Monterey, California

Ennen me on vietetty Montereyssa aikaa pääsääntöisesti siinä Cannery Rown paikkeilla ja rannalla. Nyt lähdettiin kävelemään sieltä itsenäisyyspäivän juhlallisuuksista lähinnä tuohon Fisherman's Wharfille ja Lower Presidio Park -puiston suuntaan. Siinä olikin hauska katsella veneitä ja nähtävyyksiä. Lähinnä siis näitä merieläimiä, joista olen edelleen aina ihan haltioissani, kun ei tällaisiin ole Suomessa tottunut.

Puoliso lähti siitä sellaiselle 30-40-minuutin lyhyelle opastetulle veneajelulle, josta sitten nuo alemmat kuvat ovat. Jälkikäteen ajateltuna oltaisiin voitu mennä kaikki, mutta omat kokemukset aikoinaan valasristeilystä ja siitä jatkuvasta pysähtelystä ja kääntyilystä eivät oikein houkuta tällaista helposti merisairasta. Tämä oli kuitenkin ollut melkoisen tasaista kyytiä, mutta hyvä, että edes yksi meistä pääsi sinnekin.

Hylje aivan laiturin vieressä ihmettelemässä töllisteleviä ihmisiä. / A seal right next to the Fisherman's Wharf. 

Jos täällä joskus näkee erittäin kummallisia autoja, niin sen vastineeksi löytyi pari hauskasti maalattua venettäkin. / Sometimes you see here the weirdest cars, but these boats were really nice, too. 

Rannalta ihailtiin näitä merileijonia lepuuttelemassa. Taustalla rantahiekkaa riittää. / Sea lions resting.  And look at that endless beach on the background.

Seuraavat kuvat ovatkin sitten sieltä puolison tekemältä venereissulta. / Hubby went to a short boat ride. I wish I had gone too, but not a big fan of the stopping-turning-speeding that they do during the whale safaris. I thought this would be similar, but I guess it was a smoother ride. 

Näistä merisaukoista on ennenkin yritetty rannalta käsin ottaa kuvia, mutta eihän meidän järkkärilläkään tarpeeksi lähelle pääse. Tässä nyt lähempää yksi näistä söpöliineistä. / I have a ton of pictures that I have tried to take before from the sea otters, but you just a never too close when you are in the shore. This is finally close enough. 

Lisää merisaukkoja. / More sea otters. 

Täh? Kuvaaksä mua? / What are you looking at? Am I photogenic enough for you shoot?

Käsitykseni mukaan nämä mustat linnut on tyrskymerimetsoja. Varma en ole, mutta jostain sinne päin. /  Brandt's cormorants?

Ja vielä pari merisaukkoa. / And still a couple more. Can you tell that I just looove these buddies?

Merileijonat lepäilevät rantakallioilla. / Sea lions resting on the  rocks. 

Kalamiehen saalis. / And a fisherman with his catch.

Ja vielä vähän lisää merileijonia. / And more sea lions. 

Illalla mentiin vielä ajamaan uudestaan se 17 mailin rantareitti, joka on vähän Montereysta alaspäin. Niitä kuvia en ole ehtinyt vielä käymään läpi, joten pitää palata niiden kanssa toisessa postauksessa joskus myöhemmin.

Itsenäisyyspäivä Montereyssa / Fourth of July in Monterey

Mun läppäri hajosi, tai hajosi ja hajosi, se toimii kyllä muuten ihan hyvin, mutta kirjaimet s, v, r, d ja t ei toimi 90 % ajasta. Joten sillä on jokseensakin vaikea bloggailla.. Siksi tämäkin postaus tulee näin myöhässä.

