On tähän kaasulämmitykseen ollut kyllä vaikea tottua. Siis sen lisäksi, että häkävaroitin on syksyn mittaan hälyttänyt kahdesti. Syynähän oli ilmeisesti varoittimen vanhat patterit, mutta jälkimmäisellä kerralla tuli palomiehet ja energiayhtiön mies tarkistamaan lämmittimien kunnon. Mitään vikaahan ei löytynyt. Taloyhtiön manageri vaihdatti sen jälkeen tuon palo-häkävaroittimenkin ja tämä uusi ei ilmeisesti aloita evakuoi-käskyn huutamisella, jos patterit loppuu.
Kaasulämmittimessä on siis päällä jatkuvasti pieni pilottiliekki. Termostaatti käynnistää lämmittimen tarvittaessa ja lisää silloin kaasua ja palamisliekkiä. Siis ihan niinkuin jossain suomalaisessa patterissa. Lämmitin vaan pitää jokseensakin enemmän ääntä kuin joku suomalainen sähköpatteri, lämminvesikiertopatterista puhumattakaan. Sen lämmitysvaiheen lisäksi tuo lämmittimen metallikehikko kun alkaa napsua (oikea termi lienee kuitenkin kolista), varmaan jotain lämpölaajenemiseen liittyvää tai muuten vaan kehikon jäätymisestä johtuvaa tai mitä lie.
Täällä auringon laskun jälkeen ympäri vuoden lämpötila laskee huomattavasti päivälämpötilaa alemmaksi. Nyt joulun jälkeen on vielä ollut paikkallisesti erityiskylmät kelit, eli aamulla mittari on saattanut näyttää Celsius-asteikolla mitaten nollakeliä ja yöllä on ilmeisesti ollut jopa paria astetta pakkasta. Kun siihen vielä ottaa huomioon, että nämä paikalliset talot on aika pahvia, tai lastulevyä, niin sisälämpötila laskee suht reippaasti yöllä ilman lämmitystä. Vaikka kuinka yrittäisi illalla lämmittää, niin yöllä nuo kaasulämmittimet hurahtavat käyntiin vähintään 2 kertaa, yleisesti kolmekin. Siihen tottumattomana, muutenkin huonounisena, nämä käynnistykset ovat vähän niinkuin herätyskelloja. Ja aamulla on sitten ihan silmät ristissä. Onneksi teini ei näihin herää ja suurin ongelma taitaa näiden kanssa olla itsellä. Asuntomme kahdesta lämmittimestä toinen on vielä tässä makuuhuoneiden välisellä käytävällä ja se ei ole yksi tai kaksi kertaa kun unenpöppöössä on asia tullut ratkaistua niin, että käyn sulkemassa koko lämmittimen. Se taas tarkoittaa, että aamulla on sellainen pirteä +19C lämpötila. Sama tai vielä pahempi lopputulos on, jos laittaa makuuhuoneiden ovet kiinni. Vähän helpottaa, kun on laittanut olohuoneen lämmittimen termostaatin isommalle, jotta se ehtisi lämmittää pidempään, niin ei tämä lähempi hurahda päälle yöllä niin usein.
Ja niinhän siinä kävi kuin aiemmin aavistelinkin, kylpyhuoneessa on aamuisin oikein pirteän viileätä. Ammessa suihkussa seisoessa ei kyllä halua viettää sekuntiakaan enempää kuin on tarpeen. Tämän ongelman kyllä ratkaisimme sillä, että ostimme pienen sähkölämmittimen, joka lämmittää kylppärin ihan muutamassa minuutissa. Sitä on käytetty välillä muutenkin tuon kaasulämmittimen korvaajana, kun se ei pidä niin kovaa ääntä. Yöllä sen teho ei kuitenkaan yksinään riitä, joten sitä ei viitsi silloin pitää päällä.
Nyt alkaa näyttää siltä, että yöunetkin voisit taas olla katkottomia. Ulkona kun on jälleen alkanut aurinko paistaa ja päivälämpötilat on jo ihan mukavia. Ensi viikonlopullekin on luvattu +15C, ja kun sen lisäksi on luvattu aurinkoista, niin ilma tuntuu paljon lämpimämmältä. Tosin eihän se vaadi kuin sateisen ja pilvisen päivän, kun lämmittimiä taas tarvitaan. Toiveena kuitenkin olisi, että josko se lämmityskausi alkaisi pikkuhiljaa olla tässä.
tiistai 29. tammikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
Lätkää
Eilen vihdoin suoriuduttiin katsomaan NHL:ää. Ensimmäiseksi täytyy myöntää, että ei ole tullut viime vuosina seurattua pahemmin kuin Suomen maajoukkueen pelejä. Mutta tänne tullessa teinille luvattiin, että mennään ainakin kerran katsomaan täällä lätkääkin. Tähän asti suunnitelmat on sotkenut viime syksyn mittainen työsulku. Meinasi tämä eilinenkin reissu jäädä tekemättä. Liput tulivat myyntiin ihan vähän ennen kauden alkua ja aika roimasti niitä on ilmeisesti jo myyty.
