Kouluruuasta

Tapanani on ollut lukea aamuisin uutisia muutamasta suomalaisesta verkkolehdestä. Uutisointi viime vuonna siitä, miten nuoret eivät syö kouluruokaa, vaan käyvät ostamassa pikaruokaa sen sijaan ja tämän viikkoinen lääkärin kirjoitus siitä, että kouluruoka on täyttä moskaa, ovat nyt toimineet tämän blogikirjoituksen innoittajana (ärsyttäjänä?).

Voi, mitä sitä maksaisikaan, että lapsi saisi 6-viikon rotaatiolla kulkevan ruokalistan mukaisesti koulussa ilmaista / edullista ruokaa päivittäin koulussa. Tämä jokapäiväinen eväiden tekeminen on jokseensakin ärsyttävää. Eikä vaan eväiden tekijän puolesta, vaan varmasti myös lapsen, joka nyt syö lähes samaa ruokaa lounaaksi päivittäin. Pääsääntöisesti teinin lounas koostuu salaatista, sandwichistä (tai suomeksi leivistä, joiden välissä on yleensä kalkkunaleike ja jotain muuta) tai wrapista, hedelmäsoseesta tai hedelmäsalaatista ja vedestä tai mehusta. Aamupäivällä olevalla brunssitauolla teinin välipala koostuu pääsääntöisesti yhdestä myslipatukasta tai vastaavasta ja vedestä (ja tämä on yleisesti se terveellisin vaihtoehto brunssiksi!!). Varmasti sitä olisi muitakin vaihtoehtoja kun oikein tarkastelisi, mutta koska teini tekee eväänsä osittain itse, niin hänen on helpointa tehdä aamupalan yhteydessä myös oma lounaseväsleipänsä. Kun kerroin parille paikalliselle äidille, että teini tekee leipänsä itse, he kovasti ihmettelivät asiaa. Epäselväksi jäi, oliko ihmetyksen aihe se, etten tee lapseni eväitä vai se, että teini suostuu itse tekemään eväitä. Ainakin minulle kertoivat ihmettelevänsä jälkimmäistä, heidän lapsensa ovat tottuneet täyteen palveluun. Noh, heidän lapsensa ovat toki vieneet eväitä kouluun aina 5- tai 6-vuotiaasta lähtien, joten perinnettä on helppo jatkaa. Kun taas meillä tämä eväskäytäntö on aloitettu vasta tänne tulomme jälkeen, kun lapsi on ollut jo aivan kykenevä tekemään eväitään itse.

Osittain toki tämä köyhä eväsvalikoima on oman mielikuvituksen puutetta. Voisihan sitä tehdä kaikenlaisia suolaisia piirakoita, joita teini sitten kylmänä söisi koulussa. Myös ruokatermoksia olemme kokeilleet. Meidän silmiimme kaupassa osuneet ruokatermokset vaan ovat hurjan pieniä. Ja kokeilumme nesteelle tarkoitettuun, mutta sellaiseen tynnyrimäiseen termokseen päätyi taskulämpimän minestronekeiton nauttimiseen. Koulumatkat huomioiden kun eväiden pitää siellä termoksessaan olla n. 5,5 tuntia. Viime vuonna lounastauko oli noin tuntia aiemmin ja silloin siis oli tuo taskulämmin keitto -kokeilumme. Huomattavasti helpompaa on siinä pienessä kylmälaukku-eväslaukku -systeemissä pitää ruokia kylmäkallejen kanssa kylminä tai viileinä. Olen kyllä jotain ilmaista eväskirjaa lueskellut Kindlellä, mutta ohjeet ovat suolaisia piirakoita, erilaisia eväsleipiä ja leivonnaisia, kuten banaanileipää. Banaanileipää on tullut pari kertaa tullut täällä leivottua, mutta minusta se vastaa ihan kuivakakkua. En kyllä sille perustaisi päivän eväitä. Muutamalla kaverilla on kuulemma eväänään sushia. Sitä päivää lienee turha odotella, että minä värkkäisin aamulla lapselle evääksi sushirullia. :D

