Henry Cowell Redwoods State Park

Meillä oli kuukausi sitten vieraita Suomesta ja ajattelimme viedä nämäkin vieraat Muir Woods -puistoon katselemaan punapuita. Samaan aikaa osui kuitenkin tämä surullisenkuuluisa liittovaltion sulku. Muutenhan ei sulku kauheasti meidän elämään vaikuttanut, mutta Muir Woods sattuu olemaan liittovaltion ylläpitämä kansallinen monumentti, joten se oli suljettu. Punapuitahan täällä toki on muuallakin, joten piti vaan etsiä toinen sopiva paikka.

Päädyimme lopulta Henry Cowellin osavaltion puistoon, joka on tuolla Santa Cruzin vuorilla. Paikka on vähän pienempi kuin Muir Woods, mutta hyvin sielläkin näkee erilaisia puita ja puiden korkeuden. Lisäksi puisto on ilmainen. Nyt en tosin muista, pitikö pysäköinnistä maksaa jotain, mutta itse puistoon ei tarvitse maksaa mitään.

Punapuita

Auringon valonsäteet uloittuivat maahan asti vain harvoin

Erään onton, palaneen punapuun sisällä

Puiston vierestä kulkee juna, jolla pääsee katsomaan aluetta ja punapuita. Meidän seurueemme koki ehkä olevansa vähän liian vanhoja kyseiselle ajelulle, pienemmille lapsille höyryjuna-ajelu olisi varmaan ihana kokemus. Puiston vieressä on myös muutama vanhanoloinen amerikkalainen talo, joista voi mm. ostaa etsintäkuulutusjulisteiden kopioita ja otattaa itsestään vanhanoloiset valokuvat. Lisäksi kyseisen viikonlopun aikana alueella oli erilaisia höyrykoneita, muun muassa höyrypainokone, jonka toimintaa siinä myös esiteltiin.

Ennen halloweenia täällä on monessa paikassa lapsille suunnattuja alueita "Pumpkin patch", joissa on kurpitsoja, mutta myös esimerkiksi heinäpaaleista tehtyjä labyrintteja lapsille. Puistossa oli pieni tällainen ja siellä olisi myös 7 dollarin materiaalimaksulla voinut tehdä itselleen halloween-koristeeksi oman variksenpelätin heinistä, kepeistä ja vanhoista vaatteista. Moinen matkustaja ei olisi tainnut vieraiden lisäksi mahtua autoonkaan, joten jäi sekin meidän osaltamme tekemättä. Ihan hauskaa pikkuohjelmaa kuitenkin varmaan pienemmille lapsille.

Kauppa ja halloween-variksenpelätit

Höyryveturi oli yksi näytillä olevista höyrykoneista

Olisi päässyt myös opettelemaan vanhempia amerikkalaisia perinteitä. Huomaa asiaankuuluvat varoitukset

Etsintäkuulutuksia poikineen

Postia

Alkuun oli niin paljon erilaista ja uutta, että osaan jutuista vaan sopeutuu, eikä ihmettele sen enempää. Vieläkään en oikein ole keksinyt logiikkaa, että milloin esimerkiksi posti jaetaan siinä klo 15 paikkeilla ja milloin taas lähempänä klo 19. Sinänsähän moisella ei edes ole kauheasti väliä, ellei odota jotain tärkeää kirjettä, niinkuin vaikka palkkashekkiä. :)

Postihan jaetaan täällä tiettyjä yleisiä vapaapäiviä lukuunottamatta maanantaista lauantaihin. Viime keväänä ilmoitettiin, että paikallinen postilaitos lopettaisi lauantaijakelun ja lauantaisin jaettaisiin vain paketteja. Tästä ideasta on kuulemma nyt toistaiseksi luovuttu ja lauantaijakelu jatkuu. Postilaitoksen (USPS) mukaan postimaksut saattavat tästä syystä myöhemmin jälleen nousta. Paikallisten mukaan maksut nousevat koko ajan, vaikka suomalaiseen tasoon verrattuna ovatkin vielä halvempia. Varsinkin kun esimerkkien pakettien postimaksut nousevat lineaarisesti painon mukaan, eli ei mitään puolen kilon tai kilon hyppäyksittäin.

