SAT, ACT, Junior-vuosi... - opiskelupanikkia (äidillä, ei lapsella)

Teinillä alkaa pikkuhiljaa olla high school puolivälissä. Enää muutama viikko ennen loppukokeita ja kesälomaa. Tässä pitäisi siis pikkuhiljaa äidinkin taas olla kärryillä siitä, että mitä sen high schoolin parina viimeisenä vuotena tapahtuu ja mitä sitten sen jälkeen.

Alkaa pikkuhiljaa iskeä paniikki. Ja siksi blogikin on ollut viime ajat hiljaa. Jotenkin ei saa itseään niskasta kiinni työpäivien jälkeen ja kun teinin arvosanat ovat olleet erinomaisia ja opettajakin on kuulemma kertonut, että enkku sujuu, niin on ollut helppo tuudittautua siihen, että kaikki rullaa eteenpäin. Bongasin koulun viikottaisesta sähköpostitiedotteesta tuossa pari kuukautta sitten ilmoituksen, että kirjastoon on mahdollista mennä tekemään SAT:n harjoituskoe. SAT on siis toinen niistä testeistä, jotka voi ottaa ja jotka yleisesti tarvitaan täällä collegeen hakua varten. Pääsääntöisesti hakuperusteina collegeihin on siis joko SAT:n tai ACT-testin tulos, keskiarvo ja sitten kaikki esseet ja muut aktiviteetit (collegesta riippuen). Kysyin sitten teiniltä, että haluaako mennä tekemään kokeen ja katsomaan, että minkä tyylinen se on, kun kellään meillä ei tietty ole mitään kokemusta testin teosta, eikä voida siitä kertoa mitään. Teini kävi tekemässä testin ja tuloksetkin haettiin. Siitähän sitten alkoi rumba. Testin järjestäjä oli yksi näistä tutorointi-/koulutusfirmoista, joita täällä tietty on kuin sieniä sateella. Pyysivät meidät konsultaatioon kuulemaan tarkemmin testituloksista. No, ennaltakin oli tietty selvää, että enkun pisteet eivät ole ihan natiivin tasolla. Tuossa SAT-tekstissä kun kieliopin lisäksi testataan aika paljon näitä sivistyssanoja ja sellaisia sanoja, joita ei normikielessä juurikaan käytetä, mutta joita opettelevat koulussa viikottain. Ja varsinkin esseessä tietenkin näkyy, että meidän teini on opiskellut täällä vasta 3 vuotta, eikä 16 vuotta niinkuin koulukaverinsa.

Tuo SAT-testi on kuitenkin muuttumassa ja ehdottivat, että teini tekee vielä harjoituskokeen siitä uudesta testistä. Teini tykkäsikin tuosta testistä enemmän, koska niitä sivistyssana-juttuja on vähemmän ja se kirjoittamisosuus on vapaaehtoinen. Enkun lisäksihän testissä on matikka-osio, joka uudessa testissä sitten on vaikeampi. Tottakai tiesin, että näiden testien jälkeen haluavat myydä meille jonkun tutorointikurssin ja olin oikeastaan jo halukas teinin jollekin enkun kielioppikurssille laittamaankin. Ongelmanahan on, että teini ei ole kauheasti ehtinyt kielioppia Suomessa lukemaan ja tänne tullessa perusasiat on opeteltu jo koulukavereilla aiemmin alemmilla luokilla. Nyt enkun tunneilla ei näytetä kauheasti kielioppia opiskeltavan ja kuulemma yleisestikin kokonaisuudessaan melko vähän, eli itse se on opiskeltava. Kun sitten saatiin tulokset tuosta jälkimmäisestäkin, jonka enkun pisteet eivät vieläkään maailman parhaat, tuli eteen se ehdotus kursseista. Suositus enkkuun ja matikkaan oli 300-400 tuntia tutorointia. Tuntia!! Ja nämä olisivat köyhdyttäneet kukkaroa reippaasti yli kymppitonnin. Tosin samalla olisi sitten saanut apua läksyihin jne. Mutta siis oikeasti. Haloo! Tutorointiryhmissä on kuulemma max. 3 oppilasta kerralla, joten ei tietty ole halpaa lystiä. Yritin kysyä, että minkälaista kurssikokonaisuutta siis ehdottavat, mutta eivät voineet suoraan vielä kertoa, sillä tutorointikerroista pitäisi koota yksilöllinen paketti. Toki olisimme voineet aloittaa myös vain 100:n kerran tutorointisessiolla, mutta siinä yksittäisen tunnin hinta on korkeampi ja tuo pakettikin olisi maksanut 6500 $. Saisin kyllä itse aika reippaasti työskennellä kaikki tarjolla olevat ylitunnit ja enemmäkin, että tulisi kurssit maksettua...