Ja kyllä, kouluissa on ruokalat ja niistä voi ostaa ruokaa. Luovutimme kuitenkin pääasiallisesti sen suhteen jo viime vuoden keväällä, viikon kouluruokakokemuksen jälkeen. Kun lapsi söi joka päivä niitä perunapalleroita tomaattikastikkeella, hän jo itsekin pyysi mukaansa eväitä. Vaihtoehtoja middle schoolin ruokailussa taisi olla 4-5 erilaista, joista kuulemma se salaattilounas loppui yleensä aina kesken, eikä se pelkästään olisi riittänytkään lounaaksi. Jos et ollut ensimmäisten joukossa ruokalassa, niin sitten oli syötävä sitä, mitä oli jäljellä. Syksyn alussa tuli viestejä kotiin, miten kouluruokailua on nyt parannettu terveellisemmäksi ja yritetty käyttää luomu- ja lähiruoka-aineksia. Silti kotiinkin tulleessa alkusyksyn ruokalistassa rotaatio on viikko, eli joka maanantai on samat vaihtoehdot, samaten tiistaisin jne. Ja vaihtoehdot ovat pääsääntöisesti samat kuin ennenkin (tosin high schoolissa hieman laajempi tarjonta kuin middleschoolissa). Eli tarjolla on pizzaa, päivittäin (vaihtoehtoina yleensä juusto-, pepperoni- tai vegepizza), grillistä hampurilainen tai kanasandwich (joka on käytännössä kanahampurilainen), tacoja, wrappeja, erilaisia sandwicheja ja päivän erikoinen, joka on yleisesti joko pastaa, nachoja ja tacoja tai nuudeleita. Vain pizzan kanssa listassa näyttää olevan pieni salaatti, muita syödään joko tavallisten tai kiemuraranskalaisten kanssa (curly fries). Syksyn alussa, kun en ollut vielä listaa nähnyt, lähetin lapsen eväsrahan kanssa kouluun. Ensimmäisinä kahtena päivänä kun lounas oli koostunut kanahampurilaisesta ja ranskalaisista, päätimme jatkaa jälleen koulueväiden tekemistä. Koulun tarjontaan turvaudumme nyt vain poikkeustilanteissa.

Suomen kouluruokaan, jota juuri on näytetty lehdistössä väitettävän "moskaksi" ja "hiilihydraattipommiksi", tämä paikallinen lounas ei ainakaan - näin parannettunakaan - ole mitään terveyslehden terveyspalkinnon arvoista. Eikä minun mielestäni vedä vertoja suomalaiselle kouluruualle millään mittapuulla. Vaihtoehtoja kyllä on ja jokainen varmasti löytää sieltä omansa (myös ruoka-aineallergiset), mutta ravitsemuksellisesti ei kyllä hurraa-huutoja voi huudella. Ja täällä meillä siis tilanne on vielä hyvä ja parantunut tämän "terveellisen otteen" myötä. Joissain paikoissa tässä maassa vaihtoehdot ovat vähäisemmät ja ruoka on enemmän tai vähemmän uppopaistettua päivästä päivään. Joten siinä mielessä ei auta valittaa. Suomen ilmaisen koululounaan jälkeen kyllä kirpaisee myös hinta, $4,50 lounaasta ja $2,50 brunssista (jonka menua en edes tiedä, mutta jotain shipsejä ja juoman se ainakin voi sisältää) tuntuu melkoisen arvokkaalta. Suomessa kun oppilaitosten opiskelijahintakaan ei ole niin paljon ja niillä sen linjasto"mössöruuan" lisäksi saa sentään aina ottaa salaattia. Mitä siis saa sen "mössöruuan" lisäksi myös siellä kouluruokailussa. Ja ilman sinistä jugurttia atsoväreineen ja limppareineen. Vähävaraiset toki voivat anoa alennetun hintaista tai ilmaista kouluruokailua. Mistään en ole löytänyt tuota tulorajaa. Jostain kuitenkin kuulin, että tässä rajana on n. $1000 taalan kuukausitulot perheellä. Eli käytännössä tuon edun saa vain, jos molemmat vanhemmat ovat työttömiä (= tulottomia).

