Utah 5: Canyonlands National Park

Seuraavissa postauksissa on sitten luvassa "kivikasoja" sitä mukaa, kun saan näitä kuvia käytyä läpi koneella ja valittua. Suunnistettiin siis huhtikuun alkupuolella Salt Lake Cityyn, vuokrattiin sieltä auto ja lähdettiin ajamaan Utahin eteläosaan, jossa on viisi eri kansallispuistoa. Tämä reissu on ollut meidän bucket listillä jo pitkään, mutta aina on tullut jotain muuta. Yhteen alkukesään tätä kerran suunnittelin, mutta kun kuulin kaikilta, että kesäisin täällä on päivällä aivan järkyttävän kuuma, niin piti jättää reissu parempaan aikaan. Monissa oppaissa on tämä reitti ohjeistettu toiseen suuntaan Zionista Canyonlandsiin, mutta mitään väliä sille, että miten päin tämän menee, ei ole. Meille tämä valikoitui reittisuunnaksi siksi, että Moab-nimiseen kaupunkiin, joka on aivan kahden puiston vieressä on lyhyempi ajomatka Salt Lake Citystä kuin Zioniin ja haluttiin olla perillä valoisan aikaan. Ja siksi juuri ja juuri ehdittiinkin. Valitsimme muuten yöpymispaikaksi jokseensakin normaalin, tosin normihintatasoa kalliimpi Motel 6:n, mutta kyseinen paikka oli suht uusi ja huoneissa oli laminaattilattiat, joten aavistuksen ehkä pölyallergiselle hyvä vaihtoehto. Paikka oli ihan ok, mutta Motel 6 nyt ei tietty ole mikään luksushotelli, eli siellä on vaan kaikki perusjutut. Eli omat shampoot ym. pitää olla mukana ja aamupalaa ei ole tarjolla. Kylässä on kuitenkin erittäin hyvin varusteltu supermarket, josta sai niin aamupalaa kuin eväät päivän reissuun.

Moab, joka on siis vähän kalliimpi paikka yöpyä kuin osa muista matkan varrella olevista paikoista, on siis aivan kahden kansallispuiston, Canyonlandsin ja Archesin, vieressä. Koska Canyonlands on iso puisto, päätimme mennä sinne ensin tiistaina, jolloin meillä oli koko päivä aikaa käyttää kyseiseen puistoon. Canyonlands jakautuu kolmeen osaan, Island of the Skyhin, The Needlesiin ja the Mazeen. Näistä jälkimmäisin on vaikepääsyisin ja -kulkuisin, off road -reittejä ym., eikä mitään info-rakennuksia tms., joten jätimme sen suosiolla väliin. Aloitimme puistoon tutustumisen Island of the Skysta, josta löytyvät ne varsinaiset kanjonit. Ja ne onkin aivan valtavia. Harmittavaa, miten koko ja syvyys ei tule näistä kuvista kunnolla esille.

So the next posts are full of piles of rocks, so to say. This is our trip to the Utah Mighty 5 national parks this past April. I had planned on this trip already earlier, but there was always something. And according to the people that had been here, summer might be very hot, so we decided that spring would be a better time for us to visit the park. There a several web sites giving good advice of the parks and usually there is a route from Zion to Canyonlands. It does not really matter what way you do this, clockwise or counter clockwise. Since we arrived to Salt Lake City in the afternoon, we figured that Canyonlands is closer than Zion and we could still make it before the dark. I mean there is nothing wrong about driving in the evening, but since we had never been here, we did not know, how scenic the roads are and whether there are a lot of cliffs etc. in the road etc. (there are not actually). So we headed to Moab. It seems to be a bit more expensive than some other places near the other parks. We decided to stay at Motel 6, that was pretty new and had laminate floor (i am not a huge fan of the dusty carpets). It was ok, nothing extra, very basic and clean. We liked it. 

Canyonlands is a large park and consists of 3 parts, Island of the Sky, The Needles and the Maze. Maze is harder to get to, and on the other side of the park. It also has some off road trails etc., so we skipped that. If we would have had days for this trip and would have prepared for really going in to the wilderness, that would have been an exellent place I hear. But we decided to go to the Island of the Sky part for the canyons. It is really a shame that the wastness and the depthness of the canyons can not really be seen from the pics.

Ajeltiin ensin ihan tien päähän, jossa on Grand View Point Overlook, josta avautuu valtava kanjonialue. Tietä takaisin ajellessa on useita kohtia, joista näitä kanjoneita voi ihalla. / We rode first to the end of the road to Grand View Point Overlook. There are several overlooks along the road and we stopped at quite a few (read: all) to just breath in the scenery.

