Terveydenhuollosta ja sairausvakuutuksesta

Nyt en aio kirjoittaa ja ruotia amerikkalaista terveysjärjestelmää mitenkään kattavasti. Aiheesta on puolin ja toisin kirjoitettu ympäri nettiä ihan riittävästi. Suomenkin lehdistössä asiaa on ruodittu melkoisesti ja täällä asia oli tapetilla varsinkin viime vuonna vaalien aikaan. Kehuja ja haukkuja ja historiallista taustaa, vakuutuksettomien ongelmat ja muita keskusteluja ja mielipiteitä löytää niin paljon muualta, enkä edes itse ole jaksanut perehtyä niihin yhtään. Itselle on vaan ollut selvää, että joku sairausvakuutus täällä hintojen takia tarvitaan ja jos tarvetta lääkärin tapaamiseen on, niin sinne sitten on mentävä.

Ja jonkun kerran täällä on lääkärissäkin tänä aikana pitänyt käydä, eli ihan sitä normielämää suruineen ja murheineen ja sairastumisineen tämä täälläkin on. Omat vivahteensa tietty täällä lääkärissäkäyntiin tuo se, että jotkut hommat toimii täällä eri tavalla, systeemi ja tavat ovat itselle uusia ja kipeänä asioita ei pysty hoitamaan sillä omalla kielellään. Tai onhan täällä tulkkipalveluita ja puhelintulkkipalveluita lääkärikeskuksissa ja apteekeissa, mutta kielivalikoima näyttää olevan enemmän espanja, kiina, muut aasialaiset ja itä-eurooppalaiset kielet tasolla.

Tuntuu, että täällä otetaan monta kertaa helpommin kaikenlaisia testejä pienestäkin vaivasta. Sellaisiakin testejä, joita itseltä ei ole ikinä Suomessa otettu ja joista en ehkä ole kuullutkaan. Toisaalta tuntuu, että se on varmaan se syy, miksi terveydenhuolto ja vakuutusmaksut ovat niin kalliita. Toisaalta näin saadaan ratkottua ehkä helpommin pois ne helpoiten hoidettavat vaivat. Itsellä oli viime kesänä kummia lihasoireita. Parin verikoepullon ottamisen jälkeen selvisi, että D-vitamiinitasot on alhaiset paikallisella mittarilla ja suolaakin voisi ruokaansa lisätä enemmän. Alhaiset D-vitamiinitasot on kuulemma meillä Pohjois-Euroopasta tulevilla täällä usein liian alhaiset. (En nyt ota tässä sen kummemmin kantaa Suomessa aiemmin velloneeseen D-vitamiinikeskusteluun, mutta...) Asiaa ei tietty ole auttanut se, että näin kalkkilaivan kapteenina, jonka iho kärähtää suhteellisen nopeasti, joutuu aurinkorasvaa käyttämään aina vähänkin pidempään ulkona ollessa. Aurinkorasvat kun yleisesti kuulemma estävät taas D-vitamiinin imeytymistä. Lääkkeiden sijaan, ohjeeksi tuli ottaa D-vitamiinitabletteja ja istua 15 min auringossa klo 12-14 välillä, kun aurinko on kuumimmillaan. Siis juurikin se aika, joka yleensä käsketään välttää auringossa oloa. Lisäksi käskettiin syödä suolaisia snackseja ja sen verran roskaruokaa, että elimistössä on riittävästi natriumia, eli siis suolaa. Se siitä terveellisestä, vähäsuolaisesta ruokavaliosta sitten. Vähän erilaiset suositukset kuin Suomessa (tosin onhan se ilmastokin tosiaan täällä vähän erilainen).