Tämä maahan on verkkoshoppailun paratiisi. Itse en ehkä ole oppinut verkkokauppoja vielä niinkään käyttämään. Vaikka toki joitain tavaroita tuleekin ostettua ennemmin verkosta kuin lähdettyä etsimään kauppaa, josta tavaran ehkä löytäisi, ja ajelemaan ympäriinsä tuntikausiksi. Lastenvaatteita myyviä verkkokauppoja löytyy vaikka kuinka paljon, mutta teinin kanssa ei asia enää olekaan niin. Ja teinille vaatteiden ostaminen jo erilaisten kokoluokitusten kanssa on hankalaa, saati sitten vain kuvan perusteella shoppaaminen. Sen verran on muita hankintoja tullut verkon kautta tehtyä, että meille niitä paketteja on toimittanut ainakin neljä eri firmaa tuon yleisen postilaitoksen lisäksi. Joskus jopa samasta firmasta samaan tilaukseen kuuluvat tuotteet tulevat eri paikasta ja sitten myös eri firman kautta. Toistaiseksi vain yhden kuriirifirman kohdalla homma ei ole toiminut. Olivat vieneet meille kuuluvan paketin naapuritaloyhtiöön samannumeroisen asunnon ovelle. Sitä sitten ihmeteltiin ja selviteltiin, kun meillä ei pakettia ollut, vaikka heidän järjestelmänsä mukaan paketti oli toimitettu. Selvisihän sekin asia lopulta ja saatin tuote ajoissa viime vuonna joulupakettiin.

Tosiaan paketit pääsääntöisesti toimitetaan ovelle. Sillekään en ole keksinyt mitään logiikkaa, että mihin paketteihin vastaanottajan pitää kuitata paketti saaduksi ja mitkä paketit jätetään ovelle (paitsi Suomesta tulevat paketit vaativat aina kuittauksen). Tai yleisemmin niitä ei "vaan jätetä", vaan heittävät paketit tämän meidän "etupihan" metrisen aidan yli oven eteen. Onneksi helposti särkyvät tuotteet ovat ainakin toistaiseksi olleet ehjiä, vaikka selkeästi vain osa on käyty nätisti laskemassa oven eteen. Jotkut paketit vaativat vastaanottajan kuittauksen ja jos ei kotona ole, kun paketti saapuu, pitää joko netissä ilmoittaa sopiva aika (USPS), hakea paketti itse postitoimistosta (USPS) tai jättää paketin ilmoituslappu allekirjoitettuna oveen, että voivat jättää paketin ovelle (esim. FedExin käytäntö joskus). Jotain pakettia on sitten joskus jouduttu vähän etsiskelemään ja säätämään, kun ei ensimmäisellä kerralla ole oltu kotona.

Pakettien käsittely ei siis heittelyineen ole ihan mitään hienovaraista puuhaa. Tosin tänne Euroopasta tulevat paketit kokevat ilmeisesti vieläkin pahempaa heittelyä. Onkohan meille tullut yhtään pakettia Euroopasta, josta ei olisi postissa kulmia teippailtu uusiksi, kun on laatikosta kulma enemmän tai vähemmän kurtussa ja auennut. Normaali Suomessa riittävä pahvilaatikko ei oikein näköjään riitä, kun lähetys tulee tälle puolelle palloa. Olen kuullut jotain myös pakettien sisällön varasteluista, mutta oletettavasti tosiaan ovat enemmänkin auenneet matkalla ja osa tavaroista pudonneet johonkin. Kyllähän täällä toki postia jossain päin varastellaankin, mutta postin varastaminen on liittovaltion rikos ja rangaistukset ovat suhteellisen ankaria.