Toisen tien päässä on Upheaval Dome, joka ei valitettavasti tästä kuvasta täydellisesti erotu, kuva jostain helikopterista käsin olisi kuulemma tosi hieno, mutta sellaista ei ole nyt tarjota. Tämä on joko meteoriitin aikaan saama tai "suolakuplan" aikaan saama kraateri. Tänne on jonkunasteinen kävely ylämäkeen, mutta aamupäivällä ei vielä tuntunut mitenkään pahalta. / At the end of the other road is the Upheaval Dome crater. This is either formed by a meteor or a salt dome "bubble" and is an interesting looking hole with different types of rocks. There is a small uphill hike to this place, but pretty easily manageable route.

Tässä puolestaan Mesa Arch -kaari kuvattuna näihin kuviin, niin kaukaa kuin lähetäkin. / Then there is the Mesa Arch, pictured here several times, because it just looks so cool.

Ja sitten ajeltiin sinne The Needles osioon, ei voi valittaa maisemista. / And then a drive to The Needles part of the park. The scenery is not bad. Well, you just can´t stop at every cool place that you see during the drive.

Tässä osassa puistoa on sekä sellaisia terävämpiä ohuita kivimuodostelmia, että sitten näitä vähän sienimäisempiä kiviä, joita olen teidän kyllästymiseen asti kuvannut ja tähän valinnut. / This part of the park has the needle type rocks and a lot of these rock that I called mushrooms. I picked way too many pics to showcase here trying to show the size and awesomeness.

Tässä ollaan Elephant hillseillä, jonne joutuu ajamaan sellaista puolison mukaan perusmökkitietä, eli mutkittelevaan yhden auton mentävää hiekkatietä. Täältä olisi lähtenyt niin jeepille tarkoitettu maisemareitti kuin vaellusreittejäkin. Oltiin kuitenkin täällä keskipäivän jälkeen ja aurinko porotti, niin käveltiin vain vähän rinnettä ylöpäin. Eikä sitä maasturiakaan siis ollut. / To the Elephant hills you have to drive along a fits one car dirt road. There is also even harder jeep road, but we did not have a car for that. There is a nice hiking trail here, but a bit long, so we did only a tiny part of it, before returning to a cooler place in the shade.

Tämä paikka on Cave Spring, vanha cowboyn majapaikka ja sitä ennen alkuperäisasukkaiden asuinpaikka. Ihan jännä nähdä, miten täällä on joskus asuttu. Tästä lähtee myös kiva pieni vaellusreitti, jossa pitää kiivetä parit tikkaat, jotta pääsee ihailemaan maisemia. / This is Cave Spring, a small climpse to the history of how the cowboys slept here. And before that the native Americans. There is a nice, relatively short trail here with two ladders that we took.

Tässä seinällä todiste ajalta ennen cowboyn asutuksia. / Here is some wall art from the previous tenants from years and years ago.

Matkan varrella puistoon (tai meidän tapauksessa sieltä pois) tien vieressä on tällainen Newspaper Rock State Historic Monument, josta siis löytyy yli 2000 vuoden takaiset uutistarinat. / Near the entrance to the park there is a Newspaper Rock State Historic Monument, where you can see the stories from over 2000 years ago.

Moabin lähellä tien vieressä on jälleen yksi näitä kaaria, tälle me kiivettiin ja otettiin kuvia laaksoon tuota kaaren sisältä. Alla myös tarina itse kaaresta. / This is Wilson Arch near Moab next to the road. Of course we had to climb there and look what the scenery looks like. Below is also the story of the arch.

Eipä sitä näiden jälkeen sitten oikein muuta ollut mielessä kuin ruokaa napaan, suihkuun ja nukkumaan. Moabin korkeus merenpinnasta on noin 1200 metriä ja itsellä kestää aina hetki tottua ilmastoon, vaikka tämä ei vielä kovin korkealla todellakaan ollutkaan. Pitää vaan huolehtia hyvin juomisesta ennen nukkumaanmenoa, mutta heräilen silti välillä kummalliseen oloon, kun kroppa yrittää tottua siihen, ettei nyt olla missään merenpinnan korkeudella. Seuraavana päivänä oli kuitenkin aikainen herätys, jotta ehdittäisiin viettää mahdollisimman paljon aikaa seuraavassa puistossa ennen kuin tulisi iltapäivällä liian kuuma vaelteluun ja muuhun rymyämiseen.