Ajatuksena oli mennä katsomaan ns. paikallismatsia ja suomalaisväriä, eli San Jose Sharks - Anaheim Ducks, mutta moisesta ajatuksesta piti luopua. Viikolla pelattavat pelit alkavat klo 19.00 tai 19.30 ja n. 3 tunnin peliaikaan kun lisää jonottelut, auton etsimisen, jonottelun ja kotiin ajamisen, niin kotona olisi puolenyön paikkeilla. Aivan liian myöhään kyllä töihin ja kouluun pitkää päivää raatamaan meneville perheenjäsenille. Lippujen hinnatkin on melko suolaiset ja noissa suosituimmissa peleissä vielä suolaisemmat. (Ihmiset kun täällä harrastaa tota small talkia vähän siellä sun täällä, niin on tullut jokusen paikallisen kanssa juteltua ja juuri lätkän lipunhinnoista ovat valitelleet. Tai olleet sitä mieltä, ettei tavallisellatallaajalla ole enää kauheasti intoa / mahdollisuuksia jääkiekkopelissä käydä, kun pelaajien palkkiot on liian kalliit ja sitä kautta lipun hinnat myös.)
Hintahaitari näytti olevan siinä $45-$290 / lippu ja jokaiseen lippuun vielä lisänä $10-15 toimitus- ja käsittelymaksuja. Halvimpienkin tarjolla olevien lippujen hinnaksi kolmihenkiseltä perheeltä lähemmäs $200. Tai ylikin, jos laskee mukaan pysäköinnit ja syötävät jne. Sattuman kauppaa löysin lippuja välittävän ScoreBig.com:in, joka toimii vähän samalla tavalla kuin hotellien varaukseen tehty Priceline.com. Eli voit ehdottaa lipulle jotain hintaa ja jos tarjous menee läpi, niin liput ovat sinun. Mitään toimituskuluja ei myöskään lisätä. Vähän epäillen testasimme ja onnistuimme saamaan liput n. 20% halvemmalla kuin ticketmasterin kautta. Se Anaheimin peli (ja Selänteen pelin katsominen) ideana kuitenkin hylättiin ja otettiin liput eiliseen Sharks - Colorado Avalanche -peliin, koska oli inhimillisempään aikaan eli lauantaina ja alkaen klo 13. Jostain juuri luin, että perheelliset ovat olleet vähän näreissään noista myöhään alkavista peleistä ja yleisön toiveesta noita klo 13 alkavia pelejä yritetään järjestää ainakin 4 kauden aikana. Pelaajat eivät niistä samaisen jutun mukaan kauheasti välitä, koska heillä ei ole rutiinia alkaa valmistautua päivän peliin niin aikaisin.
Otettiin ne halvimmat tai lähes halvimmat liput ja kuviteltiin päätyvämme johonkin katonrajaan johonkin päätykatsomoon. Melkein katonrajassa kyllä oltiin, mutta kuitenkin vähän aitioita alempana, muuten paikka oli optimaalinen, eli lähes keskiviivan kohdalla ja pelin näki sieltä oikeinkin hyvin. Ei meillä sentään kiikareita mukana ollut (vaikka yhdellä katsojalle nekin mukana oli) ja silti näki pelin hyvin.
Muutenhan se oli juuri sellaista kuin olisi kuvitellut. Maskotti ja valotaulu huudattivat yleisöä ja eri biiseihin oli eri taputuskuviot tietty. Vastustajan joutuessa jäähyaitioon, yleisö teki käsillään hain pureskeluliikkeitä osoittamaan, että kohta hai iskee.. Neljä kertaa sai pompata tuoliltaan ylös, sillä peli päättyi 4-0 Sharksin voittoon. Kentällä ei ollut nyt ainuttakaan suomalaista. Sharksien maalivahtina kun toimi toinen veskari ja Antti Niemen paikka oli tällä kertaa vaihtoaitiossa. Täällä tietty kaukaloväkivalta ja suihkuun passitukset kuuluvat myös peliin, mutta kahta hanskat maahan -tappelua enempää ei pelin aikana nähty. Yleisö mylvi kyllä tappelun aikana ehkä enemmän kuin maalin jälkeen.. Ja kyllähän sitä ääntä tietty n. 17 500 henkilöstä yhden katon alla lähteekin.
