Hollywood!!

Täällä on neljä tällaista maanantaiarkipyhää ja paikalliset ottavat näistä kolmen päivän viikonlopuista kaiken irti. Eli usein viettävät aikaa ystäviensä ja perheensä kanssa tai matkustelevat. Kaupat ja ravintolat ovat kyllä auki, mutta erilaisia toimistotöitä tekevillä se on yleinen vapaapäivä, kuten myös vapaata koulusta. Eilen oli yksi näistä päivistä, Labour Day, eli karkeasti suomennettuna työn päivä. Päätimme viime viikolla käyttää tämän kolmen päivän viikonlopun hyväksemme ja lähteä Los Angelesiin katsastamaan Universalin studiot, mihin ainakin perheen teini ja allekirjoittanut ovat hinkuneet. Lähdimme pe iltapäivällä ajamaan kohti etelää. Olimme varanneet motelliyön matkalta, koska tiedossa oli, että muutama muukin voi olla liikkeellä ja teillä ruuhkaa. 2,5 tunnin ajomatkan jälkeen olimme edenneet 50 mailia ja meinasi usko loppua, että pääsemmekö yöpaikkaamme ollenkaan järkevään aikaan. (Täällähän puhutaan matkoista aina ajalla mitattuna, ei maileilla. Tässä yksi syy siihen.) Onneksi päästyämme valtatie 5:lle matka alkoi sujua ja saimme nukuttua kunnon yöunet ennen aikaista aamuherätystä. Aikainen siksi, että ehtisimme aamulla Universal Studioille, jolloin voisimme välttää suurimmat ruuhkat.

Olimme ottaneet kahden päivän lipun, joka on saman hintainen kuin yhden päivän lippu (tai vähän halvempikin, kun ostimme lippumme AAA:n kautta). Ajatuksena oli mennä puistoon molempina päivinä suhteellisen aikaisin, että välttyisimme pahimmilta jonoilta ja voisimme poistua ajoissa välttyäksemme paahtavalta helteeltä. Suunnitelma onnistuikin melko hyvin. Studiokierrokselle pääsimme melkein heti ja lauantaina kiertelimme myös erilaisia esityksiä, joihin mahtuu paljon väkeä. Suomeksi sanottuna siis, ei tarvitse kauheasti jonottaa. Studiokierrosjunassa näkyy samalla pätkiä elokuvista tai niiden tekemisestä, kun ajellaan kyseisten lavasteiden ohi. Kierroksella on myös muutama erikoisefekti ja 3D-osio, jossa dinosaurukset ja King Kong hyökkäävät junan kimppuun. Oikein hauska kierros. Tosin kierroksen ja esitysten jälkeen elokuvia ja sarjoja ei koskaan enää katso samalla tavalla kuin ennen lavasteisiin ja elokuviin tutustumisen jälkeen..

Sunnuntaina sitten suuntasimme heti aamusta "rideihin", eli 4D-laitteisiin, vuoristoratoihin jne. Viime vuoden kesänä puistoon on avattu uusi tolkuttoman hintainen Transformers 4D -laite, johon jono aamukymmeneltä oli jo 2 tuntia. Oli siis hyvä idea rynnätä puistoon heti yhdeksältä aukeamisen jälkeen ja heti jonottamaan. (Youtubeen kun laittaa hakusanaksi: Transformers 4D sieltä löytyy ainakin jonkun muun kuvaama joku huonolaatuinen video aiheesta.)

Parenthood-sarjaa (Samaa sukua) kuvattiin studioilla parhaillaan ja tässä sarjan näyttelijöiden pukeutumisvaunut

Vähän hiljaisempi New York

Nyt tulee vettä! - Kierroksen opas Steve oli todella hauska ja eläväinen kaveri. Tämä vesi kuulemma kierrätetään ja lähetetään Disneyn puistoon (kilpailijan siis) juomavedeksi.. ;)

Amityn kaupunki

Bruce. Bruce aiheutti kuulemma suuria ongelmia ohjaaja Steven Spielbergille Tappajahain kuvauksissa olemalla jatkuvasti epäkunnossa.

