Kuivuuden kourissa

Blogi on ollut tarkoitettua enemmänkin tauolla. Työpäivät, allergiat, vatsataudit, uuden vuokra-asunnon metsästys ja muut päivittäiset asiat ovat vieneet kaiken liikenevän ajan. Tämäkin blogikirjoitus on ollut pitkään kesken, mutta julkaistaanpa nyt miniversiona, kun ei kerran teksti sen enempää etene.

Vuosi 2012 (eli tänne tulovuotemme) oli Kalifornian historian lämpimimpiä vuosia, vuosi 2013 taas koko tunnetun ja kirjoihin rekisteröidyn historian kuivimpia. Keväällä ei satanut juuri ollenkaan, joulukuussakaan ei (nämä molemmat ovat ne sateisimmat ajat täällä). Kesällä taisi yhtenä päivänä sataa muutaman minuutin. Vuosi 2013 loppuikin ihan kuivin jaloin, ei sadetta. Eikä kauheasti vuoden 2014 alussakaan. Tammikuussa meidän alueella satoi muistaakseni virallisen tiedon mukaan 0,01 tuumaa. Eli käytännössä ei yhtään. Helmikuussa ja maaliskuussa on sentään välillä sadellut ja pari kertaa kunnollakin, mutta ei riittävästi kuivuuden karkoittamiseksi. Sen verran kuitenkin, että maastot ja kukkulat näyttävät jälleen vihreiltä. Vielä reilu kuukausi sitten ne näyttivät samalta kuin elokuussa, eli keltaiselta, kuivalta auringon polttamalta.

Myöskään vuorilla ei ole tullut lunta niin paljon kuin aiemmin, joten vesivarantojen tilanne ei ole mikään hurjan hyvä. Eri puolilla Kaliforniaa on erilaisia vedenkäyttörajoituksia sen mukaan, mikä vesitilanne on. Meille ei lappua postiluukusta ole vielä tullut, mutta yleisesti vedenkäyttöä olisi hyvä rajoittaa ihan vapaaehtoisesti. Tosin yksittäisen talouden vedenkäyttö on pientä hedelmätarhojen ja viljelysten rinnalla. Ja Kaliforniahan tuottaa suuren osan maan vihanneksista ja hedelmistä. Kukaan ei oikeastaan osaa vielä ennustaa, että paljonko vettä tarvittaisiin lisää, jotta ruuan hinta ei  nousisi. Uutisia karjafarmareista ja heidän suunnitelmistaan karjansa pienentämiseksi on aina välillä näkynyt, koska kustannukset nousevat heilläkin koko ajan. Ruokaa lienee siis tarjolla jonkun verran vähemmän ja kalliimmalla, varsinkin jos kuiva kausi jatkuu tästä vielä kovinkin pitkään. L.A:n alueella pelättiin aiemmin tulevia metsäpaloja, koska maa on yhtä kuivaa kuin syksyllä.

Maaliskuun sateet ovat onneksi kuitenkin tuoneet jonkun verran helpotusta, vaikka vesivarannot ovatkin yleisesti alle puolen keskiarvosta. Juttelin erään paikallisen ihmisen kanssa ja hän kertoi, että 70-80-luvulla joskus oli viisi kuivempaa vuotta peräkkäin ja niistäkin selvittiin, mutta välillä piti keksiä vähän luovia ratkaisuja. Niinkuin kylpyveden käyttämistä ulkokukkien kasteluun jne.

Joten suomalaisesta perusasenteesta poiketen ollaan kovasti viime aikoina toivottu sadetta (vaikka Suomessa sadepäivät eivät niitä toivotuimpia olleetkaan). Olihan se edellisviikoinen hellekeli ihan kiva, mutta tähän aikaan kuuluisi kuitenkin vielä tulla ajoittain vettäkin. Tälle ja huomiselle päivälle on sentään luvattu 60-70%:n todennäköisyydellä sadetta, mutta jos se sade oli tuo äskeinen muutaman minuutin hiljainen ripsiminen, niin ei siitä kauheasti apua ole.

