On itse asiassa tästä aiheesta pitänyt bloggailla jo aikoja. En oikeastaan tiedä, että miksi, enkä osaa sanoa, että miksei tälle ole löytynyt aikaa. Meillähän ensimmäisten sähkölaitehankintoihin kuului vuosi sitten myös televisio. Ihan niinkuin sitä ilman ei voisi olla.. Noh, oikeastaan silloin mietimme asiaa jokusenkin hetken. Täällä siis usein TV ja internet on kytketty yhteen sopimukseen, eli kun tilaat internetin, niin usein siihen kannattaa hinnan puolesta tilata myös se TV-sopimus, jos sen meinaa tilata. Joihinkin kytkykauppoihin voi liittää vielä kotipuhelin-sopimuksenkin.
Täällä monien TV-kanavien nettisivuilta voi katsoa viimeisimmät jaksot ko. kanavan suosikkisarjoista. Toisaalta huonosti sijoitellut tietokoneen näytöltäkään ei ihan kauhean kauan jaksa ohjelmia katella. Suurimpana syynä tuohon TV-kanavapaketin tilaamiseen oli kuitenkin lapsukaisen kielitaito. Kesälomakin oli kuitenkin tulossa ja oli hyvä, että lapsi kuulisi myös englantia säännöllisesti. Me otettiin silloin ihan peruspaketti, jossa on joku 60 kanavaa ja siihen sai kaupan päällisinä puoleksi vuodeksi HBO-kaapelikanavat ilmaiseksi. 60 kanavaa kuulostaa tosi paljolta, mutta osa kanavista on espanjankielisiä, joku taisi olla kiinaksikin ja osa ihan ostoskanavia tai jotain paikallisia, joista voi seurata koululautakunnan kokouksia (!!). Oikeasti siis tulee katsottua ohjelmia vain ihan muutamalta kanavalta ja joskus joku elokuva joltain noista muista. Uusintojahan täällä tulee telkkarista ihan tolkuttoman paljon. Siis voi katsella Bonanzasta Onnen päiviin ja Tyttökullat sarjasta joihinkin Matlockeihin lähes päivittäin. Ja avaa television mihin aikaan tahansa, niin melko varmaan joltain kanavalta tulee joku jakso jostain Kova Laki -sarjasta. Uusintojen näyttäminen on sinänsä oikein hyvä kielenopiskelun näkökulmasta. Esimerkiksi me katsottiin teinin kanssa viime kesänä lähes päivittäin Edessä uusi elämä -komediasarjaa, jota ei ollut tullut katsottua Suomessa. Komediat onkin ehkä yksi parhaista kielen opetteluun, selkeää puhetta, lyhytkestoisia vitsejä, kesto alle 30 min. Sivusta seuraamalla oikein voi kuulla, miten lapsi tajusi aina vaan enemmän sarjan vitseistä. Alkuun tosin meillä oli laitettuna tv-ohjelmiin tekstitykset, joka auttoi melkoisesti sitten muiden ohjelmien kanssa, joissa artikulointi ei ole aina ihan selvää. Ne tekstitykset me tosin poistettiin jo joskus syksyllä. Teini valitti, ettei pysty seuraamaan jotain ns. livenä tulevaa ohjelmaa, X Factoria vai mitä lie, kun tekstitys tulee muutaman kymmenen sekuntin viiveellä. (Ns. livenä ilmaisu siis siksi, että ohjelmahan on yleensä tullut jo 3 tuntia aiemmin tuolla itärannikolla. Vaan jotkut presidentinvaalien väittelyt ja sellaiset tulevat oikeasti livenä koko maahan.)
