Biitsipäivä

Eilen päätimme suunnata viettämään päivää rannalle. Muutamaan otteeseen on sitä tuossa kesän aikanakin yritetty, mutta aina on sitten itse rannalla ollutkin sumuista / pilvistä ja tuulista, eikä auringosta kauheasti tietoakaan. Uimiset ja auringossamakailut on sitten tullut tehtyä vaan uima-altaalla. Päätimme vielä kerran kokeilla, sillä näin loppukesästä on merivesikin lämmennyt ja sumua on vähemmän. Aiemmin olemme yleensä suunnanneet Santa Cruzin biitseille. Nyt päätimme kokeilla ihan himpun etelämpänä olevan Capitolan rantoja. Vähän arvalla heitimme Capitolan pienemmän rannan ja lähes vieressä olevan isomman New Brighton State Beachin välillä ja päädyimme jälkimmäiseen. Tämä osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, sillä ranta on pitkä ja siellä on hyvin tilaa. Jonkun verran tähän aikaan näytti olevan rannalle huuhtoutunutta levää, mutta ihan hyvin löytyi silti hiekkaakin, jossa oleskella.

Taas tuli bongattua muutama mereneläinkin, kasteltua jalkoja meressä, kaivettua hiekkatunneleita ja vaan löhöiltyä. Kotiinmenomatkalla päätimme pysähtyä itse Capitolan kaupungissa (ja sen rannalla). Samalla tuli todettua, että rantavalintamme tälle sunnuntaille oli osunut nappiinsa. Capitolassa sattui olemaan taide- ja viinifestivaali ja parkkipaikat rannan lähellä ja kauempanakin olivat ihan täynnä. Todella hyvällä tuurilla saimme auton suht lähelle rantaa ja kävimme kurkkaamassa rannan ja festivaalit ja kuuntelemassa live-musiikkia. Taidetta ei tarttunut mukaan, eikä viiniäkään maisteltu. Kahdeksalla taalalla olisi saanut viinilasin ja taalalla viinipoletteja, joilla olisi saanut lasinsa täyteen valitsemalla viinikojulla. Mitään aitoja alueelle ei ollut, lapsille oli alueella pääsy sallittu ja lasien kanssa voi kävellä kojulta toiselle. Täällä tuo alkoholin annostelupolitiikka kun on vähän erilaista kuin Suomessa.

Toivottavasti ei eroosio kuluta kovin paljon enää kalliota, tai tulee mäen päällä olevan talon kanssa vähän isompia ongelmia eteen

Möykky tuossa ranta-aallon takana on hylje, joka uiskenteli ja sukelteli meidän ja muiden iloksi ihan siinä rannan tuntumassa pitkän tovin

Samoissa rantavesissä ui, söi ja saalisteli (sukelteli) myös lintujen oikealla puolella oleva merisaukko (horisontit kuvissa erittäin vinossa, koska siihen ei näiden veijareiden kuvauksessa ole kauheasti aikaa kiinnittää huomiota)

Rantahiekalla oli jo ilmeisesti jokusen ajan maatunut tämä meille tuntematon hailajin edustaja