Posti kuljettaa myös melkomoisesti osoitteellista mainospostia. Ilmeisesti mun luottopisteet ovat alkaneet jo kertyä, sillä joka viikko tulee firmoilta valmiiksi hyväksyttyjä luottokorttitarjouksia, joihin voisi vaan huitaista nimensä ja lähettää ja uusi luottokortti tulisi postissa. Asensin puhelimeeni PaperKarma-nimisen äpin, jonka kautta voi viestittää lähettäjille, että voisivat poistaa yhteystietoni postituslistaltaan. Meille kun tulee ainakin neljän edellisen asukkaan postia välillä, eikä postin kääntökään ilmeisesti ala yleensä kuin vasta noin kuukauden päästä, joten hiukan arveluttaa moisten luottokorttitarjousten päätyminen vääriin käsiin, kun tästä joskus johonkin muutetaan. Saati sitten, että onhan se vähän ärsyttävää saada samaltakin firmalta niitä kirjeitä useita kuukaudessa.

Opiskelua Stanfordissa

Stanford on alueen yksi tunnetuimpia yliopistoja. Se on yksityinen ja normihinta lukuvuosimaksulle on n. $43 000, jonka lisäksi tulevat asumis- ja muut kustannukset, jotka nostavat lukuvuoden hinnan n. 60 000 dollariin. Hinnasta huolimatta se on myös hyvin haluttu opiskelupaikka ja vain n. 5% hakijoista saa sieltä vuosittain opiskelupaikan. Yliopiston perustajien Leland Stanfordin ja Jane Lathrop Stanfordin ainoa poika kuoli Euroopan matkalla 1800-luvun lopulla. Tämän jälkeen Stanfordit päättivät lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, asia jota olivat jo pitkään miettineet. Pojan kuoleman johdosta lahjoituskohteeksi valikoitui alueen lapset ja tarkemmin siis opetus ja koulut. Stanford onkin perustettu heidän ainoa lapsensa muistolle. Stanfordit ovat lahjoittaneet myös rahaa alueen koulupiirille ja opintoihin rahaa muutenkin.

Stanfordissa on kuitenkin mahdollista suorittaa opintoja tai yksittäisiä kursseja halvemmallakin. Tänä syksynä kaikki meidän perheestä ovatkin käyneet opiskelemassa Stanfordissa (vaikkemme olekaan oikeita Stanfordin opiskelijoita). Sekä minä että puoliso kävimme Stanfordin täykkärissä viiden viikon amerikanenglannin kurssilla (viralliselta nimeltään kurssi oli suunnilleen "aksentin vähentämiskurssi"). Oikein hyödyllinen ja hauska kurssi kaikkinensa.

Teini puolestaan kävi reilu viikko sitten nuorille tarkoitetussa Stanford Splash -viikonlopussa. Viikonlopulle voi valita tunnin tai parin tunnin luentoja tai työpajoja haluamistaan aiheista. Valittavana on niin teknisiä aineita, taideaineita, matematiikkaa, fysiikkaa ja harrastusaineita jne. Kurssit arvotaan ja ihan jokaiselle haluamalleen kurssille ei pääse, sillä tapahtuma on vuosi vuodelta yhä suositumpi. Tänä vuonna splashilaisia oli n. 1600. Viikonlopun hinta on 40 dollaria ja se kattaa kaikki kurssit la ja su klo 10-18 -välillä sekä lounaan molempina päivinä. Hinta-laatu -suhteeltaan siis erittäin edullinen tapa päästä viikonlopuksi kuuntelemaan luentoja aiheista, joita ei ehkä vielä omassa koulussa ole, tutustua yliopiston kampukseen ja tiloihin ja nähdä, millaista opiskelu siellä on. Luentoja pitävät vapaaehtoiset luennoitsijat niin väitöskirjaa tekevistä opiskelijoista ulkopuolisiin luennoitsijoihin ja entisiin Stanfordin alumneihin. Alueen IT-firmoissa kun on melkoinen joukkio Stanfordin alumneja. Splash on kyllä erittäin hyvä konsepti, hyvin järjestetty ja mielenkiinoinen ja teinikin tykkäsi kovasti tarjonnasta ja järjestelyistä.