Muutama kaavio ja tilasto vielä aiheeseen liittyen, jos aihe kiinnostaa enemmän:
Päivittäinen vesitilannepäivitys: http://cdec.water.ca.gov/floodER/hydro/
Vesivarantojen tilanne ja lumitilanne: http://www.ucchm.org/droughtupdates
Kuivuustilanne maaliskuussa: http://www.accuweather.com/en/weather-news/calif-drought-exposes-more-opp/24305982
USA:n kuivuustilanne tammikuussa: http://www.washingtonpost.com/blogs/govbeat/wp/2014/01/17/brown-to-declare-california-drought-emergency-as-western-water-woes-intensify/
Koko maan tilastoja: http://www.ncdc.noaa.gov/sotc/drought/2014/2

Passin uusinta

Kun ei olla vielä kertaakaan viimeisen hieman vajaan kahden vuoden sisällä suoriuduttu takaisin Suomen kamaralle, on tullut jokusen kerran vilkuiltua kalenteria ja noita passien voimassaolopäiviä. Nyt kun näyttää siltä, että työt ja muut täyttävät ensi kesää, eikä Suomeen olla kesälläkään menossa, on sitä passia tullut muutaman kerran ihmeteltyä. Se kun on menossa vanhaksi syksyllä, sama kohtalo on perheen teinin passilla. (Teinin passin kuvaa tänne tultaessa vähän jo naureskellen katsoivat, kun kuva on sen verran vanha. Taitaisi muutenkin sen kanssa kohta alkaa tulla ongelmia kun tuollainen teini ei oikein näytä enää samalta kuin leikki-iässä otetussa passikuvassaan.)

Tässä jo vähän haarukoitiin lähtemistä Los Angelesin konsulaattiin, mutta onneksi sitten verkostojen kautta tuli reilu kuukausi sitten viesti, että passin voi uusia täällä Piilaaksossakin. Kerran tai pari vuodessa tulevat tuolta L.A:sta tänne Piilaaksoon passin uusimisia varten. Heti viestin nähtyäni varasin ajat meille kahdelle, jotta homma saataisiin kuntoon.

Prosessi oli yllättävän helppo. Mukaan pitää varata täytetty henkilötietolomake, passi, Green Card, yksi Suomen passikuvavaatimukset täyttävä valokuva ja tasaraha passimaksuun ja FedExin toimitusmaksuun. Tänään oli passin uusinta, joten viikko sitten kävimme valokuvaamossa otattamassa passikuvat. Kuvittelin tuon vaativan enemmänkin säätöä, kun nämä paikalliset passikuvat ovat eri kokoa, mutta valokuvaamon nainen vaan totesi, että "jokseensakin vakio EU standardi", räpsi kuvat ja kertoi muuten, että poikaystävänsä äiti on suomalaistaustainen. Tunnisti paidassani olevan tekstin suomeksi ja siitä tämäkin keskustelu sitten lähti. Tänään sitten paperien, kuvien ja rahojen kanssa allekirjoittamaan paperit ja antamaan pari sormenjälkeä ja se oli siinä. Passi tulee postitse kuulemma parin viikon päästä. Kalliimpi passi toki täällä on kuin Suomessa otettuna, mutta eipä nuo lentoliputkaan pikavierailuun ihan halpoja olisi.

Siinä tuli sitten sen verran kyseltyä suurlähetystön virkailijalta, että saahan tuo teini kuitenkin 5 vuoden passin vaikka sinä aikana täyttää 17 ja tulee eteen armeijan kutsunnatkin. Tässä ei mitään ongelmaa ole. Samalla kävi ilmi, että kun asuu pysyvästi ulkomailla, niin kutsuntoihin voi sitten lähettää perustelunsa joko konsulaatin kautta tai sitten sinne esikuntaan, että nyt ei pääse kutsuntoihin saapumaan. Lisäksi selvisi, että jos olisi asunut täällä 7 vuotta ennen kutsuntoja (ei koske meidän teiniä), ei mitään kutsua ilmeisesti tulisikaan. Sekin kävi ilmi, että jos saa USA:n kansalaisuuden (jos sellaista haluaa hakea), niin kaksoiskansalaisuudesta ei tarvitse tehdä mitään ilmoitusta mihinkään enää, vaan Suomenkin kansalaisuus säilyy ihan normaalisti. Sinänsä tätä asiaa ei kauheasti ole edes tullut mietittyä, kun ei ole ajankohtainen, mutta tulipahan nyt kutsunta-asiasta rupatellessa esille. Poikkeuksena tähän on, jos sattuu saamaan kaksoiskansalaisuuden alle 22-vuotiaana, niin silloin pitää ilmoittaa Suomeen, että haluaa pitää myös sen Suomen kansalaisuutensa. Muuten sen menettää ja on vähän isompi paperisotku sitten taas hoidettavana.