Olo oli kuin olisi isketty päin naamaa. Toisaalta sitä niin haluaisi saada lapselleen mahdollisimman hyvät mahdollisuudet ja toisaalta potkii itseään perseelle, että miksen ole aiemmin tajunnut, ettei siellä koulussa opetella tietty enää mitään peruskielioppia. Ja vaikka teini osan oppii toki ihan siinä kielen oppimisen myötä, on paljon asioita, joita niin ei opi. Kuten nyt vaikka tuplanegaatio, jota jatkuvasti kuulee vaikka tv-sarjoista ja siten ei totu siihen, että se on väärin.

Sitten iski suomalainen maalaisjärki, että ei hitto, vaikka täällä jotkut aasialaiset käy SAT-kokeissa niin kauan, että saa niistä täydet pisteet ja käy noissa tutoroinneissa lähes päivittäin koulun jälkeen, niin tällaiseen rahalla ja stressaamisella saa kaiken systeemiin en kyllä lähde. Jos johonkin collegeen tarvitaan täydet pisteet kaikesta, niin sitten etsitään muita vaihtoehtoja. Viestittelin koulun ohjauksesta vastaavalle, että olisko teini voinut mennä kesäkoulun kurssille, vaikka ei ole vielä sitä kurssia käynytkään. Ei käy. Ne kurssit on vain kurssin reputtaneille. Teini kysyi enkun opeiltaan ja ehdottivat SAT-kirjoja. Kiva, haettiin kirjastosta sellainen ja tilattiin omakin kappale. Niissä sitten ei kuitenkaan kauheasti sitä kielioppia ole, vaan niitä harjoitustehtäviä. Kesäkoulun rehtori kuitenkin lähetti meilin ja ehdotti paikallisen community collegen kesäkurssia, jossa käsitellään juurikin kirjoittamista, esseen kirjoittamista jne. Hienoa, loistava kesäsuunnitelma. No, ei kun sitä selvittelemään. Kurssille menemiseen tarvitaan koulun lupa. Hankittiin sellainen. Sitten kun kurssikalenteri avautui, niin yllätys yllätys, kurssille päästäkseen pitääkin olla suorittanut toinen kurssi ensin. Ja sitähän toki ei ole tarjonnassa. Sähköposti sinne collegeen ja vahvistus. Juu, ei voi tulla tälle kurssille.

Siinä vaiheessa kaivettiin sitten minun vanha kielioppikirjani esille. Käydään sitä sitten teinin kanssa läpi. Ongelma tietenkin on, että osa kieliopista on erilaista brittienglannissa, jota Suomessa opetellaan. Eikun sitten tilaamaan teinille täkäläinen kielioppikirja, jota nyt odotellaan.