Uusintojen joukkoon tietty mahtuu uusiakin sarjoja. Täällä on tullut jatkettua sellaisten sarjojen katselua, joita on katsonut jo Suomessa. Toisaalta pari uuttakin sarjaa on tullut katselurutiineihin. Yksi näistä on Scandal ja toinen - ehkä itsellenikin yllätyksenä - suosikkisarjani on Nashville, joka nimensä mukaisesti kertoo kantrimusiikin keskuksesta ja juonen kuviot vahvasti (kuvitteellisten) kantriartistien ympärillä. Ja itse en siis kyllä tiedä yhtään mitään ko. musiikista. Joitain muitakin sarjoja on aloittanut katsomaan, mutta sitten ne yhtäkkiä vaan häviävät ohjelmistosta, kun katsojia ei ole tarpeeksi. Jotkut palaavat vähäksi aikaa, jotkut lopetetaan ihan yllättäen. Toisaalta myös esitysajat hyppelee kummallisesti. Jonain viikkona joku American Idol tulee ke ja to ja toisella viikolla sitten ti, ke ja to. Toisaalta sarjoissa voi olla välillä viikon tai useampien viikkojen taukokin. Telkkuohjelmasta sitä ei välttämättä huomaa, sillä näyttävät samalla paikalla saman sarjan uusintoja. Yleensä vielä ihan sekalaisessa järjestyksessä. Esimerkiksi nyt Scandal on kuulemma 3 viikon tauolla ja näyttävät tämän toisen kauden alkukauden jaksoja, mutta viime viikolla ihan eri kohdasta kautta kuin ensi viikolla. Koska en koe töllön tuijottamista kuitenkaan niin tärkeänä, että selaisin ohjelmatietoja netistä pitkään tai ostaisin tai tilaisin jotain TV Guide -lehteä, olen päätynyt tykkäämään Facebookissa kyseisistä sarjoista. Sarjat muistavat aina siellä muistuttaa, että no nyt tulee taas uusi jakso huomenna, niin ei tarvitse opetella mikä sarja tulee minäkin päivänä.
Peruskanavilla näytettävät elokuvat on yleensä olleet enemmän tai vähemmän vuodelta "miekka ja kypärä". HBO näytti uusimpia elokuvia ja vielä ilman mainoksia, mutta ei niitä niin paljon jaksanut katsoa, että olisi jaksanut pitää sitä kanavapakettia tilauksessa. Ja samoja elokuviahan ne sielläkin näyttää useampaan kertaan, vähän tuoreempia vaan kuin ne 80-90-luvun elokuvat, joita monella kanavalla pyörii.
Yksi, johon ei vaan tahdo tottua on lääkemainokset. Ohjelmat alkavat aina ilmoitettuun kellonaikaan, eli yleensä tasalta. Ei mitään 4-5 minuuttia yli, kuten Suomessa mainosrahoitteisilla kanavilla. Mutta mainoksia on sitten tungettu pitkin ohjelmaa vähän sinne sun tänne ja melkoisen tiheällä tahdilla. Mainoksista osa on sellaisia tekohauskoja, joita ei ehkä suomalaisen huumorintajun omaavana kauheasti tajua, mutta tosiaan hirvittävä määrä mainoksista on lääkemainoksia. Ja siis nimenomaan reseptilääkemainoksia. Se vaan tuntuu kummalliselta, että ruutuun pukkaavissa mainoksissa mainostetaan milloin masennuslääkettä, reumalääkettä, vahvaa särkylääkettä esim. fibromyalgiaan, psoriasislääkettä tai pseudoedefriiniä sisältävää allergialääkettä. Itse lääkkeiden nimet jätän nyt mainitsematta, mutta luin jokunen viikko / kuukausi sitten Hesarista jutun vahvoista särkylääkkeistä, joita on tullut katukauppaan paljon Pohjois-Suomessa. Joo, samaa mömmöä, mitä täällä mainostetaan televisiossa. Noh, lääkkeiden hinta on täällä usein korkea ja tietty asiakkaat pitää vastuuttaa itse kysymään (vaatimaan?) lääkäriltä tiettyjä lääkkeitä, mutta silti se vaan tuntuu oudolta. Ja toinen tietty on ne kaikki lakimiesten mainokset, joissa markkinoidaan jotain joukkokannetta (esim. asbestisairaiden) tai vaan hyvää lakimiestä, jos joku on täräyttänyt autolla perääsi ja tarviit loppuelämäsi korvauksia kivusta ja särystä.