Täällä kun itse sairauksien hoito on kallista, usein erilaiset ennaltaehkäisevät hoidot on vakuutuksessa määritelty kokonaan korvattaviksi. Muuten kun lääkärikäynnistä joutuu yleensä maksamaan pienen, vakuutuksessa määritellyn summan itse (co-payment). Meidän vakuutukseen kuuluu vuosittain ilmainen lääkärintarkastus + tarvittavat verikokeet, mammografia ja papa-koe. Itse kuulun ikäluokkaan, joka ei Suomessa kuulu vielä mammografiaseulontojen piiriin. Täällä seulonnat taas aloitetaan selvästi aiemmin kuin Suomessa. Vakuutus kattaa sen vuosittain ehkä juurikin siitä syystä, että 550 taalan tutkimus on huomattavasti halvempi katettava kuin mahdolliset kymmenien- tai satojentuhansien syöpähoidot. Toisaalta kun lähete tutkimukseen annetaan, niin uskaltaako siitä kauheasti sitten kieltäytyäkään. Kaiken varalta.

Ensi viikolla pitäisi viedä teini vuosittaiseen lääkärintarkastukseensa. Toisaalta samalla voi pyytää lääkärin taas allekirjoittamaan koulun yön yli kestävän reissun vaadittavat lääkärinpaperit, joten pitäisi sinne mennä muutenkin. Tuntuuhan se silti vähän hassulta viedä lapsi vuoden välein sinne lääkäriin ilman syytä, mutta toisaalta täällä ei ole mitään kouluterveydenhuollon vuosittaisia tarkastuksia, joten ehkä se voi katsoa sitten sen suomalaisen kouluterveystarkastuksen korvikkeeksi. Enkä ole jaksanut selvitellä vakuutusehdoista, että mitäs sitten, jos ei kävisikään vuosittaisissa tarkastuksissa ja jotain myöhemmin tulisiki esille, että vieläkö vakuutus kattaisi hoidon kokonaan. Siitäkin syystä mukisematta nyt varailen kaikki tarkastusajat, mitä vakuutus kattaa. Aivot narikkaan ja ohjeiden mukaan vaan.

Ilmastosta

Aikaa on vaikea hahmottaa muutenkaan, kun se tuntuu laukkaavan niin nopeasti. Täällä se on ainakin vielä ollut tolkuttoman paljon vaikeampaa. Ja ehkä eniten siitä syystä, että talvi ei koskaan tullut. Paikallisten mukaan se kyllä tuli ja kaikkien tilastojenkin mukaan täällä oli viime talvena ennätyskylmää (mittari taisi muutamana aamuna olla lähellä nollaa celciusastetta). Ja sekin siis vain aamuisin. Kun aurinko alkaa paistaa, lämmittää se melkoisesti, vaikkei lämpötila nyt mihinkään kesälukemiin nousisikaan. Kouluun pyöräilevillä lapsillakin näytti olevan shortsit jalassa aamuisin myös tammikuussa. Itsestä se tuntui aina alipukeutumiselta, kun olin sentään itse varustautunut oikein hanskoilla ja syystakilla ja melkein tuli aamulla jopa kylmäkin. Mutta jo 30 min päästä ne hanskat ja takki saattoivat olla jo aivan liikaa. Kerrospukeutuminen on siis kova sana talvikuukausina ja usein muulloinkin. Neljään vuodenaikaan tottuneena on vähän outoa tottua tähän, ettei niitä selkeitä ja selvärajaisia vuodenaikoja olekaan. Puolison mukaan täällä on neljä vuodenaikaa, kesä, kesä, kesä ja melkein kesä. Eräs paikallinen mies oli sitä mieltä, että vuodenaikoja on täällä kaksi: päivä ja yö. Kuten olen tainnut täällä jo useampaan kertaan mainitakin, ilma viilenee todella nopeasti auringon laskettua, joten päivä ja yölämpötilat ovat todellakin hyvin erilaiset toisiinsa nähden.

Viime kesä ja ilmeisesti koko viime vuosi oli poikkeuksellisen lämmin, yksi lämpimimmistä koskaan. Meidänkin nurkilla lämpötilat hätyyttelivät 90F eli +30C:n rajaa ja sen ylikin useampanakin päivänä kesä-elokuussa. Tänä vuonna on paikallisten mukaan ollut normaalia viileämpää ja vain yksittäisiä +30:n asteen päiviä on ollut tässä meidän nurkilla. Itse asiassa lämpimimmät kelit alkavat olla juurikin nyt. Tai ainakin siltä tuntuu öisin, kun herää yltä päältä hiessä, kun sisällä on niin lämmin. Meille ja muillekin on asuntoa etsiessä aina vuokranantajat sanoneet, että asunnossa ei ole ilmastointilaitetta, koska ei sitä täällä oikeastaan tarvitse. Harvoin toki tarvitseekaan ja näitä kosteankuumia sisälämpötiloja ei ole ollut kuin muutamana päivänä ja yönä niin, että häiritsisivät eloa ja nukkumista. Silti noilla asunnonomistajilla näyttää noita ilmastointilaitteita kuitenkin täälläkin asunnoissaan olevan... 

