Halloweenista

Syksy on tullut / tulossa ja sitä myöten tuli taas myös Halloween aika. Tänä vuonna ei perheessä enää oikein millään mittapuulla ollut ketään karkkikierrosikäistä, joten kävimme vain kävellen katsomassa täällä päin olevaa ns. "Halloween-katua" ja niiden koristeita (eli omakotitaloalue, jossa panostetaan vuosittain tähän juhlaan oikein reippaasti). Muutamassa talossa oli jälleen panostettu todella suureellisesti Halloweeniin ja tarjoamaan elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin. Yhdellä pihalla oli palkatut henkilöt näyttelemässä Vampyyrihäät-kuvaelmaa, toisessa oli rakennettu Liisa Ihmemaa -teemainen satumaa muutaman talon yhteiselle pihatielle. Muissakin oli koristeita runsaasti, mutta ihan niin suureellista ei muualla ollut.

Luin MTV3:n verkkosivuilta, miten karkkikeppostelu on yleistymässä Suomessakin. En ole itse koskaan Suomessa viettänyt Halloweenia ja toisaalta minusta on kurja, jos suomalaiset vanhat perinteet Länsirannikon Nuuttipukeista ja pääsiäisen virpojista kierroksineen syrjäyttävät muualta tuodun perinteen karkkikierrokset. Toisaalta voin hyvin kuvitella ärtyneitä ihmisiä, jos parhaimmillaan oven taakse tullaan pyytämään karkkia tai muuta annettavaa kolmesti vuodessa, Nuutin päivänä, pääsiäisenä ja vielä Halloweenina.

Jutun karkkikeppostelu-näkökulma on ainakin täällä osassa USA:ta aivan väärä. Ehdoton sääntö on, että mitään kepposia ei saa tehdä Halloweenina.

Tässä yleiset Halloween säännöt, ainakin tällä alueella.

1. Ovelta ovelle kierretään vain Halloween-/naamiaisasuun pukeutuneena. (Mukana oleva aikuinen tai itsekseen kiertävät isommat lapset eivät saisi pukeutua liian pelottavaan kuminaamariin, jotta oven avaaja ei pelästy liikaa.)
2. Pienet lapset kiertävät aina pienessä ryhmässä ja mukana on aina aikuinen. (Tämä on myös turvallisuusnäkökulma, mutta myös varmistamassa, että lapset osaavat käyttäytyä.) Teinit voivat kiertää pienessä ryhmässä, vaikka joidenkin mielipiteiden mukaan 12-vuotiaat ja sitä vanhemmat voisivat jo siirtyä karkin jakajien joukkoon kotiinsa, eivätkä kiertää ovilla. Täällä jonkun verran vanhempiakin lapsia näyttää kiertävän, vaikka suurin osa karkkikierroksella olevista on selkeästi pienempiä lapsia.
3. Taloihin kuljetaan aina pihatietä. Ei tallata istutuksia tai nurmikoita tai mennä huhuilemaan ikkunoiden alle tai takaovelle.
4. Vain sellaisille oville koputetaan, joissa on Halloween-koristeet JA ulko-oven tai porstua valo päällä. Sammutettu valo tarkoittaa, ettei jaettavaa karkkia ole tai ovat esimerkiksi loppuneet tai perhe haluaa viettää muuten juhlaa yksityisesti. Toisten illallista ei saa siis keskeyttää, jos valo on pois päältä. Toisten yksityisyyttä on kunnioitettava.
5. Oven avaajalle sanotaan "Trick or treat" ("Karkki tai kepponen"). 
6. Jos karkit tarjotaan isosta kulhosta, saa ottaa vain yhden karkin, ellei tarjoaja mainitse erikseen. (Usein pieniä karkkeja saa 2-3, suklaapatukoita tms. yhden). 
7. Karkin saamisen jälkeen kiitetään ja toivotetaan hyvää Halloweenia.
8. Mitään kepposia EI ovella kiertäjä saa tehdä. (Karkkien jakajat toki voivat esimerkiksi kysyä, että haluaako kiertäjä karkkia tai vaikka kumi-irtosormen. ;) )

