Vancouver: Gastown & Vancouver Lookout

No niin, vihdoin olen käynyt kesälomareissun kuvat läpi, joten jokohan saisi aikaiseksi näistä blogattuakin. Reissu alkoi lennolla San Jose - Seattle, josta vuokrattiin auto, ja ei kun sitten huristelemaan kohti Kanadaa. Jos aikoo vuokra-autolla ylittää USA:n ja Kanadan rajan, niin siitä pitää vaan kertoa autoa vuokratessa ja antavat vuokraamosta sellaisen erillisen paperin/kortin, jossa kerrotaan auton vakuutustiedot. Olimme aamupäivästä liikkeellä ja valtioiden rajalla puolen päivän paikkeilla, joten rajalla ei ollut kauheasti ruuhkaa. Odotteluun meni vain 20 minuuttia. Tullimies halusi katsoa passin, Green cardin ja kyseli, että missä asutaan ja mihin ollaan menossa ja miksi, ja se oli sillä selvä. Nokka kohti Vancouveria vaan.

Finally I have gone through all the vacation pictures from August (!!). So there is a chance that I will finally write the blog posts, too. We started our vacation with a San Jose - Seattle flight early in the morning on a Saturday. Then we picked our rental car with the extra insurance card that you need when driving to Canada. We were on the border right after noon, so it was not very busy, we had to wait only about 20 minutes. After a couple of questions and showing the necessary IDs, we were in Canada. First time ever for all of us. And so we headed to Vancouver. 

Suunnattiin sitten kohti Vancouverin keskustaa, tarkemmin siis vanhaan Gastown-kaupunginosaan ja siihen liepeille. Alue on tosi viehättävä ja historiallinen, paljon vanhaa, mutta myös uutta. Rakennukset ovat vanhoja, mutta alueella on hurjan paljon trendikkäitä ruokapaikkoja ja pieniä putiikkeja. Myös kukka-asetelmia ja puita on joka puolella. Kaikki turistit kuvaavat ilmeisesti aina tämän höyryllä toimivan kellon, joten pitihän siihen sitten itsekin pysähtyä. 

When arriving to Vancouver we headed to the city and to Gastown district to be precise. That area is really pretty, historic area, that has a lot of old buildings, but new life in them. Cafes, restaurants, small boutiques etc. It is also really park like, with a lot of flower arrangements and trees. Fist stop was - very touristy of us - the old steam clock.

Pikaisen ruokatauon jälkeen suunnattiin Gastownin rajoille ja Vancouver Lookout -torniin. Jos ei aiemmista postauksistani ole vielä riittävän hyvin käynyt ilmi, niin en ole mikään korkeiden paikkojen, varsinkaan ihmisten rakentamien korkeiden paikkojen, ystävä. Tuonne torniin menevä hissi menee sitä tornin ulkoreunaa pitkin ja siinä on lasi-ikkunat, eli näet koko ajan maisemat, kun nouset ylös. Varmaan tosi kiva, jos tykkää sellaisesta... Taputin itseäni kyllä selkään, kun suoriudun ylös asti ilman mitään paniikkikohtausta. 

So next we headed to the Vancouver Lookout. The tower is a really good way to see the city and how different it is from area to area. I am not a big fan of hights, especially man made hights. I was really proud of myself, that I did not totally freak out, when I realised that the elevator is on the outer surface with glass walls / windows, so you can watch the scenery the whole time that it goes up. And it does not go super fast...

Mutta kaupunki kyllä näkyi tornista tosi hyvin. Osuimme paikalle vielä opastetun kierroksen aikaan, joka oli todella hyvä ja informatiivinen. Opas kertoi eri alueista ja niiden historiasta. Vancouverissahan järjestettiin talviolympialaiset 2010, ja olympialaisten avajaiset pidettiin näistä tornissa otetuissa kuvista tuossa kolmannessa kuvassa näkyvällä stadionilla. Kaupungissa on panostettu myös todella paljon kestävään ja ekologiseen kehitykseen, ja neljännessä tornista otetussa kuvassa näkyvä nurmikkoalue on itse asiassa olympialaisten toimittajien rakennuksen katto. Nurmikko tuo vihreyttä kaupunkiin, mutta toimi myös jotenkin muistaakseni eristeenä rakennukselle, joka oli muutenkin mahdollisimman ekologinen.