After this it was pretty much just food, shower and sleep. For me elevations like this (this was only about 4000 feet though) take a little time to adjust, so I tried to hydrate and sleep as well as I could. The alarm clock was going off early next morning, so that we could hike in the next park before it would be too hot.

Sijoitusneuvoja, eläke- ja collegesäästäminen

Tässä nyt on pyöritelty sekä eläke- että opiskelusäästämistä jokunen aika ja lopultakin sain varattua ajan meidän pankin kautta sijoitusneuvojalle. Täällä pankkitilit on jonkunlaisen turvan ja vakuutuksen alla, mutta mitkään sijoitukset eivät ole. Näin siis meidän käyttämässä pankissa on ne pankin normitiskit erikseen ja sitten pankkiin kytköksissä olevan sijoitusyhtiön neuvojat erikseen.

Puolison tilistä menee sovittu määrä palkasta suoraan työnantajan tukemalle 401K-tilille. 401K on siis eläkesäästötili ja varsinkin näissä isommissa yhtiöissä ja IT-alan yrityksissä he tarjoavat työntekijöilleen tuon 401K:n. Tämä tarkoittaa käytännössä, että haluttu prosenttisumma otetaan palkasta työnantajan toimesta ja laitetaan työnantajan valitsemaan eläkesäästötiliin. Useat työnantajat vielä matchaavat työntekijän säästön tiettyyn prosenttiin asti. Esimerkiksi jos säästät kuukausittain itse palkastasi sinne 4 %, työnantaja siirtää eläkesäästöösi saman verran. Nämä ovat myös tässä vaiheessa verottomia, eli otetaan palkasta ennen veroja. Koska mä olen kontraktori, eikä mun työnantaja tarjoa 401K:ta, mun pitää halutessani hoitaa tämä itse. Joten tästä syystä piti sinne pankkiin suunnata. Vaihtoehdoksi esitettiin IRA-tili, joka on myös eläkesäästötili, joka perustuu osakkeiden ym. omistamiseen. Säästöt voivat siis joko kasvaa tai pienentyä, eikä nämä sijoitusvarat siis ole mitenkään valtuutettuja tai taattuja pankin puolesta (ihan normijuttu toki osakesijoituksissa ja 401K-tileissä ym. yleisestikin). IRA-tilille voi siirtää vuosittain max. 5500 $ ja ne ovat kyllä verovapaita myös, mutta takautuvasti. Eli nämä pitää nyt osata kirjata veroilmoituksen siten, että siinä palautetaan se vero-osuus. 

Tuolla sijoitusneuvojalla oli toki kaikenlaisia eri laskukaavoja, miten eläkkeeseen kannattaisi säästää. Indeksikorotuksineen ym. tässä Piilaakson hintatasolla jos aikoisi elellä eläkeläisenä n. 65-90-vuotiaana tarvittaisiin 7-numeroinen summa pankkitilillä, eikä se luku ala ykkösellä. Jos tänne niin pitkäksi aikaa jäädään, niin eläkepäivät Oregonissa, Floridassa tai jossain muussa huomattavasti halvemmalla alueella kyllä on sitten edessä. Täällähän osassa osavaltioita ei ole ollenkaan osavaltion veroja, eli veroja maksetaan vain liittovaltiolle, eikä molemmille. Osassa taas ei ole mitään sales tax -juttuja, eli alv:ia vastaavia myyntiveroja, ja Alaska puolestaan maksaa käsittääkseni viiden vuoden asumisen jälkeen asukkailleen vuosittain palautuksia osavaltion öljyvaroista. Joten on halvempaa muutenkin asua jossain muualla kuin Piilaaksossa. Silti ajatuksena Alaskan pakkaset eivät eläkepäiville kauheasti houkuttele...