Uutisista nyt puhumattakaan. Paikalliset uutiset seuraan usein lehdistä, koska jo se sanasto, mitä paikallisissa uutisissa käytetään, on välillä niin ylitsevyöryävää. Kaikki on niin kamalaa, shokeeraavaa ja järkyttävää aina. Oli sitten kyse oikeista tragedioista tai siitä, että joku talo sattui palamaan jossain naapurustossa. Kukaan ei ollut kotona, eikä kukaan loukkaantunut, ja palokin saatiin sammutettua, mutta olis voinut käydä tosi pahasti. Näissä paikallisuutisissa vielä oikeasti käsitellään tosi paikallisia uutisia, jotka ei jossain muussa maassa ikinä pääsisi televisiouutislähetykseen asti. Jos tapahtuu jotain kansallisesti merkittävää, siitä myös uutisoidaan, mutta ulkomaanuutiset menisi monesti ohi, jos ei avaisi koskaan CNN:ää tai lukisi joko paikallisia tai suomen nettilehtiä. Tämä paikallinen uutistyyli nyt tietty oli jo tiedossakin, mutta silti siihen tottuminen vie näköjään aikansa.
torstai 18. huhtikuuta 2013
keskiviikko 17. huhtikuuta 2013
Pääsiäinen Tahoella
Kyllä, otsikko on oikein, bloggaaminen on vaan myöhässä. Pääsiäisviikonloppu vietettiin Tahoella. Täällä pääsiäinen ei ole mikään automaattisesti-neljä-päivää-vapaata-ja-harras-tunnelma -tyyppinen juhla. Puoliskolla oli töistä vapaata ihan normi viikonloppu, joten viikonloppureissu tämä oli, perjantaina töiden jälkeen lähtö ja sunnuntaina paluu. Matka ilman ruuhkia Tahoelle kestää noin neljä tuntia. Me tietty jouduttiin siihen työmatkalaisten/Tahoelle menijöiden ruuhkaan ja matkan kesto oli reilut 1,5 tuntia enemmän. Mutta olipas ihana nähdä taas pitkästä aikaa lunta.
Itse laskettelurinteeseen meiltä pääsi miesväki, kun itselle iski paha lihaskramppi. Vaikka sitä aina muistaakin lämpimällä juoda tarpeeksi, niin näköjään 2,5 kilometrin korkeudessa pitäisi muistaa neste-ja-suolatankkaus vieläkin huolellisemmin. Noh, hotellin uima-altaalla oli kuitenkin ihan mukavaa ja tuli käännyttyä hotellin kasinollakin. Heavenly-hiihtokeskus kun on aivan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Meidän hotelli oli juuri Nevadan puolella ja koko hotellin valtava alakerta siis tietenkin kasinoa, kun se kerran Nevadan puolella on mahdollista.
Menomatkalla oli aika hassua istua autossa, korvat ihan lukossa, kramppi jalassa ja vaan katsella, että koko ajan tien varrella olleissa kylteissä näkyi isompi korkeusluku. Korkein taisi olla n. 7700 jalkaa eli noin 2,4 kilometriä.
Kuvat on itse asiassa teinin kännykkäkameralla ottamia. Lunta oli vuorenrinteillä siis ihan riittävästi ja keli oli kuvista poiketen pääsääntöisesti aurinkoinen. Alhaalla hotellikylässä lunta ei sitten ollutkaan kuin luistelukentän reunalla.
Itse laskettelurinteeseen meiltä pääsi miesväki, kun itselle iski paha lihaskramppi. Vaikka sitä aina muistaakin lämpimällä juoda tarpeeksi, niin näköjään 2,5 kilometrin korkeudessa pitäisi muistaa neste-ja-suolatankkaus vieläkin huolellisemmin. Noh, hotellin uima-altaalla oli kuitenkin ihan mukavaa ja tuli käännyttyä hotellin kasinollakin. Heavenly-hiihtokeskus kun on aivan Kalifornian ja Nevadan rajalla. Meidän hotelli oli juuri Nevadan puolella ja koko hotellin valtava alakerta siis tietenkin kasinoa, kun se kerran Nevadan puolella on mahdollista.
Menomatkalla oli aika hassua istua autossa, korvat ihan lukossa, kramppi jalassa ja vaan katsella, että koko ajan tien varrella olleissa kylteissä näkyi isompi korkeusluku. Korkein taisi olla n. 7700 jalkaa eli noin 2,4 kilometriä.