Bree Van de Kampin talo Wisteria Lanella

Kenen kotipiha?

Waterworld-elokuvan lavasteet ja muutama erikoisefekti

Oscar

Iltapäivät jäi siten aikaa päivätorkuille ja hotellin uima-altaalle. Lauantaina suuntasimme vielä Griffith Park Observatoriolle, josta näkee hyvin sen kuuluisan Hollywood-kyltin ja itse LA:n. Sunnuntaina kävimme Hollywood Boulevardilla kurkkaamassa sen kuuluisan Kiinalaisteatterin ulkoa ja siinä edessä olevat jalan- ja kädenjäljet sekä kadussa olevia tähtiä. En tiedä, olimmeko paikalla huonoon aikaan vai mitä, mutta alue oli paljon rähjäisempi kuin kuvittelin. Katu oli tietty aivan täynnä turisteja, mutta myös erilaisia kuuluisuuksia esittäviä hahmoja, joiden kanssa olisi päässyt parilla taalalla kuvaan. Osa näistä tyypeistä vaan oli enemmän tai vähemmän mömmöissään ja kadunreunassa makaili kodittomia ja huumehemmoja. Kadunpätkän liikkeetkin olivat lähinnä matkamuistorihkamakauppoja ja rakennukset vähän nuupahtaneita. Reilun korttelin päässä näytti olevan huomattavasti siistimpää, eikä kodittomiakaan notkunut kaduilla.

Hollywood Hills

Ja kyltti vähän paremman zoomin kanssa kuvattuna

Los Angeles

Auringonlasku Griffith Park Observatoriolla

Jamesin patsas ja kerran vielä se kyltti

Chinese Theatre

Charlien tähti

Star Trekin näyttelijöiden kädenjäljet

Kotiinajellessa meinasimme pysähtyä Malibu Beachilla, mutta rannalla oli niin hernerokkasumu, että jäi pysähtymättä. Santa Barbarassa sentään kävimme vähän jaloittelemassa ja kävelemässä rantabulevardia.

Se Santa Barbaran rantabulevardia

Lassen volcanic national park - Lassen-tulivuori ja kansallispuistoalue

Pari viikkoa sitten, juuri ennen koulun alkua suunnistimme Pohjois-Kaliforniaan erään tuttavamme vuosittain pitämiin bileisiin. Viime vuonna suunnittelimme jatkavamme tuttavamme luota vähän matkaa Lassen kansallispuistoalueelle, mutta suunnitelma piti hylätä. Ensinnäkin jo päivän vietto +45C asteisessa lämpötilassa (varjolämpötila..) vei allekirjoittaneesta mehut täysin ja pienimuotoinenkin vaellus/kävely tuntui ylitsepääsemättömältä ajatukselta. Toisekseen alueella oli viime vuonna juurikin samaan aikaan metsäpaloja, joten osaan puistosta ei edes olisi päässyt ja jonkun verran savuongelmaa oli ilmeisesti koko puistossa. Kaivettiin siis sama suunnitelma naftaliinista tänä vuonna. Lauantai tuttavamme luona oli ihanan "viileä" viime vuotiseen verrattuna, lämpötila kohosi häthätää +30C:hen. Kuulemme ennätysviileä viikonloppu tähän aikaan. Mutta kuten aiemminkin kirjoittelin, lämpötilat ovat tänä vuonna olleet kesällä maltillisemmat kuin yleensä.