Samalla sitten keskusteltiin college-säästämisestä. Täällä viimeisimmän taantuman ja asuntokupla jälkeen on korostettu sitä, että ensin on huolehdittava eläkesäästäminen kuntoon. Vasta sitten voi katsoa, onko varaa säästää jotain lasten college-opiskeluita varten. Koska me ollaan auttamattomasti vähän niinkuin myöhään liikkeellä, eli ei mikään kuukausittainen säästäminen enää tulisi kysymykseen. Mitä aiemmin aloittaa, sitä enemmän riskejä nämä college-rahasto-osuuksien hoitajat sijoituksille ottavat, sijoituskohteet muuttuvat yhä maltillisemmiksi sitten ajan myötä. Ainoa järkevä vaihtoehto tässä tilanteessa olisi siirtää tietty könttäsumma college-tilille ja tähdätä siihen, että se arvo ehtisi nousta jonkun verran viimeisen kahden vuoden opintoihin. Eli rahaa ei nostettaisi ensimmäisen kahden opiskeluvuoden aikana sieltä, vaan hoidettaisiin maksamalla itse/lainalla. College-säästötililtähän ei sitten rahaa saa käyttää kuin opintomenoihin, eli opintomaksuun, kirjoihin, asumiseen jne. Jos jotain jäisi vielä säästöön (niin varmaan), voisi sitä käyttää muihin opintoihin myöhemmin tai siirtää lapsille (eli meidän lapsenlapsille). Kuten sanottu, tällaista ongelmaa tuskin näillä opintomaksuilla tulee. Lainasta tämä neuvoja korosti, että se on sitten parempi lapsen ottaa itse. Meillä kun on enää parisenkymmentä vuotta aikaa maksaa se, ja se vie silloin varoja eläkkeelle säästämisestä, teinillä taas on aikaa maksella lainojaan viitisenkymmentä vuotta. 

Tiedä sitten, että aiotaanko tänne jäädä niin pitkään, että päästään eläkkeelle, mutta nämä eläkesäästöt saa kyllä sitten mukanaan. Tai ajan itsestä jättäessä menevät sitten mahdollisesti edunsaajalle, eli minun tapauksessani lapselle, että hukkaan se säästäminen ei mene. Jonkunasteinen eläkesysteemi täällä on noin liittovaltion puolestakin, mutta maksettujen eläkkeiden määrä on vuosien mittaan vain pienentynyt. Eli onko parinkymmenen vuoden päästä mitään varsinaista eläkettä täällä enää ollenkaan on sitten jo ihan oma kysymyksensä. 

Vuokralaiselämää: pesukone hajosi

Kuten on aiemmin tullut todettua, täällä Piilaakson alueella asuntomarkkinat ovat jokseensakin kuumentuneet, hinnat on älyttömät ja ostajia/vuokraajia löytyy silti pilvin pimein. Tässä on nyt reilun neljän vuoden aikana kuullut kaikenlaisia juttuja kuinka vuokrasopimusta ei ole uusittu, kun on valittanut jostain rikki menneestä asiasta. Tai kuinka vuokrasopimuksen täytettyään ja ilmoitettuaan vioista, jotka pitää korjata, on vuokranantaja yrittänyt ehdottaa, että jos purettais vuokrasopimus, kun ette tykkää tästä asunnosta. Kyllähän siihen asuntoon, jossa ikkunalasi on vähän rikki ja lapset voivat siinä itsensä vahingoittaa voi joku muu haluta asustaa ihan valittamatta ja onnellisena.

Meillä on ihan mukava vuokranantaja ja hommat on aina hoituneet sujuvasti ja nopeasti, mutta on siinä aina vähän sellainen pelko persiissä, että mitä sieltä tulee vastaukseksi, kun on jostain isommasta ongelmasta kyse. Meillä nyt näitä ei ole onneksi kauheasti ollut. *kopkop*

Nyt kuitenkin viime kuussa hajosi lähes saman aikaan keittiön hanan sekoittaja ja vettä tuli ihan pienenä liruna ja sitten pesukone. Teknisesti pesukone ei ollut ihan totaalisen hajonnut, se kyllä toimi, kun kävi puolessa välissä ohjelmaa sen potkaisemassa uudelleen käyntiin sen pysähdyttyä. Mutta ei kait sitä oikeasti toimivaksi koneeksi voi tuollaisena oikein pitää.

Ei auttanut kuin soitto vuokranantajalle, joka tuli katsomaan molempia ongelmia ja lupasi tulla vaihtamaan koko keittiön hanan viikonloppuna ja tilata uuden pesukoneen. Hanan vaihtamisprosessi vaati muutaman rautakaupassa käynnin asennustöiden välillä, mutta nyt meillä on jälleen toimiva hana. Paitsi että siitä tulee kylmää, kun kääntää sinne kuuman puolelle ja toisin päin. Mutta ei todellakaan viitsitä tästä valittaa. Pesukone tuli liikkeestä seuraavalla viikolla ja nyt meillä on vihdoin HE-kone, eli niin sanottu high efficient -pesukone. En tiedä, onko se oikeasti niin kauhean paljon tehokkaampi, mutta siinä ei ole ainakaan keskellä sitä ihme ruuvinmuotoista isoa muoviosaa, joka hajottaa vaatteita melko tehokkaasti. Eli pesukone on melkein niinkuin eurooppalainen serkkunsa. Ihan yhtä hyvää pesutulosta sillä ei edelleenkään saa kuin jollain Suomessa meillä olleella koneella, mutta voihan ongelma toki olla myös pesuaineessa.