Yksi paperisotku tässä on teinin Green Cardin uusimisen kanssa edessä, mutta siitä sitten enemmän joskus, kun se on hoidettu.

Suomalaisen "selviytymisvinkit" ruokakaupassa

Töihin meneminen on todellakin vähentänyt reippaasti netissä notkumista ja viikkorytmi on huomattavasti tiiviimpi. Onneksi tähän mennessä on tullut opittua jo tietynlaiset rutiinit ja toimintatavat ja mitä mistäkin löytää. Jos yllättää Suomi-kaipuu ja suomalaistyyppistä ruokaa tms. pitäisi saada tehtyä, on välillä aiemmin kyllä ollut vähän sormi suussa. Harvemmin onneksi enää. Päätin nyt listata muutamia havainto, mitä löytää ja mistä tai mistä kannattaa ainakin etsiä.

Makeannälkään:
Perheessämme vallitsee yleinen konsesus, että paikalliset karkit ei ole kauhean hyviä, joten siihen löytyy apua seuraavista paikoista yleisesti:
Pandan lakritsit: Trader Joe´s, Whole Foods, World Market, Sprouts, Walgreens
Salmiakki:World Market (löytyy mm. ihan Lakrisalia muistuttavaa Zwart Wit -nimistä salmiakkia, saksalaisia pehmeitä salmiakin"korvikkeita" myös), IKEA
Keksit: Paikalliset keksit ovat yleensä ihan hyviä, mutta ruotsalaista Ballerinaa löytyy ainakin World Marketista ja IKEA:sta sitten taas heidän omiaan, IKEA:sta löytyy myös piparkakkuja ja piparkakkutaikinaa ennen joulua
Dajm: World Market, IKEA
Xylitol-purukumi: Whole Foods

Ruokia:
Puuroriisi: Puuroriisiksi on käytetty Calrose Rise -nimellä kulkevaa riisiä, myös sushi-riisiä kuulemma voisi käyttää, mutten ole kokeillut. Calrose Rise -riisiä saa lähes joka paikasta, esim. Safeway.
Torttutaikina: Puff pastry -nimellä oleva pakastetaikina on lähinnä tätä. Tosin ei kohoa minusta riittävän korkeaksi torttuihin. Saa lähes joka paikasta, mm. Safewayt.
Hapankorput: Whole Foods, World Market, jotkut yksityiset pienet kaupat
Näkkileipä: Safeway, Whole Foods, World Market, Sprouts (merkkejä ainakin Wasa ja Ryvita)
Raesokeri: World Market, Amazon
Lakka- ja puolukkahillo: World Market, IKEA
Suolakurkut: Kosher Dill Pickels vastannee suomalaista makua, ainakin Trader Joe´s
Finlandia-juusto: Sprouts, paikalliset yksityiset pienet kaupat, Costco (kahdesta ensimmäisestä saa myös ainakin ihan Kippari-juuston makuista Dutch Mill Dance Holland Smoked Gouda -juustoa)

Ainoa, jota todella kaipaa on suomalainen leipä. Täällä leipähyllyn leipä on yleisesti sellaista paahtoleivän oloista, jolla on luonnottoman pitkä säilymisaika. Onneksi yhä useammasta paikasta löytyy myös kaupan paistopisteen tms. leipiä (yleensä merkinnällä eurooppalainen, ranskalainen tai italialainen). Niitä löytyy ainakin yksityisistä pienistä kaupoista, Sproutsista, Whole Foodsista, Trader Joe´sta, Costcosta ja isommista Safewaysta.

Muita:
Mm. pyykinpesujauhetta on tullut kokeiltua useaa lajia. Suosituin ja kallein merkki lienee Tide, mutta itse olen tykästynyt Arm&Hammerin hajusteettomaan. Suurin osa muista merkeistä onkin hajustettu todella vahvasti.
WC-papereita on kanssa tullut kokeiltua useita, useimmin tulee napattua Charmin-niminen pakkaus kaupasta. Täällä viemäriputket ei ole kanssa mitään ihan huippuleveitä halkaisijaltaan, joten tämä ei ainakaan ole tukkinut niitä. ;)
Talouspapereissa olen pitäytynyt halvimmissa, kaupan omissa merkeissä, kun niitä ei kauheasti kulu. Kerran tuli ostettua jotain muuta, oliskohan ollut Sparkle ja tuntui, että kyseisessä rullassa yksi pala oli lähes pöytäliinan kokoinen. Tai no oikeasti varmaan n. 1,5-1,75-kertainen suomalaiseen Serlaan verrattuna.
Astianpesuaineista on tullut ostettua joko Dawn- tai Palmolive-merkkistä. Nämä usein myydään huomattavasti pienemmissä purkeissa kuin Fairy Suomessa
Tiskikoneen astianpesuaineita on tullut kanssa osteltua erilaisia. Cascade on ainakin osoittautunut ihan hyväksi vaihtoehdoksi. Tosin en huomannut kauheasti eroa kaupan omien halvempien merkkienkään kanssa.

