Päivällisellä

Olinpahan tuossa yhden porukan kanssa päivälliselllä yksi päivä. Kävi ilmi, että pari porukasta oli käynyt Suomessa ja parilla muulla oli muuten vaan kokemusta suomalaisista. Se taitaa olla ihan sama, mitä joku Suomen maabrändi-ryhmä työkseen tekee, suurin osa käsityksistä tulee kuitenkin kohtaamalla suomalaisia. Eikä ne kokemukset aina ole ihan kauhean positiivisia.

Positiivisia asioita, joita tuli päivällisellä esille olivat:

• Kaunis maa. 
• Sauna on kunnollinen sauna, eikä mikään amerikkalainen kuiva sauna.

Sitten niitä muita esille tulleita asioita olivat:

• Suomalaiset ovat sitten kovia vetämään viinaa. Eikä mitään seurusteluviinaa, vaan rähinäviinaa. Eräs kertoi lähteneensä eräässä Euroopan kaupungissa opiskelijoidensa kanssa pubiin. Noh, jossain vaiheessa iltaa kuulemma aina porukan suomalaiset olivat juoneet tarpeeksi ja alkaneet kovaäänisesti tapella keskenään. Siinä vaiheessa kuulemma muu porukka oli aina vähin äänin vaihtanut paikkaa.
• Kuulin myös sen iänikuisen vitsin suomalaisesta, joka baarissa sanoi kaverille "kippis". Kaveri vastasi, että "tultiinko tänne juomaan vai puhumaan?".
• Kummalliselta heistä tuntui myös se, että sitä viinaa pitää lähteä hakemaan oikein laatikoittain toisista maista.
• Suomalaiset tykkäävät opettaa suomenkielisiä sanoja. Jostain kumman syystä kuitenkin ensimmäiset opetettavat sanat ovat kirosanoja. Täkäläiset kun eivät kauheasti tunnu kiroilevan (TV:stä usein piipataan kirosanat, eikä täällä kiroilla yleisestikään niinkuin jossain jengien elämää kuvaavissa elokuvissa) ja tämä oli kovasti heitä hämmentänyt. Onkohan se oikeasti niin hauskaa, kun turisti menee ostamaan "vitun hyvää jäätelöä"? Oikeasti?
• Naureskellen suhtauduttiin myös suomalaisten sääntöjen noudattamiseen. Eräässä aivan tyhjässä pohjoismaisessa kaupungissa iltayhdeltätoista jalankulkijan valo oli selkeästi rikki (kuulemma 15 sekuntia vihreällä, 5 min punaisella). Arvatkaapas ketkä seurueesta oli jääneet odottamaan sitä vihreää valoa, vaikka auton autoa ei ollut näkyvissäkään?
• Nokia oli ennen hyvä firma ja täälläkin sillä oli paljon työntekijöitä. Eräs seurueen jäsen kysyikin, että "mitäköhän sille firmalle tapahtui, kun eivät nykyään tiedä ollenkaan, että mitä niiden pitäisi tehdä?". Myös Suomen putoamista IT-alan edelläkävijöinä ihmeteltiin ja kehuivat kovasti Viron infrastruktuuria kansalaisten sähköisissä palveluissa. 

Mitäs siihen sitten voi sanoa. Sellaistahan se on, vaikka on toki paljon muutakin, mutta ne eivät ehkä turistille näy. Mutta näiden kaikkien Suomi-kuva oli samanlainen: suomalaiset ovat tuppisuita, rähinäviinaa juovia, kiroilevia saunojia, jotka noudattavat älyttömiäkin sääntöjä pedanttisen pilkuntarkasti. Että siinä on maabrändityöryhmälle vissiin vähän hommia.

Kuin elokuvissa

Elämää täällä on helpottanut toki osaltaan sen, että maassa on joskus tullut käytyä aiemminkin. Mutta arjen asioissa yksi tekijä on ollut myös se, että maa ja sen kulttuuri on tuttu TV:stä ja elokuvista. Välillä niitä katsoessa on aiemmin miettinyt, että pitääkö joku ihan oikeasti paikkansa vai onko se keksitty vain jotain telkkariohjelmaa varten. Mutta kyllä niistä moni asia on normaalia täällä arjessa. Ja onkin välillä jotenkin hassu fiilis, kun tulee uusi tilanne vastaan ja sitten tajuaa, että tämähän on ihan niinkuin siinä-ja-siinä-elokuvassa.