Suurin osa katsojista oli pukeutunut tilanteen mukaan ja paitojen väritys oli sellaista merenvihreää tai mitä lie. Väliajalla näytettiin mm. tämä video siitä, mihin kaikkialle Sharksien alue onkaan levinnyt:
This is Sharks Territory
Suomeen asti ei näytä vielä levinneen. Ehkä ensi kesän jälkeen sitten?
Ajatuksena oli mennä katsomaan ns. paikallismatsia ja suomalaisväriä, eli San Jose Sharks - Anaheim Ducks, mutta moisesta ajatuksesta piti luopua. Viikolla pelattavat pelit alkavat klo 19.00 tai 19.30 ja n. 3 tunnin peliaikaan kun lisää jonottelut, auton etsimisen, jonottelun ja kotiin ajamisen, niin kotona olisi puolenyön paikkeilla. Aivan liian myöhään kyllä töihin ja kouluun pitkää päivää raatamaan meneville perheenjäsenille. Lippujen hinnatkin on melko suolaiset ja noissa suosituimmissa peleissä vielä suolaisemmat. (Ihmiset kun täällä harrastaa tota small talkia vähän siellä sun täällä, niin on tullut jokusen paikallisen kanssa juteltua ja juuri lätkän lipunhinnoista ovat valitelleet. Tai olleet sitä mieltä, ettei tavallisellatallaajalla ole enää kauheasti intoa / mahdollisuuksia jääkiekkopelissä käydä, kun pelaajien palkkiot on liian kalliit ja sitä kautta lipun hinnat myös.)
Hintahaitari näytti olevan siinä $45-$290 / lippu ja jokaiseen lippuun vielä lisänä $10-15 toimitus- ja käsittelymaksuja. Halvimpienkin tarjolla olevien lippujen hinnaksi kolmihenkiseltä perheeltä lähemmäs $200. Tai ylikin, jos laskee mukaan pysäköinnit ja syötävät jne. Sattuman kauppaa löysin lippuja välittävän ScoreBig.com:in, joka toimii vähän samalla tavalla kuin hotellien varaukseen tehty Priceline.com. Eli voit ehdottaa lipulle jotain hintaa ja jos tarjous menee läpi, niin liput ovat sinun. Mitään toimituskuluja ei myöskään lisätä. Vähän epäillen testasimme ja onnistuimme saamaan liput n. 20% halvemmalla kuin ticketmasterin kautta. Se Anaheimin peli (ja Selänteen pelin katsominen) ideana kuitenkin hylättiin ja otettiin liput eiliseen Sharks - Colorado Avalanche -peliin, koska oli inhimillisempään aikaan eli lauantaina ja alkaen klo 13. Jostain juuri luin, että perheelliset ovat olleet vähän näreissään noista myöhään alkavista peleistä ja yleisön toiveesta noita klo 13 alkavia pelejä yritetään järjestää ainakin 4 kauden aikana. Pelaajat eivät niistä samaisen jutun mukaan kauheasti välitä, koska heillä ei ole rutiinia alkaa valmistautua päivän peliin niin aikaisin.
Otettiin ne halvimmat tai lähes halvimmat liput ja kuviteltiin päätyvämme johonkin katonrajaan johonkin päätykatsomoon. Melkein katonrajassa kyllä oltiin, mutta kuitenkin vähän aitioita alempana, muuten paikka oli optimaalinen, eli lähes keskiviivan kohdalla ja pelin näki sieltä oikeinkin hyvin. Ei meillä sentään kiikareita mukana ollut (vaikka yhdellä katsojalle nekin mukana oli) ja silti näki pelin hyvin.
Muutenhan se oli juuri sellaista kuin olisi kuvitellut. Maskotti ja valotaulu huudattivat yleisöä ja eri biiseihin oli eri taputuskuviot tietty. Vastustajan joutuessa jäähyaitioon, yleisö teki käsillään hain pureskeluliikkeitä osoittamaan, että kohta hai iskee.. Neljä kertaa sai pompata tuoliltaan ylös, sillä peli päättyi 4-0 Sharksin voittoon. Kentällä ei ollut nyt ainuttakaan suomalaista. Sharksien maalivahtina kun toimi toinen veskari ja Antti Niemen paikka oli tällä kertaa vaihtoaitiossa. Täällä tietty kaukaloväkivalta ja suihkuun passitukset kuuluvat myös peliin, mutta kahta hanskat maahan -tappelua enempää ei pelin aikana nähty. Yleisö mylvi kyllä tappelun aikana ehkä enemmän kuin maalin jälkeen.. Ja kyllähän sitä ääntä tietty n. 17 500 henkilöstä yhden katon alla lähteekin.