Muutama paikallinen turvallisuussääntö:

1. Lapsilla ja aikuisillakin on hyvä olla valotikku tai -koristeet tai taskulamppu, jotta erottuvat kadulla ja liikenteessä.
2. Kenenkään taloon ei saa mennä sisälle. (Ainoastaan aikuisen kanssa, jos taloon on tehty kummitustalo tai labyrintti.)
3. Aikuinen tarkistaa lapsen saamat karkkipaketit. Joillakin alueilla joskus valitettavasti karkinjakajakeppostelijat ovat lisänneet karkkeihin syömäkelvotonta ainesta.  
4. Yksin ei saa karkkikierroksella kiertää. Aina on mukana oltava muita lapsia tai aikuisia.

Ainakin meille aikuisille ja perheen teinille riitti ihan riittävästi puuhaa pihojen koristeita katsellessa. Eli ihan vain pikkulasten juhla ei Halloween täälläkään ole.

Kierrätyksestä ja ekologisuudesta

USA on yleisesti kait esimerkkimaa ylikuluttamisesta, roskiin hukkumisesta ja epäekologisuudesta. Kaliforniassa yleisesti ihmiset ovat enemmän tietoisia kuluttamisesta ja ekologisuudesta. Täällä on aiemmin saanut mm. erilaisia tukia aurinkopaneelien asentamiseen yksityisasuntoon, taitaa osittain saada vieläkin. Hybridiautot yleistyivät aikoinaan verohelpotusten ansiosta. Nykyisin ei helpotuksia enää saa, mutta ihmiset haluavat jo ihan oma-alotteisesti ostaa ekologisemman ja vähäkulutuksisen hybridi- tai sähköauton. Ja bensan hinnan noustessa ne ovat monelle yhä houkuttelevampi vaihtoehto. (Paikallisten mielestä tämä n. $4 gallonalta, eli noin taalan litra, on aivan järjettömän korkea hinta. Näkisittepä niitten ilmeen, kun niille kertoo suomalaisen bensan hintatason..) Toyota Prius on itse asiassa Kalifornian myydyin automalli. Ei siis myydyin hybridiauto, vaan yleisesti myydyin auto. Ja kyllä niitä tuolla kaduilla melkoisen paljon näkeekin. Joskus tuntuu, että joka viides vastaantuleva auto on Prius, vaikka ei ne ihan niin yleisiä olekaan. Tosin, onhan meidänkin autotallissa yksi tällainen ja puoliso sillä arkisin huristelee töihin. Tuollaista suoraa moottoritietä onkin helppo sillä huristella, koska siinä ajossa se on kaikkein paras ja ekologisin. Hybridiautoja on alkanut tulla täällä markkinoille yhä useammalta automerkiltä ja noita kokonaan sähköautojakin markkinoidaan kovasti ja niitäkin alkaa liikenteessä näkyä. Meidän nurkilla näkyy lähes päivittäin myös joku Teslan ajaja. Kuten aiemmin tuli todettua, täältä löytyy kuitenkin jonkun verran niitä, jolla moiseen on varaa. Niitä enemmän tietty näkee noita Chevy Volteja ja Fordin vastaavia malleja.

Kesällä ihmisillä oli viikonloppuisin tosi paljon noita piha-/autotallimyyjäisiä, jossa omalla pihallaan myivät itselleen tarpeettomia tavaroita. Toki sitten on ihan noita kirppiksiäkin, mutta ovat yleensä sellaisia isompia tapahtumia esim. kerran kuukaudessa. San Josessa tosin sellainen hirveän isolla alueella oleva kirppis on viikottain useampana päivänä, kesällä muistaakseni jopa päivittäin. Kirppis-nimikkeen alla olevissa tapahtumissa tosin myydään vanhan tavaran ja antiikin / melkein antiikin lisäksi myös ihan uutta tavaraa ja esimerkiksi San Josessa on samalla sellainen suomalaistyylisempi hedelmä-/vihannestori. Kaikenlaisia antiikkimarkkinoita ja muita myös alueella on useita eri puolilla. Näihin kirppiksiin ym. yleensä on pääsymaksu / pakollinen pysäköintimaksu alueelle, eli sinänsä poikkeavat suomalaisista vastaavista. Mutta erilaisia vanhojen tavaroiden myyntitapahtumia ja muita on San Franciscon alueella järjestetty jo hippien kultakaudelta alkaen.