Kyllä nyt kelpaa taas pestä pyykkiä ja astioita.

L.A.: Grammy-museo, Staples Center ja Warner Bros. -studiokierros

Josko jatkaisin näiden valokuvien sortteerausta ja kahlausta. Olimme jo suunnitelleet, että tänä vuonna lähdetään teinin kevätlomalla käymään Utah'n kansallispuistoissa. No, eikös siihen sitten tullut taas teinin koulun reissu orkesterin kanssa (on toki vapaaehtoinen, mutta teini halusi mennä) Hollywoodiin ja siellä mm. uuteen Harry Potter -puistoon, joka virallisesti avautui vasta viikko tuon koulun reissun jälkeen. Noh, ei kun siinä sitten hetken asiaa pohdittuamme päädyimme vähän mutkikkaampaan suunnitelmaan. Teini lähti perjantaina koulun musiikki-osastojen kanssa bussilla Los Angelesiin, kuten pitikin. Minä ja puoliso sitten lähdettiin lähes samoille nurkille lauantaiaamuna. Maanantaina aamulla teinin olisi pitänyt lähteä bussilla kohti kotia, mutta käytiin poimimassa se hotellilta, suunnattiin LAX:ille ja lennettiin Salt Lake Cityyn, josta sitten autolla kansallispuistoihin ja sunnuntaina Salt Lake Citystä takaisin San Franciscon kentälle. Olihan se vähän haipakkaa, mutta haluttiin ehdottomasti tehdä vielä tämä reissu ennen kuin teini lähtee muualle opiskelemaan (ensi keväänä kevätlomalla sitten toivottavasti pitää käydä tutustumassa valittuun collegeen tai muuten keskittyä opintojuttuihin).

Päätettiin puolison kanssa yrittää löytää L.A:sta jotain sellaista, jossa ei oltaisi aiemmin käyty ja kohteeksi valikoituivat Grammy-museo ja Warner Brosin studiot. Jälkimmäiseen varattiin lippu etukäteen, että varmaan ehdittäisiin sinne sitten sunnuntain aikana.

Grammy-museo oli positiivinen yllätys. Siellä on esillä toki Grammyihin liittyviä juttuja ja joitain artistiesittelyitä tavaroineen ja vaatteineen, mutta myös laajempia musiikkiin liittyviä esittelyitä, joissa voi kuunnella tiettyjen kaupunkien soundia eri aikoina, populaarimusiikin kehitystä 50-luvulta eteenpäin jne. Alakerrassa on ilmeisesti vaihtuvat näyttelyt, tällä kertaa Bob Marleyn kuvia. Museossa kuvaaminen on kielletty ja ai että olisi tehnyt mieli kaivaa se kännykkä tai kamera laukusta vaikka kuinka monta kertaa, mutta onnistuin pitämään ne laukussa.

Museosta poislähtiessämme meinasimme jäädä valtavan yleisömassan jalkoihin yrittäessämme matkata vastakkaiseen suuntaan. L.A. Kingsin peli oli juuri päättynyt siinä korttelin toisella puolella, joten päätimme käydä katsomassa minkälainen meno sieltä löytyy. Kyseisellä aukiolla on myös entinen Nokia Theater (nykyinen Microsoft Theater), mutta parkkihallista löytyi vielä tutunoloinen kyltti.

