L.A.: Grammy-museo, Staples Center ja Warner Bros. -studiokierros

Josko jatkaisin näiden valokuvien sortteerausta ja kahlausta. Olimme jo suunnitelleet, että tänä vuonna lähdetään teinin kevätlomalla käymään Utah'n kansallispuistoissa. No, eikös siihen sitten tullut taas teinin koulun reissu orkesterin kanssa (on toki vapaaehtoinen, mutta teini halusi mennä) Hollywoodiin ja siellä mm. uuteen Harry Potter -puistoon, joka virallisesti avautui vasta viikko tuon koulun reissun jälkeen. Noh, ei kun siinä sitten hetken asiaa pohdittuamme päädyimme vähän mutkikkaampaan suunnitelmaan. Teini lähti perjantaina koulun musiikki-osastojen kanssa bussilla Los Angelesiin, kuten pitikin. Minä ja puoliso sitten lähdettiin lähes samoille nurkille lauantaiaamuna. Maanantaina aamulla teinin olisi pitänyt lähteä bussilla kohti kotia, mutta käytiin poimimassa se hotellilta, suunnattiin LAX:ille ja lennettiin Salt Lake Cityyn, josta sitten autolla kansallispuistoihin ja sunnuntaina Salt Lake Citystä takaisin San Franciscon kentälle. Olihan se vähän haipakkaa, mutta haluttiin ehdottomasti tehdä vielä tämä reissu ennen kuin teini lähtee muualle opiskelemaan (ensi keväänä kevätlomalla sitten toivottavasti pitää käydä tutustumassa valittuun collegeen tai muuten keskittyä opintojuttuihin).

Päätettiin puolison kanssa yrittää löytää L.A:sta jotain sellaista, jossa ei oltaisi aiemmin käyty ja kohteeksi valikoituivat Grammy-museo ja Warner Brosin studiot. Jälkimmäiseen varattiin lippu etukäteen, että varmaan ehdittäisiin sinne sitten sunnuntain aikana.

Grammy-museo oli positiivinen yllätys. Siellä on esillä toki Grammyihin liittyviä juttuja ja joitain artistiesittelyitä tavaroineen ja vaatteineen, mutta myös laajempia musiikkiin liittyviä esittelyitä, joissa voi kuunnella tiettyjen kaupunkien soundia eri aikoina, populaarimusiikin kehitystä 50-luvulta eteenpäin jne. Alakerrassa on ilmeisesti vaihtuvat näyttelyt, tällä kertaa Bob Marleyn kuvia. Museossa kuvaaminen on kielletty ja ai että olisi tehnyt mieli kaivaa se kännykkä tai kamera laukusta vaikka kuinka monta kertaa, mutta onnistuin pitämään ne laukussa.

Museosta poislähtiessämme meinasimme jäädä valtavan yleisömassan jalkoihin yrittäessämme matkata vastakkaiseen suuntaan. L.A. Kingsin peli oli juuri päättynyt siinä korttelin toisella puolella, joten päätimme käydä katsomassa minkälainen meno sieltä löytyy. Kyseisellä aukiolla on myös entinen Nokia Theater (nykyinen Microsoft Theater), mutta parkkihallista löytyi vielä tutunoloinen kyltti.