Iltapäiväauringon lämmittämä meri nosti jo vähän kosteuttakin ilmaan

Capitolan laituri

Venetian hotelli Capitolan rannalla

Lasten kaakeli- /mosaiikkitaideteoksia rantabulevardin reunalla

Lisää mosaiikkia

Capitolan ranta

STAR-testit

Kolmisen viikkoa sitten kolahti postiluukkuun viime kevään STAR-testin tulokset. USA:n ja Suomen koulutusjärjestelmiä vertailtaessa usein nostetaan esille tämä paikallinen tapa testata lapset kerran vuodessa valtakunnallisesti. STAR-testi on käsittääkseni Kaliforniassa käytetty testi tähän tarkoitukseen (muissa osavaltioissa lienee omansa, en ole varma). Testitulosten perusteella seurataan, miten kouluilla menee. STAR-testin tulokset jaetaan viiteen tasoon, jotka ovat karkeasti suomennettuna: edistynyt, taitava, perustaso, alle perustason ja huomattavasti alle perustason. Valtakunnallisena tavoitteena on, että pääosa lapsista sijoittuisi tasoille edistynyt ja taitava. Oppilaiden tason, eli kuinka hyvin kyseisen luokan oppimäärä on hallussa, testit toimivat myös koulupiirien rahoituksen pohjana. Ainakin minulle on kerrottu, että mitä paremmin koulu menestyy, sitä enemmän se saa myös osavaltion rahoitusta. Siitä syystä siis hyvät koulut keskittyvät tietyille alueille, kun vanhemmat haluavat lapsensa hyvin pärjäävään kouluun. Asuntojen hintataso alueilla nousee, koulut saavat enemmän rahaa (ainakin tällä alueella 10% vuosittaisesta kiinteistöverosta on korvamerkitty ja ohjataan koulupiirin tuloiksi) ja varakkaat vanhemmat ovat valmiimpia lahjoittamaan enemmän alueen kouluille, joten kouluilla on enemmän esimerkiksi taideaineiden ja urheilun opetusryhmiä, pienemmät oppilasryhmät ja koulupiiri vetää koulutetumpaa opettajaväkeä. Tämä on yksi niistä syistä, jotka täällä johtavat koulujen välisiin tasoeroihin.

STAR-testit järjestetään aina keväisin. Meidän perheen teinikin teki ensimmäisen STAR-testinsä parisen viikkoa tänne muuttomme jälkeen viime vuonna. Ne testitulokset on varmaan siirretty johonkin Ö-mappiin pois keskiarvoa pilaamasta, koska meille asti ei tuloksia koskaan tullut.. Tänä keväänä kuitenkin tilanne oli jo ihan eri ja syksyllä kolahti tosiaan tulokset postilaatikkoon. Ihan mukavasti olivat teinin osalta menneet. Englannin kielen tasokin oli taitava-tasolla, joka oli iloinen yllätys. Teinin mukaan opettajat tietävät pisteet ja tulokset jo heti keväällä testin jälkeen, joten testitulos on voinut olla se yksi määräävämpi syy teinin siirtoon normaaliin englannin opetukseen tänä syksystä lähtien. Muita testattavia alueita ovat matematiikka, science (luonnontieteet) ja historia. Niissäkin tulokset olivat teinin osalta oikein hyviä. Koulun arvosteluunhan nämä testit eivät siis vaikuta, vaan oppiaineen arvosana määräytyy opettajan pitämien testien, kokeiden, projektien ja mm. kotitehtävien perusteella.

Jonkun verran vilkaisin tulosten koontilistoja ja kyllähän siellä eri alueilla jossain määrin erilaisia tuloksia näytti olevan. Tuloksia voi tarkastella täältä. Tuloksia voi tarkastella niin countyn, koulupiirin kuin oppiaineen tai etnisyyden tai vanhempien koulutustason mukaan. Lyhyelläkin kurkkauksella näkee tasoerot esimerkiksi matematiikassa eri etnisten ryhmien välillä. Aasialaiset ja varsinkin kiinalaiset täällä näyttävät painottavan kovasti juuri matematiikan ja luonnontieteidenkin taitoja. Ilmeisesti se joltain osin kannattaakin, sillä teinin viime vuotisista luokkakavereista yksi lapsi oli kuulemma tehnyt jo viime vuonna (eli 8. luokalla) collegeen vaadittavan SAT-testin ja pääsi tuloksillaan suoraan arvostettuun yliopistoon, eli hyppäsi siis koko nelivuotisen high schoolin yli... Noh, jokainen pystyy itse tekemään tuolta STAR-testin tulostaulukoista päätelmänsä tulosten jakautumisesta, etten ala tässä tekemään mitään rotuprofilointia tai analyysia vanhempien koulutustason vaikutuksesta arvosanoihin. Mutta täällä ne ovat ihan yleisesti puheenaiheita ja onhan täällä esimerkiksi yliopistoihin ollut pitkään kiintiöitä eri etnisille ryhmille.