Mieliteot on siis hyvä päättää etukäteen, ettei tarvi kiertää useampaa kauppaa etsimässä eri tuotteita.

Töihin ja blogi hiljenee

Aloitin ennen joulua työt kontraktorina. Se on vähän niinkuin suomalaisen vuokratyöfirman kautta toisessa firmassa oloa, mutta ei ihan kuitenkaan. Sinne päin kuitenkin. Pesti firmassa on sitten sen pitunen kuin on. Joissain firmoissa pitävät alle vuoden kontraktorina, ettei tulkita työsuhteen olevan vakituinen, joissain pitävät pidempään. Voi olla lyhyempikin. Osa-aikaista viikkoa toistaiseksi, mutta muutos aiempaan on kuitenkin iso. Lohkaisee kuitenkin työmatkoineen ison osan päivästä.

Työnteko täällä tuntuu melko samalta kuin Suomessakin. Ennen töiden aloittamista on kuitenkin aina hirveä paperityö. Pitää allekirjoittaa työtarjous ja sen jälkeen erinäisiä lippuja ja lappusia, mm. The Employment Eligibility Verification Form I-9, josta pitää siis käydä ilmi, että on oikeasti lupa työskennellä tässä maassa. Siihen tarvittiin joko notaari tai työpaikan joku henkilö vahvistamaan tiedot jne. Sitten erilaisia verolappuja, tilitietoja, NDA:ta ja muuta. Kyllä siinä taas tunteja kului tietoja etsiessä ja täyttäessä. 

Muuttunut työtilanne hiljentää blogikirjoitteluakin ainakin toistaiseksi. En tiedä hiipuuko kokonaan, ainakin yritän päivittää jotain aina joskus. Kovasti riippuu siitä, että monenako päivänä sitä viikottain on töitä, kun sekin tullee varmaan vaihtelemaan. Ihan innoissani olen kuitenkin töitä paiskimaan, kun niitä on tässä jokseensakin vähän tultu viime aikoina tehtyä. 

Että semmoisia uuden vuoden tuulia.

Joulu San Diegossa

Kun kerran joulun aikaan koko perheellä oli lomaa töistä ja koulusta, päätimme lähteä johonkin reissuun. Puolison loma tuli tietoon vähän viime tippaan, samaten teini oli koulun reissulla ihan lukuvuoden loppuun, joten matka piti varata vähän ex tempore. Havaijille kovasti olisin hinkunut, mutta hinnat ovat aika suolaiset sinne joulun aikaan. Lopullisen ratkaisun teki se, että vaikka lennot ja majoitus olisikin saatu, valitsemallamme saarella ei ollut yhtään vapaata vuokra-autoa. Pikagooglaus selvitti, että myös Floridaan oli luvassa jonkunasteista myrskyä tai kurjaa keliä, mutta San Diegon ennuste näytti oikein hyvältä. Kuten myös hinnat Havaijiin ja Floridaan verrattuna, joten eikun sinne.

Nämä eivät ehkä ole kaikkein parhaimmat kuvat reissusta, mutta niissä parhaimmissa pällistelee ja poseeraa aina joku meistä ja olen aikoinani tehnyt päätöksen, että meidän perhe esiintyy tässä blogissa anonyymisti (tai niin anonyymisti kuin se on mahdollista), joten näihin on nyt tyytyminen.

Ensimmäisenä iltana käytiin katsastamassa Gas Lamp District eli vanhojen kaasulamppujen kortteli, jossa myös rakennukset ovat vanhempaa perua.

Seuraavana päivänä suunnistimme Point Loma -nimiseen paikkaan Cabrillo Natural Monument -kansallismonumentille, josta on hyvät näkymät Coronado Beachille ja San Diegoon.

Ja joka on kaupungin paras valaiden bongauspaikka. Kiikareilla erotti kyllä nämä ryhävalaat hieman paremmin kuin näistä kuvista.

Matka jatkui kohti USS Midwayn lentotukialusta, joka on yksi kaupungin suosituimmista kohteista. Yli miljoona vierailijaa vuosittain.