Magic Johnson

Wayne Gretzky

Seuraavana aamuna matka jatkui siis sinne WB-studiokierrokselle. Suurin osa L.A:hin menijöistä varmaan suuntaan aina Universal Studioille, niin on itsekin tehty aiemmin, mutta oikeasti elokuvista kiinnostuneiden kannattaisi suunnata tuonne Warner Brosille (ei ole maksettu mainos..). Siellä pääsee oikeasti näkemään enemmän tv-sarjoihin ja elokuviin liittyviä juttuja. Lippu varataan etukäteen tiettyyn aikaan alkavalle kierrokselle ja käydään ilmoittautumassa aulassa, jossa näytetään pieni esittelyvideo studioista. Sen jälkeen hypätään sellaisen ovettoman bussin/ajokin kyytiin ja lähdetään kiertämään studion ulkokuvaus-alueita ja näyttelyitä. Meidän kierroksella käytiin ainakin Harry Potter- ja Batman-näyttelyissä, mutta nämä ilmeisesti aina ajoittain vaihtuvat. Loppukierroksella päästiin myös tarvikevarastoon, tai yhteen niistä, aivan järjettömän iso ja valtavasti kaikkea tavaraa presidentin toimistosta satoihin urheilupalkintoihin. Lopulta päästiin kurkistamaan muutama studio, joissa nauhoituksia tehdään. Näissä kuvaaminen on ehdottomasti kielletty. Ja voitte arvata, että olisi tehnyt muutamaan otteeseen mieli ottaa se kamera esiin kun käytiin muun muassa Big Bang Theoryn studiossa, joissa istuttiin siellä yleisöpenkeillä, joissa oikea yleisö sitten nauraa jaksot valmiiksi. Käytiin yhteensä neljällä kuvausstudiolla ja muissa saatiin kierrellä itse siellä lavasteiden keskellä. En itse seuraa ko. sarjoja, mutta sarjat oli ainakin Pretty Little Liars, uusi silloin vielä ensi-iltaa odottanut Rush-sarja ja sitten joku tv-sarja, jota en yhtään muista, mutta jossain luolassa tai toisella planeetalla siinä elettiin. Lopuksi pääsee kulkemaan itsenäisesti yhdessä rakennuksessa, jossa on mm. Frendien lavasteet, lisää kaikkea krääsää ja muuta tietoa monesta eri ohjelmasta ja sitten tietenkin kahvila, jonka nimi on Central Perk. Ja siellä piti tietty käydä syömässä jonkunasteinen lounas, vaikka kahvilan sisustus ei alkuperäiselle toki vedä vertoja (näyttää ihan perus Starbucksilta). Me otettiin se ihan normi kierros ja se maksoi vähän reilu 60 dollaria per naama, siinä ehti kyllä jo ihan riittävästi. Studioon myydään myös deluxe-paketteja, jotka kestää kahden tunnin sijaan noin viisi tuntia ja siihen kuuluu myös lounas. Parastahan tuolla kierroksella on päästä kuulemaan tarinoita ja kikkoja, miten näitä tv-sarjoja ja elokuvia kuvataan, miten lavasteita liikutellaan ja miten lavasteissa pitää kaiken olla aina hieman eri tavalla kuin todellisuudessa, ettei tule haastetta lakitupaan. Jos nyt oikein muistan, niin esimerkiksi käytettyjen merkkien, kuten poliisitalon logon, pitää poiketa alkuperäisestä 12 %, jotta sitä voidaan käyttää. En sitten tiedä, että ketä näitä laskee.

Ketään julkkiksia ei bongattu, paitsi jonkun Afrikan valtion päämies (opas ei tiennyt, että minkä), jonka turvamiehet vei paikoista paikkoihin. Meidän piti tietyissä kohdissa itse asiassa vähän kiirehtiä, että ehdittiin alta pois, samaan aikaan ei oltaisi voitu samoissa tiloissa olla. Mutta kyllä tämä kaksituntinenkin siis oli ihan riittävä, alla kuvat todisteeksi.

Studion aulasta

Harry Potter- ja Batman-näyttelyt

Studion ulkokierros

Tätä muutaman metrin pituista tietä on käytetty kuulemma vaikka missä ohjelmassa ja lainattu muillekin studioille – luottokorttiveloitusta vastaan. Kuulemma esimerkiksi Jurassic Parkin joku uudelleenotto on kuvattu tällä kujalla, kun ei ole viitsitty lähteä enää Havaijille uusintaottoa ottamaan.

Tarvikevarastolta

Tämä on aivan tasainen maalattu seinä, mutta kameran linssin läpi näyttää kuin siinä olisi eri syyvyksiä

Batmanin ajokeille oli ihan oma näyttelytilansa

Ja sitten vielä se omatoimisesti kierrettävä alue, josta löytyi myös vaikka mitä

Niinkuin nyt vaikka nämä Frendit-lavasteet

 

Ja se Central Perk -kahvila

Studioilta pois päin ajaessa ajettiin tällaista katua, josta käy hyvin ilmi, että kyllä täällä muutakin viihdettä tällä alueella tehdään.