Kierrättäminen, ainakin näin taloyhtiössä, on helppoa. Taloyhtiössä on kaksi roskista, toiseen laitetaan kierrätettävät eli paperi, pahvit, muovit, alumiini ja lasi ja toiseen muut roskat. Jossain käsittelykeskuksessa sitten erittelevät kierrätettävät toisistaan. Kompostia ei ainakaan meidän taloyhtiössä ole, enkä tiedä kuinka paljon niitä yleensä on. Huhua olen kuullut, että paikalliset vetäisivät tiskialtaan jätemyllystä kaiken orgaanisen jätteen banaaninkuorista lähtien. En sitten tiedä, että pitääkö se paikkansa. Mutta ainakin tärkkelyksellä, kuten perunoilla sen myllyn saa erittäin helposti jumiin. Ei ole onneksi kokemusta, mutta huhupuheet kertoo tämänkin. Toisaalta, jos viemäriin tungetaan tätä ruokamössöä, niin en yhtään ihmettele, että jossain alueilla on rottaongelmaa. Ei tästäkään omaa kokemusta. Toisaalta jos laittaa ne ruuanjätteet tavalliseen roskikseen, joka on helppo avata, niin sopivalla alueella saattaa saada vierakseen mm. pesukarhut, jotka levittävät nopeasti roskiksen sisällön. Suo siellä, vetelä täällä.

Pullonpalautus on kyllä suomalaiseen systeemiin verrattuna verrattain hankalaa. Suuressa osassa pulloja ja tölkkejä on kyllä pantti suuruudeltaan 5 tai 10 senttiä. Mutta näin ei ole kaikissa. Useissa osavaltioissa käytetään pulloja palauttaessa tuota tietynsuuruista panttia, joka palautetaan. Täällä noissa pulloissa ja tölkeissä kuitenkin lukee CA CRV. Kirjainyhdistelmä tarkoittaa California Redemption Value:ta, eli pantin lunastushintaa. Se ilmeisesti on tällä hetkellä joko 5 tai 10 senttiä, riippuen koosta. Mutta kun viet pullot kierrätyskeskukseen, niitä ei lasketa yksittäin vaan ne punnitaan. Eli muovi- ja lasipullot ja tölkit pitää ensin lajitella eri kasoihin ja sitten ne punnitaan. Toki, jos asiakas niin vaatii, niin laskevat eri tyyliset ja kokoiset pullot ja antavat pantit takaisin, mutta näin ei kait kukaan isoja määriä palauttava koskaan tee. Käytännössä siis mekin kerätään pullot isoihin IKEA-kasseihin autotalliin ja kun ne ei enää hyvin mahdu sinne, lastataan autoon ja palautetaan. Ja kun täällä lämmössä kuluu enemmän mehua ja kivennäisvettä kuin Suomessa, niin niitä pullojakin kertyy aika reippaasti. Pantti on sen verran pieni ja kierrätyskeskuksia vähän siellä täällä, että moni heittää pullot suoraan roskikseen, eikä näe vaivaa palauttaa niitä. Kun itse on tottunut ne aina palauttamaan ja muovia tuntuu muutenkin kertyvän niin paljon, niin on itse yritetty aina pullot viedä kiertoon, eikä ympäristöä kuormittamaan. Mutta oli tämänkin systeemin selvitteleminen silloin aluksi vähän työn ja tuskan takana. Sitten kun opittiin se systeemi ja vietiin niitä pulloja sinne uudelleen, olivatkin säännöt muuttuneet, etteivät ottaneet enää pulloja korkkeineen, ainoastaan pulloja. Siinä sitten on pientä puhdetta muutaman kymmenen tai sadan korkin poistamisessa pihalla muiden jonotellessa palauttamaan omiaan.