Kuvat on itse asiassa teinin kännykkäkameralla ottamia. Lunta oli vuorenrinteillä siis ihan riittävästi ja keli oli kuvista poiketen pääsääntöisesti aurinkoinen. Alhaalla hotellikylässä lunta ei sitten ollutkaan kuin luistelukentän reunalla.
 |
| Heavenly, Lake Tahoe |
 |
| Lake Tahoe |
 |
| Hiihtohissistä |
 |
| Hiihtohissistä |
 |
| Hotellin ikkunasta kuvattua |
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Erilaista, erilaista, erilaista
Se, joka on joskus ajatellut, että olen muutosvastarintainen, saa kyllä nyt niellä sanansa. Tässä on viimeiset vajaa kaksi vuotta ollut melkoista muutosta ja myllerrystä. Arvontatulosten jälkeen on ollut monta muutosta, selvitettävää asiaa, sopeutumista ja totaalinen hyppy tuntemattomaan - noh, ainakin semituntemattomaan. Rehellinen ollakseni en voi suositella kenellekään tällaista "lähdetään vaan ja katsotaan, mitä siitä tulee" toimintasuunnitelmaa, mutta meille se on sopinut, ollut onnenpotku ja mitä muita ylisanoja tässä nyt käyttäisikään. Ainakin suuren osan tekisi uudelleenkin juurikin näin ja ainakin ottaisin edelleen tämän tilaisuuden vastaan ja tekisin saman hypyn - noh ainakin siis puolituntemattomaan.
Näin vuoden jälkeen alkaa tulla eteen jo asioita, jotka ovat tuttuja, mutta myös tietenkin lisää asioita, mistä ei ole hajua ja hattuakaan, että mitä ne ovat. Niinkuin nyt vaikka tuon middle schoolin päättäjäiset. Lapsen pukukoodi tiedetään, mutta muuten juhlasta ja sen sisällöstä tai aikuisten pukukoodista ei ole hajuakaan. Välillä tekee mieli vaan huutaa AAARGH, kun miettii, että miksi niin moni asia on vaan niin erilaista. Mutta jos ne olisi samanlaisia, niin mitä eri kulttuuria ja elämystä tämä sitten muka olisi. Sitä sietääpi miettiä.
Tässä on totuttu jo siihen, että sähkölaitteet on eri, vain harva toimii täällä ja Euroopassa. Paperin koko on eri, samoin kirjekuorien, kansioissa on kolme rinkulaa ja niitä varten tietty tarvii sellaisen kolmea reikää rei´ittävän koneen. Uunissa on vain alalämpö tai ylhäällä grillivastus ja lämpötilatkin on Fahrenheiteja, yritä niilläkin siis tehdä jotain ruokaa, joka on kypsä, eikä alapuolelta palanut. Nimim. kerran yritin tehdä pullaa. En yritä toiste. Onneksi meillä ei pullasta pahemmin piitatakaan. Sekin taisi olla vain siksi, että piti viedä jotain suomalaista kouluun ja mustikkapiirakan jäljiltä oli vielä taikinaa. Aikakäsitys täällä tuntuu olevan erilainen, ja varsinkin pedantille suomalaiselle haasteellinen. Ovien lukot ovat erilaiset ja ne tuntuu ihan pilipaleilta Abloyn lukkojen jälkeen. Tavarat kaupassa on eri merkkisiä ja erilaisia. Deodorantit on pääsääntöisesti voidemaisia ja miksi ihmeessä täällä tuotteen nimen pitää olla Degree, kun Euroopassa samaa tavaraa saa tutulla Rexona-nimellä? Muitakin eri tavalla nimettyjä tuotteita on vaikka kuinka. Ja tähän tietty se blaablaa-selitys, että mantereet on olleet niin kauan erillään ja tällaista mantereelta toiselle matkustelua on ollut jo niin vähän, että tavat ovat päässeet eriytymään.
