Vancouver: Granville Island & Stanley Park

Ja sitten jälleen takaisin Vancouveriin. Ensimmäisenä suunnattiin Granville islandille, joka on niemeke siinä ennen Vancouverin keskusta-alueita. Matkalla ihasteltiin myös näitä täällä päin maailmaa näkyviä intiaaniaiheisia graffitteja. (Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompana.)

So it was back to Vancouver again. Day 3 of travels. First destination Granville island. Nice native canadian type of graffitti on the way to the island. (Click on the pics to see them better.)

Alue on täynnä pieniä kauppoja ja liikkeitä, ja sieltä löytyy myös kauppahalli. Parkkihallia, jonne jätimme automme, vastapäätä oli nämä hauskasti koristellut viljasiilot. Brasilialainen ystäväni tunnisti nämä kuvista brasilialaisen Os Gemeos -duon kädenjäljeksi. Pikainen googlailu kertoi, että nämä ovat osa Vancouver Biennale 2014-2016 -näyttelyä. Aivan hulvattomat! Kuka on määrännyt, että viljasiilojen pitäisi näyttää tylsiltä?

Granville island is full of cafes, small shops and a huge market. Next to a parking garage where these guys. These used to be dull grey silos, but not any more. Thanks to a Brasilian friend who spotted the style to be the one from the Os Gemeos duo I did some googling. These are actually by the brasilian Os Gemeos brothers, and they are part of the Vancouver Bieannale 2014-2016. What an awesome way to bring color to the city!

Paikan kauppahalli oli aivan uskomattoman ihana. Jos ikinä käyt Vancouverissa, niin tämä on kyllä ehdoton must vierailukohteena. Jännästi pyramideihin asetellut hedelmäkojut, leivonnaiset (tietenkin myös vaahteranlehdillä koristeltuja löytyi), ruokatiskit, jne. jne.

Oh, the Granville Island Public Market. I could have wandered here for hours. Sellers after sellers, funny looking fruit and berry bowls and of course – the maple leaf pastries. 

Eipä ole kauppahallin ulkopuolellakaan hassumpaa. Mikäs siinä on istuskellessa penkillä, katsella melojia ja muuta vesiliikennettä ja vielä aivan keskustan tuntumassa.

It is not too bad outside the market either. You could just sit here and watch the kayaks, the water, the city and people for the remaining hours in the day. :)

Mutta meillä oli ohjelmassa päivälle muutakin. Kaupungin läpi ajellessa pysähdyttiin Marine Buildingin kohdalle, jonka art deco -yksityiskohdat ovat ihanat. Valitettavasti kuviin tullut varjo peittää kuvissa yksityiskohtia. Normaalisti käsittääkseni tänne pääsee sisällekin katsomaan vielä kauniimpia yksityiskohtia, mutta maanantai, jonka olimme Vancouverissa oli joku paikallinen vapaapäivä ja tämä paikka oli suljettu. 

One of the most beautiful buildings in the city is the Marine Building. Due to the shadows you can´t actually see it in all its glory here. If I understood correctly, it is usually open to public and you can see the insides of the building as well. But we had not realised that the Monday we were there was a local holiday, so the doors to this building were tightly closed. Unfortunately.

Pikaisia räpsäyksiä autosta käsin. Ylemmässä kuvasssa Science World at Telus World of Science -tiedekeskus ja alemmassa Vancouverin kirjasto. Luin tässä taannoin artikkelin maailman kauneimmista kirjastoista ja siitä lähtien olen yrittänyt myös kurkata jostain kartasta tai TripAdvisorista, että onko paikallinen kirjasto vierailun arvoinen. Tänne ei kuitenkaan menty sisään, kun oltiin menossa toiselle puolelle kaupunkia.

Some quick pictures taken from the car. Science World at Telus World of Science and the public library. I read an article once that listed the most beautiful libraries in the world. I usually never visit a library while traveling, but I should pay more attention to these beautiful buildings. This time we did not go inside though.