Mulla ei vieläkään ole hajua eikä hattua, että milloin nämä testit pitää sitten ottaa. Ja milloin pitää ottaa ne SAT:n ainetestit. Tai AP-kurssien testit. Ja milloin pitäisi alkaa olla oikeasti suunnitelma, mihin yliopistoihin / collegeihin sitä teini sitten hakee. Ja ensi vuosi on teinillä muutenkin kiireinen, kun otti ne vaikeimmat fysiikan ja matikan kurssit. Muistan, että Suomessa lukiossa sekä oppilaille että vanhemmille selitettiin ne yo-kokeet ja kaikki niin tsiljoona kertaa, että vaikka et itse olisi yo-kokeissa ollutkaan, niin kyllä asia tulisi selväksi. Täällä tuntuu, että oletetaan, että kaikki tietää kaiken ja käy jo vaikka missä preppauskursseilla. Oikeasti joskus tekisi vaan niin mieli nostaa kädet ylös ja sanoa, että mä luovutan. Perhana pitäkää tunkkinne. Mutta ei vaan voi. Teinin kesäsuunnitelmat on ihan auki (ei ole töitäkään nyt sitten, kun kuviteltiin, että menee tuonne kurssille). Mulla on tiedossa kiireinen alkukesä töissä, mutta pakko se kait on sitten tankata teinin kanssa kielioppia, yrittää löytää kielioppiharjoituksia ja alkaa lukemaan jotain college-kirjoja ja yrittää päästä kärryille tästä koko sopasta. Ja sitten ehkä etsiä joku halvempi preppausfirma tai yksityinen tutor hoitamaan se viimeistely.

Ihmisten huomioonottamisesta, small talkista ja tavoista

Aina sitä vaan jaksaa ihmetellä ihmisten ystävällisyyttä ja toisten huomioonottamista. Otetaan nyt esimerkiksi vaikka autoilu ja miten ihmiset noudattavat liikennesääntöjä. Täällä esimerkiksi jalankulkijaa väistetään oletusarvoisesti ja risteyksessä, jossa on useaan suuntaan STOP-merkit, jokaisesta suunnasta tulee yksi vuorollaan. Ja tämä siis oikeasti toimii, eikä johda kaaokseen. Ajelin tässä yksi aamu töihin ja kirosin, kun tajusin yhden ison risteyksen valojen olevan pois toiminnasta. Ajattelin, ettei tästä nyt tule yhtään mitään, enkä pääse ikinä ylittämään tietä ja ajoissa töihin. Sitten kuitenkin tajusin, että hommahan toimii melkein niinkuin unelma, jonon ensimmäinen auto ensin oikealta, sitten edestä, vasemmalta ja sitten meidän rivistä (tai oikeastaan 2-3 autoa, sillä kaistoja oli jokaiseen suuntaan sen verran). Aivan marginaalista hitautta ja säätöä aiheutti autot, jotka olivat kääntymässä vasemmalle, mutta suht sujuvasti siis. Ei voi kuin hämmästellä.

Iltakävelyllä tässä naapurustossa ollessa aika usein tullaan takaisin tuota tietä, jossa on noita kauppoja ja ravintoloita. Joka ikinen kerta toistuu kaksi asiaa. Joku autoilija on tullut kärkkymään siihen jalkakäytävän päälle tullessaan parkkipaikalta, jotta näkisi sen tien liikenteen ja pääsisi itse sujahtamaan autovirtaan. Sitten autoilija näkee meidät kävelijät, muodostaa suullaan sanat "sorry" ja peruuttaa (jos mahdollista) pois siitä jalkakäytävältä ja antaa meille tilaa. Jotkut rullaavat vielä ikkunan auki ja pyytävät anteeksi, koska eivät tajunneet katsoa ensin tuleeko kävelijöitä. Vieläkin tämä käytös vaikuttaa niin hämmentävän ystävälliseltä, että.