Listasin nyt näistä ainakin muutaman, joita tuli äkkiä mieleen:

• Koulueväät - Jeps. Kouluista voi toki ostaa lounaan, mutta koska tarjonta on melko surkeaa, suuri osa lapsista näyttää kantavan eväskassia. Harvalla kuitenkaan on leffoista tuttua paperipussia, vaan eväät on pienessä kylmälaukussa, niinkuin omallakin teinillä.
• Koulun liikkavaatteet - Glee:tä tai muita katsellessa oppilailla on samanlaiset liikuntavaatteet ja keskellä on sellainen valkoinen palkki. Teininkin koulussa oppilailla on oltava yhtenäisen värinen liikka-asu (käytännössä siis ostettava koulun oma asu), jossa on valkoinen palkki keskellä paitaa. Valkoiseen palkkiin kirjoitetaan nimi, jotta tunnistaa omansa ja opettaja näkee oppilaan nimen (liikkaryhmät kun on suht isoja).
• Arvosanat - Gleen yhdessä jaksossa aasialaistaustainen Mike Chang saa "aasialaisen F:n" (F täällä siis on Fail eli hylätty. Arvosana ei siis oikeasti ole F, vaan A-. (A täällä siis paras arvosana.) Teinin mukaan myös täällä aasialaiset vanhemmat odottavat jälkikasvultaan paljon ja lapset ovat kovin kilpailuhaluisia. A- on eräänlainen katastrofi / epäonnistuminen ja osa noista vanhemmista laittaa lapsensa laskemaan matikkaa myös lomilla.
• Muut kouluun liittyvät - Moni muukin kouluun liittyvä on samanlaista, kouluissa on klubeja, jotka kokoontuvat välitunneilla. Myös oppilaskuntaa pyrkivillä on omat kampanjat julisteineen. Koulussa jokaisella oppilaalla on oma lokerikkonsa, yksi kirjoille ja muille tavaroille ja liikuntasalin vieressä omansa liikkavaatteille.
• Sairaala-/lääkärikaavut - Jeps. Kun menet lääkärin vastaanotolle, niin saa sellaisen kertakäyttökaavun sairaanhoitajalta, joka pitää pukea päälleen, jos vaiva on kaulasta alaspäin tai oletetaan, että lääkärin pitää esimerkiksi kuunnella keuhkoja.
• Lääkkeet oranssissa purkissa - Reseptilääkkee, jos ovat tabletteja, annostellaan apteekissa ja ne annetaan juurikin sellaisessa elokuvista tutuissa pienissä, läpinäkyvissä, oransseissa purkeissa, joissa on turvakansi.
• Kattotuuletimet - Monessa paikassa, ainakin lämpimimmissä osavaltioissa oikeasti on noita katotuuletin+lamppu -yhdistelmiä. Meilläkin on niitä vuokranantajan toimesta 3.
• Stop-merkki miehet / naiset - Koulujen alkamis- ja päättymisaikaan koulun vieressä olevissa risteyksissä liikennettä ohjaa aikuinen huomioliivi yllään ja Stop-merkki kyltti kädessään. Ja koulubussit on oikeasti kaikki niitä keltaisia.
• Koulutodistukset - Koulussa ei ole mitään joulu- tai kevätjuhlia, paitsi koulun päättävän luokan tanssiaiset / juhlat. Koulutodistukset tai "report card" -listaukset tulevat postitse vasta lukukauden päättymisen jälkeen. Näitä tulee itse asiassa 8 kappaletta vuodessa. Teinin koulussa siirtyvät vuoden vaihteessa pelkästään sähköisiin todistuksiin. Aiemmin tulivat sekä postitse että voi tulostaa itse netistä arvostelujärjestelmästä (eräänlainen sähköinen reissuvihko -tyyppinen sovellus).
• Ystävällisyys - Kyllä. Ventovieraat ihmiset saattavat jutella kanssasi missä tahansa.