Heinäkuun 4. eli paikallinen itsenäisyyspäivä osui tänä vuona lauantaille, joka tarkoitti sitä, että suurissa osissa työpaikkoja, ainakin tällä alueella, 3. päivä perjantai oli myös vapaata. Eli ylimääräinen pitkä viikonloppu. Jee. Heräsin tähän pitkän viikonlopun mahdollisuuteen vähän liian myöhään, ja aloin katsoa mahdollisia minireissuja ihan liian myöhään. Siinä vaiheessa Tahoellakaan ei kauheasti ollut muita mahdollisuuksia kuin 800 taalaa yöltä kustantavia mökkejä. Ei siis sinne. Varasin sitten järkevämmässä hinnassa olevan, mutta sekin normaaliin tuplahintaisen, yön Montereysta. Monterey on tässä Kalifornian rannikolla, vielä vähän Santa Cruzista alaspäin. Ei siis hirveän matkan päässä, noin 1,5 h:n  ajomatkan päässä, jos ei ole ruuhkaa. On kyllä käyty siellä aiemminkin, mutta vähän silleen ohikulkumatkalla tai pysähdytty johonkin syömään / kahvilaan. Ja kun kerran oli jo kolmena peräkkäisenä vuonna käyty katsomassa itsenäisyyspäivän paraatia Redwood Cityssä, niin oli ehkä jo aika katsastaa muutakin päivän aktiviteettia.

Paraati oli jonkun verran pienempi kuin Redwood Cityn paraati, mutta kyllä siinäkin katsottavaa riitti. Sen jälkeen siinä lähellä oli sellainen puistojuhla, jossa oli paikallisia bändejä ja ruokakojuja. Puiston reunassa on Colton Hall -museo, jossa Kalifornian perustuslaki on aikoinaan allekirjoitettu. Sekin sattui olemaan auki, joten käytiin sitten sielläkin.

Itsenäisyyspäivän paraatia / 4th of July Parade in Monterey

Itsenäisyyspäivän puistojuhlassa oli koristelut kohdallaan / Lawn party in Monterey. The decorations were really nice. 

Suurin osa oli pukeutunut myös teeman mukaisesti, eli sinistä, punaista ja valkoista. / Most of the people dress up to the event, red, white and blue everywhere. 

Colton Hall oli myös saanut asianmukaiset koristeet. / Colton Hall, where the Californian constitution was signed.

Colton Hall. Sisältä itse museo ei ollut kauhean iso tai tavaraa hirveästi. Lähinnä erilaisia dokumentteja, tuossa pöydän keskellä oli perustuskirjan nimikirjoitusten allekirjoitusten harjoittelusivu.. / Inside Colton Hall. It was quite small and had mostly documents from the singing era. For example a practise signature sheet. 

Merenrantaan päin kävellessä tämän näköinen ryhmä soitteli vanhoja amerikkalaisia marssilauluja. / And a marching band near the sea side. 

Kalifornia ja ei-ketjukaupat ja niiden ulkoasut on niin mun lemppareita. / I just love these non chain store stores. 

Ei jääty nurmikolle bilettämään ja syömään grilliruokaa, vaan suunnistettiin muualla, mutta siitä toisessa postauksessa, ettei veny kuvien takia liian pitkäksi.

Shirley Temple -näyttely

Muutama viikko sitten bongasin San Jose Mercury News - sanomalehden verkkosivuilta, että Stanford Theatressa olisi kyseisenä viikonloppuna Shirley Temple -festivaali. Mitä se sitten käytännössä tarkoitti oli, että heillä on kaksi päivää esillä Shirley Temple -näyttely ja elokuvateatterissa näytettiin neljää Shirleyn elokuvaa molempina päivinä. Tuo näyttely oli sinänsä erikoislaatuinen, että siinä oli esillä Shirleyn äidin kirstuihin säilömät esiintymisvaatteet, rekvisiittaa, oheistilpehööriä ja muuta. Shirleyn äiti oli pula-ajan kasvatti ja oli säästänyt nämä, koska "niitä voi joskus tarvita".  Shirleyn kuoleman jälkeen hänen lapsensa olivat löytäneet ja avanneet nämä arkut, ja yllättyneet sisällöstä. Kokoelmalle ei löytynyt yhtä ostajaa, joten kokoelma (560 erillistä esinettä, vaatetta jne.) kiertää 7 eri paikkakuntaa eri puolilla maata lyhyissä näyttelyissä. Sen jälkeen kokoelman osat huutokaupataan. Kokoelma oli nyt nähtävissä Tällä alueella Palo Altossa vain viikonlopun. Vaikka en mikään erityinen fani olekaan, niin olihan tuonne päästävä.