Splashissa oli myös tarjolla vanhempien ohjelma, jossa voi valita parista eri luentovaihtoehdosta. Luentovaihtoehdoissa oli valittavana niin näytekursseja Splash-kursseista kuin pelkästään vanhemmille tarkoitettuja College-/Yliopisto-vierailuihin ja -hakemiseen liittyviä luentoja. Oikein hyödyllisiä, vaikka teini ei vielä pariin-kolmeen vuoteen mihinkään haekaan, varsinkin kun itsellä tämä paikallinen college-/yliopistomaailma ja hakusysteemit on vielä aivan hepreaa. Kovasti painotettiin collegeissa ja niiden kampuksilla vierailua, sillä tavoitteena on sekä opiskelijan että collegen löytää juuri se sopiva paikka ja ilmapiiri.

Stanfordin alueella on myös Cantor Arts Center, jossa tuli aikaa kulutettua, kun vanhempien ohjelmassa oli taukoa ja teini oli omilla kursseillaan. Museoon on ilmainen sisäänpääsy ja sieltä löytyy niin Rodinin patsaita kuin modernimpaakin taidetta ja vanhempaa taidetta eri maanosista. Ihan vierailun arvoinen paikka ja hyvä käydä noin viikonlopun aikana, kun parkkipaikan löytäminen on helpompaa.

Kampusalueella kävelemiseenkin saa kulumaan aikaa ja mikäs täällä onkaan kävellessä.

Stanfordin kampusalue

Kampukselle johtava palmukuja (Palm Drive)

S niinkuin Stanford kampusalueen edessä olevalla ovaalinmuotoisella nurmikkoalueella

Hooverin torni, josta hyvällä kelillä näkymät niin kampusalueelle kuin San Franciscoon astikin

Stanford Memorial Church

Mosaiikkikuva Stanford Memorial Church -kirkon seinässä

Suihkulähde kirjakaupan edessä. Keväällä täällä näkee myös opiskelijoita uimassa!!

Auguste Rodin: Helvetin portti (Cantor Arts Center)

Rodinin patsaita Cantor Arts Centerin edessä

Halloweenista

Syksy on tullut / tulossa ja sitä myöten tuli taas myös Halloween aika. Tänä vuonna ei perheessä enää oikein millään mittapuulla ollut ketään karkkikierrosikäistä, joten kävimme vain kävellen katsomassa täällä päin olevaa ns. "Halloween-katua" ja niiden koristeita (eli omakotitaloalue, jossa panostetaan vuosittain tähän juhlaan oikein reippaasti). Muutamassa talossa oli jälleen panostettu todella suureellisesti Halloweeniin ja tarjoamaan elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Yhdellä pihalla oli palkatut henkilöt näyttelemässä Vampyyrihäät-kuvaelmaa, toisessa oli rakennettu Liisa Ihmemaa -teemainen satumaa muutaman talon yhteiselle pihatielle. Muissakin oli koristeita runsaasti, mutta ihan niin suureellista ei muualla ollut.

Luin MTV3:n verkkosivuilta, miten karkkikeppostelu on yleistymässä Suomessakin. En ole itse koskaan Suomessa viettänyt Halloweenia ja toisaalta minusta on kurja, jos suomalaiset vanhat perinteet Länsirannikon Nuuttipukeista ja pääsiäisen virpojista kierroksineen syrjäyttävät muualta tuodun perinteen karkkikierrokset. Toisaalta voin hyvin kuvitella ärtyneitä ihmisiä, jos parhaimmillaan oven taakse tullaan pyytämään karkkia tai muuta annettavaa kolmesti vuodessa, Nuutin päivänä, pääsiäisenä ja vielä Halloweenina.

Jutun karkkikeppostelu-näkökulma on ainakin täällä osassa USA:ta aivan väärä. Ehdoton sääntö on, että mitään kepposia ei saa tehdä Halloweenina.

Tässä yleiset Halloween säännöt, ainakin tällä alueella.