Ja maanantaiaamulla aikaisin sitten vietettiin aikaa tässä jokseensakin kuuluisassa Los Angelesin ruuhkassa. Ehdittiin kuitenkin lennolle.

San Franciscossa kahdestaan

Mulla on jäänyt puhelimeen näköjään vaan lojumaan viime syksyltä San Francisco -viikonlopun kuvia. Teini meni hackatoniin tai vastaavaan koodauspäivään SF:ään vuorokaudeksi ja päätettiin sitten mennä viikonlopuksi itsekin kaupunkiin viettämään aikaa kahdestaan. Valittiin määränpäiksi kohteita, joissa ei oltu vielä käyty. 

Ensimmäisenä listalla oli Coit tower. Tänne on aiemmin meinattu joskus mennä, mutta oli suljettu remontin takia. Paikan näköalat ja tornin sisällä olevat seinämaalaukset on kyllä vertaansa vailla. 

Luin joskus jotain San Fransiscon portaat tms. kirjaa ja siitä lähtien Sunset districtin 16th Ave Tiled Steps eli mosaiikeilla koristellut portaat on ollut listalla. Tämä alueen asukasprojektina lähtenyt kokonaisuus on kyllä upea. Erilaisia teemoja ja upeasti tehty kokonaisuus. Ja ylhäältä on vielä kivat näkymät lahdelle. 

Ei oltu koskaan myöskään käyty Fort Point -linnoituksella, josta on hyvällä säällä aivan uskomattomat näkymät Golden Gate -sillalle. Siitä lähdettiin myös sitten kävellen itse siltaa pitkin. Eipä ole sitäkään tullut aiemmin tehtyä. Melko tuulistahan tuo lysti on, mutta on se silta vaan uskomattoman hieno. 

Käytiin syömässä italialaisessa ja pubissakin hetken istumassa ja yövyttiin aivan ihastuttavasssa viktoriaanisessa Queen Anne -hotellissa. Talo oli aivan ihana sisältä ja ulkoa, sisustus todella mätsää ulkoasuun, ja kaikki huoneet on erilaisia. Talo on aikoinaan toiminut tyttöjen sisäoppilaitoksena, mutta ei kovin pitkään. Sen jälkeen talo on toiminut monessa eri roolissa päätyen lopulta B&B:ksi. Koulun entinen johtaja kuulemma kummittelee edelleen talossa, mutta ei pelotellen, vaan asiakkaista huolehtien, esimerkiksi nostaen tavaroita lattialta. Uskoo ken uskoo, mutta onneksi luin talon historiasta vasta yöpymisen jälkeen. 

Melko lähellä hotellia on myös Japantown, jossa piipahdimme, mutta vesisateen yllättäessä kuvat taisivat jäädä ottamatta.

Mini road trip: Flagstaff, Tonto National Forest & Phoenix, Arizona

Grand Canyonista suunnattiin Flagstaffiin, jossa yövyimme ja kävimme pikaisesti siinä vanhassakaupungissa. Viehettävä vanha kaupunki, mutta melkoisen pieni kaupunkihan tämä on täällä vuorilla. Seuraavana aamuna suuntasimme sitten kohti Phoenixia, josta kone lähti illalla. Päätimme taas ottaa kiertotien. Tai varsinaisesti ei kauheasti kierrä, ehkä noin 40 mailia tulee matkaan lisää, joten oikea nimi lienee sitten maisemareitti. Flagstaffista Phoenixiin menee siis suora tie, valtatie 17. En tiedä minkälainen tuo tie on, mutta erilaisten matkailusivustojen mukaan se on tavallinen moottoritie, joten tie 87, joka kulkee mm. Tonto National Forestin läpi tarjoaa taatusti enemmän katseltavaa ja ihmeteltävää. Vain sen tien nähneenä, suosittelen lämpimästi.

From Grand Canyon we drove to Flagstaff, AZ. We had time to visit the small old town before going to dinner and getting some much deserved sleep. Next morning we headed to Phoenix. After browsing some travel sites, we decided to take the scenic route (road 87) that adds some 40 miles to the route instead of the highway. I have never driven the highway, but the road 87 is wonderful, I highly recommend driving that if even in the area. Beautiful scenery and not just boring old highway with a lot of trucks.