Edelleenkään en herätessä onnistu täälläkään näyttämään freshiltä, meikit suoraan naamalla ja kampaus viimeisen päälle niinkuin elokuvissa. Eikä normi-ihmisen palkalla todellakaan saa tolkuttoman isoa vaatevarastoa ja satoja kenkiä tai hervotonta kämppää, joten ne on sitten oikeastikin sitä leffojen fiktiopuolta.

"Vain Amerikassa" / "Kaikki Amerikkalaiset"

Välillä pistää oikeasti vähän ärsyttämään suomalaisten stereotyyppiset "vain Amerikassa" -kommentit. Niitä kun näkee niin FB-seinillä ja aikoinaan kuullut ihan face-to-face -keskusteluissakin. Yleensä henkilö ei ole koskaan edes käynyt USA:ssa ja silti pystyy tuomitsemaan maan vain TV:ssä tms. näkemänsä perusteella. Noita kommentteja näkee myös, kun lueskelee erään suomalaisen talouslehden nettiuutisten kommentteja. Samaisessa paikassa myös keskustelijat antavat neuvoja USA:lle, esimerkiksi verojen laskemisen tai politiikan hoitamisen suhteen. Tähän asti olen ollut yleensä ihan hiljaa, mutta kun yleensä on kyse ihan samanlaisista paikkansapitämättömistä stereotypioista kuin "kaikki suomalaiset harrastaa akankantoa, saappaan heittoa tai hengenvaarallista saunakilpailua", niin yritänpä antaa asioista näin suhteellisen vähän aikaa siirtolaisena olleen, paikallista elämää ja joukkotiedotusvälineitä seuranneen mielipiteen. Mielipiteet ja kommentit ja huomiot ovat täysin omiani, eikä niitä ole kirjoitettu ärsyttämään tai haastamaan riitaa. Ehkä enemmänkin tuomaan esille toisenlaista kuvaa stereotypioiden takaa.

Väite 1: Amerikkalaiset ovat tyhmiä, eivätkä tiedä esimerkiksi maantiedosta yhtään mitään
Vastaväitteeni: Amerikkalaiset tuskin ovat yhtään sen tyhmempiä kokonaisuudessaan kuin mikään muukaan kansa. Itse asiassa tässä maassa on lähes millä tahansa mittarilla mitattuna yhdet arvostetuimmista tiedeohjelmista, yliopistoista ja innovatiivisuus on korkea (siitä lienee osoituksena esimerkiksi IT-alan tai vaikka vain sosiaalisen median tuotteet, joka on keksitty täällä. Kuinka monta amerikkalaista tuotetta yksittäinen suomalainenkin käyttää? Facebook? Twitter? Instagram? Kiva? Google? jne.). Jos väitteellä nyt viitataan "hauskoihin videopätkiin", joissa amerikkalaisilta kysytään esimerkiksi Suomen sijaintia, niin joo, voihan siihen saada ihan hullunkin vastauksen. Toisaalta kuinka monta USA:n osavaltiota suomalainen osaa luetella. Ei ole sama asia? USA:n pinta-ala on 9 826 630 km², väkiluku on n. 315 miljoonaa ja osavaltioita on 50. Euroopan pinta-ala on 10 180 000 km², väkiluku on n. 740 miljoonaa ja valtioita 50. Aika samanlaiset pläntit, ihmisiä toki Euroopassa enemmän. Joten onhan se kaikkien muiden helpompi osata sijoittaa se USA kartalle ja opetella asettamaan vain se kuin 50 Euroopan maata. Ei kelpaa? Kuinka hyvin suomalaiset osaavat sijoittaa Afrikan valtiot oikeille paikoilleen? Ja jos on katsonut yhtään BB:tä tai lukenut jotain Feissarimokia, niin kyllä niitä blondeja ja niitä, joiden koulunkäynnistä ei ihan kaikki tärkeät asiat ole mennyt päähän, löytyy myös Suomesta. Toki niitä löytyy varmasti ihan joka paikasta, myös USA:sta.