Magic Johnson

Wayne Gretzky

Seuraavana aamuna matka jatkui siis sinne WB-studiokierrokselle. Suurin osa L.A:hin menijöistä varmaan suuntaan aina Universal Studioille, niin on itsekin tehty aiemmin, mutta oikeasti elokuvista kiinnostuneiden kannattaisi suunnata tuonne Warner Brosille (ei ole maksettu mainos..). Siellä pääsee oikeasti näkemään enemmän tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä juttuja. Lippu varataan etukäteen tiettyyn aikaan alkavalle kierrokselle ja käydään ilmoittautumassa aulassa, jossa näytetään pieni esittelyvideo studioista. Sen jälkeen hypätään sellaisen ovettoman bussin/ajokin kyytiin ja lähdetään kiertämään studion ulkokuvaus-alueita ja näyttelyitä. Meidän kierroksella käytiin ainakin Harry Potter- ja Batman-näyttelyissä, mutta nämä ilmeisesti aina ajoittain vaihtuvat. Loppukierroksella päästiin myös tarvikevarastoon, tai yhteen niistä, aivan järjettömän iso ja valtavasti kaikkea tavaraa presidentin toimistosta satoihin urheilupalkintoihin. Lopulta päästiin kurkistamaan muutama studio, joissa nauhoituksia tehdään. Näissä kuvaaminen on ehdottomasti kielletty. Ja voitte arvata, että olisi tehnyt muutamaan otteeseen mieli ottaa se kamera esiin kun käytiin muun muassa Big Bang Theoryn studiossa, joissa istuttiin siellä yleisöpenkeillä, joissa oikea yleisö sitten nauraa jaksot valmiiksi. Käytiin yhteensä neljällä kuvausstudiolla ja muissa saatiin kierrellä itse siellä lavasteiden keskellä. En itse seuraa ko. sarjoja, mutta sarjat oli ainakin Pretty Little Liars, uusi silloin vielä ensi-iltaa odottanut Rush-sarja ja sitten joku tv-sarja, jota en yhtään muista, mutta jossain luolassa tai toisella planeetalla siinä elettiin. Lopuksi pääsee kulkemaan itsenäisesti yhdessä rakennuksessa, jossa on mm. Frendien lavasteet, lisää kaikkea krääsää ja muuta tietoa monesta eri ohjelmasta ja sitten tietenkin kahvila, jonka nimi on Central Perk. Ja siellä piti tietty käydä syömässä jonkunasteinen lounas, vaikka kahvilan sisustus ei alkuperäiselle toki vedä vertoja (näyttää ihan perus Starbucksilta). Me otettiin se ihan normi kierros ja se maksoi vähän reilu 60 dollaria per naama, siinä ehti kyllä jo ihan riittävästi. Studioon myydään myös deluxe-paketteja, jotka kestää kahden tunnin sijaan noin viisi tuntia ja siihen kuuluu myös lounas. Parastahan tuolla kierroksella on päästä kuulemaan tarinoita ja kikkoja, miten näitä tv-sarjoja ja elokuvia kuvataan, miten lavasteita liikutellaan ja miten lavasteissa pitää kaiken olla aina hieman eri tavalla kuin todellisuudessa, ettei tule haastetta lakitupaan. Jos nyt oikein muistan, niin esimerkiksi käytettyjen merkkien, kuten poliisitalon logon, pitää poiketa alkuperäisestä 12 %, jotta sitä voidaan käyttää. En sitten tiedä, että ketä näitä laskee.

Ketään julkkiksia ei bongattu, paitsi jonkun Afrikan valtion päämies (opas ei tiennyt, että minkä), jonka turvamiehet vei paikoista paikkoihin. Meidän piti tietyissä kohdissa itse asiassa vähän kiirehtiä, että ehdittiin alta pois, samaan aikaan ei oltaisi voitu samoissa tiloissa olla. Mutta kyllä tämä kaksituntinenkin siis oli ihan riittävä, alla kuvat todisteeksi.

Studion aulasta

Harry Potter- ja Batman-näyttelyt

Studion ulkokierros

Tätä muutaman metrin pituista tietä on käytetty kuulemma vaikka missä ohjelmassa ja lainattu muillekin studioille – luottokorttiveloitusta vastaan. Kuulemma esimerkiksi Jurassic Parkin joku uudelleenotto on kuvattu tällä kujalla, kun ei ole viitsitty lähteä enää Havaijille uusintaottoa ottamaan.

Tarvikevarastolta

Tämä on aivan tasainen maalattu seinä, mutta kameran linssin läpi näyttää kuin siinä olisi eri syyvyksiä

Batmanin ajokeille oli ihan oma näyttelytilansa

Ja sitten vielä se omatoimisesti kierrettävä alue, josta löytyi myös vaikka mitä

Niinkuin nyt vaikka nämä Frendit-lavasteet

 

Ja se Central Perk -kahvila

Studioilta pois päin ajaessa ajettiin tällaista katua, josta käy hyvin ilmi, että kyllä täällä muutakin viihdettä tällä alueella tehdään.

Ja maanantaiaamulla aikaisin sitten vietettiin aikaa tässä jokseensakin kuuluisassa Los Angelesin ruuhkassa. Ehdittiin kuitenkin lennolle.