Kaliforniassa ollaan suunnittelemassa ainakin matematiikan ja englannin osalta uudenlaiseen testaukseen siirtymistä, joissa testattaisiin enemmän mielekästä oppimista, eikä niinkään ulkoaopittuja tietoja monivalintatehtävillä. Samalla testit myös siirtyisivät paperitesteistä internet-pohjaisiksi. Systeemiä kuulemma testataan jo tänä vuonna joissain kouluissa. Tänään juuri lehdessä oli juttua, että jos STAR-testin sijaan teetetään jatkossa vain tätä uutta testiä, se uhkaa koulujen rahoitusta. Liittovaltion määräyksestä valtakunnallisia testejä on järjestettävä ja liittovaltio rahoittaa noin 5% osavaltioiden koulutusmenoista, joten kukaan ei kait oikein tiedä, mikä STAR-testien kohtalo on jatkossa. Se kait sitten jää nähtäväksi, että mitä testejä keväällä teinin pitää suorittaa.

Hollywood!!

Täällä on neljä tällaista maanantaiarkipyhää ja paikalliset ottavat näistä kolmen päivän viikonlopuista kaiken irti. Eli usein viettävät aikaa ystäviensä ja perheensä kanssa tai matkustelevat. Kaupat ja ravintolat ovat kyllä auki, mutta erilaisia toimistotöitä tekevillä se on yleinen vapaapäivä, kuten myös vapaata koulusta. Eilen oli yksi näistä päivistä, Labour Day, eli karkeasti suomennettuna työn päivä. Päätimme viime viikolla käyttää tämän kolmen päivän viikonlopun hyväksemme ja lähteä Los Angelesiin katsastamaan Universalin studiot, mihin ainakin perheen teini ja allekirjoittanut ovat hinkuneet. Lähdimme pe iltapäivällä ajamaan kohti etelää. Olimme varanneet motelliyön matkalta, koska tiedossa oli, että muutama muukin voi olla liikkeellä ja teillä ruuhkaa. 2,5 tunnin ajomatkan jälkeen olimme edenneet 50 mailia ja meinasi usko loppua, että pääsemmekö yöpaikkaamme ollenkaan järkevään aikaan. (Täällähän puhutaan matkoista aina ajalla mitattuna, ei maileilla. Tässä yksi syy siihen.) Onneksi päästyämme valtatie 5:lle matka alkoi sujua ja saimme nukuttua kunnon yöunet ennen aikaista aamuherätystä. Aikainen siksi, että ehtisimme aamulla Universal Studioille, jolloin voisimme välttää suurimmat ruuhkat.

Olimme ottaneet kahden päivän lipun, joka on saman hintainen kuin yhden päivän lippu (tai vähän halvempikin, kun ostimme lippumme AAA:n kautta). Ajatuksena oli mennä puistoon molempina päivinä suhteellisen aikaisin, että välttyisimme pahimmilta jonoilta ja voisimme poistua ajoissa välttyäksemme paahtavalta helteeltä. Suunnitelma onnistuikin melko hyvin. Studiokierrokselle pääsimme melkein heti ja lauantaina kiertelimme myös erilaisia esityksiä, joihin mahtuu paljon väkeä. Suomeksi sanottuna siis, ei tarvitse kauheasti jonottaa. Studiokierrosjunassa näkyy samalla pätkiä elokuvista tai niiden tekemisestä, kun ajellaan kyseisten lavasteiden ohi. Kierroksella on myös muutama erikoisefekti ja 3D-osio, jossa dinosaurukset ja King Kong hyökkäävät junan kimppuun. Oikein hauska kierros. Tosin kierroksen ja esitysten jälkeen elokuvia ja sarjoja ei koskaan enää katso samalla tavalla kuin ennen lavasteisiin ja elokuviin tutustumisen jälkeen..

Sunnuntaina sitten suuntasimme heti aamusta "rideihin", eli 4D-laitteisiin, vuoristoratoihin jne. Viime vuoden kesänä puistoon on avattu uusi tolkuttoman hintainen Transformers 4D -laite, johon jono aamukymmeneltä oli jo 2 tuntia. Oli siis hyvä idea rynnätä puistoon heti yhdeksältä aukeamisen jälkeen ja heti jonottamaan. (Youtubeen kun laittaa hakusanaksi: Transformers 4D sieltä löytyy ainakin jonkun muun kuvaama joku huonolaatuinen video aiheesta.)