But the elevator ride was totally worth it. You can get a really good look over the town and the different areas. There was also a free guided tour starting just after our arrival. I can so recommend that, you get to learn so much about the city and the mountains around it during those 40 minutes. Vancouver was the place for winter olympics in the 2010. And you see tiny climpses of places that are olympic. Like the stadium where they held the opening and closing ceremonies (3. picture down) and the ecologic building (the green roof on the 4. picture down), that was the home for all the sports journalists reporting the olympics. The green grass is to make the city greener, but if I remember correctly, also to preserve heat inside the building.

Ja sitten takaisin Gastowniin ja viehättävien rakennusten ja kukkaloiston keskelle. "Gassy" Jack -patsas kuvaa merimies Jack "Gassy" Deightonia, joka avasi aikoinaan ensimmäisen saluunan alueelle.

Back to the Gastown we went, beautiful buildings and every color flowers. And the statue of Jack "Gassy" Deighton, who was the seaman that opened the first saloon in this district.

Ja kylteistä huomasi, että enää ei olla missään Yhdysvalloissa. London Drugs on paikallinen kauppaketju, joka keskittyy lähinnä lääkkeiden, kosmetiikan ja elektroniikan myyntiin. On siinä kanssa kauppaketjulle nimi keksitty. Toinen, mistä tiesi heti, ettei olla enää USA:ssa oli tupakkakaupat, jotka mainosti kuubalaisia sikareita. Tänne USA:han niitä kun ei saa tuoda. Kaupasta olisi saanut näköjään myös ehtaa, ruotsalaista nuuskaa. Joka paikkaan nekin kanssa kerkiää. 

People were mostly speaking English and there were a bunch of American restaurant and market chains, but there were some things that told you that we are not in the US anymore. "London Drugs" - whoever invented that name to a pharmacy/cosmetics/household/electronic store chain? I did not go in and ask, if they actually have drugs, but still found the name funny. And a tobacco store was selling cuban cigars, definitely something that you couldn´t get here. And you know those Swedish that sell their stuff everywhere, like "Real Swedish Snus". Jealous of the Swedish exports - naah, I just wish I had invented Ikea and Marabou chocolate. ;)

Vancouver vaikutti tosi kivalta kaupungilta, mutta ainakin tuossa Gastownin alueella ja sen laitamilla oli kyllä aivan järjetön määrä kodittomia. Eivät mitenkään uhkaile ihmisiä, mutta rahaa saattavat pyytää ja yksi esimerkiksi availi parkkihallin ovea sinne meneville ihmisille, joten pakkohan siinä on oikeastaan ainakin jotain hiluja antaa. Gastownin rajalla tosiaan oli kokonaisen korttelin matkalla jalkakäytävälle majoittuneita, todennäköisemmin pilvessä olevaa väkeä, joten ei siinä kauhean pitkäksi aikaa halunnut jäädä sitä osaa kaupunkia ihmettelemään. Vaan suunnistettiin sitten lepäämään kaupungin ulkopuolelle, josta olimme varanneet majoituksemme. Ja seuraavana päivänä kohti uusia kohteita.

We really liked Vancouver and the Gastown area. One thing that came as a surprise to me though was how much homeless people there is in the city. Some of them sitting on the sidewalk in the Gastown area or just after that. Some of them were asking money, some opening parking garage doors and asking money, but nothing that would make you scared in the city. Anyways it was time to head outside the city and to the hotel that we had reserved and get ready for a trip to Whistler. I will write about that hopefully soon.

Vielä hampaista ja terveydenhuollosta

Päivät menee hurjaa vauhtia ja sitä ei oikein ehdi saada mitään ylimääräistä aikaiseksi. Elokuun lomakuvatkin on vielä käymättä läpi ja blogitekstiä niitä kirjoittamatta. Viimeiset viikot on taas ollut kaikkea syksyn juttuja, koulun alkua, vanhempainiltoja, opinto-ohjaajalla käyntiä jne. Ja teinin hammasleikkaus.

Hammasten oikomishoidon alkuun kuuluu pakollinen röntgenkuvan otto, jotta tiedetään, että mikä hampaiden tilanne on. No, yllätys yllätys, siellähän oli sitten jumissa melkein kokonaan kehittyneet viisaudenhampaat, jotka a) kasvavat vinoon ja b) eivät mahtuisi leukaan tällä hetkellä. Teinillä on siis teinin leukaluusto, mutta aikuisen hampaat. Ja sehän tietty tarkoittaa sitä, että ne pitää poistaa mahdollisimman alkuvaiheessa oikomishoitoa, ettei niiden kasvaminen runttaa hampaita vielä enemmän.