Väite 2: Amerikkalaiset on kaikki ylilihavia ja ne syö vaan mäkkärissä hampurilaisia
Vastaväite: Ylipaino on vakava ongelma täällä, kuten se on monessa muussakin länsimaassa, kuten Englannissa ja Suomessakin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että täällä kaikki olisivat lihavia. Esimerkiksi täällä meidän nurkilla näyttää olevan hyvinkin paljon myös sitä toista ääripäätä, eli äärettömän hyväkuntoisia, sporttisia ihmisiä. Mihin tahansa vuorelle, kukkulalle tai muualle hurautat autolla, niin aina siellä polkee joku pyörällä ylämäkeä ihan tosissaan. Eikä yleensä yksittäisiä, vaan usein kymmeniä. Puhumattakaan muista urheilulajeista. Maa löytyy olympialaisten mitalitilastossa yleensä ykkösenä tai ainakin kahden parhaan joukosta. Siinä on se toinen puoli totuudesta. Esimerkiksi tämän alueen kouluissa liikuntaa on 4 krt / vko ja kouluissa on useita eri urheilujoukkueita - ja kovatasoisia sellaisia.

Hampurilaisia täällä toki saa useammassakin paikassa kuin Mäkkärissä ja osa niistä on valovuoden parempia kuin ko. paikan sapuskat. On totta, että täällä on paljon ns. pikaruokapaikkoja ja ravintoloita, mutta niiden joukossa on myös paljon terveellisiä vaihtoehtoja. Meiltä on kävelymatka ainakin kahteen Subway-ravintolaan. En edes tiedä, missä lähin hampurilaispaikka on. Toisekseen ainakin täällä Kaliforniassa, jossa suuri osa ruuasta kasvatetaan, saa erittäin kohtuulliseen hintaan eri vuodenaikoihin hyvin erilaisia valikoimia hedelmiä, vihanneksia ja marjoja. Alla olevassa kuvassa näkyy osa juhannuksen aikaisesta tarjonnasta. Myös luomua on saatavilla järkevään hintaan erittäin paljon. Vähän kun katsoo, mistä ostaa, niin hintakin on erittäin kohtuullinen, ellei jopa edullinen. Alla oleva setti lienee maksanut kesällä siinä $6 paikkeilla.

Väite 3: Amerikassa mikään ei ole aitoa, kaikki on muovista höttöä, eikä maalla ole mitään historiaa
Vastaväite: Jos olette sattuneet lukemaan tätä blogiani, olette jo varmaan huomanneet, että olen usein blogannut reissuistamme eri luontokohteisiin. Niissä ei ole kyllä mitään epäaitoa tai muovista. Täällä on kaunista, suojelua luontoa ja kymmeniä luonnonpuistoja, ainakin vuoristoa, merta, tulivuoria, aavikkoa, vesiputouksia, tippukiviluolia ja geyshirejä. Ja nämä siis vain Kaliforniassa yksistään. Muualla USA:ssa on paljon lisää ja myös vielä kaikkea muuta näiden lisäksi.

Intiaaneilla on pitkä historia tässä maassa, vaikka itsenäisen Yhdysvaltojen historia mitataankin 236 vuodella. Alkuperäisillä amerikkalaisilla on monia vahvoja perinteitä, joita vietetään esimerkiksi powwow-tapahtumissa, joissa kenellä tahansa on mahdollisuus käydä tutustumassa näihin perinteisiin. Kytköstä hyvin pieneksi käyneen alkuperäisväestön ja muiden amerikkalaisten kanssa on pyritty kiinteyttämään ja aiemmista maan virheistä on ainakin jonkun verran otettu oppia.

Väite 4: Ei niitä amerikkalaisia kiinnosta muut maat, vaan 8 %:lla niistä on passikin
Vastaväite: On totta, että uutisissa täällä keskitytään pitkälti sisäpolitiikkaan. Se ei tosin tarkoita, että muita uutisia ei käsiteltäisi tai että paikallisia ei muut maat kiinnostaisi. Suurimmalla osalla asukkaista on jonkunasteiset juuret jossain muualla, Euroopassa, Etelä-Amerikassa tai Aasiassa useimmin ja usein ihmisiä kiinnostaakin se, mistä olet kotoisin ja millaista siellä on.