Joitain asioita täältä kaukaa katsottuna alkaa arvostaa ja joitain ihmetellä. Suomalaisen kouluruuan arvostus on itsellä kyllä noussut arvoon arvaamattomaan. Jatkuva valitus ja kaikkien yhteiskunnan verorahoilla tarjottujen palvelun jatkuva arvostelu enemmänkin ärsyttää. Ja varmasti suomalaisessa kouluruuassa on parannettavaa (haloo kumiperunat!!), mutta että se kaikille ilmaiseksi tarjottava kustannuksiin nähden monipuolisesti toteutettu ruoka olisi "mössöä" ja lähes ihmisruuaksi kelpaamatonta. Oikeesti? Jo täälläkin olisi muutama miljoona ihmistä, jotka toivottaisivat tuollaisen ylellisyyden varmasti miellään kouluihin.

Ja allekirjoittanut ottaa mielellään vastaan vinkkejä paremmista ja helppovalmisteisista eväsruuista.

Huvipuistoilua

Täällä meidän lähistöllä Santa Clarassa on Great America -huvipuisto. Teini meni sinne ensimmäistä kertaa viime vuonna vain parisen viikkoa tänne tulomme jälkeen koulun orkesterin kanssa. Soittivat siellä keikan ja sen jälkeen huvittelivat. Tuolloin puoliso lähti mukaan aikuiseksi kaitsijaksi (chaperone). Ajattelimme, ettei tuon lapsen englanninkielen taito riitä vielä, että olisi itsekseen ilman suomen kielen osaajaa reissussa. Samalla puoliso siis sai kolme muuta lasta autoonsa kyydittäväksi, joitain instrumentteja ja koko 4:n lapsen joukon vahdittavakseen puistossa.

Tänä keväänä oli onneksi hieman aiemmin tiedossa, että koulun 8. luokka tekee samaiseen huvipuistoon taas retken (paitsi ne, joilla oli jotain rikkeitä tai selvittämättömiä juttuja, he eivät päässeet). Koska näissä koulun reissuissakin pitää lippu ostaa itse - vaikkakin jonkun verran alennettuun hintaan - tuli ajankohtaiseksi miettiä, että ostaako lapselle tuon yhden lipun vai kausikortin. Normaalisti kun yksittäisen käynnin normihinta on oikeastaan sama kuin kausikortin. Päätimme sitten ostaa koko perheelle kausikortit, vaikka itse en enää oikein pyöriviä laitteita kestäkään. Ja koska pysäköinti maksaa erikseen $15 /kerta, päätimme ottaa kultaisen kausikortin, johon sisältyi niin parkkimaksu kuin pääsymaksu myös toiseen puistoon, eli Gilroy Gardensiin.

Vanha kunnon Enterprise (täällä toki toisella nimellä)

 Jokusen kerran tuli käytyä huvipuistossa, ei mitään hirveän monta kertaa kuitenkaan, kesän aikana. Lisäksi käväisimme kerran tuolla Gilroy Gardensissa, joka on selkeästi laitteiltaan suunnattu nuoremmille lapsille. Mutta löytyi sieltä mm. joutsenpolkuveneet ja maailmanpyörä, jossa kävimme. Lisäksi siellä on kasvihuoneet, joissa voi ihmetellä erilaisia hedelmäpuita ym. hyötykasveja. Ja erilaisia puutarhoja ja punottuja puita.