Keskustan toisella puolella on English Bay, josta löytyy muun muassa ranta, siis hiekkaranta aivan kaupungin keskustan vierestä. Istahdettiin sinne rantapolulle tai kävelytien viereen syömään kauppahallista ostetut eväämme. Hieman sekalaista seurakuntaa nuo eväät, mutta jokainen valitsi erilaisen pullan tai piirakan maistettavaksi. Ja kun kerran täällä Kaliforniassa ei saa oikeastaan mistään viinimarjoja, niin pitihän niitä ostaa edes vähän maisteltavaksi, vaikkei niitä normaalisti koskaan näin eväänä pussista olekaan tullut syötyä. Maistui ne kyllä samanlaiselta kuin Suomessakin.

On the other side of the city is English Bay, lovely seaside walking area and a beach right next to the city!! How awesome is that? We decided to eat our picnic breakfast (or whatever) that we bought from the public market. Everyone wanted to try a different type of pastry. I do not usually eat white currants just like that, they are usually put into a pastry of juice etc. But since you can´t get currants from California, we just had to buy some. And yes, they tasted just like at home in Finland.

English Bay

English Bayn jälkeen suuntasimme lähellä olevaan Stanley Parkiin. Tänne moni oli vuokrannut polkupyörät, joilla varmaan pääsikin kätevästi paikasta toiseen. Alkuun tuntui, ettei vapaata parkkipaikkaa löytynyt millään, mutta kun pääsee siitä akvaarioon menevien ruuhkasta, niin alkoihan niitä paikkojakin löytyä. Liikennettä oli kyllä varsin reippaasti niinkuin alla olevasta kuvastakin näkee. :) Nämä hanhet osasivat sentään liikennesäännöt ja ryhmittyä ensin oikein haluamalleen kaistalle.

If you are planning to go to English Bay and Stanley Park, you should think about renting a bike. We didn´t, but should have done that. Nice summer day that also was a public holiday of some sort, it was really hard to find a parking spot at first from Stanley Park. And there was a lot of traffic. Including these geese that surely knew their traffic rules!!

Stanley Park on kyllä ihan pakollinen turistikohde. Ihana puisto aivan kaupungin vieressä. Täällä ihmiset viettävät aikaa, lenkkeilevät, ottavat aurinkoa, katsovat maisemia jne. Silta muistuttaa etäisesti San Franciscon ylpeyttä, vaikka väriltään poikkeaakin siitä. Tarina kertoo, että sillan rakentajat olivat irlantilaisia. Liekö värillä viitattu tähän taustaa vai ei, sitä ei meidän kuulema tarina kerro.

Stanley Park is a must see. It is a beautiful park right next to the city. The bridge remains slightly of the Golden Gate bridge, but this was built by the Irish. The story does not tell, if it was painted green, because the builders were Irish or is it just a coincidence.

Kävelyä ja ihmettelyä Stanley Parkissa maanantai-iltapäivän ohjelmassa.

Just wandering here and there in the Stanley Park.

Vancouverin tavoitteena on olla vihrein, ja siis ekologisin, kaupunki vuoteen 2020 mennessä. Oikeasti siellä kasvoi puita parvekkeilla. :-O

Vancouver has an action plan to be the greenest (and most ecological) city in the year 2020. And yes, there actually was a lot of balconies and rooftops that had trees growing on them. I have actually never seen balcony trees before, but what the heck – why not?

Hotellille palattuamme kävimme lähikaupassa hakemassa jotain pientä syötävää. Ja mitäs siellä karkkihyllyssä olikaan. Pakkohan näitä oli muutama ostaa jo muutenkin pursuaviin matkalaukkuihin. Valmistusmaa näyttää olevan Hollanti, mutta kaikille olen kertonut, että löysin suomalaisia karkkeja Kanadasta. 1,50 kanadan dollaria, joka on siis suunnilleen euron / pussi. Siis törkeän halpoja! Jos oltaisiin matkustettu useamman kassin kanssa, niin olisin ostanut useamman. Puolisolle sanoin, että seuraavalla kerralla sitten ajetaan autolla Kanadaan ja mennään lakritsiostoksille. :D

We went shopping to the store next to our hotel and found Leaf English liquorice. Leaf used to be a Finnish company, so these are actually Finnish candy (who cares that they are actually made in the Netherlands nowadays?). So another "oh this feels like Finland" feeling for that day. Currants and liquorice, I just love Canada!