Parenthood-sarjaa (Samaa sukua) kuvattiin studioilla parhaillaan ja tässä sarjan näyttelijöiden pukeutumisvaunut

Vähän hiljaisempi New York

Nyt tulee vettä! - Kierroksen opas Steve oli todella hauska ja eläväinen kaveri. Tämä vesi kuulemma kierrätetään ja lähetetään Disneyn puistoon (kilpailijan siis) juomavedeksi.. ;)

Amityn kaupunki

Bruce. Bruce aiheutti kuulemma suuria ongelmia ohjaaja Steven Spielbergille Tappajahain kuvauksissa olemalla jatkuvasti epäkunnossa.

Bree Van de Kampin talo Wisteria Lanella

Kenen kotipiha?

Waterworld-elokuvan lavasteet ja muutama erikoisefekti

Oscar

Iltapäivät jäi siten aikaa päivätorkuille ja hotellin uima-altaalle. Lauantaina suuntasimme vielä Griffith Park Observatoriolle, josta näkee hyvin sen kuuluisan Hollywood-kyltin ja itse LA:n. Sunnuntaina kävimme Hollywood Boulevardilla kurkkaamassa sen kuuluisan Kiinalaisteatterin ulkoa ja siinä edessä olevat jalan- ja kädenjäljet sekä kadussa olevia tähtiä. En tiedä, olimmeko paikalla huonoon aikaan vai mitä, mutta alue oli paljon rähjäisempi kuin kuvittelin. Katu oli tietty aivan täynnä turisteja, mutta myös erilaisia kuuluisuuksia esittäviä hahmoja, joiden kanssa olisi päässyt parilla taalalla kuvaan. Osa näistä tyypeistä vaan oli enemmän tai vähemmän mömmöissään ja kadunreunassa makaili kodittomia ja huumehemmoja. Kadunpätkän liikkeetkin olivat lähinnä matkamuistorihkamakauppoja ja rakennukset vähän nuupahtaneita. Reilun korttelin päässä näytti olevan huomattavasti siistimpää, eikä kodittomiakaan notkunut kaduilla.

Hollywood Hills

Ja kyltti vähän paremman zoomin kanssa kuvattuna

Los Angeles

Auringonlasku Griffith Park Observatoriolla

Jamesin patsas ja kerran vielä se kyltti

Chinese Theatre

Charlien tähti

Star Trekin näyttelijöiden kädenjäljet

Kotiinajellessa meinasimme pysähtyä Malibu Beachilla, mutta rannalla oli niin hernerokkasumu, että jäi pysähtymättä. Santa Barbarassa sentään kävimme vähän jaloittelemassa ja kävelemässä rantabulevardia.

Se Santa Barbaran rantabulevardia

Lassen volcanic national park - Lassen-tulivuori ja kansallispuistoalue

Pari viikkoa sitten, juuri ennen koulun alkua suunnistimme Pohjois-Kaliforniaan erään tuttavamme vuosittain pitämiin bileisiin. Viime vuonna suunnittelimme jatkavamme tuttavamme luota vähän matkaa Lassen kansallispuistoalueelle, mutta suunnitelma piti hylätä. Ensinnäkin jo päivän vietto +45C asteisessa lämpötilassa (varjolämpötila..) vei allekirjoittaneesta mehut täysin ja pienimuotoinenkin vaellus/kävely tuntui ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Toisekseen alueella oli viime vuonna juurikin samaan aikaan metsäpaloja, joten osaan puistosta ei edes olisi päässyt ja jonkun verran savuongelmaa oli ilmeisesti koko puistossa. Kaivettiin siis sama suunnitelma naftaliinista tänä vuonna. Lauantai tuttavamme luona oli ihanan "viileä" viime vuotiseen verrattuna, lämpötila kohosi häthätää +30C:hen. Kuulemme ennätysviileä viikonloppu tähän aikaan. Mutta kuten aiemminkin kirjoittelin, lämpötilat ovat tänä vuonna olleet kesällä maltillisemmat kuin yleensä.