Lentotukialuksella oli kokoelma erilaista lentokoneistoa. Tässä F-14 Tomcat, joka on siis SE lentokone, jota käytettiin Top Gun elokuvassa. Tämä konetyyppi ei varsinaisesti koskaan kuulunut USS Midwayn koneistoon, siihen tämä lentotukialus on normaalisti liian pieni, mutta kerran on hätälaskun tällainenkin kone USS Midwaylle tehnyt.

Matka jatkui kohti Kansas City BBQ:ta, jossa on kuvattu em. elokuvan baarikohtaukset. Paikka oli kyllä ihan hieno, paljon pienempi kuin odotin, mutta syömään tänne ei kannata mennä. Ei ainakaan jos tykkää BBQ:sta..

Se piano Top Gunin kohtauksista. Olihan siihen tuolille ja pianon vieraan pakko itsekin istahtaa. http://www.visitsoutherncalifornia.net/video/Top-Gun-Kansas-City-BBQ.html

Matka jatkui kohti Old Townia. Tämä olisi ehkä ilman aiemmin kaupungissa asuneen kaverin vinkkiä jäänyt käymättä. Jostain matkaoppaasta ei oikein saanut minkäänmoista kuvaa paikasta kuin, että vanhoja taloja on. Alueella olikin vanhoja taloja meksikon vallan ajalta, mutta se oli myös osavaltion puisto, eli kadut pääsääntöisesti kävelykatuja, pieniä liikkeitä ja ravintoloita vanhaan tyyliin näissä vanhoissa rakennuksissa.

Tässä yksi niistä rakennuksista

Seuraava päivä kuluikin Legolandissa, jossa oli joulukoristeet paikallaan. Ja luminen pulkkamäki näiden takana, joka käytiin laskemassa. Että niin lähellä sellaista lumista joulua oltiin.

Legolandin Sea Lifesta, jossa oli muutama akvaario ja niissä myös asiaankuuluvat legomiehet paikoillaan.

Torrey Pines State Natural Reserve oli seuraavan päivän ensimmäinen kohde. Kukkulalta oli hienot näkymät ja oikein hauska alamäki-kävelyreitti, joka ei ollutkaan sitten niin kiva enää ylöspäin. Alueella kasvaa
Torrey pine mänty (Pinus torreyana), joka on mantereen harvinaisin mäntylaji. Sitä tavataan vain täällä ja sitten tuolla LA:n edustan kanaalisaarilla ja on uhanalainen luokitukseltaan.

Maisemat oli taas komeat alaspäin mennessä. Ylöspäin mennessä ei kauheasti tullut maisemiin keskityttyä. ;)

San Diegon yliopiston (UCSD) kampus oli matkan varrella ja tuli käytyä kurkkaamassa. Tässä kampuksen Geisel kirjasto. Nimetty Theodor Seuss Geiselin (paremmin tunnettu täällä Dr. Seuss:n nimellä). Kirjaston sisällä olisi ollut iso kokoelma Dr. Seussin alkuperäisiä piirroksia ja luonnoksia. Valitettavasti kampus oli kuitenkin joulunajan kiinni.

Matka jatkui kohti kuuluisaa La Jollan hiekkarantaa, jossa tuli notkuttua auringonlaskuun asti.

Seuraavana aamuna suunnistettiin yhdelle maan parhaista biitseistä. Valittu itse asiassa v. 2012 USA:n parhaaksi rannaksi. Eli siis Coronado Beachille, joka sijaitsee aivan laivaston tukikohdan vieressä. Rannan yli lenteli siis kaikennäköistä lentovempelettä. Ja rannalla juoksi muutama Navy Seal - joukkoon kuuluva nuorimies reput selässään kevyen näköisesti. Käytiin itsekin lenkillä siinä hiekkarannalla vedenrajan vieressä, mutta ei näyttänyt ihan yhtä vaivattomalta.

Uintia delfiinien kanssa. Tai ainakin melkein. Varpaat kastui kuvaa ottaessa kuitenkin.

Suhteellisen rannassa uivat, iso aalto kuvan edessä on se aalto, joka iskee sitten siihen matalaan rantaan eli se kohta on n. metrin päässä siitä, mihin aallot loppuvat.

Kuvia on vähän rajattu, mutta ei photoshopattu, vaikka ne siltä vähän näyttääkin. Horisontinkin olisi näistä kuvista voinut suoristaa, mutta sitäkään ei ole nyt tehty. Parvi pyöri siinä rannassa syömässä melkoisen tovinkin, useita minuutteja kerrallaan.