Smalltalkista on tullut kirjoiteltua aiemminkin. Mutta hämmentää sekin, miten hienosti ihmiset sen täällä yleensä hoitavat. Täällä kun ei ole totuttu sellaiseen suomalaiseen hiljaisuuteen (joka ei tietty ole pelkästään positiivinen asia), niin juttua tulee vaikka aidan seipäästä. Kävin eilen teinin kanssa lääkärissä pikkuvaivasta. Normaaliin tapaanhan keskustelu lähtee yleensä liikkelle siitä, että mistä te olette kotoisin. Tähän aasinsiltana joko erittäin vieraalta kuulostava nimi tai puheen aksentti. Siinä sitten muutamat sanat Suomesta ja "what brings you here to the US". Yleensä se sitten jatkuu sillä, että kauanko aiotaan olla tai aiotaanko mennä takaisin. Keskustelu siis jatkuu jostain varsinaisen harmittomasta aiheesta pitkäänkin. Eilisen lääkärin kanssa tuli puheeksi, että teini on lähdössä koulun kanssa reissuun. No siinä sitten taas jutun aihetta ja toteamus, että nyt "vanhemmatkin sitten saavat vähän lomaa, kun sä olet koulun kanssa reissussa". Siitä sitten sujuvasti siihen, että ai sä olet jo tän ikäinen, onko sulla jo ajokortti ja joko äiti on ostanut sulle Porschen. Johon sitten todetaan, että ei ole, eikä ostakaan, mutta äidillä on Mustang, jota teini ei saa ajaa. Käy sitten selväksi sekin, että auto on avoauto, punainen, suht uusi, muttei ihan uusi ja automaattivaihteinen. Viimeisimmästä kohdasta lääkäri on selkeästi pettynyt, kyllä sen punaisen avo-Mustangin nyt olisi pitänyt olla myös käsivaihteinen. Johon kerroin kyllä osaavani ajaa käsivaihteisella ja ajaneeni vuosikausia vain sellaisilla autoilla, joissa ne on. Josta siis päästiinkin siihen, että ollanko koskaan katsottu Amazing Race -ohjelmaa. Lääkäri itse oli katsonut juuri jonkun uusimman jakson ja ihmetellyt, että miksi kilpailijat eivät valmistaudu kilpailuun. Joka vuosi joku kaupunkien välisistä pätkistä ajetaan Euroopassa autolla ja aina autona on käsivaihteinen auto ja miten noloa se onkaan, että ainakin 5 kilpailijaparia ei ole koskaan ajanut käsivaihteisella autolla ja sitten ne ajavat niillä kolareita ja ties mitä, kun eivät ole valmistautuneet kilpailuun. Samalla tuli hoidettua se hoidettavissa oleva asia, saatua tarvittavat paperit koulun reissua varten ja resepti kouraan. Ja jäi vielä hyvä fiilis käynnistä.

Monesti lukee eri paikoista, kuinka suomalaisia ärsyttää amerikkalaisten teennäinen tapa aina tavatessa sanoa "Hei, mitä kuuluu?", vaikkei ne amerikkalaiset halua siihen kysymykseensä oikeasti mitään vastausta. Itse olen ajatellut tämän vaan tervehdyksenä. Lauletiinhan lapsenakin laulua Matkustan ympäri maailmaa, jossa saavuttiin keskelle Englannin maan ja kysyttiin "How do you do". Ja vaikka kuinka se kysymykseltä kuulostaakin, niin se tarkottaa vaan "Hei". Samaten kuin "nähdään toivottavasti taas uudestaan" tai "mennään vaikka purjehtimaan joku kerta" ei oikeasti välttämättä tarkoita oikeasti sitä, miltä se kuulostaa. Siihen onkin jonkun verran totuttava, että ihmiset sanovat kaikenlaista, mutta eivät sitten oikeasti niitä tarkoita. Yksi välillä itseäkin ärsyttävä tapa on se, että vaikka olisit rupatellut jonkun ihmisen kanssa vaikka kuinka kauan, niin sitten seuraavalla kerralla tavatessa tyyppi on ihan niin kuin ei oltaisi koskaan tavattukaan. Toisaalta jos rupattelet small talkia vähän joka tilanteessa, joka päivä useamman tyypin kanssa, niin kyllähän siinä varmaan osa unohtuukin. Tai sitten kyse on vaan sen tyypin omasta huonosta muistista. Mä haluan ajatella, että siitä jälkimmäisestä, koska muuten se tekee kyllä pienen särön tähän ylitsevuotavaiseen ystävällisyyteen.