Whistler, Kanada / Whistler, Canada

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti lähteä käymään Victoriassa, joka on saari siinä Vancouverista vähän matkan päästä. Ei oltu kuitenkaan varattu lauttareissua ajoissa, eikä sitten onnistuttu saamaan samalle päivälle lauttamatkaa sinne ja takaisin, joten suunnitelmat vaihtuivat lennossa. (Opetus: vaikka kuinka kiire olisi, selvitä etukäteen, pitääkö varata johonkin liput etukäteen.) No, jäipä jotain nähtävää seuraavallekin kerralle. Päätettiin sitten lähteä ajelemaan Whistleriin, joka on yksi maailman parhaimmista hiihtokohteista talvella, mutta joka oli ihan kiva paikka kesälläkin. Matkalla kyltit muuttuivat kaksikielisiksi, vähän niinkuin Suomessakin. (Klikkaa kuvia nähdäksesi ne isompina.)

Originally we were planning to go to Victoria, the island near Vancouver. You live, you learn. Do book the ferry tickets in advance, especially during the summer months. We did not find any tickets for a same day return tickets, so change of plan it was. Whistler is one the greatest places to ski, at least that is what I have heard. But it is not a bad pick for a summer trip either. You know that you are in the Squamish and Lil´wat native culture areas when the road signs start to have two languages in them. (Click on the pics to see them bigger.)

Whistlerhän oli se toinen paikka, jossa Vancouverin 2010 talviolympialaiset järjestettiin.

Whistler was the other place where the 2010 Winter Olympics were held (and Vancouver was the other).

Kylän ja vuorten välissä virtasi vesi, jossa voisi käsittääkseni laskea koskeakin. 

Between the village and the mountains was the rapids, where you could water raft.

Ja koska en edelleenkään ole mikään korkeiden paikkojen ystävä, en tajua, miten tungin itseni jälleen roikkumaan ilmassa. Päätettiin siis lähteä "Peak to Peak" eli huipulta toiselle -kierrokselle. Yhdellä hiihtohissillä ensin ylös..

Still not a fan of the heights. But what can you do when you are traveling to the mountains? So we bought tickets to the Peak to Peak experience. At this point I was still almost laughing. 

Whistler on karhujen kotipaikka. Kuulemma päivittäin ihmiset bongaavat noista (hiihto)hisseistä karhuja tuolta polun tai puiden reunuksilta. Meidän karhubongaukset kyllä jäivät vain näihin vähemmän eläviin versioihin. Talvella kuulemma niitä kulkee pitkin kylääkin. Pitää siis ilmeisesti mennä tännekin joskus vielä uudestaan.

I hear that Whistler is full or bears. Every day tourists spot bears from the lifts on the trails or next to the trees. Unfortunately we did not spot any. Bummer. So we had to stick with the non-lively ones pictured here.

Ensimmäisen hissimatkan jälkeen odotti kauniit maisemat.

The scenery at the first lift stop was really amazing.

Seuraava hissimatka olikin sitten näiden vuorenhuippujen välillä. Ei jääty todellakaan odottamaan sitä erikoisvaunua, jossa olisi pohja ollut lasista ja olisi voinut katsella alla olevia maisemia. Tässä vaiheessa alkoi itsellä jo vähän hymy hyytyä.

Next it was time for the Peak to Peak lift. There is at least one gondola lift that has a glas floor, so that you can see what is under you. Too extreme for me. Anyway, at this point, I was not smiling so much anymore...