Ainakin nämä Piilaakson kaupungit yksi kerrallaan kieltävät myös muovipussit. Täällähän ne kaupan muovikassit on sellaista ohutta muovia, niinkuin esimerkiksi Etelä-Euroopassakin. Niihin ei kovin monta tavaraa mahdu pakkaamaan, eivätkä kauhean painavia tavaroitakaan kestä. Mutta nyt ainakin meidän ostosalueilla ruokatavaroita ei saa enää pakata muovipusseihin. Vaihtoehtona on ostaa paperikassi tai tuoda omat kangas- tms. kestokassit mukanaan tai ostaa uusi kestokassi. Vaatekaupat jne. saavat edelleen pakata ostokset muovikassiin, mutta yhä harvemmin niitäkään enää näkee. Hedelmät ja vastaavat toki saa edelleen pikkumuovipusseihin pakata, mutta esimerkiksi toreilla (Farmer´s Market) näkee ihmisten tuovan omat pikkupussitkin mukaansa. Itselle tämä muovipussittomuus ei ole ollut mikään ongelma, kun on jo vuodet Suomessa tottunut menemään ostoksille omien kangaskassien kanssa. Suomesta toin myös mukanani Reisenthelin ostoskorini. Ja ei ole kerran eikä kaksi, kun joku on pysäyttänyt kaupassa ja ihaillut kassia ja kysynyt, mistä se on ostettu. Siinä aina vähän harmittaa, ettei tuote ole Suomesta (vaikka sieltä onkin ostettu), joten vastaan aina vaan, että Euroopasta. Siihen vastaus on yleensä aina, että "no niinpä tietty" ja ovat pettyneitä, kun ei niitä ei saa täältä joka paikasta.

Elintaso- ja varallisuuseroista (100. blogikirjoitus!)

Näin sadannen blogiraapustuksen (jestas sentään!!) aiheeksi sopii enemmänkin tällainen laajempi aihe kuin pelkät omat seikkailut ja arki USA:ssa.

Tätä aihetta olen useaankin otteeseen pyöritellyt mielessäni, että tästäkin blogissani pitäisi kirjoitella. Aina on ollut joku helpompi tai kevyempi aihe kirjoitettavaksi ja tämä on jäänyt odottamaan parempia aikoja. 100. blogipostauksen rajapyykki saa nyt olla se parempi aika. ;)  Pintaraapaisuksi vähän sieltä ja täältä ja mutu-tuntumaksihan tämäkin postaus jää. Aihe on niin laaja, että syväluotaavaan analyysiin saisi kulumaan kokonaisen kirjan tilan.

Piilaaksohan ja koko Kalifornia yleisesti ovat suhteellisen varakkaita alueita verrattuna muihin USA:n alueisiin. Toki eri osavaltioissa löytyy kaupunkeja ja alueita, joissa asuu paljon ihmisiä, joilla ei ole pikkurahasta puutetta. Eikä varsinkaan siitä isommasta rahasta. Jostain ohjelmasta kuulin, että väkilukuun suhteutettuna San Franciscossa olisi miljonäärejä tai sitä rikkaampia enemmän kuin missään muussa isossa kaupungissa. Ilmeisesti tämä ei ihan pidä paikkansa, esimerkiksi New Yorkissa taitaa kuitenkin miljonäärejä olla suhteessakin enemmän. Lisäksi Piilaakson alueella on tilastojen mukaan 2011 ollut 45 miljardööriä. Yhteensä koko Kaliforniassa heitä on noin sata. Miljardöörejä ja miljonäärejä USA:ssa onkin eniten juuri Kaliforniassa. Tähän tietenkin on useita syitä, osavaltio on iso, asukkaita on paljon, Piilaakson IT-alan yritykset tuottavat paljon rahaa, LA:n alueella on elokuva- ja viihdeteollisuutta ja muuta teollisuutta, joissa tulot nousevat miljoonaluokkaan.