Se, tarviiko sitä ilmastointilaitetta, riippuu niin paikasta. Täällä San Franciscon lahtialueella on tällainen mikroilmasto. Vaihtelut lämpötilassa ja kelissä voivat olla hyvinkin suuria ihan lähelläkin olevien paikkojen välillä. Osittain siihen vaikuttaa meri, lahtialue ja vuoret. Kuten aiemminkin olen todennut San Franciscossa on aina viileämpää kuin meillä ja usein myös kylmä tuuli. Se ei siis ole mikään rantalomakohde tai välttämättä edes lämmin, vaikka maantieteellisesti hyvin etelässä onkin. Vaikka lämpöennuste sinne näyttäisi +20 C astetta, voi lyhythihaisella tulla viileä. (Ja ne turistit siis edelleen tunnistaa niistä Alcatraz fleecetakeista tai San Francisco tuulitakista, jonka ovat joutuneet kelien viileyden takia hankkimaan.) Heti San Franciscon kukkuloiden jälkeen olevassa South San Franciscossa on lähes aina sumuista ja viileää. Pahimmillaan siellä ei kuulemma tarvitse koko vuoden aikana kertaakaan vetää jalkaansa shortseja.

Tässä San Franciscon lahden vieressä tai niemimaalla ilmasto on pääsääntöisesti miellyttävä, ei liian kuuma, eikä liian kylmäkään. Poikkeuspäiviä toki suuntaan ja toiseen löytyy. Vettäkin sataa melko harvoin. Viimeisen vuoden aikana on sadetta ollut poikkeuksellisen vähän (vesipulastakin jossain jo puhutaan). Jouluna ja sen jälkeen taisi sataa pari viikkoa, välillä oikein kunnollakin. Keväällä ja kesällä on ripotellut vettä ihan muutamina päivinä, vaikka normaalisti keväällä yleensä pitäisi jonkun verran välillä sadellakin. Ukkostanut on koko meidän täällä oloaikana vain kahdesti, joista toinen eilen. Silloinkin kuulin yhden jyrähdyksen, mutta vettä ei tullut. Nämä kuivat ukonilmat onkin sitten mahdollisia metsäpalon sytyttäjiä, kun maa on paikoin ihan rutikuivaa tähän aikaan vuodesta.

Etelään päin mennessä, kun tuo merenlahti loppuu ja vieressä on tuulen blokkaavat vuoret, lämpötila voi kevyesti olla kesällä 10 astetta lämpimämpää kuin tässä meidän nurkilla. Merenrannassa sitten taas viileämpää ja varsinkin kesällä usein sumuista (kylmän meren ja auringon yhteisvaikutuksen tulosta kuulemma), joka peittää auringon aamupäiviksi jopa kokonaan. Tosin ei kuitenkaan blokkaa UV-säteitä, tämä on vähän polttavamman karvaammin jonkun kerran tullut koettua.. Paras biitsikeli itseasiassa Half Moon Bayn rannalla on meidän kokemuksen mukaan ollut tammikuussa, jolloin kohdalle osui aurinkoinen päivä, mutta sumua ei ollut. Ja kaikki tämä edellä mainittu siis maksimissaan tunnin ajomatkan säteellä. Oma asiansa on sitten tuonne pohjoisempaan sisämaahan lähteminen, jossa tähän aikaan 45C:n lämpötilatkaan eivät ole ollenkaan poikkeuksellisia, kun ei mereltä tuleva tuulikaan yllä sinne enää ollenkaan vilvoittamaan. Täällä tuleekin kurkattua sääennustuksia paikkakuntakohtaisesti huomattavasti useammin kuin Suomessa, jos johonkin on lähdössä.