Suuntasimme puistoon heti aamulla, ennen kuin aurinko alkaa paistaa lämpimästi. Tosin aivan älyttömän kuuma puistossa ei tullut missään vaiheessa, vaikka aurinko paistoikin lähes pilvettömältä taivaalta. Liikuttiin kuitenkin koko ajan lähemmäs 2,5 kilometrin korkeudessa, joten ilma oli huomattavasti viileämpää kuin mitä se alempana laaksossa oli. Yksi yhteensä n. 3 mailin kävelyreissu tehtiin, eli käveltiin Bumpass Hell - nimiseen paikkaan, jossa on koko ajan kehittyvää tuliperäistä maisemaa kiehuvine mutalampineen, vesihöyryineen ja rikkialueineen. Ennen Bumpass Helliä pysähdyttiin pienemmällä vastaavalla alueella, jossa olisi myöhemmin iltapäivällä ollut Nasan luento heidän tutkimuksistaan. Alueen rikkikuopat ja mutalammet kun ovat kuulemma samantyyppistä alkuperää kuin Marsin maaperässä on ja siitä syystä Nasa tekee tutkimuksiaan juuri tällä alueella. Emme kuitenkaan voineet jäädä odottamaan luennon alkua tai palata takaisin, koska halusimme poistua kansallispuistosta toista reittiä kuin sinne tulimme.

Parkkipaikalla, josta lähdimme kävelemään Bumpass Helliin oli muutamia astronomiaharrastajia kaukoputkineen. Eräs ihana vanhempi pariskunta antoi ihmisten kurkata omaan aurinkokaukoputkeensa ja katsoa aurinkoa ja siinä näkyneitä pieniä auringonpurkauksia, auringonpilkkuja ja vaaleampia laaksokohtia. Oli kyllä ihan huippua kerrankin katsella suoraan aurinkoa (toki asianmukaisten filtterien läpi). Kaukoputkella ei valitettavasti voinut kuvata, mutta näytti jossain määrin samalta kuin Uuden Suomen kuvassa.

Kuvat kertonevat enemmän puistosta itsestään:

Kuva parkkipaikalta näkyviin sinisiin vuorenhuippuihin

Lassen tulivuori

Bumpass Hell

Bumpass Hell - kiehuva mutalampi

Bumpass Hell - rikkimuodostumia

Bumpass Hell ja pikainen höyrykylpy (joku meille tuntematon turisti eksynyt myös kuvaan)

Maaorava juoksenteli edellämme kavutessamme takaisin ylös Bumpass Hell -laaksosta

Lassen tulivuori toiselta puolelta, jossa näkyvät vielä v. 1915 purkauksen laavavirrat

Kotimatkalle lähtiessämme pysähdyimme vielä Reddingissä kävelemässä lasisillan päästä päähän. Silta on myös yksi suurimpia aurinkokellosiltoja, siksi tuo massiivinen torni sillan päässä. Täällä ei sitten enää ollutkaan mukavan viileää, kuten ylempänä kansallispuiston vuorilla.

300 miljoonaa aksenttia ja se "hassu aksentti"

Tänne muuttaessamme perheemme on saanut sellaisen pikasukelluksen monikulttuurisuuteen, ettei parempaa upotusta olisi voinut ollakaan. USA yleisesti on melkoinen kulttuurien sulatusuuni, kun ihmisiä on kautta aikojen muuttanut maahan eri puolilta maailmaa. Tämä Piilaakso puolestaan on kulttuurisesti ihan omanlaisensa kokonaisuus ja tänne muuttaa ihmisiä koko ajan, varsinkin Aasiasta. Alueen IT-alan työpaikat vetävät väkeä, mutta myös alueen hyvät koulut. Alueella on paljon aasialaisia ja osa on muuttanut alueelle pelkästään sen takia, että vanhemmat voivat tarjota lapsilleen hyvän koulutuksen ja paremmat mahdollisuudet päästä niihin Ivy League -yliopistoihin. Kuten esimerkiksi alueella olevaan Stanfordin yliopistoon. Lapsen koulukaverit ovat hänelle kertoneet, että lähes kukaan Kiinassa ei tiedä, että missä on Cupertino (jossa sijaitsee Applen pääkonttori), Mountain View (Googlen ja LinkedInin pääkonttori), Palo Alto (HP:n ja ennen myös Facebookin pääkonttori) tai vaikka Menlo Park (nykyinen Facebookin pääkonttori). Mutta kun sanoo, että lähellä Stanfordia, vastaus on kuulemma "Aah, Stanford" ja heti on selvää, mistä osasta maata puhutaan. Luin aiemmin jostain lehtijutusta, että (rikkaille) kiinalaisille myönnetään ihan omia viisumeitaan USA:han ja he tulevat tänne (tai L.A.:n alueelle) kahdesta syystä: koulujen ja synnytyksen. Ulkomailla syntyneiden lasten kun ei kuulemma lasketa rikkovan kiinalaista yhden lapsen politiikkaa. Tälle alueelle suurin osa muuttanee kuitenkin joko työpaikan tai lapsen koulun takia. Oman teininkin luokkakaverien joukossa on kiinalaisten ostoskeskusten tms. yritysten johtajien lapsia, jotka ovat tulleet asumaan tänne äitinsä kanssa, kun isä takoo yrityksellään rahaa Kiinassa.