Täällä siis nuo hammaslääkärit tuppaavat näköjään olevan melko pienillä praktiikoilla (toki tällaisia vastaavia perhelääkäreiden klinikoitakin löytyy, jotka hoitavat aivan pienellä vastaanotolla, eli koske pelkästään hammaslääkäreitä). Se siis tarkoitti, että sen lisäksi, että käymme tietyllä hammaslääkärillä, ja tietyssä toisessa paikassa oikomishoidossa, niin piti sitten vielä löytää se suukirurgi tätä operaatiota varten. Oikojahammaslääkäri suositteli tiettyä kirurgia tältä alueelta ja nyt täytyy sanoa, että käväisin vilkaisemassa vain hänen tietonsa Yelpissä ja käytiin hänen luonaan konsultaatiossa ja valittiin hänet. En siis jaksanut alkaa googlailemaan ja selvittelemään, että kuka olisi paras tähän hommaan jne. Meidän hammashoitovakuutus korvaisi kuitenkin ihan saman summan oli se leikkaava lääkäri kuka tahansa.

Konsultaatiossa kävi sitten ilmi, että lääkärin suositus ja "maan tapa" on leikata kaikki neljä hammasta kerralla kevyessä anestesiassa. Yritin siinä hetken ehdotella, että eikö ne nyt voisi ottaa yhden kerrallaan, tai paikallispuudutuksessa, mutta lääkärin mielestä sellaista kidutusta ei haluaisi kenellekään. Se yksi kerrallaan ja paikallispuudutus on se eurooppalainen tapa, täällä Amerikassa pyritään huolehtimaan, ettei jää mitään psykologisia ongelmia (juu..) siitä kivusta ja muusta, siksi humautetaan ne kevytanestesiaan ja otetaan kaikki kerralla, ettei jatkuvasti tarvi kärsiä. Kevytanestesiassa on kuulemma ikäänkuin kyllä hereillä, mutta kuitenkin ajatuksissa jossain muualla, semisti taju kankaalla, ettei kauheasti jaksa välittää mitä ympärillä tapahtuu. Yritin sitten selvitellä näitä kokemuksia muualta, että kuinka järjevää ja kivuliasta tällainen on, mutta mies ja teini oli sitä mieltä, että kaikki kerralla pois vaan.

Leikkaus sinänsä oli suhteellisen nopea, 40 minuuttia leikkauksen alusta siihen, että pääsin katsomaan teiniä heräämöön. Jossa se oli ihan sekaisin vielä siitä anestesiasta. Kuulemma teinillä on sen verran vauhdikas aineenvaihdunta, että anestesia-ainetta oli pitänyt lisäillä vähän reippaammalla kädellä. Olin varmaan itse siinä heräämössä jossain määrin shokissa, kun teini nuokkui siinä, silmät pyöri päässä ja sammalsi, jääkääreet pään ympärillä. Ja sellaisessa kunnossa se lähetettiin kotiinkin. Onneksi runsas nesteen juonti alkoi pikkuhiljaa selvittää teinin päätä, mutta kyllä mä muutaman kerran kirosin, että missä kunnossa täällä oikein lapset lähetetään kotiin toipumaan. Vastuu toki siirtyy tällöin vanhemmalle, eikä se ole sillä lääkärillä ja muulla henkilökunnalla... Ettei vaan siis haasteta oikeuteen tai jotain. Hohhoijaa. Teini ei muista leikkauksesta ja kotiin tulosta yhtään mitään, lääkärin ja hoitajan äänet oli kuulemma kuitenkin leikkauksen aikana kuullut. Puudutusainettakin olivat antaneet sen verran, että vielä 8 tuntia leikkauksen jälkeen oli kuulemma huulet tunnottomat. Ettei vaan tuntisi niin kipuja ja tulisi niitä psykologisia traumoja.. Hohhoijaa edelleen. Reseptit tuli penisilliiniin ja panacodia vastaavaan aineeseen, sekä ohje antaa 6 tunnin välein kolme Buranaa vastaavaa tablettia. Sitä kodeiinipitoista lääkettä ei edes haettu, eikä teini tarvinnut särkylääkettä leikkauspäivän jälkeen (ehkä ei olisi tarvinnut edes silloin, mutta annettiin, kun käskettiin). Mutta lääkkeiden annostusohjehan oli taas ehkäistä niitä mahdollisia kipuja ja traumoja kivusta. Paraneminen on ainakin toistaiseksi sujunut ihan hyvin. Nyt pitää enää kerran päivässä sellaisella ruiskulla huuhtoa alaleuan kuoppia, kunnes menevät umpeen. Jos jotain kipua tai turvotusta vielä tulee, niin sitten vaan takaisin vastaanotolle. Se kun kuulemma kuuluu hintaan. Jaa se hinta, 500 dollaria / hammas ja vielä 500 $ samanmoinen siitä anestesiasta. Meillä on puolison firman tarjoamista hammasvakuutuksista se kattavin, mutta ei sekään mikään kovin kattava ole, omasta pussista jäi maksettavaksi n. 40 % kuluista. Tuli vähän vanhoja aikoja ja YTHS:n hampaanpoistoa ikävä, siellä kun yhden hampaan poisto taisi maksaa aikoinaan 10 markkaa. Kyllä näillä kustannuksilla pitäisi olla nyt hammaskalusto kohta enemmän kuin tiptop.