Oikeasti se aargh, aaargh iskee kuitenkin silloin, kun pitäisi yrittää löytää vaikka allergia- ja särkylääkkeitä. Minkä ihmeen takia ei vaan voi marssia kauppaan ja ostaa parasetamolia. Ei kun tietty sen pitää olla täällä nimeltään acetaminophen. Tai miksi Euroopassa käytetään salbutamolia astman kohtauslääkkeenä ja täällä sitä myydä albuterolina. Jos ne nyt sitten on oikesti sama tuote. Toisaalta tarvis tietää, kun on joillekin lääkeaineille allerginen.
Joskus sitä vaan löytää sisältään sen pienen suomalaisen joka valittaa aina kaikesta. (Ainakin suomalaisten verkkolehtien otsikoiden perusteella voi valittaa ainakin siitä, että lentokone tekee onnistuneen pakkolaskun väärään paikkaan, lunta on liian vähän tai paljon ja väärässä paikassa, joku entinen mäkihyppääjä peruu laulukeikkansa ja jollekin tulee paha mieli ja silleen.)
Ja joskus sitä löytää sisältään sen toisen puolen. Sen, joka vaan opettelee ostamaan eri deodoranttia kuin ennen ja sen, joka nauttii siitä, että huhtikuun 10:s päivä ulkona on +28C ja vaan lähtee chillaan poolille. Missä mun arskat on?
Näin vuoden jälkeen alkaa tulla eteen jo asioita, jotka ovat tuttuja, mutta myös tietenkin lisää asioita, mistä ei ole hajua ja hattuakaan, että mitä ne ovat. Niinkuin nyt vaikka tuon middle schoolin päättäjäiset. Lapsen pukukoodi tiedetään, mutta muuten juhlasta ja sen sisällöstä tai aikuisten pukukoodista ei ole hajuakaan. Välillä tekee mieli vaan huutaa AAARGH, kun miettii, että miksi niin moni asia on vaan niin erilaista. Mutta jos ne olisi samanlaisia, niin mitä eri kulttuuria ja elämystä tämä sitten muka olisi. Sitä sietääpi miettiä.
Tässä on totuttu jo siihen, että sähkölaitteet on eri, vain harva toimii täällä ja Euroopassa. Paperin koko on eri, samoin kirjekuorien, kansioissa on kolme rinkulaa ja niitä varten tietty tarvii sellaisen kolmea reikää rei´ittävän koneen. Uunissa on vain alalämpö tai ylhäällä grillivastus ja lämpötilatkin on Fahrenheiteja, yritä niilläkin siis tehdä jotain ruokaa, joka on kypsä, eikä alapuolelta palanut. Nimim. kerran yritin tehdä pullaa. En yritä toiste. Onneksi meillä ei pullasta pahemmin piitatakaan. Sekin taisi olla vain siksi, että piti viedä jotain suomalaista kouluun ja mustikkapiirakan jäljiltä oli vielä taikinaa. Aikakäsitys täällä tuntuu olevan erilainen, ja varsinkin pedantille suomalaiselle haasteellinen. Ovien lukot ovat erilaiset ja ne tuntuu ihan pilipaleilta Abloyn lukkojen jälkeen. Tavarat kaupassa on eri merkkisiä ja erilaisia. Deodorantit on pääsääntöisesti voidemaisia ja miksi ihmeessä täällä tuotteen nimen pitää olla Degree, kun Euroopassa samaa tavaraa saa tutulla Rexona-nimellä? Muitakin eri tavalla nimettyjä tuotteita on vaikka kuinka. Ja tähän tietty se blaablaa-selitys, että mantereet on olleet niin kauan erillään ja tällaista mantereelta toiselle matkustelua on ollut jo niin vähän, että tavat ovat päässeet eriytymään.
Oikeasti se aargh, aaargh iskee kuitenkin silloin, kun pitäisi yrittää löytää vaikka allergia- ja särkylääkkeitä. Minkä ihmeen takia ei vaan voi marssia kauppaan ja ostaa parasetamolia. Ei kun tietty sen pitää olla täällä nimeltään acetaminophen. Tai miksi Euroopassa käytetään salbutamolia astman kohtauslääkkeenä ja täällä sitä myydä albuterolina. Jos ne nyt sitten on oikesti sama tuote. Toisaalta tarvis tietää, kun on joillekin lääkeaineille allerginen.