Kevättä ilmassa

Se on sitten kevät ja kukkaset. Tosin tänä vuonna tuntui, ettei talvea tullutkaan. Vuoden vaihteen jälkeen ei ole satanut kuin ihan yksittäisiä ripsauksia, vuorillakaan ei ole ollut lunta paljon ollenkaan. Lämmitystäkään ei ole pidetty päällä enää pariin viikkoon ollenkaan. Viime päivinä on lämpömittari näyttänyt jo +20 C:tä, parhaimpina päivinä jo +25 C tai ylikin. Vaikka päivien välistä vaihtelua on paljon ja aamuisin on vielä viileätä.

Viikko sitten viikonloppuna tarkoituksena oli vähän patikoida kukkulaa ja samalla katsella löytyykö Kalifornian unikkoja. Patikointi jäi vähän vähemmälle, kun lämpömittari alkoi näyttää +28 C. Mutta unikkoja ja muutamia muita luonnonkukkasia löytyi. Loput kuvat ovat lähinaapuruston kävelyretkien kännykkäräpsyjä. Värit ovat tulleet ympäristöön siis taas takaisin - ainakin hetkeksi.

Kalifornian tuliunikkoja, ei ihan koko niitty keltaisenaan kuitenkaan. /
California poppy, golden poppy. Unfortunately the whole hill is not yellow this time.

Nyt saattaa mennä lajitunnistus takapuolelleen, mutta todennäköisesti  kirjokiurunkukka. /
According to the sign further away this is Birdseye Gilia,

Alueella olevan luonnonkukkataulun mukaan, nämä näyttää lähinnä peltopunkalta, tiedä sitten. /
I guess these are Scarlet pimpernel flowers.

Joku puu kävelyreitin varrella. Ei tietoa lajista. /
I have no idea what this is, but I love that it is all white.

Magnolia

Ei tajua hajuakaan, mutta nämä on ihania kun ei vielä ole lehtiä, mutta kukat kukkii. /
No idea about this either. Pretty, though.

Sinisateet-kukkia kävelyreitin varrella. /
This one I know. It is Wisteria.

Seuraavat kaikki kuuluu luokkaan, ei mitään hajua, mutta kukkia riittää. /
The next ones are again in the "I-do-not-know" category. I should probably google more.

Luottotietojen tarkistamista

Tässä maassa luottotietojen kunnossaolo on suhteellisen tärkeätä. Vuokranantajat, luottokorttien myöntäjät, osamaksua antavat ja lainaa antavat tahot tarkistavat aina luottotiedot tai luottopisteet. Yritin selvitellä ja ehkä itselle ei ole niinkään tärkeää tietää itse omia luottopisteitä kuin tarkistaa, ettei omissa tiedoissa ole mitään vääriä tietoja. Eli kukaan ei ole ottanut mun nimellä luottokorttia (identiteettivarkaudet on täällä eri tavalla ongelma kuin Suomessa) ja ettei tiedoissa ole mitään maksamattomia maksuja.

Luottopisteetkin saisi kyllä tietoonsa maksullisista palveluista, mutta luottotiedot voi tarkistaa ilmaiseksi virallisesta lähteestä: https://www.annualcreditreport.com/index.action. Tuolta löytyvät kolmen isoimman luottotietofirman (tai mitä lie) tiedot eli: Experian, TransUnion ja Equifaxin tiedot. Itse sivuilla suositellaan tarkistamaan tietonsa kerran vuodessa eli sen, mitä niitä tietoja voi sieltä ilmaiseksi tarkistaa. Jos on ostamassa jotain isoa niinkuin asunnon, kannattaa tarkistaa kaikki kerralla. Muuten taas on kuulemma järkevä tarkistaa kerralla vain yhdestä firmasta ja tarkistaa siten tietonsa itse asiassa kolme kertaa vuodessa, eli yksi firma kerrallaan.