Suurin osa katsojista oli pukeutunut tilanteen mukaan ja paitojen väritys oli sellaista merenvihreää tai mitä lie. Väliajalla näytettiin mm. tämä video siitä, mihin kaikkialle Sharksien alue onkaan levinnyt:
This is Sharks Territory
Suomeen asti ei näytä vielä levinneen. Ehkä ensi kesän jälkeen sitten?
lauantai 26. tammikuuta 2013
Videonpätkiä
Kännykällä on tullut aina välillä kuvattua vähän sitä ja tätä. Lopputulos ei aina ole ihan parasta laatua, varsinkaan kuvanvakauden kanssa, mutta tässä nyt muutama luontotuttavuus myös videolla.
Merileijonia, San Franciscon Pier 39:llä (nämä tunnistaa äänestä jo kaukaa):
Pelikaani Santa Cruzin laiturilla:
Rukoilijasirkka tai joku vastaava meidän pihaportilla:
Kolibreja kolibrien juoma-automaatilla, Indian Canyon, Palm Springs:
Nämä valasvideot nyt on erittäin huonolaatuisia ja huojuvia, mutta olkoon. Ensimmäisessä ryhävalaspari valassafarilta ja toisessa ryhävalaita jokseensakin kaukaa (joissain näkyy vesisuihkun lisäksi myös selkää, jos avaa videon isommaksi ja oikein tarkkaan katsoo) Point Lobos -reissulla:
Merileijonia, San Franciscon Pier 39:llä (nämä tunnistaa äänestä jo kaukaa):
Pelikaani Santa Cruzin laiturilla:
Rukoilijasirkka tai joku vastaava meidän pihaportilla:
Kolibreja kolibrien juoma-automaatilla, Indian Canyon, Palm Springs:
Nämä valasvideot nyt on erittäin huonolaatuisia ja huojuvia, mutta olkoon. Ensimmäisessä ryhävalaspari valassafarilta ja toisessa ryhävalaita jokseensakin kaukaa (joissain näkyy vesisuihkun lisäksi myös selkää, jos avaa videon isommaksi ja oikein tarkkaan katsoo) Point Lobos -reissulla:
torstai 24. tammikuuta 2013
Mitoista ja asteikoista
Tässä on kohta 10 kuukautta ollut opetella paikallisia mittoja ja asteikkoja ihan käytännössä. Vieläkin osa tuntuu niin epäloogiselta, ettei niitä vaan ole edes jaksanut opetella. Joitain vaan toki on pakko tai yrittää hahmottaa edes suurin piirtein, että mitä ne metrijärjestelmässä olisivat.
Lämpötilat on ehkä yhdet keskeisistä, vaikka meidän kotimittari näyttääkin ihan Celsiuksia. Ihan tarkkaa muunnosta ei jaksa näiden kanssa tehdä, mutta aika hyvä muistisääntö on ollut, että kun poistaa Fahrenheit-asteikosta 30 astetta ja jakaa sen kahdella, niin ollaan jo aika lähellä. 90 Fahrenheitia on oikeasti n. 32, mutta 30 on sinne päin. Toinen suurpiirteisempi muistisääntö, joka meillä on, että kun on 90 F, niin silloin alkaa olla jo melkoisen kuuma ja olisi hyvä ottaa ekstrajuotavaa ja suolaista mukaan. 100 F:ssa taas olisi syytä pysytellä jo kokonaan varjossa. Kuumemittarin lukemana se tarkoittaa jo kuumetta.
Muista mitoista on ollut pakko opetella suurpiirteiset määreet mailille (n. 1,6 km) tieliikenteen takia, jalalle (30,48 cm) pituusmittojen takia ja tuuma onkin ollut jo enemmän tai vähemmän tuttu. Tosin edelleen, kun johonkin lappuun pitää oma pituutensa laittaa, niin joudun sen jollain muuntimella laskemaan. On se vaan niin paljon helpompaa olla 166 cm pitkä kuin 5 jalkaa ja 5 tuumaa (jotka ei mene edes tasan, eli olen täällä papereissa vielä metrijärjestelmääkin lyhyempi ;) ). Omalla kohdalla tuon ehkä jo muistaakin, mutta teini kasvaa pituutta sitä vauhtia, että joka kerta saa olla muuntamassa sitä uusiksi. Muista mitoista on opeteltuna, että gallona on vähän vajaa 4 litraa (n. 3,785 l) ja ruuanlaitossa käytettävä määre kuppi on suunnilleen 2,4 desiä ja pauna on vähän alta puoli kiloa (n.0,45 kg). Muita tilavuusmittoja ja pituusmittoja en ole edes vaivautunut opettelemaan. Onneksi kuitenkin esim. ruokatarvikkeissa on aina merkittynä tilavuus tai paino myös metrijärjestelmän mukaan. Mutta jos pitäisi äkkiä sanoa, että paljonko on esim. 12 oz, niin ei mulla olisi siitä mitään käsitystä. (Tarkistin tätä varten ja 1 fl. oz on n. 30 ml.) Asiaa hankaloittaa vielä se, että noita unsseja (oz) on vielä kahta lajia, painoa mittaava ja fl. oz (fluid oz), joka mittaa tilavuutta ja ne on ainakin jossain määrin keskenään erilaiset.
