Sopimusten tekoa, uusimista ja palvelujen tilaamista

Tässä pitkin kevättä ja kesää on tullut eteen kaikenlaisia määräaikoja, joten vanhoja sopimuksia on pitänyt uusia tai solmia parempia.

Keväällä ensimmäisenä eteen tuli vuokrasopimuksen uusiminen. Täällä vuokrasopimukset on yleensä määräaikaisia (yleensä 6 kk tai 12 kk), jolloin sopimuksessa sovitaan vuokrahinta sopimuksen ajaksi. Hintaa ei siis voi sopimuksen voimassaoloaikana korottaa. Hinta- ja vuokratasohan täällä on noussut, kun talous tällä alueella on noussut keskivertoa enemmän. Vuokranantajan edustajalta tuli sitten uusi vuokratarjous korotettuine hintoineen keväällä. Katselimme siinä pikaisesti vähän muuta tarjontaa lähempää lapsen koulua, mutta emme varsinaisesti käyneet yhtään asuntoa sisältä katsomassa. Tarjolla olevat meille mahdolliset kun eivät hintatasoltaan tai varustetasoltaan olleet yhtään sen parempia kuin tämä nykyinenkään. Toisaalta taas muuttaminen ja kaikki organisointi ei kiinnostanut muutenkaan. Joten päätimme uusia sopimuksen tänne taas 12 kuukaudeksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut tehdä 6 kk:n sopimus (kuukausivuokra hieman korkeampi) tai jatkaa sopimusta toistaiseksi kuukausittain. Näitäkin siis täällä on mahdollista tehdä, mutta tällaisen sopimuksen hinta ainakin meille annetussa tarjouksessa oli yli 10 % kuukausittain kalliimpi kuin 12 kk:n sopimus. Määräaikaista vuokrasopimusta on täällä melko mahdotonta sitten myöskään keskeyttää ennen määräajan loppua. Tai siis ainakaan ilman sopimussakkoa tai sitä, että joutuu sen vuokran joka tapauksessa maksamaan. Jos vuokralainen lähtee kesken sopimuskauden, joutuu hän yleensä maksamaan asunnon vuokran siihen asti, kunnes uudet asukkaat on löytyneet (tai sopimuskausi loppuu).

Aiemmin on tullut kirjoiteltua sekä puhelinliittymistä että ongelmistamme tv-tarjoajan On-Demand -palvelun toimimisessa. Me otettiin alkuun pre paid -liittymät ja koska en halunnut sitoa puhelinliittymiämme tiettyyn operaattoriin ja hankkia kytkypuhelimia kahdeksi vuodeksi, jätettiin liittymien tarkastelu toistaiseksi ja pitäydyttiin pre paideissa. Viime keväänä kuitenkin operaattori, jolta meidän liittymät oli toi markkinoille "eurooppalaisen liittymämallin", eli toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen, jota ei ole kytketty puhelimeen, eikä määräaikaan. Vaihdettiin omat liittymämme sitten perheliittymäksi. Käytännössä hinta on edelleen hurjasti Suomen hintoja kalliimpi, mutta mitä useampi liittymä perheliittymään kytketään, sitä halvempi se uusin kytkettävä liittymä on (tai muistaakseni vakiomaksu kaikista lopuista, kun vähintään 3. liittymä). Meidän käytöllä järkevin sopimus on olla sellainen, jossa on rajaton data, tekstarit ja puhe. Tai nuo kaksi jälkimmäistä tulee yleensä sen jälkeen, kun on ottanut sen rajattoman datan. Täällä ei muutenkaan kannata ehkä ottaa noita rajoitettuja puheluita. Tai esimerkiksi tuo perheen teini ei kauheasti vielä soittele, mutta myös vastaanotetut puhelut (ja tekstarit joskus) kuluttavat sitä kiintiötä. Joten jos pitää saada myös kyseisestä numerosta kiinni, on hyvä muistaa se minuuttirajoja asettaessa. Ja tästä aiheesta olenkin saanut Suomessa asuvilta kavereilta jonkun verran kyselyitä, että "vieläkö täällä on se idioottimainen systeemi, että vastaanotetuista puheluista pitää maksaa". Ja vastaus on siis, että pääsääntöisesti kyllä, jos on minuutteihin perustuva hinnoittelu. Toisaalta, onko systeemi ihan niin idioottimainen, on jokaisen itse pääteltävissä. Täällä kännykkänumeron saa samalla suuntanumerolla kuin lankaliittymätkin, eli on liittymän omistajan asuinpaikan mukainen. Näin soittaja tietää edes vähän, mihin päin on soittamassa. Jos koko maassa olisi vain muutama kännykkänumeron suuntanumero, numerot todennäköisesti loppuisivat pian kesken ja toisaalta soittaja ei voisi yhtään haarukoida, että onko numeron omistaja New Yorkissa vai Havaijilta. Näissä paikoissa aikaero on kuitenkin 6 tuntia, joten saattaisi tulla ikäviä yöherätyksiä puolin ja toisin. Systeemiä rakennettaessa ei myöskään varmaan ole osattu varautua siihen, että joskus tulee ylipäätään kännyköitä, joten vapaita numeroita olisi vähän huono jostain tyhjästä nyhjäistä. Joten tähän on tottuminen. Lankapuhelimiahan täällä on edelleen paljon, sillä kännyköiden kuuluvuus ei ole aina mikään kaikkein paras. Ja mitä kauemmas mennään kaupungeista, sitä heikommaksi kentät yleensä menevät. Meiltäkin on tukiasemaan ilmeisesti sen verran matkaa, että meillä kännykät saattavat olla verkossa vaan lähellä ikkunoita ja paremman kuuluvuuden saa, kun menee pihalle puhumaan. Toistaiseksi emme itse ole kuitenkaan hankkineet mitään lankapuhelinta tai vastaavaa (sellaisen saisi kyllä esimerkiksi osaksi tv- ja kaapeliliittymää).