Sivustolla on nettilomake, jota kautta tietonsa saa. Tai ainakin jos kaikki menee niinkuin elokuvissa niin kuin puolisolla tämä meni. Mulla taas on ilmeisesti liian pitkät nimet ja yritin sitten kirjoittaa sinne missä tahansa muodossa (kokonaan eri tarina olisi tosiaan se, että millä eri tavoilla mun nimi täällä osataankaan kirjoittaa), aina tuli vastaus, ettei tietoja löydy. Eikun sitten täyttämään paperilomake ja lähettämään se yhteen niistä firmoista. Vastaus eli se luottotietoraportti kyllä tuli ihan siedettävässä ajassa, noin kahdessa viikossa. Ja selvishän se, että miksi niitä mun tietoja ei netistä saanut. Ovat tipauttaneet etunimestä yhden kirjaimen pois ja yksi kappale väliviivojakin puuttuu. "Also known as" -kohdassa ei sentään ollut kuin yksi eri kirjoitusmuoto, eli lisättynä toisen etunimen etukirjaimella. Saa nähdä mitä kaikkia "alias"-nimiä sitä saa joskus listata vielä papereihin.

Pääpointti oli kuitenkin, että siellä näkyvät ainoastaan minulla olevat luottokortit ja niiden maksuhistoria (ei maksamatta jätettyjä maksuja) sekä kohteet, jotka ovat tarkistaneet luottotietoni. Tämä tosin meillä oli jo tiedossakin, että viime vuonna asuntoa vuokratessamme taustamme ja luottotietomme tarkastettiin. Eli sinänsä ei mitään yllätyksiä. Eikä siis mitään ylimääräisiä luottokortteja, vaikka olen ihan satavarma, että edelliseen osoitteeseen menee varmasti maailman tappiin asti niitä esihyväksyttyjä luottokorttitarjouksia. Niin tolkuton määrä niitä silloin tuli aikoinaan niitä kirjeitä. Olen tosin sittemmin täyttänyt täällä sen kiellon, ettei minulle saa lähettää näitä tarjouksia, mutta siinä sai listata vain yhden osoitteen. Ja nimen. Ties millä nimellä ne niitä tosiaan lähettelevät.

Itsellä tuo raportti nyt oli suht lyhyt ja yksinkertainen, mutta pituus voisi varmaan olla sivukaupallakin. Niin innokkaasti ne täällä noita luottokortteja tyrkyttävät. Ihan normaalien kauppa- ja jopa yksittäisten vaatekauppaketjujenkin kanta-asiakaskortit kun on yleisesti samalla luottokortteja. Eli itse asiassa haetkin kauppaliikkeen luottokorttia. Itsellä on tällä hetkellä vain Macy´s:n vastaava. Sen luottorajakin pompsahti vain muutaman kuukauden jälkeen 300 dollarista kymmenkertaiseksi, joten sekin kyllä jo itselle kertoi, että luottotiedot lienee kunnossa. Mutta olihan se nyt hyvä saada aikaiseksi ihan virallisestikin tarkastettua. Vaikka tuskin tätä nyt tulee ihan 4 kk välein tehtyä jatkossakaan.

Jackson, Mississippi

Reissun viimeinen teksti vähän myöhässä, mutta vihdoin kirjoitettuna.

New Orleansissa olisi helposti vierähtänyt pidempäänkin, mutta sitten oli aika suunnistaa takaisin Jacksoniin. Jos totta puhutaan, niin fiksua olisi ollut viettää viimeinenkin yö New Orleansissa ja saada siten sinne lisää aikaa ja ajella sitten aamulla Jacksoniin. Päädyttiin kuitenkin yöpymään Jacksonissa, koska ei tiedetty kuinka kauan ajomatka kestäisi ja paljonko tiellä olisi ruuhkaa jne. Lisäksi kun nyt kerran reissulla oli kaksi meille uutta osavaltiolta, niin tuntui reilulta viettää edes hetki Mississippissäkin. Olimme kuvitelleet menevämme aamulla Vicksburg National Military Park -puistoon, jota olimme kuulleet kehuttavan ja joka on vajaan tunnin ajomatkan päästä Jacksonista. Mutta luonto teki tepposet ja taivaalta tulikin aamulla vettä. Ja ajoittain sateli oikein reippaasti. Ei siinä sitten oikein viitsinyt viimeistä reissupäivää viettää märissä kengissä tai vaatteissa tai kertakäyttösadetakissa. Niinpä piti etsiä muuta puuhaa.