Aasialaisten osuus joillain näistä Piilaakson paikkakunnista niin katukuvassa kuin koulujen oppilaista on kyllä huomattavan iso. Riippuen koulusta ja paikkakunnasta jopa 50-90% tietyn koulun oppilaista on aasialaistaustaisia. Kiinalaisten lisäksi täällä on paljon ihmisiä Koreasta ja Intiasta, mutta myös jonkun verran Japanista ja muista maista. Toisaalta San Franciscossa on USA:n vanhin ja yksi suurimpia (jossain vaiheessa se oli suurin Aasian ulkopuolinen) Chinatowneista eli kiinalaiskaupunginosista, joten kiinalaiset ovat kyllä asuttaneet aluetta jo paljon pidempääkin. Intialaisia tulee puolestaan paljon juurikin IT-alan työpaikkojen takia.

Kaliforniassa on myös paljon espanjankielistä väestöä, kun kerran tässä Meksikon vieressä ollaan. Sekä laillisia että laittomasti täällä asuvia on, mutta kukaan ei kait tiedä oikein jälkimmäisen kategorian ihmismääriä. Meidän taloyhtiön kaikki huoltomiehetkin on latinotaustaisia ja asuvat kuulemma tuolla lahden toisella puolen, jossa vuokrahinnat ovat kohtuullisempia.

Sen lisäksi täällä on tietenkin niitä vanhoja siirtolaisia, jonkun kokoisia juutalaisyhteisöjäkin ja sitten meidän tapaamme eurooppalaisia. Meidän taloyhtiössämme asuu tällä hetkellä amerikkalaisten ja kiinalaisten ja meidän lisäksi niin saksalaisia, ranskalaisia kuin bulgarialaisiakin. Teinin aiemman koulun ELL-ryhmissä on ollut varmaan jokaisesta eurooppalaisesta maasta joku oppilas jossain vaiheessa. Osa tosin tulee tänne vain määräajaksi, esimerkiksi tutkijaksi Stanfordiin tai expat-työntekijänä johonkin firmaan.

Kulttuurien sekasotku on siis lähes täydellinen ja englantia kuulee puhuttavan hyvin monella eri tavalla. Jopa intialaiseen aksenttiin tottuu näin ajan kuluessa, vaikka se alkuun tuntui itsestä kamalan vaikealta ymmärtää. Toisaalta maassa on niin monta erilaista tapaa puhua sitä englantia, että siinä on itsekin helpompi puhua sitä ei-niin-amerikkalaisen-aksentin englantiaan. Tosin täällä kun suomalaisia on vähän suhteessa noihin edellä mainittuihin ihmisryhmiin, eivät paikalliset ole kauheasti tottuneet kuulemaan Suomi-aksenttia. Vaikka harvemmin asiaansa joutuu toistamaan, eli ymmärretyksi kyllä tulee, kovin usein tulee kysymys, että mistä sitä ollaankaan kotoisin. Kun on niin vahva vierasperäinen aksentti. Teinin ensimmäisessä yearbookissa oli tervehdyksiä, miten kaverit tykkäävät hänen "hassusta" aksentistaan. Lehtijuttujen mukaanhan suomalaiset näyttelijätkään eivät lyö täällä läpi, kun heidän tapaansa puhua englantia ei ole täällä totuttu. Toisin kuin esimerkiksi ruotsalaisten. Omat kokemukset kyllä niin vahvistavat tätä näkökulmaa. En muista kovin monta keskustelua käyneeni, jossa ei olisi pitänyt selittää, että mistä tämä erikoinen aksenttini on peräisin.