Toistaiseksi kelien puolesta ei ole ollut Suomessa vietettyjen vuosien jälkeen valittamista, eikä talvella paukkupakkasia kaipaakaan. Paikallisetkin sen toki tiedostavat, että tällainen Kalifornian aurinko on melko luksusta. Osalle se on kuulemma ainoa syy asua täällä liikenneruuhkien, kalliiden hintojen ja tiheään asuttujen kaupunkien osavaltiossa. Tosin tähänkin sitten tottuu. Eräs nainen kertoi poikansa muuttaneen St. Louisiin ja valitelleen, kun piti oikein talvitakki ja pitkät housut ostaa, kun muuten sinne oikeasti jäätyy. (Äidin vastaus oli tähän ollut, että "lapsirakas, tätä kutsutaan vuodenajoiksi ja niiden vaihteluksi" ;-).) Myös high schoolin apulaisrehtori kehoitti vanhempia harkitsemaan monelta kantilta jatko-opintojen suunnitelmia ja eri vaihtoehtoja. Täällä monella (varsinkin aasialaistaustaisella) tavoitteena ovat koillisrannikon Ivy League yliopistot, kuten Harvard, Yale ja MIT. Sieltä on kuulemma jokunen oppilas tullut maitojunalla kotiin ihan vain sen takia, että tottuminen neljään vuodenaikaan ja hyisen kylmiin tuuliin talvella ja lumimyrskyihin on ollut aivan liian iso shokki täällä asuttujen vuosien jälkeen.

Niin ja se "Golden California". Nimitys ei tule kuulemma pelkästään kultakuumeesta tai täällä löydetystä kullasta 1850-luvulla, vaan siitä, että kaikki nuo kummut ja nyppylät kaupunkien ulkopuolella, ovat vihreitä vain hyvin pienen osan vuodesta. Suuren osan vuodesta ne ovat auringosta palaneita ja kullankeltaisia laajoja alueita. Lentokoneesta katsoen ne ja toisaalta myös kalifornian kultaunikkoniityt näyttävät kuulemma kuin isoilta kultaniityiltä. Yksi osavaltion virallisista väreistäkin on kulta. Siksi siis tämä on "The Golden State".

Sopimusten tekoa, uusimista ja palvelujen tilaamista

Tässä pitkin kevättä ja kesää on tullut eteen kaikenlaisia määräaikoja, joten vanhoja sopimuksia on pitänyt uusia tai solmia parempia.

Keväällä ensimmäisenä eteen tuli vuokrasopimuksen uusiminen. Täällä vuokrasopimukset on yleensä määräaikaisia (yleensä 6 kk tai 12 kk), jolloin sopimuksessa sovitaan vuokrahinta sopimuksen ajaksi. Hintaa ei siis voi sopimuksen voimassaoloaikana korottaa. Hinta- ja vuokratasohan täällä on noussut, kun talous tällä alueella on noussut keskivertoa enemmän. Vuokranantajan edustajalta tuli sitten uusi vuokratarjous korotettuine hintoineen keväällä. Katselimme siinä pikaisesti vähän muuta tarjontaa lähempää lapsen koulua, mutta emme varsinaisesti käyneet yhtään asuntoa sisältä katsomassa. Tarjolla olevat meille mahdolliset kun eivät hintatasoltaan tai varustetasoltaan olleet yhtään sen parempia kuin tämä nykyinenkään. Toisaalta taas muuttaminen ja kaikki organisointi ei kiinnostanut muutenkaan. Joten päätimme uusia sopimuksen tänne taas 12 kuukaudeksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut tehdä 6 kk:n sopimus (kuukausivuokra hieman korkeampi) tai jatkaa sopimusta toistaiseksi kuukausittain. Näitäkin siis täällä on mahdollista tehdä, mutta tällaisen sopimuksen hinta ainakin meille annetussa tarjouksessa oli yli 10 % kuukausittain kalliimpi kuin 12 kk:n sopimus. Määräaikaista vuokrasopimusta on täällä melko mahdotonta sitten myöskään keskeyttää ennen määräajan loppua. Tai siis ainakaan ilman sopimussakkoa tai sitä, että joutuu sen vuokran joka tapauksessa maksamaan. Jos vuokralainen lähtee kesken sopimuskauden, joutuu hän yleensä maksamaan asunnon vuokran siihen asti, kunnes uudet asukkaat on löytyneet (tai sopimuskausi loppuu).