Rannalla ja valaita Half Moon Bayssa / Whales at Half Moon Bay

(See English in italics. I´m trying, if this would be an easier to find the EN notes from the other text.)

Työkaveri vihjasi, että Half Moon Bayssa, vajaan tunnin ajomatkan päästä meiltä, on nyt liikkeellä todella paljon valaita. Ennätyksellisen paljon jopa, ja ovat selkeästi paikalla etsimässä ruokaa. Muuttomatkalla olevia valaitahan tälläkin alueella näkyy kuulemma usein, mutta pysyttelevät silloin kauempana rannasta. Nämä ruokaa etsivät pyörivät tässä alueella sitten edes takaisin. No, koska onhan tässä vielä kesää jäljellä pakattiin kimpsut ja kampsut biitsi-päivää varten ja otettiin kamera varmuuden vuoksi mukaan.

Someone said 'whale'? What, where? Let´s go and see them already. What are we waiting for?
A colleague of mine told me that there are a lot of whales currently in the Half Moon Bay area. So beach day it is. And cameras ready.

Ensin suunnattiin kävelylle rantareittiä pitkin ja kuljettiin tällaisen saalistajan perässä.
First we headed for a walk along the beach trail and followed this raptor. 

Useampikin vene oli lähtenyt alueelle katsastamaan, että löytyisikö valaita.

There were several boats waiting for the whales, too.

Päivän päätähteä sai vähän odotella, mutta sitten ryhävalas ilmestyi ihan yht´äkkiä ja paljon lähemmäksi kuin kuvittelinkaan.

And suddenly there was a humpback whale lung feeding very close to the shore.

Parkkipaikan vierestä löytyi vielä tällainen kurkistelija. 

This fellow was peeking from his hole next to the parking lot.

Lähes täydellinen päivä rannalla siis.
Perfect day at the beach it was.

Ja tässä vielä rannalta käsin kuvattu vähän heiluva video siitä ryhävalaasta.

And a bit shaky video, starring: humpback whale. 

Kaapelifirmasta, netistä ja tv-kanavista

Olen aiemminkin tainnut kirjoitella paikallisten kaapeli-/tv-sopimusten kiemuroista. Niiden lopullista hintaa kun on välillä vaikea selvittää, ja jos haluaisi aina optimaalisen hinnan, niin sopimus pitäisi neuvotella jollain tekosyyllä aina aika ajoin uusiksi.

Kun muutimme tähän asuntoon reilu vuosi sitten huhtikuussa, niin kaapelisopimuskin meni uusiksi. Tuolloin päätimme tilata vaan nettiliittymän, mutta ei tv-kanavia. Niitä kanavia on kuitenkin aina siinä sopimuksessa ihan liikaa, työ- ja kouluaikataulujen vuoksi sitä tv:tä tuli muutenkin katsottua melko vähän ja onhan se satasen kieppeillä oleva kuukausimaksu melko paljon, jos sitä ei kauheasti katsele. Hyvin ollaan pärjätty pelkällä nettiyhteydellä ja Netflixillä jo toista vuotta. Lisäksi osan ohjelmista voi katsoa tv-yhtiön tai kaapeliyhtiön nettisivuilta päivän tai muutaman päivän viiveellä, jos nyt tulee pakottava tarve vaikka seurata Blacklist-sarjaa suht reaaliajassa... ;) Amerikkalaisille tuttaville en tästä ole kauheasti huudellut, vaikka tiedän, että osa paikallisistakin on tehnyt näin tai hankkinut kotiinsa pienen antennin. Ihmettelisivät kuitenkin, että miten pysytään perillä USA:n asioista ilman. Antennin kautta kun kuulemma näkee muutaman peruskanavan ilman mitään sopimuksia. En sitten tiedä, puoliso tätä uhkasi aikoinaan selvitellä, mutta ei ole vissiin niin suurta tarvetta kokenut moiselle, että olisi vielä kotiin asti antennia tullut.