Suuntasimme puistoon heti aamulla, ennen kuin aurinko alkaa paistaa lämpimästi. Tosin aivan älyttömän kuuma puistossa ei tullut missään vaiheessa, vaikka aurinko paistoikin lähes pilvettömältä taivaalta. Liikuttiin kuitenkin koko ajan lähemmäs 2,5 kilometrin korkeudessa, joten ilma oli huomattavasti viileämpää kuin mitä se alempana laaksossa oli. Yksi yhteensä n. 3 mailin kävelyreissu tehtiin, eli käveltiin Bumpass Hell - nimiseen paikkaan, jossa on koko ajan kehittyvää tuliperäistä maisemaa kiehuvine mutalampineen, vesihöyryineen ja rikkialueineen. Ennen Bumpass Helliä pysähdyttiin pienemmällä vastaavalla alueella, jossa olisi myöhemmin iltapäivällä ollut Nasan luento heidän tutkimuksistaan. Alueen rikkikuopat ja mutalammet kun ovat kuulemma samantyyppistä alkuperää kuin Marsin maaperässä on ja siitä syystä Nasa tekee tutkimuksiaan juuri tällä alueella. Emme kuitenkaan voineet jäädä odottamaan luennon alkua tai palata takaisin, koska halusimme poistua kansallispuistosta toista reittiä kuin sinne tulimme.

Parkkipaikalla, josta lähdimme kävelemään Bumpass Helliin oli muutamia astronomiaharrastajia kaukoputkineen. Eräs ihana vanhempi pariskunta antoi ihmisten kurkata omaan aurinkokaukoputkeensa ja katsoa aurinkoa ja siinä näkyneitä pieniä auringonpurkauksia, auringonpilkkuja ja vaaleampia laaksokohtia. Oli kyllä ihan huippua kerrankin katsella suoraan aurinkoa (toki asianmukaisten filtterien läpi). Kaukoputkella ei valitettavasti voinut kuvata, mutta näytti jossain määrin samalta kuin Uuden Suomen kuvassa.

Kuvat kertonevat enemmän puistosta itsestään:

Kuva parkkipaikalta näkyviin sinisiin vuorenhuippuihin

Lassen tulivuori

Bumpass Hell

Bumpass Hell - kiehuva mutalampi

Bumpass Hell - rikkimuodostumia

Bumpass Hell ja pikainen höyrykylpy (joku meille tuntematon turisti eksynyt myös kuvaan)

Maaorava juoksenteli edellämme kavutessamme takaisin ylös Bumpass Hell -laaksosta

Lassen tulivuori toiselta puolelta, jossa näkyvät vielä v. 1915 purkauksen laavavirrat

Kotimatkalle lähtiessämme pysähdyimme vielä Reddingissä kävelemässä lasisillan päästä päähän. Silta on myös yksi suurimpia aurinkokellosiltoja, siksi tuo massiivinen torni sillan päässä. Täällä ei sitten enää ollutkaan mukavan viileää, kuten ylempänä kansallispuiston vuorilla.

300 miljoonaa aksenttia ja se "hassu aksentti"

Tänne muuttaessamme perheemme on saanut sellaisen pikasukelluksen monikulttuurisuuteen, ettei parempaa upotusta olisi voinut ollakaan. USA yleisesti on melkoinen kulttuurien sulatusuuni, kun ihmisiä on kautta aikojen muuttanut maahan eri puolilta maailmaa. Tämä Piilaakso puolestaan on kulttuurisesti ihan omanlaisensa kokonaisuus ja tänne muuttaa ihmisiä koko ajan, varsinkin Aasiasta. Alueen IT-alan työpaikat vetävät väkeä, mutta myös alueen hyvät koulut. Alueella on paljon aasialaisia ja osa on muuttanut alueelle pelkästään sen takia, että vanhemmat voivat tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen ja paremmat mahdollisuudet päästä niihin Ivy League -yliopistoihin. Kuten esimerkiksi alueella olevaan Stanfordin yliopistoon. Lapsen koulukaverit ovat hänelle kertoneet, että lähes kukaan Kiinassa ei tiedä, että missä on Cupertino (jossa sijaitsee Applen pääkonttori), Mountain View (Googlen ja LinkedInin pääkonttori), Palo Alto (HP:n ja ennen myös Facebookin pääkonttori) tai vaikka Menlo Park (nykyinen Facebookin pääkonttori). Mutta kun sanoo, että lähellä Stanfordia, vastaus on kuulemma "Aah, Stanford" ja heti on selvää, mistä osasta maata puhutaan. Luin aiemmin jostain lehtijutusta, että (rikkaille) kiinalaisille myönnetään ihan omia viisumeitaan USA:han ja he tulevat tänne (tai L.A.:n alueelle) kahdesta syystä: koulujen ja synnytyksen. Ulkomailla syntyneiden lasten kun ei kuulemma lasketa rikkovan kiinalaista yhden lapsen politiikkaa. Tälle alueelle suurin osa muuttanee kuitenkin joko työpaikan tai lapsen koulun takia. Oman teininkin luokkakaverien joukossa on kiinalaisten ostoskeskusten tms. yritysten johtajien lapsia, jotka ovat tulleet asumaan tänne äitinsä kanssa, kun isä takoo yrityksellään rahaa Kiinassa.