Kolikolla on kuitenkin se toinen puoli. Suuri osa kuuluu jonkunasteiseen keskiluokkaan, jossa tilillä ei miljoonia lepuutella, mutta sitten on myös niitä, joita elämä ei ole kohdannut niin silkkihansikkain. Täällä ihan meidän nurkilla kodittomiin törmää harvemmin. San Franciscossa he kuitenkin ovat ihan arkipäivää. Yhtään SF:n reissua en ole onnistunut tekemään, etten olisi törmännyt joko pyörällä tai ostoskärryillä koko omaisuutta mukanaan kuljettaviin ihmisiin. Osalla heistä on joko alkoholi- tai huumeongelma, eivätkä ehkä siitä syystä pääse asuntolaan. Osalla saattaa olla mielenterveysongelmia, joihin eivät halua hakea apua. Yksilönvapaus täällä sanelee sen, että jos et ole tehnyt mitään rikollista tai vahinkoa kenellekään, ei kukaan voi väkisin pakottaa henkilöä hakemaan apua mielenterveysongelmiinsa. Välillä esimerkiksi rannikolla näkee pakettiautoja parkkipaikoilla, joissa näyttää olevan koko henkilön omaisuus ja joka sitten paljastuukin kyseisen henkilön kodiksi. San Franciscossa kadun varsilla ja välillä jossain teiden varsilla (ei siis millään pikkukaduilla tai moottoritiellä, vaan näillä muilla) näkee ihmisiä kylttien kanssa kerjäämässä. Kylttien perusteella henkilöt ovat yleisesti joko entisiä sotilaita, ilman sairausvakuutusta ja kotia olevia henkilöitä, joilla rahat eivät riitä lääkkeisiin ja perheen elättämiseen tai kokonaan kodittomia. Koska paikallinen yhteiskunta perustuu pitkälti yksilön vastuuseen ja itse itsestä huolehtimiseen, ei sosiaalitukia hirveästi ole ja työttömyyskorvaukset eivät välttämättä riitä edes vuokran maksamiseen. Yhteiskunta ei siis pidä samalla tavalla huolta kansalaisistaan kuin esimerkiksi Pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa (joita täällä paikalliset kutsuvat sosialistisiksi maiksi, tarkoittamatta silti sanonnalla mitään poliittisesti asennoitunutta, vain sitä, että yhteiskunnan rahaa jaetaan ja tasataan enemmän sosiaalisesti tasan).

San Josen, joka on tämän San Franciscon lahtialueen toisessa päässä, laitamilla on lehtijuttujen mukaan jo pitkään ollut laiton telttakylä, jossa suuri määrä ihmisiä on elänyt surullisen kuuluisasta asunto- ja finanssikriisistä lähtien. Asunnot menettivät arvoaan, ihmiset töitään ja ihmiset asuntonsa ja jos ei halua asuntoloihin viettämään öitään, vaihtoehdoiksi jäävät ulkoilma, telttakylä tai esimerkiksi oma auto. Sanomattakin on selvää, että kaupungin virkamiehet eivät ole kovin tyytyväisiä moisiin laittomiin telttakyliin, mutta vaikeahan sitä on pakottaa purkamaankaan ja siirtää ongelmia toisaalle.

Toki näiden kahden ääriryhmän välille sijoittuu suurin osa ihmisistä. Se ei silti tarkoita, että kaikki sujuisi aivan mutkattomasti. Vaikka ihmiset täällä vaikuttavat olevan yleisesti kauhean tyytyväisiä, hymyileviä ja rupattelevia henkilöitä vaikka kauppojen asiakaspalvelussa, on osa matalapalkka-alaisista vain tällä alueella töissä ja ajaa noin tunnin verran tai pidempäänkin päästäkseen oman kotiinsa halvemmalle alueelle. Tästä syystä esimerkiksi koulutilastoissa vanhempien koulutuksen tasoerot näyttäytyvät kovin erilaisilta eri alueilla.

Toki pienituloisille ja tietyille ryhmille (esim. eläkeläiset, vamman omaavat jne) on jotain etuuksia kuten Medicaid-terveydenhoito-ohjelma ja terveydenhuollon vakuutusten alennuksia mahdollistava ensi vuoden alusta voimaan tuleva Affordable Care Act eli niin sanottu Obamacare. Sen avulla pienituloisemmat voivat saada alempia terveydenhuoltovakuutuksen kuukausimaksuja. Muutenhan näiden vakuutusten hinnat ovat kyllä aivan järjettömän kalliita, jos henkilö ne itse maksaa.