Ja tottakai sieltä toiselta huipulta löytyi sitten myös palkintokoroke. Itseni ylittämisestä olisin kyllä ansainnut kultamitalin.

And of course there is more Olympic things up there. Welcome to the medal ceremony! I should have gotten a gold medal just for not freaking out in the gondola lift.

Alaskin päin olisi voinut lähteä, mutta kun nyt kerran vielä ylemmäskin yhdellä hissillä pääsi, niin ei kun sinne. Oikeasti hymy hyytyi, kun edessä ja alla oli aika karun näköistä vuorenseinämää. Mutta kun kerran täällä oltiin, niin ylös oli itsensä pakotettava.

We could have totally stayed on that level or go down, but since there was still one lift going up, up we go. I do this solely for my family and for the family experience, but I can tell you I was not smiling anymore with all that rock in front of me and under me. But up we go.

Ja oli se sen arvoista! Tämä on korkein paikka, mihin Whistlerissä voi päästä.

But it was totally – I mean TOTALLY – worth it. It was so much more beautiful than you can see it here in the photos.

Ja mikä menee ylös, tulee myös alas..

And what goes up, must come down too.

Tässä on ihan ilmainen vinkki suomalaisille hiihtokeskuksille. Tuolla oli kokonaisia hiihtohissejä pelkästään pyörille. Eli pyörät vaan hissiin, itse perässä toiseen (tai ennen, en ole ihan varma), ja eikun sitten vaan ylhäältä pyörällä mäkeä alas.

There were a lot of mountain bikers, too. You just put your bike on the bike lift, go to another one yourself and up you go. And go down superfast with your bike. That looked like a bunch of fun actually.

Whistlerissä on alkuperäiskansojen The Squamish and Lil´wat people cultural center -kulttuurikeskus. Valitettavasti sitä oltiin jo melkein sulkemassa, kun oltiin siinä nurkilla. Olisi varmaankin ollut vierailemisen arvoinen, tämä kuva on ala-aulasta, mistä olisi voinut ostaa pääsyliput.

There is a The Squamish and Lil´wat people cultural center in Whistler, but we did not have time to go there really. I did go to their gift shop and bought a beautiful whale scarf. I hear it is really worth a visit though, if you have time.

Takaisin Vancouveriin ajellessa nähtiin tällainenkin. Yllätys yllätys, ei tietenkään nähty yhtään oikeaa valkopäämerikotkaa, siksi on kuva vaan kyltistä.

We passed the winter home of the bald eagles. Since we did not see any eagles, I have to share the picture of the sign at least...

Kanadalaiset sitten näyttävät rakastavan vaahteroitaan. Vaahteranlehtikuvia oli joka paikassa bensapumpuista tienviittoihin.

The canadians seem to love their maple leafs. They are just everywhere. :)

Matkan varrella Whistleristä Vancouveriin on kait useampiakin vesiputouksia, mutta nämä Shannon Falls -putoukset ovat niin lähellä tietä, että ne kannattaa kyllä käydä kurkkaamassa, jos tuolla ajelee. Elokuussa tosin oli vettä jo vähän vähänlaisesti.

The Shannon Falls are really close to the highway, so we stopped there briefly too. In August there is not so much water anymore, but this would be probably really beautiful in the spring. But since I am from a relatively flat country with no falls coming from the mountains, any waterfall just look awesome.

Ja sitten vaan takaisin hotellille, syömään ja nukkumaan. Ei tarvinnut vuoristoilman jälkeen paljon nukkumattia odotella.

And so it was time for dinner and sleep. A lot of sleep.