Tuli sitten ilmoittauduttua amerikan-englannin aksentin -kurssille syys-lokakuulle. Saa nähdä auttaako se yhtään tämän vahvan ja hassun aksentin lieventämisessä. Vanha koira ei opi uusia temppuja, mutta katsotaan nyt ainakin, mitä kurssilla on tarjottavanaan.

Terveydenhuollosta ja sairausvakuutuksesta

Nyt en aio kirjoittaa ja ruotia amerikkalaista terveysjärjestelmää mitenkään kattavasti. Aiheesta on puolin ja toisin kirjoitettu ympäri nettiä ihan riittävästi. Suomenkin lehdistössä asiaa on ruodittu melkoisesti ja täällä asia oli tapetilla varsinkin viime vuonna vaalien aikaan. Kehuja ja haukkuja ja historiallista taustaa, vakuutuksettomien ongelmat ja muita keskusteluja ja mielipiteitä löytää niin paljon muualta, enkä edes itse ole jaksanut perehtyä niihin yhtään. Itselle on vaan ollut selvää, että joku sairausvakuutus täällä hintojen takia tarvitaan ja jos tarvetta lääkärin tapaamiseen on, niin sinne sitten on mentävä.

Ja jonkun kerran täällä on lääkärissäkin tänä aikana pitänyt käydä, eli ihan sitä normielämää suruineen ja murheineen ja sairastumisineen tämä täälläkin on. Omat vivahteensa tietty täällä lääkärissäkäyntiin tuo se, että jotkut hommat toimii täällä eri tavalla, systeemi ja tavat ovat itselle uusia ja kipeänä asioita ei pysty hoitamaan sillä omalla kielellään. Tai onhan täällä tulkkipalveluita ja puhelintulkkipalveluita lääkärikeskuksissa ja apteekeissa, mutta kielivalikoima näyttää olevan enemmän espanja, kiina, muut aasialaiset ja itä-eurooppalaiset kielet tasolla.

Tuntuu, että täällä otetaan monta kertaa helpommin kaikenlaisia testejä pienestäkin vaivasta. Sellaisiakin testejä, joita itseltä ei ole ikinä Suomessa otettu ja joista en ehkä ole kuullutkaan. Toisaalta tuntuu, että se on varmaan se syy, miksi terveydenhuolto ja vakuutusmaksut ovat niin kalliita. Toisaalta näin saadaan ratkottua ehkä helpommin pois ne helpoiten hoidettavat vaivat. Itsellä oli viime kesänä kummia lihasoireita. Parin verikoepullon ottamisen jälkeen selvisi, että D-vitamiinitasot on alhaiset paikallisella mittarilla ja suolaakin voisi ruokaansa lisätä enemmän. Alhaiset D-vitamiinitasot on kuulemma meillä Pohjois-Euroopasta tulevilla täällä usein liian alhaiset. (En nyt ota tässä sen kummemmin kantaa Suomessa aiemmin velloneeseen D-vitamiinikeskusteluun, mutta...) Asiaa ei tietty ole auttanut se, että näin kalkkilaivan kapteenina, jonka iho kärähtää suhteellisen nopeasti, joutuu aurinkorasvaa käyttämään aina vähänkin pidempään ulkona ollessa. Aurinkorasvat kun yleisesti kuulemma estävät taas D-vitamiinin imeytymistä. Lääkkeiden sijaan, ohjeeksi tuli ottaa D-vitamiinitabletteja ja istua 15 min auringossa klo 12-14 välillä, kun aurinko on kuumimmillaan. Siis juurikin se aika, joka yleensä käsketään välttää auringossa oloa. Lisäksi käskettiin syödä suolaisia snackseja ja sen verran roskaruokaa, että elimistössä on riittävästi natriumia, eli siis suolaa. Se siitä terveellisestä, vähäsuolaisesta ruokavaliosta sitten. Vähän erilaiset suositukset kuin Suomessa (tosin onhan se ilmastokin tosiaan täällä vähän erilainen).