Itsen on ollut jotenkin kauhean vaikea saada käsitystä yhteiskunnan tästä tasosta, siis valtavista elintaso- ja varallisuuseroista, niiden syistä ja niiden näkymisestä tässä yhteiskunnassa. Kun Suomessa kaduilla kerjäämistä ei ennen ollut ja nytkin se on pääsääntöisesti muualta tulleiden henkilöiden harjoittamaa, on vaikea käsittää, että tässä maassa kerjääminen on joillekin lähes ainoa tulonlähde. Ruokakeittiöitä (soup kitchen) on tälläkin alueella vähävaraisille ja vuosittain on erilaisia ruokakeräyksiä, joihin voi lahjoittaa hyvin säilyviä elintarvikkeita, kuten säilyketölkkejä. Viime vuonna postin mukana tuli ruskea paperipussi, jonka voi täyttää ja jättää postilaatikoille odottamaan ruokakeittiön hakuautoa (tai postia hakemaan pussi). Kaupassa on teemaviikkoja, jolloin voi ostaa $10 mysteeriruokapussin, joka siis lahjoitetaan siitä suoraan hyväntekeväisyyteen. Jne. jne. Kaikista eri toimintamuodoista ei itsellä ole vielä oikeastaan mitään käsitystä. Selvinnee, kun teini suorittaa koulussa myöhemmin "Living Skills" -kurssin, johon kuuluu pakollinen vapaaehtoistyö ja näemme listan mahdollisista vapaaehtoistyökohteista.

Chinatownissa viime kesänä kulkiessa näin, miten harmaantunut, kumarassa kulkeva vanha nainen tuli kiinalaisesta ravintolasta muovikasseineen. Muovikassissa oli styroksiin pakattu ruoka ja sen päällä jotain muita ruokatarvikkeita. Nainen kapusi jalkakäytävällä rinnettä ylös, jätti kassin kadun reunalla makaavan kodittoman viereen, sanoi jotain kiinaksi ja jatkoi matkaansa.

Viime kesänä veimme täällä konferenssimatkalla olevan tuttavani takaisin hotelliinsa San Josessa ravintolatreffiemme jälkeen. Hotellin edessä oli ruuhkaa, eikä vähiten vähän huolimattomasti siihen eteen pysäköidyn Lamborginin vuoksi. Tuttavan jättö kuitenkin onnistui ja jatkoimme matkaa. Liikennevaloissa pysähdyimme punaisiin valoihin ja odotimme kun partainen, väsynyt ja likaisissa vaatteissa kulkeva mies ylitti kadun työntäen koko omaisuuttaan ostoskärryissä. Kaksi makuupussia, tyhjiä pulloja, pari muovikassillista tavaraa ja jotain muuta pientä omaisuutta.

            Kontrasti on niin valtavan suuri.

Lenkkipolkuja ja kävelyreittejä

Täällä on yleinen tapa lähteä harrastamaan liikuntaa johonkin muualle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vaikka joitakin lenkkeilijöitä näkyykin tuossa ihan kävelyteillä, yleisesti ihmiset käyvät kävelyllä, juoksulenkillä tai vaeltamassa jossain siihen erityisemmin tarkoitetussa paikassa. Varsin ymmärrettäväksi tämän tekee se, että jalkakäytävät tuppaavat olemaan melko kapeita ja usein tehty betonilaatoista (joista myös osa ajoteistä on tehty) ja niillä juokseminen (tai käveleminen) ei kyllä ole jaloille ja polville mitään unelma-alustaa. Toki silloin tällöin tulee itsekin lähdettyä kiertämään jotain korttelia tässä lähikulmilla.

Keväisin varsinkin nämä ihanat lamppuharjapuut ihastuttavat lähimaastossa jalkakäytävien vieressä.

Muuten kävelylenkille tulee valittua muutamasta (meillä yleisesti parista kolmesta) vaihtoehdosta sen mukaan haluaako kävellä tasaista maastoa, ylämäkeä ja alamäkeä tai asfaltilla vaiko maastossa. Käytännössä se siis tarkoittaa yleisesti sitä, että lenkille lähteäkseen pitää siirtyä lenkkipaikkaan ensin autolla. Tuntuu jotensakin tyhmältä, mutta lenkkimaastot ja maisemat ovat näin yleisesti paljon paremmat kuin kotiovesta lenkille lähtiessä.