Joskus sitä vaan löytää sisältään sen pienen suomalaisen joka valittaa aina kaikesta. (Ainakin suomalaisten verkkolehtien otsikoiden perusteella voi valittaa ainakin siitä, että lentokone tekee onnistuneen pakkolaskun väärään paikkaan, lunta on liian vähän tai paljon ja väärässä paikassa, joku entinen mäkihyppääjä peruu laulukeikkansa ja jollekin tulee paha mieli ja silleen.)
Ja joskus sitä löytää sisältään sen toisen puolen. Sen, joka vaan opettelee ostamaan eri deodoranttia kuin ennen ja sen, joka nauttii siitä, että huhtikuun 10:s päivä ulkona on +28C ja vaan lähtee chillaan poolille. Missä mun arskat on?
perjantai 29. maaliskuuta 2013
Vuosi!!
Niin se aika vaan kuluu. Tänään on jo vuosi takana USA:n ja Kalifornian vakituisena asukkaana elelyä.
torstai 28. maaliskuuta 2013
Elämää, lääkärikäyntejä, veroja, vieraita ja Disney:ä
Onpas viime bloggaamisesta kulunutkin hurjasti aikaa. Bloggaamista sinänsä varmaan olisi ollutkin, mutta aikaa on ollut vähän rajallisesti muiden puuhien vuoksi. Sitä kait kutsutaan elämäksi.
Meillä oli vieraita Suomesta parin viikon ajan helmi-maaliskuussa. Pientä kremppaakin iski ja tarvittiin muutama lääkärikäyntikin tässä välissä. Yksi ihan vaan teinin koulun vuoksi, että sai luvan lähteä koulun retkelle. Täällä siis ennen kouluvuotta tarvittiin lääkärin allekirjoittama todistus, että lapsi osaa itse huolehtia astmastaan ja lääkityksestään koulupäivän aikana. Nyt kuitenkin oli kyse öitä sisältäneestä reissusta, piti saada lääkärin listaama ja allekirjoittama uusi lappu, jossa oli listattuna kaikki mahdolliset lääkkeet allergialääkkeistä lähtien sekä lääkärin vahvistus, että lapsi saa ja osaa itse annostella lääkkeensä. Mitään lääkkeitä ei mukaan reissuun saa ottaa ilman lääkärin vahvistusta. Ei edes normaalia särkylääkettä varan vuoksi. No, piti siis etsiä lapselle oma lääkäri. Osa tuon ikäisistä käynee vielä lastenlääkärillä, osa taas perhelääkärillä. No, meillä ei varsinaisesti ole sitä perhelääkäriäkään, joten piti selata taas nettiä aika reilusti. Piti siis etsiä perhelääkäri, joka ottaa vastaan uusia potilaita, varmistaa, että meidän vakuutus kattaa kyseisen lääkärin palvelut ja sitten vielä etsiä netistä arvioita ko. lääkäreistä. Joku tuli sitten lopulta valittua ja hän hetken ihmetteli teinin suomalaisia lääkkeitä, yritti keksiä niille täällä korvaavat tuotteet ja lopulta kirjoitti ja vahvisti koulun tarvitseman lapun, jotta lapsi oli reissukelpoinen.
Puoliskon illat ovat puolestaan kuluneet veroilmoituksen täyttämiseen. Suomen esitäytettyyn versioon verrattuna paikallinen verotus ei ole ihan hutaisemalla tehty. Itse sitä ei ensikertalaisena pysty täyttämään, varsinkaan kun on tullut tänne kesken vuoden ja tuloja on myös toisesta maasta. Osa käyttääkin verokonsulttia tai kirjanpitäjää tuohon hommaan. Yhdeltä kirjanpitäjältä pyydettiin tarjouskin, mutta hän ei kuulemma ikinä ole tehnyt vastaavaa ilmoitusta (eli että tuloja on myös muualta), eikä suostunut hommaa tekemään. Täällä on myös useita erilaisia kaupallisia verosovelluksia, joihin voi tiedot täyttää ja joka näyttää suoraan veronpalautukset tai lisämaksutarpeen. Puolisko päätyi sitten yhteen näistä ja taisteli järjestelmän kanssa useana iltana. Kaikenmaailman tietoja Suomen veroista ja tilien saldoista piti täyttää, vaikka lopputulos onkin, että USA:lla ja Suomella on verotussopimus, eikä samoja tuloja veroteta kahdesti. Kaiken häsläyksen jälkeen veroilmoitus on nyt kuitenkin tehty. Ja siis meidän kaikkien osalta, sillä täällä voi valita halutessaan perheverotuksen eli kaikki perheen tiedot on samalla lomakkeella ja perhettä verotetaan yhtenä pakettina. Varsin kätevää varsinkin, kun vain toinen puolisoista on kokopäivätöissä.