Vancouver: Gastown & Vancouver Lookout

No niin, vihdoin olen käynyt kesälomareissun kuvat läpi, joten jokohan saisi aikaiseksi näistä blogattuakin. Reissu alkoi lennolla San Jose - Seattle, josta vuokrattiin auto, ja ei kun sitten huristelemaan kohti Kanadaa. Jos aikoo vuokra-autolla ylittää USA:n ja Kanadan rajan, niin siitä pitää vaan kertoa autoa vuokratessa ja antavat vuokraamosta sellaisen erillisen paperin/kortin, jossa kerrotaan auton vakuutustiedot. Olimme aamupäivästä liikkeellä ja valtioiden rajalla puolen päivän paikkeilla, joten rajalla ei ollut kauheasti ruuhkaa. Odotteluun meni vain 20 minuuttia. Tullimies halusi katsoa passin, Green cardin ja kyseli, että missä asutaan ja mihin ollaan menossa ja miksi, ja se oli sillä selvä. Nokka kohti Vancouveria vaan.

Finally I have gone through all the vacation pictures from August (!!). So there is a chance that I will finally write the blog posts, too. We started our vacation with a San Jose - Seattle flight early in the morning on a Saturday. Then we picked our rental car with the extra insurance card that you need when driving to Canada. We were on the border right after noon, so it was not very busy, we had to wait only about 20 minutes. After a couple of questions and showing the necessary IDs, we were in Canada. First time ever for all of us. And so we headed to Vancouver. 

Suunnattiin sitten kohti Vancouverin keskustaa, tarkemmin siis vanhaan Gastown-kaupunginosaan ja siihen liepeille. Alue on tosi viehättävä ja historiallinen, paljon vanhaa, mutta myös uutta. Rakennukset ovat vanhoja, mutta alueella on hurjan paljon trendikkäitä ruokapaikkoja ja pieniä putiikkeja. Myös kukka-asetelmia ja puita on joka puolella. Kaikki turistit kuvaavat ilmeisesti aina tämän höyryllä toimivan kellon, joten pitihän siihen sitten itsekin pysähtyä. 

When arriving to Vancouver we headed to the city and to Gastown district to be precise. That area is really pretty, historic area, that has a lot of old buildings, but new life in them. Cafes, restaurants, small boutiques etc. It is also really park like, with a lot of flower arrangements and trees. Fist stop was - very touristy of us - the old steam clock.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin Gastownin rajoille ja Vancouver Lookout -torniin. Jos ei aiemmista postauksistani ole vielä riittävän hyvin käynyt ilmi, niin en ole mikään korkeiden paikkojen, varsinkaan ihmisten rakentamien korkeiden paikkojen, ystävä. Tuonne torniin menevä hissi menee sitä tornin ulkoreunaa pitkin ja siinä on lasi-ikkunat, eli näet koko ajan maisemat, kun nouset ylös. Varmaan tosi kiva, jos tykkää sellaisesta... Taputin itseäni kyllä selkään, kun suoriudun ylös asti ilman mitään paniikkikohtausta. 

So next we headed to the Vancouver Lookout. The tower is a really good way to see the city and how different it is from area to area. I am not a big fan of hights, especially man made hights. I was really proud of myself, that I did not totally freak out, when I realised that the elevator is on the outer surface with glass walls / windows, so you can watch the scenery the whole time that it goes up. And it does not go super fast...

Mutta kaupunki kyllä näkyi tornista tosi hyvin. Osuimme paikalle vielä opastetun kierroksen aikaan, joka oli todella hyvä ja informatiivinen. Opas kertoi eri alueista ja niiden historiasta. Vancouverissahan järjestettiin talviolympialaiset 2010, ja olympialaisten avajaiset pidettiin näistä tornissa otetuissa kuvista tuossa kolmannessa kuvassa näkyvällä stadionilla. Kaupungissa on panostettu myös todella paljon kestävään ja ekologiseen kehitykseen, ja neljännessä tornista otetussa kuvassa näkyvä nurmikkoalue on itse asiassa olympialaisten toimittajien rakennuksen katto. Nurmikko tuo vihreyttä kaupunkiin, mutta toimi myös jotenkin muistaakseni eristeenä rakennukselle, joka oli muutenkin mahdollisimman ekologinen.