Gilroy Gardensin puutarhurin kädenjälkeä

Punottuja puita (Circus trees)

Circus tree

Great Americasta löytyy myös vesipuisto, mutta siellä tuli käytyä vain kerran. Arvata saattaa, että kun lämpötila on siinä +30 paikkeilla tai yli, on niihin vesiliukumäkiin niin tolkuttoman pitkät jonot, ettei niitä jaksa moneen kertaan jonotella. Muuten olisi ollut ihan kiva paikka.

Meidän kausikorttiin kuului myös pääsy Great American Halloween Haunt -tapahtumaan. Näin kuukausi ennen Halloweenia huvipuisto on auki vain pe-, la- ja su -illat seitsemästä puoliyöhön ja puisto on koristeltu Halloween-teemalla. Osa laitteista on suljettu ja laitteiden väliin on tehty erilaisia labyrentteja, joissa naamioituneet näyttelijät / työntekijät pelottelevat kävijöitä. Näitä samaisia tyyppejä on joissain paikoin myös muualla puistoa.  Jännittävyyttä tietty lisää se, että tuohon aikaan illalla täällä on yleisesti ihan sysipimeää, joten nämä tyypit onnistuvat huonosti valaistuissa kohdissa kyllä pelottelemaan välillä ihan kunnolla hiipiessään taakse tai yhtäkkiä jostain eteen. Not exactly my piece of cake..

Halloween Hauntissa löytyi myös kaikenlaisia tuliefektejä

Rekvisiittaa Halloween Hauntissa

Kummittelukujan alku Halloween Hauntissa

Lisää rekvisiittaa, nämä kylläkin ihan vaan nukkeja

Erään kummituskujan alkupään koriste

San Franciscon turistilehtisissä mainostetaan usein myös Six Flagsin puistoa Vallejossa, noin tunnin ajomatkan päästä SF:stä. Viime syksynä tuli pohjoiseen ajellessa käytyä sielläkin, mutta se ei ollut kyllä kauhean hyvä puisto. Puiston reunoilla on eläinaitauksia, mm. kirahvia ja norsuja. Olisin ehkä jättänyt menemättä, jos olisin tiennyt ne etukäteen. Huvipuiston valikoima kun on pääsääntöisesti erilaisia vuoristoratoja ja kieputtimia, jotka ovat kovaäänisiä, joten ei ole mikään stressittömin ympäristö varmaankaan näille eläimille. Kuulemma L.A:n Six Flags on huomattavasti parempi hurjine pitkine vuoristoratoineen ja ilman mitään ylimääräistä eläintarha-elementtiä, mutta ainakaan toistaiseksi ei ole tarvetta sinne suunnata, kun tuon Great America tuossa Santa Clarassa täyttää kyllä nämä ja vanhan kunnon ajan törmäilyauto-tarpeet ihan hyvin. 

Baseball

Suunnitelmissa on ollut jo vaikka kuinka pitkään mennä katsomaan paikallista baseballia. On vaan jäänyt ja jäänyt roikkumaan, ettei ole saanut vaan varattua lippuja ja mentyä. Varsinkin kun itsellä ei ole mitään intohimoista suhdetta lajiin, hyvä kun säännöt on suunnilleen selvät. On sitten ollut aina jotain muuta tekemistä tai parempikin kohde rahoille. Näin kun San Francisco Giantsin kausi ei ole mennyt ihan putkeen tänä vuonna ja kausi heidän osaltaan päättyi viime sunnuntaina, ei viimeisimmät pelit enää kauhaeasti vissiin fanejakaan innostaneet. Päätin kurkata vielä ScoreBigin tarjonnan ja ostin sieltä liput suhteellisen halvalla, alle puoleen hintaan, eli 3 lippua yhteensä $50. Paikat oli taas jossain suhteellisen surkeilla yläkatsomon paikoilla, siksi lähtöhintakin lipuille on verrattain alhainen. Toisaalta, kun pääsimme paikalle, olimme itse sitä mieltä, että paikat oli oikeinkin hyvät paikat. Ensinnäkin pelikentän ja maisemat näki sieltä hyvin ja toisekseen paikat oli katoksessa eli varjossa, joten ei tarvinnut istua kolmea tuntia suorassa auringonpaahteessa.