1. Ovelta ovelle kierretään vain Halloween-/naamiaisasuun pukeutuneena. (Mukana oleva aikuinen tai itsekseen kiertävät isommat lapset eivät saisi pukeutua liian pelottavaan kuminaamariin, jotta oven avaaja ei pelästy liikaa.)
2. Pienet lapset kiertävät aina pienessä ryhmässä ja mukana on aina aikuinen. (Tämä on myös turvallisuusnäkökulma, mutta myös varmistamassa, että lapset osaavat käyttäytyä.) Teinit voivat kiertää pienessä ryhmässä, vaikka joidenkin mielipiteiden mukaan 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat voisivat jo siirtyä karkin jakajien joukkoon kotiinsa, eivätkä kiertää ovilla. Täällä jonkun verran vanhempiakin lapsia näyttää kiertävän, vaikka suurin osa karkkikierroksella olevista on selkeästi pienempiä lapsia.
3. Taloihin kuljetaan aina pihatietä. Ei tallata istutuksia tai nurmikoita tai mennä huhuilemaan ikkunoiden alle tai takaovelle.
4. Vain sellaisille oville koputetaan, joissa on Halloween-koristeet JA ulko-oven tai porstua valo päällä. Sammutettu valo tarkoittaa, ettei jaettavaa karkkia ole tai ovat esimerkiksi loppuneet tai perhe haluaa viettää muuten juhlaa yksityisesti. Toisten illallista ei saa siis keskeyttää, jos valo on pois päältä. Toisten yksityisyyttä on kunnioitettava.
5. Oven avaajalle sanotaan "Trick or treat" ("Karkki tai kepponen"). 
6. Jos karkit tarjotaan isosta kulhosta, saa ottaa vain yhden karkin, ellei tarjoaja mainitse erikseen. (Usein pieniä karkkeja saa 2-3, suklaapatukoita tms. yhden). 
7. Karkin saamisen jälkeen kiitetään ja toivotetaan hyvää Halloweenia.
8. Mitään kepposia EI ovella kiertäjä saa tehdä. (Karkkien jakajat toki voivat esimerkiksi kysyä, että haluaako kiertäjä karkkia tai vaikka kumi-irtosormen. ;) )

Muutama paikallinen turvallisuussääntö:

1. Lapsilla ja aikuisillakin on hyvä olla valotikku tai -koristeet tai taskulamppu, jotta erottuvat kadulla ja liikenteessä.
2. Kenenkään taloon ei saa mennä sisälle. (Ainoastaan aikuisen kanssa, jos taloon on tehty kummitustalo tai labyrintti.)
3. Aikuinen tarkistaa lapsen saamat karkkipaketit. Joillakin alueilla joskus valitettavasti karkinjakajakeppostelijat ovat lisänneet karkkeihin syömäkelvotonta ainesta.  
4. Yksin ei saa karkkikierroksella kiertää. Aina on mukana oltava muita lapsia tai aikuisia.

Ainakin meille aikuisille ja perheen teinille riitti ihan riittävästi puuhaa pihojen koristeita katsellessa. Eli ihan vain pikkulasten juhla ei Halloween täälläkään ole.