Niin, se tv-sopimus. Aikamme palvelun tarjoajan kanssa asiaa vääntäessämme puhelimitse tai chat-palvelun kautta meille kerrottiin, ettei meidän sopimukseemme edes kuulunut (enää?) On-Demand -palvelu, johon olimme tottuneet. No, tietty meille tarjottiin sitten liittymän muuttamista - kalliimmaksi tietty. Ja kun ei jaksettu säätää, niin otettiin se. Tosin se riivatun On-Demand ei sitten toiminut vieläkään. Aikamme väännettyämme joku huoltomies tuli vaihtamaan kaapeliboksimme ja johan alkoi pelittää. Nyt meillä on sitten määräajan taas HBO:n kanavatkin ja jotain urheilukanavia, joten meillä on vihdoin ns. maksutv-kanavia. Niiden tarpeellisuudesta ei sitten tiedä, mutta kait sieltä taas jossain vaiheessa tulee uudet tarjoukset, joihin voi päivittää. Ehkä jopa palvelutasossa alaspäin.

Blogista, sen tarkoituksesta ja vähän kaikesta muustakin.

Kesä on hujahtanut ohi ja on tullut vähemmän istuttua koneen vieressä, ei ole siis tännekään tullut päiviteltyä (sama virsi näköjään kuin viimeksi).

Sain muuta kautta (kuin tämän blogin kautta) palautteen, että blogista ei ole mitään hyötyä tänne muuttajalle, koska ei kerrota työnhausta, hinnoista, vakuutuksista jnejne.