Ja pitää paikkansa, että vain osalla on passi. Mutta pitää huomioida, että kuten aiemmin mainitsin USA on laajuudeltaan suunnilleen Euroopan kokoinen, eli aivan käsittämättömän suuri maa. Ilman passia pääsee niin Havaijille trooppiseen ilmastoon, Kalifornian biitseille, Floridaan soille ja kaupunkeihin, New Yorkin vilskeeseen, Alaskaan jääreiteille kuin itsehallintoalueen saarielämää viettävään Puerto Ricoonkin. Katsottavaa ja koettavaa on koko elämän mittaiselle ajalle, ellei enemmänkin. Lisäksi matka Kanadaa ja Etelä-Amerikkaa lukuunottamatta muihin maihin on erittäin pitkä. Kyllähän eurooppalaisetkin usein lomailevat lähempänä kuin täällä toisella puolen palloa. Ja passitta suomalainenkin pääsee Europassa jo melko pitkälle.

Väite 5: USA on niin turvaton ja väkivaltainen maa
Vastaväite: Tottakai täällä on alueita, jotka eivät ole ihan kaikkein turvallisimpia. Jengialueita on tälläkin alueella esimerkiksi Oaklandissa ja San Josessa, puhumattakaan Los Angelesissa. Mutta alueet on hyvä tiedostaa, eikä niillä kannata liikkua pimeällä. Toisaalta ei niillä alueilla usein edes ole mitään, minkä takia sinne menisi. Esimerkiksi tänne muuttaessame katsoimme muiden tietojen lisäksi myös alueen rikostilanteet. Täällä on paljon ihan normaaleja tai erittäin turvallisia alueita, joilla eletään ihan normaalisti. Ja jos täällä pelkäisi, niin silloin olisi kyllä ihan väärässä paikassa. Tietty varoivaisuus toki on hyvästä vierailla paikoilla pimeällä kulkiessa, mutta niin se on varman joka paikassa muuallakin. Itse asiassa täällä tuntee olonsa turvalisemmaksi kuin vaikka Tampereen keskustassa pe- tai la-iltaisin siinä 3:n tai 4:n paikkeilla aamuyöstä. Täällä on erilaiset lainsäädännöt ja -käytännöt ja esimerkiksi paikallisessa ilmaisjakelussa julkaistaan poliisin virkatehtävät viikolla eli käytännössä rikokset, joihin poliisi on puuttunut. Ne, mitä nyt olen lueskellut tästä meidän alueelta (ja myönnän, että nyt puhutaan hyvästä alueesta ja hyvin pienestä alueesta koko maan kannalta) liittyvät yleisesti humalaiseen käytökseen yleisellä paikalla tai julkiseen virtsaamiseen. Täällä siis saa helposti sen 15 min paikkansa julkisuudessa paikallislehden palstalla oikein nimen kanssa. Käy vaan suomalaiskansalliseen tapaan illalla kännissä kuseskelemassa johonkin porttikongiin. ;) Loput rikokset näyttäisivät olevan auto- tai asuntomurtoja, joita on vähän, mutta niitäkin on varmasti melkein joka puolella maailmaa.
Aseista ja aseen omistamisen oikeutuksesta kaikilla täällä ja maan ulkopuolellakin on toki mielipiteensä. En sano asiaan muuta kuin, että asia on kovin hankala, koska perustuslaki takaa oikeuden kantaa asetta ja se on täällä vähän niinkuin molempien puolueiden toimesta katsottu koskemattomaksi kansallisoikeudeksi. Tämän viimeisimmän surullisen kouluammuskelun jälkeen kaivelin vähän netistä erilaisia tilastoja. Niiden mukaan täällä toki tehdään 4,8 murhaa 100 000 asukasta kohden vuodessa, Suomessa luku on vähän alle puolet siitä eli 2,2. Toki kun väkimäärä on 63 * Suomen väkimäärä, on lopputulos tietty aivan tolkuton luku. Etelänaapurin Meksikon suhdeluku on 22,7 / 100 00 ja Hondurasin 91,6 / 100 000. Joten mihin luvun sitten haluaakin suhteuttaa, niin asian voi nähdä kovin eri tavalla. Vaikka toki yksikin murha on liikaa. Itse asiassa monella alueella USA:ssa trendi on laskeva ja yleisin tapa toki on käyttää asetta, mutta suurimmassa osassa kyseessä on jengiväkivalta tai perheenjäseneen kohdistuva teko. Kummatkin erittäin valitettavia, mutta tarkoittaa myös sitä, että suhteellisen harvoin teko kohdistuu täysin ventovieraaseen, vaikka toki niinkin tapahtuu. New Yorkin turistibussin kuljettaja sanoi jokunen vuosi sitten, että Kova laki -sarjassa ruumis löytyi usein Central Parkista. Alue on oma poliisipiirinsä ja oikeasti alueen rikostilasto on kaupungin pienimpiä, ellei pienin. Sen lisäksi 99 % rikosten uhreista on mennyt puistoon sen henkilön kanssa, joka heidän kimppuunsa on hyökännyt, eli toisin sanoen jossain määrin tutun henkilön kanssa. Kuulemma erinäisten valitusten ja narinoiden jälkeen Kova laki -sarjan oli pakko muuttaa rikospaikoiksi muitakin paikkoja, koska sarja ei vaan siltä osin vastannut yhtään todellisuutta.
Turhaa ja lamauttavaa pelkoa ei siis kannata asiasta itselleen lietsoa.