Hankalimpia ja itselle tähän asti ihan hepreaa on ollut esimerkiksi tuulen nopeus ja auton bensankulutus, kun ne ilmoitetaan täällä niin eri tavalla. Kunnes jaksoin kaivaa jostain muuntimen, joka muuntaa näitäkin, eikä tämä enää ollutkaan niin hepreaa. Täällä tuulen nopeus ilmoitetaan mailia tunnissa määreellä. 1 m/h on n. 0,45 m/s, joten summittaisen määreen saa jakamalla kahtia. Bensankulutus ilmoitetaan täällä jotenkin omalle hahmotuskyvylle väärin päin, eli kuinka monta mailia pääsee gallonalla. Siitä on sitten vaan tullut hahmotettua, että 40 MPG (miles per gallon) on jo ihan hyvä keskikulutus, eli vähän alle 6 litraa satasella. 48 MPG, jota jotkut hybridit väittää kulutuksekseen, on jo alle 5 litraa satasella, mutta taitaa olla vain jotain testiratojen kulutusta...
Välillä oikeasti tuntuu, että tässä oikeasti on joutunut opettelemaan ihan kokonaan uuden kielen näiden asteikkojen kanssa, tai ainakin ihan erilaisen ajattelutavan. Teinillä nämä sujuvat jossain määrin paremmin kuin itsellä. Koulussa tosin matematiikan ja fysiikan tehtävät pääsääntöisesti lasketaan kyllä metrijärjestelmän mukaisesti..
Lämpötilat on ehkä yhdet keskeisistä, vaikka meidän kotimittari näyttääkin ihan Celsiuksia. Ihan tarkkaa muunnosta ei jaksa näiden kanssa tehdä, mutta aika hyvä muistisääntö on ollut, että kun poistaa Fahrenheit-asteikosta 30 astetta ja jakaa sen kahdella, niin ollaan jo aika lähellä. 90 Fahrenheitia on oikeasti n. 32, mutta 30 on sinne päin. Toinen suurpiirteisempi muistisääntö, joka meillä on, että kun on 90 F, niin silloin alkaa olla jo melkoisen kuuma ja olisi hyvä ottaa ekstrajuotavaa ja suolaista mukaan. 100 F:ssa taas olisi syytä pysytellä jo kokonaan varjossa. Kuumemittarin lukemana se tarkoittaa jo kuumetta.
Muista mitoista on ollut pakko opetella suurpiirteiset määreet mailille (n. 1,6 km) tieliikenteen takia, jalalle (30,48 cm) pituusmittojen takia ja tuuma onkin ollut jo enemmän tai vähemmän tuttu. Tosin edelleen, kun johonkin lappuun pitää oma pituutensa laittaa, niin joudun sen jollain muuntimella laskemaan. On se vaan niin paljon helpompaa olla 166 cm pitkä kuin 5 jalkaa ja 5 tuumaa (jotka ei mene edes tasan, eli olen täällä papereissa vielä metrijärjestelmääkin lyhyempi ;) ). Omalla kohdalla tuon ehkä jo muistaakin, mutta teini kasvaa pituutta sitä vauhtia, että joka kerta saa olla muuntamassa sitä uusiksi. Muista mitoista on opeteltuna, että gallona on vähän vajaa 4 litraa (n. 3,785 l) ja ruuanlaitossa käytettävä määre kuppi on suunnilleen 2,4 desiä ja pauna on vähän alta puoli kiloa (n.0,45 kg). Muita tilavuusmittoja ja pituusmittoja en ole edes vaivautunut opettelemaan. Onneksi kuitenkin esim. ruokatarvikkeissa on aina merkittynä tilavuus tai paino myös metrijärjestelmän mukaan. Mutta jos pitäisi äkkiä sanoa, että paljonko on esim. 12 oz, niin ei mulla olisi siitä mitään käsitystä. (Tarkistin tätä varten ja 1 fl. oz on n. 30 ml.) Asiaa hankaloittaa vielä se, että noita unsseja (oz) on vielä kahta lajia, painoa mittaava ja fl. oz (fluid oz), joka mittaa tilavuutta ja ne on ainakin jossain määrin keskenään erilaiset.