Tämä blogi on alunperin perustettu kahdesta tarpeesta: 1. Kirjaamaan itsellekin ylös Green Card -prosessia ja 2. sukulaisille ja tuttaville välineeksi saada tietoa meidän elämästä täällä. Koska blogi on julkinen, ei tietenkään lukijoita voi rajata vaan tuttaviin, eikä se ole siis ollut tarkoituskaan. Varsinkin Green Card -prosessista kiemuroineen löytyi yllättävän vähän tietoa, kun sitä aikoinaan etsimme ja sitä kirjoittelin kahdellakin kielellä, josko kokemuksistamme olisi hyötyä muillekin. Nimestään huolimatta (siirtolaiseksi) tämä blogi ei ole mikään yleiskattava informaatiosivusto USA:han muuttajille, vaan meidän matkamme siirtolaiseksi Suomesta USA:han ja elämästä täällä.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut, niin maa on hirvittävän iso ja osavaltiot poikkeavat hurjasti toisistaan. Meidän kokemuksilla ei edes voisi antaa mitään yleiskattavaa ohjeistusta vaikka itärannikolla tai keskilännessä. Hinnoista ja rahasta yleisestikään en ihan oikeassakaan elämässä kauheasti repostele, joten niitä ei tule kauheasti täälläkään tulla käsittelemään. Sen voin sanoa, että varsinkin Piilaakso on kallis. Siis asumisen ja elämisen suhteen. Myös sairausvakuutus on kallis. Varmaan ruokakauppojen hinnatkin verrattuna muihin osavaltioihin, vaikka oikeat paikat löytämällä saa ruokaostoksensa tehtyä ihan kohtuuhintaan. Aiemmin Piilaaksossa Atherton-nimisen kaupungin yksi postinumeroalue oli itse asiassa koko maan kallein asuntojen hintoja tarkastellessa. Nykyisin kuulemma kallein on joku New Yorkin keskustan postinumeroalueista, Atherton on vasta toisena. Tätä tietoa en nyt ole tarkistanut, että mikä on tilanne tällä hetkellä. Mutta jos nyt sisustus- ja remppaohjelmien hintatasot ovat suunnilleen samat edelleen (täällä asuntokuplan ja -katastrofin jälkeen hinnat tippuivat, mutta ainakin Piilaaksossa ovat koko ajan nousussa ja kohta jo takaisin huippulukemissaan) niin suunnilleen täkäläisen yksiön hinta on sama kuin New Jerseyssä saa ihan mukavan perheasunnon ja Floridassa tai Teksasissa ilmeisesti suhteellisen reippaan kokoisen talon ja jossain keskilännessä kartanon. Tarkkoja hintoja en ole tarkistanut, mutta jotain tonnepäin lienevät.

Tässä nyt kuitenkin muutamia linkkejä, joista voi vertailla hintoja, tulotasoja ja elämistä eri osavaltioissa ja eri alueilla:
Keskitulotaso alueittain: http://www.richblockspoorblocks.com/
Asuntojen hintataso: http://www.trulia.com/home_prices/
Rikollisuus: http://spotcrime.com/
Koulut ja niiden luokitukset: http://www.greatschools.org/ (hyvät luokitukset omaavilla kouluilla ja alueen asuntojen hintatasolla on yleensä vahva yhteys, ei toki aina)
Sairausvakuutusten hintoja: http://www.ehealthinsurance.com/

Näillä nyt saanee jonkunlaista käsitystä tulo- ja menotasoista täällä.

Töitten hakeminen täällä on ihan omanlaisensa prosessi. Se saattaa olla pitkä, vaivalloinen ja monivaiheinen, mutta eri alojen työnhausta löytyy hurjasti tietoa netistä. Puolisko oli varmaan niin kurkkuaan myöten täynnä haastatteluita, eri vaiheita jne., ettei se ole laittanut prosessia tekstimuotoon, jotta voisin sen tänne blogiin lisätä. Mutta jotain siihen liittyenkin voisin toki tänne joskus kirjoitella, kun inspiraatio iskee.

Se tässä vielä pitää sanoa, että maahanmuuttajan kotouttaminen täällä on about nolla. Asioista on otettava itse selvää ja paljon tulee yllätyksiä eteen. Konsulaatista saa linkin muuttajan oppaaseen, josta löytyy yleinen tieto. Jotkut työnantajat saattavat tarjota muuttokonsultin käyttöön tänne muutettaessa. Jotkut järjestöt taas saattavat järjestää vertaisryhmiä uusille tulijoille tms. Mikään ei täällä tule kuin Manulle illallinen, paitsi siis se linkki siihen uuden maahanmuuttajan oppaaseen.