Mississippillä on osuva (joskin joidenkin mielestä väärä) osavaltion slogan "The birthplace of American music" eli amerikkalaisen musiikin syntypaikka. Mississippiläiset väittävät ainoan oikeasti syntyisin amerikkalaisen musiikin, eli bluesin, juurien olevan täällä.
/
"The birthplace of American music". This (maybe controversiol) slogan is the slogan of Mississippi. The birthplace of the only, real, American born music, blues is said to be in here.

Piti siis keksiä jotain tekemistä sisätiloissa. Harmiksemme moni paikka oli kiinni maanantaisin tai Presidenttien päivän vuoksi. Mutta State Capitol eli osavaltion pääkallon paikka oli onneksi auki. Täällä siis työskentelee osavaltion senaatti ja edustajainhuone ja täällä järjestetään päivittäin opastettuja, ilmaisia kierroksia. Nyt kävi niin osuvasti, että kukaan ei ollut tulossa päivän toiselle kierrokselle, joten saatiin ihan oma yksityinen kierros ja sitä mukaa voitiin esittää niin paljon kysymyksiä kuin mahdollista. Saatiin ekstrahuomiota vielä, kun oltiin ensimmäiset suomalaiset vierailijat. Ainakin oppaan muistin mukaan ja meidän ihana opas oli kyllä jo jokseensakin iäkkäämpi herrasmies, joten hänellä lienee melko pitkälle ulottuva muistikin.
 /
Okay, so it was raining in Jackson, MI. So we needed to forget our original plans and look for something that was inside. Unfortunately most of the places were closed either because it was Monday (all the museums are closed on Mondays) or because it was the President´s day. But the State Capitol was open and we got there just in time for the guided 11 am tour. And we were the only ones, that were there, so it was a private tour!! Cool! We got to ask as many questions as we wanted to and the tour guide treated us extra special, since we were the first Finnish visitors that he could remember.

Tässä on kuvattuna Mississippin 34. kuvernööri Anselm J. McLaurin. Ei otettu kuva kuin tästä taulusta ja syy on siinä, että tämä herran on itse asiassa edesmenneen näyttelijä Robin Williamsin iso-iso-isoisä. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin kyllä siinä on samaa näköä. Varsinkin jos vertaa Yö museossa elokuvan roolihahmoon. Eikö?
/
This is a portrait of Anselm J. McLaurin, the 34th governor of Mississippi. Boring? Nope. He is actually the great-great grandfather of Robin Williams the actor. When you look at the picture and Robin Williams in "Night at the museum", they look a bit alike, right?

Itse rakennus on todella kaunis. Marmoria, lasimaalauksia, kymmeniä ja taas kymmeniä yksityiskohtia. Illinoisin rautatieyhtiö oli osavaltiolle velkaa noin miljoona dollaria 1900-luvun alussa. Mississippissä päätettiin sitten laittaa vähän jalalla koreasti ja rahat käyttöön. Siihen maailman aikaan, kun miljoona oli iso raha (ja on edelleen toki, mutta silloin siis vielä rutkasti isompi ja miljonäärejä täälläkin harvakseen). Rahat käytettiin enemmän tai vähemmän kaikki tämän rakennuksen rakentamiseen ja se rakennettiin valmiiksi muistaakseni noin 20 kuukaudessa. Kuvat eivät pysty kertomaan kaikkea ihanuutta.
/
The building is really beautiful, I mean Beautiful with a capital B. Illinois State Railroad owned taxes to Mississippi, about a million dollars in 1902. And that was a loooot of money back then. So the money was spent into building this. And it is beautiful (did I tell that already?), marble, glass paintings, tens and tens of details. And it was built in about 20 months. Wow. I wish the pictures would match the reality more.