Itse näyttely oli yhdessä huoneessa ja melko nopeasti nähty, mutta jonossa odotteluun meni noin puolisen tuntia. Sunnuntaina jonot olivat kuulemma ainakin tuplat ajoittain. Festivaalilippu elokuvia katsomaan maksoi 5$ ja jaksoimme (myös mies ja teini) katsoa 3 leffaa. Välissä oli vaan ihan pakko käydä syömässä, joten yksi leffa missattiin.

Stanford Theathre, Shirley Temple weekend and exhibit

Jonossa. Harmaahiuksinen mies vasemmalla on Shirley Temple Blackin poika. Oikein mukava, jakeli näyttelyn lehtisiä ja rupatteli ihmisille jonossa. / In the line waiting to get to the Shirley Temple exhibition. The grey-haired man on the left is Shirley's son. Really nice guy, he was giving out the exhibition booklets and chatting with people. 

Sama mies jälleen / Same guy again

Shirleylle valmistettu moottorin omaava "mäkiauto", jolla hän kuulemma huristeli ympäri studioaluetta. Hän kuulemma rakasti tätä autoa. Tämä on kuulemma kulkenut hänen mukanaan, eli on ollut aina heidän autotallissaan oikeiden autojen vieressä. / This car was specially made for Shirley Temple. They told that she loved this car and used to drive it around the filming studio areas. And this was never in the storage, but always in their garage next to their real cars.

Elokuvissa käytettyjä vaatteita, myynnissä olleita Shirley-nukkeja ja Shirleyn kokoelma nimikirjoituksia. / Dresses from her movies, the famous polka dot dress, Shirley dolls and her autograph collection.

Väliaika teatterissa ja urkurin vuoro. / Between the movies there is always the organ player playing.

Näyttelyn esittelykirjanen. Lyhyt historiikki ja tarinaa itse esineistä. Ehtipän jonossa opiskella ennen näyttelyyn menoa. /The exhibition booklet etc. Because of the long line we had time to learn about the history and stories about the memorabilia. 

 

 

 

 

Ajokortti plakkarissa

Teinillä on nyt ollut vihdoin parisen viikkoa ajokortti. Jee! Prosessi kesti kaikkinensa vähän kauemmin kuin olisi kuvitellut, mutta nyt se on suoritettu. 