Ilta-aurinko erään lenkkipolun varrelta kuvattuna.

Tämä haukka laskeutui kerran eteeni vahtimaan menoani (kuva kännykkäkameralla, joten valitettavasti ei ole kovn tarkka)

Ylämäki-alamäki -lenkille ollaan yleisesti menty aamulla tai illemmalla. Tässä on taidettu lähteä vielä ihan hyvän sään aikana ja saatu kävellä lähes suorassa auringonpaisteessa.

Erään lenkkipolun reunalla näkyy joskus jo keski-iän ylittäneitä herrasmiehiä lennättelemässä kauko-ohjattavia lentokoneitaan. Hoitavat ja huoltavat niitä selkeästi rakkaudella lennätyskertojen välillä. Niitä on siinä hauska seurailla lenkin jälkeen ja huilata ennen kotiin ajamista.Valitettavasti en nyt löytänyt kuvien joukosta yhtään kuvaa näistä lennokeista ja maisemista.

Piilaakso kun on nimensä mukaisesti laakso, on ympärillä kymmenittäin erilaisia vaellusreittejä ympäröivillä vuorilla. Joissain olemme käyneet, mutta suuri osa on vielä käymättä. Nyt syksyllä ja talvella olisi hyvä yrittää ehtiä käymään osassa, kun kelit vaelteluun ja pidempiin kävelyihin ovat siedettävämmät. Tällä viikolla on ollut jo selkeästi viileämpää ja varsinkin aamuisin pilvistä ja koleaa. Viikolla olleen kelin perusteella tuntui siis hyvältä idealta lähteä tänään katsastamaan Russian Ridge Open Space Preserve -niminen alue. Aamusähläyksien jälkeen olimme paikalla vähän ennen puolta päivää ja aurinko helottikin tänään pilvettömältä taivaalta. Tarkeni siis kävellä... Kyseisessä paikassa on onneksi suhteellisen helppo 3,5 mailin kävelyreitti, jossa on yleisesti vain lievempiä ylä- ja alamäkiä. Varjoa reitin varrella ei kuitenkaan ole kuin aivan reitin alussa ja lopussa, joten lämmin tuli, kun oli "fiksusti" aamulla puettu shortsien sijaan tummat pitkälahkeiset ulkoiluhousut. Maisemat olivat kuitenkin hikoilun väärti. Kuvat eivät valitettavasti ole maisemien tasoa vastaavia laadultaan, kun ovat kännykällä pikaisesti napsaistuja. Alue on kuulemma kevällä todella kaunis, kun rinteet ovat täynnä luonnonkukkia. Vähäsateisen kesän jäljiltä kukista ei oikein ollut tietoakaan. Perhosia, haukkoja, liskoja ja yksi mustahäntäpeura sentään matkallemme osui. Kalkkarokäärmeet pysyttelivät tälläkin kertaa, onneksi, pois kulkureitiltämme.

Reitin alku antoi toiveita, että osa kävelyreitistä olisi varjossa

Reittiä eteenpäin kulkiessa varjopaikat kuitenkin vähenivät ja vähenivät ja loppuivat lopulta kokonaan

Ylhäällä ollaan. Osa ylämäen kapuamisesta meidän osaltamme tuli suoritettua autolla. Kymmenet pyöräilijät kuitenkin sinnikäästi polkivat mäen ylös ja alamäkeä laskiessaan jopa ohittivat autolla kulkijat.  Tältä paikalta olisi ollut merinäköala, elleivät pilvet olisi peittäneet rannikkoa.

Vuoria, vuoria joka suuntaan

"Meni jo." Tästä mäestä hyppi edestämme peura, mutta kuvaan se ei näköjään ehtinyt kuitenkaan tallentua.