Päästiin kurkistamaan sekä senaatin että edustajainhuoneen työtiloihin. Itse asiassa päästiin seisomaan myös kuvernöörin huoneeseen, koska kuvernööri ei ollut itse paikalla. Kuvernöörin huoneeseen vaan ei sytytetä valoja tällaisten tavallisten tallaajien vuoksi, joten siellä oli melko turha edes yrittää kuvata mitään.
/
We also got to peak to the senate and house of representative´s halls from the balconies. Very masculine interior I would say. We also got to go and stand in the governor´s office. The governor was not it, so they let us in for a short while. Unfortunately they probably only turn on the lights on the room when the governor is in it, so it was no use trying to take pictures in the dim light. But someone might be a big football fan..

State Capitol -rakennus ulkoapäin. Valitettavasti osa korjauksen alla ja siksi muovien peitossa.
/
The State Capitol building. Unfortunately part of it is under restauration, that is why you see a lot of plastic here.

Tuolla eteläisissä osavaltioissa näytti olevan enemmän amerikkalaisia autoja kuin täällä Kaliforniassa. Niin Mississippin poliisi, Mississippin lentokentän poliisi kuin New Orleansin kansallispuistovahditkin ajelivat Dodgeilla. Onnenpekat. ;)
/
There was a lot more real American cars in MI and LA than here in California. At least the State Capitol Police, Mississippi Airport Police and New Orleans Park Rangers were driving a Dodge. Lucky them. Well, with those gas prices, I would have one too.

Lamar Life Building, Jacksonin ensimmäinen pilvenpiirtäjä ja arkkitehtoonisesti kaupungin kauneimpia rakennuksia.
/
Lamar Life Building is one of the most beautiful buildings in the city.

Ja tässä on kuvernöörin asumus. Myös tämä oli harmiksemme suljettu.
/
And here is the governor´s house. And that was not open either because it was President´s day.

Sitten suunnistettiin Mississippin luonnontieteelliseen museoon. Ajattelin, että varmaan tosi tylsä, mutta mennään nyt sadetta piiloon. Oikeasti paikka oli tosi kiva. Esillä oli nimenomaan paikallisia Mississippin lajeja ja tietoa osavaltion eri alueista. Pääsymaksukin oli vain 6 taalaa, joten hinta-laatu -suhde kohdallaan. Ehkä sitä vaan täällä Kaliforniassa on tottunut tolkuttoman korkeisiin hintoihin kaikkialla. Älä siis tuomitse paikkaa hinnan perusteella.
/
It was still raining, so we decided to go to the Mississippi Museum of Natural Science. I was not very exited about going, but since it was only 6$/adult, so there we went. And oh boy, you get the value for your money here. I really liked that they have species specifically from Mississippi, like alligators, and information about the different areas in the state.

Suoreissuilla ei onnistuttu näkemään yhtään kilpikonnaa livenä ja tästä alligaattorikilpikonnasta nähtiin täälläkin vaan täytetty version. Näyttää jokseensakin ärhäkältä lajilta.
/
Unfortunately we did not see any turtles in the swamp tour and this alligator snapping turtle has also seen the better more livelier days already. It sure looks like "I mean business" type of an animal and we were told that the jaws of this turtle are seriously powerful.

Mississippi on todella ylpeä musiikkijuuristaan. Sen näkee jo näistä vuokra-auton kilvistäkin. Reissun tässä vaiheessa oli edessä vielä vuokra-auton palautus ja eikun lentokoneeseen ja kohti kotia. Vähän meni Houstonissa juoksuksi, mutta ehdittiin.
/
Mississippi is really proud of it´s music roots. I loved the license plates they have in the cars. And then we were ready to return the car and head home. Some running in the Houston airport to catch the plane. Exhausted. But happy.

Ja loppujen lopuksi oltiin ihan tyytyväisiä, että vietettiin se päivä Jacksonissa eikä maantiellä ajaessa Jacksoniin.