But the elevator ride was totally worth it. You can get a really good look over the town and the different areas. There was also a free guided tour starting just after our arrival. I can so recommend that, you get to learn so much about the city and the mountains around it during those 40 minutes. Vancouver was the place for winter olympics in the 2010. And you see tiny climpses of places that are olympic. Like the stadium where they held the opening and closing ceremonies (3. picture down) and the ecologic building (the green roof on the 4. picture down), that was the home for all the sports journalists reporting the olympics. The green grass is to make the city greener, but if I remember correctly, also to preserve heat inside the building.

Ja sitten takaisin Gastowniin ja viehättävien rakennusten ja kukkaloiston keskelle. "Gassy" Jack -patsas kuvaa merimies Jack "Gassy" Deightonia, joka avasi aikoinaan ensimmäisen saluunan alueelle.

Back to the Gastown we went, beautiful buildings and every color flowers. And the statue of Jack "Gassy" Deighton, who was the seaman that opened the first saloon in this district.

Ja kylteistä huomasi, että enää ei olla missään Yhdysvalloissa. London Drugs on paikallinen kauppaketju, joka keskittyy lähinnä lääkkeiden, kosmetiikan ja elektroniikan myyntiin. On siinä kanssa kauppaketjulle nimi keksitty. Toinen, mistä tiesi heti, ettei olla enää USA:ssa oli tupakkakaupat, jotka mainosti kuubalaisia sikareita. Tänne USA:han niitä kun ei saa tuoda. Kaupasta olisi saanut näköjään myös ehtaa, ruotsalaista nuuskaa. Joka paikkaan nekin kanssa kerkiää. 

People were mostly speaking English and there were a bunch of American restaurant and market chains, but there were some things that told you that we are not in the US anymore. "London Drugs" - whoever invented that name to a pharmacy/cosmetics/household/electronic store chain? I did not go in and ask, if they actually have drugs, but still found the name funny. And a tobacco store was selling cuban cigars, definitely something that you couldn´t get here. And you know those Swedish that sell their stuff everywhere, like "Real Swedish Snus". Jealous of the Swedish exports - naah, I just wish I had invented Ikea and Marabou chocolate. ;)

Vancouver vaikutti tosi kivalta kaupungilta, mutta ainakin tuossa Gastownin alueella ja sen laitamilla oli kyllä aivan järjetön määrä kodittomia. Eivät mitenkään uhkaile ihmisiä, mutta rahaa saattavat pyytää ja yksi esimerkiksi availi parkkihallin ovea sinne meneville ihmisille, joten pakkohan siinä on oikeastaan ainakin jotain hiluja antaa. Gastownin rajalla tosiaan oli kokonaisen korttelin matkalla jalkakäytävälle majoittuneita, todennäköisemmin pilvessä olevaa väkeä, joten ei siinä kauhean pitkäksi aikaa halunnut jäädä sitä osaa kaupunkia ihmettelemään. Vaan suunnistettiin sitten lepäämään kaupungin ulkopuolelle, josta olimme varanneet majoituksemme. Ja seuraavana päivänä kohti uusia kohteita.

We really liked Vancouver and the Gastown area. One thing that came as a surprise to me though was how much homeless people there is in the city. Some of them sitting on the sidewalk in the Gastown area or just after that. Some of them were asking money, some opening parking garage doors and asking money, but nothing that would make you scared in the city. Anyways it was time to head outside the city and to the hotel that we had reserved and get ready for a trip to Whistler. I will write about that hopefully soon.

Vielä hampaista ja terveydenhuollosta

Päivät menee hurjaa vauhtia ja sitä ei oikein ehdi saada mitään ylimääräistä aikaiseksi. Elokuun lomakuvatkin on vielä käymättä läpi ja blogitekstiä niitä kirjoittamatta. Viimeiset viikot on taas ollut kaikkea syksyn juttuja, koulun alkua, vanhempainiltoja, opinto-ohjaajalla käyntiä jne. Ja teinin hammasleikkaus.