Peli San Diego Padresia vastaan päättyi Giantsin tappioon 9-3, eikä peli ehkä pelillisesti ollut ihan mikään huippupeli. Tai no, mitäs minä lajista mitään tiedän. Alkuun tuli jotain pisteitäkin, sitten Padres teki 4 pistettä yhdellä sisävuorollaan. Sitten olikin varmaan 3 vai 4 sisävuoroa kummallakin ilman yhtään mitään. Käytännössä siis puolen vaihto, kenttäpelaajien kopittelua (lämmittelyä?), sitten pari väärää syöttöä, kolme hutilyöntiä tai huonoa lyöntiä ja kolme paloa ja sama taas uudestaan toisella joukkueella. Ei mitään kauhean innostavaa katsottavaa. Tuntui siltä, että lyönnit meni joko katsomoon, sivulaittomaksi tai niistä saatiin koppi. Joku pääsi joskus lyönnillään etenemään yhden pesävälin. Käytännössä vain katsomoon menevät pitkät lyönnit oli niitä, jolloin tuli home runeja tai mitään pisteitä. Jos ei siis pallo lentänyt sinne asti, ei kauheasti mitään oikein tapahtunutkaan. Mitä nyt joku täpärä palo, kun vastustaja ei ehtinyt ennen palloa pesälle. Kun sitten Padres täräytti viimeisellä vuorollaan 4 pistettä lisää, oli peli enemmän tai vähemmän siinä.

Pelin kokonaiskesto oli 3 tuntia ja suurin osa siitä oli kyllä odottelua. Eli vuoronvaihtojen välistä kopittelua, syötön odottelua, tulostaululta tulevia arvontatuloksia jne. Tuntuikin, että katsomossa tärkeintä oli syöminen (nachot, valkosipuliranskalaiset ja maapähkinät näytti olevan suosittuja vaihtoehtoja) ja oluen juominen. ;) Katsomon penkkien aluset oli ainakin aivan täynnä roskaa syömisen ja juomisen jäljiltä

Ehkä sitä voi joskus mennä katsomaan jotain vähän parempaa peliä (parempi vastustaja, kauden alussa tai puolivälissä, kun sarjataulukon lopputulos ei ole vielä selvä). Mutta ihan kauhean suuri innostus ja palo lajiin ei ainakaan tällä kertaa syttynyt.

AT&T park, takana Bay Bridge ja Treasure Island

Näkymä San Franciscon lahdelle meidän paikoilta

Pelikenttä

Biitsipäivä

Eilen päätimme suunnata viettämään päivää rannalle. Muutamaan otteeseen on sitä tuossa kesän aikanakin yritetty, mutta aina on sitten itse rannalla ollutkin sumuista / pilvistä ja tuulista, eikä auringosta kauheasti tietoakaan. Uimiset ja auringossamakailut on sitten tullut tehtyä vaan uima-altaalla. Päätimme vielä kerran kokeilla, sillä näin loppukesästä on merivesikin lämmennyt ja sumua on vähemmän. Aiemmin olemme yleensä suunnanneet Santa Cruzin biitseille. Nyt päätimme kokeilla ihan himpun etelämpänä olevan Capitolan rantoja. Vähän arvalla heitimme Capitolan pienemmän rannan ja lähes vieressä olevan isomman New Brighton State Beachin välillä ja päädyimme jälkimmäiseen. Tämä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, sillä ranta on pitkä ja siellä on hyvin tilaa. Jonkun verran tähän aikaan näytti olevan rannalle huuhtoutunutta levää, mutta ihan hyvin löytyi silti hiekkaakin, jossa oleskella.