Viime huhtikuussa meidän nettiliittymän hinta tietty taas nousi, kun oli kulunut se 12 kk "tarjousaika". Yhtiö sitten tietty alkaa lähettää tarjouksia kattavammista, kalliimmista paketeista siinä samoihin aikoihin. Bongattiinkin sieltä nopeampi yhteys, johon kuului puolen vuoden nettikatseluoikeus HBO:n kanaville. Arvattiin toki, että säätöä siitä tulee, mutta puolisko kävi oikein noiden toimistolla päivittämässä sopimuksen, että tulisi kaikki hoidettua. No, ei meidän tunnuksilla mitään HBO:ta voinut katsoa. Otettiin yhteyttä niitten chatti-asiakaspalvelulla, mutta toki se päättyi siihen, että eivät osaa sanoa, mikä on vikana ja tutkivat asiaa. Sama tilanne viikon päästä puhelimitse. Lopulta puoliso huomasi sieltä nettipalvelusta, että ovat kytkeneet meille liian hitaan nettiyhteyden. Se pystyttiin vaihtamaan nopeammaksi, mutta yllätys yllätys, se HBO:n tarjous oli tietty vanhentunut, joten sitä ei sitten saatu. Joku hinnan alennus pariksi kuukaudeksi saatiin kuitenkin. Aikaa ja hermoja taas kului. Tuntuu, että näiden kanssa homma ei vaan koskaan mene putkeen. Ei ole siis ensimmäinen kerta.

Ollaan pärjätty oikein hyvin ilman perinteistä tv-kanavatarjontaa. Reissussa ollessa hotellin tv:stäkin tuntuu olevan vaikea löytää mitään katsottavaa uusintojen ja vanhojen elokuvien joukosta. Ainoahan tietty on, että sitten tällaiset ajankohtaisjutut, kuten Super Bowlit, uutiset ja presidenttiväittelyt ei näy, mutta kait nekin saisi jostain halutessaan jälkikäteen katsottua. Republikaanien ensimmäinen väittely sattui tulemaan, kun oltiin kesälomareissussa. Kyllähän se sellaista jankutusta ja "showta" oli, ettei kauheasti asiaa olisi menettänyt, vaikkei olisi katsonutkaan. Uutiset luen muutenkin mieluummin lehdistä, kun näillä on aina sellainen tapa liioitella ja paisutella varsinkin rikosuutisia, ettei niitä jaksa päivästä toiseen katsellakaan.

Tällä sopimuksella mennään nyt tämä 12 kk sopimuskausi, ja sitten saakin taas varautua uuteen säätöön ja sähläykseen.

Kävelevä matkailumainos

On kyllä niin ihanaa työskennellä hyvin monikulttuurissa ympäristössä. Opin samalla lounastauoilla ym. niin paljon muiden kulttuurista, ihmisistä, heidän tavoistaan, ruuista jne. jne. Niin töissä kuin muuallakin tulee aina joskus puhuttua siitä, että mistä on kotoisin. Se aksentti kun puheessa paljastaa heti, että jostain muualta sitä on tänne tultu.

En mitenkään tyrkytä tietoa kotimaastani, sen tavoista tai kielestä. Mutta jos kysytään, niin toki vastaan. Ja koska tällä alueella asuu hyvin kansainvälistä, koulutettua ja matkustelevaa porukkaa, niin yllättävän monella on jonkun verran tietoakin Suomesta, tai ovat siellä joskus käyneetkin. Joskus sitä toki toimii eräänlaisena kävelevänä matkailumainoksena, ja ainakin pääsääntöisesti toivottavasti antaen positiivista kuvaa omasta kotimaastaan.

Tässä viime aikoina on kovasti keskusteltu omien kulttuurien ja maiden tavoista, joten nämä tiedot olen ainakin saanut viime aikoina jakaa eteenpäin.