Täällä kun itse sairauksien hoito on kallista, usein erilaiset ennaltaehkäisevät hoidot on vakuutuksessa määritelty kokonaan korvattaviksi. Muuten kun lääkärikäynnistä joutuu yleensä maksamaan pienen, vakuutuksessa määritellyn summan itse (co-payment). Meidän vakuutukseen kuuluu vuosittain ilmainen lääkärintarkastus + tarvittavat verikokeet, mammografia ja papa-koe. Itse kuulun ikäluokkaan, joka ei Suomessa kuulu vielä mammografiaseulontojen piiriin. Täällä seulonnat taas aloitetaan selvästi aiemmin kuin Suomessa. Vakuutus kattaa sen vuosittain ehkä juurikin siitä syystä, että 550 taalan tutkimus on huomattavasti halvempi katettava kuin mahdolliset kymmenien- tai satojentuhansien syöpähoidot. Toisaalta kun lähete tutkimukseen annetaan, niin uskaltaako siitä kauheasti sitten kieltäytyäkään. Kaiken varalta.

Ensi viikolla pitäisi viedä teini vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa. Toisaalta samalla voi pyytää lääkärin taas allekirjoittamaan koulun yön yli kestävän reissun vaadittavat lääkärinpaperit, joten pitäisi sinne mennä muutenkin. Tuntuuhan se silti vähän hassulta viedä lapsi vuoden välein sinne lääkäriin ilman syytä, mutta toisaalta täällä ei ole mitään kouluterveydenhuollon vuosittaisia tarkastuksia, joten ehkä se voi katsoa sitten sen suomalaisen kouluterveystarkastuksen korvikkeeksi. Enkä ole jaksanut selvitellä vakuutusehdoista, että mitäs sitten, jos ei kävisikään vuosittaisissa tarkastuksissa ja jotain myöhemmin tulisiki esille, että vieläkö vakuutus kattaisi hoidon kokonaan. Siitäkin syystä mukisematta nyt varailen kaikki tarkastusajat, mitä vakuutus kattaa. Aivot narikkaan ja ohjeiden mukaan vaan.

Ilmastosta

Aikaa on vaikea hahmottaa muutenkaan, kun se tuntuu laukkaavan niin nopeasti. Täällä se on ainakin vielä ollut tolkuttoman paljon vaikeampaa. Ja ehkä eniten siitä syystä, että talvi ei koskaan tullut. Paikallisten mukaan se kyllä tuli ja kaikkien tilastojenkin mukaan täällä oli viime talvena ennätyskylmää (mittari taisi muutamana aamuna olla lähellä nollaa celciusastetta). Ja sekin siis vain aamuisin. Kun aurinko alkaa paistaa, lämmittää se melkoisesti, vaikkei lämpötila nyt mihinkään kesälukemiin nousisikaan. Kouluun pyöräilevillä lapsillakin näytti olevan shortsit jalassa aamuisin myös tammikuussa. Itsestä se tuntui aina alipukeutumiselta, kun olin sentään itse varustautunut oikein hanskoilla ja syystakilla ja melkein tuli aamulla jopa kylmäkin. Mutta jo 30 min päästä ne hanskat ja takki saattoivat olla jo aivan liikaa. Kerrospukeutuminen on siis kova sana talvikuukausina ja usein muulloinkin. Neljään vuodenaikaan tottuneena on vähän outoa tottua tähän, ettei niitä selkeitä ja selvärajaisia vuodenaikoja olekaan. Puolison mukaan täällä on neljä vuodenaikaa, kesä, kesä, kesä ja melkein kesä. Eräs paikallinen mies oli sitä mieltä, että vuodenaikoja on täällä kaksi: päivä ja yö. Kuten olen tainnut täällä jo useampaan kertaan mainitakin, ilma viilenee todella nopeasti auringon laskettua, joten päivä ja yölämpötilat ovat todellakin hyvin erilaiset toisiinsa nähden.