4th of July - Itsenäisyyspäivä

Tänäkin vuonna suunnistimme 4.7. eli Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä katsomaan itsenäisyyspäivän paraatia Redwood Cityyn, tänne San Franciscon lahtialueelle. Redwood Cityn paraati on yksi suurimmista tällä alueella ja alueelta on suhteellisen helppo löytää parkkipaikkakin, joten sinne on helppo mennä. Lähes viikon kestänyt helleaalto vähän jo koitteli voimia, mutta onnistuimme löytämään mukavan varjopaikan, josta katsella paraatia. Tien toisella puolella taisi olla melkoisen lämmin, mutta se ei katsojista näkynyt. Paikalliseen tapaan suurin osa katselijoista kun oli varustautunut koottavalla piha-/rantatuolilla, kylmälaukulla ja siis syötävillä ja juotavilla ja osa myös päivänvarjoilla. Mekin osasimme tällä kertaa valita päällemme vaatekaapista jotain sinistä, punaista tai valkoista vaatetta, jotta emme erottuneet niin paljon paikallisista. :)

Paraati oli suhteellisen pitkä ja erilaisia instituutioita ja järjestöjä oli paljon. Paljon sekä vanhoja amerikkalaisia autoja kuin virkavaltaa ja moottoripyöriä kuin auton perässä vedettäviä lavoja kuin kulkueena kulkevia ihmisiäkin. Meteli oli välillä suhteellisen korviahuumaavaa, kun helikopteri pyörii yläpuolella, paloautot huudattavat sireeneitä täysillä ja ihmiset kannustavat paraatille. Suurimmat aplodit ja hurraushuudot saivat oletetusti virkavallan edustajat ja veteraanit sekä - kertoo paljon tämän San Franciscon lähialueen asenteellisesta ja poliittisesta ilmapiiristä - LGBT-väen perheenjäsenistä ja ystävistä koostunut ryhmä.

Hallitseva Miss California vaunuineen

Tämän alueen Kalifornian senaatin senaattoriedustaja

Vanha paloauto

Kaupungin SWAT-tiimi, sheriffillä ja liikkuvalla poliisilla oli oma edustuksensa myös paraatissa, joka oli vielä tätäkin järeämpää kalustoa.

Stanfordin yliopiston bändi ja maskotti

Vintagea

Hevosia löytyi myös kulkueesta

Ja vanhoihin amerija-asuihin pukeutuneita

Toinen marssibändi, jossa edustus oli vähän vanhempaa kuin Stanfordilla

Illalla poljimme vielä tuohon lähikaupunkiin katsomaan siellä järjestettyä ilotulitusta. Polkupyörä oli oikein oiva valinta, sillä paikalla oli runsaasti väkeä ja parkkipaikan löytäminen autolle olisi ollut mahdottomuus. Vaikka poislähtiessä pyörä- ja kävelytiekin vähän jumittui, päästiin varmasti nopeammin kotiinkin näin. Ja lisäksi hellepäivän jälkeen pyöräillessä tuli ihanan viileä olokin.

Suomen kielestä, suomalaisuudesta ja muusta

Täällä Piilaaksossakin on melkoisen iso suomalaisyhteisö, tai no iso ja iso, mihin sitten vertaakaan (kiinalaisyhteisöön verrattuna siis erittäinkin pieni). Mutta kuulemma Suomi-kouluista (ulkosuomalaisten kouluja / kerhoja, joissa lapsille opetetaan Suomea n. pari kertaa kk muutaman tunnin) Piilaakson Suomi-koulu on toiseksi suurin. Oma teini on käynyt täällä juurikin Suomi-koulua, muuten on itseltä ehkä toistaiseksi jäänyt laajempi suomalaisverkostoituminen toistaiseksi aika vähälle, kun on yrittänyt sopeutua tähän yhteisöön ja yhteiskuntaan kauhealla kiireellä. (Pitäisi varmaan skarpata, nyt kun eräskin tuttavaperhe palaa Suomeen.)