Blogiin johtaneista hakusanoista

Vaikka alunperin blogin ideana on tosiaan ollut kirjoittaa Green Card -prosessista yleisesti ja sen jälkeen sitten päivittä kuulumisia kaikenlaisista asioista lähinnä tuttaville, on tilastojen mukaan muitakin lukijoita tännekin eksynyt. Tervetuloa ja toivottavasti olette löytäneet mieleistä luettavaa!

Palautetta olen saanut blogista muualta kuin suoraan blogista ja uusi seuraajakin blogilla on. Blogspotin tilastot eivät ole niin erottelevat kuin aiemman Vuodatuksen blogini, josta siis luovuin teknisten ongelmien (ja kaikkien kuvien häviämisten jälkeen) reilu vuosi sitten, joten ihan kauhean tarkkaa tietoa niistä ei saa.

Olen enemmänkin välillä mielenkiinnolla kurkkaillut, minkälaisilla hakusanoilla ihmiset ovat löytäneet blogini. Keräsin tähän nyt muutaman viime ajoilta mahdollisesti lukijoidenkin iloksi.

Näistä ensimmäinen kategorian käyttäjät lienevät etsineet suoraan blogiani:  

• siirtolaiseksi blogi
  siirtolaiseksi.blogspot.com
  siirtolaiseksi

Seuraavilla hakusanoillakin etsineet ovat toivottavasti löytäneet jotain vastausta hakemaansa aiheeseen. Näitäkin asioita kun olen blogissa käsitellyt, tosin en välttämättä niin seikkaperäisesti kuin hakijat ovat olettaneet. Muuttokontista ja merinorsuistakin taitaa olla vain pari mainintaa. Samaten muistaakseni tasan yhdessä lauseessa Costcon pakkaukset. Costco siis on tukkuliike, josta normaali kuluttajatkin voivat ostaa ostoksensa, kun heillä on liikkeen jäsenyys. Tuo tukkuliike-elementti tuo mukanaan sen, että ruokaa pitää ostaa todellakin yleensä järjettömän isoissa pakkauksissa kerralla, jos siellä käy ostoksilla.

• viisumi postissa
• muuttokontti usa   
• puoliso green card
• merinorsu
• costco järjettömät pakkaukset

Tällä hakusanalla hakenut ei varmaan ole ollut kauhean tyytyväinen kuin oma blogini on tullut hakutuloksiin. ;) Tähän vastauksen antaminen onkin hirveän hankalaa, jos hakija on etsinyt paikkaa, mihin lähteä. Olen välillä lueskellut jotain keskustelupalstoja jne. USA:han muuttohalukkaista ja kyllä tänne pääseminen tosiaan usein vaatii erityisen työosaamisen, jota kautta tänne pääsee töihin, paljon rahaa tai järjettömän hyvän tuurin. Itse lasken meidän perheemme tähän viimeiseen kategoriaan. Maahanmuuttokriteerit ja asunnon ostaminen taitavat olla paljon helpompia suomalaiselle Euroopassa tai vaikka Thaimaassa, vaikka ei tänne pääseminenkään mitenkään mahdotonta ole. Se, että onko USA yleisesti mikään siirtolaisen unelmapaikka, kuten vielä sata vuotta sitten, on sitten jo kokonaan oma tarinansa.

• minne siirtolaiseksi

Yosemiten reissuista olenkin kertonut. Tosin hakijalla lienee ollut mielessä joku tietty vaihto-oppilaan blogi, joten tällaisen keski-ikäisen rouvan blogiin tupsahtaminen ei ehkä ole ollut tavoitteena. :)

• vaihtoblogi+yosemite

Näiden hakijoiden osalta valittelen, että ovat tupsahtaneet aivan väärään blogiin. En edes muista maininneeni ruotsalaisia, mutta kait niiden maailmanvalloituksesta on tullut sitten kirjoitettua. Itse kysymykseen ei kyllä valitettavasti täältä ole löytynyt vastausta.

• disneyland veroilmoitus
• kauanko kestää saada ruotsalainen sosiaaliturvatunnus

Onhan näitä toki ollut muitakin. Osa lienee jo poistunut tilastoista. Jännä huomata, miten monelaisella sanayhdistelmällä tämäkin blogi putkahtaa hakutuloksiin. :)