Taas tuli bongattua muutama mereneläinkin, kasteltua jalkoja meressä, kaivettua hiekkatunneleita ja vaan löhöiltyä. Kotiinmenomatkalla päätimme pysähtyä itse Capitolan kaupungissa (ja sen rannalla). Samalla tuli todettua, että rantavalintamme tälle sunnuntaille oli osunut nappiinsa. Capitolassa sattui olemaan taide- ja viinifestivaali ja parkkipaikat rannan lähellä ja kauempanakin olivat ihan täynnä. Todella hyvällä tuurilla saimme auton suht lähelle rantaa ja kävimme kurkkaamassa rannan ja festivaalit ja kuuntelemassa live-musiikkia. Taidetta ei tarttunut mukaan, eikä viiniäkään maisteltu. Kahdeksalla taalalla olisi saanut viinilasin ja taalalla viinipoletteja, joilla olisi saanut lasinsa täyteen valitsemalla viinikojulla. Mitään aitoja alueelle ei ollut, lapsille oli alueella pääsy sallittu ja lasien kanssa voi kävellä kojulta toiselle. Täällä tuo alkoholin annostelupolitiikka kun on vähän erilaista kuin Suomessa.

Toivottavasti ei eroosio kuluta kovin paljon enää kalliota, tai tulee mäen päällä olevan talon kanssa vähän isompia ongelmia eteen

Möykky tuossa ranta-aallon takana on hylje, joka uiskenteli ja sukelteli meidän ja muiden iloksi ihan siinä rannan tuntumassa pitkän tovin

Samoissa rantavesissä ui, söi ja saalisteli (sukelteli) myös lintujen oikealla puolella oleva merisaukko (horisontit kuvissa erittäin vinossa, koska siihen ei näiden veijareiden kuvauksessa ole kauheasti aikaa kiinnittää huomiota)

Rantahiekalla oli jo ilmeisesti jokusen ajan maatunut tämä meille tuntematon hailajin edustaja

Iltapäiväauringon lämmittämä meri nosti jo vähän kosteuttakin ilmaan

Capitolan laituri

Venetian hotelli Capitolan rannalla

Lasten kaakeli- /mosaiikkitaideteoksia rantabulevardin reunalla

Lisää mosaiikkia

Capitolan ranta

STAR-testit

Kolmisen viikkoa sitten kolahti postiluukkuun viime kevään STAR-testin tulokset. USA:n ja Suomen koulutusjärjestelmiä vertailtaessa usein nostetaan esille tämä paikallinen tapa testata lapset kerran vuodessa valtakunnallisesti. STAR-testi on käsittääkseni Kaliforniassa käytetty testi tähän tarkoitukseen (muissa osavaltioissa lienee omansa, en ole varma). Testitulosten perusteella seurataan, miten kouluilla menee. STAR-testin tulokset jaetaan viiteen tasoon, jotka ovat karkeasti suomennettuna: edistynyt, taitava, perustaso, alle perustason ja huomattavasti alle perustason. Valtakunnallisena tavoitteena on, että pääosa lapsista sijoittuisi tasoille edistynyt ja taitava. Oppilaiden tason, eli kuinka hyvin kyseisen luokan oppimäärä on hallussa, testit toimivat myös koulupiirien rahoituksen pohjana. Ainakin minulle on kerrottu, että mitä paremmin koulu menestyy, sitä enemmän se saa myös osavaltion rahoitusta. Siitä syystä siis hyvät koulut keskittyvät tietyille alueille, kun vanhemmat haluavat lapsensa hyvin pärjäävään kouluun. Asuntojen hintataso alueilla nousee, koulut saavat enemmän rahaa (ainakin tällä alueella 10% vuosittaisesta kiinteistöverosta on korvamerkitty ja ohjataan koulupiirin tuloiksi) ja varakkaat vanhemmat ovat valmiimpia lahjoittamaan enemmän alueen kouluille, joten kouluilla on enemmän esimerkiksi taideaineiden ja urheilun opetusryhmiä, pienemmät oppilasryhmät ja koulupiiri vetää koulutetumpaa opettajaväkeä. Tämä on yksi niistä syistä, jotka täällä johtavat koulujen välisiin tasoeroihin.