Flagstaffin vanha kaupunki / Flagstaff old town

Reitti kulki Flagstaffilta (korkeus 2,1 km) lumisilta vuorilta alaspäin ja maisemat vaihtuivat nopeasti kaktusmetsiksi. Siinä sitä sitten aamun pikkupakkaset Flagstaffissa muuttuivat hellelukemiin. Phoenixissa oli sitten jo 30C puoliltapäivin. / The road from Flagstaff (elevation 7000 feet) goes quickly from snowy lake areas to cactus forests between the mountains. Pretty cool. From 30 F in Flagstaff to 90 F in Phoenix in less than 4 hours!

Pysähdyspaikka matkan varrella, todennäköisesti Paysonissa. Voiko paljon amerikkalaisemmalta näyttää? / Pitstop, probably at Payson, AZ. I do not remember for sure.

Jossain vaiheessa reissua tuli puheeksi, että missäköhän päin niitä mustangeja ja muita villihevosia mahtaa Amerikassa vielä asustaa. No, mustangeja ei taida Arizonasta löytyä, mutta melko lähellä Phoenixia Tonto National Forest -metsäalueella on 70-luvulta lähtien elänyt villihevosia. Tai paikalliset kutsuvat näitä villihevoksiksi ja viranomaiset karanneiksi tai 'unclaimed', sillä kukaan ei oikein tiedä, että kenen nämä ovat alunperin olleet, eivätkä ole siis täysin alkuperäisiä tälle alueelle. Näitä on kuulemma yritetty siirtääkin, mutta paikallisten vastustuksesta saavat edelleen vaellella täällä metsässä. / We did travel 1660 miles so that is a lot of time to spend in a car and talk about stuff. At some point I started to wonder where you can still find mustangs or wild horses in the US. Unfortunately you do not have mustangs here in AZ, but I did find that they have wild horses in the Tonto National Forest area, just outside of Phoenix. The locals call these wild horses the authorities call them 'unclaimed horses'. What I read about these is that the horses have lived in this ared from the 70s. No one knows who they belonged to, but now no one owns them. The are not originally native to this area, but they are wild (or unclaimed if you want to put it that way) and living here in the forest. How cool is that? After I read about these it was sure instantly that we had to go and find the horses. And it was not very difficult to do so, these were right next to the road actually. 

Alueella olisi ollut vaikka kuinka monta hienoa virkistysaluetta, mutta kaikissa vaadittiin pysäköimiseen pysäköintipassi, eikä missään näytetty niitä myytävän. Eli jos oikeasti haluaa alueella viettää aikaa, kannattaa selvittää, mistä sellaisen pysäköintipassin saa ostettua. Ilmeisesti jostain kioskeista tai vastaavista Phoenixissa. / There would have been several nice spots to have a picnic, but all of these required a parking permit. We did not see any place where to buy one. So maybe these are intended only for locals that know where to buy a parking pass. If you are planning on staying in the area, you should probably try to find out first where to buy the pass.

Ja koska nyt college-haku on teinillä edessä lähitulevaisuudessa, pistäydyttiin myös ASU:n (Arizona State University) kampuksella. Hienon näköinen paikka, ihan kuin oma kaupunkinsa Phoenixin kupeessa, mutta törkeän kuumahan täällä oli. Helmikuussa +30C. / Since we were in the area we decided to check the ASU campus area. I have seen the college representative talk about this university, but we wanted to see the area ourselves too. Nice looking campus, but hot. Seriously. 90F in February. How hot is it in May? Or summer?

Ilmeisesti kävely ja pyöräily on liian kuumia tapoja siirtyä paikasta toiseen, jokaisen kampusalueen talon edessä oli skeittilautaparkki. / Apparently this is the way how to move between places in the campus area. At least there was a lot of these skate racks in the area.

Ja siihen päättyikin sitten tämä road trip. 1660 mailia eli 2670 kilometriä. Olihan sitä siinä autossa istumista, mutta oli se sen arvoista.

And that was it. The mini road trip, 1660 miles, 3 states in 5 days was almost done. Only flight from Phoenix to SFO left. All I can say is: this is one amazing and beautiful country.