän niinkuin myöhään liikkeellä, eli ei mikään kuukausittainen säästäminen enää tulisi kysymykseen. Mitä aiemmin aloittaa, sitä enemmän riskejä nämä college-rahasto-osuuksien hoitajat sijoituksille ottavat, sijoituskohteet muuttuvat yhä maltillisemmiksi sitten ajan myötä. Ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa olisi siirtää tietty könttäsumma college-tilille ja tähdätä siihen, että se arvo ehtisi nousta jonkun verran viimeisen kahden vuoden opintoihin. Eli rahaa ei nostettaisi ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aikana sieltä, vaan hoidettaisiin maksamalla itse/lainalla. College-säästötililtähän ei sitten rahaa saa käyttää kuin opintomenoihin, eli opintomaksuun, kirjoihin, asumiseen jne. Jos jotain jäisi vielä säästöön (niin varmaan), voisi sitä käyttää muihin opintoihin myöhemmin tai siirtää lapsille (eli meidän lapsenlapsille). Kuten sanottu, tällaista ongelmaa tuskin näillä opintomaksuilla tulee. Lainasta tämä neuvoja korosti, että se on sitten parempi lapsen ottaa itse. Meillä kun on enää parisenkymmentä vuotta aikaa maksaa se, ja se vie silloin varoja eläkkeelle säästämisestä, teinillä taas on aikaa maksella lainojaan viitisenkymmentä vuotta. 

Tiedä sitten, että aiotaanko tänne jäädä niin pitkään, että päästään eläkkeelle, mutta nämä eläkesäästöt saa kyllä sitten mukanaan. Tai ajan itsestä jättäessä menevät sitten mahdollisesti edunsaajalle, eli minun tapauksessani lapselle, että hukkaan se säästäminen ei mene. Jonkunasteinen eläkesysteemi täällä on noin liittovaltion puolestakin, mutta maksettujen eläkkeiden määrä on vuosien mittaan vain pienentynyt. Eli onko parinkymmenen vuoden päästä mitään varsinaista eläkettä täällä enää ollenkaan on sitten jo ihan oma kysymyksensä. 

Vuokralaiselämää: pesukone hajosi

Kuten on aiemmin tullut todettua, täällä Piilaakson alueella asuntomarkkinat ovat jokseensakin kuumentuneet, hinnat on älyttömät ja ostajia/vuokraajia löytyy silti pilvin pimein. Tässä on nyt reilun neljän vuoden aikana kuullut kaikenlaisia juttuja kuinka vuokrasopimusta ei ole uusittu, kun on valittanut jostain rikki menneestä asiasta. Tai kuinka vuokrasopimuksen täytettyään ja ilmoitettuaan vioista, jotka pitää korjata, on vuokranantaja yrittänyt ehdottaa, että jos purettais vuokrasopimus, kun ette tykkää tästä asunnosta. Kyllähän siihen asuntoon, jossa ikkunalasi on vähän rikki ja lapset voivat siinä itsensä vahingoittaa voi joku muu haluta asustaa ihan valittamatta ja onnellisena.

Meillä on ihan mukava vuokranantaja ja hommat on aina hoituneet sujuvasti ja nopeasti, mutta on siinä aina vähän sellainen pelko persiissä, että mitä sieltä tulee vastaukseksi, kun on jostain isommasta ongelmasta kyse. Meillä nyt näitä ei ole onneksi kauheasti ollut. *kopkop*

Nyt kuitenkin viime kuussa hajosi lähes saman aikaan keittiön hanan sekoittaja ja vettä tuli ihan pienenä liruna ja sitten pesukone. Teknisesti pesukone ei ollut ihan totaalisen hajonnut, se kyllä toimi, kun kävi puolessa välissä ohjelmaa sen potkaisemassa uudelleen käyntiin sen pysähdyttyä. Mutta ei kait sitä oikeasti toimivaksi koneeksi voi tuollaisena oikein pitää.

Ei auttanut kuin soitto vuokranantajalle, joka tuli katsomaan molempia ongelmia ja lupasi tulla vaihtamaan koko keittiön hanan viikonloppuna ja tilata uuden pesukoneen. Hanan vaihtamisprosessi vaati muutaman rautakaupassa käynnin asennustöiden välillä, mutta nyt meillä on jälleen toimiva hana. Paitsi että siitä tulee kylmää, kun kääntää sinne kuuman puolelle ja toisin päin. Mutta ei todellakaan viitsitä tästä valittaa. Pesukone tuli liikkeestä seuraavalla viikolla ja nyt meillä on vihdoin HE-kone, eli niin sanottu high efficient -pesukone. En tiedä, onko se oikeasti niin kauhean paljon tehokkaampi, mutta siinä ei ole ainakaan keskellä sitä ihme ruuvinmuotoista isoa muoviosaa, joka hajottaa vaatteita melko tehokkaasti. Eli pesukone on melkein niinkuin eurooppalainen serkkunsa. Ihan yhtä hyvää pesutulosta sillä ei edelleenkään saa kuin jollain Suomessa meillä olleella koneella, mutta voihan ongelma toki olla myös pesuaineessa.

Kyllä nyt kelpaa taas pestä pyykkiä ja astioita.