Tässä nyt muutama mieleen putkahtanut stereotypia. Mielelläni toki kumoan muitakin stereotypioita, joita eteen pompsahtaa.

Point Lobos luonnonpuisto

Uudenvuodenaatto kului vähän aiemmista aatoista poiketen Carmel-nimisen kaupungin alapuolella olevassa Point Lobos luonnonpuistossa. Tällä kertaa olimme sentään varustautuneet kiikareilla, mutta eväitä olisi voinut olla mukana enemmänkin. Paikka näyttää kartalla sellaiselta hyttysen jätöksen kokoiselta, mutta oikeasti meillä meni siellä aikaa lähes koko päivä, n. 6 tuntia ja kävelyreittejä tuli tallattua ainakin 10 km:n edestä. Ajattelimme ensin vain ajavamme paikalle ja katselevamme taas "kasaa kiviä". Koska paikka kuitenkin on myös luonnonvaraisten, "villien", eläinten bongauspaikka olimme toiveikkaita, että jotain niitäkin siellä näkyisi. Olimme uskomattoman onnekkaita ja kiikarit tulivatkin tarpeen. Paikka oli käsittämättömän kaunis ja useampi merieläinlaji asuttaa niemen eri kohteita. Kaiken kruunasi se, että harmaavalaiden muuttoaika on juuri nyt. Harmaavalaat ohittavat paikan keskimäärin 15.1. paikkeilla tai pari viikkoa ennen tai jälkeen muuttomatkallaan kohti Meksikoa. Paikan ohitti kymmenittäin valaita. Kuviin niistä ei paljon jää, mutta kiikarilla onnistui välillä näkemään niin selkää kuin pyrstöäkin. Koska aurinkokin laskee vielä toistaiseksi melko aikaisin, jäimme paikkaan vielä katsomaan uudenvuodenaaton auringonlaskua.

Kuvat kertokoon loput. Klikkaamalla kuvaa ne näkee isompana.

Ei tullut valkoista joulua, mutta näin valkoinen oli uudenvuodenaatto.

Meidän tietojemme mukaan alueella on kaksi luonnonvaraista sypressimetsää, tämä on niistä toinen

Sypressi

Alueella on myös pieni vuorovesiallasalue. Tämä on siis ajoittain merenpohjaa.

Merivuokkoja

Länsirannikolla usein näkee meressä levää ja samaa pallomaista levää (Nereocysti) sitten rantaan ajautuneena.
Tämä laji voi kasvaa kymmeniä metrejä korkeaksi.

Merenpohjaa

Rannasta vähän sisämaahan on ihanan satumaista metsää. Puut ovat täynnä naavaa.

Muutama kalliosaari oli täynnä merileijonia.

Kiikarit käyttöön! Näistä vesisuihkuista tunnistaa, että veden alla / juuri pinnan alla ui valaita. Tällä kertaa harmaavalaita.

Merisaukoista ei ilman kunnon järkkärikameraa saa kunnollista kuvaa, mutta näitä söpöläisiäkin täältä löytyy useita.

Tämä mustahäntäpeura tarkkaili meitä aivan polun vieressä.

Jalohaikara? (Great Egret, Ardea alba)

Amerikanharmaahaikara (Great Blue Hero, Ardea herodia)

Pensasnärhi (Scrub Jay, Aphelocoma coerulescens)

Tämä kirjohylje? (Harbor Seal - Phoca vitulina) vietti lepotaukoa hiekkarannalla.