Teinikin pääsi viime viikolla koulun reissuunsa eli koulun musiikkiohjelman neljän päivän reissuun Disneylandiin. Mukana orkesterin lisäksi oli koulun bändi (puhallinsoittimet) ja kuorot. Pari päivää meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, mutta Disneylandissä pääsivät 1,5 tunniksi studioon nauhoittamaan taustamusiikkia muutamaan piirretyn pätkään. Mihinkään oikeaan tuotantoon nauhoitukset eivät mene, mutta olivat päässeet tekemään töitä kuten ammattilaiset. Nuotit eteen, pari harjoituskertaa ja sitten vaan luurit korviin ja nauhoittamaan piirretyn kohtauksen pyöriessä taustalla. Ja sitten seuraavan biisinpätkän kimppuun. Session lopputulokset ovat nauhalla, mutta niiden käyttö on erittäin rajoitettua. Koulussa ovat pätkät katsoneet ja meillä vanhemmilla lienee jossain välissä myös mahdollista pätkä katsoa. Seuraavana päivänä olivat esiintyneet California Adventure puistossa. Opettajan mukaan keikka oli orkesterin tämän vuoden paras, harmi vaan, ettei me tätä keikkaa nyt nähty. Loppuaika oli mennyt tenavien juostessa ympäri Disneylandia ja California Adventure puistoa ja erilaisissa laitteissa. Päiväohjelmat olivat erittäin tiiviitä ja varsinkin joidenkin myöhästelyt olivat pidentäneet päivän pituutta vielä jonkun verran. Kotiin palasikin melkoisen väsynyt, mutta innostunut tenava. Kotona pikkuisen huolestuneena pohdimme alkuun, että miten tuo teini pärjää ilman suomenkielistä valvojaa 150 lapsen, 5 opettajan ja 15 valvojan joukossa, mutta hyvin oli reissu mennyt. Mitään haavereita ei sattunut, mitään ei edes matkalle hukkunut, vaan sekä lapsi että tavarat palasivat ehjinä kotiin.
Meillä oli vieraita Suomesta parin viikon ajan helmi-maaliskuussa. Pientä kremppaakin iski ja tarvittiin muutama lääkärikäyntikin tässä välissä. Yksi ihan vaan teinin koulun vuoksi, että sai luvan lähteä koulun retkelle. Täällä siis ennen kouluvuotta tarvittiin lääkärin allekirjoittama todistus, että lapsi osaa itse huolehtia astmastaan ja lääkityksestään koulupäivän aikana. Nyt kuitenkin oli kyse öitä sisältäneestä reissusta, piti saada lääkärin listaama ja allekirjoittama uusi lappu, jossa oli listattuna kaikki mahdolliset lääkkeet allergialääkkeistä lähtien sekä lääkärin vahvistus, että lapsi saa ja osaa itse annostella lääkkeensä. Mitään lääkkeitä ei mukaan reissuun saa ottaa ilman lääkärin vahvistusta. Ei edes normaalia särkylääkettä varan vuoksi. No, piti siis etsiä lapselle oma lääkäri. Osa tuon ikäisistä käynee vielä lastenlääkärillä, osa taas perhelääkärillä. No, meillä ei varsinaisesti ole sitä perhelääkäriäkään, joten piti selata taas nettiä aika reilusti. Piti siis etsiä perhelääkäri, joka ottaa vastaan uusia potilaita, varmistaa, että meidän vakuutus kattaa kyseisen lääkärin palvelut ja sitten vielä etsiä netistä arvioita ko. lääkäreistä. Joku tuli sitten lopulta valittua ja hän hetken ihmetteli teinin suomalaisia lääkkeitä, yritti keksiä niille täällä korvaavat tuotteet ja lopulta kirjoitti ja vahvisti koulun tarvitseman lapun, jotta lapsi oli reissukelpoinen.