Hammasten oikomishoidon alkuun kuuluu pakollinen röntgenkuvan otto, jotta tiedetään, että mikä hampaiden tilanne on. No, yllätys yllätys, siellähän oli sitten jumissa melkein kokonaan kehittyneet viisaudenhampaat, jotka a) kasvavat vinoon ja b) eivät mahtuisi leukaan tällä hetkellä. Teinillä on siis teinin leukaluusto, mutta aikuisen hampaat. Ja sehän tietty tarkoittaa sitä, että ne pitää poistaa mahdollisimman alkuvaiheessa oikomishoitoa, ettei niiden kasvaminen runttaa hampaita vielä enemmän.

Täällä siis nuo hammaslääkärit tuppaavat näköjään olevan melko pienillä praktiikoilla (toki tällaisia vastaavia perhelääkäreiden klinikoitakin löytyy, jotka hoitavat aivan pienellä vastaanotolla, eli koske pelkästään hammaslääkäreitä). Se siis tarkoitti, että sen lisäksi, että käymme tietyllä hammaslääkärillä, ja tietyssä toisessa paikassa oikomishoidossa, niin piti sitten vielä löytää se suukirurgi tätä operaatiota varten. Oikojahammaslääkäri suositteli tiettyä kirurgia tältä alueelta ja nyt täytyy sanoa, että käväisin vilkaisemassa vain hänen tietonsa Yelpissä ja käytiin hänen luonaan konsultaatiossa ja valittiin hänet. En siis jaksanut alkaa googlailemaan ja selvittelemään, että kuka olisi paras tähän hommaan jne. Meidän hammashoitovakuutus korvaisi kuitenkin ihan saman summan oli se leikkaava lääkäri kuka tahansa.

Konsultaatiossa kävi sitten ilmi, että lääkärin suositus ja "maan tapa" on leikata kaikki neljä hammasta kerralla kevyessä anestesiassa. Yritin siinä hetken ehdotella, että eikö ne nyt voisi ottaa yhden kerrallaan, tai paikallispuudutuksessa, mutta lääkärin mielestä sellaista kidutusta ei haluaisi kenellekään. Se yksi kerrallaan ja paikallispuudutus on se eurooppalainen tapa, täällä Amerikassa pyritään huolehtimaan, ettei jää mitään psykologisia ongelmia (juu..) siitä kivusta ja muusta, siksi humautetaan ne kevytanestesiaan ja otetaan kaikki kerralla, ettei jatkuvasti tarvi kärsiä. Kevytanestesiassa on kuulemma ikäänkuin kyllä hereillä, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain muualla, semisti taju kankaalla, ettei kauheasti jaksa välittää mitä ympärillä tapahtuu. Yritin sitten selvitellä näitä kokemuksia muualta, että kuinka järjevää ja kivuliasta tällainen on, mutta mies ja teini oli sitä mieltä, että kaikki kerralla pois vaan.