Viime kesä ja ilmeisesti koko viime vuosi oli poikkeuksellisen lämmin, yksi lämpimimmistä koskaan. Meidänkin nurkilla lämpötilat hätyyttelivät 90F eli +30C:n rajaa ja sen ylikin useampanakin päivänä kesä-elokuussa. Tänä vuonna on paikallisten mukaan ollut normaalia viileämpää ja vain yksittäisiä +30:n asteen päiviä on ollut tässä meidän nurkilla. Itse asiassa lämpimimmät kelit alkavat olla juurikin nyt. Tai ainakin siltä tuntuu öisin, kun herää yltä päältä hiessä, kun sisällä on niin lämmin. Meille ja muillekin on asuntoa etsiessä aina vuokranantajat sanoneet, että asunnossa ei ole ilmastointilaitetta, koska ei sitä täällä oikeastaan tarvitse. Harvoin toki tarvitseekaan ja näitä kosteankuumia sisälämpötiloja ei ole ollut kuin muutamana päivänä ja yönä niin, että häiritsisivät eloa ja nukkumista. Silti noilla asunnonomistajilla näyttää noita ilmastointilaitteita kuitenkin täälläkin asunnoissaan olevan... 

Se, tarviiko sitä ilmastointilaitetta, riippuu niin paikasta. Täällä San Franciscon lahtialueella on tällainen mikroilmasto. Vaihtelut lämpötilassa ja kelissä voivat olla hyvinkin suuria ihan lähelläkin olevien paikkojen välillä. Osittain siihen vaikuttaa meri, lahtialue ja vuoret. Kuten aiemminkin olen todennut San Franciscossa on aina viileämpää kuin meillä ja usein myös kylmä tuuli. Se ei siis ole mikään rantalomakohde tai välttämättä edes lämmin, vaikka maantieteellisesti hyvin etelässä onkin. Vaikka lämpöennuste sinne näyttäisi +20 C astetta, voi lyhythihaisella tulla viileä. (Ja ne turistit siis edelleen tunnistaa niistä Alcatraz fleecetakeista tai San Francisco tuulitakista, jonka ovat joutuneet kelien viileyden takia hankkimaan.) Heti San Franciscon kukkuloiden jälkeen olevassa South San Franciscossa on lähes aina sumuista ja viileää. Pahimmillaan siellä ei kuulemma tarvitse koko vuoden aikana kertaakaan vetää jalkaansa shortseja.

Tässä San Franciscon lahden vieressä tai niemimaalla ilmasto on pääsääntöisesti miellyttävä, ei liian kuuma, eikä liian kylmäkään. Poikkeuspäiviä toki suuntaan ja toiseen löytyy. Vettäkin sataa melko harvoin. Viimeisen vuoden aikana on sadetta ollut poikkeuksellisen vähän (vesipulastakin jossain jo puhutaan). Jouluna ja sen jälkeen taisi sataa pari viikkoa, välillä oikein kunnollakin. Keväällä ja kesällä on ripotellut vettä ihan muutamina päivinä, vaikka normaalisti keväällä yleensä pitäisi jonkun verran välillä sadellakin. Ukkostanut on koko meidän täällä oloaikana vain kahdesti, joista toinen eilen. Silloinkin kuulin yhden jyrähdyksen, mutta vettä ei tullut. Nämä kuivat ukonilmat onkin sitten mahdollisia metsäpalon sytyttäjiä, kun maa on paikoin ihan rutikuivaa tähän aikaan vuodesta.