Aasialaisten osuus joillain näistä Piilaakson paikkakunnista niin katukuvassa kuin koulujen oppilaista on kyllä huomattavan iso. Riippuen koulusta ja paikkakunnasta jopa 50-90% tietyn koulun oppilaista on aasialaistaustaisia. Kiinalaisten lisäksi täällä on paljon ihmisiä Koreasta ja Intiasta, mutta myös jonkun verran Japanista ja muista maista. Toisaalta San Franciscossa on USA:n vanhin ja yksi suurimpia (jossain vaiheessa se oli suurin Aasian ulkopuolinen) Chinatowneista eli kiinalaiskaupunginosista, joten kiinalaiset ovat kyllä asuttaneet aluetta jo paljon pidempääkin. Intialaisia tulee puolestaan paljon juurikin IT-alan työpaikkojen takia.

Kaliforniassa on myös paljon espanjankielistä väestöä, kun kerran tässä Meksikon vieressä ollaan. Sekä laillisia että laittomasti täällä asuvia on, mutta kukaan ei kait tiedä oikein jälkimmäisen kategorian ihmismääriä. Meidän taloyhtiön kaikki huoltomiehetkin on latinotaustaisia ja asuvat kuulemma tuolla lahden toisella puolen, jossa vuokrahinnat ovat kohtuullisempia.

Sen lisäksi täällä on tietenkin niitä vanhoja siirtolaisia, jonkun kokoisia juutalaisyhteisöjäkin ja sitten meidän tapaamme eurooppalaisia. Meidän taloyhtiössämme asuu tällä hetkellä amerikkalaisten ja kiinalaisten ja meidän lisäksi niin saksalaisia, ranskalaisia kuin bulgarialaisiakin. Teinin aiemman koulun ELL-ryhmissä on ollut varmaan jokaisesta eurooppalaisesta maasta joku oppilas jossain vaiheessa. Osa tosin tulee tänne vain määräajaksi, esimerkiksi tutkijaksi Stanfordiin tai expat-työntekijänä johonkin firmaan.

Kulttuurien sekasotku on siis lähes täydellinen ja englantia kuulee puhuttavan hyvin monella eri tavalla. Jopa intialaiseen aksenttiin tottuu näin ajan kuluessa, vaikka se alkuun tuntui itsestä kamalan vaikealta ymmärtää. Toisaalta maassa on niin monta erilaista tapaa puhua sitä englantia, että siinä on itsekin helpompi puhua sitä ei-niin-amerikkalaisen-aksentin englantiaan. Tosin täällä kun suomalaisia on vähän suhteessa noihin edellä mainittuihin ihmisryhmiin, eivät paikalliset ole kauheasti tottuneet kuulemaan Suomi-aksenttia. Vaikka harvemmin asiaansa joutuu toistamaan, eli ymmärretyksi kyllä tulee, kovin usein tulee kysymys, että mistä sitä ollaankaan kotoisin. Kun on niin vahva vierasperäinen aksentti. Teinin ensimmäisessä yearbookissa oli tervehdyksiä, miten kaverit tykkäävät hänen "hassusta" aksentistaan. Lehtijuttujen mukaanhan suomalaiset näyttelijätkään eivät lyö täällä läpi, kun heidän tapaansa puhua englantia ei ole täällä totuttu. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaisten. Omat kokemukset kyllä niin vahvistavat tätä näkökulmaa. En muista kovin monta keskustelua käyneeni, jossa ei olisi pitänyt selittää, että mistä tämä erikoinen aksenttini on peräisin.

Tuli sitten ilmoittauduttua amerikan-englannin aksentin -kurssille syys-lokakuulle. Saa nähdä auttaako se yhtään tämän vahvan ja hassun aksentin lieventämisessä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta katsotaan nyt ainakin, mitä kurssilla on tarjottavanaan.