Leikkaus sinänsä oli suhteellisen nopea, 40 minuuttia leikkauksen alusta siihen, että pääsin katsomaan teiniä heräämöön. Jossa se oli ihan sekaisin vielä siitä anestesiasta. Kuulemma teinillä on sen verran vauhdikas aineenvaihdunta, että anestesia-ainetta oli pitänyt lisäillä vähän reippaammalla kädellä. Olin varmaan itse siinä heräämössä jossain määrin shokissa, kun teini nuokkui siinä, silmät pyöri päässä ja sammalsi, jääkääreet pään ympärillä. Ja sellaisessa kunnossa se lähetettiin kotiinkin. Onneksi runsas nesteen juonti alkoi pikkuhiljaa selvittää teinin päätä, mutta kyllä mä muutaman kerran kirosin, että missä kunnossa täällä oikein lapset lähetetään kotiin toipumaan. Vastuu toki siirtyy tällöin vanhemmalle, eikä se ole sillä lääkärillä ja muulla henkilökunnalla... Ettei vaan siis haasteta oikeuteen tai jotain. Hohhoijaa. Teini ei muista leikkauksesta ja kotiin tulosta yhtään mitään, lääkärin ja hoitajan äänet oli kuulemma kuitenkin leikkauksen aikana kuullut. Puudutusainettakin olivat antaneet sen verran, että vielä 8 tuntia leikkauksen jälkeen oli kuulemma huulet tunnottomat. Ettei vaan tuntisi niin kipuja ja tulisi niitä psykologisia traumoja.. Hohhoijaa edelleen. Reseptit tuli penisilliiniin ja panacodia vastaavaan aineeseen, sekä ohje antaa 6 tunnin välein kolme Buranaa vastaavaa tablettia. Sitä kodeiinipitoista lääkettä ei edes haettu, eikä teini tarvinnut särkylääkettä leikkauspäivän jälkeen (ehkä ei olisi tarvinnut edes silloin, mutta annettiin, kun käskettiin). Mutta lääkkeiden annostusohjehan oli taas ehkäistä niitä mahdollisia kipuja ja traumoja kivusta. Paraneminen on ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Nyt pitää enää kerran päivässä sellaisella ruiskulla huuhtoa alaleuan kuoppia, kunnes menevät umpeen. Jos jotain kipua tai turvotusta vielä tulee, niin sitten vaan takaisin vastaanotolle. Se kun kuulemma kuuluu hintaan. Jaa se hinta, 500 dollaria / hammas ja vielä 500 $ samanmoinen siitä anestesiasta. Meillä on puolison firman tarjoamista hammasvakuutuksista se kattavin, mutta ei sekään mikään kovin kattava ole, omasta pussista jäi maksettavaksi n. 40 % kuluista. Tuli vähän vanhoja aikoja ja YTHS:n hampaanpoistoa ikävä, siellä kun yhden hampaan poisto taisi maksaa aikoinaan 10 markkaa. Kyllä näillä kustannuksilla pitäisi olla nyt hammaskalusto kohta enemmän kuin tiptop.

Rannalla ja valaita Half Moon Bayssa / Whales at Half Moon Bay

(See English in italics. I´m trying, if this would be an easier to find the EN notes from the other text.)

Työkaveri vihjasi, että Half Moon Bayssa, vajaan tunnin ajomatkan päästä meiltä, on nyt liikkeellä todella paljon valaita. Ennätyksellisen paljon jopa, ja ovat selkeästi paikalla etsimässä ruokaa. Muuttomatkalla olevia valaitahan tälläkin alueella näkyy kuulemma usein, mutta pysyttelevät silloin kauempana rannasta. Nämä ruokaa etsivät pyörivät tässä alueella sitten edes takaisin. No, koska onhan tässä vielä kesää jäljellä pakattiin kimpsut ja kampsut biitsi-päivää varten ja otettiin kamera varmuuden vuoksi mukaan.

Someone said 'whale'? What, where? Let´s go and see them already. What are we waiting for?
A colleague of mine told me that there are a lot of whales currently in the Half Moon Bay area. So beach day it is. And cameras ready.

Ensin suunnattiin kävelylle rantareittiä pitkin ja kuljettiin tällaisen saalistajan perässä.
First we headed for a walk along the beach trail and followed this raptor. 

Useampikin vene oli lähtenyt alueelle katsastamaan, että löytyisikö valaita.

There were several boats waiting for the whales, too.

Päivän päätähteä sai vähän odotella, mutta sitten ryhävalas ilmestyi ihan yht´äkkiä ja paljon lähemmäksi kuin kuvittelinkaan.

And suddenly there was a humpback whale lung feeding very close to the shore.

Parkkipaikan vierestä löytyi vielä tällainen kurkistelija. 

This fellow was peeking from his hole next to the parking lot.

Lähes täydellinen päivä rannalla siis.
Perfect day at the beach it was.

Ja tässä vielä rannalta käsin kuvattu vähän heiluva video siitä ryhävalaasta.

And a bit shaky video, starring: humpback whale.