Söpö pieni pensaskaniini oli reissun toiseksi viimeinen eläinbongaus. (Puna-mustaraitainen lisko oli kameraa nopeampi.)

Ja vielä se auringonlasku.

Lajitunnistuksissa käytetty apuna Point Lobos Foundationin sivuja.

Pinnacles National Monument reissu

Kun jouluruuat oli värkätty itse alusta asti, syöty ja lepäilty, päätettiin lähteä taas vähän ulkoilmaankin välillä. (Joulunpyhinä satoi välillä aika paljonkin, joten nokkaa pistettin ovesta ulos vain vähän. Kun sadepäiviä on niin vähän, ei silloin kauheasti ulkona viihdy. Varsinkin nyt, kun pyykit ja muut kastuneet vaatteet kuivuvat sisälläkin näillä keleillä todella huonosti.) Joten suunnattiin Pinnacles nimiseen paikkaan. Pinnacles on vanhaa tuliperäistä aluetta ja siellä on muutamia patikointireittejä, paikka on myös suosittua kiipeilyaluetta. Se on myös yksi erittäin uhanalaisen kaliforniankondorin asuinpaikoista. (Toukokuussa 2012 näitä lintuja näyttäisi olevan kokonaisuudessaan luonnonvaraisena 226 kappaletta.) Kaliforniankondorit ovat harvinaisuutensa lisäksi erittäin arkoja lintuja, joten niitä ei onnistuttu tällä kertaa bongaamaan. Eipä kyllä kauhean toiveikkaita etukäteen edes oltu. Joten keskityimme kiertämään yhden lyhyemmän ja puolet pidemmästä patikointireitistä ja katselemaan maisemia.

Lyhyemmältä patikointireitiltä pääsee sortuneiden kivilohkareiden muodostamaan luolastoon, joka on ainakin tällä hetkellä avoinna alueella kävijöille. Olisi vaan pitänyt tutustua paikan ohjeistukseen jo etukäteen, että oltaisiin osattu varautua tällaiseen luolareissuun etukäteen. Luolaan tulee vain paikoittain päivänvaloa ja koko reitin kulkeakseen on mukana oltava taskulamppu. Meillä ei tietenkään sellaista ollut ja autonkin varataskari oli jäänyt autotalliin / kotiin.. Noh, kahden kännykän taskulamppusovelluksella sitä suoriuduttiin ihan ok, vaikken todellakaan voikaan tätä ratkaisua kenellekään suositella. Joulun sateiden jäljiltä polut olivat jonkun verran mutaiset ja luolaan valui vesiputouksena paikoin vettä, joten osa kallioisesta reitistä oli liukasta. Luolan jälkeen lähdettiin väärään suuntaan polkua ja päädyttiin takaisin lähtöpaikkaan, joten reitti tuli kierrettyä ikäänkuin 1,5 kertaan.. Välillä luolasta pois tulevalla reitillä joutui hyppelemään isojen kivien välistä ja ahtaista raoista, joten välillä sai taiteilla ja tasapainoilla oikein tosissaan. Seuraavana päivänä huomasi jälleen siis omaavansa uusia lihaksia. :)

Yleisnäkymää Pinnaclesista

Tästä lähtee polku kohti Bear Gulch Cave -luolaa, joka on amerikankorvayökköjen asuinpaikka. Tällä hetkellä lepakot ovat siis talvihorroksessa ja siksi luola voidaan pitää kokonaan auki ihmisille. (Osan vuodesta luola on osin suljettu ja osan kesästä kokonaan suljettuna.)

Tällainen on luolan suulle johtavan polun leveys.

Alkuluolaa, johon vielä luonnovalokin pääsee.

Lisää luolaa kohdassa, jossa salaman valo vielä riitti kuvien ottamiseen.

Tältä luolasto näyttää ulkopuolelta.

Kalliota luolasta pois johtavan polun varrelta.

Sateiden jälkeen Kaliforniassa on yleisestikin alkanut jälleen vihertää. Nämä sammalet taitavat kuitenkin kertoa enemmänkin ilman puhtaudesta kuin sateen määrästä.