Aiemmin on tullut kirjoiteltua sekä puhelinliittymistä että ongelmistamme tv-tarjoajan On-Demand -palvelun toimimisessa. Me otettiin alkuun pre paid -liittymät ja koska en halunnut sitoa puhelinliittymiämme tiettyyn operaattoriin ja hankkia kytkypuhelimia kahdeksi vuodeksi, jätettiin liittymien tarkastelu toistaiseksi ja pitäydyttiin pre paideissa. Viime keväänä kuitenkin operaattori, jolta meidän liittymät oli toi markkinoille "eurooppalaisen liittymämallin", eli toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, jota ei ole kytketty puhelimeen, eikä määräaikaan. Vaihdettiin omat liittymämme sitten perheliittymäksi. Käytännössä hinta on edelleen hurjasti Suomen hintoja kalliimpi, mutta mitä useampi liittymä perheliittymään kytketään, sitä halvempi se uusin kytkettävä liittymä on (tai muistaakseni vakiomaksu kaikista lopuista, kun vähintään 3. liittymä). Meidän käytöllä järkevin sopimus on olla sellainen, jossa on rajaton data, tekstarit ja puhe. Tai nuo kaksi jälkimmäistä tulee yleensä sen jälkeen, kun on ottanut sen rajattoman datan. Täällä ei muutenkaan kannata ehkä ottaa noita rajoitettuja puheluita. Tai esimerkiksi tuo perheen teini ei kauheasti vielä soittele, mutta myös vastaanotetut puhelut (ja tekstarit joskus) kuluttavat sitä kiintiötä. Joten jos pitää saada myös kyseisestä numerosta kiinni, on hyvä muistaa se minuuttirajoja asettaessa. Ja tästä aiheesta olenkin saanut Suomessa asuvilta kavereilta jonkun verran kyselyitä, että "vieläkö täällä on se idioottimainen systeemi, että vastaanotetuista puheluista pitää maksaa". Ja vastaus on siis, että pääsääntöisesti kyllä, jos on minuutteihin perustuva hinnoittelu. Toisaalta, onko systeemi ihan niin idioottimainen, on jokaisen itse pääteltävissä. Täällä kännykkänumeron saa samalla suuntanumerolla kuin lankaliittymätkin, eli on liittymän omistajan asuinpaikan mukainen. Näin soittaja tietää edes vähän, mihin päin on soittamassa. Jos koko maassa olisi vain muutama kännykkänumeron suuntanumero, numerot todennäköisesti loppuisivat pian kesken ja toisaalta soittaja ei voisi yhtään haarukoida, että onko numeron omistaja New Yorkissa vai Havaijilta. Näissä paikoissa aikaero on kuitenkin 6 tuntia, joten saattaisi tulla ikäviä yöherätyksiä puolin ja toisin. Systeemiä rakennettaessa ei myöskään varmaan ole osattu varautua siihen, että joskus tulee ylipäätään kännyköitä, joten vapaita numeroita olisi vähän huono jostain tyhjästä nyhjäistä. Joten tähän on tottuminen. Lankapuhelimiahan täällä on edelleen paljon, sillä kännyköiden kuuluvuus ei ole aina mikään kaikkein paras. Ja mitä kauemmas mennään kaupungeista, sitä heikommaksi kentät yleensä menevät. Meiltäkin on tukiasemaan ilmeisesti sen verran matkaa, että meillä kännykät saattavat olla verkossa vaan lähellä ikkunoita ja paremman kuuluvuuden saa, kun menee pihalle puhumaan. Toistaiseksi emme itse ole kuitenkaan hankkineet mitään lankapuhelinta tai vastaavaa (sellaisen saisi kyllä esimerkiksi osaksi tv- ja kaapeliliittymää).