Nyt näyttää siltä, että teini alkaa olla liian vanha Suomi-kouluun ja syksyn high schoolin ohjelma sen verran vaativa, että kaikenlaisen opiskelun ulkopuolista vapaa-aikaa täytyisi myös jäädä, eikä täyttää sitä toisella opiskelulla. Kotonahan me kuitenkin puhumme suomea. Tai siis arkipuhe on suomeksi. Jos teiniltä kysellään läksyjä tai autetaan muissa koulutehtävissä, silloin kieli on englanti. Siis koska ne asiat pitää hallita siinä kokeessa englanniksi. Teinillä onkin jonkun verran asioita, joita ymmärtää ja osaa, mutta osaa selittää ne vain englanniksi. Tämä on toistaiseksi tehty ihan tarkoituksella, sillä kaikkia kemian alkuaineita, matematiikan termejä, muita termejä tms. ei ole ollut meidän mielestä mitenkään järkeä opettaa uudestaan toisella kielellä. Varsinkin kun kouluvuosi on muutenkin ollut aika rankka ja hektinen.

Arkipuheessa sitten olen järjestelmällisesti korjannut teinin puhetta, jos suomenkieliset sanat ovat olleet hukassa. Ja varsinkin koulupäivästään kertoessa ne saattaa usein olla hukassa, esimerkiksi sellaisten sanojen kanssa, joita ei ihan joka päivä tule käytettyä. Hämmästyttävän nopeasti se oman kielen taitokin näyttää vielä tuon ikäisellä häviävän. Meillä siis saattaa kuulla usein finglishiä tyyliin "uutisissa sanottiin, että se vankilassa 20 vuotta ollut tyyppi oli innocent" tai puolikkaita lauseita "se juttu on nyt mun repussa" (se juttu viittaa tässä sanaan, joka ei ole tullut mieleen suomeksi). Sanasta sanaan vääriä käännöksiä on teinillä ollut oikeastaan heti alusta lähtien. Sukunimi on "viimeinen nimi" (last name), bensa-asema on "kaasuasema" jne. Toki täytyy myöntää, että finglishiä tai englanninkielisiä sanoja tulee itsekin arkena heitettyä välillä lauseen sekaan. Jotkut sanat vaan eivät käänny selkeäksi suomenkieliseksi sanaksi tai ne eivät kuulosta luonnollisilta tai jostain sanasta vaan muuntuu muka suomenkielinen väännös. Edelleen musta tuntuisi hölmöltä puhua luonnontieteistä, kun tarkoitan science-oppiainetta. Kotona puhutaan myös high schoolista, eikä lukiosta, koska sanat eivät ihan vastaa toisiaan. Mutta samantyylisesti näyttää nämä muutkin maahanmuuttajan puhuvan. Hauska joskus jossain kauppajonossa kuunnella vaikka kiinalaisia, jotka puhuu "blaablaablaakiinaa, apples and oranges, blaablaablaakiinaa". Ja itelläkin joskus väsyneenä tuntuu, että on helpompi sanoa joku asia englanniksi. Esimerkiksi jos yrittää selittää jotain käymäänsä keskustelua, niin on helpompi toistaa se kuin hakea suomenkielisiä sanoja. Silti varsinkin teinin kohdalla olen yrittänyt aina pyrkiä suomenkielen käyttöön ja kertomaan sen suomenkielisen vastineen sille hukassa olevalle sanalle.

Kirjoitetussa kielessä tuo unohtaminen näyttää tapahtuvan vielä selvemmin. Ensimmäisenä teiniltä on selkeästi hävinneet yhdyssanat. Kun harvoin kirjoittaa suomea, niin sanojen kirjoitusasu muuttuu helposti englanninkieliseen muotoon, jossa yhdyssanoja ei oikeastaan ole ollenkaan. On siis bussi pysäkkiä ja lauantai iltaa jne. Itselläkin tuntuu joskus tätä blogia kirjoittaessa, että lausejärjestys on ihan takapuolellaan, kun lauseen ajattelee jotenkin käännettynä englannista (vaikka itse taidan meidän perheestä olla ainoa, joka puhuu päivän aikana enemmän suomea kuin englantia). Tätä kirjoittamista pitäisi teinin kanssa varmaan oikein jotenkin harjoitella, että ne oikeat muodot löytyisivät uudestaan. Toinen itseä mietityttävä asia on Suomen historian opiskelu. Teinillä on nyt jossain määrin hallussa tämä paikallinen yhteiskuntajärjestelmä ja itsenäistymishistoria, kiitos 8.luokan historian ja yhteiskuntaopin. Suomen historia ei sitten olekaan oikein mitenkään hallussa. Pitäisi varmaan yrittää netistä etsiä tiivistettyjä oppimateriaaleja Suomen historian ja kielen harjoitteluun, jotta tulisi tätäkin kulttuuriperimää pidettyä yllä kunniallisesti. Kunhan vaan sillekin opettelulle löytäisi jostain aikaa.