Hankalimpia ja itselle tähän asti ihan hepreaa on ollut esimerkiksi tuulen nopeus ja auton bensankulutus, kun ne ilmoitetaan täällä niin eri tavalla. Kunnes jaksoin kaivaa jostain muuntimen, joka muuntaa näitäkin, eikä tämä enää ollutkaan niin hepreaa. Täällä tuulen nopeus ilmoitetaan mailia tunnissa määreellä. 1 m/h on n. 0,45 m/s, joten summittaisen määreen saa jakamalla kahtia. Bensankulutus ilmoitetaan täällä jotenkin omalle hahmotuskyvylle väärin päin, eli kuinka monta mailia pääsee gallonalla. Siitä on sitten vaan tullut hahmotettua, että 40 MPG (miles per gallon) on jo ihan hyvä keskikulutus, eli vähän alle 6 litraa satasella. 48 MPG, jota jotkut hybridit väittää kulutuksekseen, on jo alle 5 litraa satasella, mutta taitaa olla vain jotain testiratojen kulutusta...
Välillä oikeasti tuntuu, että tässä oikeasti on joutunut opettelemaan ihan kokonaan uuden kielen näiden asteikkojen kanssa, tai ainakin ihan erilaisen ajattelutavan. Teinillä nämä sujuvat jossain määrin paremmin kuin itsellä. Koulussa tosin matematiikan ja fysiikan tehtävät pääsääntöisesti lasketaan kyllä metrijärjestelmän mukaisesti..
keskiviikko 23. tammikuuta 2013
Sairausvakuutuksesta ja terveydenhuollosta
USA:laisesta terveydenhuollosta nyt on kirjoitettu Suomessakin monessa paikassa. Täällä siis terveydenhuolto on pääsääntöisesti yksityistä ja sen myötä myös melko arvokasta. (Joitain ilmaisklinikoita ja halvempia klinikoita on, mutta niissä on asiakkaiden tulorajat ja lääkärien palveluvalikoima on suppeampi. Itsekin kävimme tuollaisella silloin alkuun, kun lapsi tarvitsi rokotukset ym. kouluun päästäkseen.) Katselee mitä tahansa aihetta sivuavia kirjoituksia, niin terveydenhuollon kustannukset ovat viime vuosina vain kasvaneet ja Obaman terveysuudistus aiheuttaa niin närää kuin kiitostakin.
Meille oli siis itsestään selvää, että yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on huolehtia, että sairastaminen täällä ei johda henkilökohtaiseen konkurssiin. Ensimmäiset kuukaudet olimme suomalaisen matkavakuutuksen turvin, jotta voimme järjestellä asioita täällä. Täällähän useat yritykset, varsinkin IT-alalla ja ei-matalapalkka-aloilla, tarjoavat palkan ohella muita etuja. Näistä eduista tärkein on sairausvakuutus joko palkan lisänä tai siten, että työntekijä maksaa siitä jonkun osan itsensä ja perheensä osalta tai maksaa sen kokonaan. Kaikki työpaikat eivät sitä tarjoa ja jos ei töitä ole, on se hankittava itse. Vakuutusten vertailuun on erilaisia nettisivuja, mutta on se homma silti ihan tolkuttoman vaikeaa, kun sisällöt ja maksut on ihan erilaiset eri yhtiöillä. (Jos netti+tv-liittymää -tilatessa ei löydy mistään sitä tietoa, että mitä liittymä maksaa ensimmäisen 6 tai 12 kk jälkeen, niin sairausvakuutuksissa hintahaarukka kyllä selviää, mutta muut asiat on alkuun kyllä ihan hämärän peitossa.)
Kun kyllästyimme viime syksynä tuohon selvittelyyn, puolisko suuntasi vakuutusvälittäjän toimistoon. Hän suositteli meille ensimmäisiksi kuukausiksi erityistä siirtolaisen vakuutusta, joka on vähän niinkuin paikallinen matkavakuutus eli kattaa äkilliset kulut, mutta ei sairauksia, jotka jo ovat olemassa. Koska osa vakuutusyhtiöistä ei suostu antamaan vakuutusta ennen kuin maassa on ollut 6 kk, niin päädyimme ottamaan pariksi kuukaudeksi tuollaisen vakuutuksen.
Samalla tietty saimme ostettua aikaa eri vakuutussysteemeihin tutustuaksemme. Siinä ei sitten lopulta yhteenlaskettuna riitä yksi tai kaksi vuorokautta, mitä tuohon tiedonhakuun ja vertailuun on mennyt aikaa. (Jos siis joku vielä ihmettelee, että miten saan aikani kulumaan, niin vastaus on, että tiedon hakemiseen se kuluu helposti.) On siis vaihtoehtoja, joissa maksetaan itse alkuun kaikki kulut ja kk-maksu on pienempi tai korvausta saa kaikista sairauskuluista ja kk-maksu on suurempi tai voi säästää jonkunlaiseen vakuutukseen samalla tai lisätä perusvakuutukseen sekä hammas- että silmälääkäripaketin.