Tuon 50 tunnin ajeluttaminen ei sinänsä ole ihan pikkunakki, varsinkin kun päivät ja illat on usein tosi täysiä töistä, koulusta ja teinin kotiläksyistä ja kaikesta muusta. Ajoharjoittelua tuli tehtyä sitten lähinnä viikonloppuisin, ja jos oltiin reissussa tai oli muuta menoa, niin jäi sitten aina harjoittelut siltä viikolta väliin. Tuossa toukokuussa alkoi tuntimäärät vihdoin näyttää siltä, että voisi varata sen kolmannen ja viimeisen ajokerran ja tutkintoajon. Sepä oli helpommin sanottu kuin tehty. Autokoulun toimipiste kun oli ihan tyhjä huoneisto ja kyseisen firman puhelinvastaajakin oli niin täysi, ettei sinne voinut jättää mitään viestiä. Yelpistä "onneksi" löytyi kasa huonoja arvosteluja ja tieto, että kyseinen firma oli suljettu viikko sitten. Siis miten niin paskaa tuuria?! No sitä kautta löytyi sitten toinen firma, jossa tuon ajokerran voi suorittaa, mutta se tunti piti tietenkin maksaa uudestaan. Mehän oltiin toki sinne vanhaan firmaan maksettu koko 3*2 ajotunnin setti jo silloin alkuun. No vähän vajaalla parillasadalla se uusi ajotunti kuitenkin saatiin varattua. Ärsytys, mutta ei mikään katastrofaalinen summa kuitenkaan. Paitsi, että ajokokeeseen ei ole siis mitään asiaa, ellei ole autokoulusta sellaista lappua, että se 6 h on suoritettuna. No eihän siitä neljästä tunnista sellaista ollut. Ja kun siihen firman puhelimeenkaan ei kukaan vastannut, alkoi ärsytyskynnys nousta jo vähän punaisen puolelle. Ajateltiin odottaa siihen ajotuntiin asti ja yrittää kysellä sitten tarkemmin, että mitä tehdään. No onneksi viikon päästä sieltä ekasta firmasta tuli kirje, jossa kerrottiin, että ovat tehneet konkurssin ja sulkeneet ovensa (duh!!) ja mukana oli myös todistus niistä suoritetuista neljästä tunnista. Mitään puhelinnumeroa tai kunnon osoitetta tai mainintaa siitä, että mistä rahojaan voi periä pois, ei tietenkään ollut. Mutta onneksi sentään tuo oleellisen tärkeä todistus saatiin. 

Joka tapauksessa se viimeinen ajotunti tuli suoritettua ja ajokokeeseen sai siis mennä. Ajokokeen teini myös läpäisi ja sai sen väliaikaisen paperisen ajokortin. Parin viikon päästä tuli se oikeakin postitse. Meidän kortista teinin kortti poikkeaa siten, että kortti itse on pystysuorassa, eikä vaakasuunnassa kuten meidän, ja siinä on punaisella merkitty vuosi 2020, jolloin teini täyttää 21.  Kyseisellä kortilla ei siis mitenkään voi huijata ja ostaa alkoholia, kun se kortti on siis erimallinenkin kuin toi täällä täysi-ikäisen kortti. Enpä ollut tätäkään ennen tiennyt. Kortissa on myös teksti "Provisional until age 18 in 2017" eli kortti on väliaikainen siihen asti. Näiden lisäksi siihen on vielä merkitty kortin päättymisaika. Normaalistihan kortti on täällä voimassa 5 vuotta ja menee vanhaksi käsittääkseni syntymäpäivänä (näin meillä ainakin kaikilla on), mutta teinin kortti vanheneekin jo neljän vuoden päästä, eli 2019. Eli on siihen ainakin vuosilukuja lätkäisty. Kortin takapuolella on vielä nämä alle 18-vuotiaan rajoitukset, eli alle 20-vuotiaita ei saa olla auton kyydissä ja ajaa ei saa klo 23-5 välillä yöllä. Mutta muuten ihan oikea ajokortti se on ja nyt pitäisi vaan ajella. Varsinkin kun tämän kortin saaminen suunnilleen tuplasi meidän autovakuutuksen. Tuosta lisämaksusta kyllä sai 20 % alennusta, kun teinillä on yli B:n keskiarvo ja suorittamalla Teen smart -verkkokurssin sai vielä 10 % alennusta siihen päälle. Maksettavaa toki jäi vielä enemmän kuin reippaasti toki. Meidän vakuutusyhtiö ei anna rajoittaa ajo-oikeutta vaan yhteen autoon, joka muissa yhtiöissä voi alentaa jonkun verrankin maksuja. Meillä tosin taitaa muuten tuo hinta olla ihan kilpailukykyinen, joten ei tässä nyt vaihtamaan just aleta. Maksetaan nyt hetki hampaat irvessä. 