Pankkiasiointia: Luottopisteitä, shekkejä jne.

Tänne tultuamme hoidettiin pikapuoliin pankkiasiat siihen kuntoon, että voitiin maksaa vuokra, elää normielämää jne. Tilin avaaminen oli puolisolle suhteellisen helppoa, kun tuo marssi vaan siihen pankkiin, jossa puolisolla oli tili täällä viime kerralla asuessaan. Sieltä löytyi vielä jotain tietojakin puolisosta ja puolisolla oli onneksi tallella vanhat tiedot tileistään täällä, joten oli helppo neuvotella suunnilleen samanlainen pankkipaketti uudelleen tälläkin kertaa.

Täällä on äärimmäisen tärkeää saada itselleen positiivinen luottohistoria, eli ns. credit score. Luottopisteitä kertyy, kun on esimerkiksi luottokortti tai ostaa osamaksulla / luotolla auton tai vaikka huonekaluja (hirveän isolla korolla) ja maksaa laskunsa ajoissa. Kun luottopisteet on kunnossa, saa esimerkiksi vuokrattua asunnon tai avattua kännykkäliittymän ilman etumaksuja jne. Lisäksi asunnon tms. ostamisesta ei tule mitään, ellei luottopisteet ylitä tiettyä rajaa ja luottohistoriaa ole useammalta vuodelta. Puolisolla on edelliseltä USA:n asumiseltaan ollut vielä luottopistetaso, joka tuli meille yllätyksenä. Joidenkin tietojen perusteella historia säilyy 5 vuotta, jos ei aktiivisesti sitä kerrytä. No, hyvä tietty näin. Helpotti alkuun ihan tolkuttoman monta asiaa, että pisteet oli vielä olemassa. Heti, kun puolisolla oli täällä työpaikka, oli siis syytä myös tilata luottokortti, jotta pisteiden kertyminen jatkuisi ja olisi näyttää uuttakin luottohistoriaa. Samalla otettiin minullekin rinnakkaiskortti luottokorttiin. Tässä sitten pikkuhiljaa asiaa selvitellessä selvisi, että rinnakkaiskortin ostoksilla ei pisteet kerry rinnakkaiskortin haltijalle, vaan ainoastaan pääkortin haltijalle. Eli musta ei ole mitään tietoa tuolla luottopistejärjestelmässä vaikka hoidan pääsääntöisesti kauppaostokset ja pankkiasiat netissä.

Viime viikonloppuna saatiin vihdoin varattua aika pankista ja hoidettua pankkiasiat loppuun. Ensimmäisen luottokortin saamiseen on erilaisia vaihtoehtoja, esimerkiksi maksamalla luottotilille etukäteen rahasumma, jota sitten voi luottokortilla maksaa. Kuulostaa joo alkuun tyhmältä, mutta sitä kautta jokaisen luottolaksun "maksamisen" jälkeen kertyy niitä luottopisteitä ja voi sitten saada sen oikean luottokortin. Yksi vaihtoehto on, että tilinhoito ja asiakkuus on jo niin vakiintunut, että ihan oikea luottokortti matalalla luottorajalla menee läpi. Täällä luottorajaa ei kysytä asiakkaalta, vaan pankki määrittelee sen. Kun on saanut yhden luottokortin ja pisteitä on kertynyt, niin voikin sitten anoa esimerkiksi erilaisten kauppaketjujen luottokortteja (useiden kauppojen kanta-asiakaskortit on itse asiassa luottokortteja). Niin kauan kuin lyhentää laskunsa ajallaan, eikä kerrytä luottovelkaa, myös pisteitä kertyy. Ja niitä kertyy aina jokaisesta kortista. Siksi onkin vähän jotenkin hassun kuuloista, että luottovelkaisille neuvotaan, että luottokortteja ei saa kokonaan lopettaa. Laskut pitää toki maksaa ja vaikka leikata kortit kahtia, mutta kortin myöntäjälle ei saa palauttaa korttia. Koska mitä enemmän ihmisellä on myönnettyä luottorajaa, sitä paremmat pisteet kertyy, jos hoitaa asiansa hyvin. Ainakin näin olen sen erilaisista ohjelmista ja pankin virkailijalta ymmärtänyt.