Etelään päin mennessä, kun tuo merenlahti loppuu ja vieressä on tuulen blokkaavat vuoret, lämpötila voi kevyesti olla kesällä 10 astetta lämpimämpää kuin tässä meidän nurkilla. Merenrannassa sitten taas viileämpää ja varsinkin kesällä usein sumuista (kylmän meren ja auringon yhteisvaikutuksen tulosta kuulemma), joka peittää auringon aamupäiviksi jopa kokonaan. Tosin ei kuitenkaan blokkaa UV-säteitä, tämä on vähän polttavamman karvaammin jonkun kerran tullut koettua.. Paras biitsikeli itseasiassa Half Moon Bayn rannalla on meidän kokemuksen mukaan ollut tammikuussa, jolloin kohdalle osui aurinkoinen päivä, mutta sumua ei ollut. Ja kaikki tämä edellä mainittu siis maksimissaan tunnin ajomatkan säteellä. Oma asiansa on sitten tuonne pohjoisempaan sisämaahan lähteminen, jossa tähän aikaan 45C:n lämpötilatkaan eivät ole ollenkaan poikkeuksellisia, kun ei mereltä tuleva tuulikaan yllä sinne enää ollenkaan vilvoittamaan. Täällä tuleekin kurkattua sääennustuksia paikkakuntakohtaisesti huomattavasti useammin kuin Suomessa, jos johonkin on lähdössä.

Toistaiseksi kelien puolesta ei ole ollut Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen valittamista, eikä talvella paukkupakkasia kaipaakaan. Paikallisetkin sen toki tiedostavat, että tällainen Kalifornian aurinko on melko luksusta. Osalle se on kuulemma ainoa syy asua täällä liikenneruuhkien, kalliiden hintojen ja tiheään asuttujen kaupunkien osavaltiossa. Tosin tähänkin sitten tottuu. Eräs nainen kertoi poikansa muuttaneen St. Louisiin ja valitelleen, kun piti oikein talvitakki ja pitkät housut ostaa, kun muuten sinne oikeasti jäätyy. (Äidin vastaus oli tähän ollut, että "lapsirakas, tätä kutsutaan vuodenajoiksi ja niiden vaihteluksi" ;-).) Myös high schoolin apulaisrehtori kehoitti vanhempia harkitsemaan monelta kantilta jatko-opintojen suunnitelmia ja eri vaihtoehtoja. Täällä monella (varsinkin aasialaistaustaisella) tavoitteena ovat koillisrannikon Ivy League yliopistot, kuten Harvard, Yale ja MIT. Sieltä on kuulemma jokunen oppilas tullut maitojunalla kotiin ihan vain sen takia, että tottuminen neljään vuodenaikaan ja hyisen kylmiin tuuliin talvella ja lumimyrskyihin on ollut aivan liian iso shokki täällä asuttujen vuosien jälkeen.

Niin ja se "Golden California". Nimitys ei tule kuulemma pelkästään kultakuumeesta tai täällä löydetystä kullasta 1850-luvulla, vaan siitä, että kaikki nuo kummut ja nyppylät kaupunkien ulkopuolella, ovat vihreitä vain hyvin pienen osan vuodesta. Suuren osan vuodesta ne ovat auringosta palaneita ja kullankeltaisia laajoja alueita. Lentokoneesta katsoen ne ja toisaalta myös kalifornian kultaunikkoniityt näyttävät kuulemma kuin isoilta kultaniityiltä. Yksi osavaltion virallisista väreistäkin on kulta. Siksi siis tämä on "The Golden State".