Puoliskon illat ovat puolestaan kuluneet veroilmoituksen täyttämiseen. Suomen esitäytettyyn versioon verrattuna paikallinen verotus ei ole ihan hutaisemalla tehty. Itse sitä ei ensikertalaisena pysty täyttämään, varsinkaan kun on tullut tänne kesken vuoden ja tuloja on myös toisesta maasta. Osa käyttääkin verokonsulttia tai kirjanpitäjää tuohon hommaan. Yhdeltä kirjanpitäjältä pyydettiin tarjouskin, mutta hän ei kuulemma ikinä ole tehnyt vastaavaa ilmoitusta (eli että tuloja on myös muualta), eikä suostunut hommaa tekemään. Täällä on myös useita erilaisia kaupallisia verosovelluksia, joihin voi tiedot täyttää ja joka näyttää suoraan veronpalautukset tai lisämaksutarpeen. Puolisko päätyi sitten yhteen näistä ja taisteli järjestelmän kanssa useana iltana. Kaikenmaailman tietoja Suomen veroista ja tilien saldoista piti täyttää, vaikka lopputulos onkin, että USA:lla ja Suomella on verotussopimus, eikä samoja tuloja veroteta kahdesti. Kaiken häsläyksen jälkeen veroilmoitus on nyt kuitenkin tehty. Ja siis meidän kaikkien osalta, sillä täällä voi valita halutessaan perheverotuksen eli kaikki perheen tiedot on samalla lomakkeella ja perhettä verotetaan yhtenä pakettina. Varsin kätevää varsinkin, kun vain toinen puolisoista on kokopäivätöissä.
Teinikin pääsi viime viikolla koulun reissuunsa eli koulun musiikkiohjelman neljän päivän reissuun Disneylandiin. Mukana orkesterin lisäksi oli koulun bändi (puhallinsoittimet) ja kuorot. Pari päivää meni enemmän tai vähemmän matkustamiseen, mutta Disneylandissä pääsivät 1,5 tunniksi studioon nauhoittamaan taustamusiikkia muutamaan piirretyn pätkään. Mihinkään oikeaan tuotantoon nauhoitukset eivät mene, mutta olivat päässeet tekemään töitä kuten ammattilaiset. Nuotit eteen, pari harjoituskertaa ja sitten vaan luurit korviin ja nauhoittamaan piirretyn kohtauksen pyöriessä taustalla. Ja sitten seuraavan biisinpätkän kimppuun. Session lopputulokset ovat nauhalla, mutta niiden käyttö on erittäin rajoitettua. Koulussa ovat pätkät katsoneet ja meillä vanhemmilla lienee jossain välissä myös mahdollista pätkä katsoa. Seuraavana päivänä olivat esiintyneet California Adventure puistossa. Opettajan mukaan keikka oli orkesterin tämän vuoden paras, harmi vaan, ettei me tätä keikkaa nyt nähty. Loppuaika oli mennyt tenavien juostessa ympäri Disneylandia ja California Adventure puistoa ja erilaisissa laitteissa. Päiväohjelmat olivat erittäin tiiviitä ja varsinkin joidenkin myöhästelyt olivat pidentäneet päivän pituutta vielä jonkun verran. Kotiin palasikin melkoisen väsynyt, mutta innostunut tenava. Kotona pikkuisen huolestuneena pohdimme alkuun, että miten tuo teini pärjää ilman suomenkielistä valvojaa 150 lapsen, 5 opettajan ja 15 valvojan joukossa, mutta hyvin oli reissu mennyt. Mitään haavereita ei sattunut, mitään ei edes matkalle hukkunut, vaan sekä lapsi että tavarat palasivat ehjinä kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)