Niin ja sieltä vanhasta autokoulusta voisi yrittää saada rahojaan pois nostamalla kanteen Small claims court -oikeudessa, mutta taitaisi maksaa kanne jo enemmän kuin mahdollinen korvaus. Eli näillä mennään. Case closed.

Biitsipäivä ja haivaara

Viime aikoina on tullut tehtyä töissä pitkiä päiviä, joten ihan hirveästi ei ole muuta elämään mahtunut. On sentään vihdoin eksytty tältä kesältä pariksi päiväksi rannallekin. Alkuvuoden kelit ovat olleet todella oudot ja toukokuu oli kuulemma jopa kylmempi kuin tammikuu. Yllättäen toukokuussa oli tosi pilvistä ja muutaman kerran ripotteli vettäkin (ei tosin todellakaan riittävästi vesivajetta paikkaamaan).

Pari viikkoa sitten menimme kavereidemme kanssa rannalle. Vesi oli tosin melkoisen kylmää ja meidän perheestä ei kukaan mennyt buggy boardeillakaan veteen. Kiitos tämän lapun:

Mutta jotkut nisäkkäät sentään rantavedessäkin hilluivat. Tässä ohi potkiskellut merisaukko:

Viime lauantaina menimme uudelleen samaiselle rannalle ja nyt siellä oli puolestaan tällainen lappu:

Olin ihan varma, että tämä on taas sitä amerikkalaista "täällä on joskus nähty joku hai jossain mailien päässä, joten laitettiin tähän tällainen lappu". Vesi oli tosin niin kylmää ja oli tuulista, joten meidän perhe kasteli vain varpaansa ja totteli varoituksia. Kotona uutisista luimme, että tuon Aptosin rannan alueella on itse asiassa pyörinyt 15:n valkohain parvi, joista isoin on noin 6-metrinen ja painaa arviolta reilut 2200 kiloa. Makrilliparvet ovat tulleet tälle alueelle ja hait ovat ilmeisesti uineet niiden perässä, sillä alueelle tulee kalojen perässä myös muita merinisäkkäitä. Pienemmät hait myös itse syövät noita makrilleja. Lisäksi meren lämpötila on yleisesti noussut, joten haita nähdään nyt alueilla, joissa niitä ei yleensä ole. Tosin kyllä tälläkin alueella aiemminkin näitä valkohaita on pyörinyt, ei ehkä ihan vaan tässä mittakaavassa. Googlaamalla selvisi myös, että jos hai hyökkää alueella esimerkiksi jonkun merinisäkkään kimppuun, pitää siitä varoittaa kaksi viikkoa (tuo ylempi varoitus). Pelkästä haihavainnosta sitten päivän (tuo alempi varoitus). Jos hait alkavat oikeasti näiden rantojen läheisyydessä hyökätä merinisäkkäiden kimppuun ja löydetään esim. haihyökkäyksessä kuolleita hylkeitä, ranta suljetaan kokonaan ja veteen meno on kielletty. 

Varoituksista huolimatta monet ihmiset menevät veteen silti, sillä on yleisestikin ihan selvää, että merivedessä voi olla haita milloin tahansa ja ihmiset eivät sinänsä haita ravintona kiinnosta. Tuolla Aptosin rannallakin oli kuulemma mietitty, että laitetaanko varoituksia ollenkaan. 50 % ihmisistä kun kuulemma menee uimaan, surffaamaan ja veteen ylipäätään, vaikka varoitus olisikin annettu. Haihyökkäyksiä kun tapahtuu oikeasti ylipäätään suhteellisen vähän.

Toisaalta on niin siistiä, että tällainen parvi täällä pyörii. Toisaalta taas ainakaan itsellä ei toistaiseksi ole mitään asiaa veteen toistaiseksi. Ja on se vesi niin tolkuttoman kylmääkin.

Lisää näistä voi lukea esimerkiksi täältä ja täältä.