Niin, se tv-sopimus. Aikamme palvelun tarjoajan kanssa asiaa vääntäessämme puhelimitse tai chat-palvelun kautta meille kerrottiin, ettei meidän sopimukseemme edes kuulunut (enää?) On-Demand -palvelu, johon olimme tottuneet. No, tietty meille tarjottiin sitten liittymän muuttamista - kalliimmaksi tietty. Ja kun ei jaksettu säätää, niin otettiin se. Tosin se riivatun On-Demand ei sitten toiminut vieläkään. Aikamme väännettyämme joku huoltomies tuli vaihtamaan kaapeliboksimme ja johan alkoi pelittää. Nyt meillä on sitten määräajan taas HBO:n kanavatkin ja jotain urheilukanavia, joten meillä on vihdoin ns. maksutv-kanavia. Niiden tarpeellisuudesta ei sitten tiedä, mutta kait sieltä taas jossain vaiheessa tulee uudet tarjoukset, joihin voi päivittää. Ehkä jopa palvelutasossa alaspäin.

Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.

Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).

Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.

Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.

Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/

Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.

Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.

Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.

4th of July - Itsenäisyyspäivä

Tänäkin vuonna suunnistimme 4.7. eli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia Redwood Cityyn, tänne San Franciscon lahtialueelle. Redwood Cityn paraati on yksi suurimmista tällä alueella ja alueelta on suhteellisen helppo löytää parkkipaikkakin, joten sinne on helppo mennä. Lähes viikon kestänyt helleaalto vähän jo koitteli voimia, mutta onnistuimme löytämään mukavan varjopaikan, josta katsella paraatia. Tien toisella puolella taisi olla melkoisen lämmin, mutta se ei katsojista näkynyt. Paikalliseen tapaan suurin osa katselijoista kun oli varustautunut koottavalla piha-/rantatuolilla, kylmälaukulla ja siis syötävillä ja juotavilla ja osa myös päivänvarjoilla. Mekin osasimme tällä kertaa valita päällemme vaatekaapista jotain sinistä, punaista tai valkoista vaatetta, jotta emme erottuneet niin paljon paikallisista. :)

Paraati oli suhteellisen pitkä ja erilaisia instituutioita ja järjestöjä oli paljon. Paljon sekä vanhoja amerikkalaisia autoja kuin virkavaltaa ja moottoripyöriä kuin auton perässä vedettäviä lavoja kuin kulkueena kulkevia ihmisiäkin. Meteli oli välillä suhteellisen korviahuumaavaa, kun helikopteri pyörii yläpuolella, paloautot huudattavat sireeneitä täysillä ja ihmiset kannustavat paraatille. Suurimmat aplodit ja hurraushuudot saivat oletetusti virkavallan edustajat ja veteraanit sekä - kertoo paljon tämän San Franciscon lähialueen asenteellisesta ja poliittisesta ilmapiiristä - LGBT-väen perheenjäsenistä ja ystävistä koostunut ryhmä.

Hallitseva Miss California vaunuineen

Tämän alueen Kalifornian senaatin senaattoriedustaja

Vanha paloauto

Kaupungin SWAT-tiimi, sheriffillä ja liikkuvalla poliisilla oli oma edustuksensa myös paraatissa, joka oli vielä tätäkin järeämpää kalustoa.

Stanfordin yliopiston bändi ja maskotti

Vintagea

Hevosia löytyi myös kulkueesta

Ja vanhoihin amerija-asuihin pukeutuneita

Toinen marssibändi, jossa edustus oli vähän vanhempaa kuin Stanfordilla

Illalla poljimme vielä tuohon lähikaupunkiin katsomaan siellä järjestettyä ilotulitusta. Polkupyörä oli oikein oiva valinta, sillä paikalla oli runsaasti väkeä ja parkkipaikan löytäminen autolle olisi ollut mahdottomuus. Vaikka poislähtiessä pyörä- ja kävelytiekin vähän jumittui, päästiin varmasti nopeammin kotiinkin näin. Ja lisäksi hellepäivän jälkeen pyöräillessä tuli ihanan viileä olokin.