Luottopisteiden lisäksi luottokorttia pidetään täällä myös luotettavampana maksuvälineenä kuin debit-korttia. Täällä isossa maailmassa on ihan eri tavalla ongelmana maksukorttien kopiointi ja identiteettivarkaudet ja luottokortin maksut voi aina kiistää, toisin kuin pankkikorttien. Ja olen itsekin kuullut muutamasta kopiointitapauksesta ihmisiltä tässä reilun vuoden sisällä.

Tokihan sitä voisi käteiselläkin maksaa ja joillakin, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, näyttää taskuissaan olevan sellainen elokuvista tuttu setelirulla, josta he sitten kaivavat ostoksiin vaadittavan käteisen. Ei vaan itsestä tunnu oikein kauhean hyvältä vaihtoehdolta moinenkaan. Käteistä tulee itse käytettyä varsin vähän, vaikka sitä saa lähes mistä tahansa kaupasta nostettua samalla kun maksaa kortilla. Maksupäätteeseen vaan valitaan "cash back" summa ja se lisätään korttilaskuun ja saa käteisen käteen. Hirveän kätevä systeemi, enkä ole kertaakaan nostanut rahaa automaatilta täälläoloaikana.

Ja sitten ne shekit. Kaikki tuttavat ja kaverit muualla, joiden kanssa näistä on tullut puhe, ovat todenneet heti, että "miten vanhanaikaista". No, itse asiassa musta ne on hirveän käteviä. Eihän niillä missään kaupassa tule maksettua, mutta täällä ei oikein ole mitään verkkomaksusysteemiä verkkopankista (ihmiset karsastaa sitä turvallisuussyistä), eikä siten kehitelty mitään vaihtuvia verkkopankkitunnuslukuja. Toistuvat maksut voi maksaa esimerkiksi palvelun tarjoajan nettisivun kautta luottokortilla tai antamalla luottokorttinumeronsa laskuttajalle - tai sitten sillä shekillä. Toistuvilla maksuilla on vaan aina se ongelma, että aina niiden katkaiseminen ei olekaan sitten mitään helppoa. Viime kerralla puolison sähkön laskutusta ei meinattu katkaista sitten millään. Onneksi silloinkin maksu oli tapahtunut shekeillä ja laskuja vaan tuli luukusta vielä Suomeen asti, eli tililtä eivät päässeet veloittamaan. Shekin lähettäminen postissa tai antaminen vastapäätä maksavalle vuokranantajan edustajalle on suht helppoa. Ja esimerkiksi lapsen koulun maksuihin (lounas, koulureissut, lahjoitukset, konserttivideot jne.) on niin helppo maksaa antamalla shekki lapsen mukana. On se ainakin paljon helpompi ja turvallisempi kuin antaa kasa käteistä lapsen mukaan, kun shekkiä ei voi lunastaa kuin siihen merkitty vastaanottaja. Täällä koulun alkaessa on vain laatikko, johon oppilaslomake ja siihen nidottu shekki laitetaan. Ei siis olisi oikein hyvä idea iskeä lomakkeeseen 300 taalaa käteistä.. Ja näin itsenäisenä konsulttina, joka tekee lähinnä yksittäisiä freelance töitä, palkkiot tulevat shekkinä. Sen voi sitten tallentaa tililleen vaan nappaamalla siitä kännykän pankkisoftalla kuvan ja tallentaa sen siitä suoraan pankkiin. Suht kätevää niin vanhanaikaisella välineellä.