Neuvoja sairausvakuutuksen ottamiseen on vaikka minkälaisia. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää valita vakuutus sen mukaan, mitä lääkäriasemaa on tottunut käyttämään. Jotkut taas kehottavat ottamaan kalleimman mahdollisen. Joidenkin mielestä ei taas kannata ottaa vastaan työtä, jossa ei ole sairausvakuutusetua jne. jne. Loppujen lopuksi saimme valittua jonkun asteisesti tyydyttävän ratkaisun. Hurjan suuren summan saa kyllä sen kanssa maksettua kuukausittain ja toivoa kuitenkin samalla, että sitä maksaa turhaan. Meille tärkeintä kuitenkin oli, että isoimmat kulut on varmasti korvattu, mahdollisista pienistä voidaan itsekin jotain maksaa, kun on Suomessakin maksettu. Joissain kaikkein kattavimmissa vakuutuksissa kun saa piilolinssitkin lähes ilmaiseksi ja minkä tahansa lääkkeen muutaman taalan - kympin omavastuuosuudella. Ne vakuutukset kuitenkin maksaa paljon itsenäisesti otettuna. Työnantajat saattavat tarjota työetuna ryhmäsairausvakuutusta, joka sisältää nuokin edut ihan kohtuuhintaan. Sairaalavuorokausien hinta täällä kuitenkin lasketaan tuhansissa, samaten ambulanssikyyti. Kuulemma hätäsektion hinta on $50 000 (vaikka meillä ei moiselle tarvetta olekaan ;), niin siitä voi kuitenkin vähän verrata hintaa Suomen vastaavaan). Joten parempi maksaa kuin katua.
Vakuutuksen saamiseksi piti täyttää n. 20 sivuinen terveysselvitys netissä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Tämän lisäksi vielä soittivat perään ja pyysivät jotain tarkennuksia. Hintaan kun vaikuttaa olemassaolevat sairaudet, siis kk-maksua nostavasti tietenkin.
Kun koko rumba oli käyty läpi, puolisko saikin töitä. Ajattelimme jo hetken, että koko rumba pitää aloittaa alusta. Noh, päädyimme pitämään sitten tuon vakuutuksen toistaiseksi, sillä työetuna tarjottu vakuutus olisi ehkä ollut kattavampi, mutta hinnaltaan kaksinkertainen, joten valitsemamme vaihtoehto vaikutti paremmalta. Mahdollisten seuraavien työpaikkojen etu on toivottavasti vähän parempi, jotta kulut jossain välissä laskisivat - tai sitten ei, mutta vakuutuksen kattavuus voi olla parempi - tai sitten ei.
Osa pienemmän veroprosentin säästöistä menee siis sairausvakuutuksen kustannuksiin. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, on myös mahdollista siirtää etukäteen palkasta syrjään tietty summa erilliselle tilille. Ko. tililtä saa käyttää rahaa vain sairauskuluihin, lääkäreihin, lääkkeisiin, silmälaseihin ym. Summasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta senttiäkään et saa takaisin, mitä et ole loppuvuoteen mennessä käyttänyt. Eli optimoi siinä sitten kuluja ja verosuunnittelua samalla..
Meille oli siis itsestään selvää, että yksi tärkeimmistä hoidettavista asioista on huolehtia, että sairastaminen täällä ei johda henkilökohtaiseen konkurssiin. Ensimmäiset kuukaudet olimme suomalaisen matkavakuutuksen turvin, jotta voimme järjestellä asioita täällä. Täällähän useat yritykset, varsinkin IT-alalla ja ei-matalapalkka-aloilla, tarjoavat palkan ohella muita etuja. Näistä eduista tärkein on sairausvakuutus joko palkan lisänä tai siten, että työntekijä maksaa siitä jonkun osan itsensä ja perheensä osalta tai maksaa sen kokonaan. Kaikki työpaikat eivät sitä tarjoa ja jos ei töitä ole, on se hankittava itse. Vakuutusten vertailuun on erilaisia nettisivuja, mutta on se homma silti ihan tolkuttoman vaikeaa, kun sisällöt ja maksut on ihan erilaiset eri yhtiöillä. (Jos netti+tv-liittymää -tilatessa ei löydy mistään sitä tietoa, että mitä liittymä maksaa ensimmäisen 6 tai 12 kk jälkeen, niin sairausvakuutuksissa hintahaarukka kyllä selviää, mutta muut asiat on alkuun kyllä ihan hämärän peitossa.)