Kierrätyksestä ja ekologisuudesta

USA on yleisesti kait esimerkkimaa ylikuluttamisesta, roskiin hukkumisesta ja epäekologisuudesta. Kaliforniassa yleisesti ihmiset ovat enemmän tietoisia kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Täällä on aiemmin saanut mm. erilaisia tukia aurinkopaneelien asentamiseen yksityisasuntoon, taitaa osittain saada vieläkin. Hybridiautot yleistyivät aikoinaan verohelpotusten ansiosta. Nykyisin ei helpotuksia enää saa, mutta ihmiset haluavat jo ihan oma-alotteisesti ostaa ekologisemman ja vähäkulutuksisen hybridi- tai sähköauton. Ja bensan hinnan noustessa ne ovat monelle yhä houkuttelevampi vaihtoehto. (Paikallisten mielestä tämä n. $4 gallonalta, eli noin taalan litra, on aivan järjettömän korkea hinta. Näkisittepä niitten ilmeen, kun niille kertoo suomalaisen bensan hintatason..) Toyota Prius on itse asiassa Kalifornian myydyin automalli. Ei siis myydyin hybridiauto, vaan yleisesti myydyin auto. Ja kyllä niitä tuolla kaduilla melkoisen paljon näkeekin. Joskus tuntuu, että joka viides vastaantuleva auto on Prius, vaikka ei ne ihan niin yleisiä olekaan. Tosin, onhan meidänkin autotallissa yksi tällainen ja puoliso sillä arkisin huristelee töihin. Tuollaista suoraa moottoritietä onkin helppo sillä huristella, koska siinä ajossa se on kaikkein paras ja ekologisin. Hybridiautoja on alkanut tulla täällä markkinoille yhä useammalta automerkiltä ja noita kokonaan sähköautojakin markkinoidaan kovasti ja niitäkin alkaa liikenteessä näkyä. Meidän nurkilla näkyy lähes päivittäin myös joku Teslan ajaja. Kuten aiemmin tuli todettua, täältä löytyy kuitenkin jonkun verran niitä, jolla moiseen on varaa. Niitä enemmän tietty näkee noita Chevy Volteja ja Fordin vastaavia malleja.

Kesällä ihmisillä oli viikonloppuisin tosi paljon noita piha-/autotallimyyjäisiä, jossa omalla pihallaan myivät itselleen tarpeettomia tavaroita. Toki sitten on ihan noita kirppiksiäkin, mutta ovat yleensä sellaisia isompia tapahtumia esim. kerran kuukaudessa. San Josessa tosin sellainen hirveän isolla alueella oleva kirppis on viikottain useampana päivänä, kesällä muistaakseni jopa päivittäin. Kirppis-nimikkeen alla olevissa tapahtumissa tosin myydään vanhan tavaran ja antiikin / melkein antiikin lisäksi myös ihan uutta tavaraa ja esimerkiksi San Josessa on samalla sellainen suomalaistyylisempi hedelmä-/vihannestori. Kaikenlaisia antiikkimarkkinoita ja muita myös alueella on useita eri puolilla. Näihin kirppiksiin ym. yleensä on pääsymaksu / pakollinen pysäköintimaksu alueelle, eli sinänsä poikkeavat suomalaisista vastaavista. Mutta erilaisia vanhojen tavaroiden myyntitapahtumia ja muita on San Franciscon alueella järjestetty jo hippien kultakaudelta alkaen.

Kierrättäminen, ainakin näin taloyhtiössä, on helppoa. Taloyhtiössä on kaksi roskista, toiseen laitetaan kierrätettävät eli paperi, pahvit, muovit, alumiini ja lasi ja toiseen muut roskat. Jossain käsittelykeskuksessa sitten erittelevät kierrätettävät toisistaan. Kompostia ei ainakaan meidän taloyhtiössä ole, enkä tiedä kuinka paljon niitä yleensä on. Huhua olen kuullut, että paikalliset vetäisivät tiskialtaan jätemyllystä kaiken orgaanisen jätteen banaaninkuorista lähtien. En sitten tiedä, että pitääkö se paikkansa. Mutta ainakin tärkkelyksellä, kuten perunoilla sen myllyn saa erittäin helposti jumiin. Ei ole onneksi kokemusta, mutta huhupuheet kertoo tämänkin. Toisaalta, jos viemäriin tungetaan tätä ruokamössöä, niin en yhtään ihmettele, että jossain alueilla on rottaongelmaa. Ei tästäkään omaa kokemusta. Toisaalta jos laittaa ne ruuanjätteet tavalliseen roskikseen, joka on helppo avata, niin sopivalla alueella saattaa saada vierakseen mm. pesukarhut, jotka levittävät nopeasti roskiksen sisällön. Suo siellä, vetelä täällä.