Taisi tulla mainittua, että kaikenlaista lentokonetta lenteli yli. Ääni oli kuin ukonilmalla.

Coronado Beachille ja sieltä pois piti ajaa tällaista siltaa, joka näkyy kuvassa keskellä. Kokonaispituus 3,4 km ja korkein kohta 61 m:n korkeudella. Siinä huristellessa sitä toivoi, että insinöörit ovat tienneet, mitä ovat tehneet, kun ovat siltaa ja sen pilareita rakentaneet.

Vielä ehdittiin käydä katsomassa Mission Basilica San Diego de Alcala, joka on ollut ensimmäinen fransiskaanien lähetysasema / luostari Kaliforniassa. Aikoinaan rakennettu keskelle ei-mitään, nykyään ihan kaupungin lähiöalueella.

Seuraavana päivänä suunta kohti Escondidoa ja Safari Park -eläintarhaa. Tässä näkymä aluetta kiertävästä junasta otettuna. Tilaa on ja eläimet saavat olla "sekaisin", eli vaikka aitausten rajat jossain ovatkin, yhdellä alueella on useita eläinlajeja, jotka tulevat keskenään toimeen. Kuten esimerkiksi kirahvit erilaisten antilooppilajien ym. kanssa. Norsut ovat itsekseen, koska kaatavat kaikki puut ja muut lajit tarvitsevat puita varjokseen.

Kalkkunakondori. Tämä ei ole kyseisen puiston eläimistöä, vaan asustaa alueella muuten. Tulevat kuulemma omasta tahdostaan lähes päivittäin tuonne eläinpuistoon, kun sieltä löytää helpommin ruokaa.

Kalifornian kondorikotka. Olkoon eläintarhoista mitä mieltä tahansa, niin tämä on yksi laji, joka on pelastettu paikallisten eläintarhojen toimesta. Laji oli vuoteen 1985 mennessä hävinnyt luonnosta kokonaan ja sitä on pystytty palauttamaan takaisin luontoon mm. tämän eläinpuiston työn tuloksena. Myös Afrikkaan palautettuja lajeja tästä puistosta löytyi, mm. joko eteläinen tai pohjoinen valkohammassarvikuono tai jotain vastaavaa.

Ja sitten siellä taivaalla liitelee näitä meidänkin nurkilla niin tuttuja haukkoja.

Viimeisenä päivänä suunnattiin Balboa Park -puistoon, joka on kaupungin suurin puisto. Sen alueella on mm. kuuluisa San Diegon eläintarha (johon ei menty). Muuten alueella on parisenkymmentä museota ja joitain puutarhoja. Alueen koristeelliset rakennukset on rakennettu pääsääntöisesti vuonna 1915, jolloin alueella on ollut Panama-Kalifornia -näyttely. Tämä tieto opittiin kun kierrettiin alue ilmaisella ratikannäköisellä bussilla.

Lisää Balboa Parkia

Sitten käväistiin vielä uudelleen siellä Point Lomalla. Aiemmalla reissulla kun alueella oleva sodanaikainen bunkkeri oli kiinni. Tällä reissulla myöskään sumu ei haitannut näkyvyyttä, joten päästiin ihailemaan myös Meksikoa. Tijuanan kaupunki erottuu ihan selvästi, samaten pari kukkulaa (klikkaa kuva suuremmaksi). Sen verran lähellä Meksikoa kuitenkin oltiin, että kuvanottopaikallakin kännykät menivät Meksikon verkkoon.

San Diegon eläintarha ja Sea World ovat kaupungin kuulusimpia ja suosituimpia kohteita. Ei käyty kummassakaan. Katseltiin merieläimiä tuolla luonnossa ja Safari Park tuntui meille sopivammalta kohteelta. Kelit suosi, lähempänä +25C:sta huideltiin koko ajan. Viimeisenä päivänä alkoi tuulla, joten Mission Beach -rannalla käynti jäi aika pikaiseksi tuulen vuoksi. Ranta näytti muutenkin olevan enemmän nuorison suosiossa, ehkä mm. siksi, että siinä rantakadulla on erilaisia kauppoja ja kahviloita ja ainakin kaksi surffikonetta, jossa voi testata tekoaalloissa surffitaitojaan (ei testattu, mutta muutaman ehkä jokusen vuoden harrastaneen taitoja kyllä niissä ihailtiin).