STAR-testit järjestetään aina keväisin. Meidän perheen teinikin teki ensimmäisen STAR-testinsä parisen viikkoa tänne muuttomme jälkeen viime vuonna. Ne testitulokset on varmaan siirretty johonkin Ö-mappiin pois keskiarvoa pilaamasta, koska meille asti ei tuloksia koskaan tullut.. Tänä keväänä kuitenkin tilanne oli jo ihan eri ja syksyllä kolahti tosiaan tulokset postilaatikkoon. Ihan mukavasti olivat teinin osalta menneet. Englannin kielen tasokin oli taitava-tasolla, joka oli iloinen yllätys. Teinin mukaan opettajat tietävät pisteet ja tulokset jo heti keväällä testin jälkeen, joten testitulos on voinut olla se yksi määräävämpi syy teinin siirtoon normaaliin englannin opetukseen tänä syksystä lähtien. Muita testattavia alueita ovat matematiikka, science (luonnontieteet) ja historia. Niissäkin tulokset olivat teinin osalta oikein hyviä. Koulun arvosteluunhan nämä testit eivät siis vaikuta, vaan oppiaineen arvosana määräytyy opettajan pitämien testien, kokeiden, projektien ja mm. kotitehtävien perusteella.

Jonkun verran vilkaisin tulosten koontilistoja ja kyllähän siellä eri alueilla jossain määrin erilaisia tuloksia näytti olevan. Tuloksia voi tarkastella täältä. Tuloksia voi tarkastella niin countyn, koulupiirin kuin oppiaineen tai etnisyyden tai vanhempien koulutustason mukaan. Lyhyelläkin kurkkauksella näkee tasoerot esimerkiksi matematiikassa eri etnisten ryhmien välillä. Aasialaiset ja varsinkin kiinalaiset täällä näyttävät painottavan kovasti juuri matematiikan ja luonnontieteidenkin taitoja. Ilmeisesti se joltain osin kannattaakin, sillä teinin viime vuotisista luokkakavereista yksi lapsi oli kuulemma tehnyt jo viime vuonna (eli 8. luokalla) collegeen vaadittavan SAT-testin ja pääsi tuloksillaan suoraan arvostettuun yliopistoon, eli hyppäsi siis koko nelivuotisen high schoolin yli... Noh, jokainen pystyy itse tekemään tuolta STAR-testin tulostaulukoista päätelmänsä tulosten jakautumisesta, etten ala tässä tekemään mitään rotuprofilointia tai analyysia vanhempien koulutustason vaikutuksesta arvosanoihin. Mutta täällä ne ovat ihan yleisesti puheenaiheita ja onhan täällä esimerkiksi yliopistoihin ollut pitkään kiintiöitä eri etnisille ryhmille.

Kaliforniassa ollaan suunnittelemassa ainakin matematiikan ja englannin osalta uudenlaiseen testaukseen siirtymistä, joissa testattaisiin enemmän mielekästä oppimista, eikä niinkään ulkoaopittuja tietoja monivalintatehtävillä. Samalla testit myös siirtyisivät paperitesteistä internet-pohjaisiksi. Systeemiä kuulemma testataan jo tänä vuonna joissain kouluissa. Tänään juuri lehdessä oli juttua, että jos STAR-testin sijaan teetetään jatkossa vain tätä uutta testiä, se uhkaa koulujen rahoitusta. Liittovaltion määräyksestä valtakunnallisia testejä on järjestettävä ja liittovaltio rahoittaa noin 5% osavaltioiden koulutusmenoista, joten kukaan ei kait oikein tiedä, mikä STAR-testien kohtalo on jatkossa. Se kait sitten jää nähtäväksi, että mitä testejä keväällä teinin pitää suorittaa.