Pullonpalautus on kyllä suomalaiseen systeemiin verrattuna verrattain hankalaa. Suuressa osassa pulloja ja tölkkejä on kyllä pantti suuruudeltaan 5 tai 10 senttiä. Mutta näin ei ole kaikissa. Useissa osavaltioissa käytetään pulloja palauttaessa tuota tietynsuuruista panttia, joka palautetaan. Täällä noissa pulloissa ja tölkeissä kuitenkin lukee CA CRV. Kirjainyhdistelmä tarkoittaa California Redemption Value:ta, eli pantin lunastushintaa. Se ilmeisesti on tällä hetkellä joko 5 tai 10 senttiä, riippuen koosta. Mutta kun viet pullot kierrätyskeskukseen, niitä ei lasketa yksittäin vaan ne punnitaan. Eli muovi- ja lasipullot ja tölkit pitää ensin lajitella eri kasoihin ja sitten ne punnitaan. Toki, jos asiakas niin vaatii, niin laskevat eri tyyliset ja kokoiset pullot ja antavat pantit takaisin, mutta näin ei kait kukaan isoja määriä palauttava koskaan tee. Käytännössä siis mekin kerätään pullot isoihin IKEA-kasseihin autotalliin ja kun ne ei enää hyvin mahdu sinne, lastataan autoon ja palautetaan. Ja kun täällä lämmössä kuluu enemmän mehua ja kivennäisvettä kuin Suomessa, niin niitä pullojakin kertyy aika reippaasti. Pantti on sen verran pieni ja kierrätyskeskuksia vähän siellä täällä, että moni heittää pullot suoraan roskikseen, eikä näe vaivaa palauttaa niitä. Kun itse on tottunut ne aina palauttamaan ja muovia tuntuu muutenkin kertyvän niin paljon, niin on itse yritetty aina pullot viedä kiertoon, eikä ympäristöä kuormittamaan. Mutta oli tämänkin systeemin selvitteleminen silloin aluksi vähän työn ja tuskan takana. Sitten kun opittiin se systeemi ja vietiin niitä pulloja sinne uudelleen, olivatkin säännöt muuttuneet, etteivät ottaneet enää pulloja korkkeineen, ainoastaan pulloja. Siinä sitten on pientä puhdetta muutaman kymmenen tai sadan korkin poistamisessa pihalla muiden jonotellessa palauttamaan omiaan.

Ainakin nämä Piilaakson kaupungit yksi kerrallaan kieltävät myös muovipussit. Täällähän ne kaupan muovikassit on sellaista ohutta muovia, niinkuin esimerkiksi Etelä-Euroopassakin. Niihin ei kovin monta tavaraa mahdu pakkaamaan, eivätkä kauhean painavia tavaroitakaan kestä. Mutta nyt ainakin meidän ostosalueilla ruokatavaroita ei saa enää pakata muovipusseihin. Vaihtoehtona on ostaa paperikassi tai tuoda omat kangas- tms. kestokassit mukanaan tai ostaa uusi kestokassi. Vaatekaupat jne. saavat edelleen pakata ostokset muovikassiin, mutta yhä harvemmin niitäkään enää näkee. Hedelmät ja vastaavat toki saa edelleen pikkumuovipusseihin pakata, mutta esimerkiksi toreilla (Farmer´s Market) näkee ihmisten tuovan omat pikkupussitkin mukaansa. Itselle tämä muovipussittomuus ei ole ollut mikään ongelma, kun on jo vuodet Suomessa tottunut menemään ostoksille omien kangaskassien kanssa. Suomesta toin myös mukanani Reisenthelin ostoskorini. Ja ei ole kerran eikä kaksi, kun joku on pysäyttänyt kaupassa ja ihaillut kassia ja kysynyt, mistä se on ostettu. Siinä aina vähän harmittaa, ettei tuote ole Suomesta (vaikka sieltä onkin ostettu), joten vastaan aina vaan, että Euroopasta. Siihen vastaus on yleensä aina, että "no niinpä tietty" ja ovat pettyneitä, kun ei niitä ei saa täältä joka paikasta.