• Kävin keskustelua päivänaikojen vaihtelusta ja yritin selittää yötöntä yötä ja talven pimeyttä. Jouduin lopulta kaivamaan netistä nopeutetun videon, jossa vierekkäin esitellään vuorokautta keskikesällä ja keskitalvella Helsingissä. Keskustelukumppanini, equadorista kotoisin oleva henkilö, huokaili ja hoki "wow" vähän väliä. Toisaalta, jos on elänyt lapsuutensa päiväntasaajan kohdalla, jossa päivä alkaa joka päivä klo 6 aamulla ja pimeä tulee kello 18 joka päivä, on suomalaisen kesän valoisuus varmasti vaikea hahmottaa. Tuloksena kommentti "mun pitää kyllä nyt oikeasti miettiä meneväni joskus Suomeen".
• Metallimusiikista. Suomesta ponnistaa uskomaton määrä kansainvälisiä metallibändejä. Edellä mainittu työkaverini on muuten Apocalyptican fani, ei vain tiennyt bändin olevan Suomesta. Lupasi tutustua nyt muihinkin suomalaisiin metallibändeihin. Suomesta tulee myös uskomaton määrä folk metallia, joka todellakin osaa vangita suomalaisuuden ytimen. Eräs työkaverini jopa tunsi Korpiklaanin musiikkia. Ja itselleni tuli yllätyksenä, että tietyissä piireissä Venäjällä suomalainen metalli on todella suosittua tavaraa. 
• Suomen kieli ei ole varsinaisesti lähellä mitään kieltä (paitsi Viro). Työkaverien mielestä onkin hauskaa, kun suomalaisilla on asioille aina niin kummallisia nimityksiä, eikä kielestä voi edes arvata, että mitä sanotaan. Osa on kuitenkin kuullut termin "kalsarikänni" (todennäköisesti minulta). Se termi sitten nousee aina keskusteluissa välillä esille. Tämän päivän saldona on työkaveri, joka suunnittelee menevänsä joku päivä Suomeen ja osaa nyt sanoa myös "Haluan vetää kalsarikännit". Jeps. Mä vaan vastaan kysymyksiin, en opeta näitä oma-aloitteisesti. :)
• Toinen joka hämmästyttää on se, että meillä ei ole sukupuolta ilmaisevaa hän-sanaa, tai että yhtä substantiivia voi periaatteessa taivuttaa noin 1300:n muotoon.
• Suomessa järjestettävät kaikenlaiset kilpailut aiheuttaa yleensä ihmetystä, muissa maissa ei kuulemma järjestetä mitään kansantapahtumia, joissa soitetaan ilmakitaraa, heitetään kännykkää tai kannetaan akkaa. "You are kidding", on aika yleinen vastaus, kun näistä kertoo. 
• Muutaman työkaverin olen tutustuttanut ja ihastuttanut Panda lakritsiin. Kerran ostin yhdelle managerille paketin, kun joutui tekemään yhden asian toiseen kertaan, koska missasin jotain ensimmäisellä kerralla. Ei mikään iso moka, vei ehkä 5 min, mutta kuitenkin ylimääräistä vaivaa. Vastaus oli tietenkin, että ei sinun olisi tarvinnut, mutta paketin aukaisemisen jälkeen tuli pyytämään, että mokaisin useamminkin, koska lakritsi oli niin hyvää. Pohjois- ja keskieurooppalaisten ihastuminen turkinpippureihin myös yllätti. Kävivät kyselemässä moneen otteeseen, että vieläkö voisi ottaa yhden.
• Ehdottomasti eniten tähän asti hauskuuttanut asia on, että suomalaisten kielenkäyttö ei ole sellaista suuria tunteita maalailevaa. Ei siis hoeta koko ajan, miten upeaa, mahtavaa ja erinomaista joku on, ja miten ei myöskään kauheasti hoeta rakastavamme kaikkea. Lähinnä pidetään kavereista, elokuvista, ruuasta ja musiikista, mutta harvemmin "I loooove this band" -tyyliin.
• Tuttavani, joka itse asiassa on musiikkialalla, hämmästyi kun puhui jotain suomalaisesta reggeasta. "Anteeksi mitä sä sanoit." Etsin sitten Jukka Pojan kappaleen ja annoin kuunneltavaksi. "Hitsi, kun ymmärtäisin, mitä tässä sanotaan, mutta kyllä tämä tosiaan on reggaeta itseään". Että Jukka Poika, jos puhelimet alkaa soida tältä puolen palloa, niin kiitokset voi lähettää tänne. ;)

Ja mikä parasta tässä on, en ole matkailumainos aivan yksin. Venäläinen kollegani on viettänyt Suomessa paljon aikaa ja kehuu aina kaikille suomalaisia järviä, musiikkia, karjalanpiirakoita ja muuta. Eikö olekin vaan niin ihanaa?