Kun kyllästyimme viime syksynä tuohon selvittelyyn, puolisko suuntasi vakuutusvälittäjän toimistoon. Hän suositteli meille ensimmäisiksi kuukausiksi erityistä siirtolaisen vakuutusta, joka on vähän niinkuin paikallinen matkavakuutus eli kattaa äkilliset kulut, mutta ei sairauksia, jotka jo ovat olemassa. Koska osa vakuutusyhtiöistä ei suostu antamaan vakuutusta ennen kuin maassa on ollut 6 kk, niin päädyimme ottamaan pariksi kuukaudeksi tuollaisen vakuutuksen.
Samalla tietty saimme ostettua aikaa eri vakuutussysteemeihin tutustuaksemme. Siinä ei sitten lopulta yhteenlaskettuna riitä yksi tai kaksi vuorokautta, mitä tuohon tiedonhakuun ja vertailuun on mennyt aikaa. (Jos siis joku vielä ihmettelee, että miten saan aikani kulumaan, niin vastaus on, että tiedon hakemiseen se kuluu helposti.) On siis vaihtoehtoja, joissa maksetaan itse alkuun kaikki kulut ja kk-maksu on pienempi tai korvausta saa kaikista sairauskuluista ja kk-maksu on suurempi tai voi säästää jonkunlaiseen vakuutukseen samalla tai lisätä perusvakuutukseen sekä hammas- että silmälääkäripaketin.
Neuvoja sairausvakuutuksen ottamiseen on vaikka minkälaisia. Jotkut ovat sitä mieltä, että pitää valita vakuutus sen mukaan, mitä lääkäriasemaa on tottunut käyttämään. Jotkut taas kehottavat ottamaan kalleimman mahdollisen. Joidenkin mielestä ei taas kannata ottaa vastaan työtä, jossa ei ole sairausvakuutusetua jne. jne. Loppujen lopuksi saimme valittua jonkun asteisesti tyydyttävän ratkaisun. Hurjan suuren summan saa kyllä sen kanssa maksettua kuukausittain ja toivoa kuitenkin samalla, että sitä maksaa turhaan. Meille tärkeintä kuitenkin oli, että isoimmat kulut on varmasti korvattu, mahdollisista pienistä voidaan itsekin jotain maksaa, kun on Suomessakin maksettu. Joissain kaikkein kattavimmissa vakuutuksissa kun saa piilolinssitkin lähes ilmaiseksi ja minkä tahansa lääkkeen muutaman taalan - kympin omavastuuosuudella. Ne vakuutukset kuitenkin maksaa paljon itsenäisesti otettuna. Työnantajat saattavat tarjota työetuna ryhmäsairausvakuutusta, joka sisältää nuokin edut ihan kohtuuhintaan. Sairaalavuorokausien hinta täällä kuitenkin lasketaan tuhansissa, samaten ambulanssikyyti. Kuulemma hätäsektion hinta on $50 000 (vaikka meillä ei moiselle tarvetta olekaan ;), niin siitä voi kuitenkin vähän verrata hintaa Suomen vastaavaan). Joten parempi maksaa kuin katua.
Vakuutuksen saamiseksi piti täyttää n. 20 sivuinen terveysselvitys netissä jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Tämän lisäksi vielä soittivat perään ja pyysivät jotain tarkennuksia. Hintaan kun vaikuttaa olemassaolevat sairaudet, siis kk-maksua nostavasti tietenkin.
Kun koko rumba oli käyty läpi, puolisko saikin töitä. Ajattelimme jo hetken, että koko rumba pitää aloittaa alusta. Noh, päädyimme pitämään sitten tuon vakuutuksen toistaiseksi, sillä työetuna tarjottu vakuutus olisi ehkä ollut kattavampi, mutta hinnaltaan kaksinkertainen, joten valitsemamme vaihtoehto vaikutti paremmalta. Mahdollisten seuraavien työpaikkojen etu on toivottavasti vähän parempi, jotta kulut jossain välissä laskisivat - tai sitten ei, mutta vakuutuksen kattavuus voi olla parempi - tai sitten ei.
Osa pienemmän veroprosentin säästöistä menee siis sairausvakuutuksen kustannuksiin. Mutta jotta asia ei olisi niin yksinkertainen, on myös mahdollista siirtää etukäteen palkasta syrjään tietty summa erilliselle tilille. Ko. tililtä saa käyttää rahaa vain sairauskuluihin, lääkäreihin, lääkkeisiin, silmälaseihin ym. Summasta ei tarvitse maksaa veroa, mutta senttiäkään et saa takaisin, mitä et ole loppuvuoteen mennessä käyttänyt. Eli optimoi siinä sitten kuluja ja verosuunnittelua samalla..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)